20. lokakuuta 2017

Karhukäristys

Luonto on tehnyt loikan lautaselleni! Marjat ovat olleet aina osana ruokavaliota – mustikat ja puolukat on kankailta kerätty pakastimeen, keitetty hilloksi ja vispattu puuroksi. Seuraavaksi lautaselle mukaan tulivat sienet joita syön mieluiten pastassa, munakkaassa tai leivän päällä paistettuna (ja joita itseasiassa minulle on syötetty salaa jo lapsena kotona perinteisesti lihapullataikinan seassa!!). Kuhaa ja metsäkanalintuja olen saanut maistella silloin tällöin kyläillessä ja jäniksen olen kerran jopa ihan itsekin paloitellut ja valmistanut ruuaksi. Hirveäkin on jonain vuotena ollut saatavilla vanhempien naapurin kautta.

Kuluneena vuotena - metsästäjä-kalastajaperheeseen sotkeutuneena – olen saanut syödä kuhaa ja hirveä useasti! Leivitettyä kuhaa, kuhapyttäriä, mantelikuhaa, kuhatortillaa, hirviburgeria, hirven jauhelihaa monessa muodossa, hirvikäristystä ja italialaiseen tyyliin hauduteltua hirvipataa. Ihania makuja ja arvokasta syötävää! Makaroni-jauhelihamössökin tuntuu paljon hienommalta kun miettii minkä työn sen proteiinin hankkimiseksi hirviporukka on tehnyt – puhumattakaan siitä rahasta minkä tuo harrastus vie! Hattu kouraan –olo on aina riista-aterian ääreen istuessa!

Pääsiäisen aikaan tuli päivä, kun minulle valmistettiin ja tarjottiin anoppilassa karhua. Melkeinpä malttamattomana odotin että pääsen maistamaan tuota riistaisinta kaikesta riistasta. Ennakkoon minua varoiteltiin että liha voi olla voimakkaan makuista ja annettiin ymmärtää että jos en tykkää niin ei haittaa. Muruseni isä valmisti karhusta käristyksen, jota haudutteli hartaasti punaviinissä. Kylkeen puolukkahilloa ja juomaksi kylmä savuolut - makuelämys oli huikea! Mahtavan täyteläinen riistan maku, pehmeäksi hauduteltu rakenne ja tummanpuhuvat sävyt lautasella. Ihanaa!

Muutama viikko sitten sain syödä karhua toiseen kertaan kun murunen vapaaviikonloppuna ruuanlaittovuorollaan loihti lautaselle mahtavan annoksen karhusta ja oluesta. Liha hauduteltiin oluessa kypsäksi ja kastike viimeisteltiin kermalla ja yrteillä. Alle riisiä ja päälle hunajaglaseerattuja sipulirenkaita – vain puolukka unohtui. Juomana oli tietenkin kylmä savuolut – Laitilan Savu India Pale Ale. Kyllä kelpasi! (Ja karhua on kuulemma vieläkin pakastimessa…)



n. 500 g:n pala jäistä karhun lihaa (myös hirvi sopii tähän ohjeeseen!)
nokare voita
tilkkanen öljyä
suolaa
mustapippuria
3-4 dl tummaa olutta (esim. Velkopopovický Kozel Dark)
2 dl kuohukermaa
1 rkl tuoretta persiljasilppua (tai 1,5 tl kuivattua)
0,5 rkl tuoretta timjamia (tai 1 tl kuivattua)

