Sitruunainen mozzarellaspagetti

Eipä tuosta ole pitkäkään aika kun tein viimeksi kesältä maistuvaa tuoretomaattipastaa. Pestoa, tomaattia, valkosipulia ja mozzarellaa. Selailin Glorian Ruoka&viini –lehden numeroa 4/2017 ja silmiini suorastaan hyökkäsi ihanan herkullisesti kesältä näyttävä pasta. Tomaattia, valkosipulia, mozzarellaa – tutut ainekset lautaselta mutta lisäksi vielä vihreää. Ja otsikko lupasi myös sitruunaa. Aivan pakko testata!

Ruokaa tehdessäni teki mieli säätää mutta tein kuitenkin (melkein) ohjeen mukaan, aivan pienillä säätelyillä että saisin selvää näiden kahden ohjeen eroista lautasella. Ajattelin että ruuassa on pastan määrään suhteutettuna liian vähän tomaattia, liikaa valkosipulia, liikaa sitruunaa, liikaa basilikaa, liikaa pinaattia ja liian vähän mozzarellaa. Maltoin mieleni ja laitoin noin suunnilleen ohjeen mukaiset määrät aineksia (no okei, pinaattia vähän vähemmän kun se aina hämää määrällään).

Keitin, pilkoin, paistoin ja sekoitin. Söin ja olin mykistynyt! Täydellinen yhdistelmä kaikkea! Kaikki maut löytyivät lautaselta, mutta mikään ei jättänyt muita varjoon. Unohdan edellisen kokeilun ja totean että tämä on se oikea!



2 annosta

200 g spagettia
125 g kirsikkatomaatteja
1-2 valkosipulin kynttä
iso luraus oliiviöljyä
1 tl sitruunankuoriraastetta
0,25 dl sitruunamehua
0,5 ruukkua basilikaa
50 g babypinaattia
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 pallo (125 g) mozzarellaa

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja huuhdo ja halkaise kirsikkatomaatit. Kuullota niitä hetkinen pannulla oliiviöljyssä
3. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuorta. Purista noin puolikkaan sitruunan mehu. Hienonna basilika karkeasti. Huuhdo pinaatin lehdet ja poista halutessasi lehtien kannat. Lisää ainekset pannulle tomaattien joukkoon. Sekoittele mutta älä kypsennä. Maista suolalla ja pippurilla
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita kasvisseos pastan joukkoon.
5. Annostele lautaselle ja revi mozzarella päälle. Rouhaise pinnalle vielä kevyesti mustapippuria

Marinoitu parsakaali

Syksy on siinä vaiheessa että tämän vuoden perunasato on nostettu. Pienestä perunamaasta saatiin tänä vuonna noin 8 kg perunoita. Perunat olivat jälleen kerran hyvälaatuisia, mutta mukulat jäivät harmittavan pieniksi.

Kuopus toivoi ruuaksi lihapullia ja perjantaina aamuvuoron jälkeen niitä sitten teinkin. Lihapullien kaveriksi keitettiin ensimmäinen satsi omia uusia perunoita – ja kyllä vaan ne olivat hyviä! Muutama siivu kunnolla suolattua silliä olisi kruunannut aterian, mutta eipä tullut asia mieleen ennen kuin ateria oli jo menossa parempiin suihin.

Tein aikuisille lisukkeeksi parsakaalia. Parsakaali on melkeinpä inhokkini kasvismaailmassa, mutta taannoin raakaruokakurssilla tekemäni parsakaalisalaatin jälkeen olen päättänyt antaa sille vielä mahdollisuuden todistaa herkullisuutensa.

