Granola

Rouskuvaa, paahteista, siemeniä, pähkinöitä, hiutaleita. Kuulostaa hienolta ja terveelliseltä! Mutta jotain tuttua tässä nyt on, aivan kuin olisin törmännyt ilmiöön jo joskus kauan aikaa sitten. Ihan kuin olisin tätä syönyt jo hoidossa ollessani ja kouluikäisenä kotona. Silloin maidon kanssa. Mutta silloin sen nimi ei ollut granola, vaan mysli. Ja se kirjoitettiin hienosti saksalaisella y:llä. Müsli. Tai niin kuin ite sen pienenä luin: miisuli.

Tänä päivänä kaikki pitää tehdä itse. Että tietää mitä suuhunsa laittaa ja ennen kaikkea että kukaan teollinen tyyppi ei päätä sitä mitä kukin suuhunsa laittaa. Valinnan vapautta sitä olla pitää ja tietenkin lisäaineettomuutta. Siksi granola on nyt niin sanotusti pop. Ja onhan se ollut jo pitkään, mutta koska minä en koskaan kulje trendien aallonharjalla vaan pikemminkin laskuveden mukana niin nyt olen minäkin sitten tämän ”uutuuden” kokeillut ja hyväksi havainnut.

Ajatus lähti siitä kun löysin soijajogurtin iltapalapöytääni. Sitä en enää muista miksi valitsin soijajogurtin tavallisen maitopohjaisen sijaan – olisikohan siinä kalori-hiilari-proteiinikokonaisuus ollut jollain tapaa suotuisa. Jogurtin kanssa söin marjoja ja kaipasin siihen kaveriksi jotain rousketta. Samoihin aikoihin ostin useammanlaisia siemeniä tehdäkseni siemennäkkäriä ja ikään kuin samaan hengenvetoon tein tämän granolan.

Ja hyväähän siitä tuli! Koska halusin välttää turhia kaloreita, laitoin granolaan vain hieman öljyä ja makeudeksi joululahjaksi saamaani inkiväärisiirappia. Marjojen makeus ja jogurtin pehmeys riittivät hyvin muodostamaan kivan kokonaisuuden iltapalalle. Ohjeen otin Kotivinkistä 5/2016 hieman tosin muokaten. Muokkaaminen onkin helppoa ja lisää makua saa erilaisista pähkinöistä tai kuivatuista marjoista ja hedelmistä.



7 dl hiutaleita (kaura-, speltti-, tattari- yms.)
3 dl siemeniä (auringonkukan-, kurpitsan-, pellavan yms.)
1 dl kookoshiutaleita tai –lastuja
1 dl rouhittuja pähkinöitä tai manteleita
ripaus suolaa
(kanelia ja kardemummaa)
1-2 dl omenamehua
n. 3 rkl oliiviöljyä
n. 3 rkl siirappia tai hunajaa

Sekoita kuivat ainekset ja omenamehu kulhossa tasaiseksi ja levitä ohueksi kerrokseksi uunipellille. Lorauta päälle oliiviöljy ja siirappi. Paahda 175-asteisessa uunissa 15-30 minuuttia välillä sekoitellen kunnes seos saa hieman väriä ja alkaa tuoksua paahteiselta. Jäähdytä ja säilytä tiiviissä purkissa.

Mansikkavispipuuro

Vispipuuro on viimeisen päälle perinteitä kunnioittava ruokalaji. Lapsena sitä syötiin usein ja se oli vahvaa, tiivistä ja hyvin puolukkaista ja vaati kaverikseen hampaissa rapsuvan kerroksen sokeria ja paljon kylmää maitoa. (Lopetin maidon juomisen aivan pienenä kun en siitä tykännyt, mutta puolukkapuuroon, muroihin ja weetabixeihin lapsena maitoa silti laitoin. Ihan vaan tällainen off topic –huomio tähän väliin)

Vispipuuroa olen perinteitä kunnioittaen lapsilleni tehnyt aivan pienestä pitäen ja hyvin se heille maistuukin! Vahva puolukan hapan maku ei kuitenkaan uppoa, joten aika laimeaan liemeen puuron tätä nykyä keitän. Nyt Kotivinkissä (5/2016) huomasin mansikkaisen vispipuuron ohjeen ja pitihän sitä tietenkin kokeilla.

