29. toukokuuta 2017

Kuhapyttäri

Kuha on lempparikalani ja näköjään taipuu moneksi! Nopsa arkiruokaherkku ei paljon esittelyä tai lurittelua kaipaa: kuha on kuha vaikka voissa paistaisi perunoiden kera. Tämän ruuan kokkaaja oli hieman epäileväinen testauksensa tuloksen suhteen, mutta lopputulos oli aivan loistava. Sipulia, perunaa ja kalaa pannulle, majoneesia valmiin ruuan niskaan ja siinäpä saa taas kroppa ja mieli ravintoa. Ehdottomasti parempaa kuin perinteinen makkarapyttäri!



perunoita
sipulia
öljyä
nokare voita
kuhafileetä
timjamia
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja paloittele perunat pieniksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuli pehmeäksi miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon perunat ja paistele ne miltei kypsiksi välillä sekoitellen
3. Leikkaa kuhafileet ruodottomiksi ja sitten pienemmiksi paloiksi. Kun perunat ovat melkein kypsät, lisää pannulle voita ja kalat ja timjamia. Jatka kypsentämistä muutama minuutti kunnes kala on kypsää, mutta varo paistamasta kalaa liian kuivaksi
4. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa majoneesin ja pehmeiksi keitettyjen kananmunien kera

28. toukokuuta 2017

Toffee-blondiet

Eräänä maanantai-iltana aloin – ehkä hieman kiukkuisena työpäivän jälkeen ja kotitöiden saartamana – leipoa töihin kahvileipävuoroa varten raparperi-vadelmapiirakkaa. Lapset kipaisivat ruoka-aikaan pihalta sisälle kun piirakka oli parhaillaan uunissa. Molemmat nuuhkuttelivat leipomuksen tuoksuja antaumuksella. Jouduin tipauttamaan muksut pilvilinnoista kertoen että tuohon piirakkaan ei koske kukaan ja että se on menossa töihin työkavereiden (toivottavasti) iloksi.

”Äiti, miks sie et enää ikinä leivo meille kotiin?!”

Huh! Pisto sydämeen kuopuksen osuvan kommentin kautta. Niin, miksi? Enpä ole itse moista huomannutkaan! Mutta monestihan (ei aina!) lapsen suusta kuulee totuuden ja jäin mietiskelemään asiaa. Tottahan se on! En leivo enää ikinä meille kotiin! Lapset ovat kasvaneet kanssani kodissa jossa on viikoittain leivottu ja saatu maistella kotitekoisia herkkuja. Nyt viime aikoina käsittämätön kiire on vallannut elämäni ja tuntuu että en pakollisten koti- ja työhommien jälkeen enää saa aikaiseksi mitään ”ylimääräistä” jos vaikka aikaa sattuisi jäämäänkin. Yhden aikuisen taloudessa kotitöihin ja kaikkien liikkuvien osien hallintaan saa kulumaan aikaa ja energiaa aivan uskomattoman paljon!

Miltei samalta istumalta kommentin (ja ruokailun ja keittiön siivoilun jälkeen) avasin ruokaohjelootani ja nappasin sieltä päällimmäisenä olevan leivontaohjeen. Se olikin aivan tuore Kaneli&sokeri-lehdestä saksittu simppeli mittaa-sekoita-kaadapellille-paista ohje, joka yksinkertaisuudessaan sopi hyvin viikonloppuun lasten kanssa. Sain kuopuksen vielä kaveriksi hommiin ja saatiin taikina pian uuniin.

Ettei kaikki nyt olisi sujunut aivan niin kuin pitää niin paiston kanssa oli hieman ongelmaa. Blondielevy ei oikein kohonnut vaan jäi todella tiiviiksi massaksi (mielestäni liian tiiviiksi vaikka kuohkeus ja ilmavuus ei todennäköisesti ollut tarkoituksenakaan tässä leivonnaisessa). Paistoaika oli uunilleni liian pitkä (laitan alla olevaan ohjeeseen uunilleni sopivaksi korjatun ajan) ja lopputulos oli mielestäni liian kuiva. Onnistuin myös ensimmäistä kertaa polttamaan valkosuklaan mikrossa (joo, vesihauteessa olisi parempi, mutta aina on onnistunut mikrossakin). Ja vielä kerta kiellon päälle: poltin vielä toisenkin erän suklaata – sen jonka olisi pitänyt nippanappa riittää pelastamaan tilanne.