Kuten ruokakurssilla, myös nyt, parsakaali sai kaverikseen voimakkaita mausteita ja makuja. Inkivääriä, seesamiöljyä, chiliä ja soijaa – ei kai noilla nyt mikään voi mennä pieleen! Parsakaalit tulivat uunista ihanan rapeina ja tuoksuvina ja jätin ne ohjeen mukaan marinoitumaan. Lopputulos olikin sitten lötkö ja pehmeä – luonnollisestikin. Jäin miettimään kannattaisikohan mausteliemi tarjotakin kastikkeen tapaan erillään jotta parsakaalin rakenne jäisi paremmaksi. Ehkäpä joskus testailen. Maut olivat hyvät ja toivat kivasti särmää peruna-lihapulla-ateriaan. (Ohje: Yhteishyvän Ruoka 4/2017)



2 annosta

1 parsakaali
1 rkl öljyä
0,25 tl suolaa

marinadi:
0,5 sitruunan mehu
chiliä maun mukaan
1 rkl inkivääriraastetta
0,5 ruukkua korianteria
0,25 dl soijakastiketta
2 tl hunajaa
2 tl seesamiöljyä

1. Leikkaa parsakaali kukinnoiksi (paloittele myös varret) ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Valuta päälle öljyä ja mausta suolalla. Kääntele käsin hieman että öljy leviää parsakaaleihin kauttaaltaan. Paahda 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia
2. Valmista marinadi. Hienonna korianteri ja sekoita kaikki ainekset yhteen kulhossa. Kaada marinadi paahdettujen parsakaalien päälle ja jätä maustumaan n. puoleksi tunniksi ennen tarjoamista

Jerk-maustetut broilerivartaat

No nyt jäi suu auki! Useammastakin syystä!

Vietettiin murun kanssa leppoisaa – ja yllättävän lämmintä - sunnuntai-iltaa kotosalla. Saunottiin rauhassa ja ryhdyttiin ruuanlaittopuuhiin vasta melkeinpä iltapala-aikaan. Toki olin lihat jo päivällä maustanut ja laittanut vartaat valmiiksi eli jäljelle jäi vain kypsennys. Grillailu aloitettiin varovaisesti koska mausteiden palaminen huolestutti hieman. Hissukseen ja sopivalla lämmöllä vartaat kypsyivät täydellisiksi. Suu auki ekan kerran!

Istuttiin pöytään ja annosteltiin ruoka lautasille. Lasiin kylmää hedelmäistä valkkaria ja ensimmäinen suupala suuhun! Aivan mahtava makujen harmonia suorastaan poksahti suussa! Kermaviilikastike tasapainotti mukavasti mausteseoksen tulisuutta ja sitruuna antoi kivaa happoa vartaille. Viinivalinta oli osunut kohdalleen yllättävän hyvin näinkin mausteiselle ruualle, vaikka pullo oli valkattu ihan sieltä halvimmasta päästä sen kummemmin katsomatta. Suu auki toisen kerran!

Lautanen tyhjeni ja pikkuhiljaa alkoi tuntua että chiliä olisi voinut olla hieman vähemmänkin. Nenää sai niistää ja salaatissa olevista juustokuutioista etsiä hieman helpotusta poltteeseen suussa. Kermaviilikastikkeen topakka limekin alkoi tuntua suuhun liian happoiselta. Nopsaan lautanen tyhjäksi ja jäähdyttelemään. Suu auki kolmannen kerran!

Onneksi jälkkäri oli huolella mietitty. Tulisen ja voimakkaan makuisen broilerin ja salaatin jälkeen söimme kipolliset kotitekoista vanilja-valkosuklaajäätelöä ja suolattuja cashew-pähkinöitä. Ei poltellut chili enää suussa vaan tilalle tuli pehmeää viileyttä ja makeutta. Mahtavaa! Suu auki neljännen kerran!

Kesä on ohi ja grillailut oli tältä erää varmaan tässä. Ensi kesänä tätä uudelleen koska tämä oli kuulemma paras ateria, jonka olen valmistanut! Jos jotain tästä säätäisin, niin jättäisin limen pois kastikkeesta kokonaan. Vartaiden voimakas chili ja sitruunan happo eivät kaipaa enää lisää potkua, vaan kastikkeen pointti olisi mielestäni nimenomaan tasapainottaa ja pehmentää broilerin makumaailmaa. Mutta kirkkaasti jatkoon siis! (Ohje: Maku 4/2017)



600 g broilerin paistileikkeitä
2 sitruunaa

mausteseos:
1 rkl suolaa
2 tl persiljaa
2 tl timjamia
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl sipulijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl (tai maun mukaan) chilihiutaleita
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
0,25 tl kanelia

kermaviilikastike:
200 g kermaviiliä
2 rkl limemehua
0,75 tl suokaa
0,5 tl sokeria
0,25 tl mustapippuria