Tästä puurosta oli happamuus kaukana!! Puuro oli todella makeaa ja ensimmäinen ajatus oli että söisin vaahtokarkkipuuroa. Tuossa alla olevassa ohjeessa sokerin määrää on vähennetty alkuperäisestä. Meillä vispipuuroa on syöty aamu- ja iltapalana, mutta tämä versio en selvästikin enemmän jälkiruokatyyppinen herkku joka kruunaa kyllä hienosti kotoisen mutta juhlavan aterian.



7 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
5 dl mansikoita
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
vaniljaa (tankoa, rouhetta, uutetta, -sokeria)
2 dl vispikermaa

1. Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi
2. Vispilöi sekaan mannasuurimot, mansikat, sokeri, suola ja vanilja
3. Keitä hiljalleen välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Jäähdytä kylmäksi
4. Vatkaa vispikerma kuohkeaksi ja vatkaa myös puuro vatkaimella ilmavaksi
5. Kääntele kermavaahto varovaisesti puuron joukkoon

Nutellabanaanit

Kesä on allekirjoittaneen synttärijuhlien aikaa! Lapsena synttäreille saatiin aina juuri ja juuri kesän ensimmäiset mansikat kakun päälle. Tänäkin vuonna kakku oli suunnitelmissa, mutta toisin kävi. Vietimme juhannusta mökkeilyn merkeissä. Ajelin pari ihanaa pyörälenkkiä nauttien lämpimästä kesäsäästä ja luonnosta. Sunnuntaiaamuna penkiltä noustessani selkää vihlaisi ja tiesin jo mitä tuleman pitää. Noidannuoli veti liikkumisen työlääksi ja selän särkyiseksi yllättävän pitkäksi aikaa.

Synttärikakku jäi siis tekemättä, mutta helppoa herkuttelua kuitenkin oli luvassa. Grillailtiin takapihalla makkara-halloumi-paprikavartaita ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Lisukkeena oli uusia perunoita ja salaattia. Ruokailun ajaksi laitoin grilliin banaanit kypsymään jälkiruuaksi. Ohjeen nappasin viimeisimmästä Maku-lehdestä. Itse en banaanista tykkää, mutta muille nämä imellykset maistuivat. Minä söin tyytyväisenä jäätelöä ja siemailin jääkylmää kuohuviiniä. Sitten olikin aika jo mennä taas vaakatasoon selkää lepuuttamaan.



banaaneja
nutellaa
(suola)pähkinöitä

1. Leikkaa banaanien kuoresta kapea suikale päältä pois ja koverra banaania hieman
2. Täytä syvennys nutellalla
3. Rouhi pähkinät ja ripottele rouhe nutellan päälle
4. Kääri banaanit folioon ja grillaa pehmeiksi ja lämpimiksi. Lisänä voi tarjota vielä vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta

Parsa-mozzarellasalaatti

Tein taannoin parsaleipiä – yksikseni kotona vappua viettäessäni. Aineksia jäi yli ja jostain idean nähneenä tein rääppeistä seuraavana päivänä salaatin. Tässä ei nyt olekaan mitään uutta ja ihmeellistä – leipien ainekset koottiin salaattipohjan päälle. Jos leipäelementin tähän vielä haluaa, niin vaaleasta leivästä voisi paistaa krutonkeja salaatin päälle (tai laittaa salaatinlehtiä noiden leipien päälle). Sama ruoka eri muotoisena – hyvää kummallakin tavalla!



salaattia maun mukaan
vihreää parsaa
prosciuttoa
mozzarellaa

yrttiöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
0,25 dl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl sitruunankuoriraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsoista puumainen tyviosa. Kuori paksut parsat, ohuet voi käyttää kuorimatta. Huuhtaise parsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda parsoja 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes ne ovat hieman pehmeitä
2. Valmista parsojen kypsyessä yrttiöljy: mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen mittakannuun ja surauta tasaiseksi seokseksi
3. Huuhtele ja revi salaatti tarjoiluastiaan. Levitä salaatin päälle parsapalat.
4. Revi mozzarella paloiksi ja pienennä myös ilmakuivatut kinkkusiivut repimällä. Asettele mozzarellat ja kinkut salaatin päälle.
5. Valuta lopuksi salaatin päälle yrttiöljyä

Sitruunapolentaa, pekonia ja sieniä

Tein tällaista sitruunapolentaa jo aikaa sitten – muistaakseni talven paukkupakkasilla. Löysin ohjeen Henri Alenin keittokirjasta ja nautiskelin yllättävän hienosta sitruunan ja parmesaanin maustamasta puurosta uunissa haudutellun broilerinkoipipadan kanssa.

