30. syyskuuta 2010

Omenasose mikrossa

Sainpas jonkun aikaa sitten eräänä aamuna jälleen kivan viestin, tällä kertaa tekstiviestin: otatko omenoita? Ai otanko? No totta kai!! Omenalähetys saapui kotiin saakka noin puolen tunnin kuluttua – lähetti sai palkaksi teetä, muffinsseja ja keksejä – kiitos vaan serkulle! :) Muistissani oli vielä omena-luumusoseen valmistus – tai lähinnä se, että siinä meni koko ilta ja keittiö oli aivan poks urakan jälkeen (lopputulos oli kyllä aivan loistava, eli oli se sen arvoista kyllä!). Mutta silti: on pakko olla helpompikin tapa!

Selailin jälleen säilöntäkirjaani ja päätin kokeilla mikrossa tehtävää sosetta. Aikaa meni todella paljon vähemmän, tiskiä tuli todella paljon vähemmän ja sose on aivan ihanan makuista ja näköistä! Kirjassa mainittiinkin että mikrossa pehmitetyistä hedelmistä tulee voimakkaamman makuinen sose koska vettä ei tarvitse lisätä. Suosittelen siis tätä kaikille!



1. Kuori ja lohko omenat laakeaan astiaan. Kuumenna mikrossa täydellä teholla pari minuuttia kerrallaan ja kokeile pehmeyttä välillä. Siirrä pehmeät omenat suurempaan kulhoon. (Laitoin omenat ohuelti syville ruokalautasille ja mikrotin niitä n. 4 minuuttia jonka jälkeen olivat hyvin pehmenneet. Kannattaa mikrottaa pienissä erissä niin käy nopeammin eikä tarvii sekoitella välillä!)
2. Soseuta pehmeät omenat. Tämä käy vissiin sauvasekoittimella tai yleiskoneella tai sosemyllyllä. (Itse painelin omenat soseeksi ihan perunansurvimella. Soseesta ei tosin tule silloin aivan sileää.)
3. Halutessasi sileämmän lopputuloksen voit painella soseen vielä lävikön läpi. (Itse menin nyt rouheammalla linjalla – hedelmänpaloja soseessa voi olla kunhan kuorta ei ole!)
4. Punnitse valmis sose ja lisää sokeria 200 g / sosekilo (itse laitoin 125 g / sosekilo ja miun makuun ihan tarpeeksi makeaa tuli!) Soseen voi maustaa myös kanelilla, inkiväärillä tai vaniljalla.
5. Annostele rasioihin ja pakasta

29. syyskuuta 2010

Punajuurigratiini

Sadonkorjuujuhlilta ostamani punajuuret päätyivät tähän herkulliseen uuniruokaan (en säilytellyt punajuuria näin pitkään, postaukset vaan tulevat toisinaan eli yleensä hieman viiveellä…). Simppeli lisuke kotimaisista juureksista. Aurajuusto ja punajuuri ovat kyllä aivan lyömätön pari!! Ohje on Maku-lehden numerosta 4/2010 ja kuva on melkoinen sotku!



6 punajuurta
1 tl timjamia
200 g ranskankermaa
75 g aurajuustoa

1. Keitä punajuuret kypsiksi suolalla maustetussa vedessä (n. 20-30 minuuttia)
2. Jäähdytä punajuuret kylmässä vedessä ja kuori ne (kuori lähtee hyvin aivan käsin). Kuutioi punajuuret ja laita ne voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle timjami
3. Murustele aurajuusto ranskankerman sekaan ja kaada seos vuokaan. Kypsennä 200 asteessa noin 20 minuuttia kunnes paistoksen pinta on saanut hieman väriä

vko 36 (2010)

Kylläpä taas laahaa kauha viiveellä! Tässä kurkkaus parin viikon taakse! Ja muistakaahan kaikki käydä antamassa äänenne kuukauden ruokahaasteen herkuille Siskot kokkaa -blogissa! Linkki löytyy sivupalkista!

maanantai: Valkosipulikeitto, vuohenjuustoa ja tomaattia leivällä

tiistai:
Kalapuikot (home-made), nuudelit ja haudutettu punakaali

keskiviikko:
Sitruunaiset lihapullat, keitetyt perunat ja hunajaiset lanttukuutiot

torstai: Soijarouhelasagne, kurkku ja tomaatit

perjantai:
Kaalipasta

lauantai:
Pizzapäivä (kinkku-ananas + toiseen puoleen katkarapuja ja toiseen puoleen kebabia) Melkoinen makujen sinfonia taas! :D

sunnuntai:
Makaronilaatikko – isi kokkaa!

28. syyskuuta 2010

Pesto-vuohenjuustoruudut

Tämän herkun idean näin Decapitated-blogissa. Eräänä sunnuntai-iltana teki mieli jotain hyvää telkkarinkatsomisevästä ja muistin tämän ohjeen – johon aineksetkin olivat varattu jääkaapissa. Konetta en enää jaksanut avata joten tein tämän niin kuin muistin. Insanityn ohje on täällä.



6 kpl

2 voitaikinalevyä
1 kananmuna
6 tl pestoa (käytin punaista)
6 viipaletta vuohenjuustoa
juoksevaa hunajaa

1. Sulata taikinalevyt ja leikkaa ne kolmeen osaan. Paina pyöreällä muotilla urat levyjen keskelle. Voitele reunat kananmunalla
2. Laita jokaiseen ympyrään lusikallinen pestoa ja sen päälle viipale vuohenjuustoa. Lurauta päälle vielä hunajaa
3. Paista 225 asteessa kymmenisen minuuttia

27. syyskuuta 2010

Kaalipasta

Tätä ohjetta olen oikein säästellyt syksyä varten ajatellen että kaalipasta pitää tehdä uudesta kaalista. Tarkempi tutustuminen ohjeeseen paljasti että ei tarvii kun se tehdäänkin kiinankaalista. Eli turhaan panttasin tätäkin. Ruoka oli kyllä odottamisen arvoinen ja kasviksia tuli syötyä aivan huomaamatta. ”Pakollinen” lihan maku on saatu ruokaan pekonilla, mutta varmasti tämä pasta maistuisi aivan kasvisversionakin!