1. Sekoita mausteseoksen ainekset yhteen
2. Leikkaa paistileikkeet kolmeen osaan ja pyörittele ne mausteseoksessa. Jätä viileään maustumaan muutamaksi tunniksi
3. Valmista kermaviilikastike sekoittamalla ainekset yhteen. Jätä odottamaan viileään
4. Pese sitruunat huolella: Leikkaa sitruunat viipaleiksi ja puolita viipaleet puolikuun muotoisiksi
5. Laita varrastikkuihin broileria ja sitruunaa vuorotellen.
6. Grillaa vartaat kypsiksi. Tarjoa salaatin ja kermaviilikastikkeen kera

Igorin kana

Ja taas aikaani jäljessä…

Igorin kana oli blogimaailmassa pinnalla joskus. Niin kauan aikaa sitten että en edes muista enää milloin. Katselin herkullisia kuvia ja kyllä, teinkin kyseisen ruuan. Ja syötiin ja todettiin todella hyväksi. Ja kuvasin ja kirjoitin ohjeenkin muistiin. Mutta tänne se jäi, wordin syövereihin unohduksiin ja hautautui blogihiljaisuuden sisään. Kunnes sen oli aika tulla esiin!

Pikkuhiljaa ruuan laittaminen ja kirjoittaminen ovat saaneet taas tilaa elämässäni. Kiireisten ja raskaidenkin vuosien jälkeen huomaan välillä että minulla on taas aikaa – ja välillä energiaakin – elää myös itselleni ja tehdä niitä asioita mistä nautin. Luonnossa liikkuminen on vallannut yhä enemmän tilaa ja tänä kesänä olen taas usein löytänyt itseni geokätköjä etsimästä ja perhosia bongailemassa. Ehkäpä elämä alkaa nyt viimein asettua niihin uomiinsa mihin sen on tarkoitus asettuakin.

Alla on pari kiireistä ja pitkää viikkoa töissä ja vapaa-ajan tiimoilta. Lukuvuoden aloittelu on aina yhtä kiireistä eikä mikään aika tahdo riittää saamaan hommia valmiiksi. Useampi viikonloppukin on mennyt kulkiessa pitkin poikin. Sunnuntaiaamuna heräsin pitkästä aikaa kiireettä ja keitin kahvin. Avasin koneen ja selailin viimeisimmät kuulumiset sanomalehdestä ja somesta. Kaadoin toisen kupin kahvia ja pyysin pojat aamupalalle. Jääkaapissa nökötti houkuttelevina kaksi mehevää paprikaa jotka teki mieli leikata aamupalaleipien päälle. Mutta ei, sillä ruokalistalla oli Igoria. 1,5 tuntia myöhemmin huomasin edelleen istuvani keittiössä pöydän ääressä. Kolmas kuppi kahvia menossa ja sormet pomppivat näppäimistöllä. Muru tuhisi vielä ja käänsi kylkeään – nukkui karhunmetsästysviikon univajetta kiinni. Kerrankin ei ollut kiire minnekään!

Iltapäivällä Igor tuoksui uunissa ja sen valmistuttua istuttiin rauhassa ruokailemaan. Pojat painuivat pihalle ja aikuiset nauttivat jälkkäriksi siivut kaakaolikööriä. Eikä vieläkään ollut kiire!



6-8 annosta

800 g broilerin fileetä
öljyä paistamiseen
1tl suolaa
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
0,5 dl tomaattipyreetä
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
mustapippuria
2 dl kanalientä
350 g smetanaa
1 maustekurkku
kourallinen lehtipersiljaa

1. Ruskista broilerin fileet kuumalla pannulla niin että ne saavat hieman väriä. Nosta fileet voideltuun uunivuokaan ja ripottele niiden päälle suolaa
2. Kuori sipulit. Leikkaa sipulit ja paprikat suikaleiksi ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuullota kasvikset pehmeiksi pannulla
3. Lisää pannulle tomaattipyree ja kypsennä sitä pari minuuttia. Lisää joukkoon hunaja, suola, pippuri ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi.
4. Sekoita joukkoon smetana ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä kunnes se sakenee hieman
5. Kuutioi maustekurkku ja hienonna persilja. Sekoita ne kastikkeen joukkoon ja kaada kastike uunivuokaan broilerin fileiden päälle
6. Kypsennä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa lisukkeena riisiä, pastaa tai perunoita.

