31. joulukuuta 2014

Chili-kookoskastike

Kanapalaset odottivat paistamista. Paistileikkeet luonnollisestikin. Lapset syövät lihansa aina ihan sellaisinaan, mutta itse mieluummin tekisin varsinkin broilerista kastiketta tai pastaa. Monesti olen tehnyt satay-kastiketta itselleni broilerin kaveriksi. Isosta satsista voi pakastaa pienempiä kerta-annoksia pieniin pakasterasioihin.

Tällä kertaa satay ei houkutellut, vaan välillä oli saatava jotain vaihtelua. Kaivelin siis ruokaohjekansioni esille ja valkkasin sieltä ensimmäisen bloggaamattoman kastikeohjeen (kyllä, myös tuolla perusteella voi ruokalistaa suunnitella!). Valinta osoittautuikin loistavaksi! Pientä potkua chilistä, lämpöä currysta ja sipuleista ja pehmeyttä kookoksesta. Riisi ja soosi olisi riittäneen, broileri oli vaan mukava lisä.



2 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 punaista chilipalkoa
2 tl curryjauhetta
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 sitruunan mehu
3 dl kookosmaitoa

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli kuullota niitä pannulla öljyssä kunnes sipuli pehmenee ja valkosipuli alkaa tuoksua
2. Lisää curry ja tomaattipyree ja kypsennä mausteita pari minuuttia
3. Lisää sitruunamehu ja kookosmaito ja keitä 8-10 minuuttia kunnes kastike sakenee
4. Tarjoa riisin ja broilerin tai kalan kanssa

30. joulukuuta 2014

Toffeiset browniepalat

Kurkkaus menneeseen…

Syyslomaviikko tuli taas tarpeeseen kiireisen työrupeaman jälkeen. Heti kun väsymys ja kiire vähänkin hellittää, alkaa jauhopeukalon kutkutus aivan välittömästi! Vieraita olikin sopivasti tulossa joten sain poikien kanssa hyvän syyn leipoa. Jotain hyvää, mutta silti simppeliä arki-iltaan sopivaa.

Sain joskus vanhemmiltani ohi kulkiessani matkaan Otavamedian julkaiseman pienen jälkiruokakirjasen, Pieni herkkukirja. Sieltä alettiin nyt etsiskellä sopivaa ohjetta ja tämä imellys valikoitui toteutettavaksi. Pikainen pyörähdys lähikaupassa ja oltiin valmiina toimeen. Pienempi päättikin, ettei leipominen huvita ja kasivee sai sitten kunnian tehdä tämän leipomuksen ihan itse. Toimin apukokkina pilkkomassa omar-karkit, sekoittamassa paksun taikinan lopuilleen ja hieman seurailemassa sivusta että hommat menee varmasti niin kuin ohjeessa sanotaan. Hyvin laps veti ja lopputulos oli suussa sulava! (Ja mie raivasin keittiön…)



125 g voita
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
60 g mantelirouhetta
220 g kermatoffeeta (esim. Omar)
0,5 dl kermaa

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen samalla voimakkaasti sekoittaen
2. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja kääntele ne voi-sokeri-muna-seokseen.
3. Paloittele toffeet rouheiksi paloiksi ja sekoita ne taikinan joukkoon mantelirouheen kanssa
4. Sekoita taikinaan lopuksi kerma.
5. Kaada taikina pitkulaiseen uunivuokaan leivinpaperin päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Jäähdytä ja leikkaa neliöiksi

29. joulukuuta 2014

Hirveä tauko!

Aivan järkyttyneenä kirjoittelen täällä (aivan liian) pitkästä aikaa kauhaan kuulumisia! Kaksi kuukautta hiljaisuutta tällä saralla on vierähtänyt - ja melkeinpä huomaamatta! Ensin tuntui että ei synny tekstiä, sitten tuntui ettei jaksa kokkailla, sitten tuntui että ei jaksaisi oikein mitään muutakaan.

Syksy töissä alkoi hyvin, asiat rullasi kivasti ja ajattelin jo oppineeni jotain oleellista tavassani tehdä töitä ja olla tekemättä välillä töitä. Pahaa aavistamatta lähdin lokakuussa syyslomalle ja sen jälkeen ei enää rullannut kivastikaan. Yksi suuri muuttuva tekijä töissä ja se riittikin viemään mehut melkolailla tehokkaasti! Kotona syötiin jotain arkista.

Lokakuun viimeisinä päivinä saimme tiedon, että pääsemme viimeinkin muuttamaan pois kerrostalossa sijatsevasta betonipömpelistä, jossa en oikein alun alkaenkaan ollut viihtynyt. Asunto oli tilapäisratkaisu, joka olosuhteiden pakosta olikin kotini viitisen vuotta. Olihan asunnossa hyviäkin puolia (kuten paljon kaappitilaa ja ihana lasitettu parveke - eli puutarha), mutta myös miinuspuolia oli ihan riittävästi. Elämäntyylimme ja -rytmimme eivät oikein osuneet yksiin eräiden naapureiden kanssa ja tilanne oli välillä melkolailla hermoja kiristävä.

Erityisesti minua ärsytti entisen asunnon keittiö. Joka oli harmaa. Kaapistojen ovien materiaali oli sellainen, josta ei mitkään tahrat irroneet. Hella oli pinttynyt. Katossa valtavan kokoinen loisteputkivalaisin. Tiskipöytälevyä oli useamman keittiön tarpeisiin. Ja kaakelit (oi, ne kaakelit) olivat jollain tapaa liian psykedeeliset makuuni (tai ehkä en vaan ymmärtänyt kyseistä tyylisuuntausta)! Kaappeja oli ihanan paljon - jos nyt jotain hyvääkin!



Siinäpä sitten keskellä työkiirettä ja -painetta alettiin pakata, pestä ja puunata. Kotona syötiin jotain arkista. Ja kaappeja ja pakastinta tyhjäksi.

Joulukuun alussa päästiin uuteen kauniiseen kotiin. Nyt maan tasalle ja pienen eteläpihan äärelle (johon toivon mukaan kesällä saa laitettua pari viljelylaatikkoa ja pallogrillin). Nyt ei ole harmaata. Nyt on ruskeaa. Nyt sopii keittiökin sisustukseen!



Joulukuu on mennyt työkiireiden lisäksi purkaessa tavaroita ja pestessä uutta kotia. Siivottu täällä kyllä oli kun sisään pääsimme, mutta pesusienelle on ollut siltikin runsaasti töitä! Arkena on syöty jotain arkista. Joulun pyhät on syöty kinkkua, juustoja, piirakoita ja suklaata.



Tänään aamupäivällä putsailin viimeisiä kohtia. Nyt on keittiö lopuilleen puhdas - ja se on siltikin kauniin ruskea! Lomaa on jäljellä vielä loppiaiseen saakka - ehkäpä kauhasta nyt viimeinkin taas kajahtaa!

26. lokakuuta 2014

Broileri-lehtikaalipata

Lehtikaali oli siis menneen kesän uusi tuttavuus kasvimaalla! Kasvatin itse kolme tainta, jotka näyttivät hyvin raasuilta kun ne maahan laitoin. Ajattelin kuitenkin kokeilla. Ja kannatti. Yhden taimen joku kylläkin söi heti alkumetreillä, mutta kaksi kaalia lähti kasvamaan.

Sitten kuvioihin tuli etana tai joku muu ötökkä, joka söi alalehdet. Katselimme äitini kanssa pitsireunaisia kaaleja hieman huvittuneina, mutta annoin niiden edelleen olla. Näyttäisihän niistä kuitenkin jollekin olevan iloa! Kaalit kasvoivat ja ilokseni ylemmät lehdet saivat olla rauhassa! Annoin alimmat syödyt lehdet myös olla paikoillaan – ikään kuin hämäyksen vuoksi.

Kaalit kasvoivat napakoiksi ja koska ne kestävät pakkasiakin, en pitänyt sadonkorjuun kanssa kiirettä. Oli myös melko vaikea valita mihin kaalit käyttäisin, koska niitä oli tosiaan vain kaksi. Eli kovinkaan suuriin ja kattaviin kokeiluihin ei materiaalia riittäisi. Jääkaapissa pötkötti chorizo, jonka olin leivontaa varten joskus ostanut ja joka oli kuitenkin käyttämättä jäänyt, joten tämä Keittiössä, kotona ja puutarhassa –blogista löytämäni ohje osui kuin nyrkki silmään. Jätin alkuperäisessä ohjeessa olleet pavut pois, koska ruoka vaikutti olevan tuhtia ja täyteläistä jo muutenkin. Lopputulos oli todella herkullinen!! Lehtikaali pääsee kasvimaalleni ensi kesänä myös!

Valitsin myös toisen lehtikaaliohjeen kokeiltavaksi. Mutta cityjänis ehti ensin. Porkkanoiden ja palsternakkojen välissä kaalit saivat kasvaa rauhassa, mutta kun kaikki muu oli maasta nostettu, oli kaalit selvästi kuin tarjottimella. No, hyvä kun maistui – olis maistunu miullekin!