400 g nauhapastaa
(1 pkt pekonia)
200 g sieniä
4 porkkanaa
400 g kiinankaalia
2 rkl öljyä
1 tl meiramia
suolaa ja pippuria

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Paloittele pekoni ja laita palat kylmälle pannulle. Laita levylle ja levy kuumenemaan. Kun pekoni alkaa sihistä, pienennä lämpöä.
3. Puhdista ja paloittele sienet. Kun pekoni on melkein kypsää, lisää sienet pannulle ja kypsennä hetki. Nosta syrjään
4. Kuori ja raasta porkkanat. Huuhtele ja suikaloi kaali. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota porkkanaraastetta siinä. Lisää kaali, kypsentele hetki ja hauduta kannen alla viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon pekoni-sieniseos ja mausta
5. Tarjoa pastan kera

24. syyskuuta 2010

Tunnustus

Blogini sai ensimmäisen tunnustuksen kanssabloggajilta! Kiitokset kädenvääntäjien Pitkälle ja Pätkälle! Lämmitti mieltä!



Jutun ideana on paljastaa seitsemän asiaa itsestään ja jakaa sitten tunnustus eteenpäin. Tässä paljastusteni lista!

1. Tykkään juoda aamukahvini nallen kuvalla varustetusta kahvikupista. Eikä siinä suinkaan kaikki, mutta tykkään että isäntä juo aamukahvinsa myös nallen kuvalla varustellusta kahvikupista (koska nuo mukit ovat samaa sarjaa). Toisena aamuna saatan juoda kahvini Kermansaven nimimukista (joka on paremman kokoinen ja käteen mukavammin istuva), silloin isännänkin on juotava kahvinsa Kermansaven nimimukista. Saman sarjan mukit ovat nätit tiskipöydällä odottamassa seuraavaa kahvittelua, eri sarjan kupit joutavat suoraan tiskiin!

2. Edellisen kaltaisia otsikolla ”neuroottista, eikö totta” varusteltuja paljastuksia saattaisin helposti kirjata tähän listaan noin seitsemänkymmentä!

3. En ole löytänyt kokonaisia muskottipähkinöitä mistään kaupasta etsinnöistäni huolimatta ja se on harmi se!

4. Kymmenes koskaan neulomani villasukkapari oli väriltään musta omenanvihrein raidoin ja se valmistui toissailtana. Saman sarjan sukat löytyy mieheltäkin – mustat oransseilla raidoilla (no, tämäkin meni nyt loppujen lopuksi tuohon neuroottis-kategoriaan…). Villalankainnostus on vallannut Kauhan olohuoneen tänä syksynä. Sukkia sukkia ja jämälangoista tilkkupeitto aluilleen.

5. Tein tässä yhtenä iltana pikaisia karjalanpiirakoita riisihiutaleista valmistetulla puurolla. Ihan jees, mutta hieman tuo hiutalepuuro latisti karjalanpiirakan syvintä olemusta. Pakko kai se on myöntää että kaikessa ei voi oikaista.

6. Olen ikuinen laihduttaja. Tämä blogiharrastus ei varmaan ole omiaan tukemaan pysyvästi hoikemman olemuksen saavuttamista!

7. Keittiössä on omenamuffinsseja….

Laitan tunnustuksen eteenpäin Kliivian keittiöön!

23. syyskuuta 2010

Omena-luumusose

Eräänä aamuna sain puhelun että olisi tarjolla pussillinen omenoita, otatko? Ai että otanko? Totta kai otan! Kävin illalla hakemassa säkin ja ruokakauppareissulla ostin halpoja luumuja omppujen kaveriksi soseeseen. Pikainen pläräys säilöntäkirjaani ja yksi puhelu anopille – siitäpä sitten ohjeiden ja neuvojen perusteella aloin sosehommiin. Ja hyvää tuli!!



3,5 kg omenaa (punnittu kuorittuina ja lohkottuina)
1 kg luumuja (punnittu ilman kiviä)
3 dl vettä
2 rkl sitruunamehua
500 g sokeria (noin puolisen pussia hurautin)

1. Kuori ja lohko omenat ja poista luumuista kivet. Punnitse hedelmät ja laita ne kattilaan (itse tein kahdella kattilalla). Lisää vesi ja sitruunamehu ja pehmitä hedelmät miedolla lämmöllä. (Oiskohan siihen menny reilu vartti)
2. Soseuta hedelmät (käytin yleiskoneen hienonnusterää) ja siivilöi halutessasi (mulla ainaki jäi jonkun verran luumujen kuoria sekaan joten painelin soseen lävikön läpi)
3. Kaada sose kattilaan ja kuumenna. Sekoita joukkoon sokeri ja sekoittele sen aikaa että sokeri sulaa. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria
4. Kaada pakasterasioihin, jäähdytä ja pakasta

22. syyskuuta 2010

Hunajaiset lanttukuutiot

Ihan alkuun on nyt kyllä pakko hehkuttaa miten mukavaa postia sain tänään! Paketin saapumisilmoitus ja sisältönä PALKINTO! Minulle?! Äkkiä syötiin ja käytiin poikien kans paketti postista (joskus on kiva asua lähiössä ja vielä postin toimipisteen naapurissa!). Ihana yllätys: olin voittanut Valion Kerma-lehden arvonnassa teräksisen Küchenprofin perunapusertimen. Taas yksi vekotin sarjasamme "turhuuksien turhuus" mutta on se vaan hieno ja kiiltävä. Tänään meillä syödään perunalunta!! No niin, se siitä ja sitten arkisempiin aiheisiin!

