29. kesäkuuta 2012

Tomaattikeitto

Päivä kolme. Herätyskelloni herätti minut - ei niin kovinkaan virkeänä - seitsemän jälkeen. Lomapäivän ohjelmassa oli kampaajalla käynti heti aamutuimaan. Katselin kesäistä säätä ulkona - tuulta ja lähestyvää tummaa pilveä - ja punnitsin vaihtoehtojani. Menenkö pyörällä, jolloin saatan kastua mutta saan hyötyliikuntaa, säästän bussimaksun enkä ole kelloon sidottu. Vai menenkö bussilla, joka olisi yksinkertainen, mukava ja helppo ratkaisu.

Päätin olla reipas ja valitsin pyöräilyn. Vilkaisin vielä lähestyvää pilveä ja ajattelin olla nopsa ja ehtiä kaupunkiin ennen sadetta. Vetäisin päälle (uudet alesta ostetut) vedenpitävät ulkoiluhousut – vuorilliset, jotta niissä tarkenee syksyllä (ja tänä kesänä) hyvin. Softshell-takki ja sormikkaat kruunasivat tämän kesäisen aamun pukeutumiseni. Ehdin talomme taakse kun alkoi ripsiä. Ehdin korttelin päähän kun alkoi sataa. Ehdin noin kilometrin päähän kun alkoi sataa vähän lisää. Ihana on tämä kesäsää näin lomalla!

Mutta. Kotimatkalla ei satanut ja tukka on nyt hyvin! Ulkoa mukaan tarttui pienimuotoinen vilu ja päätin taltuttaa sen tomaattikeitolla. Raaka-aineena käytin niitä ihanan tuoksuisia tomaatteja ja oman parvekepuutarhan basilikaa.

Keiton ohjeen otin Eevalta. Valkoviinin jätin pois. Koska se loppui edellisenä iltana. Ja ehkä siksi aamulla oli hieman vaikeampaa herätä. Keiton kaveriksi kävin ostamassa Leppäsen leipomon ihania sämpylöitä ja jälkkäriksi ison kermamunkin! Olinhan pyöräillyt aamulla seitsemisen kilometriä – eli kuluttanut noin kuudesosan se munkin kaloreista. Pitää olla tarkkana ei tule vajetta! ;)



1-2 annosta

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 porkkana
500 g tomaatteja
1 rkl tomaattipyreetä
2 dl vettä
luraus kasvisfondia
kourallinen basilikan lehtiä
suolaa
mustapippuria
1 tl sokeria
0,25 dl kermaa

1. Mittaa öljy kattilaan. Kuori ja hienonna sipulit ja kuori ja viipaloi porkkana. Kuullota kasviksia öljyssä parisen minuuttia.
2. Lisää kattilaan muut ainekset kermaa lukuun ottamatta ja anna kiehua 30-40 minuuttia kunnes porkkanat ovat reilusti pehmeitä
3. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kuumenna

28. kesäkuuta 2012

Kaali-tatti-bulgur

Päivä kaksi. Sisäinen kello herätti minut vapaapäivänäkin klo 7.30 ja pyöräilin heti aamusta keskustaan alennusmyyntejä tutkailemaan. Reilu kolme tuntia hurahti hetkessä ja saavuin väsyneenä ja nälkäisenä kotiin. Sisäinen kelloni ilmoitti että lounasaika on jo takanapäin. Eli pikaisesti kokkailemaan.

Ensin lasi valkkaria ja tatit pehmenemään.

