31. tammikuuta 2018

Pullataikina juurimenetelmällä

Se pullahan on se iän ikuinen murheenkryyni keittiössäni. Kun en vaan jaksa (lue: viitsi) vaivata kyllilteen. Mutta välillä sitä pullaa on lapsille tarjottava, ainakin kerran vuoteen laskiaisen aikaan. Ja maistuuhan se tuore pulla omaan suuhunkin vaikka joka kerta saakin todeta, että ei ole äidin pullia voittanutta!

Nyt otin testiin Maku-lehden numerosta 1/2016 löytämäni ohjeen vähän erilaisesta taikinantekomenetelmästä. Eihän tämä sitä vaivaamista vähennä, mutta yksi kohottamiskerta jää vähemmäksi. Taikina oli helposti käsiteltävä ja kimmoisa. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa pöydällä vaivaamista ja se osoittautuikin huomattavasti kulhovaivaamista vaivattomammaksi vaihtoehdoksi! Todennäköisesti seuraavat pakolliset mennään tällä ohjeella. Ja eihän sitä tiedä jos vaikka ilman pakkoakin joku kerta leipoisi…



5 dl kevytmaitoa
1 pss kuivahiivaa
1,5 dl sokeria
n. 14 dl vehnäjauhoja
(2 tl kardemummaa)
1 tl suolaa
1 kananmuna
150 g voita

voiteluun: 1 muna

1. Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hiiva, sokeri ja 6 dl vehnäjauhoja. Sekoita velliksi ja nosta vellikulho lämpimään vesihauteeseen ja peitä liinalla. Anna olla vesihauteessa kymmenisen minuuttia kunnes juuri alkaa kuplia
2. Sekoita juureen suola, kananmuna ja pehmeä voi (sekä kardemumma). Alusta joukkoon jauhoja kunnes saat käsistä irtoavan mutta pehmeän taikinan
3. Vaivaa taikinaa jauhotetulla pöydällä 10 minuuttia että saat aikaan hyvän sitkon
4. Leivo taikina pulliksi ja kohota niitä liinan alla noin tunnin verran. Voitele kananmunalla ja paista 225 asteessa n. 12 minuuttia

29. tammikuuta 2018

Yrttinen sitruunaseiti

Arkiruokien suunnittelu on aina mukavaa. On kiva miettiä mitä syödään ja mitä ehtii milloinkin laittamaan. Olen koonnut meidän poppoolle maistuvista ruuista listan, joista on näppärä valita ruuat ajankäytön ja pakastimen ja jääkaapin sisällön mukaan. Lista on pitkä ja sitä on pyöritelty alusta loppuun monta ja monta kertaa vuosien varrella. Välillä listalta jää jotain pois kun todetaan että tämä ei enää kenellekään oikein maistu. Välillä listalle kaipaa itsekin jo jotain vaihtelua. Erityisesti kalaruokaohjeita saisi olla lisää.

Sei on helppo arkiratkaisu kalan lisäämiseksi ruokavalioon ja se on onneksi kala joka maistuu meillä myös lapsille. Uusimmasta Maku-lehdestä (7/2017) bongasin kivan nopsan ohjeen jolla taas saa vähän vaihtelua kala-aterioihin. Maku oli raikas ja pirteä! Tämä kuorrute sopisi hyvin myös kuhafileiden päälle ja toivottavasti sitä pääsisi talven aikana testaamaankin.



400 g pakasteseitiä paloina
0,75 tl suolaa

kuorrute:
2 viipaletta paahtoleipää
2 dl kermaa
1 tl oreganoa
1 tl timjamia
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
1 tl sitruunankuoriraastetta
0,5 sitruunan mehu

1. Sulata sei ja laita palat voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle suola
2. Laita kuorrutteen ainekset monitoimikoneen leikkuteräkulhoon ja surauta tasaiseksi massaksi
3. Levitä kuorrute kalan päälle ja kypsennä 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia

27. tammikuuta 2018

Bramble

Drinkkihommat ovat alkaneet minuakin vähitellen kiinnostaa kun olen seurannut murusen askartelua juomasekoitusten parissa. Niinpä eräänä viikonloppuna minäkin otin cocktailkirjan kauniiseen käteeni ja etsiskelin sieltä mukavan ohjeen. Ainekset listalle ja mars Alkoon. Hyllyn ääressä totesin että ei, tätä tuotetta ei meillä täällä ole myynnissä ja jouduin ottamaan googlen avuksi hyllyjen välissä. Ohje löytyi Drinkkiklubi.comista ja uudella ajatuksella valkkasin hyllystä ainekset matkaan.

