28. joulukuuta 2012

Glögiä lahjaksi

Tänä vuonna tuli testailtua uusia glögiohjeita vaihtelevalla menestyksellä jo marraskuulta alkaen. Loppujen lopuksi kaksi oli ylitse muiden ja ne pääsivät joulupakettiin - rommipullon kera - vanhemmilleni. Pullojen koristeluun voisi toki panostaa enemmänkin, mutta tällä kertaa into riitti vain tähän.



puolukkainen glögi ja omena-rooibosglögi

27. joulukuuta 2012

Aurajuustosinappi

Aurajuustosinappi on joulupöytäni ehdoton maustaja. Joulun paras hetki on se, kun saa leikata ensimmäisen siivun lämpimästä kinkusta sen jälkeen kun sen vastustamatonta tuoksua on vesi kielellä joutunut koko päivän kestämään. Lämmin piirakka, lämmin kinkkusiivu ja päälle aurajuustosinappia. Eipähän sitä muuta tarvitsisikaan. (Paitsi graavilohta.)

Sain töistä erään lapsen perheeltä joulumuistamisena kuvassa olevan kauniin kastikekannun. Laitoin tänä vuonna sinapin kannuun ihan vain että saan kauniin uuden astian heti käyttöön. Itse tehty sinappi on joululahjaidea jota olen itsekin käyttänyt joskus muinoin. Tänä vuonna tuli mieleeni että onko lahjasinapin pakko olla purkissa? Kaunis kulho tai vaikkapa tuollainen kastikekannu on kiva lahjaksi annettava sinappiastia, jolle on muutakin käyttöä vielä joulun jälkeenkin. Mukaan vielä kaunis veitsi tai tuollainen minikokoinen nuolija jolla sinapin levitys onnistuu.



1,25 dl sinappijauhetta
1,5 dl sokeria
0,5 rkl perunajauhoja
1 pss auramurua
1 muna
2,5 dl kermaa
0,5 dl omenamehua
1 tl valkoviinietikkaa

1. Sekoita keskenään sinappijauhe, sokeri ja perunajauhot
2. Lisää aurajuusto, muna ja nesteet. Kuumenna vesihauteessa koko ajan sekoittaen, kunne seos sakenee. Itse kuumensin seoksen varovaisesti miedolla lämmöllä kattilassa ja hyvin onnistui niinkin. Mikäli seos on liian sakeaa, ohenna omenamehulla
3. Purkita valmis sinappi, jäähdytä ja säilytä jääkaapissa

26. joulukuuta 2012

Joulumysli

Tein veljelleni ja hänen avokilleen joulumaistamiseksi tällaista jouluista mysliä Kotivinkin jouluherkuissa 2012 olleen ohjeen pohjalta. Joulun aikaan kaloreilta on vaikea välttyä, joten on hyvä aloittaa kaloritankkaus jo heti aamusta alkaen! :D Tässä myslissä kaloreita on vaikka muille jakaa. Toisaalta täyteläisen tuhtia pähkinäpläjäystä ei suurta kipollista jaksakaan syödä. Lahjapakettiin laitoin myslin lisäksi kaksi jouluista murokulhoa ja myslin ohjeen kortilla.



8 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä (hasselpähkinä, saksanpähkinä, cashewpähkinä, pistaasipähkinä, pekaanipähkinä, pinjansiemen, kokonaiset kuoritut mantelit)
2 dl kaurahiutaleita
3 dl kuivattuja hedelmiä (aprikoosi, viikuna, rusina)
0,5 dl hunajaa
0,25 dl siirappia
2 rkl haaleaa vettä
1 rkl ruokaöljyä
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
0,5 tl jauhettua pomeranssinkuorta
0,5 tl inkivääriä
0,5 dl vaahterasiirappia

1. Rouhi pähkinät karkeiksi ja kaada ne kulhoon. Mittaa joukkoon kaurahiutaleet
2. Leikkaa kuivahedelmät pieniksi paloiksi ja lisää nekin pähkinöiden sekaan. Sekoita hyvin
3. Mittaa pieneen kulhoon hunaja, siirappi, vesi ja öljy sekä mausteet. Sekoita tasaiseksi ja kaada seos pähkinäkulhoon. Sekoita käsin kunnes hunajaseos on sekoittunut tasaisesti pähkinöihin
4. Kaada seos uunipellille ja valuta päälle vaahterasiirappi. Paahda 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia viiden minuutin pätkissä välillä sekoittaen
5. Anna myslin jäähtyä ennen purkittamista

25. joulukuuta 2012

Neljän sortin pikkuleivät

Joulua edeltävänä viikonloppuna pojat olivat isänsä luona ja sain valmistautua jouluun itsekseni kaikessa rauhassa. Heräsin lauantaiaamuna sisäisen herätyskellon ääneen klo 6.30 ja hieman ennen seitsemää nousin ylös. 7.35 olin jo keittiössä taikinakulhojen, jauhojen, sokerin ja voin keskellä. 7.39 avasin punaviinipullon ja kaadoin lasillisen. Vietin akkuja lataavan parituntisen omassa rauhassani valmistellen pieniä joulumuistamisia läheisille.

Mummolleni leivoin äitini vinkkaamana pikkuleipiä. En ihan seitsemää sorttia, mutta neljää kuitenkin. Pakkasin keksit kauniiseen peltirasiaan ja tein sisällöstä kertovan kortin mukaan. Pikkuleipärasiaan pääsi entisiä tuttuja herkkuja: vaniljapikkuleipiä, kaakao-vaniljakeksejä, rapeita manteliviipaleita ja rusinapikkuleipiä.

Asiasta kukkaruukkuun. Ostin alkusyksystä poistopöydästä lasikulhosarjan jonka tarpeellisuutta kaappeja siivotessani hieman kyseenalaistin. Vaan olipahan tällä kertaa mukava tehdä neljä erilaista taikinaa ilman että tarvitsi pestä kulhoja välillä! Nyt riitti jokaiselle taikinalle oma astia. Elämän pieniä ilonaiheita!



24. joulukuuta 2012

Manteliglögi

Jatketaan vielä glögilinjalla. Periaatteessa ihan hyvä glögi tämäkin, mutta tälle vuodelle minun makuun aivan liian tuhti. Eli siis herukkainen. Appelsiini taittoi onneksi hieman herukan täyteläisyyttä. Kuvakaan ei onnistunut. Ja kenen hyvä idea oli laittaa mantelilastuja glögiin ihan vaan kuvauksen vuoksi!? Eivätkä ne edes näy kuvassa kunnolla koska ne upposivat mukiin ja sitten tarttuivat kurkkuun juodessa.

Mutta hyvät ihmiset, antakaa tälle glögille kuitenkin mahdollisuus…

Kauha toivottaa oikein maukasta ja rauhaisaa joulua kaikille!



2 dl mustaherukkamehutiivistettä (1+4)
8 dl vettä
0,5 rkl fariinisokeria
1 kanelitanko
8 neilikkaa
1 tl kardemummansiemeniä
1 appelsiinin mehu
1 tl manteliaromia

Sekoita ainekset kattilassa ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta kattila pois levyltä, laita kansi päälle ja anna maustua puolisen tuntia. Siivilöi mausteet ja kuumenna tarvittaessa uudelleen. Tarjoa kuumana. Terästä halutessasi lurauksella rommia.

23. joulukuuta 2012

Puolukkainen glögi

Tästä glögistä tulikin punaisesta väristä huolimatta ihanan kevyt ja raikas glögi. Kuten jo mainitsin aikaisemminkin, niin vahvat mustaherukkaiset glögit eivät ole olleet viime aikoina ihan suuta myöten. Tämä glögi ei ole kovinkaan imelä, joten se sopii mukavasti myös makeiden jouluherkkujen kaveriksi. Itse nautiskelin tämän juoman kaverina lasten tekemiä omenatäytteisiä joulutorttuja itsenäisyyspäivän iltana.



3 dl puolukoita
1 l vettä
0,5 dl mustaherukkamehutiivistettä (1+4)
1 vaniljatanko
2 kanelitankoa
3 tähtianista
8-10 neilikkaa
0,5 dl vaahterasiirappia

Mittaa vesi ja puolukat kattilaan. Kiehauta kunnolla, nosta kattila pois levyltä ja jätä puolukat puoleksi tunniksi kannen alle hautumaan. Siivilöi kuoret pois ja laita mehu takaisin kattilaan. Lisää mehun joukkoon loput ainekset ja kiehauta taas. Nosta kattila pois levyltä ja anna glögin maustua kannen alla puolisen tuntia. Siivilöi mausteet ja terästä halutessasi.

7. joulukuuta 2012

Mausteinen omena-rooibosglögi

Tänä vuonna tummat glögit eivät oikein ole maistuneet. Ehkäpä syy on parin viikon kurkkukivussa ja äänen menetyksessä, jonka aikana tuli hörpittyä mustaherukkamehua ihan urakalla. Vaalean glögin omenaiset aromit tuntuvat tänä vuonna enemmän omalta. Tämä glögi on tehty Glorian Ruoka&viini –lehden numerossa 8/2012 olleen ohjeen pohjalta alkoholittomaksi versioksi.



1 l omenatäysmehua
1 vaniljatanko
5 kokonaista mustapippuria
1 kanelitanko
3 tähtianista
1 rkl hunajaa
1 rooibos-teepussi

Laita kaikki ainekset teepussia lukuun ottamatta kattilaan ja kiehauta. Nosta kattila levyltä, laita teepussi kattilaan ja jätä maustumaan puoleksi tunniksi. Siivilöi mausteet ja terästä valmis juoma halutessasi.

6. joulukuuta 2012

Munakoisopasta

Munakoisomania jatkuu vaan! Liemessä - ruokablogi vastasi tarpeisiini juuri sopivasti tällä pastaohjeella ja jälleen kerran munakoisokokemus oli edellistä parempi. Tähän ruokaan toivat maukkaan lisän mustatorvisienet – aivan uusi tuttavuus minulle. Tässä taas yksi hyvän mielen ruoka, joka tuo hymyn huulille jo ensimmäisellä haarukallisella.



3 annosta

n. 300 g nauhapastaa
1 iso munakoiso tai pari pientä
2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
2 kourallista kuivattuja mustatorvisieniä
2 rkl voita
suolaa
mustapippuria
4 keltuaista
80 g parmesaaniraastetta
1 valkosipulin kynsi

1. Kuutioi munakoiso sopiviksi kuutioiksi. Levitä kuutiot leikkuulaudalle, ripottele päälle suolaa ja jätä kuutiot itkettymään puoleksi tunniksi.
2. Laita sienet pehmenemään kädenlämpöiseen veteen myöskin puoleksi tunniksi
3. Kun puoli tuntia on kulunut, laita pastavesi kiehumaan ja aloita pastan keittäminen pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on valmista valuta se ja ota talteen pari desiä keitinvettä
4. Huuhtele munakoisot lävikössä ja painele niitä hieman kuivemmiksi talouspaperilla. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista munakoisoja reilu viitisen minuuttia ja nosta ne syrjään
5. Puristele varovasti sienistä ylimääräinen vesi pois. Sulata voi pannulla ja paista sieniä kunnes enin neste on haihtunut. Mausta sienet suolalla ja mustapippurilla Sekoita munakoisot sienten joukkoon.
6. Sekoita parmesaaniraaste ja keltuaiset tahnaksi pienessä kulhossa. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se keltuaisseoksen joukkoon.
7. Sekoita kypsän ja valutetun pastan joukkoon munakoiso-seos ja keltuaisseos. Lisää pastan keitinvettä sen verran että sekoittaminen onnistuu mukavasti.

2. joulukuuta 2012

Mustikka-vaniljaglögi

Glögikausi alkaa marraskuun loppupuolella kun ajatukset alkavat kääntyä joulua kohti. Tänä vuonna hankin lasten joululahjat jo marraskuun alussa ja nyt nautiskelen joulun odotuksesta ilman kiirettä ja ruuhkissa juoksua. Joulukuun puolella lapset saavat tehdä pipareita ja torttuja, itse leivon vain karjalanpiirakoita ja jotain pientä makeaa herkkua sitten lähempänä joulua. Aivan joulun alla paistan kinkun ja ehkä graavaan lohta. Ehkä ostan lohenkin valmiina. Tänä vuonna keskityn rauhoittumiseen ja lepoon!



