29. heinäkuuta 2015

Raparperi-pistaasipiirakka

Kesäflunssaa pukkaa. Ensin kuopus, sitten esikoinen ja nyt minä. Ensin kurkkukipua, räkää ja aivastelua ja nyt sitten ärsyttävää pientä lämpöilyä. Ei oikein uskalla mitään suurempia tehdä, mutta energiaa on kuitenkin kotona puuhasteluun.

Tänään satoi melkeinpä koko päivän – toisaalta joutikin, kun kotona oli tarkoitus olla joka tapauksessa! Aamupäivä meni ruutuja tuijotellen, pojat telkkarin ääressä ja minä facebookin puutarharyhmässä kysellen neuvoja Räähkän kuosiin saamiseksi. Tympeää touhua pidemmän päälle. Alkoi tuntua siltä, että tarttis tehdä jotakin. Meidän perheessä perinteisesti leivotaan sadepäivinä ja niinpäs minä vetäisin vedenpitävää päälle ja ajoin kauppaan ja vanhempieni luo raparperipuskalle. Ja eipähän aikaakaan kun raparperipiirakka oli uunissa.

Idea piirakkaan on otettu tämän kevään Glorian ruoka&viini –lehdestä (numero 4/2015). Piirakan tekoon oli käytetty valmista piirakkataikinaa, mutta ihan periaatteesta en valmiita taikinoita käytä, vaikka ne ihan hyvän makuisia ovatkin. Piirakan teossa olennaisin osa on kuitenkin taikina, niin kyllähän se nyt täytyy olla itse tehty! (Tämä kriteeri koskee ihan vain minua itseäni!) Olenkin melkeinpä vältellyt piirakoiden tekemistä, koska nypittävän taikinan tekeminen on mielestäni todella todella ärsyttävää puuhaa! Joku aika sitten kokeilin tehdä taikinan monitoimikoneen leikkurikulhossa ja jopas sujui näppärästi! Nyt ei tarvitse kammoksua piirakkaohjeita enää vaan taikina valmistuu aivan suit sait!

Eli alla oleva ohje on muokattu taikinan osalta, samoin kuin sokerimäärää on hieman vähennetty. Tuntui hurjalta alkuperäisessä ohjeessa. Mutta jos haluat käyttää valmista taikinaa, käytä toki!



pohja:
40 g kuorittuja pistaasipähkinöitä
3 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl sokeria
0,25 tl suolaa
100 g kylmää voita
0,4 dl kylmää vettä

täyte:
0,75 dl ruokokidesokeria
1 tl kanelia
200 g ranskankermaa
1 kananmuna
0,5 tl vaniljasokeria
3-4 raparperin vartta

1. Mittaa pistaasit monitoimikoneen leikkuriterälliseen kulhoon ja surauta ne rouheeksi (tai rouhi käsin). Lisää kulhoon jauhot, sokeri, suola ja paloiteltu voi ja surauta murumaiseksi seokseksi (tai nypi käsin). Lisää kylmä vesi ja surauta taas pikaisesti sekaisin (tai sekoita käsin). Kaada taikina pieneen kulhoon ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
2. Sekoita pienessä kulhossa sokeri ja kaneli sekaisin ja ripottele puolet seoksesta piirakkapohjan päälle
3. Sekoita toisessa kulhossa ranskankerma, kananmuna ja vaniljasokeri ja levitä seos piirakkapohjalle
4. Kuori raparperit ohuelti (aivan nuoria varsia ei tarvitse kuoria) ja paloittele ne pieniksi. Levitä palat ranskankermaseoksen päälle. Ripottele pinnalle loput kaneli-sokeriseoksesta
5. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa haaleana vaniljajäätelön kera

27. heinäkuuta 2015

Mustikkaclafoutis

Tuoretta mustikkaa on nyt taas saatavilla. Ei nyt ehkä vielä ihan metsät pullollaan, mutta käsin keräten marjoja löytyy jo ihan kivasti! Hieman valikoiden marjat täytyy vielä sankkoon ottaa, mutta kyllä aurinkoisilta ja kosteilta kankailta ja soiden laitamilta jo syönti- ja piirakkamarjat nopsaan löytyy!