Nyt vietin ensimmäisen kesälomapätkän viimeisiä päiviä yksikseni kotona. Sääennuste lupasi tuulta, sadetta ja ukkosta ja sitä todellakin oli tarjolla! Eli olin pakotettu viihtymään sisätiloissa. Muutama pakollinen kropanlepuutuspäivä tekikin kieltämättä hyvää viikon touhuamisen jälkeen.

Yksin kotona oleminen tarkoittaa vapaita käsiä keittiössä! Ostoskori kaupassa sisälsi juustoja, kasviksia, graavilohta, pekonia, avokadoja ja ilmakuivattua kinkkua. Kaikkea sitä mitä on aivan turha laittaa tarjolle silloin kuin muu väki on kotona. Oli siis aika herkutella!

Mieleni on tehnyt sieniä jo jonkun aikaa, mutta sopivaa saumaa ei ole sattunut. Mutta nyt oli sienten aika. Kuivattujen tattien parhaat kaverit ovat pekoni ja timjamia ja noiden kaikkien uusi paras kaveri on sitruunapolenta! Aivan uskomaton makumaailma täynnä pehmeää umaamia sienistä, pekonista ja parmesaanista ja pehmeyden leikkasi ihanasti kirpeä sitruuna ja napakka mustapippuri. Mahtava pikaruoka, jonka voi tehdä luonnollisesti myös herkkusienistä tai siitakkeista metsäsienten puuttuessa.



polenta:
3,5 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
0,5-1 sitruunan mehu
0,5 dl parmesaaniraastetta
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria

sieni-pekoniseos:
4-5 viipaletta pekonia
2 kourallista kuivattuja herkkutatteja
pieni nokare voita
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamisilppua
1 rkl tuoretta persiljasilppua

1. Laita ensimmäisenä sienet pehmenemään veteen (tai puhdista ja hienonna tuoreet sienet). Paloittele pekoni ja hienonna yrtit. Jätä odottamaan
2. Kuumenna kanaliemi kattilassa ja vispaa polentasuurimot joukkoon. Pienennä lämpöä ja keitä viitisen minuuttia sekoitellen huolellisesti
3. Lisää polentaan sitruunamehu, voi ja parmesaani. Sekoita hyvin ja jätä miedolle lämmölle kypsymään vielä viideksi minuutiksi. Sekoita välillä
4. Polentan kypsyessä, paista pekonit pannulla kypsiksi. Purista sienistä neste, hienonna niitä halutessasi ja lisää ne pannulle pekonien joukkoon. Lisää pannulle myös nokare voita ja paista viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon yrtit
5. Mausta sienet ja polenta suolalla ja pippurilla ja nauti ruoka heti

Suklaa-kookospallot

Viikonloppu lasten kanssa kotona. Vettä sataa ja kiukuttaa. Seuraavana päivänä on vielä märkää ja vieläkin kiukuttaa. Mikään tekeminen ei riitä, eikä mikään ole kivaa ja äiti on jälleen kerran maailmankaikkeuden pahin olento!

Pikkuhiljaa kiukkuinen olo alkoi tarttua minuunkin ja minusta todellakin oli vaarassa tulla se maailmankaikkeuden pahin olento. Maassa oli melkein rauha kun hiippailin taloyhtiön pienelle kuntosalille ajamaan intervallia ja puhisemaan enintä kiukkua pois. Ei onnistunut edes puolituntinen rauhaa, vaan johan kiukkuamista ulkoistettiin sinne saakka puhelinlinjoja pitkin. Laitoin puhelimen äänettömälle ja lisäsin kierroksia pyörään. Pian hiki valui ja pihinä ja puhina alkoi tehdä tehtävänsä.

Kotiin palattuani kiukun aiheita alettiin käsitellä uudelleen ja onneksi olin nyt rauhan tilassa (zen-tilaksi tätä ystäväni kanssa kutsumme – tila jolloin on jo niin kypsä, että kaiken pystyy päästämään ohi, niin kuin vesi valuisi ankan selästä). Purpatus ja vinkuna jatkui ja minä suuntasin keittiöön paistelemaan broileria arki-illan helpotukseksi. Paistinpannun sihinä ja liesituulettimen hurina peittivät enimmät vinkunat ja ihan salaa siinä ruuanlaiton ohessa tein vielä sarjan keppijumppaa! Kukaan ei huomannut eikä arvannut että äitillä on nyt vähän omaa aikaa meneillään!