500 g broilerin paistileikkeitä
100 g chorizo-makkaraa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
savupaprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
1 prk tomaattimurskaa
1 tl rosmariinia
5 suurta lehtikaalin lehteä
1 dl kalamata-oliiveja

1. Paloittele paistileikkeet hieman pienemmiksi paloiksi ja ruskista ne kasarissa öljyssä. Nosta syrjään odottamaan
2. Paloittele chorizo ja paista sitä kasarissa omassa rasvassaan kunnes se kypsyy rapeaksi.
3. Hienonna sipuli ja valkosipulin kynsi ja lisää ne kasariin. Jatka kypsentämistä kunnes sipulit ovat pehmeitä.
4. Mausta savupaprikajauheella, suolalla ja pippurilla ja lisää kasariin tomaattimurska ja rosmariini. Sekoita ja lisää broileripalat sekaan. Kypsennä noin 15 minuuttia
5. Leikkaa lehtikaalin lehdistä paksu ruoti pois ja leikkaa lehdet pienemmiksi palasiksi. Halkaise oliivit kahtia. Sekoita kaali ja oliivit kasariin. Laita kansi päälle, nosta kasari pois levyltä ja anna hautua viitisen minuuttia. Tarjoa riisin kera

25. lokakuuta 2014

Sitruunainen lohipasta – toinen tuleminen

Blogi ja ruokaohjekansioni pullistelevat ruokaohjeita, joista suurinta osaa on tullut tehtyä vain kertaalleen. Vaikka lopputulos olisi ollut kuinka herkullinen tahansa, arki täyttyy loppujen lopuksi aina niistä samoista ruuista vaikka vaihtoehtoja olisi yllin kyllin.

Viikonloppu oli tulossa ja näytti siltä että pitkästä aikaa ollaan aikuisten kesken kotosalla vaan. Tämähän tarkoittaa kokkailun kannalta sitä, että mikä tahansa on mahdollista. Selailin ohjeita, mutta mikään ei oikein houkutellut eikä oikein ollut sellainen kokeilevainen olo. Raskaan ja väsyttävän työviikon jälkeen olimme molemmat sitä mieltä että jotain tuhtia ja topakkaa täytyy saada. Nyhtöpossu oli meidän molempien ykkösajatus, mutta ehtisihän sitä jotain muutakin tehdä.

Ajattelin selailla blogia, josko sieltä jotain ideaa löytyisi. Avasin ensimmäisen postauksen, joka oli julkaistu 26.2.2009. Siitä se ajatus sitten lähti! Jospa alkaisinkin tehdä noita aiemmin postattuja, mutta unohduksiin jääneitä ruokia – ehkäpä hieman tähän hetkeen päivittäen. Tässä siis Anzkun kauhan ensimmäinen ruokalaji uudelleen kokkailtuna ja herkulliseksi havaittuna! Taipuisikohan tämä lastenkin suuhun?!



4 annosta

n. 300 g spagettia
2 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
200 g pakasteherneitä
1 sitruuna
200 g ranskankermaa
50 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl tilliä
suolaa
mustapippuria
250 g lämminsavulohta
n. 0,5 dl pastan keitinvettä

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on kypsää, ota desin verran keitinvettä syrjään. Valuta pasta ja jätä odottamaan
2. Valmista kastike pastan kiehuessa. Kuori ja hienonna punasipuli. Kuumenna öljy paistokasarissa ja kuullota sipuli pehmeäksi. Lisää pannulle jäiset herneet ja kuullottele viitisen minuuttia
3. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuori. Lisää 2 tl kuoriraastetta kasariin. Sekoita ja kuumenna
4. Lisää kasariin ranskankerma ja tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Mausta tillillä, suolalla ja mustapippurilla. Jätä miedolle lämmölle
5. Poista lohesta nahka ja ruodot ja revi se paloiksi. Lisää lohi kastikkeeseen. Halkaise sitruuna ja purista mehu toisesta puolikkaasta. Lisää sitruunamehu kastikkeeseen ja sekoita tasaiseksi. Mikäli kastike tuntuu liian paksulta, ohenna sitä pastan keitinvedellä
6. Sekoita valmis kastike kypsän pastan sekaan

16. lokakuuta 2014

Pekoni-munakupit

Aurinkoinen syyspäivä ja tiedossa ulkoliikuntaa geokätköjä kaivellen useammaksi tunniksi – yhdistelmä vaatii topakkaa starttia heti aamupalapöydästä lähtien. Munien ja pekonin suurena ystävänä vannoin jälleen kerran niiden nimiin. Yleensä pöydässä on pannulla paistettua pekonia jonka kanssa minä syön parmesaanilla höystettyä munakokkelia ja muru läpikypsiä molemmin puolin paistettuja kananmunia.

Tällä kertaa tein aamiaisen kuitenkin hieman erilailla – ja huomattavasti vaivattomammin! Pekonit ja munat kypsyivät itsekseen uunissa ilman kääntelyä, hämmentelyä, roiskeita ja varovaisuutta munakokkelin kanssa. Kypsensin munia itselleni 15 minuuttia ja löysän keltuaisen vannoutuneena fanina totesin että yli meni. Murulle täytyy kananmuna siis olla aivan täysin kypsä, hänelle kypsensin kuppeja 20 minuuttia - tyytyväinen oli! Enkä minäkään pettymyksestä huokaillut.



6 kpl

6 viipaletta pekonia
6 kananmunaa
mustapippuria
parmesaania

1. Leikkaa pekoniviipaleet keskeltä puoliksi ja aseta ne silikoonisiin muffinssivuokiin (tai voidellun muffinssipellin syvennyksiin) ristikkäin. Riko kananmuna jokaiseen vuokaan. Riko halutessasi keltuaisen rakenne – itse tykkään keltuaisesta kokonaisena. Mausta ripauksessa mustapippuria
2. Kypsennä kuppeja 200-asteisessa uunissa. 12 minuutin tienoilla kokonainen keltuainen on löysähkö, 15 minuutin kohdalla pehmeä ja 20 minuutin kohdalla läpikypsä.
3. Nosta valmiit kupit vuoista lautaselle ja raasta niiden päälle parmesaania. Syö kuumina

15. lokakuuta 2014

Salsa

Kummallinen säilöntäbuumi iski taas loppukesästä ja alkusyksystä kuin salama kirkkaalta taivaalta! Parvekepuutarha, äidin raparperipenkki, kauppojen vihannesosastot ja metsä tarjosi runsaasti antimiaan. Purkkeihin päätyi tänä kesänä mansikka-raparperihilloa, mustikkahilloa, 6 kg maustekurkkuja, paahdettua chili-tomaattikastiketta, chilikaalisalaattia, kurkkusalaattia ja uutena tuttavuutena tätä salsaa. Muutama pikkupurkki kylmiössä odottaa nyt tortillaherkuttelua. Olen tuoresalsan ystävä, mutta tämäkin versio yllätti positiivisesti ja lunastai paikkansa kylmiön hyllyllä jatkossakin. (ohje: Kotivinkki)



2-3 isoa sipulia
5 valkosipulin kynttä
2 vihreää paprikaa
10 tomaattia
1 chili (tai maun ja lajikkeen mukaan)
2 rkl oliiviöljyä
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl viinietikkaa
1 dl tuoretta korianteria – taisinpas laittaa basilikaa

1. Kuori ja hienonna sipulit. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Pilko paprikat pieniksi paloiksi. Paloittele tomaatit ja hienonna chili.
2. Kuumenna öljy isossa kasarissa ja kuullota paprikat ja sipulit keskilämmöllä pehmeiksi
3. Lisää tomaatit, chili, suola, sokeri ja viinietikka. Keitä 10 minuuttia välillä sekoitellen
4. Hienonna korianteri (tai basilika tai persilja) ja lisää se seokseen
5. Purkita kuuma salsa puhtaisiin kuumennettuihin purkkeihin ja sulje purkit heti. Salsa säilyy viileässä muutaman kuukauden

5. lokakuuta 2014

Pullaa

Kuten monesti olen jo maininnut, niin pullataikina ei ole ystäväni. Tekemäni pullat eivät ole pehmeitä ja kuohkeita ja makoisia, vaan kuivahkoja ja tylsän makuisia. Olenkin opetellut välttämään pullataikinan tekoa hyvällä menestyksellä.

Kunnes sitten saapui laskiainen ja laskiaispullien leipominen töissä lasten kanssa. Ja kuinkas sattuikaan, olin aamuvuorossa. Toisin sanoen taikinantekovuorossa. Varoittelin työkavereitani onnettomasta taikinanäpistäni jo etukäteen, mutta lupasin tietenkin tehdä taikinan. Tavoitteena oli siis kaksi kohtuullista litran pullataikinaa.

Luin ohjeen taikinapussin kyljestä ja tein huolella ja vaivasin huolella ja keskityin huolella. Ja lopputulos oli aivan loistava!! Taikina kohosi kauniisti, se ei tarttunut käsiin, se ei tarttunut pöytään, eikä leipomiseen tarvinnut käyttää juuri lainkaan jauhoja. Se oli siis oikein lapsiystävällinen taikina! Ja hyvän makuinen sekä raakana, että kypsänä. Osasin!