Harjoittelin tähän saumaan myös sokeriliemen keittämisen, joka olikin aivan yksinkertainen homma. 1 osa vettä ja 1 osa sokeria mitataan kattilaan ja keitellään muutama minuutti. Valmis liemi jäähdytetään ja käytetään juomasekoituksiin. Kokeiltiin myös sokeriliemen pakastamista ja totesimme, että sekin toimii oikein hyvin. Lientä voikin siis keitellä kerralla isomman satsin ja pakastaa pienemmissä erissä myöhempää käyttöä varten.

Drinkki oli oikein toimiva - hapanta ja makeaa! Aivan ohjeen mukaan ei menty, vaan käytimme jäämurskan sijaan ihan vaan jääpaloja. Makuunhan se ei vaikuta, mutta ulkonäöllisesti murska olisi ollut parempi vaihtoehto.



3,5 cl giniä
2,5 cl sitruunamehua
1 cl sokerilientä
2 cl vadelmalikööriä (karhunvatukka-)

lasi: old fashioned

1. Mittaa gini, sitruunamehu ja sokeri lasiin
2. Täytä lasi jäämurskalla
3. Valuta vadelmalikööri varovasti päälle
4. Laita halutessasi koristeeksi pari vadelmaa tai karhunvatukkaa

22. tammikuuta 2018

Paahdettu palsternakkasalaatti

Tammikuu on jo pitkällä, mutta kurkataan silti vielä pikkuisen takaisin päin ja jouluun. Jouluna syötiin tänäkin vuonna hyvin! Aattona päästiin herkuttelemaan vanhempieni luo joulupöytään, joka on vakiintunut meille perinteiseksi. Tarjolla oli hirvikastiketta, kermaperunoita, laatikoita, fetasalaattia, sienisalaattia ja tietysti piirakoita, kinkkua ja graavilohta. Jälkiruuaksi tein vaniljapannacottaa ja karpalokiisseliä Ylensyöntiinhän sitä tietysti taas kerran sortui hyvistä aikeista huolimatta.

Joulupäivän perinteenä meillä on lasten kanssa ollut jo pitkään keksit, patonki ja juustot. Ja tietysti piirakat, kinkku ja graavilohi. Tänä jouluna kaipasin pöytään myös jotain tuoretta ja tein (lähinnä aikuisten iloksi) makeankirpsakan salaatin. Salaatti sopi hyvin pöydän muihin herkkuihin ja kevensi edes hieman kokonaisuutta. Joulupäivä vietettiin pyjamatyylillä ja siihen sopi oikein hyvin syömiset joiden ääressä ei tarvitse häärätä koko päivää. Helppoa ja hyvää. (Ohje: K-ruoka 6/2017.)

4 annosta



palsternakat:
600 g palsternakkaa
1,5 rkl rypsiöljyä
1 rkl vaahterasiirappia
1 tl kanelia
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

salaattiin:
100 g salaattisekoitusta
125 g sinihomejuustoa

granaattiomenavinegretti:
1 granaattiomena
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

1. Kuori palsternakat ja leikkaa ne pitkiksi lohkoiksi. Sekoita kulhossa öljy, vaahterasiirappi ja mausteet ja pyörittele palsternakkalohkot seoksessa niin että ne maustuvat kauttaaltaan. Levitä lohkot uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia kunnes palsternakat ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä. Anna jäähtyä
2. Valmista vinegretti: Halkaise granaattiomena ja kopsuttele siemenet irti kauhalla. Laita siemenet kulhoon ja painele niitä hieman että niistä irtoaa noin 0,5 dl mehua. Sekoita joukkoon muut kastikkeen ainekset
3. Pyörittele vinegretti salaatin joukkoon ja nostele se tarjoiluvadille. Asettele päälle palsternakkalohkot ja paloiksi murennettu sinihomejuusto

14. tammikuuta 2018

Persimoniglögi

Jokunen vuosi sitten innostuin joulun alla valmistamaan itse glögejä. Useampi ohje tuli kokeiltua ja suosikiksi valikoitui ensimmäinen vaalea glögikokemus joka sekin valmistettiin omenamehupohjaan.

