Pollo alla cacciatora

Tämän ohjeen löysin Jamie Oliverin nettisivuilta. Cacciatore merkitsee metsästäjää joten tämän voisi siis suomentaa metsästäjän kanapadaksi (vai metsästäjän vaimon?). Tämäntyyppistä ruokaa metsästäjän vaimon voisi ajatella tekevänsä miehelleen kun hän palaa metsästysreissulta luonnonhelmasta. Itse olen tottunut siihen että jos joku ruoka on ”metsästäjän” niin siinä on aina seassa sieniä. Italian metsät on vissiin sit kaikki ihania oliivilehtoja! :) Tässä ruuassa testasin nyt Muttin säilöttyjä kirsikkatomaatteja. Olivat napakoita rakenteeltaan, kirkkaita väriltään ja oikein hyviä. Varsinkin tämän tyylisessä ruuassa ei voi erottaa tuoreista!



reilu kilo broilerin koipipaloja (tai muita luullisia paloja)
suolaa ja pippuria
3-4 laakerinlehteä
rosmariinia
3 valkosipulin kynttä
0,5 pulloa Chiantia
jauhoja panerointiin
oliiviöljyä
5 anjovisfileetä
kourallinen mustia tai vihreitä oliiveja
2 x 400 g säilöttyjä tomaatteja

1. Mausta kanankoivet suolalla ja pippurilla ja laita ne kulhoon. Lisää laakerinlehdet ja rosmariini ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. Kaada päälle viini ja anna marinoitua mielellään yön yli
2. Ota koivet pois marinadista ja kuivaa ne talouspaperilla. Jauhota ja ruskista. Siirrä uunipataan
3. Viipaloi kaksi valkosipulin kynttä ja kuullota niitä pannulla oliiviöljyssä. Lisää anjovikset, oliivit, tomaatit ja kanan marinadi. Keittele hetki ja kaada seos vuokaan kanankoipien päälle
4. Peitä pata kannella tai foliolla ja kypsennä 175 asteessa 1,5 tuntia

Ragù alla bolognese

Glorian ruoka&viini-lehden numerosta (2/2010) löytyi hieman erilainen bolognesen ohje kuin se millä itse bologneseni olen tottunut tekemään. Bolognese on keittiössämme melkeinpä peruspöperöä, mutta tämän kanssa täytyi nähdä hieman vaivaa! Tässä ohjeessa oli sen verran erikoiselta vaikuttavia juttuja (maito ja tähtianis) että pakkohan sitä oli kokeilla! Koekaniineiksi joutuivat veljeni ja hänen tyttöystävänsä jotka pahaa aavistamatta tulivat vain ottamaan esikoisesta 4-vuotiskuvia. Ruoka maistui, kuvat tuli otettua ja siinä ohimennen vaihdettiin olohuoneessa myös järjestystä (kiitoksia vaan!). Tavallinen bolognese on hyvää, mutta kyllä hauduttettu soosi on siltikin vertaansa vailla!

EDIT: 11.10.2026. Testasin ruokaa myös kokolihasta. Hienonsin hirven paistia aivan pieniksi paloiksi ja hauduttelin uunissa reilun neljä tuntia. Toimi myös sellaisena versiona! Hirven ollessa rasvatonta lihaa, lisäsin pataan muutaman viipaleen pekonia tuomaan mehevyyttä. 

2 rkl oliiviöljyä
25 g voita
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tähtianis
1 iso porkkana
1-2 lehtisellerin vartta
70 g tomaattipyreetä
400 g naudan paistijauhelihaa
0,5 tl raastettua muskottipähkinää
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1,5 dl täysmaitoa
1,5 dl valkoviiniä
1 tlk tomaattimurskaa
1 rkl hunajaa