Nyt jälkeenpäin ajatellen olen aina pullataikinan kanssa tehnyt ihan perusvirheitä:
- kuivahiivaa kannattaa oikeasti käyttää niin paljon kuin pakkauksen kyljessä neuvotaan, vaikka tuntuisi että vähempikin riittäisi!
- taikinan täytyy antaa kohota rauhassa ihan taikinana, ei ne leivottuna ja uunissa enää välttämättä kohoakaan niin paljoa – varsinkin jos sitä hiivaa on liian vähän…
- rasvassa ei kannata pihistellä!
- sokerissa ei kannata pihistellä – paitsi jos oikeasti haluaakin tehdä sämpylöitä
- taikinaa täytyy (siis ihan oikeasti täytyy) vaivata niin kauan että se alkaa irrota kulhon reunoista – silloin se ei tartu käsiin ja pöytään ja joka paikkaan ja leipominen on helpompaa
- taikina kannattaa jättää pehmeäksi vaikka tuntuukin, että se tarttuu vaan. Vaivaamalla kunnolla se kyllä irtoaa käsistä ja kulhosta, liialla jauholla pullasta tulee kuivaa

Mutta nyt minäkin voin olla pullantuoksuinen äiti! Ja olen ollutkin!



5 dl maitoa
ripaus suolaa
2 dl sokeria
2 pss kuivahiivaa
1 kananmuna
n. 12-13 dl vehnäjauhoja
200 g voita

1. Mittaa maito kulhoon ja lämmitä se reilusti käden lämpöiseksi. Vatkaa sekaan suola, sokeri, muna ja hiiva
2. Lisää jauhoja taikinaan vähitellen, ensin vispaamalla ja sitten käsin sekoittamalla.
3. Vaivaa lopuksi taikinaan sulatettu tai pehmeä voi. Vaivaa taikinaa kunnolla ja pitkään, kunnes se muuttuu kimmoisaksi ja irtoaa kulhon reunoista
4. Peitä kulho liinalla ja kohota pari tuntia, kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi
5. Leivo taikinasta korvapuusteja, voisilmäpullia, hillopullia, pitkoa, bostonia - mitä haluat. Kohota pullia vielä ennen paistamista puolisen tuntia.
6. Voitele pullat kananmunalla ja paista 225-asteisen uunin alatasolla 10-15 minuuttia pullien koosta riippuen

4. lokakuuta 2014

Sitruunabroileria ja kasviksia

Itse tykkään broilerista rasvaisena versiona. Paistileikkeet, koivet ja koipireidet ovat suosikkipalasiani. Broilerinkoivet riisipedillä ovat meillä aikuisten kestosuosikki, mutta lapsille ei uunissa tehty riisi oikein maistu.

Kokeilin nyt vaihteeksi broilerin kypsentämistä kasvisten kanssa uunissa. Lopputulos oli ihanan mehevä ja maukas. Kasviksetkin saivat hieman erilaista makua broilerin rasvasta. Helppo itsekseen valmistuva ruoka esivalmistelujen jälkeen. Maistui! (ohje: Karjalainen 8.11.2012)



3-4 kpl broilerin maustamattomia koipireisiä
mausteseos:
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
ripaus kurkumaa
ripaus korianteria
ripaus jeeraa
ripaus inkivääriä
ripaus chiliä

3 porkkanaa
1-2 sipulia
1-2 paprikaa
1 sitruuna
muutama valkosipulin kynsi
2 dl kasvislientä tai kuivaa valkoviiniä

1. Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään sekaisin ja hiero seos koipireisien pintaan. Jätä maustumaan ainakin tunniksi. Jos käytät valmiiksi marinoituja koipireisiä, jätä tämä vaihe väliin. Laita koipireidet voideltuun laakeaan uunivuokaan
2. Kuori porkkanat ja sipulit. Halkaise paprikat ja poista siemenet. Kuori valkosipulin kynnet. Paloittele kasvikset reiluiksi paloiksi ja laita ne uunivuokaan broileripalojen ympärille
3. Pese sitruuna huolellisesti ja viipaloi se. Lado viipaleet ja asettele viipaleet vuokaan päällimmäiseksi
4. Lisää neste ja kypsennä vuokaa 200 asteessa noin tunnin ajan kunnes broileri on kypsää

19. syyskuuta 2014

Yrttisuola

Yrtit kasvoivat parvekkeella tänäkin kesänä aivan loistavasti! Nyt olin aiempaa viisaampi ja aloin leikata yrttejä kuutioita varten jo alkukesästä, heti kun alkoi näyttää siltä, että kasvu on kunnolla lähtenyt käyntiin. Osa yrteistä kärsi pitkästä hellejaksosta paahteisella länsiparvekkeella ja jouduin luopumaan niistä hieman ennen aikojaan. Persilja, salvia ja basilika viihtyivät kuitenkin hyvin ja tuottivat runsasta satoa.

Pakastamisen lisäksi käytin yrttejä yrttisuolaan. Ohjeen leikkasin talteen jostakin lehdestä – enkä nyt enää löydä lappusta mistään joten tarkempaa lähdettä tähän en pysty nyt antamaan. Valmistin suolan yleiskoneen leikkuuterällisessä kulhossa. Suola jäi melko karkeaksi, joten morttelin kautta tätä pitää käyttää, mikäli ripottelumausteena aikoo käyttää. Kastikkeisiin ja patoihin tietysti voi suolan karkeampanakin laittaa.

Yrttisuolaan voi käyttää mitä yrttejä tahansa. Itse laitoin salviaa, persiljaa ja timjamia ajatuksena käyttää suolaa liharuokien mausteena.



Mittaa yleiskoneen leikkuuterälliseen kulhoon saman verran tuoreita yrttejä ja karkeaa merisuolaa. Surauttele mahdollisimman hienoksi. Voit myös käyttää morttelia. Levitä valmis suola kuivumaan laakealle alustalle noin vuorokaudeksi. Säilytä tiiviissä purkissa.

17. syyskuuta 2014

Härkäpapu-kantarelliohratto

Olen suuri risoton ystävä! Varsinkin tattirisotto on minulle herkku, jota silloin tällöin valmistan. Ohrattoa olen tehnyt kerran aikaisemmin. Tykkäsin kovasti, muta ei siitä risoton haastajaa tullut. Ei vielä silloin!

Nyt etsiskelin härkäpapujani varten jotain kivaa ohjetta ja törmäsin härkäpapu-kantarelliohrattoon Ahmija-blogissa. Ajatus jäi hautumaan ja etsiskelin muitakin vaihtoehtoja, mutta päädyin kuitenkin ohrattoon. Tein ohraton Ahmijan ohjeen sijasta oman ohjeeni mukaan ja tarkoitus oli käyttää siihen kuivattuja mustatorvisieniä. Satuin kuitenkin löytämään geokätköilyreissulla muutamia kantarelleja juuri sopivasti tämän ruuan aattona ja ne pääsivät kruunaamaan ohrattoni. Sanoisin, että kantarelli sopiikin tähän ehdottomasti paremmin!

Ja yllätyksekseni huomasin aterian jälkeen olevani vahvasti sitä mieltä, että ohratto on parempaa kuin risotto. Enpähän olisi uskonut!!



3 annosta

muutama kantarelli
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 dl ohrahelmiä
n. 6 dl kasvislientä
1 dl esikäsiteltyjä härkäpapuja
30 g voita
mustapippuria
0,5 dl vastaraastettua parmesaania

1. Puhdista ja paloittele kantarellit ja kypsennä ne voissa pannulla
2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää kasariin ohrahelmet ja kypsennä niitä hetkinen
3. Lisää kasariin kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Lisää uusi annos lientä sitten kun entinen on imeytynyt ohrahelmiin kokonaan. Maista välillä kypsyyttä ja lisää lientä tarvittava määrä. Ohrahelmet saavat jäädä hieman napakoiksi.
4. Sekoita kypsän ohran sekaan sienet ja esikäsitellyt härkäpavut. Mausta mustapippurilla.
5. Lisää kasariin voi ja parmesaani ja nosta kasari pois levyltä. Laita kansi päälle ja anna voin ja juusto sulaa. Sekoita valmis ohratto tasaiseksi.

16. syyskuuta 2014

Härkäpapu

Mennyt kesä oli toinen kesä kun kokeilin pienimuotoisesti hyötykasvien kasvattamista kasvimaalla. Pieni kasvimaapenkkini sijaitsee vanhempieni pihalla. Ensimmäisenä kesänä kasvimaalla kasvoi hernettä (totesin olevani edelleen allerginen), porkkanaa (ihania ja kasvoivat tosi hyvin), retiisejä (eka sato onnistui, toisen söi joku ötökkä), salaatteja (kasvoivat hyvin) ja pinaattia (teki kaksi satoa).

