27. marraskuuta 2016

Granaattiomenacoucous

Kaapit ja laatikot pullistelevat jämälaatikoista ja –pussukoista, joiden pohjalta löytyy ehkä parhaat päivänsä nähneitä, mutta silti käyttökelpoisia aineksia. Ja koska hävikin minimointi on yksi periaatteeni keittiössä, yritän käyttää kaiken mahdollisimman tarkasti hyödyksi. Tällä hetkellä työn alla on kuiva-ainelaatikko ja sen uumenista löytyvät tarvikkeet.

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui couscous ja mantelilastut. Ruokalaji sopi hetkeen myös siksi, että taannoisesta raitajuuri-fetapastasta oli jäänyt vajaa fetapala jääkaappiin. Hävikistä herkuksi siis. Granaattiomena kuuluu myös tämän hetken satokausitarjontaan ja lähiässän heviosastolla oli iso laari kauniita granaattiomenia. Ja ainakin se, jonka kotiini kannoin, oli myös todella mehukas! Rapatessa todellakin roiskui kun napsuttelin siemeniä kuoresta irti.

Tein tämän ruuan ennakkoon lämmitettäväksi työpäivän jälkeen, joten lisäsin fetajuuston annokseen lämmittämisen jälkeen. Herkullista ja tukevaa kasvisruokaa arkeen. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 2/2015)



4 annosta

3 dl coucousia
6 dl kasvislientä
1 pieni punasipuli
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
0,5 tl kuivattua chiliä
1 appelsiini
1 dl oliiviöljyä
1 dl hienonnettuja yrttejä (laitoin persiljaa ja rakuunaa)
1 granaattiomenan siemenet
1 dl mantelilastuja
200 g fetaa (käytin vähemmän)

1. Kuumenna kasvisliemi kattilassa kiehuvaksi. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon couscousryynit. Laita kansi päälle ja jätä vetäytymään
2. Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Laita renkaat kulhoon ja sekoita joukkoon sitruunamehu, suola, mustapippuri ja chili
3. Pese appelsiini huolella. Raasta kuoren oranssi osa ja purista mehu. Lisää ainekset sipulin joukkoon. Mittaa kulhoon myös öljy.
4. Lisää hienonnetut yrtit
5. Halkaise granaattiomena ja irrota siitä siemenet kopsuttelemalla kauhalla kuoren ulkopintaa. Sekoita siemenet ja mantelilastut sipulikulhoon
6. Sekoita kulhoon lopuksi couscous ja aivan viimeisenä murusteltu feta

10. marraskuuta 2016

Raitajuuri-fetapasta

Edellinen postaus Elokuussa! Näköjään on tullut pidettyä aivan luvattoman pitkä tauko blogimaailmasta. Takana ovat kesän grillailut muistoina kovalevyllä ja makumuistoina mielessä ja pitkän ja raskaan syksyn arkiset pikakokkailut, joista ei dokumentoitavaa ole juurikaan jäänyt. Syöty toki on, mutta mihinkään uuteen ja ihmeelliseen ei aika eikä energia vain ole riittänyt.

Nyt kokkailukärpästä on herätelty muun muassa ihanan Cebicin pitämällä kokkailukurssilla, jossa valmistimme porukalla suuren kattauksen pieniä herkkupaloja, joita pääsimme tietysti myös maistelemaan yhdessä. Olen myös poksauttanut ruokaohjelaatikkoni ja selaillut sitä läpi etsien inspiraatiota ja innostusta keittiöpuuhiin. Viimeisimpänä voimanponnistuksena vielä kameran muistikortin tyhjentäminen ja julkaisukelpoisten kuvien siirtäminen talteen. Tuumasta toimeen siis. Tästä se taas toivottavasti lähtee!

Kasvisvoittoinen ruoka on koko ajan enemmän vallalla keittiössäni – erityisesti silloin kun valmistan ruokaa vain itselleni. Nyhtökauraa en ole vielä käsiini onnistunut saamaan, mutta härkistä ja kuivaa härkäpapurouhetta olen jo päässyt testaamaan ja oikein näppäriltä proteiinin lähteiltä vaikuttivat ensikokemusten perusteella! Mifu ja tofu ja nyhtis seuraavaksi sitten ohjelmistoon. Vaalea liha ja erityisesti kala kuuluvat ruokavalioon normaalisti, mutta punaisen lihan käyttö vähenee jatkuvasti. Mitään periaatteellista päätöstä en punaisen lihan syömisen tai syömättömyyden suhteen ole tehnyt, mutta ihmetyksekseni punaista ei vaan tee enää mieli niin paljoa. Töissä olenkin jo tilannut itselleni ruuat ilman punaista lihaa.