3 dl mustikkamehutiivistettä (1+3)
6,5 dl vettä
1 rkl fariinisokeria
8 neilikkaa
0,5 tl kardemummaa
2 kanelitankoa
n. 6 cm:n pala inkivääriä kuorittuna
1 tl vanilja-aromia

Sekoita ainekset kattilassa. Kiehauta ja anna maustua kannen alla puolisen tuntia. Siivilöi mausteet pois ja terästä halutessasi esimerkiksi rommilla.

1. joulukuuta 2012

Testissä Touch of Taste ja Blå Band

Minut on huomattu! Sain ihka ensimmäisen tuotenäytetarjouksen sähköpostiini parisen viikkoa sitten Cambell Soup Finlandilta. Luonnollisestikin vastasin myöntävästi ja kolmen päivän kuluttua pieni paketti odotti minua jo postissa. Odotin lähetystä kuitenkin hieman ristiriitaisin tuntein lähinnä sisällön vuoksi. Testattavat tuotteet olivat nimittäin liemikuutioita ja ateriakastikeaineksia – kaksi tuoteryhmää joita en käytä ikinä!

Liemikuutioiden maku alkoi tökkiä pahasti muutamia vuosia sitten ja vaihdoin kuutiot ensin ihan mihin sattuu fondeihin ja loppujen lopuksi yrityksen ja erehdyksen kautta Bongin Touch of Taste fondeihin. Päädyin tuohon tuotesarjaan sen vuoksi että fondeissa ei ole käytetty arominvahventeita ja siitä huolimatta niissä on paljon hyvää makua.



Testattavaksi saamani liemikuutiot olivat samaa sarjaa, joten odotukset niiden suhteen olivat korkealla. Pikainen googlaus muiden valmistajien vastaaviin tuotteisiin ja ilokseni huomasin että Touch of Taste liemikuutioissa oli ihan laitanaan enemmän oikeita raaka-aineita. Varsinkin kasvisliemikuution kasvisten määrä yllätti: kasviksia oli kolminkertainen määrä erääseen toiseen tuotteeseen verrattuna! Kuutioissa ei ole myöskään arominvahventeita, väriaineita, keinotekoisia aromeja tai kovetettua rasvaa.



Seuraavan viikon ruokalistan suunnittelemisen olikin sitten helppoa! Liemikuutioiden makua testattiin tietenkin keitoissa. Jauhelihakeittoa lapsille ja aikuisten kesken hieman mausteisempaa ohra-pepperonikeittoa. Käytin kasvisliemikuutioita riisi-kauraseoksen keitinvedessä ja feta-porkkanaohratossa. Ruuat olivat todella hyvän makuisia! Tiedä sitten johtuiko hyvät maut liemistä vai jostain muusta, mutta ainakin se minua tökkivä tympeä liemikuution maku puuttui ruuista kokonaan. Luulenpa että nämä kuutiot pääsevät maustekaappini vakioasukkaiksi!

Toinen testattava tuoteryhmä olivat Blå Bandin mix-ateriakastikeainekset. En osta ikinä! Miksi? No siksi että ruokaa saa tehtyä ihan yhtä nopsaan ja vaivattomasti itsekin. Kaupassa on joka tapauksessa käytävä sillä pussukka sisältää vain ruuan mausteosuuden, liha ja muut lisäosat on edelleen ostettava, paistettava ja pilkottava itse. Mausteet ja mahdollisen suurusteen heittää ruuan sekaan ihan samalla vaivalla kuin tyhjentää pannulle sen valmiin pussin.

Tietysti puhun nyt siis vain itseni kannalta, kaapeistani kun löytyy melkoisen kattava ”perus”maustevarasto ja tarvittava tietotaito noiden aineksien käyttämiseen. Valmispussukat ovat oikein hyvä ratkaisu sellaisille kokkaajille kenellä ei ole aineksia kaapissa tai aikaa tai halua kokkailla ja opetella ruokien maustamista. Itse nautin ruuan laittamisesta ja siitä että ruokaan saa itse aikaiseksi hyvän maun. Siksipä jätänkin monet valmiit jutut kaupan hyllyille. Mutta totta kai mielelläni testaan tuotteita! Varsinkin kun nämä Blå Bandin mix-ateriakastikeainekset sisältävät yllättävän paljon oikeita aineksia ja yllättävän vähän mitään keinotekoista!



Ensimmäisenä testattiin Tomaatti-basilikakastike kanalle. Valmistin kastikkeen pussin ohjeen mukaan ja lisäsin joukkoon vinkin mukaisesti kuullotettua paprikaa sekä salaattijuustokuutioita erillisestä kulhosta tarjoiltuna (pikkuväki kun ei tuosta salaattijuustosta välitä). Ja ruokahan maistui kaikille, neljävee pyysi jopa lisääkin. Kastike oli myös omaan suuhun oikein maistuva! Samoin kävi spagettikastikkeen kanssa, jonka tuunasin pätkäspagetin ja valkosipulin kanssa spagettipadaksi. Upposi pikkumiehiinkin – pienempään kahden annoksen verran. Kolmantena testattavana oli jäljellä vielä kantarellikastike kanalle, jonka valmistin ihan vaan pelkästään sienikastikkeeksi lisäämällä pakastettuja suppiksia peruskastikkeen joukkoon. Soosi taipui sienipastaksi ja maistui todella hyvältä!

Kylläpä käsitykseni muuttui näitä valmis-ruoka-jauhe-lisää-vain-vesi-tuotteita kohtaan! Näitähän näköjään voi valmistaa ilman kymmentä E-koodia ja lopputulos maistuu siltikin enemmän oikealta ruualta! Oikein onnistuneita ja maukkaita tuotteita!

Siitä huolimatta luulen kuitenkin tekeväni ruuat ihan alusta loppuun itse jatkossakin. Ihan tekemisen ilon takia ja pikkuisen myös periaatteen vuoksi.

25. marraskuuta 2012

Ohrainen papu-pepperonikeitto

Kun joku pöpö on jyllännyt elimistössä viikon verran tarjoillen monenlaisia tuntemuksia kurkkukivusta ja äänen lähtemisestä rähmäisiin silmiin, on aika ottaa esiin järeämpiä keinoja. Kun nenäsumute ei avaa nenää, on aika kokeilla mausteiden voimaa. Kun villasukat ja viltti ei vie pois jatkuvaa vilua, on aika kokeilla lämmintä lientä. Kun kroppa tuntuu voimattomalta, on aika etsiä energiaa pavuista ja kotimaisesta ohrasta. Ja kun tekemättömyys ja jaksamattomuus vetää mielen matalaksi, on aika viettää pieni hetki keittiössä höyryävää soppakattilaa hämmentäen ja tuoksuista hyvää mieltä hengittäen. Tämä on täydellistä taudintapposoppaa! Kylläisenä, hyvillä mielin ja toiveikkaana jään odottamaan vaikutusta! (ohje hieman muunnellen Maku-lehdesta 5/2012)



4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
2 rkl rypsiöljyä
2 tl kuivattua oreganoa
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl sokeria
1 l lihalientä
1 prk tomaattimurskaa
200 g (n. 3 dl) kypsiä valkoisia papuja
1 dl ohrahelmiä
100 g pepperonia (tai muuta mausteista makkaraa)
1 tl kuivattua basilikaa

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuori porkkanat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota kasviksia viitisen minuuttia
2. Lisää joukkoon tomaattipyree, oregano ja sokeri sekä lihaliemi ja tomaattimurska. Kiehauta ja lisää myös pavut. Keittele 15 minuuttia
3. Suikaloi pepperonimakkara kapeiksi suikaleiksi. Lisää kattilaan makkarasuikaleet ja ohrahelmet sekä basilika. Keitä miedolla lämmöllä 15 minuuttia välillä hämmennellen.
4. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla (omassa keitossani makkara oli sen verran topakasti maustettua että pippuriakaan en lisännyt.)

24. marraskuuta 2012

Raparperi-kinuskikeksit

Pikkuinen poika oli kipeänä. Ensimmäinen kerta puoleen vuoteen! Viimevuotisen korvatulehduskierteen jälkeen aloin jo melkein ihmetellä, että eikö tuo lapsi tosiaan aio enää olla kipeänä. No tulihan se kuume ja kurkkukipu sitten meillekin, mutta korvatulehdukselta ja antibioottikuurilta vältyttiin! Hyvä niin!

Se yksi kuumeeton päivä ennen arjen alkamista on yleensä melkoisen pitkä. Pitäisi hieman vielä levätä, mutta kun ei oikeen enää oo kipeä. Silloin tietenkin leivotaan. Isompi meni itsekseen ulos eikä pienempi jaksanutkaan leipoa, mutta sujuuhan se minulta ihan itsekseenkin. Äitikin kaipaa jo hieman piristystä kolmantena kotipäivänä! Keksin tuoksu keittiöstä piristää toipilaan ja sen veljen mieltä. En ole aikaisemmin ajatellutkaan että raparperia voisi käyttää keksitaikinassa! Raparperin kirpeys sopi loistavasti makean kinuskiseen keksiin.



16 kpl

100 g voita
1 dl ruokokidesokeria
0,5 dl kinuskikastiketta
2 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
100 g raparperia (oiskohan ollu n. 1,5 dl valmiita pakastimesta kaiveltuja paloja)
0,5 rkl perunajauhoja

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kinuskikastike
2. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja sekoita ne käsin voi-sokeri-kinuskiseokseen
3. Sekoita perunajauhot raparperipaloihin ja sekoita nekin käsin taikinaan
4. Leivo taikinasta pötky jauhotetulla pöydällä ja kääri se kelmuun. Nosta pötky jääkaappiin vähintään tunniksi
5. Leikkaa jäähtyneestä taikinapötkystä 16 palasta ja asettele ne uunipellille. Paina niitä haarukalla hieman litteämmiksi
6. Paista 200 asteessa 13-15 minuuttia. Jäähdytä ritilällä

22. marraskuuta 2012

Namibialainen broilerikastike

Oman sadon chilit ovat osoittautuneet yllättävän tulisiksi yksilöiksi. Toisaalta en ehkä ole chilien tulisuutta hyvä arvioimaan koska oma suuni ei kovinkaan tulisista kokemuksista pidä. Chilini lajiketta en muista ollenkaan, ostin kesällä kokeeksi taimen ihan vaan koska se oli niin söpö. Sehän kasvoi mukaviin mittoihin, kukki runsaasti ja sain kymmenkunta pientä chilipalkoa satoa. Nyt chili viettää talvea olohuoneessa hyvin tavallisissa olosuhteissa ja jännityksellä odotan säilyykö se hengissä kesään saakka. Aika kurjalta näyttää kyllä jo tässä vaiheessa. Mutta vielä siinä lehdet on suunnilleen paikoillaan eli antaapa olla ja odotellaan mitä tuleman pitää.

Chiliä syödään – sopivasti annosteltuna – vain silloin kun pienimmät syöjät ovat muiden patojen äärellä. Tein Iskän blogista löytyneen ohjeen mukaan tätä namibialaista broilerikastiketta. Oli makua! Hyvää makua!



300 g broilerin suikaleita
vettä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
1 prk tomaattimurskaa
1 pieni chili
2 laakerinlehteä
1,5 tl currya
1 tl suolaa

1. Laita broilerin suikaleet kannelliseen paistokasariin. Lisää vettä sen verran että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keittele 5-10 minuuttia ja kuori vaahto pinnalta pois
2. Kuori ja pilko sipulit ja porkkana. Hienonna chili (poista halutessasi siemenet)
3. Lisää kaikki ainekset kasariin ja hauduttele kannen alla tunnin verran
4. Tarjoa riisin kera

21. marraskuuta 2012

Parmesaani-mozzarella-munakoisot

Munakoisomieliteot eivät tunnun laantuvan. Onneksi tämän mieliteon täyttäminen on helppoa. Hiidenuhman keittiön ohjeen mukaiset munakoisotornit vastasivat hyvin tarpeeseen! Ihanan täyteläinen kasvisruoka johon paatunut lihasyöjäkään ei kaivannut lihaisaa lisuketta. Tomaattikastiketta jäi hieman ylimääräistä, sen voi syödä seuraavana päivänä pastan kaverina tai laittaa pakastimeen ja käyttää myöhemmin vaikkapa pizzan kastikkeena.