Nyt toisena kesänä tein vähän muutoksia. Porkkanaa laitoin hieman enemmän. Kissa kävi kuopsuttelemassa paria porkkanariviä ja harvennuksesta huolimatta taimet jäivät liian tiheään, mutta pieniä ja makoisia porkkanoita ollaan saatu maistella. Retiisit laitoin parvekkeelle, jossa eivät onnistuneet lainkaan – ensi kesänä kasvimaalle taas. Salaattia kylvin myöskin parvekkeelle. Kylvös oli todennäköisesti liian tiheä eikä kasvanut hyvin – ensi kesänä uusi yritys. Pinaatti teki tänä kesänä vain pienen sadon.

Ensimmäistä kertaa kokeilin nyt perunan kasvatusta. Kuudesta siemenperunasta nostettiin poikien kanssa noin kolme kiloa maukasta ja oikein hyvälaatuista perunaa. Ensi kesänä ehkä sitä lajia laitan vähän enemmän.



Palsternakka on toinen uusi laji. Komeat naatit ja pitkän juuren ovat kasvattaneet, mutta epäilen että paksuutta juuriin ei ehdi ennen talvea tulla tarpeeksi. Kolmas uusi laji kasvimaalla on lehtikaali ja neljäs härkäpapu.



Kasvattelin keväällä härkäpavun taimia aivan liian aikaisessa vaiheessa. Ne itivät huonolla prosentilla ja ne vähätkin mitkä kasvoivat, heitin pois kun venyivät aivan valtaviksi ennen kuin ulos niitä pääsin siirtämään. Toisen kokeilun tein kylvämällä pavut suoraan maahan. Itämisprosentti oli jälleen huono, sanoisin että noin 20%, jos sitäkään! Muutama pavunvarsi kasvoi ja alkoi kukkia jolloin kirvat valtasivat kasvin. Mäntysuopasuihkuttelun jälkeen kirvat katosivat ja pavut pääsivät jatkamaan kasvuaan. Elokuun loppupuolella sain sitten kerätä satoa. Muutaman kourallisen verran palkoja kasveista löytyi.



Tuoreet härkäpavun palot aukaistaan ja pavut riivitään paloista pois. Papuja keitetään suolalla maustetussa vedessä 3-5 minuuttia, jonka jälkeen ne valutetaan ja huuhdellaan kylmällä vedellä kypsymisen lopettamiseksi. Jäähtyneistä pavuista kuoritaan sormin vielä vaalea paksu sisäkuori jonka sisältä pulpahtaa kaksiosainen tummanvihreä syötävä pavun osa. Tässä vaiheessa pavut voi pakastaa tai käyttää tuoreena ruuanlaitossa.



Melko työlästä, mutta hyvää ja erityisen terveellistä!

Ajattelin jossain vaiheessa kesää, että härkäpapukokeilut jäävät tähän, mutta saattaapa olla sittenkin, että härkäpapua ensi kesänäkin kasvimaalle laitan! Kasvi on kuitenkin hyvin vaivaton kasvatettava, kitkeminen riittää. Ja mahdollinen kirvojenhäätöoperaatio.

15. syyskuuta 2014

Kyljyksiä ja hapanimelää paprikaa

Onpas mennyt kauan aikaa edellisestä postauksesta!! Arki on taas alkanut pitkän kesän jälkeen ja työhommat ja kotityöt ovat imaisseet taas mukaansa. Loppukesään ja alkusyksyyn mahtuu myös paljon tekemistä metsässä, kasvimaalla ja parvekepuutarhassa. Pakastin pullistelee nyt mustikoista, kylmiön hyllyt hilloista ja kuiva-ainekaappi kuivatuista tateista. Kasvimaalta on nostettu peruna ja korjattu härkäpavut ja pinaatit, porkkanoita on syöty pikkuhiljaa ja palsternakat kasvavat vielä. Vapaat viikonloppupäivät ovat hurahtaneet pääasiassa geokätköjä kaivellessa.

Keittiön puolella on pysytelty hyvin pitkälti tutussa, turvallisessa ja joutuisassa arkiruuassa, josta ei mitään uutta sanottavaa ole. Paitsi että esikoinen on oppinut syömään herkkusieniä! Ja aivan omasta aloitteestaan. Tatti oli hänelle jo liikaa, mutta herkkusienestä on hyvä aloittaa.

Tämä alla oleva ohje on kirjoitettu muistiin Gordon Ramsayn ohjelmasta ja tätä meillä on syöty valokuvan päivämäärän mukaan 25.6. Tämä on taas ruoka, jossa ei ole mitään ylimääräistä vaan tarkkaan valittuja aineksia, jotka yhdessä muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Ja olipahan varmaan ensimmäinen kerta kun onnistuin paistamaan kyljykset sopivasti – ei yli! Höystö toimii myös sellaisenaan kasvisruokana riisin kanssa tarjottuna.



paprikahöystö:
2 rkl oliiviöljyä
2 punaista paprikaa
1 punasipuli
suolaa
mustapippuria
1 rkl ruokokidesokeria
2 rkl punaviinietikkaa
kourallinen basilikanlehtiä

kyljykset:
3 paksua kyljystä
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
pari timjaminoksaa
2 valkosipulin kynttä
30 g voita

1. Valmista ensin paprikahöystö. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Huuhtele paprikat ja viipaloi ne. Kuori ja viipaloi sipuli.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kypsennä kasvikset siinä. Mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla
3. Lisää pehmeiden kasvisten joukkoon punaviinietikka ja kiehauta se nopsaan. Laske lämpöä ja lurauta joukkoon hieman oliiviöljyä. Hauduta pari minuuttia. Hienonna basilikan lehdet ja sekoita ne valmiin höystön joukkoon. Nosta pannu levyltä, peitä kannella ja jätä odottamaan
4. Mausta kyljykset suolalla ja pippurilla. Kuumenna öljy pannussa ja lisää sen joukkoon timjaminoksat ja kuoritut valkosipulin kynnet. Sulata joukkoon voi
5. Paista kyljyksiä rasvaseoksella valellen 3-4 minuuttia puoleltaan. Jätä vetäytymään hetkeksi ennen tarjoamista
6. Tarjoa kyljykset paprikahöystön, kyljysten kanssa paistettujen valkosipulien ja riisin kera

29. heinäkuuta 2014

Täytetyt letut

Täytetyt letut ovat herkullinen ruoka, joka on ollut unohduksissa pitkään. Blogiin asti letut ovat päässeet kerran, mutta eivät senkään jälkeen vakiintuneet ruokalistallemme. Joku ilta mietiskelimme Murun kanssa jotain kivaa iltasyömistä ja silloin täytetyt letut pongahtivat taas esille. Tuolloin laitoin täytteeseen tuorejuustoa, joka mehevöittikin ihanasti koko rullan! Tuostakin illasta on aikaa jo parisen vuotta, eikä letut silläkään kertaa tulleet jäädäkseen.

Kevättalvella tein täytettyjä lettuja ihan arkiseksi ruuaksi lastenkin ollessa paikalla. Hieman epäilin että vastalauseita saan kuulla molemmilta, mutta positiiviseksi yllätyksekseni molemmat söivät lettuja mielihalulla! Tuolloin tein pienemmän taikinan, johon käytin koko jauhelihapakkauksen. Siitä annoksesta ei oikein neljälle hengelle riittänyt, joten annosta oli suurennettava. Lihan määrää en halunnut lisätä, vaan jatkoin nyt täytettä riisillä ja porkkanalla. Jälleen epäilin vastalauseita, mutta myös tämä täyte upposi lapsiin ihan kohtuullisella menestyksellä. Nyt nämä tulivat jäädäkseen!



12 kpl

letut:
8 dl maitoa
2 munaa
0,5 tl suolaa
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
2-3 dl vehnäjauhoja
3 rkl öljyä

täyte:
1,5 dl keittämätöntä riisiä
1 sipuli
2 porkkanaa
400 g jauhelihaa
200 g tuorejuustoa (esim. yrtti-valkosipuli)
vajaa 1 dl vettä
suolaa
mustapippuria

lisäksi:
2 dl juustoraastetta

1. Valmista taikina sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Jätä turpoamaan täytteen valmistamisen ajaksi
2. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan ja jätä odottamaan
3. Kuori ja hienonna sipuli ja kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi
4. Ruskista jauheliha omassa rasvassaan. Lisää pannulle ruskistuksen loppuvaiheessa sipuli ja porkkanaraaste ja kuullota ne pehmeiksi.
5. Lisää jauhelihaseoksen joukkoon tuorejuusto, ohenna seosta vedellä. Mausta suolalla ja pippurilla
6. Paista letut suurella pannulla ja nosta valmiit odottamaan
7. Annostele täytettä letun keskelle ja kääri lettu rullalle. Nosta letturullat uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste ja kypsennä rullia vielä 200-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia

23. heinäkuuta 2014

Kurkkurelish

Yksi hyvä puoli (ainakin) betonielementtivuokrakämppäpömpelissä elämisessä on: lasitettu parveke! Parveke pysyy siistinä koko kesän - ja talven myös. Lasien ansiosta parveke on lämmin hyötykasveja varten jo heti toukokuun alussa ja pysyy lämpimänä pitkälle syksyyn. Parveke on kuin pieni kasvihuone olohuoneen naapurina! Parvekkeen voi "sisustaa" ja se tarjoaa suojaisan säilytystilan viljelytarvikkeille myös talven ajan eikä kevään kylvöjä tarvitse aloittaa ruukkujen putsaamisella ja puunaamisella.