Mutta nyt ei pääse lapsi sanomaan että en leivo enää ikinä kotiin!



350 g voita
3 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 munaa
7 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,75 tl suolaa
200 g kermakarkkeja (esim. Omar)

pinnalle:
100 g paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä
100 g valkosuklaata

1. Ota munat ja voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen leipomista
2. Vatkaa voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi kulhossa. Lisää joukkoon munat yksitellen voimakkaasti vatkaten
3. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin
4. Paloittele kermakarkit saksilla pieniksi paloiksi ja lisää ne kuiva-aineiden kanssa voi-sokerivaahtoon. Sekoita vain sen verran että taikinasta tulee tasaista
5. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle
6. Rouhi pähkinöitä pienemmiksi ja kaada rouhe taikinan päälle
7. Paista 175-asteisessa uunissa 25 minuuttia
8. Sulata suklaa ja valuta se raidoiksi jäähtyneen levyn päälle

25. toukokuuta 2017

Mantelikuha

Kuha on ollut harvinaista herkkua minun lautasellani, mutta menneenä talvena ja keväänä tuota herkkua on saanut syödä vähintään joka toinen viikko. Parhaimmillaan kuha on aina mielestäni ollut fileenä pannulla paistettuna ja suolalla ja mustapippurilla maustettuna. Nyt olen saanut syödä sydämeni kyllyydestä leivitettyä kuhaa aamiaisella, iltapalalla, fish and chipsinä ja yrttisen perunamuusin kera päivällisenä. Aivan mahtavaa!

Toinen minulle uusi tapa laittaa kuhaa on uunissa mantelisella kuorrutteella päällystettynä. Kaveriksi yrteillä maustettua perunamuusia ja pannulla paistettuja porkkanaviipaleita. Lasillinen kylmää puolikuivaa valkoviiniä kruunaa aterian. Mitäpä siihen muuta tarvitseekaan – hyvä seuralainen pöytään kaveriksi ja hetki on juhlaa arki-iltanakin.



2-4 kuhafileetä
n. 1 dl kermaa

kuorrute:
1 ruukku tuoretta tilliä
1,5 dl parmesaaniraastetta
1 pussi mantelilastuja
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa kuhafileet ruodottomiksi ja laita ne voideltuun uunivuokaan
2. Laita kuorrutteen ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi seokseksi. Levitä seos tasaiseksi kerrokseksi kalafileiden päälle
3. Kaada päälle kermaa
4. Kypsennä 225-asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia (paistoaika riippuu kalan määrästä) kunnes kuorrute saa hieman väriä

24. toukokuuta 2017

Kvinoaa ja pinaattia

Jännä juttu miten sitä ei osaa lukea ruokaohjetta. Siis osaa tietenkin lukea sen, mitä kaupasta tarvitsee ostaa ja mitä aineksia ja välineitä täytyy varata esille kun ruokaa ryhtyy laittamaan. Ja tietenkin osaa lukea sen, mitä ruokaa laittaessa täytyy tehdä; pilkkoa ja kuullottaa ja sen semmoista. Mutta jostain kumman syystä minun on hyvin vaikea aineksia ja ohjetta lukiessa nähdä se, mitä ruoka loppujen lopuksi on. Montakohan erilaista kanapataa esimerkiksi olen tehnytkään ja todennut niiden kaikkien periaatteessa olevan ihan samaa tavaraa, mutta eri ohjeella tehtynä.