Viikonloppuna kävimme pyörähtämässä mökkimaisemissa ja saimme kotiin tuomisiksi noin kolme litraa mustikoita. Pakastimeen asti en vieläkään yhtään laittanut, vaan olemme nautiskelleet tuoreista marjoista vaniljakastikkeen kera. Ja tietenkin leivonnaisissa!

Perheemme on menneen viikon aikana kärsinyt kesäflunssasta räkineen, yskineen ja pienine kuumeiluneen ja nyt tässä viimeisen kesälomaviikon alkajaisiksi on minun vuoroni olla puolikuntoinen. Päivät ollaan vietetty ihan vaan kotosalla jotain perushommaa puuhastellen. Leivonta kuuluu perinteisesti meidän perheen sairastupa- ja toipilaspäiviin ja niin tälläkin kertaa. Nyt kaivelin kesäreseptien joukosta ranskalaisen jälkiruuan ohjeen, jonka kotiväelle ja kuopuksen leikkikaverille tarjoilin nimellä mustikkapannari. Ja sitähän se onkin! Ja melkoista herkkua! (ohje: Maku 4/2015)



nokare voita
3 dl tuoreita mustikoita
3 kananmunaa
3 dl maitoa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
0,25 tl suolaa
1 sitruunan kuori raastettuna
2 dl vehnäjauhoja

pinnalle:
tomusokeria

1. Voitele piirakkavuoka huolellisesti voilla ja ripottele mustikat pohjalle
2. Sekoita loput ainekset keskenään kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja kaada seos mustikoiden päälle vuokaan
3. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia
4. Siivilöi haalean pannarin päälle tomusokeria ennen tarjoamista

24. heinäkuuta 2015

Chili-possupihvit

Voihan rillaaminen! Miten se onkaan syöksynyt kesäämme ilahduttamaan. No okei, ei ollut aivan huippuilahtunut olo viimeksi kun broilerivartaita liian kuumalla grillillä yritin grillailla – onneksi tuo tuonen puolisko pelasti tilanteen ja minä hiivin vaivihkaa hillokattilan ääreen. Mutta onneksi tämä homma yleisesti ottaen kuitenkin sujuu!

Pääasiassa helppoa broileria ja makkaraa ollaan siis grillailtu pallogrillillä, kerran onnistuneesti kassleria – mutta se onkin kohtuullisen helppo grillattava. Nyt uskaltauduin kokeilemaan fileen grillaamista – ei nyt sentään kokonaisena, vaan pihveiksi leikattuina näin ensimmäisellä kerralla. Ostin kokonaisen pihvifileen, leikkasin pihveiksi ja maustoin itse tehdyllä chilillä säväytetyllä marinadilla. Soosin valmistin Glorian ruoka&viini –lehden numerossa 4/2015 olleen ohjeen mukaan. Lopputulos oli mehevän maukas, uskalsin ottaa lihat pois grillistä tarpeeksi ajoissa!



800 g porsaan fileetä

marinadi:
1 chili (tai maun ja lajikkeen mukaan)
2 tl tuoretta inkivääriraastetta
0,5 dl chilikastiketta
0,5 dl soijakastiketta
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl ruokokidesokeria

1. Hienonna chili ja sekoita kaikki marinadin ainekset sekaisin kulhossa
2. Poista porsaan fileestä kalvot ja leikkaa se tasakokoisiksi pihveiksi. Pyörittele pihvit marinadissa ja asettele ne laakeaan kulhoon. Kaada loppu marinadi pihvien päälle ja anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia
3. Valuta pihvit marinadista ja grillaa kypsiksi

22. heinäkuuta 2015

Pinaatti-halloumipasta

Oman maan pinaatit kasvavat tämän kesän viileydessä melkoisen hitaasti – mutta kasvavat kuitenkin! Näyttää siltä, että tänä(kään) vuonna pinaattia ei pakastimeen saakka riitä vaan pinaatit nautitaan tuoreena penkistä. Ja tuostahan noita omasta pihasta nyt onkin helppo vähitellen napsia. Ensi vuonna pyhitän yhden viljelylaatikon aivan kokonaan pinaatille, jääköön retiisiin rutkulat siemenpussehin kun eivät suostu kasvamaan kunnolla.