Muutamana kesänä olen nyt tuota parvekeviljelyä harrastanut. Chili ja yrtit ovat poikkeuksetta menestyneet loistavasti - niin myös tänä vuonna. Joka kesä täytyy kokeilla aina jotain uutta ja tämän kesän uusi kokeilu onnistui loistavasti! Laitoin keväällä multaan avomaankurkun siemeniä, ne itivät hyvin ja kasvoivat topakoiksi taimiksi. Parvekkeelle päästyään köynnöstävä kasvi valtasi yhden nurkkauksen kokonaan kiipeillen seinäritilää ja kurkulle laittamiani naruja pitkin aivan katonrajaan saakka. Kasvi kasvoi valtavaksi ja teki kukkia mahdottoman määrän!

Ajatus kurkkujen kasvattamiseen lähti esikoisen viime kesäisestä innostuksesta kyseiseen kasvikseen. No, yllättäen kurkut eivät tänä vuonna sitten maistuneetkaan. Kurkkuja on tullut runsaasti: tällä hetkellä parvekkeella roikkuu 13 kpl syöntikuntoisia kurkkuja ja noin kymmenkunta kurkkua olen popsinut salaatin seassa kesän aikana. Mutta satoa siis riittää, ihan purkkiin saakka! Kurkut ovat jo menneet ehkä hieman "ylikypsiksi" maustekurkuiksi säilömiseen, päätin nyt tänä vuonna kokeilla kurkkusalaatin tekoa. Ohje oli helppo (Viherpiha 8/2013), lopputuloksesta en vielä osaa sanoa muuta kuin että hyvin ainakin kiinteytyi viileässä. Maistellaan kun eestytään.



n. litra valmista kurkkusalaattia

1,5 dl vettä
1,5 dl etikkaa
3 rkl karkeaa suolaa
15 kokonaista valkopippuria
1,5 rkl sinapinsiemeniä
pala inkivääriä
1 kg avomaankurkkuja (tai kesäkurpitsaa)
150 g sipulia
muutama valkosipulin kynsi
2 rkl kuivattua tilliä
4,5 dl hillosokeria

1. Kiehauta vesi, etikka ja mausteet. Sekoittele kunnes suola on liuennut. Nosta kattila pois levyltä ja jätä maustumaan
2. Pese kurkut ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit
3. Siivilöi mausteliemi ja nosta kasvikset liemen sekaan. Lisää sokeri ja tilli. Sekoita hyvin, kuumenna ja anna kiehua muutama minuutti
4. Sekoita seos tasaiseksi ja jaa puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkihin. Säilytä viileässä

17. heinäkuuta 2014

Broileripyöryköitä ja spagettia

Kauheaa miten nuo otsikon broileripyörykät tuovat mieleen työpaikan ruokalistan! Suuressa pastakeittokirjassa puhutaankin kanapullista, jotka kyllä kuulostavat paljon miellyttävämmältä. Mutta koskapa käytin broileria niin broileria saa sitten otsikossakin olla! Jättäkää asia huomioimatta, nämä eivät ole einestä vaan kotitekoisia ”kanapullia”.

Taannoisen onnistuneen broileripyörykkä- eli –pullakokeilun innoittamana ostin taas broilerin jauhelihaa ja tein tällä kertaa pyörykät italialaiseen henkeen ja tarjosin ne spagetin kera. Parvekkeelta saksitut tuoreet yrtit maustoivat sekä pyörykät että kastikkeen ihanan raikkaasti. Ohje on siis Suuresta pastakeittokirjasta – mutta jälleen kerran hieman tuunattuna.



4-5 annosta

400 g broilerin jauhelihaa
1 dl parmesaaniraastetta
2 dl korppujauhoja
2 valkosipulin kynttä raastettuna
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
ripsaus mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl salviasilppua (tai 1 tl kuivattua)
1 rkl persiljasilppua (tai 1 tl kuivattua)

kastike:
luraus oliiviöljyä
1 sipuli
2 prk tomaattimurskaa
1 rkl basilikasilppua (tai 1 tl kuivattua)
2 laakerinlehteä
suolaa ja mustapippuria

lisäksi:
spagettia
(tuoretta oreganoa)

1. Sekoita lihapullataikinan ainekset kulhossa hyvin sekaisin. Pyörittele pulliksi ja jätä odottamaan
2. Valmista tomaattikastike: Kuori ja silppua sipuli. Kuumenna öljy paistokasarissa ja kuullota sipuli pehmeäksi. Kaada pannulle tomaattimurska. Mausta suolalla, mustapippurilla ja yrteillä. Kuumenna kiehuvaksi
3. Laita broileripullat kypsymään tomaattikastikkeeseen noin 20 minuutiksi. Kääntele välillä
4. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
5. Tarjoa kastike ja pullat spagetin ja oreganon kera

15. heinäkuuta 2014

Fettuccinea kesäkurpitsan ja rapean basilikan kera

No nyt tuli kokeiltua jotain uutta! Kesäkurpitsassa ja pastassa nyt ei ole sinällään mitään erikoista, mutta tuo basilikan paistaminen oli uusi juttu. Maku oli kyllä yllättävän mieto, mutta rakenne mukavan rapsakka. Pasta maistui ihan semmoisenaankin, eli tuo basilikan paistaminen ei ole välttämätöntä. Basilikaa voi toki lisätä pastan joukkoon tuoreena silppunakin. (Ohje: Suuri Pastakeittokirja)



3 annosta

reilu 1 dl oliiviöljyä
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
250 g fettuccinea
30 g voita
1 valkosipulin kynsi
250 g kesäkurpitsaa
vajaa 1 dl parmesaaniraastetta
(suolaa)
mustapippuria

1. Kuumenna öljy pienessä pannussa. Laita muutama basilikan lehti kerrallaan öljyyn ja paista noin minuutin verran kunnes lehdet ovat rapeita. Nosta talouspaperin päälle odottamaan.
2. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
3. Raasta kesäkurpitsa ja kuori valkosipulin kynsi. Sulata voi pannussa ja kuumenna se vaahtoavaksi. Raasta valkosipulin kynsi voin joukkoon ja kypsennä sitä hetkinen kunnes se alkaa tuoksua voimakkaasti. Lisää pannulle kesäkurpitsaraaste ja kypsennä sitä parisen minuuttia. Sekoita joukkoon parmesaaniraaste ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla
4.Ota desin verran pastan keitinvettä syrjään. Valuta kypsä pasta ja kaada se pannulle kesäkurpitsaseoksen joukkoon. Sekoita hyvin ja lisää tarvittaessa keitinvettä mikäli seos tuntuu liian sakealta.
5. Tarjoa ruoka rapeiden basilikan lehtien kera

10. heinäkuuta 2014

Soija-pekoni-makaronilaatikko

Soijarouheen käyttöä täytyisi lisätä - terveellisyyden, edullisuuden ja ekologisuuden nimissä. Tässä yksi edes-vähän-enemmän-kasvis-makaronilaatikko, johon on toki pekonilla laitettu hieman lihaisuutta joukkoon. Hyvä ja näppärä arkinen soijaruoka. Idea lähti tästä Cebicin ohjeesta!



2 dl tummaa soijarouhetta
4 dl vettä
luraus härkäfondia (tms.)
1 pkt pekonisiivuja
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
400 g tummia makaroneja
0,5 tl savupaprikajauhetta
mustapippuria
2 dl kermaa
pari kourallista goudaa raasteena

1. Mittaa soijarouhe kulhoon. Kuumenna vesi ja kaada se soijarouheen sekaan. Lisää myös fondi ja sekoita hyvin. Peitä astia lautasella ja jätä hautumaan
2. Paloittele pekoni ja paista se rapeaksi pannulla. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja lisää ne pekonin sekaan ruskistuksen loppuvaiheessa
3. Laita makaronit kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Älä kuitenkaan keitä aivan pehmeiksi.
4. Lisää turvonnut soijarouhe (ja mahdollinen ylimääräinen neste) pannulle pekonin sekaan makaronien kiehuessa. Mausta paprikalla ja mustapippurilla ja anna seoksen kypsyä vielä sen aikaa kunnes makaronit ovat valmiit.
5. Valuta makaronit ja kaada ne voideltuun uunivuokaan. Sekoita joukkoon soijarouheseos. Kaada päälle kerma ja ripottele juustoraaste pinnalle
6. Kypsennä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia

9. heinäkuuta 2014

Valkosuklaa-persikkapiirakka

Kesäloma ja aikaa leipoa! Pikkuleipurit pääsivät taas vauhtiin ja persikkapiirakka valmistui käden käänteessä. Pohjan tein vanhalla tutulla ohjeella ja täytteen ohjeen nappasin jostain leikkaamastani lappusesta, jonka olen jo onnistunut kadottamaan. Maistui meille ja maistui kahvitteluvieraille.



pohja:
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
125 g voita
1 dl turkkilaista jogurttia
1 muna

täyte:
3 dl turkkilaista jogurttia
1 muna
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata
1 prk persikoita

1. Valmista pohja: sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee keskelle kuoppa. Sulata voi toisessa kulhossa ja sekoita siihen jogurtti ja muna. Kaada jogurttiseos kuiva-ainekulhoon ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
2. Valmista täyte: mittaa jogurtti kulhoon ja sekoita sen joukkoon muna, sokeri ja vaniljasokeri. Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi ja sekoita sekin jogurtin sekaan. Kaada täyte pohjan päälle
3. Viipaloi persikat ja asettele viipaleet jogurttitäytteen päälle.
4. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoamista.