1 munakoiso
1,5 tl suolaa
2 pientä kananmunaa
1 dl korppujauhoja
2 dl parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
oreganoa
oliiviöljyä
1 pallo mozzarellaa

tomaattikastike:
1-2 valkosipulin kynttä
1 punasipuli
luraus oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
basilikaa
hunajaa
1 rkl punaviinietikkaa

1. Viipaloi munakoiso tasapaksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele pinnalle suolaa. Anna itkettyä puolisen tuntia
2. Keitä sillä välin tomaattikastike. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy pienessä kattilassa ja kuullota sipulit pehmeiksi miedolla lämmöllä. Lisää kattilaan tomaattimurska ja mausteet ja jätä kiehumaan miedolla lämmöllä. Sekoittele välillä
3. Riko kananmuna lautaselle ja riko niiden rakenne haarukalla kevyesti vispaten. Mittaa toiselle lautaselle korppujauho ja 1 dl parmesaaniraastetta. Mausta suolalla, pippurilla ja oreganolla ja sekoita hyvin sekaisin
4. Kuivaa munakoisoviipaleet talouspaperilla. Laita uunipellille leivinpaperi ja lurauta siihen reilusti oliiviöljyä
5. Kasta munakoisoviipaleet ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoseoksessa ja laita ne uunipellille. Paneroi munakoisoja uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Käännä viipaleet ja jatka kypsentämistä vielä toiset 15 minuuttia
6. Viipaloi mozzarella ohuiksi siivuiksi
7. Kokoa ruoka voideltuun vuokaan. Jaa munakoisoviipaleet pareiksi koon mukaan. Asettele vuokaan ensin munakoisoparien toinen viipale. Lusikoi jokaisen viipaleen päälle noin 1 rkl tomaattikastiketta ja viipale mozzarellaa. Aseta mozzarellan päälle toinen viipale munakoisoa, sitten tomaattikastiketta ja mozzarellaviipale. Ripottele päällimmäiseksi parmesaaniraastetta
8. Kypsennä vuokaa 15 minuuttia ja anna ruuan vetäytyä hetkinen ennen tarjoamista

17. marraskuuta 2012

Pähkinäkakku

Pahaa aavistamatta hain pojat eräänä perjantaina päiväkodista. Tultiin kotiin ja katsoin vasta sitten sääennusteen joka lupasi vesisadetta koko viikonlopulle. Kuravaatteet jätettiin tietenkin päiväkotiin koska ”eihän me niitä ikinä tarvita”.

Ulkoilu oli siis poissuljettu vaihtoehto viikonlopun aktiviteeteista, joten luonnollinen vaihtoehto on leipoa. Lasten kanssa leipomisen täytyy olla aina simppeliä tekemistä: mitataan, vatkataan, sekoitetaan ja yhdistetään taikinaksi. Kaadetaan paistoastiaan ja kaavitaan kulho ja nuolija. Koskapa muffinssit eivät aina oikein innosta, on toinen helppo vaihtoehto kuivakakku.

Reseptilaatikkoni kätköistä kaivelin tämän Amerikan herkut –kirjasta kopsatun ohjeen esille. Kermaviili taikinassa kuulosti oikein hyvältä, samoin pähkinät. Täytteen sokeri oli hieman outo juttu: eihän pähkinät ja sokerit sekoitu! Vaikka miten sekoittaisi, niin sokeri on aina kulhon pohjalla ja pähkinät kevyempinä päällä. Tein kuitenkin ohjeen mukaan.

Kakku neuvottiin kokoamaan niin että ensin tuli puolet taikinasta, sitten puolet täytteestä ja sitten loppu taikinasta ja päällimmäiseksi loppu täytteestä. Välissä oleva täytekerros toimi oikein hyvin! Sokeri suli ihanan pehmeäksi mössöksi kakun väliin. Päälle ripoteltu kerros pysyi kuivana ja varisi tiskipöydälle kakkua kumotessa. Eli se oli aivan hyödytön! Sitä paitsi sehän jäi pohjalle kun kakku kumottiin. Kannattaa siis laittaa taikina kolmena kerroksena vuokaan ja täyte kahtena kerroksena väleihin. Tai sitten voisi kokeilla käyttää fariinisokeria, joka tarttuu paremmin kiinni pähkinöihin ja pysyisi ehkä paremmin kakun päällä. Tai kokoamisen voisi aloittaa täytteestä, jolloin kumotessa täytekerros jäisi päällimmäiseksi.

Maku oli kuitenkin loistava! Ehdottomasti tekemisen arvoinen kakku, joka parantui vain vetäytyessään jääkaapissa pari päivää.

(Ja kyllä, taidan harmikseni olla hieman allerginen pähkinöille. Suun kihelmöinti oli melkoinen.)



taikina:
100 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl kermaviiliä (laitoin purkin kermaviiliä ja hieman turkkilaista jogurttia lisäksi)

täyte:
1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
1 tl kanelia
1 dl sokeria

1. Valmista täyte: sekoita ainekset sekaisin kulhossa
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota pitkulainen kakkuvuoka
3. Sekoita kakkutaikinan kuivat aineet sekaisin kulhossa
4. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa munat sekaan yksitellen. Lisää myös kuiva-aineseos ja kermaviili.
5. Kokoa kakku vuokaan: laita pohjalle 1/3 taikinasta, sitten puolet täytteestä, seuraavaksi 1/3 taikinasta ja loput täytteestä. Levitä päällimmäiseksi loppu taikina
6. Paista kakkua tunnin verran kunnes se alkaa irrota vuoan reunoista. Anna jäähtyä vartin verran ennen kumoamista

16. marraskuuta 2012

Pekonilla päällystetty lihamureke

Voihan Sikke Sumari. Ei vaan pysty katsomaan telkkarista – kaikella kunnioituksella. On yksi asia tehdä hyvää ruokaa ja toinen asia olla telkkarissa. Huh.

Joka tapauksessa, kaivelin Siken arkistoista hieman juhlavamman lihamurekkeen ohjeen ja tein viikonloppuna. Oikein maukasta! Ja lapsetkin söivät!



800 g jauhelihaa
1,5 dl korppujauhoja
1,5 dl kermaa
1,5 dl lihalientä
1 iso sipuli
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria

pinnalle:
2 rkl tomaattipyreetä
2 tl dijonsinappia
5-7 siivua pekonia

1. Sekoita kulhossa korppujauho, kerma ja lihaliemi ja anna turvota vartin verran
2. Kuori ja hienonna sipuli. Lisää kulhoon kananmunat, sipulisilppu sekä suola ja pippuri. Sekoita.
3. Sekoita jauheliha taikinapohjan joukkoon käsin vaivaten. Jätä taikina vetäytymään vielä vajaaksi puoleksi tunniksi
4. Muotoile taikinasta pötkyläinen mureke uunivuokaan
5. Sekoita pienessä kulhossa tomaattipyree ja sinappi ja sivele seos murekkeen pintaan. Asettele päälle pekonisiivuja niin että mureke peittyy kauttaaltaan
6. Kypsennä 200 asteessa 45 minuuttia

15. marraskuuta 2012

Kaurapancakes

Kun lapsi on kipeä ja itse semikipeä, alkaa koko porukka olla jo toisen päivän iltapuolella vailla hieman lohtua. Näiden kaurapannareiden ohje tuli vastaan kuin tilauksesta! Sairaspäivän iltana tehdään jotain näppärää ja helppoa, jonka voi valmistaa suunnilleen yhdellä kädellä. Vaikkapa siis aamiaispannareita!

Lämpimät, paksut ja pehmeät pannarit olisivat varmasti olleet parhaimmillaan vaikkapa smetanasipaisun tai tuorejuustonokareen kera, siivu graavilohta tai parmankinkkua olisi tehnyt näistä pannareista luksusherkun arki-iltaan. Nyt mentiin pikapikaa makean ja suolaisen liitolla ja pannarit saivat päälleen kotitekoista karviaishilloa.

Nämä pannukakut hellivät lähinnä hoitohenkilöstöä. Viimeinen pannullinen jäi vielä hieman alikypsäksi ja koostumus sisältä oli melko mössöinen – ihana! Lasten makuun nämä eivät kuitenkaan olleet: ”ällöttäviä liejutuksia” ja ”kaikkein ällöttävimipiä mitä on”. Lasten pannareissa täytyy selkeästi olla sokeria!

PS. Kuten Annakin postauksessaan jo tuumaili, niin kyllä vaan tuo cup-mittasarja on hyvä olla olemassa!



12 kpl

0,5 cup (1,2 dl) vehnäjauhoja
0,5 cup (1,2 dl) kaurahiutaleita
1 rkl sokeria
1 tl levinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
0,75 cup (1,8 dl) piimää (laitoin turkkilaista jogurttia ja pienen tilkan maitoa)
2 rkl öljyä
1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet korkeassa kannussa tai muussa astiassa. Lisää loput aineet ja surauttele sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan turvota reilun vartin verran ja paista siitä pannukakkuja voissa pikkulettupannulla. Syö lämpöisinä.

12. marraskuuta 2012

Merirosvolaivakakku

Pienemmän murusen 4-vuotissynttäreitä vietettiin pienimuotoisesti perheen kesken arkisena keskiviikkoiltana. Keskellä arkea kahvipöydän täytyi olla helppo ja nopeasti toteutettava ja luulenpa että tämä oli ensimmäinen kerta kun lapseni synttäreillä ei pöydässä ollut mitään itse tehtyä! Kummallista!

Suolaisena tarjottavana oli esikoisen pyynnöstä juustoja, keksejä ja patonkia, pienempi toivoi kärpäskeksejä – eli cookieseja (mielleyhtymä tulee Franklin-kirjasta, jossa Franklin söi kärpäskeksejä ja suklaa-cookiesit näyttävät kuulemma ihan samoilta).

Vaikka miten helpolla täytyy päästä, niin lapsen synttäreillä pitää tietenkin olla kakku. Pähkäilin kakkua paljon etukäteen. Isoa kakkua ei ainakaan tarvita kuuden ihmisen kahvipöytään ja pienikin täytekakku on aivan yhtä työläs tehdä. Kuin tilauksesta silmiini osui Kirsin keittiössä tämä jäätelöstä tehty merirosvolaivakakku ja sehän osuu pienelle Kapteeni Koukku –fanille kuin nyrkki silmään.

Ja olipahan helppo ja nopea toteuttaa! Runkona on siis ihan tavallista vaniljajäätelöä. Purjeet on tehty puisista varrastikuista, mustasta paperista ja pääkallon kuvasta. Tykit ovat geisha-nappeja, laivan kaide paloiteltua sukulakua, merenä on sinisävyisiä irtokarkkirinkuloita paloiteltuina ja meressä ui karkkihyllystä poimittuja kaloja, krokotiilejä ja meritähtiä. Kynttilät keulaan ja kakku on valmis!

Paljon onnea vielä äidin rakkaalle!



