Thai-jauhelihakastike

Erehdyin lupautumaan ruuanlaittovuoroon eräänä arki-iltana koska suorastaan himoitsin erästä tiettyä ruokalajia. Muistelin että syömme tuona iltana aikuisten kesken, mutta sitten kävikin ilmi että junioriväkeä on tuona päivänä myös syömässä (ja tiesinhän minä toki sen mutta en vain muistanut). Tämän tietyn ruuan haluan kuitenkin säästää aikuisten kesken nautiskeltavaksi, joten suunnitelma meni uusiksi. Yritin vielä luistaa lupauksestani ja siirtää ruokavuoron kyseisen juniorin isälle, mutta ei enää onnistunut, vaan hän totesi hyvin onnellisena että lupaus on vaan lunastettava.

Mietintämyssy takaisin päähän siis. Muistin tämän ohjeen odottavan uusintakierrosta koska kuva jäi ensimmäisellä kokkauskerralla ottamatta. Pöydässä istuva juniori on tulisten makujen ystävä, joten huoletta pystyy itämaisen keittiön makuja ruokaan ujuttamaan. Kookos on juniorin isän inhokki, jota tosin jo hyvällä menestyksellä olen ruuan seassa saanut menemään. Kookosmaito mielessä ja hyvin onnellinen hymy huulilla minäkin lupasin lupaukseni lunastaa!

Kuinkas sitten kävikään? Sekä isä että juniori söivät hyvällä ruokahalulla. Inkiväärin ja chilin sieltä tunnistivat mutta sitten ruuassa maistui kuulemma joku jota eivät tunnistaneet. Epäilin sen olevan kookos… ”Onko tässä muka kookosta?!”, tuli kuin yhdestä suusta. Joo, kyllä siinä on. Hyvää, eikö totta! (Ohje: Yhteishyvän ruoka 2/2016)



1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
400 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
2 rkl punaista currytahnaa
400 g kookosmaitoa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria (tai 2 tl kuivattua)

1. Kuori ja hienonna sipulit ja kuori ja raasta inkivääri
2. Paista jauheliha öljyssä pannulla ja lisää loppuvaiheessa sipulit ja inkivääri sekä currytahna. Kypsennä miedolla lämmöllä muutama minuutti kunnes sipulit ovat pehmeitä
3. Lisää kookosmaito, currytahna ja hunaja (sekä korianteri jos käytät kuivattua). Keittele miedolla hiljakseen vartin verran kunnes koostumus on sopivasti saostunut.
4. Mausta korianterilla ja tarjoa riisin tai nuudeleiden kera

Yrttiset perunaletut

Ensin tehdään arki-iltana mantelikuhaa. Käytetään hieman vähemmän kalaa kuin aiemmin, mutta tillipuntti on parasta käyttää kokonaan ja olisi ihan hölmöä jättää mantelilastupussin pohjalle vain hieman lastuja jäljelle odottamaan että ne jossain vaiheessa tulisi upotettua johonkin. Eli tehdään siis normaalikokoinen annos kuorrutetta. Kala on uunivuoassa, mössö päällä ja todetaan että kyllä, sitä jäi yli vaikka reilulla kädellä laitettiinkin. Päätetään maustaa perunamuusi tällä kertaa yli jääneellä manteli-tilli-parmesaaniseoksella – kanssakokkailijan pienestä epäilyksestä huolimatta.

Syödään kahteen pekkaan herkullinen ateria ja todetaan että muusia jäi yli. Koska ruokaa ei heitetä pois, muusi laitetaan rasiaan odottamaan jatkojalostusta. Kahden päivän kuluttua toisessa osoitteessa odottaa kaksi nälkäistä junioria ja kokki kuoppaa suunnitelmansa kuhapyttipannusta. Kipataan muusin jämät kulhoon ja sekoitetaan sen joukkoon kananmunaa ja paistetaan letuiksi. Kuhafileet pääsevät pannulle ihan semmoisenaan – vain voita, suolaa ja mustapippuria. Täydellinen paisto ja täydellinen viikonlopun avaus ruokapöydässä. Jopa lapsille maistui!