30. kesäkuuta 2014

Parsat pekonissa

Parsakausi ei ehkä enää ole aivan parhaimmillaan, mutta ehkäpä näitä herkkupaloja vielä tänäkin kesänä ehtisi kokeilla! Kaksi loistavaa raaka-ainetta kieputellaan liki toisiaan ja lämmitellään puugrillin hehkussa. Loistavaa! Näitä tein ensimmäisen kerran vappuna (kun grillailimme kevyen lumisateen jälkeen raikkaassa kevätsäässä). Ohjeen löysin Cebicin keittiöstä.



1 nippu vihreää parsaa (9 parsatankoa riittää)
1 pkt pekonia

1. Napsauta parsoista puumainen tyviosa pois.
2. Kieputa jokaisen parsan ympärille pekoniviipale
3. Grillaa kunnes pekoni on kypsää, parsa saa jäädä napakaksi

16. kesäkuuta 2014

Pepperoni-paprikapasta

Nopsaa ja näppärää pastaa tuli puputettua kevään mittaan melkoisen paljon. Kiirettä, väsymystä ja tarvetta päästä ulkoilemaan aina kun vain on suinkin mahdollista. Pasta istuu vaivattomuutensa vuoksi tuohon yhdistelmään kuin nyrkki silmään. Tässä peruskiva ja –hyvä ohje, jossa raikkaat tuoreet yrtit taittavat kivasti voimakkaita paprikan ja pepperonin makuja. (Ohje: Suuri pastakeittokirja)



2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
100 g salamimakkaraa (käytin pepperonia)
1,5 punaista suippopaprikaa
1 prk tomaattimurskaa
1 dl vettä
tuoreita yrttejä (minulla persilja ja basilika)
(suolaa ja mustapippuria)
spagettia

1. Kuori ja hienonna sipulit ja leikkaa makkara ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuleita hetkinen. Lisää pannulle makkara ja jatka kypsentämistä, kunnes sipulit ovat pehmeitä ja makkaroiden rasva on sulanut
2. Suikaloi paprika ja lisää suikaleet pannulle. Laita kansi päälle ja kypsennä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia
3. Laita pastavesi kuumenemaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
4. Lisää pannulle tomaattimurska ja vesi. Kuumenna ja keittele vartin verran, kunnes nestettä on haihtunut ja kastikkeen koostumus on sopiva
5. Mausta tuoreilla yrteillä ja tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa spagetin kera

14. kesäkuuta 2014

Makeat sitruunaneliöt

Pitkä (kuuma) kesäloma on aluillaan ja pikkuhiljaa keittiöhommat alkavat kutsua puoleensa! Päivät kuluvat kotona arkisesti lasten kanssa touhutessa ja ulkoillessa, mitään suurempia reissuja ei ole tarkoituksena tehdä. Kotiin ja lähiympäristöön täytyy siis keksiä mukavaa tekemistä. Onneksi pikkukokit ovat aina valmiita leipomaan! Ja tietenkin myös syömään itse tehtyjä leivonnaisia!

Tämän kesän ensimmäinen leivontasessio oli sitruunanraikas. Ihanaa fariinisokerilla makeutettua kauranrapsakkata taikinaa ja kirpeän makeaa täytettä. Täydellinen yhdistelmä ja nopsa toteuttaa lastenkin kanssa. Ja varsinkin kun pikkukokit ovat kasvaneet ja alkavat olla melkoisen käteviä käsistään! Minä vaan neuvon ja pojat tekevät! (Ohje: Pirkka 4/2014)



120 g voita
1,5 dl fariinisokeria
2,5 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa

täyte:
1 prk (397g) makeutettua kondensoitua maitoa
1 sitruuna (0,25 dl mehua ja 2-3 tl sitruunankuoriraastetta)

1. Sekoita huoneenlämpöinen pehmeä voi ja fariinisokeri kulhossa tasaiseksi. Mittaa kulhoon kaurahiutaleet, vehnäjauho, leivinjauhe ja suola. Nypi tasaiseksi.
2. Vuoraa noin 20x20cm kokoinen matala vuoka leivinpaperilla ja painele reilu puolet muruseoksesta vuoan pohjalle
3. Kaada kondensoitu maito kulhoon. Sekoita joukkoon sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu. Kaada täyte pohjan päälle ja ripottele loput muruseoksesta pinnalle
4. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia
5. Anna jäähtyä ja leikkaa pieniksi neliöiksi. Neliöt ovat parhaimmillaan viileinä.

12. kesäkuuta 2014

Gordonin bbq-soosi

Grillikausi alkaa olla kohta parhaimmillaan ja juhannusmenut suunnittelun alla. No, toisilla on ja toisilla ei. Täällä vielä arvotaan joudutaanko olemaan kaupungissa vai päästäänkö mökille luonnon helmaan.

Vaan grillatahan voi toki kaupungissakin. No, toiset voi ja toiset ei. Kerrostalossa vähän hiljaisempaa tuo grillailujutska. On meillä tuossa pihalla grillipaikka, mutta ei houkuttele mennä ruokaa laittamaan neljän betonimöhkäleen keskelle kun joka toisessa ikkunassa on joku kyttäämässä ja koko pihan lapset pyörii leikeissään ympärillä. Joskus käydään vanhempien luona grillihommilla, mutta yleensä sit ihan vaan makkaraa tai valmista pihviä.

Vaan onneks paahtokylkeä voi tehdä uunissakin! Ja hyvää tulee niinkin. Varsinki tämän Gordonin soosiohjeen kans (ohje kirjoitettu muistiin pikaisesti ohjelmasta Gordon kokkaa tykimmin – edelleenkään en vaan mitenkä voi ymmärtää tuon ohjelman nimeä!!!). Rillatkoon ken voi ja paistakoon uunissa ken ei. Pääasia että kokeilette!



1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 reilu rkl fariinisokeria
1 tl savupaprikajauhetta
1 rkl valkoviinietikkaa
luraus worchestershirekastiketta
2 rkl ketsuppia
suolaa ja mustapippuria

1. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi öljyssä pienessä kattilassa
2. Lisää fariinisokeri ja paprikajauhe ja kypsennä seosta minuutin ajan
3. Lisää etikka, worchestershirekastike ja ketsuppi. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta kattila pois levyltä. Mausta suolalla ja pippurilla

4. kesäkuuta 2014

Parsa-muna-hyydykkeet

Parsakausi on lyhyt mutta herkullinen! Kananmuna ja parsa ovat hyvä parivaljakko jolle parmesaani ja mustapippuri antavat lopullisen kruunun. Munakasta on tehty ja nyt melkeinpä samat ainekset taipuivat annosvuokiin ja uuniin. Huomattavasti helpompi valmistaa, tosin kypsennys meni itsellänikin tässä hieman yli. Varovaisuutta siis, ylikypsä ruskistunut kananmuna ei ole herkkua. Tämän voi huoletta jättää pehmeän löysäksi – niin kuin pannulla valmistettu munakaskin olisi hyvä jättää! (Ohje: Maku 4/2014)



6 annosta

200 g vihreää parsaa
1 sipuli
7 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
1 dl parmesaaniraastetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria
ripaus mustapippuria
öljyä

1. Huuhtele parsat ja katkaise niistä puumainen tyviosa pois. Paloittele parsat ja keitä niitä parisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja jätä odottamaan
2. Kuori ja silppua sipuli ja kuullota se pehmeäksi öljyssä pannulla. Nosta odottamaan
3. Riko munat kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki. Sekoita joukkoon kerma, parmesaaniraaste, suola, sokeri, mustapippuri ja kuullotettu sipuli. Sekoita tasaiseksi
4. Voitele kuusi pientä annosvuokaa ja jaa munaseos niihin. Jaa parsapalat vuokiin. Voit valmistaa hyydykkeen myös isompaan vuokaan (koko noin 20x30 cm)
5. Kypsennä 175 asteessa 20-30 minuuttia (isoa vuokaa 30 minuuttia), kunnes munaseos on kokonaan hyytynyt.