Omaa satoa odotellessa nautitaan kaupan antimista. Ihanalta Insanitylta löysin tämän kesäisen pastaohjeen, johon sain mukavasti yhdistettyä halloumia, josta viimeinkin olen oppinut tykkäämään! Pienensin ja puolittelin ja muuttelin määriä – lopputulos hyvä ja maha täynnä kesän makua!



150 g spagettia
100 g tuoretta pinaattia
0,5 palaa halloumi-juustoa
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
nokare voita
1 rkl limemehua
2 dl kermaa
kourallinen basilikan lehtiä
muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista kastike pastan kypsyessä
2. Huuhtele pinaatti ja jätä se valumaan lävikköön tai puhtaan keittiöpyyhkeen päälle
3. Kuutioi halloumi ja paista se pannulla öljyssä kullanruskeaksi. Nosta syrjään odottamaan
4. Kuori ja kuutioi sipulit. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää pannulle pinaatti ja sekoittele sitä pannulla hetkinen kunnes se kiehahtaa. Lisää limemehu ja sekoittele
5. Kaada kerma pannulle. Hienonna basilikan lehdet ja lisää nekin pannulle. Keittele kunnes kastike sakenee. Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja mustapippurilla
6. Valuta kypsä pasta ja kaada se kastikkeen sekaan. Lisää joukkoon myös parmesaani ja sekoittele tasaiseksi. Lisää lopuksi halloumikuutiot ja syö!

18. heinäkuuta 2015

Papu-pastasalaatti

Kesällä kaipaa nopeaa ja helppoa suuhun pantavaa, aina ei jaksa olla hellan ääressä (vaikkakin tänä kesänä hellan ääressä oleminen lämmittää kivasti viileinä päivinä). Iso satsi pastasalaattia täyttää kesäruokakriteerit helposti: nopsa tehdä, aineksia löytyy omalta pihalta, voi syödä kylmänä ja on täyttävää ja energiapitoista.

Tässä salaatissa oli kuitenkin ennakkoon ajateltuna kaksi epäilyttävää asiaa. Ensimmäinen niistä oli fenkoli, jota en ole koskaan syönyt. Jostain syystä mielikuvani fenkolin mausta on voimakas ja väkevä ja rakenteesta sitkeä, joten olen hieman vältellyt sitä. Nyt uskaltauduin ostamaan pienen fenkolin (varmaan tähän pastamäärään suurempikin fenkoli olisi ollut paikallaan, mutta parempi aloittaa varoen näiden epäilyttävien kanssa). Keitettynä fenkoli ei juuri esiin pompannut ja suutuntumakin oli miellyttävä. Ennakkoluulot hälvenivät.

Toinen epäilys kohdistui papuihin. Niitä toki olen syönyt ennenkin ja ihan hyvällä ruokahalulla. Olen muutamaan kertaan keittänyt itse pavut (koska miksi ostaa teollisesti tehtyä kun voi tehdä itse). Lopputulos on ollut usein jauhoisen ylikypsä tai ylikypsyyttä varoessa liian kova ja puoliraaka. Tällä kertaa päätin antaa periksi itselleni, oikaista vähän ja ostaa valmiiksi kypsennettyjä papuja.

Menin hyllylle oletuksena että ostan purkillisen valkeita papuja tomaattikastikkeessa, huuhdon ne ja kippaan salaattiin. Vaan, hyllysää minua odottikin ihana valikoima Go-Greenin papuja pahvitetroissa. Otin mukaani pakkauksen isoja valkoisia papuja, jonka kotona huomasinkin olevan luomupapusekoitus (valkeita papuja, kikherneitä ja borlotpapuja) – silmien käyttö kaupassa olisi sallitua!! Hieman ahdistuin tästä ”virheestä”, mutta lopputulos olikin todennäköisesti parempi kuin pelkillä valkeilla pavuilla olisi ollut.