1. Anna lihapalan sulaa noin puolisen tuntia niin että se on selvästi vielä jäässä. Vuole lihapalasta ohuita lastuja terävällä veitsellä (tämä vie aikaa ja vaatii voimaa!!). Putsaile samalla kalvot, jänteet yms. pois lihasta.
2. Sulata voi pannulla ja lisää siihen tilkkanen öljyä. Ruskista lihat pienissä erissä, mausta ne suolalla ja mustapippurilla ja nosta syrjään odottamaan
3. Kun kaikki lihat on ruskistettu, laita ne takaisin pannulle ja lisää joukkoon olutta pienissä erissä. Kypsennä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisää olutta sen verran että liha ei pääse missään vaiheessa kuivumaan. Pannulle saa jäädä nestettä. Jos käytät kuivattuja yrttejä, lisää ne tässä vaiheessa
4. Kun liha alkaa olla kypsää ja pehmeää, lisää pannulle kerma. Keittele vielä hetkinen kunnes kerma on saostunut sopivaksi kastikkeeksi
5. Mausta tuoreella persiljalla ja timjamilla. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria
6. Tarjoa riisin tai perunan, paistetun sipulin ja puolukkasurvoksen kanssa

18. lokakuuta 2017

Valkohomejuustoa uunissa

Eräänä viikonloppuna pääsimme murusen kanssa nauttimaa harvinaisesta hetkestä: ei lapsia kummassakaan päässä ja sen myötä mahdollisuus tehdä mitä vaan. Samaan harvinaiseen saumaan sattui olemaan Viikatteen keikka Kerubissa ja tuohon tilaisuuteen oli oitis tartuttava! Hyvää musiikkia hyvässä seurassa ja pari huurteista siinä sivussa – mitäpä muuta sitä voisi kaivatakaan? No, yöpalaa tietenkin!

Viime kesänä hieman ekstempore-henkeen toteutettu lomanalottajaisolusella käynti päättyi yöllä ekstempore-henkeen hätäisesti kyhättyihin ruishirviburgereihin teemalla ”mitä kaapista sattuu löytymään”. Hyviä olivat nekin ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin jonottaa grillillä ja syödä jotain höpöhöpöhöttöä. Hirvenjauhelihasta tehty pihvi, ruispalat, gouda, tomaatti ja majoneesi muodostivat hyvän kokonaisuuden ja oikein maukkaan yöpalan.

Nyt tällä kertaa valmistauduttiin yöpalan valmistamiseen jo ennakkoon! Ajateltiin että tehdään ihan vaan isot voileivät keikan jälkeen - juustoa ja pekonia ja kananmunaa ja kasviksia. Satuttiin katsomaan telkkaria sitten iltana eräänä ja sielläpä eräs komediasarjan keskeinen henkilö kokkaili ohimennen uunibrietä – monen muun herkun ohella. Kysäisin muruselta onko hän tätä maistellut ja kuulin että on valmistanutkin sitä useampaan kertaan. Dipattava valkohomejuusto on ollut itselläni testattavien listalla jo pitkään ja tartuin tähän ajatukseen hetioitis – enkä päästänyt irti.

Keikalta kotiin ja uuni lämpiämään eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun päästiin kastamaan patongin palasia sulaan lämpimään juustoon. Mahtavaa – nyt oli yöpala kohdallaan!



1 kiekko valkohomejuustoa (le Rustique on hyvä kun voi kypsentää pakkauksessaan)
valkosipulia maun mukaan (laitettiin ihan älyttömästi – yksikin kynsi varmaan riittäisi!)
pieni loraus valkoviiniä
muutama oksa timjamia

lisäksi:
vehnäpatonkia tai maalaisleipää

1. Laita juusto uunipellille leivinpaperin päälle. Jätä puinen rasia paikoilleen
2. Pistele juuston päälle reikiä terävällä veitsellä. Kuori sopivaksi katsomasi määrä valkosipulinkynsiä ja leikkaa ne ohuemmiksi paloiksi pitkittäin. Töki palasia juuston kolosiin
3. Valuta päälle valkoviiniä ja asettele timjamit päällimmäiseksi
4. Kuumenna juustoa 200-asteisessa uunissa kunnes se on sulanut aivan löysäksi – noin 15 minuuttia.
5. Dippaa lämpimään juustoon patonkia

16. lokakuuta 2017

Salted caramel –piirakka

Ihana kiireetön lauantaiaamu! Heräsin aamulla ajoissa – ihan sisäisen herätyskelloni herättämänä. Keittelin kahvia, join sitä rauhassa lueskellen uutisia, laitoin pojille aamupalaa – kerrankin kaikki ihan ilman ylimääräistä hoppuilua. Minnekään ei ollut menoa, joten pyjamapäivä oli suunnitteilla ja toteutusta vailla valmis!