Pataleipä

Kotitekoinen leipä on heikkouteni! Juureen leivottu ruisleipä vie kielen mennessään eikä vaalea leipä häviä ruisleivälle ollenkaan. Joitakin vuosia sitten leivoin kaiken leivän itse; ruisleivän juurella ja vaalean leivän vaivaamattoman leivän ohjeella. Ruisleivän kanssa ongelmaksi tuli juuren säilyvyys. Säilytin juurta jääkaapissa ja leivoin leivän kerran viikossa. Leipää tuli aivan liikaa. Laitoin juuren sitten pakastimeen, mutta sepä suuttui minulle moisesta kohtelusta eikä halunnut enää lähteä toimimaan. Se siitä ruisleipähommasta.

Vaalean leivän leipominenkin jäi pikkuhiljaa aivan kokonaan. Vaikka vaivaamaton leipä on vaivaton niin siltikin tekeminen tuntui vaivalloiselta. Siirryimme aivan kokonaan kaupan leipähyllyille. Ruisleipä ja nimenomaan ruispalat on meillä aamu- ja iltapalapöydän vakkari. Lapset tykkäävät syödä välillä vaaleaa leipääkin mutta tuntuu hölmöltä ostaa höttöleipää joka on säilöntäaineilla höystetty kun sen leivän paistaa niin nopsaan itsekin.

Olen aina aikaani jäljessä. Pataleipä tuli ja oli ja lieneeköhän jo mennytkin. Itse testasin pataleivän vasta viime syksynä ja sehän osoittautui aivan loistavaksi keksinnöksi! Vieläkin vähän helpompi kuin vaivaamaton leipä – vaikka melko lailla samanlainen periaate leivän teossa onkin. Ainekset sekaisin, pitkä kohotus, taikina pöydälle ja lyhyt kohotus ja sitten vaan uuniin.

Sopiva pata tuotti hieman ongelmia. Kotona paistoin leivän Kermansaven kannellisessa padassa, mutta se oli liian laakea ja leipä levisi paiston aikana lähinnä sivulle päin ja leivistä tule usein leveitä ja littanoita. Eräänä viikonloppuna lupasin tehdä leivän muruseni luona joka oli ihastunut tuoreen leivän makuun. Hänen kattilakaapistaan löytyikin oikea aarre: pieni Arabian kokkipata, joka oli kaapin perällä hyljättynä ja käyttöä vailla. Sain adoptoida tuon pienen kaunottaren leipähommia varten. Nyt on hyvä paistella.



7 dl vehnäjauhoja
0,75 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl vettä

lisäksi:
rypsiöljyä

1. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne sekaisin. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa
2. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja anna taikinan kohota huoneenlämmössä 12-24 tuntia
3. Ennen paistoa kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja käännä kaksinkerroin. Älä vaivaa! Ripottele päälle jauhoja ja peitä liinalla
4. Laita kannellinen uunipata uuniin ja lämmitä uuni 225 asteeseen
5. Kun taikina on kohonnut pöydällä puolisen tuntia, ota pata uunista ja pyyhkäise sen sisäpinta öljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja laita kansi päälle
6. Nosta pata takaisin uuniin ja paista leipää 30 minuuttia. Ota kansi pois ja jatka paistoa vielä 15 minuuttia

Valkosuklaakakku

Kerran kesässä täytyy tehdä mansikkakakku. Tänä kesänä mansikoilla herkuttelu on jäänyt myöhäksi, kun pakastamispuuhiinkin ehdin nipin napin kesälomani viimeisellä viikolla heinäkuun lopussa. Yleensä mansikkahillokattila on liedellä porissut ja heinäkuun puolivälissä. Mansikkakakun aika tuli tänä vuonna vasta elokuun puolessa välissä. Päivää ennen minun lukuvuoteni aloitusta ja kolmea päivää ennen poikien koulun alkua. Ehkäpä tämä sitten oli kesäkauden päättäjäiskakku tai arkisen pyörityksen aloituskakku. Niin tai näin, mahtavan makuista se kuitenkin oli!