Tästä tuli aivan täydellinen salaatti kesään! Söin tätä hyvällä mielihalulla aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Todistetusti tämä sopii siis jokaiseen päivän vaiheeseen. (Ohje: Glorian ruoka&viini 4/2015 – hieman muunneltuna jälleen)



250 g kuviopastaa
1 fenkoli
1 dl isoja valkoisia papuja
1 dl kikherneitä
1 dl kalamataoliiveja
1 dl parmesaaniraastetta
kourallinen persiljaa

kastike:
1 valkosipulin kynsi 1,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
0,5 tl suolaa
ripaus ruokokidesokeria
mustapippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi fenkoli ja laita viipaleet pastan keitinveteen kun keittoaikaa on jäljellä kolme minuuttia. Valuta kypsä pasta ja fenkolit ja kaada kulhoon
2. Valmista kastike: kuori valkosipulin kynsi ja raasta se pieneen kulhoon. Lisää kulhoon etikka. Kaada joukkoon öljy ohuena nauhana samalla vispaten. Mausta ruohosipulilla, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kaada kastike pastan joukkoon ja sekoita huolella
3. Lisää pastaseokseen pavut, oliivit (paloittele halutessasi) ja parmesaaniraaste ja sekoita hyvin. Hienonna persilja ja sekoita sekin pastan joukkoon.
4. Anna salaatin maustua viileässä vähintään tunnin ajan ennen tarjoamista

12. heinäkuuta 2015

Voikukka-yrttimunakas

Olipa kerran kesälomapäivä – ja tänä kesänä harvinaisen aurinkoinen ja lämmin kesälomapäivä! Oli suorastaan pakko hypätä polkupyörän selkään kovasta tuulesta huolimatta. Silloinhan sitä on mentävä kun pääsee, ei voi parempia olosuhteita jäädä odottelemaan. Ja kyllä kannatti lähteä, hyvä oli mieli lenkillä ja sen jälkeen.

Pitkä – siis minun mittapuussani pitkä- suoritus vaatii aikalailla pikaisesti suuhun pantavaa ja kropalle ravintoa. Pikalounasta varten hortoilin hetken takapihalla ja kohtapa olikin jo ainekset maustumassa. Suihkua tähän väliin ja eipä mennyt aikaakaan kun olin jo sohvalla rötköttämässä munakaslautanen käsissä katsomassa MasterChef Australiaa (kyllä, vieläkin on viimeisen kauden finaali katsomatta!). Helppoa ja hyvää ja puoli-ilmaistakin vielä! Loppukesästä voinkin käyttää munakkaaseen oman maan pinaattia ja rucolaa. (ohje: Kunto Plus 10/2015 –lehden ohjeen pohjalta)



1 annos

kourallinen nuoria voikukanlehtiä (tai rucolaa)
pari pientä oksaa tuoretta minttua ja rakuunaa
vajaa rkl oliiviöljyä
1 tl punaviinietikkaa
ripsaus suolaa
1 kevätsipuli varsineen
nokare voita
2-3 kananmunaa
pieni tilkka maitoa tai kermaa
2 rkl parmesaaniraastetta
mustapippuria myllystä
vesiheinää (tai herneenversoja)

1. Huuhtele voikukanlehdet ja pilko ne hienoksi silpuksi ja laita syvälle lautaselle. Irrota mintun ja rakuunan lehdet oksista ja hienonna ne voikukanlehtisilpun sekaan. Sekoita joukkoon oliiviöljy, punaviinietikka ja suola. Jätä maustumaan vartiksi
2. Hienonna kevätsipuli ja kuullota se pannulla voissa pehmeäksi. Lisää joukkoon voikukanlehtisilppu mausteineen
3. Riko munat pieneen kulhoon ja vispaa ne kevyesti. Sekoita joukkoon tilkka maitoa ja mausta seos suolalla. Kaada seos pannulle
4. Kypsennä munakasseosta miedolla lämmöllä varovaisesti sekoitellen kunnes se on kauttaaltaan hyytynyt. Voit halutessasi kääntää munakkaan ja paistaa sen molemmin puolin.
5. Raasta kypsän munakkaan päälle parmesaania ja mausta munakas mustapippurilla. Valuta munakas lautaselle ja annostele päälle vesiheinää

11. heinäkuuta 2015

Makkara-halloumivartaat ja yrttikastike

Viimeinkin meillä on kotona kuuman ja seinänäkymällä olevan parvekkeen sijaan pieni piha jossa olla! Ja ennen kaikkea sen on piha jossa voi grillata ja syödä! Olen vakaasti sitä mieltä, että puulla lämmitettävä grilli on paras valinta grillaamiselle. Puu, elävä tuli ja savu antavat aivan omanlaistansa makua ruokaan. Tämän vuoksi ainoa oikea tapa paistaa makkaraa, on nuotiolla tikun nenässä – kun savu menee silmiin ja nuotio humisee ja puut pätskähtelevät kipinöiden!