Nyt edelleen Kauhan keittiössä etsitään mukavia ja helppoja kasvislisukkeita kun tuo kotimaisten tuoreiden vihannesten saanti alkaa olla melkoisen rajoittunutta. Talvea kohti kun mennään niin juuresten puoleen varmaan on käännyttävä – mikä ei ole kyllä lainkaan huono idea noin yleisesti ottaen. Lantun kaveriksi tai tilalle tähän käy varmasti yhtä hyvin mitkä tahansa juurekset (no, ei ehkä punajuuri kun se värjää koko ruuan). (Voiskohan sillä pusertimella tehdä juureslunta?!? - sori, vieläki hieman leijun tästä yllättävästä tapauksesta!). Jostain tämä ohje on saksittu – villi veikkaus on Yhteishyvä.



1 kg lanttua
2 rkl voita
2 rkl hunajaa
suolaa, mustapippuria, salviaa

Kuori ja kuutioi lanttu. Ruskista kasarissa voissa kunnes saavat hieman väriä. Lisää hunaja ja mausteet, laske lämpöä ja hauduta kannen alla kypsäksi – noin 20 minuuttia.

21. syyskuuta 2010

Pienet tattipiiraat

Syyskuun ruokahaaste on käynnissä Siskot kokkaa -blogissa teemalla ”Jos metsään haluat mennä nyt”. Tarkoitus olisi siis mennä metsään ja omin käsin sieltä hankkia jotain syötävää ja valmistaa alkupala. Ajattelin suoralta kädeltä että tämä haaste jää väliin (eli joku muu saa tällä kertaa kunnian pitää perää äänestyksessä! ;)) koska tuskinpa metsään tulee mentyä. Ajatukseni tälle kesälle oli että käyn äidin kanssa keräämässä mustikoita ja puolukoita ja samalla katselen josko sattuisi tatteja kohdalle. No, marjoja ei äidin vakiokankaille tänä vuonna tullut, joten ne reissut jäivät tekemättä.

Äitini ei tatti-ihmisiä ole yleensä ollut vaan sienireissut suuntautuvat hänellä rouskumetsiin. Nyt hän kuitenkin innostui lähtemään kankaille katselemaan. Tarjonta ei ollut herkkutattisaralla kovinkaan runsas. Kangastatteja ja kangasrouskuja olisi ollut runsaasti kerättäväksi, herkkutatteja löydettiin laaja-alaisen etsinnän tuloksena noin kolmisen kiloa yhteensä. Oman 1,5 kilon saaliini viipaloin ja kuutioin. Viipaleet laitoin kuivuriin kuivamaan ja kuutioista osan käytin tähän haasteruokaan. Tein siis pieniä tattipiiraita uusiin pieniin vuokiini (jotka ovat aivan ihanat!!).



4 kpl

pohjat:

60 g pehmeää voita
1,5 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 rkl vettä

täyte:
50 g pekonia
1 pieni sipuli
2,5 dl tattikuutioita
persiljaa
timjamia
suolaa
mustapippuria
100 g creme fraichea
1 kananmuna
2-3 rkl parmesaaniraastetta

1. Valmista pohjat: nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää suola ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele piirasvuokien pohjille ja reunoille
2. Valmista täyte: hienonna pekoni ja paista pannulla kunnes rasva irtoaa ja pekoni alkaa saada hieman väriä. Hienonna sipuli ja sienet hienoksi ja lisää pannulle. Paista kunnes sienien neste on haihtunut.
3. Mausta ja nosta pannu pois levyltä. Lisää creme fraiche ja kananmuna ja sekoita tasaiseksi.
4. Jaa täyte piirasvuokiin ja ripottele pinnalle parmesaaniraastetta
5. Paista 200 asteessa n. 20-25 minuuttia. Jäähdytä hieman ja irrota vuoista

20. syyskuuta 2010

Kesäkurpitsakakku

Edelleen kasvisten käyttöä yritetään lisätä vaikka väkisin! Varsinkin kotimaisten sesonkikasvisten hyödyntäminen täytyy olla mahdollisimman tehokasta ja monipuolista. Tämän kakun ohjeen otin Maku-lehden numerosta 4/2010. Kakku on kostean mehevä ja lime antaa siihen mukavan säväyksen. Ja tämänhän on pakko olla terveellistä kun siinä on kasvista seassa – samoin kuin porkkanakakku – ja suklaa…



250 g kesäkurpitsaa
150 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 limeä
2 rkl hunajaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
rasvaa ja korppujauhoja vuoan voiteluun

1. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Nosta raaste siivilään ja jätä valumaan taikinan valmistuksen ajaksi
2. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten
3. Pese limet. Raasta kuoret ja purista mehut. Sekoita 0,5 dl limemehua ja hunaja keskenään
4. Sekoita sooda jauhoihin. Lisää taikinaan mehu- ja jauhoseokset ja sekoita tasaiseksi. Purista kesäkurpitsaraasteesta ylimääräinen neste vielä käsin ja lisää raaste taikinaan. Sekoita tasaiseksi
5. Voitele ja jauhota noin 2 litran rengasvuoka ja kaada taikina sinne. Paista 175 asteisen uunin alatasolla noin 50 minuuttia

18. syyskuuta 2010

Sitruunaiset lihapullat

Jälleen kerran: Nigel Slater muistilapulla. Tähän ohjeeseen olen yrittänyt arvioida jotain aineksien määriäkin. (Kananmunaa Nigel ei ainakaan muistilappuni mukaan taikinaan laittanut ollenkaan, lisäsin kuitenkin yhden kun seos vaikutti niin kuivalta.) Ohje oli muistaakseni jaksossa, jossa Nigel kannusti kokeilemaan hyvinkin erikoiselta tuntuvia aineksia. Ja kieltämättä sitruuna ja anjovis ei ihan ensimmäisenä tule mieleen kun miettii että millä lihapullataikinan maustaisi. Jonkinlaista luovaa hulluutta tuo keksintö kyllä vaatii!