Huomataan, että lettuja jäi yli. Seuraavana päivänä äiti paistaa pannulla hieman sieniä, sipulia ja pekonia. Esikoinen syö mielellään ja kuopus saa lettujen kaveriksi pakastimesta kaivetun nakkipaketin jämän pannulla paistettuna. Letut syöty. Todetaan tyytyväisenä että hävikistä herkuksi!



perunamuusia (maustettu tillillä, parmesaanilla, hienonnetuilla mantelilastuilla ja oliiviöljyllä)
2-3 kananmunaa

Sekoita perunamuusin tähteen sekaan kananmunia sen verran että seoksesta tulee löysähkö taikina. Paista taikinasta lettuja pikkulettupannulla.

Grillattu yrttifeta

Ah! Kesä on täällä! Vaikka säät ei tänä kesänä ihan joka päivä olekaan vuodenaikaan sopivilta tuntuneet, niin silloin on varmasti kesä kun lukuvuosi on päätöksessään ja suvivirsi laulettu. Työt jatkuvat vielä ja kesälomaa saan odottaa kuukauden päivät. Mutta kesä on kesä vaikka töissäkin olisi käytävä.

Grillikausikaan ei kylmän toukokuun aikana ole vielä päässyt käyntiin. Grilli on putsattu ja kasattu ja kertaalleen lasten kanssa ollaan makkaraa, herkkusieniä, parsaa, nuggetteja ja pekonia paisteltu ja ihan pihalla syötykin. Se oli se yksi ainoa lämmin viikonloppu kun tuli rapsuteltua pihamaa puhtaaksi ja laiteltua viljelylaatikot valmiiksi kylvöjä ja taimia varten. Onneksi on makumuistoja viime kesältä ja suunnitelmia tälle kesälle.

Viime kesän uusi tuttavuus oli grillissä yrttien kanssa kuumennettu feta. Yrtit sai napsia tuoreena omalta pihalta ja maut pehmenivät ihanaksi grillin lämmössä folion sisällä. Grillissä fetan kaveriksi kypsyi sekalainen setti kasslerpihvejä, perusgrillimakkaraa ja grillichorizoa. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2016)



2-3 annosta

200 g fetaa
1 valkosipulin kynsi
2 timjamin oksaa
2 oreganon oksaa
2 rkl oliiviöljyä
0,25 tl mustapippuria

lisäksi:
foliota

1. Levitä kaksi reilun kokoista foliota työtasolle päällekkäin. Voitele öljyllä ja aseta fetajuusto folion keskelle
2. Kuori valkosipulin kynsi ja viipaloi se ohuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet fetan päälle ja rouhi päälle mustapippuria
3. Asettele juuston päälle yrttioksat ja kääri juusto tiiviiseen pakettiin
4. Grillaa epäsuoralla lämmöllä noin 20 minuuttia. Voit valmistaa juuston myös uunissa.

Kuhapyttäri

Kuha on lempparikalani ja näköjään taipuu moneksi! Nopsa arkiruokaherkku ei paljon esittelyä tai lurittelua kaipaa: kuha on kuha vaikka voissa paistaisi perunoiden kera. Tämän ruuan kokkaaja oli hieman epäileväinen testauksensa tuloksen suhteen, mutta lopputulos oli aivan loistava. Sipulia, perunaa ja kalaa pannulle, majoneesia valmiin ruuan niskaan ja siinäpä saa taas kroppa ja mieli ravintoa. Ehdottomasti parempaa kuin perinteinen makkarapyttäri!



perunoita
sipulia
öljyä
nokare voita
kuhafileetä
timjamia
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja paloittele perunat pieniksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuli pehmeäksi miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon perunat ja paistele ne miltei kypsiksi välillä sekoitellen
3. Leikkaa kuhafileet ruodottomiksi ja sitten pienemmiksi paloiksi. Kun perunat ovat melkein kypsät, lisää pannulle voita ja kalat ja timjamia. Jatka kypsentämistä muutama minuutti kunnes kala on kypsää, mutta varo paistamasta kalaa liian kuivaksi
4. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa majoneesin ja pehmeiksi keitettyjen kananmunien kera