Katselin jo viime viikolla ihastellen pienen pieniä vauvakaaleja ässällä. Aika kompaktin kokoisia perheeseen jossa vain yksi ruokakunnan jäsen syö kaalia. Ja kun ne kaksi ovat poissa niin nyt se yksi sitten syö sitä kaalia ilman kenenkään yökkäileviä kommentteja. Idean äitinä toimii jälleen kerran Sillä sipuli ja sieltä löytynyt herkullinen sienipostaus!



iso kourallinen kuivattuja herkkutatteja
1 dl bulguria
(0,5 tl suolaa)
2 dl sienten liotusvettä tai kasvislientä
nokare voita
pieni luraus oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
chilirouhetta
inkivääriä
jeeraa
150 g varhaiskaalia

1. Laita herkkutatit pehmenemään veteen noin puoleksi tunniksi. Puristele sienet varovasti ja pilko halutessasi
2. Mittaa bulgur kulhoon ja sekoita sen joukkoon suola (jos käytät valmista kasvislientä niin suolaa ei tarvitse lisätä!). Kuumenna sienten liotusvesi kiehuvaksi ja kaada se bulgurin sekaan. Peitä kannella ja anna veden imeytyä bulguriin kokonaan. Sekoita joukkoon nokare voita ja jätä odottamaan
3. Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi pannulla ja lisää sekaan oliiviöljy ja mausteet. Kuullota sipuleita kunnes ne pehmenevät. Lisää joukkoon tatit ja kypsennä vielä hetki
4. Hienonna kaali ja lisää sekin pannulle. Kypsennä sekoitellen kunnes kaali on pehmeää
5. Sekoita kypsä bulgur sieni-kaaliseoksen joukkoon.

27. kesäkuuta 2012

Yrttimarinoitua mozzarellaa ja salaattia

Kesäloma! Muutama päivä ihan itsekseen. Ohjelmassa kirpparikierroksia ilman kiirettä, hieman shoppailua alennusmyynneissä, lenkkeilyä, kyläilyä. Ja ennen kaikkea nautiskelua keittiössä – pitkästä aikaa! Vire on siis löytynyt ja reseptiarkistot koluttu läpi. Tähän pikkubreikkiin arjen hulinasta on nyt valmistauduttu huolella ja esimakua on käyty ottamassa järven liplatuksesta ja männyn huminasta (ja aivan ihanasta suppiskeitosta joka vei kielen mennessään!).

Olen monesti blogeja lukiessani miettinyt ihmisiä niiden takana ja erityisesti sitä minkälaista elämää kukin bloggaaja viettää. Täällä kotikeittiössä jokaviikkoisen jauhelihakastikkeen äärellä on joskus vaikea samaistua bloggaajiin ja heidän ruokamaailmaansa joka on niin kaukana omasta todellisuudesta. Toki olen ajatellutkin että blogien takana saattaa hyvinkin olla lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli tai sinkkuihminen jolla on aikaa ja mahdollisuuksia uppoutua harrastukseensa päivittäin tai ainakin useamman kerran viikon aikana. Vaikka sen tietää, niin silti on vaikea kuvitella mitä se voi käytännössä tarkoittaa. Mutta nyt sain minäkin maistaa hieman kokkaamisen vapautta. Suunnittelin kolmen päivän syömiset itselleni ja kävin ostoksilla - siellä jokapäiväisellä lähi-ässällä.

Ensimmäinen uusi kokemus sattui kohdalleni hevi-osastolla kotimaisia tomaatteja pussiin latoessa. Se tuoksu! Miten hyvältä tuoreet tomaatit tuoksuvatkaan! Olenhan minä niitä tomaatteja siitä samasta laarista aikaisemminkin ostanut, mutta miksi huomasin tomaattien tuoksun vasta nyt? Toinen erilainen piirre löytyi ostoskärryn sisältöä tutkaillessani. Ensinnäkin, en olisi tarvinnut edes kärryä, yhdelle ihmiselle riittää kori. Toiseksi, kärryn sisällöstä 2/3 oli hevi-osastolta poimittua eikä kärrystä löytynyt lainkaan lihahyllyn tuotteita. Eikä painopiste ollut pastassakaan. Kasvisruokaa siis tulossa! Ei onnistuisi epäluuloisten kuusiveen ja kolmeveen kanssa. Nyt nautitaan ja sitten palataan taas arkisempaan kauhan heilutteluun kellon tahdissa.