Aamupalahommien jälkeen laitoin uunin päälle ja aloin leipoa. Pojat puuhailivat rauhassa huoneissaan omiaan ja muru vietti tovin läppärin ja bluetoothkajarin seurassa saaden ne viimeinkin ymmärtämään toisiaan. Siinäpä paloittelin, mittailin ja sekoittelin ihan kaikessa rauhassa ja huolella keskittyen – ja nauttien! Pian mehevä suklainen pohja olikin valmis ja jäähtymässä. Seuraavaksi renssaamista, kuorimista, pilkkomista ja ruskistamista ja pian uuniin pääsikin hirvipata hautumaan mietoon lämpöön.

Jännittävin osa piirakasta oli vielä jäljellä, nimittäin se kinuski. Muutaman kerran olen eri tarkoituksiin yrittänyt kinuskia tehdä ja lopputulos on ollut yleensä joko kitkerä tai kivikova. Jos noita karikoita olen yrittänyt väistää, niin kinuski on ollutkin sitten luirua vaikkakin ehkä hyvän makuista. Nyt mittasin, keittelin, maistelin ja testailin. Vartin kohdalla arvelin seoksen olevan melko lähellä toivottua. Ja nyt viimeinkin onnistuin!! Maku oli kohdallaan ja samoin rakenne sekä lämpimänä levitettäessä että viileänä piirakkaa leikatessa. Ohjeen mukainen määrä ei tosin riittänyt koko pellillistä peittämään ja alla olevaan ohjeeseen olen muuttanut määrät suoraan 1,5-kertaisiksi. (Ohje: Yhteishyvän Ruoka 4/2017)



pohja:
175 g margariinia
175 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
4,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
0,75 dl kaakaojauhetta
1 dl maitoa

täyte:
3 dl fariinisokeria
3 dl kuohukermaa
40 g voita
0,75 tl suolaa

lisäksi:
sormisuolaa

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen
2. Sulata voi ja suklaa varovasti mikrossa välillä sekoitellen. Vatkaa joukkoon kananmunat ja sokerit
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinaan. Lisää lopuksi maito ja sekoita tasaiseksi
4. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista pohjaa 30 minuuttia ja jäähdytä
5. Valmista kinuski pohjan jäähdyttyä. Mittaa sokeri ja kerma kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä huolella hämmennellen 15-20 minuuttia. Pudota tippa kinuskia kylmään veteen. Jos se jähmettyy, on kinuski valmista. Anna jäähtyä pari minuuttia ja sekoita joukkoon voi ja suola.
6. Levitä kinuski pohjalevyn päälle ja ripottele pinnalle sormisuolaa (itse ripsautin suolamyllystä muutaman hippusen). Nosta viileään jähmettymään ja säilytä viileässä.

17. syyskuuta 2017

Sitruunainen mozzarellaspagetti

Eipä tuosta ole pitkäkään aika kun tein viimeksi kesältä maistuvaa tuoretomaattipastaa. Pestoa, tomaattia, valkosipulia ja mozzarellaa. Selailin Glorian Ruoka&viini –lehden numeroa 4/2017 ja silmiini suorastaan hyökkäsi ihanan herkullisesti kesältä näyttävä pasta. Tomaattia, valkosipulia, mozzarellaa – tutut ainekset lautaselta mutta lisäksi vielä vihreää. Ja otsikko lupasi myös sitruunaa. Aivan pakko testata!

Ruokaa tehdessäni teki mieli säätää mutta tein kuitenkin (melkein) ohjeen mukaan, aivan pienillä säätelyillä että saisin selvää näiden kahden ohjeen eroista lautasella. Ajattelin että ruuassa on pastan määrään suhteutettuna liian vähän tomaattia, liikaa valkosipulia, liikaa sitruunaa, liikaa basilikaa, liikaa pinaattia ja liian vähän mozzarellaa. Maltoin mieleni ja laitoin noin suunnilleen ohjeen mukaiset määrät aineksia (no okei, pinaattia vähän vähemmän kun se aina hämää määrällään).