lisäksi
500 g putkipastaa
1 dl pecorinoa lastuina

1. Mittaa öljy ja voi kasariin (tai jos sinulla on liedelle käyvä uunipata niin käytä sitä). Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja lisää ne tähtianiksen kanssa kasariin. Kuullota n. 5 minuuttia
2. Kuori ja raasta porkkana. Kuori sellerinvarsista ulommainen kerros pois ja hienonna ne. Lisää kasvikset kasariin ja kuullota 5 minuuttia. Lisää tomaattipyree ja kypsennä vielä viitisen minuuttia
3. Lisää kasariin jauheliha, lohko sitä hieman ja kypsennä kymmenisen minuuttia
4. Mausta muskotilla, suolalla ja pippurilla. Lisää nesteet, tomaattimurska ja hunaja ja hauduttele puolisen tuntia
5. Siirrä kastike uunipataan. Peitä pata kannella, mutta jätä se raolleen. hauduta 120 asteessa 3 tai jopa 6 tuntia. Valmiissa kastikkeessa ei tulisi olla juurikaan nestettä, mutta jos se uhkaa kuivahtaa liikaa hauduttamisen aikana voit lisätä hieman vettä
6. Tarjoa putkipastan ja pecorinolastujen kera

Vaniljainen panna cotta ja vadelmakastike

Panna cotta on kermavanukas joka on lähtöisin Piemonten alueelta. Panna cotta tarkoittaa suomennettuna keitettyä kermaa ja sitähän se nimenomaan on. Muutamia ohjeita pläräilin läpi, kaikissa keittoaika ei ollut pitkä. Joidenkin ohjeiden mukaan kerma vain kuumennettiin kun taas joissakin ohjeissa kermaa keiteltiin vartin verran. Eroja oli myös siinä käytettiinkö vanukkaaseen pelkkää kermaa vai kerma-maitoseosta. Itse valitsin maidollisen version. Kaikissa ohjeissa panna cottaan ei myöskään tullut vaniljaa.

Panna cotan kaveriksi tein vadelmakastikkeen, jonka ohjeen lainasin Insanitylta Decapitated-blogista. Kastikkeen kirpeys oli mukava vastakohta täyteläisen pehmeälle vanukkaalle.

Hieman ongelmia oli panna cotan vuoasta pois ottamisessa. Jälkeenpäin löysin sellaisen vinkin, että vuoka pitää kastaa hetkeksi lämpimään veteen ja sitten irtoaa paremmin! Toki panna cotan voi syödä suoraan annoskulhostakin tai sen voi hyydyttää myös kauniisiin laseihin tai jälkiruokamaljoihin, jolloin kumoamisongelmaa ei ole!



4 annosta

panna cotta:
2 dl kermaa
2 dl maitoa
3 rkl sokeria
0,5 rkl vaniljasokeria
2 liivatelehteä

1. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen
2. Kuumenna maito ja kerma kattilassa ja lisää sekaan sokerit. Keittele 10 minuuttia
3. Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne kuumaan maitoseokseen
4. Annostele pieniin vuokiin tai laseihin ja anna hyytyä 3-4 tuntia kylmässä.


vadelmakastike:
300 g vadelmia
1 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua

Sekoita ainekset pienessä kattilassa ja kuumenna. Keittele n. 10 minuuttia kunnes seos hieman sakenee. Painele siivilän läpi sileäksi kastikkeeksi. Tarjoa huoneenlämpöisenä tai hieman haaleana panna cotan kaverina

Tagliatellea, sieniä ja gorgonzolaa uunissa

Tämä ruoka oli positiivinen yllätys! Sienet eivät lukeudu suosikkiraaka-aineisiini, mutta pitihän tätäkin kokeilla kun oli niin herkullisen näköistä! Ja kylläpä kannattikin! Tässä oli itselleni uudenlainen tapa tehdä sienikastiketta: osa sienistä soseutettiin ja osa pilkottiin palasiksi. Sitten vaan kermaa ja yrttejä ja jopas tuli hyvää! Tuo kastike toki sopii pastalle ihan semmoisenaankin, ilman uuniakin. Tuntui kyllä että uunissa se kastike todella imeytyi pastaan ja maku oli ihanan täyteläinen. Sieniä olisi tässä saanut olla vaikka vähän enemmänkin - varsinkin herkkusieniä käytettäessä kun ovat niin miedon makuisia. Ohjeen löysin Nina sul tagliere -blogista.