Ensimmäisen päivän antia: mozzarellasalaatti jonka inspiraatio ja idea on löydetty Sillä sipulista.



yrttimarinoitu mozzarella:
2 rkl kuutioituja aurinkokuivattuja tomaatteja
0,25 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
0,25 dl oliiviöljyä
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua oreganoa
1 kevätsipuli varsineen (tai shalot-sipuli)
1 valkosipulin kynsi
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
1 pallo mozzarellajuustoa

lisäksi:
1 ruukku jääsalaattia
1 rasia kirsikkatomaatteja

1. Mittaa marinadin ainekset kulhoon ja sekoita sekaisin. Kuutioi mozzarella ja sekoita se marinadin joukkoon. Jätä jääkaappiin maustumaan yön yli
2. Revi salaatinlehdet tarjoiluvadille. Puolita kirsikkatomaatit ja laita ne salaatinlehtien päälle. Lusikoi mozzarellapalat marinadeineen päällimmäiseksi

21. kesäkuuta 2012

Broileria ja tomaatteja padassa

Broilerin rintapalat – siis ne sellaiset joissa on luu ja nahka paikallaan – ovat eräänlainen murheenkryyni. Aivan loistavaa ruokaa siinä mielessä että niistä jää todella vähän mitään hukkaan koska luun ja nahkan osuus on todella pieni lihapalan kokonaismassaan nähden. Kyseisiä palasia löytää myös melko usein alelaarista viimeisen käyttöpäivän lähestyessä.

Ongelmia minulle on aiheuttanut sekä maustaminen että kypsentäminen. Rintapala on melko paksu ja jääkin helposti mauttomaksi – koskapa mieluummin valitsen marinoimattoman tuotteen. Uunissa kypsentäminen kuivattaa lihan helposti. Useimmiten olenkin päätynyt keittämään palat ja tekemään niistä kanaviillokkia. Hirveä homma!

Mutta onneksi on Jamie Oliver ja onneksi on Otetaan ensin puoli kiloa voita –blogi, joka on toteuttanut ja raportoinut Jamien reseptejä isolla kädellä. Sieltä löytyi mehevän muhevan näköinen tomaattinen kanapadan ohje, jonka inspiroimana minäkin kypsensin rintapalat uunipadassa. Täytyy taas hieman ihmetellä että kuinka tyhmä sitä täytyy olla kun ei ymmärrä itse tällaista asiaa! Broilerista tuli täydellistä! Maukasta ja läpikypsää mutta ei kuivaa. Ja lapsillekin maistui!



3 broilerin rintapalaa
suolaa
mustapippuria
6 valkosipulin kynttä
iso kourallinen basilikan lehtiä
1 rasia miniluumutomaatteja
3 tomaattia
loraus oliiviöljyä

1. Laita rintapalat uunivuokaan. Ripottele pinnalle reilusti suolaa ja mustapippuria
2. Kuori ja puolita valkosipulin kynnet ja ripottele ne pataan. Ripottele sekaan myös basilikan lehdet
3. Halkaise miniluumutomaatit ja paloittele tavalliset tomaatit. Lisää nekin pataan. Lurauta päälle oliiviöljyä ihan ujostelematta
4. Kypsennä broileripataa 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia kansi päällä ja lopuksi vielä 20 minuuttia ilman kantta. Tarjoa riisin tai pastan kera

19. kesäkuuta 2012

Maapähkinävoi-raparperikakku

Sateisen harmaa maanantai toi mukanaan toisen yrityksen kadonneen keittiöilon metsästyksessä: leipomishetki aivan itsekseen poikien päivälevon aikana.

Uuden sadon raparperia on jo paloiteltuna pakastimessa ja viime kesän sato pitäisi periaatteessa olla jo käytetty pois. Siellä kuitenkin nököttää iso kasa raparperipussukoita edelleen odottamassa vuoroaan. Parhaimpaan rarperisesonkiaikana kaivelinkin pakastimen kätköistä yhden nyssäkän ja jääkaapista jämäpurkin maapähkinävoita. Ohjeen otin Chocochilistä ja toteutin sen vähemmän vegaaniin tyyliin. Käytin myös hieman pienempää vuokaa ja tein alla olevasta taikinasta vain 2/3 verran.