Keitin, pilkoin, paistoin ja sekoitin. Söin ja olin mykistynyt! Täydellinen yhdistelmä kaikkea! Kaikki maut löytyivät lautaselta, mutta mikään ei jättänyt muita varjoon. Unohdan edellisen kokeilun ja totean että tämä on se oikea!



2 annosta

200 g spagettia
125 g kirsikkatomaatteja
1-2 valkosipulin kynttä
iso luraus oliiviöljyä
1 tl sitruunankuoriraastetta
0,25 dl sitruunamehua
0,5 ruukkua basilikaa
50 g babypinaattia
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 pallo (125 g) mozzarellaa

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja huuhdo ja halkaise kirsikkatomaatit. Kuullota niitä hetkinen pannulla oliiviöljyssä
3. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuorta. Purista noin puolikkaan sitruunan mehu. Hienonna basilika karkeasti. Huuhdo pinaatin lehdet ja poista halutessasi lehtien kannat. Lisää ainekset pannulle tomaattien joukkoon. Sekoittele mutta älä kypsennä. Maista suolalla ja pippurilla
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita kasvisseos pastan joukkoon.
5. Annostele lautaselle ja revi mozzarella päälle. Rouhaise pinnalle vielä kevyesti mustapippuria

10. syyskuuta 2017

Marinoitu parsakaali

Syksy on siinä vaiheessa että tämän vuoden perunasato on nostettu. Pienestä perunamaasta saatiin tänä vuonna noin 8 kg perunoita. Perunat olivat jälleen kerran hyvälaatuisia, mutta mukulat jäivät harmittavan pieniksi.

Kuopus toivoi ruuaksi lihapullia ja perjantaina aamuvuoron jälkeen niitä sitten teinkin. Lihapullien kaveriksi keitettiin ensimmäinen satsi omia uusia perunoita – ja kyllä vaan ne olivat hyviä! Muutama siivu kunnolla suolattua silliä olisi kruunannut aterian, mutta eipä tullut asia mieleen ennen kuin ateria oli jo menossa parempiin suihin.

Tein aikuisille lisukkeeksi parsakaalia. Parsakaali on melkeinpä inhokkini kasvismaailmassa, mutta taannoin raakaruokakurssilla tekemäni parsakaalisalaatin jälkeen olen päättänyt antaa sille vielä mahdollisuuden todistaa herkullisuutensa.

Kuten ruokakurssilla, myös nyt, parsakaali sai kaverikseen voimakkaita mausteita ja makuja. Inkivääriä, seesamiöljyä, chiliä ja soijaa – ei kai noilla nyt mikään voi mennä pieleen! Parsakaalit tulivat uunista ihanan rapeina ja tuoksuvina ja jätin ne ohjeen mukaan marinoitumaan. Lopputulos olikin sitten lötkö ja pehmeä – luonnollisestikin. Jäin miettimään kannattaisikohan mausteliemi tarjotakin kastikkeen tapaan erillään jotta parsakaalin rakenne jäisi paremmaksi. Ehkäpä joskus testailen. Maut olivat hyvät ja toivat kivasti särmää peruna-lihapulla-ateriaan. (Ohje: Yhteishyvän Ruoka 4/2017)



2 annosta

1 parsakaali
1 rkl öljyä
0,25 tl suolaa

marinadi:
0,5 sitruunan mehu
chiliä maun mukaan
1 rkl inkivääriraastetta
0,5 ruukkua korianteria
0,25 dl soijakastiketta
2 tl hunajaa
2 tl seesamiöljyä

1. Leikkaa parsakaali kukinnoiksi (paloittele myös varret) ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Valuta päälle öljyä ja mausta suolalla. Kääntele käsin hieman että öljy leviää parsakaaleihin kauttaaltaan. Paahda 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia
2. Valmista marinadi. Hienonna korianteri ja sekoita kaikki ainekset yhteen kulhossa. Kaada marinadi paahdettujen parsakaalien päälle ja jätä maustumaan n. puoleksi tunniksi ennen tarjoamista

9. syyskuuta 2017

Jerk-maustetut broilerivartaat

No nyt jäi suu auki! Useammastakin syystä!