Siitäpä se kiukkuaja sai pikkuhiljaa kiukkunsa kihistyä ja siirtyi pihalle jalkapalloineen. Minä lopettelin ruuan laiton ja jumppaamisen. Nyt oli aika ottaa esille hyvän mielen ainekset, eli kaurahiutaleet, sokeri ja voi. Kiukkupussikin palaili sisälle ja teki säyseänä taikinan, minä pyörittelin pallerot ja lapseni Säyseys Aurinkoinen kieritteli pallerot kookoshiutaleissa.

Sitten alkoi odotus että pääsee maistamaan! Ja kyllä vaan hyvää kannatti odottaa - nämä maistuivat rauhalle ja rakkaudelle! (ohje Maku 7/2015)



3 dl kaurahiutaleita
1 dl ruokokidesokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
0,25 tl suolaa
100 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl jäähtynyttä vahvaa kahvia (en laittanut kun taikina oli melko kostea)
2 dl kookoshiutaleita

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa
2. Lisää joukkoon voi ja kahvi ja nypi tasaiseksi
3. Muotoile taikinasta palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa
4. Nosta pallot jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi ennen tarjoamista

Veriletut

Joensuussa on viime vuosina kouluissa pidetty retroruokaviikkoja, jolloin lapsia on tutustutettu esihistoriallisen ajan – eli -70 ja -80 –lukujen – kouluruokakulttuuriin. Tuolloin tarjolla on ollut esimerkiksi kanaviillokkia, perunavelliä, uunilohta, sianlihakastiketta, silakkapihvejä, maksalaatikkoa ja verilettuja. Itse työskentelen Kontiolahdella ja siellä kuuden viikon ruokalistalta löytyy ihan näin moderninakin aikana perunavelli, sianlihakastike ja maksalaatikko ja kaikki maistuvat lapsille hyvin. Kotona ruokalistalta löytyy myös kanaviillokki, silakkapihvit ja uunilohi. Nyt uusimpana kokeiltiin sitten myös verilettuja.

Veriletut eivät kouluaikana minulle maistuneet. Muistelen että lisukkeena oli perunamuusia ja puolukkahilloa. Letut itsessään olivat paksuja ja sitkeitä – aivan kuin teolliset pinaattiletut nykyäänkin. Kotona veriletut olivat kuitenkin lapsuudessani yksi suosikkiruokani. Äiti paistoi letut itse ja ne olivat ohuita ja maukkaita. Lisukkeena verilettujen kanssa meillä oli makaronia ja kananmunakastiketta (eli valkokastiketta jonka seassa oli keitettyä kananmunaa). Omassa keittiössänikin paistelin verilettuja silloin tällöin siihen aikaan kun kaupoissa oli myynnissä näppärää verilettutaikinajauhetta. Sitten sen valmistaminen loppui ja siihen loppui myös verilettujen tekeminen. Koska hei, tiesittekö että veriletut tehdään VERESTÄ?!?!

No joo. Ajatus on muhinut mielessäni melkein 15 vuotta kunnes kampaajalla asia tuli puheeksi. Sen jälkeen rohkaisin mieleni ja ostin pakastealtaasta veripullon ja siirsin sen omaan pakastimeeni. Aikaa kului jokunen viikko ja viimein rohkaisin mieleni taas ja tein verilettuja. Ja ne olivat juuri niin hyvä kuin muistinkin! Ja lisukkeena oli tietysti makaronia (sen verran olin moderni että valitsin täysjyväversion perinteisen valkean sijaan) ja kananmunakastiketta. Lapsetkin söivät – eikä aivan täyttä tyrmäystä tullut.



5 dl verta
3 dl vettä
1 kananmuna
5 dl jauhoja (ohraa ja/tai ruista ja osa voi olla vehnääkin)
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
3 tl sipulijauhetta
ripaus valkopippuria

1. Sekoita ainekset kulhossa ja jätä huoneenlämpöön turpoamaan ainakin puoleksi tunniksi
2. Paista taikinasta lettuja pannulla