Tämän kakun ohjeen olen muruseltani saanut ja kakku on yksinkertaisuudessaan todella mukava ja nopsa valmistaa. Kertaalleen olen itsekin tätä tehnyt ja silloin mansikoiden puuttuessa laitoin koristeeksi vesimelonia ja suklaarusinoita. Kakku on tuhti, täyteläinen ja makea, joten marjat tai hedelmät päällä raikastavat kokonaisuutta kivasti. Mielestäni mansikat ovat ehdottomasti paras – ja varsinkin kesään sopivin - valinta! Tänään kakun päälle löytyikin yllärinä vielä vadelmia pienen metsässä tehdyn tutkimusretken yhteydessä. Saatiin siis kesän parhaat herkut samaan kakkuun.



pohja:
200g keksejä
100 g voita

täyte:
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g valkosuklaata

1. Pingota irtopohjavuoan (halk.23cm) pohjan ja reunan väliin leivinpaperi
2. Hienonna keksit monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurujen sekaan. Levitä seos kakkuvuoan pohjalle ja jätä odottamaan
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita sen joukkoon tuorejuusto sähkövatkaimella edelleen vatkaten. Vatkaa kunnes seos on sileää ja tasaista.
4. Sulata suklaa ja sekoita se kermatäytteen joukkoon.
5. Levitä täyte pohjan päälle ja anna asettua kylmässä vähintään 4 tuntia ennen tarjoamista

Tuoretomaattipasta

Loppukesä on tomaattien parasta aikaa. Kotimaisia tomaatteja saa edullisesti ja ne ovat kauniin värisiä ja herkullisen tuoksuisia. Ja maku on tietenkin täyteläinen. Selailin näytelehtenä tullutta Kotivinkkiä (13/2017) eräänä lomapäivänä aamukahvia hörppiessäni ja nappasin talteen tämän herkullisen näköisen ja yksinkertaisen pastaohjeen. Ohje pääsi testiin parin viikon päästä kun lapset olivat lomailemassa isänsä kanssa – eli silloin kun voi syödä aikuisten kesken ihan mitä haluaa.

Jalostin ohjetta sen verran että käytin jääkaapista pestopurkin jämän tähän ennen kuin se olisi liian myöhäistä. Ohjeessa olleen basilikan jätinkin sitten pois koska pestosta saa basilikan makua jo aivan tarpeeksi. Pinjansiemenet korvasin cashew-pähkinöillä – ihan vaan taloudellisista syistä. Muutoksista huolimatta lopputulos oli ihana! Pestoa olisi voinut olla vähän enemmän, samoin kuin suolaa. Ja mozzarellaakin olisi voinut syödä muutaman nökäreen enemmän.

Vaikka ennakkoon hieman epäilytti kuinka kanssasyöjälle kasvisruoka maistuu, mutta jälleen kerran sain yllättyä iloisesti ja katsoa kun ”jos ihan vähän ottaisin lisää” –annoskin katosi lautaselta nopeasti. Tämä menee siis täydellä kahden äänen kannatuksella jatkoon herkullisuutensa vuoksi saaden allekirjoittaneelta ansaitun kunniamaininnan siitä että ruoka oli nopsa valmistaa myös arki-iltana.



2 annosta

180 g pastaa
250 g kirsikka- tai miniluumutomaatteja
0,5 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
0,25 tl mustapippuria
0,25 tl suolaa
1 pallo mozzarellaa
1 dl paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä
3 rkl pestoa

1. Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pese pastan valmistuessa tomaatit ja puolita tai lohko ne. Laita tomaatit kulhoon
3. Mittaa öljy pannulle. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se öljyn joukkoon. Kuumenna öljy ja kuullota valkosipulia hetkinen.
4. Kaada kuuma öljy tomaattien päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita ja jätä maustumaan
5. Paloittele mozzarella ja rouhi pähkinät
6. Valuta kypsä pasta ja sekoita sekaan pesto tasaisesti. Sekoita joukkoon tomaatit öljyineen
7. Tarjoa mozzarellan ja pähkinöiden kera