Pienen pihan pulmana on se, että puugrillille ei turvallista paikkaa tahdo löytyä. Joka kohdassa liian lähellä on joko aita, puu, portti, viljelmät tai rakennus. Eli tuli oli selvä ei-vaihtoehto meille grillin valintaa miettiessämme. Kaasugrilli olisi ollut miehen mieleen – ja varmaankin sellainen miehinen valinta, mutta takapihalla ei ole katosta jonka alle kaasugrilli laittaa. Kallista grilliä ei avotaivaan alla viitsi säilytellä. Onnettomien varastotilojen vuoksi ison kaasugrillin talvisäilytyskin olisi ollut melko hankalaa.

Mikä siis jää jäljelle? No perinteinen pallogrilli ja hiilet tietenkin! Enpä ollut moisella vekottimella koskaan ruokaa laittanut ja kolme ensimmäistä grillauskertaa osoittivat että ei se ihan tuosta noin vaan näköjään käy! Huomasimme että A) onpas vaikea saada hiilet syttymään ja palamaan B) onpas vaikea saada aikaiseksi hiillos, joka on yhtä lämmin joka puolelta grilliä ja C) onpas vaikea arvioida se hetki jolloin grillaaminen on paras aloittaa että lopputulos on raa’an tai palaneen sijaan täydellisen kypsä.

Neljäs kerta sitten toden sanoi – kolmen hermojenkiristelygrillailun jälkeen! Valmistimme kesäisenä (ja tälle kesälle harvinaisen lämpimänä) päivänä uusien perunoiden kaveriksi makkara-halloumivartaita yrttikastikkeella, grillitassuja (lähinnä lapsille) ja pari pientä kasslerpihviä (koska en voinut vastustaa kiusausta). Kaikki onnistuivat hyvin ja maistuivat ihanilta! Ainoa pieni takaisku oli se, että yhdestä vartaasta putosi yksi juustopala ja varrastikku paloi siitä kohtaa poikki. Tämä pieni tapaus ei onneksi ollut laajuudeltaan niin suuri, että se olisi vaikuttanut huonontavasti kokonaisuuteen! (ohje: Yhteishyvä ruoka kesäkuu 2015)



vartaat:
400 g grillimakkaraa
200 g halloumijuustoa
varrastikkuja

kastike:
pari kourallista tuoreita yrttejä (käytin muistaakseni persiljaa, oreganoa ja timjamia)
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl oliiviöljyä

1. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne likoamaan. Öljyä metalliset tikut
2. Valmista odotellessa kastike: poista yrteistä kovat varret ja laita lehdet korkeaan astiaan. Kuori valkosipulin kynsi ja paloittele sitä hieman. Lisää se ja oliiviöljy yrttien sekaan. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Säilytä viileässä tarjoamiseen asti
3. Paloittele makkarat ja juusto tasakokoisiksi paloiksi. Pujota palaset varrastikkuihin ja grillaa kypsiksi
4. Sivele yrttikastiketta valmiiden vartaiden päälle. Nosta loppu kastike pöytään tarjolle. (Kastiketta tuli reilusta ja loppu kastike maistui hyvältä myös tavallisen vihersalaatin päällä salaattikastikkeena!)

10. heinäkuuta 2015

Yrttikurssi

Pienimuotoinen viljelyinnostus on viime vuosina nostanut päätään taloudessani. Ensin kasvatin parvekkeella muutamaa yrttiä ruukussa, sitten kasvivalikoima laajeni tomaatin ja mansikan kautta paprikaan, kesäkurpitsaan ja avomaankurkkuun. Toissa kesänä perustin pienen kasvimaan tai –penkin vanhempieni takapihalle. Siellä kokeilin vaihtelevalla menestyksellä erilaisten hyötykasvien kasvattamista.