Mutta ei tämä yhdistelmä millään muotoa paha ollut! Anjovis ei tietenkään erityisemmin maistu, mutta antaa semmoista täyteläistä taustamakua. Sitruunan maku tuli voimakkaasti esille, mutta ei sekään liikaa. Pari ensimmäistä suupalaa piti miettiä onko tämä hyvää vai ei. Tulin siihen lopputulokseen että on! Ehkä peruna ei välttämättä ole paras vaihtoehto näiden pyöryköiden kaveriksi – paremmin voisi sopia spagetti ja joku kevyt kastike.



400 g jauhelihaa
1 kananmuna
1 dl korppujauhoja
1 sitruunan kuori raastettuna
1 dl parmesaaniraastetta
yrttejä
5 fileetä anjovista hienonnettuna
suolaa ja pippuria

Sekoita ainekset taikinaksi ja muotoile siitä pyöryköitä. Paista uunissa tai pannulla kauniin ruskeiksi.

17. syyskuuta 2010

Vesirinkelit

Olen aina silloin tällöin ostanut pojille vesirinkeleitä ilta- ja aamupalaksi – vähän vaihtelua ainaiseen leipään. Rinkeleiden kanssa on aina ihan tuurissaan että sattuuko niitä saamaan - tai siis hyvä sellaisia. Rinkelit ovat kuitenkin aivan parhaita tuoreena ja jo seuraavana päivänä ovat menettäneet sitä jotain olennaista. Fazerin paistopisteestä toki saa tuoreita rinkeleitä päivittäin, mutta hinta ei miun mielestä ole niissä aivan kohdallaan – aavistuksen liian suolainen!

Yläasteaikaan sain kaverini luona maistaa tuoreita kotitekoisia vesirinkeleitä (terveisiä vaan Jennille ja Irjalle!!). Ne olivat kyllä parhaita rinkeleitä ikinä, muistan vieläkin hyvin elävästi kun teetä keittiössä hörpittiin (no, ainahan me siellä teetä oltiin hörppimässä!). Ah! Nyt sain sitten vihdoin viimein aikaiseksi itsekin kokeilla rinkeleiden tekemistä. Meneehän niihin oma aikansa, mutta työvaiheet on hyvin helpot kuitenkin. Ja kyllä se vaan on vaikka vähän suuremmankin vaivan arvoista kun sitten lopulta saa haukata sitä lämmintä vesirinkeliä! Ohje on Parasta kotiruokaa –kirjasta.



10 kpl

1 dl maitoa
25 g hiivaa
1 rkl sokeria
0,75 tl suolaa
1 kananmuna
n. 4 dl vehnäjauhoja
25 g voita (laitoin 0,25 dl oliiviöljyä)

keittämiseen:
2 l vettä
2 tl suolaa

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää loput aineet ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota liinan alla tunnin verran
2. Leivo taikina pötköksi ja leikkaa se kymmeneen palaan. Pyörittele palat pulliksi ja jätä kohoamaan liinan alle noin vartiksi
3. Kuumenna suolalla maustettu vesi. Tee kohonneiden pullien keskelle reiät sormilla ja keitä niitä pari minuuttia – muutama rinkeli kerrallaan.



4. Nosta reikäkauhalla uunipellille ja paista 225 asteessa 10-13 minuuttia

16. syyskuuta 2010

Kalapuikot

Kalapuikkoja pakastealtaasta, YÖK (jos nyt ruuasta voi noin sanoa… anteeksi!). Tässä taas ohje sarjaan ”hei, tätäkin voi tehdä itse kotona!” ja nyt minäkin tykkään kalapuikoista! Ohje on Ketturouvalta.



20 kpl

400 g pakasteseitä annospaloina
2 kananmunaa
korppujauhoja
suolaa
valkopippuria
paprikajauhetta
voita ja öljyä
sitruunamehua

1. Leikkaa kalapalat puikoiksi mahdollisimman jäisinä jolloin saat siistimmät palaset
2. Riko kananmunat lautaselle ja vispaa rakennetta hieman rikki
3. Kaada toiselle lautaselle iso kasa korppujauhoja ja mausta ne suolalla, valkopippurilla ja paprikajauheella
4. Kuumenna voi ja öljy paistinpannulla ja mausta se tilkkasella sitruunamehua. Kasta kalapuikko ensin munaan, sitten korppujauhoihin ja paista miedolla lämmöllä kullanruskeiksi. Itse paistoin pannulla vain kevyesti ja siirsin vielä uuniin kypsymään ja pysymään lämpimänä koska uuni oli jo valmiiksi lämmin leipomisten jäljiltä.

15. syyskuuta 2010

Graham-lesekorput

Räkäisen päivän toinen leivontakohteemme oli grahamkorput. Pojat tykkäsivät kovasti kaupasta ostetuista korpuista (tosin niissähän oli sokeria ja kanelia pinnalla). Esikoinen kyseli silloin syödessään että voiko näitä tehdä itse? Siinä kohtaa pysähdyin hieman miettimään ja yllätyin itsekin että joo, kyllähän niitä muuten voi! (Jännä miten jotkut asiat on vaan niin selkeästi kaupasta ostettavia että ei tule mieleenkään tehdä itse. Onneksi nuo lapset kysyvät välillä ihan aiheellisiakin kysymyksiä!) Nyt on sitten tehty kuitupitoisia lisäaineettomia korppuja jotka höystetään anopin tekemällä karviaishillolla! Ohje Leivontaherkuista.