11. marraskuuta 2012

Sipatti eli vaalea kinkkukastike

Jaahas, tässäpä uusi tuttavuus sarjassa ”perinteisiä kotimaisia ruokalajeja”. Ohje sattui silmään Maku-lehden numerossa 4/2012 ja näin jälleen kerran mahdollisuuden laajentaa arkiruokalistamme nam-osastoa tai edes ihan-hyvää-osastoa. Ajattelin taas kerran että perunat uppoaa, kinkku uppoaa ja eihän tuo kastike ole maitoa kummoisempaa. Lopputulos ei kuitenkaan uponnut. Aikuisille maistui, lapsille ei. Eli todennäköisesti en tee toiste. *turhautunutta mutinaa*



4 annosta

1 sipuli
30 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
350 g palvikinkkua
0,5 tl suolaa
0,25 tl valkopippuria
0,25 tl muskottipähkinää
1 tl persiljaa

1. Kuori ja hienonna sipuli. Sulata voi pannulla ja kuullota sipuli pehmeäksi
2. Ripottele jauhot sipuleiden päälle ja sekoita tasaiseksi. Lisää maito pienissä erissä samalla huolella hämmentäen. Keittele miedolla lämmöllä viitisen minuuttia välillä hämmentäen
3. Poista kinkusta nahka ja paloittele liha pieniksi kuutioiksi. Lisää kinkkukuutiot kastikkeen sekaan
4. Mausta kastike ja kuumenna kiehuvaksi
5. Tarjoa keitettyjen perunoiden kera

10. marraskuuta 2012

Tomaattinen katkarapukastike

Pikainen pastasoosi katkarapujen ystäville. Itse en niin kauheasti kyseisistä herkuista välitä, mutta – ihme kyllä – molemmat pikkumiehet syövät katkarapuja mielellään. Siispä katkiksia kehiin – ainaki toisinaan. Äiti voi syödä sitten vaikka sieniä

PS: Yleisön pyynnöstä lisäsin tuonne tekstin loppuun nuo nappulat millä postauksen voi jakaa suoraan esim. facebookiin. Eli saa jakaa!



3-4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
1 tl sokeria
basilikaa
180 g pakastekatkarapuja

1. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi paistokasarissa öljyssä
2. Kaada kasariin tomaattimurska ja kerma. Lisää myös mausteet ja keittele kymmenisen minuuttia
3. Lisää lopuksi katkaravut ja kuumenna kiehuvaksi
4. Tarjoa pastan tai nuudeleiden kera

9. marraskuuta 2012

Shepherd’s pie

Ikuinen mysteeri. Jos lapset tykkäävät perunasta, jauhelihasta ja porkkanasta erillään, niin miksi ne ei tykkää niistä yhdessä?



1 kg perunoita
400 g jauhelihaa (lammastahan sen olla pitäis)
suolaa ja mustapippuria
luraus öljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
n. 250 g porkkanaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl vettä
1 rkl worchestershirekastiketta
200 g pakasteherneitä
n. 25 g voita
2-3 dl maitoa

1. Kuori perunat ja laita ne kiehumaan suolalla maustettuun veteen
2. Paista jauheliha pannulla omassa rasvassaan ja mausta se suolalla ja pippurilla. Kaada lautaselle odottamaan
3. Kuori ja paloittele sipulit ja porkkanat. Lurauta pannulle tilkkanen öljyä ja kuullottele kasviksia ja tomaattipyreetä siinä kunnes porkkana alkaa hieman pehmetä. (Tässä kohtaa itselläni perunat oli myös kypsät, joten napsautin virran kiinni ja jätin perunat odottamaan)
4. Sekoita kasvisten joukkoon vehnäjauhot ja sen jälkeen vesi. Sekoita tasaiseksi kastikkeeksi ja mausta worchestershirekastikkeella, suolalla ja pippurilla. Sekoita kastikkeen joukkoon jauheliha ja herneet ja anna saostua. Lisää tarvittaessa vettä. Kaada valmis kastike voideltuun uunivuokaan tai pieniin annosvuokiin
5. Kaada perunoista vesi ja lisää joukkoon voinokare. Survo survimella ja lisää joukkoon maitoa kunnes muusi on sopivan notkeaa. Kaada muusi jauhelihakastikkeen päälle vuokaan tasaiseksi kerrokseksi
6. Kypsennä uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia kunnes pinta alkaa saada väriä


4. marraskuuta 2012

Paistetut omenat

Pojat tulivat kotiin syysloman vietosta tuomisinaan pussillinen mummolan omenoita. Toiveissa oli omenapiirakka – joka jäi siltä istumalta toteuttamatta – mutta muuta herkkua iltapalalle saatiin.

Löysin Kädenvääntöä-blogista omenaisen herkun ohjeen otsikolla Idiootin jälkiruoka. Melko kuvaavaa, sillä tämä on äärettömän simppeli juttu. Jota en itse ole tullut koskaan ajatelleeksi. Vaikka uuniomenat ovat herkkuani ja niiden tekeminen on olevinaan työlästä ja aikaa vievää.

Tässä ei kauaa nokka tuhissut. Kolmevee teki vaniljakastikkeen jauhepussista, minä kuorin omenat, kuusivee pilkkoi ja minä paistoin pannulla. Jo seuraavana iltana tehtiin toinen satsi!



1 iso omena per syöjä
nokare voita
siirappia (vaahterasiirappi ois herkkua!)
(ruokokide)sokeria
kanelia
vaniljakastiketta, -jogurttia tai -jäätelöä

1. Kuori ja kuutioi omenat
2. Sulata voi pannulla. Laita omenat pannulle ja valuta päälle siirappia. Paista omenia miedolla lämmöllä kunnes ne alkavat pehmetä
3. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia ja sekoittele vielä huolella sekaisin
4. Nosta pannu pois levyltä ja jätä omenat jäähtymään hieman
5. Tarjoa jonkun vaniljaisen kera

3. marraskuuta 2012

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka

Aikana ennen viimeksi mainittuja päiväkoti-itkuja sain viettää useamman vuoden kotona lasten kanssa. Hämärästi muistan valvotut yöt, hämärästi muistan kiukkuaamut, hämärästi muistan jatkuvat puuduttavat rutiinit ja pennin jota venytettiin. Kirkkaasti muistan aamupäivät leikkipuistossa tai perhekerhossa kun lapset leikkivät ja aikuisilla oli aikuista seuraa. Sinne vuodatettiin arjen ahdistukset ja sieltä saatiin monet neuvot hankaliin tilanteisiin.

Noilta vuosilta on muutama ihana mammakaveri jäänyt ilmeisen pysyväksi osaksi elämää. Nykyään tosin näemme harvemmin ja yleensä sitten ilman lapsia. Syyslomaviikolla kutsuinkin mammat pitkästä aikaa syömään ja viettämään iltaa luokseni italialaisen menun pariin. Mammathan tulivat ja toivat mukanaan runsaan herkuttelukorin kekseineen, juustoineen, viineineen ja nougat-makeisineen.

Osa juustoista tuli syötyä keksien kanssa parin seuraavan päivän aikana – aamupalaksi ja leffaherkuiksi. Osa juustoista on vielä käyttämättä jääkaapissa. Yhden juustoista käytin tähän ihanaan piirakkaan. Lauantai-iltana, saunan jälkeen, aikuisten kesken. Pohjan tein vanhalla tutulla ohjeella ja piirakan täytteen idean löysin Ruokahommista.



pohja:
100 g pehmeää voita
2 dl vehnäjauhoja
2 dl rouheisia sämpyläjauhoja
2 tl leivinjauhetta
250 g maitorahkaa

tomaatit:
4 tomaattia
2 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
basilikaa
hunajaa
oliiviöljyä

juustotäyte:
125 g vuohenjuustoa (sitä rasiassa olevaa pehmeää)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 keltuaista
30 g voita sulatettuna
suolaa
mustapippuria

1. Valmista taikina: mittaa kulhoon jauhot ja leivinjauhe ja sekoita ne sekaisin. Nypi jauhoseokseen pehmeä voi. Lisää lopuksi rahka ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja nosta jääkaappiin odottamaan
2. Pese ja viipaloi tomaatit ja asettele viipaleet uunipellille. Kuori valkosipulin kynnet ja raasta ne tomaattiviipaleiden päälle. Ripottele pinnalle myös suola, pippuri ja basilika. Lurauta päällimmäiseksi hieman hunajaa ja oliiviöljyä. Paahda tomaatteja 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia
3. Vatkaa juustotäytteen ainekset tasaiseksi seokseksi sähkövatkaimella
4. Asettele tomaattiviipaleet piirakkapohjan päälle. Levitä juustotäyte tomaattien päälle. Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia kunnes piirakan pinta alkaa saada väriä. Anna piirakan vetäytyä hetkinen ennen tarjoamista

28. lokakuuta 2012

Seesaminuudelit

Arki palasi jälleen syysloman jälkeen. Viikko täynnä kiireisiä työpäiviä joihin antoi oman sävynsä aamuitkut päiväkodissa (pienemmän siirtyminen isojen ryhmään ei sujunutkaan aivan ongelmitta). Viikko syötiin taas ihan mitä sattuu, jämiä menneeltä viikonlopulta, lihapullia ja nuudeleita, lihapullia ja ranskiksia. Kyllähän niillä keho taas tuli ravittua. Viikonloppuna pääsin taas kokkailemaan ihan itselleni ja johan alkoi sielukin saada kaipaamaansa.

Pitkien ja katkeamattomien yöunien ja äidin kanssa tehdyn shoppailureissun jälkeen lauantaiaamupäivänä lähdin lenkille joen rantaan. Kirpeään pikkupakkaseen, auringonpaisteeseen. Jalassa uudet gore-tex-lenkkarit, päässä uusi lenkkeilypipo ja nenällä uudet silmälasit. Jopas askel kulki kepeästi, aurinko paistoi ja joki kimmelsi kirkkaasti eikä pipokaan pahemmin kiristänyt.

Palasin kotiin reilun tunnin päästä hieman viluisissa ja melkoisen nälkäisissä tunnelmissa. Pioneer Womanin ohjeen pohjalta valmistetut tulisen kirpakat nuudelit valmistuivat nopeasti ja maistuivat hyviltä viltin alla sohvalla, villasukat jalassa ja dr. House lounasseurana.



2 annosta

0,25 dl soijakastiketta
1 rkl ruokokidesokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl seesamiöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 pieni chili
1 shalot-sipuli
1 rkl seesaminsiemeniä
130-150 g riisinuudeleita

1. Mittaa pieneen kulhoon soijakastike, sokeri, riisiviinietikka ja seesamiöljy
2. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se soijaseoksen joukkoon. Halkaise chili, poista siitä siemenet ja hienonna se aivan hienoksi. Kuori myös shalot-sipuli ja hienonna sekin aivan hienoksi silpuksi. Lisää chili- ja sipulisilput sekä seesaminsiemenet soijakastikkeen joukkoon ja sekoita tasaiseksi
3. Keitä reilu litra vettä ja mausta se suolalla. Laita nuudelit kulhoon ja kaada kiehuva vesi päälle. Jätä imeytymään muutamaksi minuutiksi. Kun nuudelit ovat pehmeät, valuta ne lävikössä
4. Sekoita maustekastike nuudeleiden sekaan ja sekoita huolella

27. lokakuuta 2012

Riista-kantarellipaistos

Sienisyksyn yllätys numero kolme pääsi riistan kaveriksi syyslomaviikolla. Harmi vaan kun riista piti ostaa kaupasta, ei varmaan ollut ihan kaikkia kriteerejä täyttävää lähiruokaa tuo saksanhirvi. Mutta kantarellit ainakin olivat kohtuullisen läheltä lähtöisin. Poimintapaikalle, eli ystäväni vanhempien mökille on kotoani noin 50 kilometriä.

Tätä ruokaa tehdessäni pelkäsin hieman sienien maun peittyvän vahvojen riistan ja aurajuuston aromien alle, muta mukavasti sienenkin maku pääsi tässä ruuassa esille. Äkkiseltään sanoisin että tähän ruokaan sopii ihan mikä metsäsieni tahansa. Ohje on otettu Martat-lehden numerosta 6/2012. Koskapa vastustan - hieman periaatteesta - kaupan valmiita pakastetaikinoita, korvasin ohjeessa olleen ruisperunataikinan kotitekoisella rahkavoitaikinalla.