Nyt alkaa sujua!!



taikina:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
150 g voita
1 dl kuohukermaa
2 dl maitoa

4 dl raparperipaloja (sais olla hieman enemmänkin!)

muruseos: (tätä oli hieman liikaakin!)
75 g voita
1 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1 dl maapähkinävoita
2 dl vehnäjauhoja
(1 rkl maitoa)

1. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Sekoita taikinan kuivat aineet kulhossa ja tee keskelle kuoppa. Mittaa kuoppaan kerma ja maito sekä voisula. Sekoita taikinaksi ja kaada voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan (halk. 24 cm)
2. Levitä raprperipalat taikinan päälle
3. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Nypi joukkoon muut muruseoksen aineet ja lisää tilkkanen maitoa mikäli seos tuntuu liian kuivalta. Ripottele seos raparperien päälle
4. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa 50-60 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla.


18. kesäkuuta 2012

Mokkapalakääretorttu

Kuten siis jo kirjoitinkin, on kokkausinto ollut pahasti kadoksissa. Jollain tasolla olen kuitenkin koko ajan kaivannut sitä keittiössä touhuamisen iloa. Erityisesti olen kaivannut leipomisesta tulevaa iloa. Leipominen on yleensä jotain ylimääräistä, sellaista ei-pakollista keittiötoimintaa. Silloin kun haluan vaan nauttia keittiössä touhuamisesta, huomaan useimmiten että jauhopeukaloa alkaa syyhyttää!

Ilokseni huomasin että leipominen alkoi pyöriä mielessäni useampana päivänä. Ajatus pysyi vaan ajatuksen asteella eikä tarkentunut selkeämmäksi suunnitelmaksi että mitä ja milloin ja onkohan tarvikkeitakaan. Yhteishyvästä (numero 6/2012) bongasin mokkapalakääretortun ohjeen ja siihen sitten ryhdyimme poikien kanssa. Perinteistä sadepäivän toimintaa: pieni kävelylenkki sateenvarjojen kanssa lähikauppaan ja sitten yhdessä leipomista ja herkuista nauttimista. Eikö kuulosta ihanalta? Niin minustakin! Onneksi tiedän paremmin.

Kävelymatka kauppaan meni pienemmän levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Kaupassa asiointi meni molempien levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Kotimatka meni pienemmän levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Leipominen sujui hyvin – hieman pääkokin hermoa kiristi tuo aiempi levoton ryntäily, mutta selvisimme leivonnasta hyvin. Kuusivee laitteli uunipellin, rikkoi munat ja vatkasi vaahdon. Kolmevee sekoitteli kuiva-aineet. Kolmevee lusikoi jauhoja kuusiveelle jauhosihtiin ja kolkytyksvee sekoitti taikinan. Sitten taikina uuniin ja pikkukokit huolehtivat taikinakulhon ja nuolijan esipesusta.

Sitten ei taas sujunut. Pohjasta tuli ihan liian paksu ja se paloi pinnalta. Täytettä oli mielestäni liian vähän. Samoin kuin kuorrutetta. Kääretortusta tuli ruma ja kuivakan mureneva. Valokuvankin otin vain pikaisesti kameran omalla salamalla koska en jaksanut nähdä moista pökkelöä varten sen vertaa vaivaa että olisin viritellyt paremman salamavalon paikalleen. (Olisipa hyvä kun olisi oma kamera ruokakuvausta varten ja oma kamera ulkokuvausta varten!) Kääretorttu tuli kyllä syötyä, mutta sen tarkoitus kadonneen motivaation palauttajana ei täyttynyt. Täytyy kokeilla jotain muuta.



pohja:
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

täyte ja kuorrutus:
3 rkl vahvaa kuumaa kahvia
25 g voita sulatettuna
2 rkl kaakaojauhetta
2,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
pinnalle nonparelleja