30 kpl

25 g voita
2,5 dl maitoa
0,5 tl suolaa
0,25 dl siirappia
1 dl vehnärouhetta
0,5 dl vehnäleseitä
1 dl grahamjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa
1 tl leivinjauhetta
4-5 dl vehnäjauhoja

1. Sulata voi ja sekoita joukkoon maito. Lämmitä reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää nesteen sekaan suola ja siirappi
2. Sekoita toisessa kulhossa rouhe, leseet, grahamjauhot, kuivahiiva ja leivinjauhe ja lisää seos voi-maitoseokseen. Sekoita tasaiseksi
3. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Kohota liinan alla n. 40 minuuttia
4. Leivo taikinasta sämpylöitä ja kohota niitä vielä 30 minuuttia. Paista sämpylöitä 225 asteessa 10 minuuttia. Nosta sämpylät ritilälle jäähtymään ja laske uunin lämpötila 200 asteeseen
5. Halkaise hieman jäähtyneet sämpylät ja laita ne takaisin uunipellille. Jatka kypsentämistä 8 minuuttia.
6. Laske uunin lämpötila 100 asteeseen ja laita luukku raolleen. Anna kuivua uunissa 2-3 tuntia. Jäähdytä ritilällä

14. syyskuuta 2010

Kaakao-vaniljakeksit

Räkäisen ja lämpöisen pikkumiehen tiimoilta vietimme kotipäivää ilman kerhoa ja ulkoilua. Leivontaherkut-kansio siis esille ja ohjeita etsimään. Jälkiruokakeksejä on pojat kyselleet jo monena päivänä ja keksipurkki vaan ammottaa tyhjyyttään. Eli keksiosastoa tutkimaan siis.

Kansiosta löytyi kivan näköinen seeprapikkuleipien ohje. Alkuperäisessä ohjeessa seepramaiset raidat oli tehty vanilja-appelsiinitaikinalla, suklaa-kaakaotaikinalla ja cappuccino-rommitaikinalla. Lapsiystävällisempiin kekseihin ohje suositteli yksinkertaisesti vaniljalla ja kaakolla maustettuja taikinoita. Ohjeessa kaulittiin taikinoista levyjä, laiteltiin päällekkäin, leikeltiin tangoiksi ja laiteltiin taas päällekäin. Minusta kauliminen tuntui jotenkin hankalalta joten oikaisin hieman siinä kohdassa ja tein tuollaisia kierrepikkuleipiä.



25-30 kpl

4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
1 munankeltuainen
200 g voita
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

1. Sekoita jauhot, sokeri, keltuainen ja paloiteltu pehmeä voi yleiskoneessa. Sekoita nopeasti taikinaksi ja jaa kahteen osaan. Mausta toinen osa kaakaojauheella ja toinen osa vaniljasokerilla. Laita taikinat jääkaappiin lepäämään noin puoleksi tunniksi
2. Kauli vaalea taikina levyksi kahden kelmun välissä. Ota päällimmäinen kelmu pois ja ripottele tummaa taikinaa vaalean päälle tasaisesti joka puolelle. Laita päälle uusi kelmu ja kauli tasaiseksi.
3. Poista molemmat kelmut ja rullaa taikina pötköksi kuten kääretorttu. Leikkaa pötköstä viipaleita ja muotoile ne pyöreiksi kekseiksi leivinpaperin päälle pellille
4. Paista 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Jäähdytä ritilällä (kuvassa uusi hieno Iloleipurin jäähdytysritiläni jonka löysin Anttilan poistohyllystä hintaan 5 euroa).

13. syyskuuta 2010

Sadonkorjuuta juhlistamassa!

ProAgria Pohjois-Karjala järjesti sadonkorjuutapahtuman Joensuun matkustajasatamassa 10.-11.9.2010. Tapahtuma kokosi yhteen maakunnan tuottajia esittelemään, maistattamaan ja myymään tuotteitaan. Tarjolla oli monenlaista: erilaisia kasviksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja, mehuja, hilloja, hunajaa, liha- ja kalavalmisteita, käsitöitä, yrttejä, mausteita, ruoka-annoksia, jäätelöä ja elävää musiikkia. Varmasti siis jokaiselle jotakin! Lämmin syyspäivä kokosi sadonkorjuuta juhlistamaan suuren joukon ihmisiä.



Kontiolahtelaisen Sinkkosen marjatilan kojussa maistelin ihania omena- ja mansikkamarmeladeja joita ostin kotiinkin tuomisiksi. Mukaani lähti myös pullollinen oman tilan marjoista valmistettua mehua. Molemmat tuotteet ovat lisäaineettomia, eli oikein sopivia lapsiperheeseen! Sinkkosen marjatilan valikoimiin kuuluu mehujen ja marmeladien lisäksi myös mm. hilloja. Marjatilalta voi käydä ostamassa tuotteita paikanpäältä mutta myös tilaaminen on mahdollista. Lista jälleenmyyjistä löytyy myöskin kotisivuilta.



Liperissä, Vaivion kylällä, sijaitsee Hollantilaislähtöisen Pjotr Houtbeckersin isännöimä luomutila Pikkunuppu. Tilalla viljellään mm. perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta ja sipulikasveja. Pikkunupun myyntikoju oli kaunis näky sadonkorjuutapahtumassa. Juurekset oli esillä puisissa laatikoissa ja suuri osa oli nostettu laatikoihin multineen. Tuuheat persiljaniput olivat tummanvihreitä ja meheviä ja sipulit pulleita. Värien loisto houkutteli ostoksille – liekö se sitten sitä luomun taikaa! Ostin muutaman punajuuren joista olisi tarkoitus tehdä gratiinia. Ostokseni sain ruskeassa paperipussissa – luonnollisesti!