3-4 annosta

taikina:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
125 g maitorahkaa

täyte:
250 g riistakäristystä
nokare voita
1 sipuli
3 dl kantarelleja
suolaa
mustapippuria
timjamia
1,5 dl vettä
1 dl kuohukermaa
80 g sinihomejuustoa

voiteluun:
kananmuna

1. Valmista taikina: nypi huoneenlämpöinen voi ja jauhot sekaisin. Sekoita joukkoon rahka. Nosta taikina jääkaappiin tekeytymään
2. Sulata voi pannulla. Laita jäinen käristysliha pannulle ja kypsentele kunnes lastut irtoavat toisistaan ja liha alkaa saada väriä
3. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää se pannulle. Paloittele sieniä halutessasi ja lisää nekin pannulle. Lisää mausteet ja vesi ja hauduttele tunnin verran
4. Lisää kerma ja juusto ja keittele 5-10 minuuttia kunnes kastike sakenee. Voit myös suurustaa halutessasi esim. vehnäjauhosuurusteella
5. Voitele uunivuoka ja kaada kastike pohjalle. Kaulitse taikinasta vuoan kokoinen ohut levy ja aseta se kastikkeen päälle. Voitele kananmunalla ja leikkaa kanteen höyryaukkoja. Kypsennä 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes taikina on kypsä ja saanut kauniisti väriä pintaan

22. lokakuuta 2012

Tattipizza

Melkein täynnä oleva puolentoista litran rasiallinen herkkutattisiivuja odotti minua kun palasin viikonloppureissulta Etelä-Suomesta. Koskapa olin jo istunut tuntitolkulla autossa ja illan ohjelmassa oli vielä aloittaa kymmenen suppislitran kuivatus sekä massiivinen pyykkioperaatio, täytyi tateista loihtia jotain ihan pikaista. Anoppi heitti automatkalla ilmaan idean tattipizzasta ja sen toteutinkin illalla kotitöiden lomassa. Ja kylläpähän vaan oli herkkua! Herkkutattia!



2 pyöreää pizzaa

taikina:
n. 5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
2,5 dl vettä
3 rkl oliiviöljyä

täyte:
pari reilua kourallista tattisiivuja
nokare voita
suolaa
pippuria
0,5 prk tomaattimurskaa
oreganoa
200 g mozzarellaraastetta
n. 5 siivua pekonia
parmesaaniraastetta

1. Valmista ensin taikina. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin. Lisää vesi ja vaivaa tasaiseksi. Lisää oliiviöljy ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Kohota vähintään puoli tuntia
2. Sulata voi paistinpannulla ja paista tattisiivuja sen aikaa että neste haihtuu. Mausta suolalla ja pippurilla ja jätä odottamaan
3. Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja kauli jauhotetulla pöydällä pyöreiksi pohjiksi. Laita pohjien päälle ensin tomaattimurskaa, sitten oreganoa ja juustoraastetta
4. Leikkaa pekonisiivut pienemmiksi paloiksi ja jaa ne pizzojen päälle. Jaa pizzoille myös tattisiivut. Raasta pinnalle hieman parmesaania
5. Kypsennä pizzaa 250-asteisessa uunissa 7-10 minuuttia

21. lokakuuta 2012

Juustoinen suppispasta

Povasin jossain vaiheessa alkusyksyä itselleni sienetöntä vuotta, koska näytti siltä että en yksinkertaisesti ehdi metsään missään vaiheessa. Tai jos itse ehtisinkin, niin aikataulut autollisen puoliskon kanssa menee pahasti ristiin. Iloiseksi yllätyksekseni toisin kävi! Tämä sienisyksy ei olekaan ollut tattivoittoinen kuten pari edellistä vaan nyt olenkin saanut nauttia toisenlaisista herkuista joita on riittänyt säilöttäväksikin saakka.

Ensimmäinen yllätys oli tuttavalta saadut viisi litraa mustia torvisieniä – sieni jota en ole koskaan maistanut. Sain sienet täyteen buukattua viikonloppua vasten, joten ne oli pakko kuivattaa pikaisesti odottamaan parempia aikoja.

Toinen yllätys oli äidin puhelu kesken seuraavaan täyteen buukatun viikonlopun. Kotiin palatessani kävin matkalla hakemassa äidin luota kymmenen litraa serkkuni keräämiä suppiksia (valmiiksi puhdistettuja, valmiita kuivuriin) ja litran verran tattisiivuja (luonnollisestikin putsattuja). Kuivatin satsin pyykkäyksen ja laukkujen purkamisen ohessa. Äidille tietysti kuuluu osa saaliista!

Kolmas yllätys oli ystävän äidiltä saadut kantarellinyssäkät – valmiiksi puhdistettuina, valmiiksi pakastettuina, valmiina käyttöä varten.

Neljäs yllätys oli päiväreissu mökille Ilomantsiin anopin sieniapajille. Lopputuloksena lounaaksi ihania sienileipiä ja kotiin vietäväksikin vielä kolmisen litraa suppiksia.

Viides ja viimeisin yllätys oli syyslomaviikon mökkireissu Kolille, jossa kahden pienimuotoisen patikointireissun ohessa keräsin viitisen litraa suppiksia. Varsinaisen sientenmetsästysreissun saaliina oli äidin löytämät kaksi kantarellia. Kuivuri hurisee jälleen!

Eli ihan hyvä sienivuosi tästä muotoutui! Ja ihan hyvä pastasoosi, jonka ohjeen poimin omalta Facebook-seinältäni serkkuni kirjoittamana – sen samaisen, joka suuren sienisaaliin tädilleen lahjoitti. Myös tädin tytär sai siis osansa.



2-3 annosta

pastaa maun mukaan
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
0,5 tl timjamia
nokare voita
0,5 l suppiksia (en kyllä nyt enää tarkkaan muista paljonko laitoin)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
muutama basilikan lehti
suolaa
mustapippuria

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on valmista, valuta se ja jätä odottamaan. Valmista kastike pastan kypsyessä.
2. Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi paistokasarissa ja kuullota sipuleita timjamin kanssa kunnes sipuli alkaa pehmetä
3. Hienonna sieniä hieman mikäli haluat ja lisää ne pannulle. Kypsennä kunnes neste on haihtunut
4. Kaada pannulle kerma ja sulata joukkoon tuorejuusto. Keittele hetkinen kunnes kastike sakenee. Mausta basilikalla, suolalla ja mustapippurilla
5. Sekoita kastike kypsän, valutetun pastan joukkoon

20. lokakuuta 2012

Kefta

Välillä ei ole aikaa kokkailla. Välillä ei ole inspiraatiota kokkailla vaikka aikaa olisikin. Välillä ei ole inspiraatiota kirjoittaa vaikka kokkailua olisikin tullut harrastettua. Ja toisinaan ei ole aikaa kirjoittaa vaikka inspiraatiota olisikin ja kokkailukin olisi hoitunut tekstin pohjaksi. Se on tosin harvinaista. Kun se kirjoittamisen fiilis löytyy niin se ei vie paljoakaan aikaa. Teksti tulee kuin itsestään.

Viime aikoina yleisin pula on ollut ajasta kokkailla – ja ylipäätään ajasta tehdä mitään. Paitsi töitä ja kotitöitä ja äidillisiä tehtäviä - eli arkisia velvollisuuksia. Yleisestä ajan puutteesta seuraa melko nopeasti inspiraation puute. Ei vaan säkenöi!

Sitten yhtäkkiä onkin syysloma ja muutamana päivänä rauhaisaa aikaa nautiskella olosta keittiössä ja luonnollisesti myös sen ajankäytön tuotoksista. Lopputuloksena on iso läjä makuelämyksiä ja kokemuksia ja pitkästä aikaa taas into kokeilla ja kokkailla.

Mutta nyt puuttui se inspiraatio kirjoittamiseen – vaikka aikaakin olisi ollut. Mutta onneksi aina ei ole pakko luritella, mennään välillä siitä missä aita on matalin.

Syötiin keftaa eli mausteista kypsennettyä jauhelihataikinaa. Tein taikinasta pötkylöitä – yhtä hyvin siitä voisi tehdä pyöryköitä, hampurilaispihvejä tai vaikkapa murekkeen. Ohje – jälleen kerran hieman muunneltuna – Yhteishyvän lokakuun 2012 ruokalehdestä.

Siinä vain olennaisin. Ainiin. Hyvää oli!



3-4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 rkl öljyä
1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl garam masalaa
400 g jauhelihaa
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl kuohukermaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
2 tl persiljaa

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipuleita, inkivääriä ja garam masalaa miedolla lämmöllä kunnes sipuli pehmenee. Anna jäähtyä hetki
2. Sekoita kaikki jauhelihataikinan ainekset keskenään tasaiseksi massaksi ja muotoile siitä pötkylöitä
3. Kypsennä paistinpannulla tai 200-asteisessa uunissa uunipellillä 20-30 minuuttia

17. lokakuuta 2012

Lämmin munakoisosalaatti

Joku ihmeellinen munakoison himo on ollut valloillaan jo jonkun aikaa. Sikäli kummallista, että olen syönyt munakoisoa noin viisi kertaa ja niistä kerroista noin kolmella kerralla olen oikeasti tykännyt syömästäni. Munakoison makupareiksi on aivan pakko valita valkosipuli ja maukas oliiviöljy. Ja mustapippuri. Yhdistin tähän vielä chiliä omasta puskasta ja aurinkokuivattuja tomaatteja jämäpurkista jääkaapista. Tuli oikein oikein hyvää! Sopisi kivasti kesällä muurikassa tehtäväksi grillipihvin lisukkeeksi. Mutta näin syksyllä ruoka laitettiin paistokasarissa ja kaverina nautittiin couscousia ja keftapötkylöitä.



2-3 annosta

1 munakoiso
2 tl suolaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 pieni chili
0,5 tl jauhettua inkivääriä
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina öljyssä
mustapippuria

1. Pesaise munakoiso ja kuutioi se pieniksi paloiksi. Laita palat lävikköön kerroksittain ja ripottele kerrosten väliin suolaa. Jätä itkettymään puoleksi tunniksi.
2. Kuori ja hienonna sipulit, poista chilistä siemenet ja hienonna se
3. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota sipuleita, chiliä ja inkivääriä kunnes sipuli alkaa pehmetä
4. Painele munakoisokuutioita kuivemmaksi talouspaperin välissä ja lisää ne pannulle. Kypsentele 5-10 minuuttia kunnes munakoiso alkaa pehmetä. Lisää aurinkokuivatut tomaatit valuttelematta kasariin. Kypsentele vielä viitisen minuuttia. Mausta mustapippurilla

16. lokakuuta 2012

Avokadopasta

Syysloma hiipi tänä vuonna kohdalle aivan varkain. Yleensä lomaa odottaa ja laskee viikkoja huilitaukoon. Tänä syksynä töissä on eletty aivan hetkessä, syyslomaa ei ole ehtinyt ajatellakaan. Ennen kuin se oli kohdalla. Loma tarkoittaa yleensä myös mahdollisuutta kokkailla rauhassa ja kokeilla jotain uutta. Perjantaille riitti vielä jääkaapin kätköistä tähteitä, mutta lauantaina pääsin oikeasti kokkailemaan.

Lauantaina aamupäivällä kävin ystävän kanssa ”pitkäkestoisella ja kevyellä” sauvakävelylenkillä Lykynlammen mäkisessä maastossa. ”Ihan silleen vaan 120 sykkeellä, kaikessa rauhassa”. Kuulosti oikein hyvältä, rauhallinen rupattelulenkki. Ja olikin oikein hyvä lenkki. Ja kyllä se oli rupattelulenkki. Ainoa asia mitä en ajatellut ihan loppuun asti oli se, että lenkkikaverini on huomattavan paljon paremmassa kunnossa kuin minä ja hänen 120 syke vastasi noin 140 lyöntiä minulla. Rasvanpoltto oli varmaan kaukana, mutta lihakset saivat mukavasti töitä – koko kropassa (voin kertoa vielä näin kahden vuorokauden jälkeen lenkistä että sauvakävely käy tehokkaasti koko kroppaan!). 2 tuntia 10 minuuttia ja 14 kilometriä oli saldo. Niin ja välipalaksi 10 kilometrin kohdalla kipaistiin vanhat hyppyrimäen portaat ylös ja alas. Tai siis toinen meistä kipaisi ja toinen meistä laahusti puolen välin tasanteelle. Mutta tulipahan hyvä mieli tekemisestä ja ystävän tapaamisesta.