3-4 annosta

250 g tagliatellea
200 g herkkusieniä
oliiviöljyä
basilikaa
salviaa
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
suolaa
0,5 dl kermaa
hieman maitoa (tai sit vähän reilummin kermaa)
80 g gorgonzolaa (aurajuustolla taas kerran mentiin)
(pecorinoa)

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Tee kastike pastan kiehuessa: Laita puolet sienistä yleiskoneen silppuriin. Lisää loraus oliiviöljyä ja basilika ja salvia. Hienonna sienet mössöksi
3. Kuumenna pannulla hieman oliiviöljyä. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi ja kuullottele sitä hetkinen. Paloittele loput sienet ja lisää nekin pannulle. Paistele muutama minuutti
4. Lisää sienimössö pannulle ja kypsentele viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla
5. Laske levyn lämpöä ja lisää pannulle kerma (ja maito). Kiehauttele hetkinen
6. Valuta kypsä pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Murustele sinihomejuusto pinnalle. Itse laitoin päälle vielä hieman pecorinoraastetta. Kypsennä pastaa uunissa 175 asteessa n. 10 minuuttia

Päärynä-gorgonzolasalaatti

Sattumalta löysin itselleni aivan uuden blogin Omenaminttu, jonka ihanat kuvat saavat kyllä veden kielelle! Kaapissa nökötti jämäpakkaus rucolaa ja tämä salaatti sattui silmääni kuin tilauksesta. Nuo pähkinät ovat aivan ihania, varmaan kivasti toimisivat myös jäätelön kanssa herkkuhetkissä!

 

 

 

 

 

salaattia oman maun mukaan
rucolaa 
2 kypsää päärynää viipaleina
150 g gorgonzola juustoa paloiteltuna (aurajuustolla mentiin)
1 pussi (70 g) saksanpähkinöitä tmv.
1 rkl voita
1 rkl hunajaa
1 tl sokeria
ripaus suolaa
oliiviöljyä
vaaleaa balsamiviinietikkaa

1. Valmistele ensin pähkinät: Sulata voi ja hunaja paistinpannulla. Puolita pähkinät ja sekoita ne huolella voi-hunajaseokseen. Levitä ne uunipellille paperin päälle. Ripottele pinnalle sokeria ja suolaa ja paahda uunissa 175 asteessa n. 8 minuuttia. Anna jäähtyä
2. Annostele salaatit, päärynäviipaleet, juusto ja pähkinät tarjoiluastiaan ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja vaaleaa balsamiviinietikkaa.

Palsternakkaa ja pekonia tagliatellen kera

Toinen palsternakkatesti. Tämä vei sydämeni aivan täysin - ja ihme kyllä isäntä ja neljäveekin söivät tätä mielellään!! Laitoin palsternakkaa tähän vain reilun 100 g kun ajattelin sen hallitsevan liikaa tuota ruokaa. Olisi hyvin voinut käyttää koko 200 g. Hiljalleen pekonin kanssa paistettuna (ja ehkäpä rasvaakin säästelemättä...) maku oli ihanan pehmeä ja hieman makea. Seuraavalla kerralla meinaan laittaa pekonin muruina, se tuntui olevan nyt melko hallitseva maku tässä ruuassa. Kaunista kuvaa tästä söpöstä ei saanut mutta älkää antako sen hämätä! Ohje on lähtöisin Jamie Oliverin nettisivuilta.



500 g tagliatellea
4 nokaretta voita
1 pkt pekonia
timjamia (tai rosmariinia)
2 valkosipulin kynttä
200 g palsternakkaa
3 kourallista parmesaaniraastetta
pippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Sulata puolet voista pannulla ja laita pannulle paloiteltu pekoni ja timjami. Anna tiristä pari minuuttia
3. Hienonna valkosipuli ja kuori ja viipaloi tai suikaloi palsternakka. Lisää ne pannulle ja kypsennä n. 3 minuuttia kunnes pekoni on saanut kivasti väriä
4. Lisää loppu voi pannulle (tämä oli ehkä jo liioittelua rasvan kanssa tai sitten miun käsitys nokareesta oli hieman yliampuva!) ja anna sen sulaa. Lisää parmesaani ja pari kauhallista pastan keitinvettä. Sekoittele tasaiseksi
5. Valuta kypsä pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon (meillä on oikeastaan aina kastike erikseen niin on helpompi sitten annostella maisteluannoksia nirppiksille ;))

Tuorepastaa – vol. 2 (pastakone)

Nyt on minulla lainassa testattavana pastakone – Atlas Marcato 150. Muista koneista minulla ei ole kokemusta mutta sen verran voin kertoa että tuo ainakin toimii! Oma samanlainen konekin on tulossa – sitä odotellessa…