1. Riko munat kulhoon ja mittaa joukkoon sokeri. Vatkaa ne kuohkeaksi vaahdoksi
2. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa ja siivilöi ne munavaahdon joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina uunipellille. Paista 225 asteessa noin 7 minuuttia
3. Kumoa kääretorttulevy sokeroidun leivinpaperin päälle ja jätä jäähtymään. Irrota leivinpaperi jäähtyneestä levystä
4. Sekoita kahvi, voisula, kaakaojauhe, tomusokeri ja vaniljasokeri kuorrutteeksi
5. Notkista tuorejuusto ja sekoita n. 1 dl kuorrutetta sen sekaan. Levitä tuorejuustoseos kääretorttulevyn päälle ja kääri rullalle.
6. Levitä loppu kuorrute kääretortun päälle ja ripottele pinnalle nonparelleja

17. kesäkuuta 2012

Valkoviinissä kypsennettyä kassleria

Kokkausinto on kadoksissa. Loppukevään työkiireissä keittiön hyvä hengetär poistui takavasemmalle lomailemaan jo hieman ennakkoon ja tilalle tuli paha hengetär joka jaksaa ja viitsii juuri ja juuri jauhelihakastikkeen vääntää. Vaikea uskoa itsekään, mutta totta se on: eipä voisi paljoakaan vähempää kiinnostaa! Touko- ja kesäkuun aikana lapset ovat saaneet syödä paljon kaupan lihapyöryköitä ja nuudeleita. Nam?

Hengissä ovat pysyneet kuitenkin ja nyt vietämme kaikki ansaittua pitkää kesälomaa. Loman alkukankeuden jälkeen huomaan keittiön taas aavistuksen verran kutsuvan puoleensa. Pitkästä aikaa avasin suosikki-palkin koneeltani ja etsiskelin pakastimen sisältöön sopivia uusia testattavia ruokaohjeita. Siitä se taas toivottavasti lähtee. Uutta satoa odotellessa täytyy kurkata hieman menneeseen.

Kassler ja porsaan uuniliha ovat tällä hetkellä pakastimeni vakioasukkaita. Ostan lihakimpaleita tarjouksesta ja hauduttelen vapaapäivinä mehevän pehmeiksi. Viime aikoina olen tehnyt kyseisistä paloista lihapataa vanhalla tutulla ohjeella ja pata on nautittu pastan kera. Välillä hyväksi havaittuunkin kaipaa vaihtelua. Kokeilinkin kasslerin kypsentämistä valkoviinissä. Hyvää. Ei mullistavaa, mutta hyvää. Ainahan pitkään haudutettu kassler on! Alkuperäinen ohje Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 8/2011.



800-1500 g possun kassleria
6 valkosipulin kynttä
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl kuivattua timjamia
1 rkl hienoa merisuolaa
0,5 rkl mustapippuria
3 dl valkoviiniä

1. Kuori ja murskaa valkosipulin kynnet. Sekoita ne mausteiden kanssa öljyyn ja hiero seos lihan pintaan. Ruskista liha kuumalla pannulla kauttaaltaan
2. Laita liha uunivuokaan ja hauduttele pitkään ja hartaasti. Ohje neuvoo kypsentämään 800 g:n kassleria 140 asteessa 45 min. Itse tykkään kypsentää kasslerin ylikypsäksi ja hauduttelen sitä kannen alla välillä liemellä valellen jopa neljäkin tuntia.

5. kesäkuuta 2012

Yrttitarhurin tonnikalasalaatti

Tänä keväänä kaupunkiviljelybuumi hiipi hitaasti mutta varmasti myös minun luokseni. Oikeastaan tämä tapahtui aivan varkain. Ostin keväällä täytettyä kuhaa varten ruokakaupasta rosmariinin joka oli istutettu tavalliseen kukkaruukkuun. Käytin rosmariinista puolet ja siirsin lopuskan keraamiseen ruukkuun kasvamaan ajatuksena että siitähän tulee ihan kaunis huonekasvi keittiöön.

Seuraavaksi ostin lohta varten basilikaa s-marketista. Säilyttelin basilikaruukunjämää vesilasissa pöydällä muutamia päiviä ja huomasin sen pysyvän terhakkana. Koskapa käyttökohdetta basilikalle ei silloin ollut mielessä, jaoin basilikan kahteen keraamiseen ruukkuun. Ja nehän innostuivat kasvamaan! Lisää kauniita huonekasveja keittiöön!