Ja nälkä tuli myös! Kotiin päästyäni en enää miettinyt järkeviä palautumissyömisiä kaikessa rauhassa vaan tein heti välittömästi suihkussa käynnin jälkeen ihanan pastan Pitkän hehkutuksen vakuuttamana. (Ohje on Alexander ja Hanna ”Chicling” Gullichsenin kirjasta Safkaa) Ja kyllä toimi ainakin henkisenä palautumisruokana! Hiilareita riittävästi, tulisuutta ja raikkautta chilistä, valkosipulista ja limestä ja pehmeää täyteläisyyttä avokadosta. Voisin kuvitella että tämä ruoka toimisi hyvin flunssan karkottajana ja vilun loitontajana. Syysruokaa siis!



2-3 annosta

n. 8 kerää fettuccinea
1 valkosipulin kynsi
0,5-1 chiliä tulisuuden ja oman maun mukaan
1 lime
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 avokadoa (täytyy olla kypsiä!)
kourallinen basilikan lehtiä
kourallinen persiljan lehtiä
1 dl raastettua parmesaania

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta kun se on valmista
2. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se pieneen kulhoon. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Lisää chilisilppu valkosipulin joukkoon. Purista kulhoon myös limen mehu ja mittaa sekaan oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset sekaisin.
3. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Leikkaa avokado kuutioiksi omissa kuorissaan ja kaiverra kuutiot lusikalla kulhoon chili-valkosipuliseoksen joukkoon. Sekoita
4. Hienonna yrtit ja raasta parmesaani ja sekoita nekin avokadoseoksen joukkoon
5. Sekoita koko avokadomössö valmiin pastan sekaan. Lisää tarvittaessa tilkkanen öljyä

8. lokakuuta 2012

Juustokuorrutetut valkosipuli-kermaperunat

Ikinä en ole osannut tehdä valkosipuliperunoita kunnolla. Ovathan ne aina olleet kypsiä, mutta vuoan pohjalle on aina jäänyt kermaliemi johon kaikki mausteet myös ovat jääneet. Lopputulos on siis ollut lähinnä maitopohjainen valkosipulilla maustettu perunakeitto.

Nyt löysin Pioneer womanin blogista ihanalta näyttävä perunagratiinin ohjeen ja olihan sitä kokeiltava. Puolessa välissä kypsentämistä tilanne näytti pahalta – eli perunakeitolta ja nuorempi pikkukokkikin totesi että ei tuosta taida tulla mitään. Ennen juustoraasteen lisäämistä tilanne näytti jo huomattavasti paremmalta ja kun otin vuoan uunista, se näytti aivan täydelliseltä. Vihdoinkin – valkosipuliperunoita! Himppunen lisää suolaa olisi ollut paikallaan, mutta se luokitellaan pikkuviaksi. Tätä tehdään toistekin (paitsi jos kuusveeltä kysytään…)!



4-6 annosta

1 kg rosamunda-perunoita
1 rkl tuoretta persiljaa
2 dl kuohukermaa
1,75 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
4 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
voita vuoan voiteluun
100 g juustoraastetta

1. Pese perunat huolella ja kuutioi ne pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi.
2. Hienonna persilja. Voitele uunivuoka ja kaada perunakuutiot ja persiljasilppu vuokaan. Sekoittele hieman että persilja sekoittuu perunoiden sekaan tasaisesti
3. Mittaa kulhoon kerma, maito ja vehnäjauhot. Vispaa tasaiseksi. Mausta suolalla, pippurilla ja raastetulla valkosipulilla.
4. Kaada kermaseos perunoiden päälle ja sekoittele tarvittaessa hieman.
5. Laita vuoan päälle folio ja kypsennä 200 asteisessa uunissa 35 minuuttia. Poista folio ja jatka kypsentämistä 20 minuuttia. Ota vuoka uunista, ripottele juustoraaste päälle ja kypsennä vielä 10 minuuttia

20. syyskuuta 2012

Banaani-suklaamuffinssit

Poikien ykköstoive leipomispäivää suunnitellessa on aina muffinssit. Niinpä jälleen kerran oli ohjelmassa muffinsseja. Ikinähän ei voi tehdä mitään käyttäen vanhaa tuttua ohjetta, vaan aina täytyy etsiä joku uusi. On se vaan kumma! Teimme muffinsseja siis lasten toiveesta eli lasten suuhun sopivilla aineksilla. Banaania ja suklaata kehiin siis! Ohje löytyi Sinin keittiöstä.



8 kpl

1 dl vehnäjauhoja
0,5 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl kanelia
0,25 tl suolaa
1 banaani
2 rkl mantelilastuja
40 g maitosuklaata
50 g voita
0,5 dl sokeria
1 pieni kananmuna
2 isoa rkl ranskankermaa

1. Sekoita kuiva-aineet kulhossa
2. Tilsi banaani ja rouhi mantelilastut ja suklaa
3. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja kananmuna nopeasti sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon banaani, suklaa ja mantelirouhe sekä ranskankerma
4. Lisää lopuksi kuiva-aineseos ja sekoita taikina tasaiseksi.
5. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia

18. syyskuuta 2012

Fancy Macaroni by Pioneer Woman

Kiirettä, stressiä ja kireitä hermoja. Siitä on alkanut syksyni ollut tehty. Päivät täyttyvät töistä ja kotitöistä tai töiden ja kotitöiden suunnittelusta. Arjen kiireen katkaisi tämä ruoka, joka oli lohturuokaa parhaimmillaan. Lohturuoka on sitä kun ei tarvitse miettiä kaloreita. Lohturuoka on silloin kun koko päivän ainoa kotityö on iltaruuan laitto. Lohturuoka on ravintoa myös sielulle.

Lohturuoka ravitsee jo sitä tehdessä – kun ei ole kiire. Pienempi apukokkikin pääsi osallistumaan kiireettömään ruuanlaittoon - kunnes juustoraastelautasella alkoi käydä merkittävä kato. Pikkukokki ulostettiin keittiöstä ja ruokaankin jäi jotain laitettavaa.

Tämä mac and cheese on tehty Pioneer womanin ohjeen pohjalta. Onhan näitä tehty ennenkin, mutta tässä oli jotain uutta. Tässä oli kermaa, kananmunaa ja kolmea juustoa. Ja pekonia! Tässä oli noin neljä kertaa enemmän kaloreita kuin aikaisemmissa! Tämä onkin fancy! (Välttämättä karppaus ei ole ainoa syy suomalaisten sydänkohtausten määrän lisääntymiseen…)



4-6 annosta

400 g makaroneja
1 pkt pekonia
1 sipuli
30 g voita
0,5 dl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
3 dl maitoa
2 keltuaista
1 dl cheddaria
1 dl port salutia
1 dl parmesaania
suolaa ja pippuria maun mukaan

1. Laita vesi kiehumaan makaroneja varten ja keitä ne puolikypsiksi. Valuta ja jätä odottamaan.
2. Leikkaa pekonisiivut pienemmiksi paloiksi ja paista ne pannulla kypsiksi. Nosta syrjään. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota silppu pekonin rasvassa pehmeäksi. Sekoita pekoni joukkoon ja jätä seos odottamaan
3. Sulata toisella pannulla voi ja sekoita siihen jauhot. Sekoita kerma ja maito keskenään ja lisää seos vähitellen ja hyvin sekoitellen rasva-jauhoseokseen. Kiehauta
4. Erottele keltuaiset pieneen kulhoon ja riko niiden rakenne. Sekoita joukkoon kauhallinen valkokastiketta ja sekoita huollella sekaisin. Lisää seos lopun kastikkeen joukkoon. Kiehauta ja nosta pois levyltä
5. Sekoita kastikkeen joukkoon juustoraasteet sekä pekoni-sipuliseos. Lisää sekaan maitoa mikäli kastike vaikuttaa paksulta
6. Sekoita makaronit kastikkeen sekaan ja kaada koko seos voideltuun uunivuokaan. Kypsennä 225 asteessa noin 20 minuuttia

11. syyskuuta 2012

Sulatejuustosämpylät

Siitä lähtien kun löysin vaivaamattoman leivän ohjeen, olen tehnyt kaiken vaalean leivän itse. Edelleenkin jään välillä ihmettelemään leivän leipomisen helppoutta (ja sitä miksi ihmeessä kukaan ikinä ostaa vaaleaa leipää kaupasta!). Siitä syystä sämpylöiden tekeminen on jäänyt aivan kokonaan. Siinä kun on pakko vaivata ja leipoa. Ja kauhea sotkukin siitä tulee!

Hyvän aikaa sitten - kesäloman lopun leipomis- ja kokkailubuumissani - selailin ohjearkistoani ja silmiini osui Cebicin keittiön arkistoblogissa oleva sulatejuustosämpylöiden ohje. Ja koskapa jääkapissa oli kanapastan jäljiltä sulatejuustoa vajaa rasia, koin suunnilleen velvollisuudekseni tehdä näitä sämpylöitä. Taikina olikin jokseenkin vaivaton, vaikka vaivata hieman pitikin. Samoin leipominen sujui yllättävän helposti, eikä se leipomispöydän putsaaminenkaan nyt niin työlästä ollut.

Ja olipahan meillä iltapalalla herkkua: tuoreita sämpylöitä (vaikkakin olivat hieman liian pitkään uunissa) ja raparperikiisseliä vaniljakastikelurauksella.



12 kpl

3 dl vettä
100 g sulatejuustoa
0,5 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1,5 rkl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl sämpyläjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

1. Sekoita 42-asteiseen veteen sulatejuusto, hiiva, suola ja siirappi. Vispaa joukkoon kaurahiutaleet ja sämpyläjauhot
2. Alusta vehnäjauhot taikinaan käsin ja vaivaa taikinaan lopuksi öljy
3. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi
4. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa hetkinen. Jaa taikina paloiksi ja pyöritä ne sämpylöiksi. Nosta sämpylät uunipellille ja kohota liinan alla puolisen tuntia
5. Paista 225 asteessa 15-20 min.

9. syyskuuta 2012

Papu-fetapata

Pojat poistuivat erääksi viikonlopuksi ja minä sain kaivaa esiin ne kaikki ällöttävät ruoka-aineet jotka aiheuttavat arkisessa ruokapöydässä massiivisia yökkäyksiä ja kovaäänistä protestointia. Pavut, sienet ja kaali kehiin! Pyykinpesun ja siivouksen keskellä otin hetkiä itselleni keittiössä ja nautiskelin ruuan laitosta ihan kaikessa rauhassa.

Valmistin lounaaksi ihanaa papupataa Pastanjauhajilta löytyneen ohjeen pohjalta. Sain käytettyä ruokaan pussin pohjallisen soijarouhetta, joskus keitettyjä papuja pakastimesta, melkein kaikki aurinkokuivattujen tomaattien jämät jääkaapista ja persiljaa parvekkeella kasvavasta pensaikosta joka ei leikkaamalla hupene. (Onneksi persilja käy melkeinpä ruokaan kuin ruokaan!)

Feta herätti hieman epäilyksiä tässä ruuassa – feta ja pavut eivät ole ihan ensimmäisenä mieleen tuleva yhdistelmä. Laitoinkin fetaa ruokaan alla olevan ohjeen mukaan varovaisesti, mutta huoletta olisi voinut laittaa hieman enemmänkin, hyvin se sinne sopi!



4 annosta

2 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen paprika
2 reilua rkl kuutioitua aurinkokuivattua tomaattia
1 dl tummaa soijarouhetta
1 tlk tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
luraus vasikkafondia
3 dl esikäsiteltyjä kidneypapuja
100 g fetajuustoa
suolaa
mustapippuria
1 rkl pesiljasilppua

1. Kuumenna öljy kasarissa. Kuori ja hienonna sipulit ja paloittele paprika. Kuullota kasviksia öljyssä muutama minuutti kunnes sipulit pehmenevät
2. Lisää kasariin aurinkokuivatut tomaatit, soijarouhe, tomaattimurska, vesi, fondi ja pavut. Anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia
3. Lisää kastikkeen joukkoon fetajuusto ja mausteet. Kuumenna ja tarjoa riisin ja ranskankermanokareen (tai läjän, kuten kuvassa) kera

8. syyskuuta 2012

Feta-tomaattisalaatti

Jääkapissa oli puolikas pala fetaa jäljellä. Mietiskelin kovasti mihin sen käyttäisin. Kuin tilauksesta Glorian Ruoka&viini-lehdessä (numero 5/2012) olikin tämän feta-tomaattisalaatin ohje ja tekaisinkin salaatin pyörälenkin päätteeksi. Odotin tietäväni mitä suuhuni laitan, mutta tuttujen makujen yhdistelmä oli jälleen kerran yllätys. Makeat tomaatit ja suolainen feta korostivat mukavasti toisiaan ja tuoreet yrtit sopivat tähän kuin nyrkki silmään tehden kokonaisuudesta piristävän raikkaan. Salaatin sivuun vielä pari tuhtia juustovoileipää – ruisleivästä laitettuna – ja ateria oli täydellinen!