Mahatautia siis on meidän perheessä podettu oikein urakalla. Itse onneksi (ainakin toistaiseksi) vältyin tuolta ihanuudelta! Miesväki kun makasi rentona pitkin poikin sohvia, sänkyjä ja lattioita oli minulla aikaa tehdä testitaikina pastaa varten. Tein ensiksi pienen taikinan: 100 g durum-jauhoja, 1 muna ja pieni luraus oliiviöljyä. Taikina tuntui kuivalta joten lisäsin aivan aavistuksen vettä. Sittenpä vaan rullailemaan! Hyvin sujui ja nauhapastaa tuli! Keittelin sen ja tein testiannokselle soosiksi chiliä ja katkarapuja.



Viikonloppuna mahatauti alkoi olla sitten jo voitettu ja esikoisen kanssa ryhdyimme valmistamaan pastaa. Hän oli kovasti ihastunut pastakoneeseen kun se pöydällä nökötti ja kammenpyörittäjän paikkaa havitteli! Teimme nyt suuremman taikinan josta riitti kahdelle aikuiselle ja kahdelle pienelle lapselle reilusti: 300 g jauhoja, 3 munaa, oliiviöljyä, vettäkin piti taas hieman joukkoon lirauttaa. Kammen pyörittäminen kävi loppujen lopuksi lapsen voimille, mutta telojen välin säätäjääkin onneksi tarvittiin! Oli mukava viettää rauhallinen hetki pojan kanssa yhteisissä puuhissa! Nauhapastaa teimme jälleen ja melko hyvin sujui tämäkin kerta. Ainoa ongelma oli se, että rullailimme koko taikinan ensin levyiksi ja ensimmäiset levyt ehtivät kuivahtaa vähän liikaa ennen nauhojen tekemistä. Meni melkein survomiseksi! Levyt olisivat voineet olla myös hieman pidempiä.

Valmiit pastanauhat laitetaan pastatelineelle odottamaan keittämistä. Sillä sipuli –blogin Merituuli ja Jukka harrastavat myöskin tätä tuorepastan tekemistä ja heillä onkin oikein hieno pastateline. Minulla on tällä hetkellä tällainen askeettinen "jumppakeppieliharjanvarsituolienpäällä-malli", mutta jos tästä oikeasti innostun niin ehkäpä joku päivä itsekin investoin tuommoiseen hienoon!



Sittenpä vaan tehdään soosi ja keitetään pasta. Tuorepastaa ei tarvitse keittää kuin 2-3 minuuttia joten kastike kannattaa tehdä ensin valmiiksi! Meillä livahti tänään sekä kastike että pasta hieman ylikypsän puolelle. Maistui kuitenkin!

Kovasti siis innostuin tästä tuorepastan teosta! Kaupan tuorepastoista en ole oikein tykännyt, niissä on jotain outoa… Suutuntuma on jokseenkin limaisen mössöinen (lue: teollinen). Kuivapasta on enemmän minun juttuni. Onhan tuo kotitekoinen pasta melko työlästä, ei mitään arkiruokaa (osaako joku kertoa miten käytännössä onnistuu pastan pakastaminen tai jääkaapissa säilyttäminen?). Viikonloppuisin onkin sitten aikaa rentoutua pastakoneen ääressä (keittiön ovi kiinni ja lasillinen viiniä kaverina!). Hetkisen jos vielä ilkeän pitää lainakonetta lainassa… Haluaisin kokeilla spagetin tekoa, lasagnea tuoreista levyistä ja jotain täytettyä pastaa. Pikapikaa siis pitää testailla ja sitten kuumeisena odottelen omaa konetta saapuvaksi!

Farfalle al Gorgonzola

Koko miesväki nautti olostaan noro-viruksen kourissa ja minä rautavatsa popsin pastaa! Tässä pastassa on aivan ihana juustoinen kastike jota voisi käyttää hyvin sellaisenaankin vaikka broilerin päällä. Jotain meni kuitenkin vikaan kun lopputulos oli hieman rakeinen - veikkaisin että keittelin kastiketta hieman liian pitkään. Maku oli aivan loistava, vaikka tyytyminen oli kotoisaan Aurajuustoon kun Gorgonzolan kohdalla s-marketissa oli aukko. Gorgonzolaa en ole ennen maistanutkaan, täytyy ottaa testaukseen sekin kunhan vain sitä kauppaamme lisää tulee. Ohje on otettu Miranda Albertin kirjasta. Ja vielä pieni varoitus: tässä ruuassa on kaloreita enemmän kuin laki sallii (kirjan ohjeen mukaan 810 kcal/annos)!!