Tänä vuonna persimoni tuntuu olevan kaikkien huulilla. Parisen vuotta sitten taisin ensimmäisen kerran tuota etelän ihmettä ensimmäisen kerran ostaa. Itse en juurikaan näistä eksoottisista hedelmistä tykkää, mutta esikoinen ihastui persimonin makuun ihan kerta heitolla. Persimonia onkin nyt sen hedelmän sesonkiaikaan meillä syöty ihan urakalla.

Persimonia voi käyttää hyvin monenlaisiin ruokiin. Jokainen ruokaan edes vähän viittaava lehti on tänä syksynä sisältänyt jonkun reseptin jossa persimonia on käytetty. Minä nappasin testattavaksi tämän glögin (Maku 8/2017), joka osoittautui vielä aiempaa omenaista täydellistä kokemustakin paremmaksi kokeiluksi. Kanelia olisi makuuni voinut olla vähän vähemmänkin, mutta kanssajuoja oli sitä mieltä että kanelikokemus oli juuri sopiva! Makuasioista ei varmaan kannata lähteä kiistelemään.



1 l omenatäysmehua
1 l vettä
5 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 persimonia
0,5 tl kokonaisia mustapippureita
5 kanelitankoa
4 neilikkaa
3 rkl ruokosokeria (laitoin 1 rkl vaahterasiirappia ja 2 rkl hunajaa)

1. Kaada mehu ja vesi kattilaan, laita levy päälle ja anna kuumeta
2. Kuori inkivääri ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Pese persimonit ja leikkaa ne viipaleiksi
3. Lisää kaikki glögin ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna poreilla miedolla lämmöllä puolisen tuntia
4. Siivilöi mausteet ja nauti kuumana. Terästä halutessasi vaalealla rommilla

10. tammikuuta 2018

Cacio e pepe eli mustapippuripasta

Arkeen kaipaa nopsasti valmistuvaa lohturuokaa. Varsinkin nyt pimeään ja kylmän kosteaan aikaan täyteläisen juustoiset (ja rasvaiset) pastaruuat houkuttelevat. Tämä topakan pippurinen pasta ei maistuisi lapsille ainakaan omassa ruokapöydässäni mutta aikuiseen makuun kipakka pippuri sopii oikein hyvin!

Ruoka tuli tehtyä väsyneenä pitkän ja kiireisen työpäivän jälkeen ei ehkä niin tarkkaan ohjetta lukien. Työnsin ainekset sekaisin ja harmittelin miten persilja menee paakuiksi juuston tarttuessa siihen. Tuumailin ääneen, että olisi kyllä järkevämpää laittaa persilja vasta lautaselle valmiin ruuan päälle ja tarkemmin lukien juuri niinhän ohje neuvoikin tekemään. Älä siis tee niin kuin minä tein vaan niin kuin ohje neuvoo tekemään - persilja vasta lautaselle!! Ohjeen löysin Maku-lehden numerosta 7/2017, mutta hieman tuli taas kerran määriä muuteltua.



2-3 annosta

200 g spagettia
1 rkl voita
1,5 dl parmesaaniraastetta
0,5 dl tuoretta persiljasilppua
reilusti mustapippuria

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Raasta odotellessa juusto ja hienonna persilja
3. Kun pasta on kypsää, ota talteen 1 dl keitinvettä. Valuta pasta ja kaada se takaisin kattilaan
4. Sekoita spagetin joukkoon voi ja parmesaaniraaste. Lisää keitinvettä sen verran että juusto sulaa tasaisesti
5. Annostele lautasille ja viimeistele reilusti mustapippurilla ja persiljasilpulla

8. tammikuuta 2018

Bataattipizza

Muruseni tuli metsästysviikonlopun vietosta tuomisinaan saaliin sijasta hyvä idea: bataattipizza. Mikä?! No, bataattipizza! Ensi kuulemalta ajattelin että normaalin pizzapohjan päälle laitetaan bataattia ja olin jo hieman ihmeissäni. Lieneekö monta pusikoissa vietettyä viikonloppua pehmentänyt pään lopullisesti?