Toffee-blondiet

Eräänä maanantai-iltana aloin – ehkä hieman kiukkuisena työpäivän jälkeen ja kotitöiden saartamana – leipoa töihin kahvileipävuoroa varten raparperi-vadelmapiirakkaa. Lapset kipaisivat ruoka-aikaan pihalta sisälle kun piirakka oli parhaillaan uunissa. Molemmat nuuhkuttelivat leipomuksen tuoksuja antaumuksella. Jouduin tipauttamaan muksut pilvilinnoista kertoen että tuohon piirakkaan ei koske kukaan ja että se on menossa töihin työkavereiden (toivottavasti) iloksi.

”Äiti, miks sie et enää ikinä leivo meille kotiin?!”

Huh! Pisto sydämeen kuopuksen osuvan kommentin kautta. Niin, miksi? Enpä ole itse moista huomannutkaan! Mutta monestihan (ei aina!) lapsen suusta kuulee totuuden ja jäin mietiskelemään asiaa. Tottahan se on! En leivo enää ikinä meille kotiin! Lapset ovat kasvaneet kanssani kodissa jossa on viikoittain leivottu ja saatu maistella kotitekoisia herkkuja. Nyt viime aikoina käsittämätön kiire on vallannut elämäni ja tuntuu että en pakollisten koti- ja työhommien jälkeen enää saa aikaiseksi mitään ”ylimääräistä” jos vaikka aikaa sattuisi jäämäänkin. Yhden aikuisen taloudessa kotitöihin ja kaikkien liikkuvien osien hallintaan saa kulumaan aikaa ja energiaa aivan uskomattoman paljon!

Miltei samalta istumalta kommentin (ja ruokailun ja keittiön siivoilun jälkeen) avasin ruokaohjelootani ja nappasin sieltä päällimmäisenä olevan leivontaohjeen. Se olikin aivan tuore Kaneli&sokeri-lehdestä saksittu simppeli mittaa-sekoita-kaadapellille-paista ohje, joka yksinkertaisuudessaan sopi hyvin viikonloppuun lasten kanssa. Sain kuopuksen vielä kaveriksi hommiin ja saatiin taikina pian uuniin.

Ettei kaikki nyt olisi sujunut aivan niin kuin pitää niin paiston kanssa oli hieman ongelmaa. Blondielevy ei oikein kohonnut vaan jäi todella tiiviiksi massaksi (mielestäni liian tiiviiksi vaikka kuohkeus ja ilmavuus ei todennäköisesti ollut tarkoituksenakaan tässä leivonnaisessa). Paistoaika oli uunilleni liian pitkä (laitan alla olevaan ohjeeseen uunilleni sopivaksi korjatun ajan) ja lopputulos oli mielestäni liian kuiva. Onnistuin myös ensimmäistä kertaa polttamaan valkosuklaan mikrossa (joo, vesihauteessa olisi parempi, mutta aina on onnistunut mikrossakin). Ja vielä kerta kiellon päälle: poltin vielä toisenkin erän suklaata – sen jonka olisi pitänyt nippanappa riittää pelastamaan tilanne.

Mutta nyt ei pääse lapsi sanomaan että en leivo enää ikinä kotiin!



350 g voita
3 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 munaa
7 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,75 tl suolaa
200 g kermakarkkeja (esim. Omar)

pinnalle:
100 g paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä
100 g valkosuklaata

1. Ota munat ja voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen leipomista
2. Vatkaa voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi kulhossa. Lisää joukkoon munat yksitellen voimakkaasti vatkaten
3. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin
4. Paloittele kermakarkit saksilla pieniksi paloiksi ja lisää ne kuiva-aineiden kanssa voi-sokerivaahtoon. Sekoita vain sen verran että taikinasta tulee tasaista
5. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle
6. Rouhi pähkinöitä pienemmiksi ja kaada rouhe taikinan päälle
7. Paista 175-asteisessa uunissa 25 minuuttia
8. Sulata suklaa ja valuta se raidoiksi jäähtyneen levyn päälle

Mantelikuha

Kuha on ollut harvinaista herkkua minun lautasellani, mutta menneenä talvena ja keväänä tuota herkkua on saanut syödä vähintään joka toinen viikko. Parhaimmillaan kuha on aina mielestäni ollut fileenä pannulla paistettuna ja suolalla ja mustapippurilla maustettuna. Nyt olen saanut syödä sydämeni kyllyydestä leivitettyä kuhaa aamiaisella, iltapalalla, fish and chipsinä ja yrttisen perunamuusin kera päivällisenä. Aivan mahtavaa!