Syksy ja talvi ovat kotimaisten juuresten kulta-aikaa ja nyt jos koskaan niitä täytyy suosia. Löysin punajuuri-fetapastan ohjeen Maku-lehden numerosta 6/2016 ja se taipui käsissäni taas omanlaisekseen. Ruokaostoksilla käydessäni huomasin, että raitajuuret oli nostettu satokausilaariin esille ja päätin tehdä tämän ruuan niistä. Raitajuuren ja punajuuren maku on hyvin lähellä toisiaan raitajuuren ollessa ehkä hieman miedompi ja mukavampi käsitellä kun punaista väriä ei tarvitse varoa. Fetaa ruuassa olisi voinut olla enemmänkin, kokonaisuus oli yllättävän makea. Mutta herkullinen sesongin ruoka!



2 annosta

6 kerää fettuccinea
400 g raitajuuria (tai punajuuria)
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
3 rkl auringonkukansiemeniä
2 rkl tuoretta timjamia
100 g fetajuustoa

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja lohko raitajuuret ja levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljy ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda raitajuuria 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia
2. Keitä raitajuurien paahtuessa pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja jätä odottamaan
3. Valmista kastike sekoittamalla voimakkaasti kaikki ainekset sekaisin
4. Murustele kypsien raitajuurien sekaan fetajuusto ja ripottele joukkoon myös timjami
5. Kokoa lautaselle ensin pastaa ja sitten raitajuuri-fetaseosta. Ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja viimeistele annokset kastikkeella

27. elokuuta 2016

Granola

Rouskuvaa, paahteista, siemeniä, pähkinöitä, hiutaleita. Kuulostaa hienolta ja terveelliseltä! Mutta jotain tuttua tässä nyt on, aivan kuin olisin törmännyt ilmiöön jo joskus kauan aikaa sitten. Ihan kuin olisin tätä syönyt jo hoidossa ollessani ja kouluikäisenä kotona. Silloin maidon kanssa. Mutta silloin sen nimi ei ollut granola, vaan mysli. Ja se kirjoitettiin hienosti saksalaisella y:llä. Müsli. Tai niin kuin ite sen pienenä luin: miisuli.

Tänä päivänä kaikki pitää tehdä itse. Että tietää mitä suuhunsa laittaa ja ennen kaikkea että kukaan teollinen tyyppi ei päätä sitä mitä kukin suuhunsa laittaa. Valinnan vapautta sitä olla pitää ja tietenkin lisäaineettomuutta. Siksi granola on nyt niin sanotusti pop. Ja onhan se ollut jo pitkään, mutta koska minä en koskaan kulje trendien aallonharjalla vaan pikemminkin laskuveden mukana niin nyt olen minäkin sitten tämän ”uutuuden” kokeillut ja hyväksi havainnut.

Ajatus lähti siitä kun löysin soijajogurtin iltapalapöytääni. Sitä en enää muista miksi valitsin soijajogurtin tavallisen maitopohjaisen sijaan – olisikohan siinä kalori-hiilari-proteiinikokonaisuus ollut jollain tapaa suotuisa. Jogurtin kanssa söin marjoja ja kaipasin siihen kaveriksi jotain rousketta. Samoihin aikoihin ostin useammanlaisia siemeniä tehdäkseni siemennäkkäriä ja ikään kuin samaan hengenvetoon tein tämän granolan.

Ja hyväähän siitä tuli! Koska halusin välttää turhia kaloreita, laitoin granolaan vain hieman öljyä ja makeudeksi joululahjaksi saamaani inkiväärisiirappia. Marjojen makeus ja jogurtin pehmeys riittivät hyvin muodostamaan kivan kokonaisuuden iltapalalle. Ohjeen otin Kotivinkistä 5/2016 hieman tosin muokaten. Muokkaaminen onkin helppoa ja lisää makua saa erilaisista pähkinöistä tai kuivatuista marjoista ja hedelmistä.