Sain onneksi hieman lisätietoja kyseisestä ruokalajista ja kävi ilmi että muruski oli bongannut tuon ihmeellisyyden Pirkka-lehteä selaillessaan. Sain nopsan kuvauksen ruokalajista ja lupasin kokeilla sellaisen askarrella seuraavana viikonloppuna metsästä palaavalle. Muutamaan otteeseen ajatusta päässäni pyörittelin kunnes suunnitelma oli selvä.

Ostin pari bataattia ja pizzaan sopivia täytteitä ja sitten vaan kokeilemaan. Täytteeksi laitoin tomaattikastiketta, mozzarellaraastetta, pepperonisiivuja ja punasipulia. Bataatti vaatii mielestäni aina kaverikseen fetaa (tosin käyttämäni Patros-juusto ei nimisuojatun fetan kriteereitä täytä). Muruski ei fetasta tykkää, joten lisäsin sen herkun vasta lautaselle valmiin pizzan päälle. Patistelin toverin myös maistamaan pikkuisen fetaa ja ylläripylläri: sehän maistui! Täten on taas todistettu että vähärasvainen salaattijuustokuutio on aivan eri asia kuin täysrasvainen ja suolainen verrokki ja että aina kannattaa maistaa.

Kasviksista tehty pohja ei tietenkään ole kiinteä niin kuin tavallinen pizzapohja ja pizzan rakenne oli melko mössöinen. Mutta maku oli aivan loistava! Täytteitä voi varioida aivan mielin määrin, mutta makea pohja kaipaa kyllä kaverikseen voimakkaita ja suolaisia makuja. Pohjan pehmeyttä on myös hyvä tasapainottaa täytteillä joissa on vähän purutuntumaa.

Seuraavaksi on sitten viimein testattava myös paljon puhuttu kukkakaalipizza!



pohja:
n. 300 g bataattia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

täytteeksi:
tomaattikastiketta
mozzarellaa
pepperonisiivuja
punasipulirenkaita
fetajuustoa

1. Kuori bataatti ja leikkaa se ohuiksi pyöreiksi siivuiksi. Asettele siivut leivinpaperin päälle uunipellille vähän limittäin niin että ne muodostavat tiiviin pyöreän pohjan. Ripottele päälle hieman suolaa ja mustapippuria ja pirskottele öljyä. Paahda 200-asteisessa uunissa kunnes ne ovat melkein kypsiä
2. Ota bataattipohja uunista ja laita täytteet sen päälle. Jatka kypsentämistä kunnes pizza on kauttaaltaan kypsä

2. tammikuuta 2018

Italialainen lihapullakeitto

Viileät säät ja pimeät illat houkuttelevat tekemään lämpimiä ja kotoisia ruokia. Italialainen keittiö on suosikkini ja pullollaan lämmittäviä makuja. Ohjeen tähän keittoon löysin Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 1/2014. Muokkasin ohjetta jälleen hieman meidän perheen (lue: lapsien) suuhun sopivammaksi. Lihapullat tein hirven jauhelihasta ja salami ja parmesaani antoivat niihin ihanan maun – tuumattiin että joskus täytyy tehdä pelkät pyörykät tällä ohjeella ja syödä ne muusin ja timjamiporkkanoiden kanssa.

Täydellistä viikonloppuruokaa!



lihapullat:
400 g vähärasvaista jauhelihaa
50 g salamia
1 dl parmesaaniraastetta
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl korppujauhoja
2 tl oreganoa
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
1 kananmuna

keitto:
12 dl kasvislientä
2 rkl tomaattipyreetä
2-3 porkkanaa
0,5 kesäkurpitsaa
1,5 dl pientä pastaa
basilikaa
persiljaa

lisäksi:
parmesaania

1. Valmista ensin lihapullat. Pilko salami hienoksi, kuori ja hienonna valkosipulin kynsi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja jätä odottamaan
2. Valmista keitto: mittaa kasvisliemi kattilaan ja lisää sen joukkoon tomaattipyree. Kuumenna kiehuvaksi
3. Kuori ja paloittele porkkanat. Pyörittele lihapullataikinasta pieniä pyöryköitä ja laita ne porkkanoiden kanssa kiehuvaan liemeen. Keitä kymmenisen minuuttia
4. Paloittele kesäkurpitsa. Lisää se pastan kanssa keittoon ja keitä kunnes pasta on kypsää
5. Mausta yrteillä
6. Raasta annoksien päälle reilusti parmesaania