4 annosta

400 g farfallea (rusetti- tai perhospastaa)
150-200 g mietoa gorgonzolaa
50 g voita
2,5 dl kermaa
valkopippuria (käytin mustaa)
50 g parmesaaniraastetta

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Valmista pastan kypsyessä kastike: sulata voi pannussa. Kuutioi homejuusto ja sulata se hiljalleen voihin. Lisää kerma pienissä erissä koko ajan sekoittaen ja mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta hiljaa n. 5 minuuttia kunnes kastike hieman sakenee. Notkista tarvittaessa pastan keitinvedellä ja lisää lopuksi parmesaaniraaste
3. Valuta kypsä pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon

Pasta puttanesca

Ah! Italiaviikkojen parasta antia! En olis ikinä uskonu että tämä voi olla näin hyvää! Johtuen siitä että en juurikaan tykkää oliiveista, en anjoviksesta enkä kapriksista - tai niin ainakin taas epäilin. Sissinä tuikkasin kaikki ainekset ruokaan ja kylläpä vaan taas avautu aivan uudenlainen makumaailma! Kannattaa siis kokeilla kaikenlaista vaikka vähän epäilyttäisikin! Ohje on googlailun ja säveltämisen tulos.

Tähän ruokaan käytin myös hieman kalliimpaa Muttin tomaattimurskaa (jota Glorian uusimmassa numerossa esiteltiin valmistajan haastattelun voimin). Ja kylläpä huomasi eron välillä X-tra 0,47e ja Mutti 0,84e. Oli kuin yö ja päivä nuo tuotteet - siinä määrin missä tomaatti ja tomaatti voivat olla kuin yö ja päivä... Tuo Muttin murska oli oikeasti murskaa: siinä ei ollu kuoren rötkäleitä tai kantapaloja seassa. Murska oli hienojakoista ja tasaista eikä lainkaan niin hapanta kuin olen tomaattimurskan tottunut olevan. Myös väri oli ihanan syvän punainen. Glorian jutun mukaan Mutti käyttää tomaattimurskansa valmistukseen ainoastaan ulkona auringonpaisteessa kasvaneita tomaatteja, ei siis kasvihuonetomaatteja laisinkaan - siinä varmaan se taika! Murskat ovat myös lisä- ja säilöntäaineettomia. Siirryn tämän lajin käyttäjäksi - ehdottomasti!



500 g pastaa
2 rkl oliiviöljyä
2-3 murskattua valkosipulin kynttä
2 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa tai basilikaa
chiliä maun mukaan - tämän ei ole tarkoitus olla tulista!
2 tlk tomaattimurskaa
1 rkl kapriksia
3 anjovisfileetä viipaloituna
0,5 dl mustia oliiveja (laitoin hienonnettuna)
mustapippuria
paremsaania tarjoiluun (laitoin mozzarellaa kun jämäpussi jääkaapissa nökötti)

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Aloita samalla kastikkeen teko kun vesi kuumenee
2. Kuumenna öljy ja kuullota siinä valkosipulia, persiljaa ja chiliä (jos käytät basilikaa, laita se vasta lopuksi)
3. Lisää tomaattimurska, kuumenna kiehuvaksi ja keittele miedolla lämmöllä viitisen minuuttia
4. Lisää kaprikset, anjovikset ja oliivit ja keittele vielä viitisen minuuttia. Mausta mustapippurilla
5. Kaada kastike valmiin pastan joukkoon ja sekoittele hyvin

Osso buco

Osso buco-paketteja olen monesti kaupassa käsissäni pyöritellyt ja ihmetellyt että mitäpäs näistä pitäisi tehdä. Vastaus alkoi pikkuhiljaa löytyä ensin Chez Jasu -blogin Pasta Osso Buco -kokkailun myötä. Siinä vaiheessa olin jo alkanut tätä Italia-teemaa tutkailla ja osso buco oli myös testattavien listalla. Miranda Albertin kirjasta myöskin löytyi kiva ohje tähän ruokaan, käytin sitä lähtökohtana kokkailussani. Pastaksi tämä minunkin potkani taipui - yllättäen! Mitään pikaruokaa tämä ei ole: itse hauduttelin potkan paloja pari tuntia ja oikeastaan vielä hieman pidempään olisivat saaneet uunissa muhia.