Jossakin kojussa katselin kaihoten karhunvadelmia joita en ole koskaan tuoreena maistanut. Marjat olivat pulleita ja tummia mutta hinta oli melko suolainen joten jätin marjat muille. Kiteen Marjan kojulta silmiini sattui karhunvadelmahilloa jota ostinkin pienen purkin. Ostin myös vadelmajauhetta jota voi nauttia esim. jogurtin seassa. Kojulla oli tarjolla myös mehuja, muita hilloja ja jauheita sekä sinappia.







Myös polvijärveläisen MaHeVin kojulla oli myynnissä erilaisia marjajauheita. Yrityksen valikoimiin kuuluu myös muita kuivattuja kasvis- ja hedelmätuotteita. Lisätietoja kotisivuilta!



Eihän markkinahenkinen tapahtuma ole mitään ilman jäätelöä! Bongasin satamasta aivan ihanan ruskean jäätelökärryn josta myytiin Outokumpulaisen Vuonosahon tilameijerin jäätelöitä ja sorbetteja. Jäätelöt on valmistettu homogenoimattomasta maidosta joten ne sopivat monille laktoosivaivaisillekin. Jäätelöt eivät sisällä lisäaineita tai väriaineita.

Vaniljan ystävänä valitsin pallon madagascarin vaniljaa jossa on käytetty aitoa vaniljatankoa. Jäätelö oli ihanan paksua ja pehmeää, kerman keltaista ja mustapilkkuista (ei puhtaan vitivalkoista kuten valion vaniljakermajäätelö – tai ”jäätelö”). Vuonoksen jäätelön lakritsijäätelökin oli ruskeaa eli lakritsin väristä! Harmi kyllä en saanut kovinkaan hyviä kuvia otettua koska moni muukin oli huomannut että tuo jäätelö on hyvää… Käykää katsomassa lisätietoja ja jälleenmyyntipaikkoja Vuonoksen jäätelön kotisivuilta!





Vaikka käyntini tapahtumassa oli melko pikainen tulin kuitenkin hyvällä mielellä kotiin. Ainoa miinuspuoli oli se, että runsaasta tarjonnasta oli vaikea valita mukaansa ostettavaa! Ensi vuonna paksummalla lompakolla ja peräkärryn kanssa liikenteeseen!

10. syyskuuta 2010

Vuohenjuusto-tomaattileivät

Nigel Slater on taas kokkaillut itsensä muistilappuselleni. Tyylilleen uskollisena herra on laittanut ”jotain aineksia jonkun verran mutta ei se haittaa jos et näitä aineksia käytä”. Telkkarin ääressä raapustin pikaiseen idean ylös ja sen nyt toteutin valkosipulikeiton kaveriksi.



2 tomaattia
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
100 g vuohenjuustoa
muutama viipale maalaisleipää

1. Viipaloi tomaatit paksuiksi viipaleiksi
2. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja lado viipaleet pannulle. Ripsauta pinnalle suolaa ja pippuria
3. Leikkaa vuohenjuusto viipaleiksi ja aseta jokaisen tomaattiviipaleen päälle viipale vuohenjuustoa. Laita kansi päälle ja anna hautua kunnes juusto on sulanut
4. Nostele tomaatti-juustoläjät leipäpalojen päälle ja lurauta halutessasi pinnalle vielä oliiviöljyä ja ripsauta mustapippuria

9. syyskuuta 2010

Valkosipulikeitto

Tällä jos ei syysflunssa lähde niin sit ei millään! Aivan mahtavan valkosipulinen täyteläinen keitto jota jokaisen valkosipulin ystävän on ihan pakko testata! Omassa keitossani fondin maku puski hieman liikaa läpi – liekö sitten pahan makuinen fondi vai hieman liian löysin rantein mitattu annostelu. Seuraavalla kerralla sitä lajia hieman vähemmän. Krutongit jätin myös tekemättä ja tein keiton kaveriksi tomaatti-vuohenjuustoleipiä. Ohjeen tähän löysin Kädenväännöstä mutta myös Ruokahommissa vannotaan nyt tämän keiton nimiin! Samoin täällä Kauhassa! :)



2-3 valkosipulia
2 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
0,5 dl vehnäjauhoja
9 dl vettä
4 rkl kasvisfondia
mustapippuria
2 dl kermaa
1 tl persiljaa

1. Irrota valkosipuleista kynnet ja kuori ne (jätä kynnet kokonaisiksi). Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulisilppua oliiviöljyssä miedolla lämmöllä
2. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi, fondi ja mustapippuri. Anna kiehua kunnes valkosipulinkynnet ovat aivan pehmeitä. Soseuta ja kaada takaisin kattilaan
3. Lisää keittoon kerma ja persilja ja kuumenna kiehuvaksi

Valkosipulinkynsien kuorintaan on tarjolla vinkki Pitkän postauksessa ylläolevan linkin takana. Itse olen muutaman viikon ajan suosinut silikonista valkosipulinkuorijaa. Sain kyseisen turhakkeen tilaajalahjaksi Glorian ruoka&viini –lehden tilaamisen yhteydessä. Muistan joskus nauraneeni kyseiselle vempaimelle ”kaikkea sitä keksitään” -henkeen. Kyllä vaan hymy hyytyi kun ensimmäisen kerran valkosipulia rullailin! Toimii!!

vko 35 (2010)

maanantai: Spagettipatasetti (pätkäspagettia, sipulia, porkkanaa, pekonia ja valkeita papuja)

tiistai: rosson pizzaa

keskiviikko: Pestokuorrutettu uunisei, nuudelit ja kurkku&tomaatti

torstai:
Enchilladas soijarouheversiona, tomaatti-sipulisalaatti

perjantai: Mac and Cheese Florentine – esikoisen toiveesta!!!

lauantai:
pizzaa (broileri, pekoni, persikka, aurajuusto, jalapeno)

sunnuntai: Kebabia – taas kerran

8. syyskuuta 2010

Perunaleipä

Nyt on meidän perheen miesväki saatu koukutettua melko hyvin kotitekoiseen leipään - menihän tuossa aikaa… Muksut on tietysti tottuneet teolliseen höttöleipään koska tämä leiväntekobuumini on vasta alkumetreillään. Onhan se tietysti outoa kun vaaleakin leipä maistuu jollekin! ;) Mies puolestaan on koko lapsuutensa syönyt vain kotitekoista leipää ja hän nauttii nyt teollisesta leivästä (on kyllä hänkin suostunut syömään kotitekoistakin ja ihan maukkaaksi on senkin todennut). Itse olen kotitekoisen ystävä – no, tuskinpa sitä muuten viitsisin tehdäkään!