7 dl hiutaleita (kaura-, speltti-, tattari- yms.)
3 dl siemeniä (auringonkukan-, kurpitsan-, pellavan yms.)
1 dl kookoshiutaleita tai –lastuja
1 dl rouhittuja pähkinöitä tai manteleita
ripaus suolaa
(kanelia ja kardemummaa)
1-2 dl omenamehua
n. 3 rkl oliiviöljyä
n. 3 rkl siirappia tai hunajaa

Sekoita kuivat ainekset ja omenamehu kulhossa tasaiseksi ja levitä ohueksi kerrokseksi uunipellille. Lorauta päälle oliiviöljy ja siirappi. Paahda 175-asteisessa uunissa 15-30 minuuttia välillä sekoitellen kunnes seos saa hieman väriä ja alkaa tuoksua paahteiselta. Jäähdytä ja säilytä tiiviissä purkissa.

21. elokuuta 2016

Mansikkavispipuuro

Vispipuuro on viimeisen päälle perinteitä kunnioittava ruokalaji. Lapsena sitä syötiin usein ja se oli vahvaa, tiivistä ja hyvin puolukkaista ja vaati kaverikseen hampaissa rapsuvan kerroksen sokeria ja paljon kylmää maitoa. (Lopetin maidon juomisen aivan pienenä kun en siitä tykännyt, mutta puolukkapuuroon, muroihin ja weetabixeihin lapsena maitoa silti laitoin. Ihan vaan tällainen off topic –huomio tähän väliin)

Vispipuuroa olen perinteitä kunnioittaen lapsilleni tehnyt aivan pienestä pitäen ja hyvin se heille maistuukin! Vahva puolukan hapan maku ei kuitenkaan uppoa, joten aika laimeaan liemeen puuron tätä nykyä keitän. Nyt Kotivinkissä (5/2016) huomasin mansikkaisen vispipuuron ohjeen ja pitihän sitä tietenkin kokeilla.

Tästä puurosta oli happamuus kaukana!! Puuro oli todella makeaa ja ensimmäinen ajatus oli että söisin vaahtokarkkipuuroa. Tuossa alla olevassa ohjeessa sokerin määrää on vähennetty alkuperäisestä. Meillä vispipuuroa on syöty aamu- ja iltapalana, mutta tämä versio en selvästikin enemmän jälkiruokatyyppinen herkku joka kruunaa kyllä hienosti kotoisen mutta juhlavan aterian.



7 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
5 dl mansikoita
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
vaniljaa (tankoa, rouhetta, uutetta, -sokeria)
2 dl vispikermaa

1. Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi
2. Vispilöi sekaan mannasuurimot, mansikat, sokeri, suola ja vanilja
3. Keitä hiljalleen välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Jäähdytä kylmäksi
4. Vatkaa vispikerma kuohkeaksi ja vatkaa myös puuro vatkaimella ilmavaksi
5. Kääntele kermavaahto varovaisesti puuron joukkoon

30. heinäkuuta 2016

Nutellabanaanit

Kesä on allekirjoittaneen synttärijuhlien aikaa! Lapsena synttäreille saatiin aina juuri ja juuri kesän ensimmäiset mansikat kakun päälle. Tänäkin vuonna kakku oli suunnitelmissa, mutta toisin kävi. Vietimme juhannusta mökkeilyn merkeissä. Ajelin pari ihanaa pyörälenkkiä nauttien lämpimästä kesäsäästä ja luonnosta. Sunnuntaiaamuna penkiltä noustessani selkää vihlaisi ja tiesin jo mitä tuleman pitää. Noidannuoli veti liikkumisen työlääksi ja selän särkyiseksi yllättävän pitkäksi aikaa.

Synttärikakku jäi siis tekemättä, mutta helppoa herkuttelua kuitenkin oli luvassa. Grillailtiin takapihalla makkara-halloumi-paprikavartaita ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Lisukkeena oli uusia perunoita ja salaattia. Ruokailun ajaksi laitoin grilliin banaanit kypsymään jälkiruuaksi. Ohjeen nappasin viimeisimmästä Maku-lehdestä. Itse en banaanista tykkää, mutta muille nämä imellykset maistuivat. Minä söin tyytyväisenä jäätelöä ja siemailin jääkylmää kuohuviiniä. Sitten olikin aika jo mennä taas vaakatasoon selkää lepuuttamaan.



banaaneja
nutellaa
(suola)pähkinöitä

1. Leikkaa banaanien kuoresta kapea suikale päältä pois ja koverra banaania hieman
2. Täytä syvennys nutellalla
3. Rouhi pähkinät ja ripottele rouhe nutellan päälle
4. Kääri banaanit folioon ja grillaa pehmeiksi ja lämpimiksi. Lisänä voi tarjota vielä vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta

25. heinäkuuta 2016

Parsa-mozzarellasalaatti

Tein taannoin parsaleipiä – yksikseni kotona vappua viettäessäni. Aineksia jäi yli ja jostain idean nähneenä tein rääppeistä seuraavana päivänä salaatin. Tässä ei nyt olekaan mitään uutta ja ihmeellistä – leipien ainekset koottiin salaattipohjan päälle. Jos leipäelementin tähän vielä haluaa, niin vaaleasta leivästä voisi paistaa krutonkeja salaatin päälle (tai laittaa salaatinlehtiä noiden leipien päälle). Sama ruoka eri muotoisena – hyvää kummallakin tavalla!



salaattia maun mukaan
vihreää parsaa
prosciuttoa
mozzarellaa

yrttiöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
0,25 dl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl sitruunankuoriraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsoista puumainen tyviosa. Kuori paksut parsat, ohuet voi käyttää kuorimatta. Huuhtaise parsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda parsoja 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes ne ovat hieman pehmeitä
2. Valmista parsojen kypsyessä yrttiöljy: mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen mittakannuun ja surauta tasaiseksi seokseksi
3. Huuhtele ja revi salaatti tarjoiluastiaan. Levitä salaatin päälle parsapalat.
4. Revi mozzarella paloiksi ja pienennä myös ilmakuivatut kinkkusiivut repimällä. Asettele mozzarellat ja kinkut salaatin päälle.
5. Valuta lopuksi salaatin päälle yrttiöljyä

24. heinäkuuta 2016

Sitruunapolentaa, pekonia ja sieniä

Tein tällaista sitruunapolentaa jo aikaa sitten – muistaakseni talven paukkupakkasilla. Löysin ohjeen Henri Alenin keittokirjasta ja nautiskelin yllättävän hienosta sitruunan ja parmesaanin maustamasta puurosta uunissa haudutellun broilerinkoipipadan kanssa.

Nyt vietin ensimmäisen kesälomapätkän viimeisiä päiviä yksikseni kotona. Sääennuste lupasi tuulta, sadetta ja ukkosta ja sitä todellakin oli tarjolla! Eli olin pakotettu viihtymään sisätiloissa. Muutama pakollinen kropanlepuutuspäivä tekikin kieltämättä hyvää viikon touhuamisen jälkeen.

Yksin kotona oleminen tarkoittaa vapaita käsiä keittiössä! Ostoskori kaupassa sisälsi juustoja, kasviksia, graavilohta, pekonia, avokadoja ja ilmakuivattua kinkkua. Kaikkea sitä mitä on aivan turha laittaa tarjolle silloin kuin muu väki on kotona. Oli siis aika herkutella!

Mieleni on tehnyt sieniä jo jonkun aikaa, mutta sopivaa saumaa ei ole sattunut. Mutta nyt oli sienten aika. Kuivattujen tattien parhaat kaverit ovat pekoni ja timjamia ja noiden kaikkien uusi paras kaveri on sitruunapolenta! Aivan uskomaton makumaailma täynnä pehmeää umaamia sienistä, pekonista ja parmesaanista ja pehmeyden leikkasi ihanasti kirpeä sitruuna ja napakka mustapippuri. Mahtava pikaruoka, jonka voi tehdä luonnollisesti myös herkkusienistä tai siitakkeista metsäsienten puuttuessa.



polenta:
3,5 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
0,5-1 sitruunan mehu
0,5 dl parmesaaniraastetta
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria

sieni-pekoniseos:
4-5 viipaletta pekonia
2 kourallista kuivattuja herkkutatteja
pieni nokare voita
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamisilppua
1 rkl tuoretta persiljasilppua

1. Laita ensimmäisenä sienet pehmenemään veteen (tai puhdista ja hienonna tuoreet sienet). Paloittele pekoni ja hienonna yrtit. Jätä odottamaan
2. Kuumenna kanaliemi kattilassa ja vispaa polentasuurimot joukkoon. Pienennä lämpöä ja keitä viitisen minuuttia sekoitellen huolellisesti
3. Lisää polentaan sitruunamehu, voi ja parmesaani. Sekoita hyvin ja jätä miedolle lämmölle kypsymään vielä viideksi minuutiksi. Sekoita välillä
4. Polentan kypsyessä, paista pekonit pannulla kypsiksi. Purista sienistä neste, hienonna niitä halutessasi ja lisää ne pannulle pekonien joukkoon. Lisää pannulle myös nokare voita ja paista viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon yrtit
5. Mausta sienet ja polenta suolalla ja pippurilla ja nauti ruoka heti