Äitienpäivän aikaan sain pojilta tuomisia päiväkodista: esikoisen ryhmä oli kylvänyt äitienpäiväkukaksi violettia basilikaa ja kuopuksen ryhmässä oli viljelty sitruunamelissaa. Tuomisina oli muutamia pienen pieniä rääpäletaimia jotka myöskin siirsin keraamisiin ruukkuihin. Tällä hetkellä basilikavauvat ovat topakoituneet ja sitruunamelissa on suorastaan riehaantunut ja se tarvitsisi taas hieman isomman ruukun.

Nyt kun sitten vauhtiin oli päästy niin ei jarrutteluun ollut enää mahdollisuutta. Poikien huoneen entinen leluhylly siirtyi uusiokäyttöön parvekkeelle ja tieni kävi kohti puutarhamyymälöitä. Tällä hetkellä parvekkeella kasvaa rosmariinin, basilikojen ja sitruunamelissan lisäksi pari ruukkua persiljaa, ruohosipulia, oreganoa, chili ja viinisuolaheinä. Amppeleissa roikkuvat tomaatti ja mansikka.







Pakollista kukkaloistoa parvekkeelle tuo poikien kanssa kasvattamamme auringonkukat, jotka nekin ovat jo oikein hyvällä alulla sekä oppilailta lukuvuoden päätteeksi saamani kolme daaliaa. Ja jotta kasvillisuus on mahdollisimman monipuolista, on myös metsän kasvikunta saanut edustajansa parvekkeelle. Kukkaruukussa nököttää pieni kuusivauva jonka sain työn puolesta tehdyltä metsäretkeltä muistoksi. Kuulemma saadaan siitä ensi jouluksi joulukuusi! Ei ehkä kovinkaan suurta, mutta mahdollisesti ihan pikkuinen.



Nyt sitten odotetaan ja katsotaan kuinka yrttiviljelmälleni kesän aikana käy. Parvekkeeni on lasitettu joten kasvukauden luulisi olevan pitkän. Ongelmaksi voi muodostua liiallinen kuumuus sillä etelä-länsisuuntainen parveke on helteisen kesän sattuessa todella paahteinen. Täytynee sitten tarvittaessa siirtää yrttiruukut sisälle pahimpien helteiden ajaksi.



Ensi kesäksi ajattelin kasvattaa taimetkin itse.

Mutta. Sitten asiaan. Eli pikaiseen lounaaseen. Kuopus oli jälleen kipeänä ja minä ansaitulla kesälomalla eli vietimme kotipäivää – ah, niin rauhaisaa (ainakin haluan nyt luoda tällaisen idyllisen vaikutelman)! Lounaaksi oli luvassa todellista gurmeeta eli Atrian valmiita pinaattilettuja. Eivät ne muuten lainkaan pahoja olleetkaan kun lisukepuoli oli kunnossa. Tein pinaattiletuille kaveriksi tonnikalasalaatin niistä aineksista mitä jääkaapista ja parvekepuutarhastani löytyi. Ihania nuo tuoreet yrtit!! Kesän makuja lautasella.



2 dl puuroriisiä (bulguriakin olisi ollut…)
luraus oliiviöljyä
1 prk vaaleaa tonnikalaa paloina vedessä
1 prk raejuustoa
1 omena
palanen kurkkua
(punasipulia tai shalot-sipulia)
pieni nippu ruohosipulia
10 basilikan lehteä

1. Keitä riisi (tai bulgur) väljässä suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta. Kaada kulhoon ja sekoita joukkoon oliiviöljy
2. Sekoita riisin sekaan tonnikala ja raejuusto. Kuori ja paloittele omena ja pilko kurkku. Sekoita ne salaatin joukkoon. Punasipulia ja shalotiakin olisi löytynyt, mutta sipulit eivät ole lasten mieleen niin jätin pois
3. Hienonna yrtit ja sekoita nekin salaatin sekaan