4 annosta

öljyä paistamiseen
2 porkkanaa
2 lehtisellerin vartta
1-2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
4 vasikanpotkaviipaletta luineen
suolaa ja pippuria
vehnäjauhoja leivittämiseen
1,2 dl valkoviiniä
1 prk tomaattimurskaa
1,5 dl lihalientä
persiljaa
0,5 tl timjamia
0,5 tl oreganoa
1 laakerinlehti

1. Kuori ja paloittele kasvikset ja kypsennä niitä rasvassa pannulla kunnes ovat hieman pehmenneet. Kaada uunivuokaan
2. Mausta potkaviipaleet suolalla ja pippurilla. Kääntele vehnäjauhoissa ja ruskista pannulla. Lisää uunivuokaan
3. Kaada pannulle nesteet ja tomaattimurska. Mausta yrteillä ja anna poreilla hetki. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada liemi uunivuokaan
4. Kypsennä 175 asteessa vähintään 2 tuntia kunnes liha on pehmeää ja luu irtoaa hyvin. Voit tarjota padan tällaisenaan esimerkiksi riisin tai polentan kera. Itse irrotin potkan paloista luut, pilkoin kypsän lihan pieniksi paloiksi ja lisäsin sitten takaisin pataan. Soosi syötiin spagetin kera

Torta di Cioccolata

(EDIT: 13.9.2026) Tätä ihanan täyteläistä ja makeaa kakkua olen tehnyt ensimmäistä kertaa näköjään vuonna 2010, eikä homma silloin sujunut ihan mutkattomasti. Muistan kuitenkin lopputuloksen olleen maukas: täyteläisen tuhti ja melkeinpä liiankin suklainen. Nyt tämä kakku sai täyttää lauantaiaamuni harrastushetkeä ja samalla tämä ohje ja kuva uudistuivat hieman. Kevensin ja raikastin reseptiä vaihtamalla tumman suklaan valkoiseen, vähentämällä kaakaon määrää ja lisäämällä päälle pistaaseja tuomaan rakennetta ja pientä suolaisuutta tuhtiin kakkuun. Lopputulos oli paljon parempi kuin aiemmin! Tämä jää ehdottomasti säilytettäväksi! (alkuperäinen ohje: Leivontaherkut-keräilykansio)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

pohjat:
3 dl mantelijauhetta
2 dl tomusokeria
2 munanvalkuaista

kostuke:
0,5 dl vahvaa kahvia + 2 rkl appelsiinilikööriä tai -mehua

kaakaotäyte:
2 kananmunaa
150 g voita tai margariinia
0,75 dl tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta

lisäksi:
100 g tummaa (tai valkoista) suklaata rouhittuna ja suolattuja pistaaseja 

1. Valmista pohjat. Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri keskenään. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele manteliseokseen. Piirrä leivinpaperille kaksi ympyrää (halk. n. 20 cm). Levitä mantelivaahto ympyröihin ja paista 200 asteessa n. 10 minuuttia. Anna jäähtyä ennen täyttämistä
2. Sekoita kostukkeen aineet keskenään
3. Valmista kaakaotäyte. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota pehmeä rasva, keltuaiset, tomusokeri ja kaakaojauhe. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele keltuaisvaahtoon (kääntely ei oikein onnistunut, pitäisiköhän munat laittaa täytteeseen kuitenkin kokonaisina!?)
4. Aseta toinen pohjista tarjoiluvadille, kostuta se ja laita päälle puolet täytteestä ja puolet suklaarouheesta. Aseta päälle toinen pohja, kostuta se ja laita päälle loput täytteestä (en laittanut ihan kaikkea, mielestäni täytettä oli hieman liikaa. Koristele pinta suklaarouheella ja pistaaseilla. Anna vetäytyä jääkaapissa 3-4 tuntia ennen tarjoamista