31. toukokuuta 2014

Peruna-broilericurry

Muutamalla edellisellä käynnillä kirjastossa olen täyden lastenkirjakorin päälle napannut vielä yhden keittokirjan itselleni. Ihan silleen vaan mutu-tuntumalta, ilman pläräilyä tai tutkailua. Viimeksi silmiin sattui Annie Nicholsin Perunakirja. Jos kirjan nimi on perunakirja, niin oletuksena on että se on ihan täyttä tavaraa: mutkatonta, kaunistelematonta, nimensä mukaista. Mietin mielessäni kuinka perunasta voikaan saada kokonaisen keittokirjan aikaiseksi.

Helposti näköjään! Kirja pursusi mukavia ohjeita alkaen perunoiden kypsentämisestä eri tavoin ja loppuen ruokiin joissa peruna ei ehkä ollutkaan enää pääosassa. Monta liimalappusta laitoin kirjan väliin merkiksi ja toukokuun kiireissä olen harmikseni ehtinyt testata vain yhden.

Onneksi tuo yksi oli sitten sitäkin maukkaampi!! Yllätyin ruokaa syödessäni siitä, että minä – vannoutunut lihansyöjä – etsiskelin ruuasta juurikin noita perunanpalasia eikä broileri ollutkaan se pääjuttu. Eli toimii hyvin kasvisruokanakin kun lisää vaan perunan määrää. Ohje on luonnollisesti taas vähän mukailtu alkuperäisestä.



2 rkl öljyä
600 g broilerin paistileikkeitä
1 rkl punaista currytahnaa (tai maun mukaan)
400 g kookosmaitoa
1,5 rkl kalakastiketta
1,5 rkl fariinisokeria
300 g perunoita
3 pientä kevätsipulia varsineen
puolikkaan limen mehu
(tuoretta korianteria)

1. Paloittele paistileikkeet reiluiksi paloiksi ja ruskista ne öljyssä pannulla. Nosta syrjään.
2. Laita currytahna pannulle ja kuumenna sitä vajaan minuutin verran hämmennellen. Lisää pannulle kookosmaito, kalakastike ja sokeri ja sekoita hyvin
3. Lisää broileripalat ja kuumenna kiehuvaksi
4. Kuori ja paloittele perunat ja lisää ne pannulle. Lisää myös suola
5. Laita kansi päälle ja kypsennä currya 15-20 minuuttia kunnes perunat ovat pehmeitä
6. Sekoita valmiin ruuan joukkoon kevätsipuli ja mausta kastike limemehulla ja tuoreella korianterilla

30. toukokuuta 2014

Pastaa ja prosciuttoa

Aivan kauheaa huomata, että toukokuu on lopuillaan ja vain yksi ainoa postaus koko toukokuussa on julki tupsahtanut!! Kyse ei ole suinkaan unohduksesta, vaan ajan (lue: energian) puutteesta!

Yleensä olen tottunut siihen, että töissä huhtikuu on kevätpuolella kaikkein kiireisin. Toukokuussa sitten alkaa helpottaa ja aletaan laittaa pikkuhiljaa pillejä pussiin ja valmistautumaan seuraavaan vuosikertaan. Tänä vuonna huhtikuu oli normaaliin tapaan kiireinen, mutta sitten tulikin toukokuu yllätysmomentteineen ja tahti vaan kiihtyi loppua kohti. Viimeisen työpäivän viimeiseen hetkeen saakka tuli tehtyä töitä ihan huolella ja perusteellisesti ja vielä tänään ensimmäisenä lomapäivänäkin otin lapset mukaani töihin leikkimään ja vietin parituntisen laittamassa oikeasti asiat kuntoon syksyä varten.

Se vapaa-aika mikä on kaikelta työnteolta ja kotitöiltä (ja läheisiltä ihmissuhteilta) jäänyt on mennyt liikuntaan ja erityisesti geokätköilyyn, joka on nyt vienyt sydämeni aivan täysin. Liikkuvaisiin viikonloppuihin sopii loistavasti pikaiset ruuat. Joten pastalla on menty! Pääasiassa tutuilla ja turvallisilla, mutta vähän jotain uuttakin on tullut kokeiltua.

Tässäpä yksi nopsa ja helppo pastaohje Suuresta pastakeittokirjasta. Ilmakuivattua kinkkua tulee harvoin käytettyä lämpimänä. Pizzassa se on aivan ihanaa, mutta muutoin kyllä parempaa mielestäni kylmänä. Rosmariinin kaveriksi tässä pastassa ilmakuivattu kinkku sopi oikein hyvin.



3 annosta

250 g pastaa
1 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
100 g ilmakuivattua kinkkua
400 g tomaattimurskaa
1 rkl tuoretta rosmariinia (tai pari kuutioita )
parmesaania

1. Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi
3. Paloittele ilmakuivattu kinkku ja lisää se pannulle. Kypsennä hetkinen
4. Lisää pannulle tomaattimurska ja yrtit. Keitä viitisen minuuttia
5. Sekoita kastike kypsän pastan joukkoon. Raasta annosten päälle parmesaania

4. toukokuuta 2014

RiisiMustikka

Esikoinen tykkää RisiFrutista ja toisinaan sitten herkkuiltapalaksi niitä ostankin. Monesti olen miettinyt tuon ihmeellisen herkun ainesosia ja erityisesti sen hintaa. Tyyristä on riisi tuossa pienessä purkissa! Ajatus on muhinut ja nyt kun pääsiäiseltä jäi jääkaappiin roikkumaan pari käyttämättä jäänyttä kermapurkkia, oli aika kypsä kokeilla RisiFrutin valmistusta ihan itse.

Lopputulos oli siis ”RiisiMustikka” joka kulhossa näytti pahalta – lähinnä karmeasti ylivatkatulta kermalta, mutta maku olikin yllättävän hyvä! Yleensä lapsille ei kelpaa mikään itse tehty, jos ovat jotain vastaavaa teollista maistaneet (poikkeuksena tästä meillä onneksi kalapuikot). Tällä kertaa kuitenkin onnistuin!

Olimme yhtä mieltä siitä, että sokeria olisi saanut olla vähän reilummin, joten korjasin sokerin määrää tuohon alla olevaan ohjeeseen. Ja onpahan muuten oikein oikein hyvää ja näppärä keino käyttää loput pakastemarjat. Riisiseoksen voi toki maustaa hilloilla, soseilla tai vaikkapa hedelmänpaloilla – vaihtoehtoja on lukemattomia. Myös kanelilla, kardemummalla tai sitruksen kuorella saa mukavaa vaihtelua makumaailmaan.



4 annosta

1,5 dl puuroriisiä
4 dl vettä
2 dl kuohukermaa
3-4 rkl tomusokeria
0,5 tl vaniljaa (tai 1 tl vaniljasokeria)
2-3 dl marjoja

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää kattilaan riisi. Keitä miedolla lämmöllä kunnes vesi on imeytynyt riiseihin. Jätä jäähtymään ja hämmentele välillä
2. Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi ja mausta se sokerilla ja vaniljalla. Lisää riisi kermavaahdon sekaan vatkaimella vatkaten
3. Kääntele puoliksi sulaneet marjat riisi-kermaseokseen tasaisesti.

30. huhtikuuta 2014

Ahvenanmaan pannukakku

Kaikenmaailman puuron- ja muusinjämille on aina käyttöä, mutta mitä ihmettä tehdään riisipuuron jämänokareesta? No näköjään pannaria! Jätin ohjeessa olleen kardemumman pois kun se ei vaan oikeen minuun uppoa. Pojat tykkäsivät kovasti, itse olen tavallisen pannarin kannalla. Mutta ei se syömättä itsellänikään jäänyt. Lämpöinen pannari ja kotitekoista omenasosetta päälle – eihän sitä nyt voi mitenkään vastustaa. (ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2013)



3 kananmunaa
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1,5 dl vehnäjauhoja
2 dl riisipuuroa
7 dl maitoa
2 rkl voisulaa (joka piti käyttää pellin voiteluun, mutta laitoin sen taikinaan vähän makua antamaan)

1. Vatkaa munat ja sokeri kulhossa ja sekoita muut ainekset joukkoon. Anna taikinan turvota puolisen tuntia
2. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista sitä puolisen tuntia, kunnes pinta on saanut hyvin väriä ja massa on hyytynyt. Pannari jää kuitenkin melko pehmoiseksi rakenteeltaan!
3. Tarjoa hieman jäähtyneenä hillon kera

29. huhtikuuta 2014

Chilit etikkaliemessä

Viime kesäinen chiliviljelmäni parvekkeella kasvoi ja kukoisti todella hienosti. Viisi kasvia tuotti minun mittakaavassani aivan ylenpalttisen sadon! Suurin osa sadosta tuli kuivattua ja osa pakastettua. Etsiskelin ohjetta chilikastikkeeseen tai mössötyyppiseen säilykkeeseen, joka säilyisi kylmiössä seuraavaan satokauteen saakka. Tuo ohje jäi löytymättä, mutta sen sijaan löysin Chilifoorumilta ohjeen etikkaliemeen säilöttyihin chileihin.

Syyskuun alussa leikkelin chileistä pienen sillipurkillisen verran palkoja ja keitin liemen foorumilta löytäneeni perusohjeen mukaan. Purkki pääsi kylmiöön odottelemaan käyttöä. Suositus oli, että chilien annettaisiin muhia liemessä puolisen vuotta, jonka jälkeen maku olisi parhaimmillaan.