Melkeinpä kaikki leipä mitä nykyään teen on vaivaamattoman leivän ohjeella tehty. Laitan aina 4 dl vehnäjauhoja ja 3 dl jotain muuta (leseitä, rouheita, täysjyväjauhoja, ruisjauhoja, ohrajauhoja, soijajauhoja, hiutaleita). Viimeisin testaus (kuiva-ainekaappien tyhjennysprojektin tiimoilta) oli vehnäjauhoja+polentaa+mannasuurimoita. Olipahan muuten aivan älyttömän hyvää! Polenta antoi leipään mukavan vaaleankeltaisen värin ja hieman enemmän purutuntumaa. Eli nyt kun polentapussin jämä on kaapista saatu tuhottua on hyvä aika ostaa sitä lisää!

Uskaltauduin nyt sitten testaamaan välillä uuttakin leipäohjetta. Annin kahvilassa vastaani tuli perunaleivän ohje. Sämpylöitä ja rieskaa olen perunamuusista tehnyt, mutta tähän taikinaan tulikin raakaa perunaa raastettuna. Pakkohan se oli kokeilla! Taikinasta tuli todella kimmoisa ja helppo käsitellä ja leipä kohosi hyvin sekä kulhossa että pellillä.



3 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
0,5 tl rosmariinia
2 keskikokoista raakaa perunaa
8-9 dl hiivaleipäjauhoja (käytin vehnä- ja sämpyläjauhoja)
1 rkl öljyä

Sekoita hiiva, suola ja rosmariini kädenlämpöiseen veteen. Kuori ja raasta perunat ja sekoita joukkoon. Sekoita jauhot taikinaan ja vaivaa lopuksi joukkoon öljy. Kohota puolisen tuntia. Leivo taikinasta pyöreä tai pitkulainen leipä ja kohota vielä liinan alla puolisen tuntia. Paista 225 asteessa n. 30 minuuttia.

7. syyskuuta 2010

Jogurttikakku

Tätä kakkua on kuulemma tehty viime kesänä kautta blogistanian laajan maan! Pakkohan se nyt on sitten minunkin testata – parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ohjeen nappasin Cebicin keittiöstä – muistan kyllä itsekin törmänneeni ohjeeseen useammassakin blogissa.

Tämä kokeilu kyllä todella kannatti. Periaatteessahan tämä on melkein perinteinen kuivakakku sillä eroavaisuudella että tämä ei ole kuiva vaan ihanan mehevä. Jogurteilla saa kivasti vaihdeltua makua, itse tein totaalivaniljaisen kakun. Puolet pakastimeen ja puolet parempiin suihin! :)



5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
3 dl jogurttia
2 kananmunaa
200 g voita sulatettuna

Sekoita kaikki aineet sekaisin. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa 45-60 minuuttia.

6. syyskuuta 2010

Valkosipulin ylistys

Pohjois-Karjalan Keittiömestarit ja Joensuun Kaupunkikeskustayhdistys järjesti tänäkin vuonna Valkosipulikestit teemalla Tuhat ja yksi syötävää. Tapahtumapaikkana oli keskustan kävelykatu ja ajankohtana 4.-5.9.



Uteliaana (ja kampaajakäynnin jälkeen uusilla hiuksilla varustettuna) menin tutustumaan kestien tarjontaan. Kävelykadun varteen olikin pystytetty muutamia kojuja jotka tarjosivat valkosipulituotteita sekä muita paikallisia tuotteita (esim. kukkoja, keramiikkaa, kaitaliinoja ja lihavalmisteita).



Myös ruoka-annoksia oli tarjolla: mm. voissa paistettuja muikkuja, gulassia, varraslihaa ja villisikakeittoa. Valitsin lounaakseni jälkimmäisen eli Keittiömestareiden villisikakeiton koska en villisikaa ole muistini mukaan aikaisemmin syönyt (ehkä säilykepurkista korkeintaan!). Keitto oli hyvää ja lihaa oli reilusti ja se oli mureaa ja maukasta. Annos oli suuri ja se tarjottiin tillimaustetun smetanan kera – ruokailuvälineenä puulusikka. Nautin lounaani puistossa penkillä suuren männyn alla – pienoisessa vesisateessa!



Sää varmaan vaikutti paljonkin tapahtumaan. Vesisateisessa ja tuulisessa aamupäivässä ei kovinkaan paljoa ihmisiä liikkeellä ollut. Öljypuun kojulla oli kuitenkin koko ajan porukkaa! Siellä olikin tarjolla monenlaista maistettavaa ja ostettavaa: erilaisia marinoituja valkosipulin kynsiä, valkosipuli- ja chilihyytelöä, sinappia, öljyjä ja majoneeseja.



Maistelin chili- ja valkosipulihyytelöitä ja jälkimmäistä ostin purkin kotiin. Esittelijä suositteli käyttämään hyytelöä paahtoleivän päällä ja erityisen hyvä yhdistelmä kuulemma on viipale ruisleipää, sipaisu hyytelöä ja kunnon siivu juustoa – suolaisen ja makean liitto toimii! Öljypuun kotisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotteista, tapahtumista joissa tuotteita on esillä sekä listan jälleenmyyjistä kaupungeittain.