2 annosta

2 pientä kesäpunasipulia varsineen
1 tl suolaa
2 tl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
100 g fetaa
250 g kirsikkatomaatteja
1 dl kalamataoliiveja
pari basilikan oksaa
pari oreganon oksaa

1. Leikkaa punasipulit varsineen ohuiksi renkaiksi ja laita ne pieneen kulhoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri ja punaviinietikka ja jätä maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi.
2. Huuhdo kirsikkatomaatit ja paloittele ne tarvittaessa. Viipaloi oliivit ja irrottele yrteistä lehdet. Sekoita ainekset salaatiksi.
3. Murustele salaatin päälle feta ja nosta päällimmäiseksi sipulirenkaat marinadista
4. Mittaa marinadin sekaan oliiviöljy ja sekoita siitä kastike salaatille

19. elokuuta 2012

Kesäkurpitsapyttipannu

Myönnän! Tämä ruoka meni hieman överiksi. Tiesin kokkaavani vain itselleni ja valitsin kaupasta pienen kesäkurpitsan. Sitten valitsin kaupasta paketin pekonia – sitähän ei saa kuin yhden kokoisina pakkauksina (tai sitten tuplapakkauksina).

Kotona sitten paloittelin kesäkurpitsan ja paloittelin pekonin ja totesin melko nopsaan ainesosien määrien välillä vallitsevan hienoisen epäsuhdan. Pekonihan ei yleensä ole ruuassa se pääraaka-aine, vaan sen tehtävä on antaa hieman rasvaisuutta ja makua – sellaista mukavaa särmää. Mutta koska olin jo pilkkonut, niin tilanteesta ei voinut enää perääntyä. Pannulle vaan!

Kukaan pekonin ystävä ei varmaankaan epäile kun sanon ruuan olleen aivan törkeän hyvää (varsinkin kun annoksen päälle lupsautti vielä nokareen ranskankermaa). Kukaan keveän kasvisruoan ystävä ei voi ymmärtää kesäkurpitsan vähyyttä. Joka tapauksessa tätä kannattaa ehdottomasti tehdä; pekonin ystävät laittakoot pienen kesäkurpitsan ja kasvisten ystävät voivat laittaa suuremman. Ohje löytyi Ruokahommista – ehdottomasti tutustumisen arvoinen blogi kaikille jotka eivät sitä vielä ole omakseen löytäneet!



2 annosta

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 kesäkurpitsa
1 paketti pekonia
oliiviöljyä
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun ranskankermaa

1. Kuori ja hienonna sipulit, kuutioi kesäkurpitsa ja paloittele pekoni pienimmiksi paloiksi
2. Kuumenna öljy pannulla ja ripottele siihen paprikajauhetta. Kun öljy on kuumaa, lisää pannulle sipulit. Kuullota miedolla lämmöllä pehmeiksi
3. Lisää pannulle pekoni ja paista melkein kypsäksi
4. Lisää kesäkurpitsakuutiot ja jatka kypsentämistä hetki. Kesäkurpitsa saa jäädä napakaksi! Mausta ripauksella suolaa ja pippuria ja tarjoa ranskankermanokareen kera

15. elokuuta 2012

Omena-pekonisalaatti

Pikaisia yhden hengen salaatteja tuli tehtyä tänä kesänä – vai pitäisikö jo sanoa menneenä kesänä -yllättävän paljon. Tämä Sillä sipulista löydetty salaatin ohje oli mukava yllätys. Muutamalla raaka-aineella sai lautaselle aamupäivän salaatin joka oli yhtä aikaa keveä, tuhti, raikas ja täyteläinen. Eipä siitä sen enempää. Tehkää tätä! Ja käyttäkää Granny Smith –omppuja!



1 annos

salaattia
pari kesäpunasipulia
1 vihreä omena
5 viipaletta pekonia

kastike:
1 rkl ranskankermaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1,5 tl sokeria
1 tl dijon-sinappia
ripaus suolaa
ripaus pippuria

1. Paista pekonisiivut rapsakoiksi pannulla omassa rasvassaan. Paloittele pienemmiksi paloiksi
2. Kuori ja viipaloi omena ja hienonna sipulit. Revi salaatti lautaselle ja ripottele sipulit päälle. Asettele päällimmäiseksi omena- ja pekoniviipaleet
3. Valmista kastike vispaamalla ainekset sekaisin pienessä kulhossa. Valuta kastike salaatin päälle

12. elokuuta 2012

Helpot sienipiiraat

Syksy ja sienet alkavat kolkutella ovelle. Äitini ensimmäinen sienireissu tuotti tulokseksi pääasiassa matoisia tatteja ja vanhaksi menneitä rouskuja. Saa nähdä millaiseksi sienitarjonta tänä vuonna kehittyy. Oma sienisaaliini jäänee tänä syksynä nollaan ajan puutteen vuoksi. Siitäkin huolimatta käytin viimeiset kuivatut tatit viikonlopun herkutteluun. Tein ihania - ja ennen kaikkea nopeita – sienipiiraita joissa kaikki maut olivat taas niin kohdallaan kuin vain olla voi.

Ohjeen löysin Sillä sipulista. Merituuli kirjoitti käyttäneensä sienipiiraisiin nimenomaan oman puutarhan yrttejä ja kehui niiden voimakasta makua verrattuna kaupasta ostettuihin yrtteihin. Itselläni on parvekkeella ruokakaupasta ostettu rosmariiniruukku joka on keväisen typistyksen jälkeen saanut kasvaa ja tuuheutua rauhassa. Leikkasin nyt muutaman nuoren oksan näitä piiraita varten ja ihmettelin itsekin yrtin voimakasta tuoksua. Myös maku erottui selvästi sienipiiraista. Lieneekö kauppojen yrtit kasvihuonetavaraa? Hyvin todennäköisesti! Omalla parvekkeella oikean auringon voimalla saanee yrtteihinkin luonnollisen maun ja tuoksun!



5 voitaikinalevyä
3 kourallista kuivattuja herkkutatteja (Toki voit käyttää tuoreitakin sieniä!)
nokare voita
1 sipuli
1 rkl tuoretta rosmariinisilppua
2 rkl tuoretta persiljasilppua
suolaa
mustapippuria
parmesaania

1. Ota voitaikinalevyt sulamaan hyvissä ajoin ennen leipomista
2. Laita kuivatut sienet pehmenemään veteen noin puoleksi tunniksi
3. Sulata voi pannulla. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullosta silppu pehmeäksi voissa
4. Purista sienistä ylimääräinen vesi ja hienonna niitä halutessasi. Lisää sienet pannulle ja paistele hetkinen
5. Mausta sieniseos rosmariinilla, persiljalla, suolalla ja mustapippurilla
6. Levitä voitaikinalevyt uunipellille ja jaa sieniseos taikinalevyjen päälle tasaisesti. Raasta päälle parmesaania
7. Paista 200 asteessa 15 minuuttia

10. elokuuta 2012

Chorizo-couscous

Työt ovat alkaneet. Itse asiassa jo kolmisen viikkoa on pakerrettu. Päivät ovat täysiä ja pää on tyhjä, eli keittiössä ollaan palattu arkisiin kuvioihin. Pastaa, jauhelihaa, seitä, nuudeleita. Kasvislokerossa odottaa puolikas kaali raastamista, tarjoushinnalla ostettu paprikapakkaus ja kesäkurpitsa josta pojat haluaisivat raastesalaattia (ihmeiden aika ei ole ohi!). Siellä odottavat, en ole jaksanut tehdä niille mitään. Lohduttaudun taas ajatuksella että syömme terveellisesti töissä ja hoidossa.

Mutta palatkaamme vielä työn aloittamisen aikoihin. Aloitin työvuoteni aivan uudessa vastavalmistuneessa päiväkodissa. Ensimmäisenä päivänä käytössämme oli mikro, kahvinkeitin ja jääkaappi. Toisena päivänä saimme mukit ja aterimet. Kolmantena päivänä kahvihuoneeseen ilmestyi lisäksi vielä pöytä ja tuolit. Sanomattakin on selvää että päiväkoti ei sisältänyt lapsia eikä ruokaa noina ensimmäisinä päivinä, joten eväslinjalla mentiin. Ja eväät syötiin kotoa tuodulla lasten haarukalla suoraan pakasterasiasta.

Mutta ruoka oli lämmintä ja se oli hyvää ja sillä lähti nälkä! Se oli couscousia ja mausteista makkaraa. Sen ohje löytyi Uneliaasta keittiöstä.



2-3 annosta

4 pientä kevätpunasipulia varsineen
100 g chorizoa
öljyä
3 dl esikäsiteltyjä kikherneitä
ruohosipulisilppua 2,5 dl couscousia
2,5 dl kiehuvaa vettä

1. Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi ja paloittele makkara sopiviksi paloiksi. Kuumenna öljy kasarissa ja paistele sipulirenkaita ja makkaraa miedolla lämmöllä kunnes sipuli on pehmeää
2. Lisää kasariin kikherneet, ruohosipulisilppu ja couscous ja sekoita
3. Kaada kasariin kiehuva vesi ja sekoita pikaisesti. Nosta kasari pois levyltä ja laita kansi päälle. Anna couscousryynien hautua kannen alla kunnes kaikki vesi on imeytynyt niihin
4. Lorauta couscousin sekaan tilkkanen öljyä ja sekoittele suurimot irtonaiseksi

5. elokuuta 2012

Feta-vesimelonisalaatti

Vesimeloni on ihana loppukesän herkku ja poikien hedelmätoivelistan ykkönen. Vaikka kauppoihin onkin tullut näppäriä hieman pienempiä vesimeloneja niiden kahdeksankiloisten kuulien tilalle, täytyy polkupyörällä kaupassa käyvänä valita ostaako vesimelonin vai viikon ruokaostokset. Molempia ei saa millään kyytiin mahtumaan. Välillä täytyy kyllä uhrautua ja tehdä kaksi kauppareissua – ihan vaan sen melonin vuoksi. Onneksi vesimelonista riittää syömistä useammalle kerralle. Viimeksi melonia popsittiin aamu- ja iltapalan hedelmänä ja pari viipaletta riitti minulle kesäiseen lounassalaattiinkin. Ohje Ruokahommista.



1 annos

puolikas keräsalaatti
5 kirsikkatomaattia
palanen vesimelonia
0,5 dl cashewpähkinöitä
muutama basilikan lehti
100 g fetaa
merisuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa

1. Huuhtele salaatti ja revi pienemmiksi paloiksi. Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit ja paloittele vesimeloni. Nostele ainekset lautaselle
2. Lisää salaattiin basilika ja pähkinät. Murustele päälle feta
3. Mausta suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä ja balsamiviinietikalla

4. elokuuta 2012

Kantarelli-pekonikastike pastalle

Paljon niistä puhutaan. Niistä kantarelleista. Ja jopa kanttareilleista. Keltavahveroistakin – joihin ei tule puheessakaan kaksoiskonsonanttia. Kirjoitusasusta käydään keskustelua varmaan joka syksy. Kantarelli tai kanttarelli – sinällään ihan sama. Herkku on herkku vaikka voissa paistaisi! Tai pitäisiköhän sanoa että erityisesti silloin kun sen voissa paistaa!