Toinen minulle uusi tapa laittaa kuhaa on uunissa mantelisella kuorrutteella päällystettynä. Kaveriksi yrteillä maustettua perunamuusia ja pannulla paistettuja porkkanaviipaleita. Lasillinen kylmää puolikuivaa valkoviiniä kruunaa aterian. Mitäpä siihen muuta tarvitseekaan – hyvä seuralainen pöytään kaveriksi ja hetki on juhlaa arki-iltanakin.



2-4 kuhafileetä
n. 1 dl kermaa

kuorrute:
1 ruukku tuoretta tilliä
1,5 dl parmesaaniraastetta
1 pussi mantelilastuja
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa kuhafileet ruodottomiksi ja laita ne voideltuun uunivuokaan
2. Laita kuorrutteen ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi seokseksi. Levitä seos tasaiseksi kerrokseksi kalafileiden päälle
3. Kaada päälle kermaa
4. Kypsennä 225-asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia (paistoaika riippuu kalan määrästä) kunnes kuorrute saa hieman väriä

Kvinoaa ja pinaattia

Jännä juttu miten sitä ei osaa lukea ruokaohjetta. Siis osaa tietenkin lukea sen, mitä kaupasta tarvitsee ostaa ja mitä aineksia ja välineitä täytyy varata esille kun ruokaa ryhtyy laittamaan. Ja tietenkin osaa lukea sen, mitä ruokaa laittaessa täytyy tehdä; pilkkoa ja kuullottaa ja sen semmoista. Mutta jostain kumman syystä minun on hyvin vaikea aineksia ja ohjetta lukiessa nähdä se, mitä ruoka loppujen lopuksi on. Montakohan erilaista kanapataa esimerkiksi olen tehnytkään ja todennut niiden kaikkien periaatteessa olevan ihan samaa tavaraa, mutta eri ohjeella tehtynä.

Nyt tein innoissani kvinoaa ja pinaattia. Hei, uudenlainen kasvisruokaohje johon voin käyttää kvinoaa jota laatikossa nököttää. Kuorin, paloittelin ja kuullotin ja siinä vaiheessa huomasin tekeväni risottoa kvinoasta. Hitsi. Ei tässä nyt mitään uutta ja hienoa ollutkaan, olenhan tehnyt risottoa ohrastakin. Melkoinen yllätyskyykky! Mutta se nyt ei tietysti ollut taaskaan yllätys että risotto on hyvää. Vaikka sitten kvinoasta tehtynä. (Ohje: Glorian 7/2015 ohjeen pohjalta)



2 annosta

pala purjon valkoista osaa
1 sipuli
1 rkl oliiviöljyä
1,5 dl kvinoaa
6 dl kasvislientä
0,5 dl parmesaaniraastetta
nokare voita
kourallinen tuoretta persiljaa
80 g babypinaatin lehtiä
mustapippuria myllystä

1. Halkaise ja huuhdo purjo ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy laakeassa kasarissa ja kuullota sipulit pehmeiksi miedolla lämmöllä
3. Lisää sekaan kvinoa ja jatka kuullottamista vielä pari minuuttia
4. Sekoitta joukkoon kasvisliemi vähissä erissä koko ajan sekoitellen. Kun kvinoa on kypsää, nosta kasari pois levyltä
5. Sekoita joukkoon parmesaani ja voi ja laita kansi hetkeksi päälle ja anna ruuan hautua
6. Huuhtele pinaatit ja poista tarvittaessa lehdistä kannat. Sekoita pinaatinlehden valmiin ruuan joukkoon ja mausta mustapippurilla