Nyt minulla on koti maan tasalla ja siihen kotiin kuuluu myös pieni piha! Sain serkultani vanhoja lavankauluksia, jotka virittelin pitkän harkinnan ja suunnittelun ja vatkaamisen jälkeen pihalle. Seuraavaksi vuorossa oli mullan ostaminen – vetokoukuttomalla autolla kävin multaostoksilla useampaan otteeseen.

Yrtit valtasivat pikkuhiljaa ja varkain alaa jo edellisen asuntoni parvekkeelta ja nyt ajattelin pyhittää yhden viljelylaatikon pelkästään yrteille. Yrttien kasvattaminen avomaalla tuntui kuitenkin ainakin ajatuksen tasolla huomattavasti haastavammalta kuin aurinkoisella lasitetulla parvekkeella, enkä oikein tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Niinpä Pohjois-Karjalan marttojen järjestämä yrttikurssi sattui ohjelmistooni oikein mainiosti!

Kurssi koostui kahdesta kurssi-illasta, joiden aikana tutustuimme luentotyyppisesti yrttien kasvatukseen, yrttilajeihin ja niiden käyttöön. Toisella kurssikerralla kylvimme myös muutamien yrttien siemeniä kotiin vietäväksi. Molemmilla kerroilla teimme pientä yrttistä iltapalaa: yrttilevitettä patongille, dippiä, pirtelöä, yrttiteetä ja smoothieta.



Kurssista innostuneena suunnittelin yrttimaatani ja samalla tietysti myös muita viljelyksiäni. Kylvin innolla siemeniä ja koulin taimia. Mutta. Taimikasvatus ei tänä vuonna onnistunut lainkaan! Basilikat nuupahtivat jo sisällä, samoin kävi kaikille kurssilla kasvatetuille taimille. Myös lehtikaalit nuokahtivat hyvin alkaneen kasvun jälkeen. Avomaankurkut, tomaatit ja chilit sain ulos asti, mutta vain chilit ovat selvinneet kylmästä alkukesästä. (Mitä tästä opin, ensi keväänä en tuhlaa energiaa taimien kanssa pelautumiseen – ainakaan tässä laajuudessa)

Taimikaupoille siis, taimet multaan ja johan alkoi kukoistaa! Paitsi basilika joka ei viihdy viileässä lainkaan. Yrttilaatikossa kasvaa tilliä (suorakylvö siemenistä), persiljaa (suorakylvö ja taimet), basilikaa, timjamia, salviaa, rosmariinia, minttua, sitruunamelissaa, oreganoa, ranskalaista rakuunaa ja ruohosipulia. Kaikki näyttäisivät viihtyvän puiden varjostamalla eteläpihalla oikein hyvin. Ja monien näistä pitäisi periaatteessa talvehtiakin ja jatkaa kasvuaan taas keväällä. Muihin kolmeen laatikkoon laitoin kasvamaan lehtisalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, retiisiä, pinaattia, avomaankurkkua ja porkkanaa.



Viljelylaatikoiden antimien lisäksi pihalla kasvaa amppeleissa mansikkaa ja laatikossa pari perunaa – ihan testimielessä. Vanhempieni takapihalla sijaitseva ”Plantaasi” on nyt tänä kesänä pyhitetty täysin perunalle ja sille yhdelle ruohosipulille siellä nurkassa. Pihallamme kasvaa myös hoitamaton pieni ja hontelo omenapuu ”Räähkä”, joka epätoivoisen korjaavan leikkaamisen jälkeen kukki upeasti ja omenan alkuja näyttäisi jonkun verran olevan.



Kynnenaluset on ollut mullassa siis pitkin kevättä ja alkukesää ja sama linja jatkuu edelleen. Viimeisimpänä hommana oli vuorossa porkkanan harvennus ja salaattia on leivän päällä syöty jo jonkun aikaa. Yrtit ovat kasvaneet hyvin japäässeet maustamaan monenlaisia pöperöitä ja yrttien säilöntä talvea varten on myöskin jo aloitettu – ja sitä puuhaa riittääkin läpi kesän! Kasvien kuopsutusta on siis luvassa edelleen!