Varmaan kaikki ylipäätään sienistä pitävät ovat sitä mieltä että kantarelli on parhaita ruokasieniämme. Haluttua ja etsittyä herkkua. Itse olen joskus kerran syönyt kantarelleja, enkä muista kokemuksen olleen kovinkaan kummoinen. Mutta enhän ole muistakaan sienistä aikaisemmin välittänyt. Pikkuhiljaa on nyt sienimetsänherkkuja tullut maistettua ja niihin ihastuttua: ensin herkkutatti ja lampaankääpä, sitten suppilovahvero ja korvasieni. Ja nyt viimein myös kantarelli.

Sain päivänä eräänä tekstiviestillä kysymyksen ottaisinko kantarelleja kotiin tuotuna. Kysymykseen täytyi vastata ihan isoilla kirjaimilla myöntävästi ja illalla sain pari pientä nyssäkkää maisteltavaksi. Ensimmäinen testi oli luonnollisesti paistaa sienet voissa valurautapannulla, sipaista ruisleivän päälle hieman voita, sienet päälle ja parvekkeelta ruohosipulia pintaan. I-H-A-N-A-A!!!

Seuraavana päivänä tein lopuista sienistä kastikkeen pastalle. I-H-A-N-A-A!!! Ja toimii varmasti ihan millä sienillä tahansa!

Tätä lisää!



1-2 annosta

4 viipaletta pekonia
200 g kantarelleja
1 kesäsipuli varsineen
2 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
1 rkl persiljasilppua

1. Paloittele pekoni pienehköiksi paloiksi ja paista se kypsäksi omassa rasvassaan paistinpannulla
2. Puhdista sienistä roskat ja paloittele niitä hieman halutessasi. Hienonna sipuli. Lisää sienet ja sipuli pannulle pekonin sekaan. Lisää tarvittaessa nokare voita tai tilkkanen öljyä. Paistele kunnes neste on pannulta haihtunut
3. Lisää pannulle kerma ja keitä kasaan 5-10 minuuttia kunnes kastike on sopivan sakeaa
4. Mausta suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Tarjoa nauhapastan kera

2. elokuuta 2012

Juustokiekot

Kun näin tämän ohjeen kesäisine oheiskuvineen, pystyin suunnilleen maistamaan juuston maun suussani. Tiesin heti täydellisen juuston tähän leivonnaiseen, Skåne meijerierin Glimminge Port Salutin! Ohjeen testaaminen on ollut mielessäni jo pitkään ja nyt vihdoin sain aikaiseksi kokeilla. Sirpan postaus hehkui aurinkoa ja lämpöä, meidän keittiössä juusto tuoksui harmaana ja sateisena kesäpäivänä. Onneksi leipominen ei ole säästä kiinni ja juustoisista herkkupaloista tuli juuri niin juustoisia kuin olin ajatellutkin. Ihanaa!



n. 25 kpl

taikina:
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 dl juustoraastetta
3 dl kermaviiliä (korvasin yhden desin turkkilaisella jogurtilla)
0,75 dl oliiviöljyä

täyte:
1,5 dl juustoraastetta
2 kananmunaa
2 rkl ruohosipulisilppua

1. Valmista taikina: sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää juustoraaste, kermaviili ja öljy. Sekoita tasaiseksi taikinaksi käsin. Kauli taikina suorakulmion muotoiseksi levyksi
2. Valmista täyte: sekoita ainekset sekaisin ja levitä seos taikinalevyn päälle
3. Rullaa levy rullaksi. Leikkaa rullasta palasia ja laita ne lappeelleen uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia

25. heinäkuuta 2012

Vanilja-raparperipiirakka

Täydellinen! Eipä juuri muuta voi sanoa. Sanattomana nuoleskelen täällä murusia suupielestä. Tämä on selkeästi maailman paras piirakkaohje! Onnistuu varmasti yhtä hyvin raparperilla, omenalla, mustikalla, vadelmalla, herukoilla, kirsikoilla, mansikoilla. Aivan ihanan pehmeä jogurttitäyte eikä pohjakaan ole kuiva tai mureneva. Suunnittelin huomiseksi omenapiirakan leivontaa eräällä toisella ohjeella. En tee! Tämä on se ainoa oikea! Ohje bongattu – "yllättäen" - Kirsin keittiöstä. Kirsin keittiöön kannattaa kurkata aina kun haluaa leipoa jotain kotoisaa ja maukasta! Eli melko usein!



pohja:
1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
125 g voita
1 dl vaniljajogurttia (ks. alla)
1 muna

täyte:
1 muna
2 dl vaniljajogurttia (ks. alla)
0,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

pinnalle:
3-4 dl raparperipaloja
ripaus sokeria

vaniljajogurtti:
3 dl turkkilaista jogurttia
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
1 tl vaniljasokeria
(tai sitten käytä kaupan valmiiksi maustettua!)

1. Valmista vaniljajogurtti sekoittamalla kaikki aineet kulhossa sekaisin
2. Valmista pohja: sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa sulatettu voi, vaniljajogurtti ja muna. Sekoita jogurttiseos kuiva-aineisiin ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja tasoittele
3. Valmista täyte: sekoita ainekset kulhossa tasaiseksi ja kaada seos piirakkapohjan päälle
4. Ripottele pinnalle raparperit ja niiden päälle pikkiriikkisen sokeria
5. Paista 200 asteessa 30 minuuttia

24. heinäkuuta 2012

Kesäsipuli-voikastike

Se kastike! Joka teki vaivalloisista haukipihveistä vieläkin herkullisempia! Niin simppeliä mutta niin hyvää. Lähtökohtana Maku-lehden ohje.



4 annosta

100 g voita
1 kesäsipuli varsineen
1 valkosipulinkynsi
2 rkl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

1. Sulata voi pienessä kattilassa
2. Kuori valkosipulin kynsi ja hienonna se. Hienonna myös kesäsipuli ja laita sipulisilput kattilaan. Anna kiehua parisen minuuttia ja nosta kattila pois liedeltä
3. Sekoita sekaan sitruunamehu ja mausteet.
4. Tarjoa kalan kaverina

22. heinäkuuta 2012

Hauki-perunapihvit

Jaa. Mitähän tästä sanoisi. Sanoisiko hyvää vai sanoisinko pahaa. Ruokaa, joka on hieman semi. No jospa aloitetaan hyvästä kuitenkin!

Hauki on hyvä kala monien vastalauseista huolimatta. Vielä parempaa hauki on kun se on pyydystetty harrastelijan toimesta lähivesiltä ja vieläkin parempaa se on kun sen saa kotiin kuljetettuna, valmiiksi fileoituna ja noin puoli vuorokautta pyytämisen jälkeen. Tuoretta lähiruokaa! Hauki toimii varsinkin kalapihveissä ja –pyöryköissä koska lukuisat hentoiset ruodot katoavat taikinamassan sekaan helposti. Näihin pihveihin peruna toi kivaa täyteläisyyttä eikä lopputulos ollut liian kalaisa.

Mutta. Olipahan vaan työläät tehdä! Ohjeen olen ulkoasun perusteella saksinut joskus Pirkasta. Aivan ohjeen mukaan tekeminen ei oikein onnistunut. Taikinaan ei nimittäin tullut mitään nestettä eikä edes kananmunaa. Oma yleiskoneeni ei saanut oikein kuivahkoa massaa jauhettua hienoksi. Lisäsinkin sitten kananmunaa ja hienontaminen sujui hieman paremmin. Taikina täytyi tehdä useammassa erässä ja oli melkoisen sotkuista puuhaa. Myös paistaminen oli hankalaa koska taikina meni melko liisteriseksi.

Onneksi maku palkitsi kuitenkin vaivan! Pojatkin söivät pihvejä hyvällä ruokahalulla. Pakastimessa nököttää vielä toinenkin haukifilee. Seuraavalla kerralla ajan kalan lihamyllyllä, hienonnan perunat perunasurvimella ja sipulit sun muut veitsellä. Lopputulos on rouheampi, mutta äkkiseltään ajatellen vaivattomampi.

Ja onneksi oli myös kastike…



n. 20 pihviä

400 g perunoita
400 g nahatonta haukifileetä
1 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunankuorta
0,5 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl kapriksia
3 kesäsipulia varsineen
0,5 dl ruohosipulisilppua
2 kananmunaa

1. Kuori ja keitä perunat kypsiksi ja jäähdytä niitä hieman. Paloittele haukifilee. Hienonna sipulit ja ruohosipuli
2. Surauta ainekset tasaiseksi massaksi yleiskoneella tai tehosekoittimella
3. Paista pihvit pikkulettupannulla voissa kypsiksi

21. heinäkuuta 2012

Sieni-pekonisalaatti

Kesällä pitää syödä kasviksia. Kotimaisia ja tuoreita. Edullisia ja maukkaita. Omalta parvekkeelta ja kaupan hyllystä. Nyt on vitamiinitankkauksen aika! Viimeisen lomaviikon leivontailottelun lomaan sopii oikein hyvin hieman keveämpiä aterioita. Tässä niistä yksi – perussettiä RuokaPirkasta bongattuna, mutta niin hyvää! Pekonissa ja pippurissa sen salaisuus!



2 annosta

1 pieni ruukku jääsalaattia
2 pientä tomaattia
pätkä kurkkua
1 suippopaprika
1 kesäsipuli varsineen
0,5 dl mantelilastuja
4-5 viipaletta pekonia
150 g herkkusieniä
nokare voita
0,25 tl suolaa
oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

1. Huuhtele salaatti ja revi se laakealle vadille. Paloittele kurkku, suippopaprika ja kesäsipuli ja asettele ne salaatinlehtien päälle. Ripottele pinnalle mantelilastut (paahda halutessasi)
2. Paloittele pekoni pienemmiksi paloiksi ja paista se kypsäksi omassa rasvassaan. Nosta kypsät pekonipalat salaatin päälle ja jätä rasva pannulle
3. Viipaloi herkkusienet. Sulata pekonin rasvan sekaan vielä pieni nokare voita ja paista sienet pannulla pikaisesti. Mausta ne suolalla ja kaada salaatin päälle
4. Lurauta salaatin päälle oliiviöljyä ja rouhi runsaasti mustapippuria
5. Tarjoa lämpimänä

20. heinäkuuta 2012

Tomaatti-chorizosalaatti

Telkkarista tuli aikaa sitten Jamie Oliverin etniset herkut –sarja. Katsoin sarjaa tuolloin näköjään vihko ja kynä kädessä. Löysin reseptileikelaatikostani muistiinpanoja jaksosta, jossa Jamie tekee espanjalaisia ruokia. Luonnollisestikin kokki kokkailee jonkun paikallisen asukkaan puutarhassa suuren puun alla pienellä kaasukeittimellä tai grillillä, vanhalla paistinpannulla, pilkkoen ainekset pienellä puukon tyylisellä veitsellä. Ja aurinko paistaa. Ja tomaatit ovat tuoreita ja punaisia. Mikä idylli!

Nyt onneksi täällä meilläkin on tomaatit tuoreita ja punaisia – vaikkakin kaupasta haettuja eikä omasta puutarhasta poimittuja. Mutta ei tartuta pikkuseikkoihin vaan syödään hyvällä ruokahalulla kauden kasviksia. Raikkaan makeat tomaatit ja mausteinen chorizomakkara muodostivat hyvän liiton lautasella. Jamie laittoi annokseen vielä serranonkinkkua ja vuohenjuustoa, mutta mielestäni tässä ruuassa vähempi on enempi.



2 annosta

100 g chorizoa
1 valkosipulin kynsi
1 rkl omenaviinietikkaa
3 isoa tomaattia
1 iso kesäsipuli varsineen
merisuolaa
mustapippuria
tuoretta persiljaa

1. Viipaloi makkara ja paista se rapsakaksi omassa rasvassaan paistinpannulla. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi ja lisää se makkaran joukkoon aivan paistamisen loppuvaiheessa. Lisää pannulle myös omenaviinietikka ja anna sen kiehahtaa. Nosta pannu levyltä
2. Pilko tomaatit ja kesäsipuli ja laita ne kulhoon. Kaada päälle makkarat ja valuta myös rasva salaattiin kastikkeeksi.
3. Mausta suolalla, pippurilla ja persiljasilpulla ja sekoittele ainekset sekaisin. Tarjoa heti