Nyt tein innoissani kvinoaa ja pinaattia. Hei, uudenlainen kasvisruokaohje johon voin käyttää kvinoaa jota laatikossa nököttää. Kuorin, paloittelin ja kuullotin ja siinä vaiheessa huomasin tekeväni risottoa kvinoasta. Hitsi. Ei tässä nyt mitään uutta ja hienoa ollutkaan, olenhan tehnyt risottoa ohrastakin. Melkoinen yllätyskyykky! Mutta se nyt ei tietysti ollut taaskaan yllätys että risotto on hyvää. Vaikka sitten kvinoasta tehtynä. (Ohje: Glorian 7/2015 ohjeen pohjalta)



2 annosta

pala purjon valkoista osaa
1 sipuli
1 rkl oliiviöljyä
1,5 dl kvinoaa
6 dl kasvislientä
0,5 dl parmesaaniraastetta
nokare voita
kourallinen tuoretta persiljaa
80 g babypinaatin lehtiä
mustapippuria myllystä

1. Halkaise ja huuhdo purjo ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy laakeassa kasarissa ja kuullota sipulit pehmeiksi miedolla lämmöllä
3. Lisää sekaan kvinoa ja jatka kuullottamista vielä pari minuuttia
4. Sekoitta joukkoon kasvisliemi vähissä erissä koko ajan sekoitellen. Kun kvinoa on kypsää, nosta kasari pois levyltä
5. Sekoita joukkoon parmesaani ja voi ja laita kansi hetkeksi päälle ja anna ruuan hautua
6. Huuhtele pinaatit ja poista tarvittaessa lehdistä kannat. Sekoita pinaatinlehden valmiin ruuan joukkoon ja mausta mustapippurilla

17. toukokuuta 2017

Broileria salmoriglio

Kesän parasta antia takapihalla ovat ehdottomasti tuoreet yrtit! Tässä kohtaa kevättä ajatus tuntuu vielä kaukaiselta. Pakastimesta rapsutellaan viimeisiä viime kesän rippeitä ruokien sekaan odotellessa uuden kauden alkua. Aurinko paistaa jo lupaavasti lämmittäen ja multakin alkaa viileän ja pitkän kevään jälkeen olla jo kutakuinkin sula. Kohta pääsee lapion varteen – kaivamaan ja kääntämään ja lannoittamaan. Ja sitten lopulta voi laittaa siemenet ja taimet maahan ja odottaa kasvun ihmettä. Vesi kielellä!

Oregano on runsaskasvuinen yrtti ja menestynyt takapihallani todella hyvin! Tuoreen oreganon maku on yllättävän voimakas ja useampaan kertaan sitä onkin tullut laitettua hieman liikaa kun on tottunut kuivatun yrtin miedompaan makuun. Tässä ruuassa oregano ja valkosipuli ovat pääosassa ja broileri toimii vain alustana mausteiden hienolle yhdistelmälle. Grillaa tai paista pannulla – se lienee makuasia. Tästä ruuasta tulee kesä mieleen! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2016)



600g broilerin minuuttipihvejä

marinadi:
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tuoretta hienonnettua oreganoa
4 rkl oliiviöljyä
0,5 tl mustapippuria

salmoriglio-kastike:
1 ruukku oreganoa
1 valkosipulin kynsi
1 sitruuna
0,75 dl oliiviöljyä
1 tl sormisuolaa
0,5 tl mustapippuria

1. Valmista marinadi: kuori ja hienonna valkosipulin kynsi. Mittaa oljy pieneen kulhoon ja sekoita siihen muut ainekset.
2. Kuivaa broilereiden pinta ja laita ne muovipussiin. Kaada marinadi joukkoon ja sulje pussi huolella. Laita jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai vaikka yön yli
3. Ota lihat lämpiämään ajoissa ennen kypsentämistä. Pyyhi marinadi pois ja grillaa pihvit kypsiksi. Jätä lepäämään
4. Valmista kastike: kuori valkosipulin kynsi. Pese sitruuna huolellisesti. Raasta valkosipuli ja sitruunan kuori kulhoon. Hienonna oregano ja sekoita kaikki kastikkeen ainekset sekaisin