Vietettiin murun kanssa leppoisaa – ja yllättävän lämmintä - sunnuntai-iltaa kotosalla. Saunottiin rauhassa ja ryhdyttiin ruuanlaittopuuhiin vasta melkeinpä iltapala-aikaan. Toki olin lihat jo päivällä maustanut ja laittanut vartaat valmiiksi eli jäljelle jäi vain kypsennys. Grillailu aloitettiin varovaisesti koska mausteiden palaminen huolestutti hieman. Hissukseen ja sopivalla lämmöllä vartaat kypsyivät täydellisiksi. Suu auki ekan kerran!

Istuttiin pöytään ja annosteltiin ruoka lautasille. Lasiin kylmää hedelmäistä valkkaria ja ensimmäinen suupala suuhun! Aivan mahtava makujen harmonia suorastaan poksahti suussa! Kermaviilikastike tasapainotti mukavasti mausteseoksen tulisuutta ja sitruuna antoi kivaa happoa vartaille. Viinivalinta oli osunut kohdalleen yllättävän hyvin näinkin mausteiselle ruualle, vaikka pullo oli valkattu ihan sieltä halvimmasta päästä sen kummemmin katsomatta. Suu auki toisen kerran!

Lautanen tyhjeni ja pikkuhiljaa alkoi tuntua että chiliä olisi voinut olla hieman vähemmänkin. Nenää sai niistää ja salaatissa olevista juustokuutioista etsiä hieman helpotusta poltteeseen suussa. Kermaviilikastikkeen topakka limekin alkoi tuntua suuhun liian happoiselta. Nopsaan lautanen tyhjäksi ja jäähdyttelemään. Suu auki kolmannen kerran!

Onneksi jälkkäri oli huolella mietitty. Tulisen ja voimakkaan makuisen broilerin ja salaatin jälkeen söimme kipolliset kotitekoista vanilja-valkosuklaajäätelöä ja suolattuja cashew-pähkinöitä. Ei poltellut chili enää suussa vaan tilalle tuli pehmeää viileyttä ja makeutta. Mahtavaa! Suu auki neljännen kerran!

Kesä on ohi ja grillailut oli tältä erää varmaan tässä. Ensi kesänä tätä uudelleen koska tämä oli kuulemma paras ateria, jonka olen valmistanut! Jos jotain tästä säätäisin, niin jättäisin limen pois kastikkeesta kokonaan. Vartaiden voimakas chili ja sitruunan happo eivät kaipaa enää lisää potkua, vaan kastikkeen pointti olisi mielestäni nimenomaan tasapainottaa ja pehmentää broilerin makumaailmaa. Mutta kirkkaasti jatkoon siis! (Ohje: Maku 4/2017)



600 g broilerin paistileikkeitä
2 sitruunaa

mausteseos:
1 rkl suolaa
2 tl persiljaa
2 tl timjamia
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl sipulijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl (tai maun mukaan) chilihiutaleita
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
0,25 tl kanelia

kermaviilikastike:
200 g kermaviiliä
2 rkl limemehua
0,75 tl suokaa
0,5 tl sokeria
0,25 tl mustapippuria

1. Sekoita mausteseoksen ainekset yhteen
2. Leikkaa paistileikkeet kolmeen osaan ja pyörittele ne mausteseoksessa. Jätä viileään maustumaan muutamaksi tunniksi
3. Valmista kermaviilikastike sekoittamalla ainekset yhteen. Jätä odottamaan viileään
4. Pese sitruunat huolella: Leikkaa sitruunat viipaleiksi ja puolita viipaleet puolikuun muotoisiksi
5. Laita varrastikkuihin broileria ja sitruunaa vuorotellen.
6. Grillaa vartaat kypsiksi. Tarjoa salaatin ja kermaviilikastikkeen kera