Mainittakoon lopuksi: valkosipuli on hyvää!!!

4. syyskuuta 2010

Syksyn satoa parvekkeelta!

Parvekepuutarhan (lue: kolme tomaatintainta ruukussa) sato on nyt korjattu (olipas urakka)! Nyt vaan sitten täytyisi päättää mitä kaikkea tuosta huimasta sadosta valmistaisi. Ehkäpä paistettu vihreä tomaatti?



Ensi vuonna siemenet täytyy kylvää ehkä hieman aikaisemmin tai ostaa ihan oikeat taimet puutarhalta. Hyvin nuo tomaateista-kaivetut-siemenet-jogurttipurkkeihin -menetelmällä kasvatetutkin kasvoivat pituutta, kasvit olivat tukevat ja kukkia oli paljon. Eivät vaan ehtineet juurikaan kukintaa pidemmälle kun säät jo viilenivät. Harmi kun oli niin kylmä kesä… ;)

vko 34 (2010)

vko 34

maanantai:
Chili con carne, riisit ja paistettuja kasviksia

tiistai: Uunilohi, Jasun Instant Asian Flavour –soosi, nuudelit, kurkku-tomaatti-paprika

keskiviikko:
Possu soosissa, keitetyt perunat, sumisalaatti

torstai: Tonnikalakastike ja nuudelit

perjantai:
Kesäkurpitsa-jauhelihapihvit, makaronit ja porkkanatikut

lauantai:
Home-made kebab without kids! :)

sunnuntai:
Chili con carnea – vaihteeksi. Isi kokkaa ja on nyt löytänyt tuoreiden chilien ihmeellisen maailman.

3. syyskuuta 2010

Iloinen keittiö Joensuussa!

Joensuuhun on avattu keittiötarvikeliike Iloinen keittiö (Siltakatu 4, eli kanavarannassa). Kävin tutustumassa myymälään ja kyllä oli nimensä veroinen liike! Myyjä tuli heti ovelle vastaan ja ensimmäinen kysymys oli: Maistuisko kahvi, oon just laittamassa? Juotiin sitten kupposet kahvia kera ranskalaisen suklaan ja katselin kaikessa rauhassa myymälän valikoiman läpi – kahteen kertaan!

Tokihan mukaani tarttui jotain! Ostin Kitchen Craftin yleisveitsen. Veitsiä oli saatavana useita eri värejä, mutta luonnollisesti päädyin mustaan! Myyjä kehui kovasti veistä ja muutaman päivän kokeilun jälkeen allekirjoitan kehut! Kahvan muoto on hieman erikoinen, mutta yllättävän hyvin se kuitenkin käteen istuu. Veitsellä on viiden vuoden takuu. Tästä uudesta terävästä veitsestä innostuneena putsailin ja teroitin myös kaikki entiset veitseni (ja kovasti järkytyin kokkiveitsien terien huonosta kunnosta – hankintalistalle siis kokkiveitsi ja oma koti jonka seinään voi porata+ruuvata veitsimagneetin!).



Iloisesta keittiöstä lähti mukaan myös Kitchen Craftin pienet piirasvuoat jollaisia olen jo pidemmän aikaa ollut hankkimassa. Vuoissa on irrotettavat pohjalevyt.



Paljon kaikenlaista ihanaa myymälässä on tarjolla ja erittäin ystävällinen ja lämminhenkinen palvelu! Hyvinkin rajoittuneen kuukausipudjetin omaavana täytyy tehdä hieman priorisointia ja asioida liikkeessä usein! Iloisen keittiön myymälä sijaitsee myös Tampereella ja ostoksia voi tehdä myös verkkokaupan kautta. Käykäähän tutustumassa!

2. syyskuuta 2010

Kesäkurpitsa-jauhelihapihvit

Lihapullataikinaa on kiva jatkaa ihan millä vaan halvemmalla (ja ekologisemmalla) kuin liha. Kasvikset ovat varsinkin näin syksyllä hintansa lisäksi myös terveellinen vaihtoehto. Kotimaista kesäkurpitsaa saa edullisesti tällä hetkellä ja kaikesta tarjonnasta täytyy ottaa ilo irti ennen pitkiä talvikuukausia jolloin on pakko keskittyä vain juureksiin – mikäli haluaa kotimaisia kasviksia valita.

Tämän ohjeen olen saksinut joskus talteen Yhteishyvästä ja kokeilemista olen lykännyt pikkuhiljaa tuota tuonnemmaksi suuren vastalausemetelin pelossa. Nyt rohkaisin kuitenkin mieleni ja täytyy sanoa että olipas vaan yllättävän hyviä pihvejä – eikä pelkästään mamman mielestä vaan myös miesväki söi ja otti jopa lisääkin! Epäilin suuresti että näistä tulee vetisiä. Valutin kesäkurpitsaraasteen huolella ja puristelin vielä ylimääräisen nesteen pois. Samoin ajattelin että tuorejuusto valuu nesteenä pois pihveistä mutta toisin kävi. Kantarellituorejuusto ei ehkä ollut paras valinta kesäkurpitsan kaveriksi, ehkäpä joku yrttinen vaihtoehto olisi toiminut hieman paremmin. Näitä tehdään toistekin!



10-12 pihviä

300 g kesäkurpitsaa
suolaa
400 g jauhelihaa
100 g maustettua tuorejuustoa
1 kananmuna
1 dl korppujauhoja
suolaa, mustapippuria, valkopippuria

1. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Lado raaste siivilään ja ripottele väliin pikkuripaukset suolaa. Anna valua ainakin puoli tuntia ja puristele sen jälkeen vielä irtoavaa nestettä pois
2. Sekoita muut ainekset kesäkurpitsaraasteen sekaan ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista 225 asteessa 20-30 minuuttia kunnes pihvit saavat mukavasti väriä ja pinta napakkuutta