6. syyskuuta 2017

Igorin kana

Ja taas aikaani jäljessä…

Igorin kana oli blogimaailmassa pinnalla joskus. Niin kauan aikaa sitten että en edes muista enää milloin. Katselin herkullisia kuvia ja kyllä, teinkin kyseisen ruuan. Ja syötiin ja todettiin todella hyväksi. Ja kuvasin ja kirjoitin ohjeenkin muistiin. Mutta tänne se jäi, wordin syövereihin unohduksiin ja hautautui blogihiljaisuuden sisään. Kunnes sen oli aika tulla esiin!

Pikkuhiljaa ruuan laittaminen ja kirjoittaminen ovat saaneet taas tilaa elämässäni. Kiireisten ja raskaidenkin vuosien jälkeen huomaan välillä että minulla on taas aikaa – ja välillä energiaakin – elää myös itselleni ja tehdä niitä asioita mistä nautin. Luonnossa liikkuminen on vallannut yhä enemmän tilaa ja tänä kesänä olen taas usein löytänyt itseni geokätköjä etsimästä ja perhosia bongailemassa. Ehkäpä elämä alkaa nyt viimein asettua niihin uomiinsa mihin sen on tarkoitus asettuakin.

Alla on pari kiireistä ja pitkää viikkoa töissä ja vapaa-ajan tiimoilta. Lukuvuoden aloittelu on aina yhtä kiireistä eikä mikään aika tahdo riittää saamaan hommia valmiiksi. Useampi viikonloppukin on mennyt kulkiessa pitkin poikin. Sunnuntaiaamuna heräsin pitkästä aikaa kiireettä ja keitin kahvin. Avasin koneen ja selailin viimeisimmät kuulumiset sanomalehdestä ja somesta. Kaadoin toisen kupin kahvia ja pyysin pojat aamupalalle. Jääkaapissa nökötti houkuttelevina kaksi mehevää paprikaa jotka teki mieli leikata aamupalaleipien päälle. Mutta ei, sillä ruokalistalla oli Igoria. 1,5 tuntia myöhemmin huomasin edelleen istuvani keittiössä pöydän ääressä. Kolmas kuppi kahvia menossa ja sormet pomppivat näppäimistöllä. Muru tuhisi vielä ja käänsi kylkeään – nukkui karhunmetsästysviikon univajetta kiinni. Kerrankin ei ollut kiire minnekään!

Iltapäivällä Igor tuoksui uunissa ja sen valmistuttua istuttiin rauhassa ruokailemaan. Pojat painuivat pihalle ja aikuiset nauttivat jälkkäriksi siivut kaakaolikööriä. Eikä vieläkään ollut kiire!



6-8 annosta

800 g broilerin fileetä
öljyä paistamiseen
1tl suolaa
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
0,5 dl tomaattipyreetä
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
mustapippuria
2 dl kanalientä
350 g smetanaa
1 maustekurkku
kourallinen lehtipersiljaa

1. Ruskista broilerin fileet kuumalla pannulla niin että ne saavat hieman väriä. Nosta fileet voideltuun uunivuokaan ja ripottele niiden päälle suolaa
2. Kuori sipulit. Leikkaa sipulit ja paprikat suikaleiksi ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuullota kasvikset pehmeiksi pannulla
3. Lisää pannulle tomaattipyree ja kypsennä sitä pari minuuttia. Lisää joukkoon hunaja, suola, pippuri ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi.
4. Sekoita joukkoon smetana ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä kunnes se sakenee hieman
5. Kuutioi maustekurkku ja hienonna persilja. Sekoita ne kastikkeen joukkoon ja kaada kastike uunivuokaan broilerin fileiden päälle
6. Kypsennä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa lisukkeena riisiä, pastaa tai perunoita.