Maaliskuussa avasin chilipurkkini. Purkissa köllötteli kauniita punaisia chilejä ja ne pääsivät testiin broileripyöryköissä ja niiden lisukenuudeleissa. Pyöryköissä chilin maku pysyi maltillisena – varmaankin kookosmaidon ansiosta - mutta nuudeleissa maku pääsi paremmin oikeuksiinsa. Kuivattuun chiliin verrattuna tulisuus oli ehkä hieman säyseämpi, mutta se ei minua mietojen makujen ystävänä haittaa.

Viime kesän chilisadosta noin puolet on vielä käyttämättä. Siltikin omista siemenistä kasvatetut taimet ovat kasvamassa ikkunalla ja odottavat parvekkeelle pääsyä. Tänä vuonna laitan kuitenkin (kai) vain pari-kolme kasvia itselleni kasvamaan ja loput taimet pääsevät toisten iloksi.



mausteliemi:
5 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
2 tl sokeria
1 tl suolaa

1. Pistele kypsiin chilipalkoihin pieniä viiltoja terävän veitsen kärjellä. Lado chilit lasipurkkiin
2. Sekoita liemen ainekset pienessä kattilassa ja kuumenna kiehuvaksi. Kaada liemi purkkiin
3. Säilytä chilit viileässä. Chilit ovat käyttövalmiita noin kuukauden kuluttua, mutta maku (kuulemma) paranee säilöttäessä, joten kannattaa odotella jopa puolisen vuotta

28. huhtikuuta 2014

Makea maissilisuke

Olen vannoutunut lohkoperunoiden ystävä ja kannattaja. No nyt täytyypä sitten tunnustaa ja myöntää että nyt löytyi lohkoperunan voittaja!! Aivan ihana maissilisuke uunissa paistetun porsaan ulkofileen vieressä sai aikaan sen, että tuuppasin loput lohkoperunat pois lautaselta toisiin suihin menemään (onneksi niillekin oli syöjänsä!). Kesä ja grillikausi tulee! Olen valmis! Kiitos jälleen Cebicin keittiön.



reilu nokare voita
1 prk (300g) säilykemaissia
2 valkosipulin kynttä
0,5 dl fariinisokeria

1. Sulata voi pannulla
2. Valuta maisseista neste pois ja kippaa ne pannulle. Kypsentele viitisen minuuttia, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut
3. Kuori valkosipulin kynnet ja raasta ne pannulle. Lisää pannulle myös sokeri. Hämmentele ja kuumentele muutama minuutti, kunnes valkosipuli on kypsynyt ja sokeri sulanut kunnolla
4. Tarjoa grilliruuan lisukkeena

5. huhtikuuta 2014

Uunibataatit

Taas kokkaillaan Cebicin herkkuja – tosin hieman taas säveltäen! Tällä kertaa viikonloppulounaaksi bataattia uuniperunoiden henkeen. Kokonainen bataatti kypsyy uunissa noin ikuisuuden, joten viipaleina kypsentäminen on järkevää. Kaveriksi tehtyä mössöä voi varioida helposti käyttämällä erilaisia lihoja tai leikkeleitä tai tekemällä ihan pelkästään kasvisversion. Myös juustojen jämät - samoin kuin tähteeksi jääneitä kypsiä lihoja - voi helposti upottaa näiden bataattien kylkeen.



2 annosta

1 iso tai 2 pientä bataattia
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

kastike:
1 pieni suippopaprika
1 punasipuli
1 maustekurkku
150 g kypsää broileria
200 g täysrasvaista ranskankermaa
suolaa ja mustapippuria

1. Kuori bataatit ja leikkaa ne noin puolen sentin viipaleiksi. Lado viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle ja pirskottele päälle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kypsennä bataattiviipaleita 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä
2. Valmista kastike: poista paprikasta siemenet ja kuutioi se. Kuori ja hienonna sipuli ja paloittele maustekurkku. Hienonna broileri pieniksi paloiksi. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset sekaisin kulhossa.
3. Syö bataatit lämpiminä ja soosi viileänä

28. maaliskuuta 2014

Savulohi-pinaattipasta

Lohipasta on yksi suosikeistani. Harmikseni lohen saatavuus on vähän mitä on. Melkein kaikki myynnissä oleva lohi on norjalaista lohta, joka ei vaan oikein suuhuni satu. Toki sitä syön, ja esimerkiksi loimutettuna se on herkullista, mutta itse jätän ostamatta. Kotimaista kirjolohta ostan reilummin silloin kun sitä sattuu järkevään hintaan samaan. Tarkan pudjetin taloudessa 15,90 lohikilosta on aivan liikaa, joten lohi onki meillä harvinaista herkkua.

Lohi on onneksi voimakkaan makuinen kala, joten pienelläkin palalla pääsee jo hyvin makuun. Valmiiksi savustettuna kotimaista lohta saa ihan hyvin. Eihän se halpaa ole sekään, mutta silloin tällöin herkutteluun palasen voi ostaa. Tässä pastassa lohen kaverina on pinaattia pakastimesta kaiveltuna – toki yhtä hyvin voi käyttää myös tuoretta.



300 g fettuccinea

300 g savulohta
2 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
n.1 pss pakastepinaattia (itse käytin omaa pinaattia, joten tuo määrä ei oo ihan tarkka...)

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kypsä pasta ja lurauta hieman oliiviöljyä joukkoon. Pidä lämpimänä.
2. Valmista kastike pastan kypsyessä. Irrota lohesta nahka ja poista ruodot. Erottele liha pieniksi paloiksi
3. Kuumenna lohipalaset paistinpannulla kuumiksi. Lisää joukkoon kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna kastikkeen kiehua hetken verran kasaan
4. Lisää kastikkeeseen jäinen pinaatti ja anna sen sulaa. Keitä hetki tarvittaessa jos soosi on liian löysää
5. Sekoita kastike lämpimän pastan joukkoon

23. maaliskuuta 2014

Pekoni-couscous-salaatti

Taas kokkaillaan Cebicin antia! Ja siihen on syynsä. Yksi syy on tietysti se, että Cebiciltä löytyy kivoja ideoita, ei turhaa sipistelyä, vaan sopivasti mukavaa ja maistuvaa ruokaa ja useimmiten ihan tavallisista raaka-aineista. Ei mitään jonninjoutavaa, vaan rehellistä ja suurella sydämellä tehtyä ruokaa!

Toinen syy on se, että tuossa syssymmällä tietokone otti ja meni sekas ja siinä hässäkässä menetin kirjanmerkkipalkin sisällön, jossa oli monista blogeista vuosien varrella talteen otettuja vinkkejä – satoja mielenkiintoisia ohjeita odottamassa hetkeään. Vaan hetki meni ja nyt aloitetaan sit kokoaminen alusta. Cebic on seuraamistani blogeista aakkosjärjestyksessä ensimmäinen, joten siitäpä sitten aloitin taas pläräillä.

Kolmas syy on se, että onhan se Cebic oikein mukava tyyppikin. (Joka tekee kuulemma hirveen hyviä etanoita, joita en oo ikinä maistanu, mutta toivottavasti pääsisin maistamaan! wink wink jos tätä satut lukemaan ja-olihan-siitä-jo-puhettakin-kun-vaan-sais-aikaseks!)

Tein ruuan ja ihmettelin kovasti miksi couscous meni jokseenkin puuromaiseksi, ihan oli hankala saada aineksia sekaisin. Sittenpä sen hokasin: vettä meni tuplamäärä. Älä siis tee niin kuin minä tein, tee niin kuin neuvon! Ja tätä kannattaa tehdä!



2 dl couscousia
2 dl vettä
luraus kanafondia
nokare voita
4 viipaletta pekonia
300 g broilerin suikaleita
suolaa ja mustapippuria
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
chiliä maun mukaan
1 suippopaprika
1 maustekurkku

tarjoiluun:
turkkilaista jogurttia

1. Mittaa couscous kulhoon. Kuumenna vesi kiehuvaksi, sekoita siihen fondi ja kaada seos couscousien päälle. Peitä kulho kelmulla ja jätä odottamaan
2. Paista pekonit kypsiksi pannulla ja nosta ne jäähtymään. Kypsennä broilerin suikaleet pekonin rasvassa (lisää tarvittaessa öljyä) ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Hienonna sipulit ja chili ja lisää ne broilerien sekaan kypsennyksen loppuvaiheessa
3. Paloittele paprika ja maustekurkku sekä pekoniviipaleet
4. Kun vesi on imeytynyt couscousiin, sekoita joukkoon nokare voita
5. Yhdistä isossa kulhossa couscous, broileri-sipuliseos, pekonipalat ja kasvikset. Sekoita tasaiseksi
6. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä turkkilaisen jogurtin kera

22. maaliskuuta 2014

Mehevä broileripasta

Broileri on jälleen valituksen aiheena! Tällä kertaa suikaleet. No, eihän ne fileesuikaleet varmaankaan tahallaan kuivu ja mene sitkeäksi kypsennettäessä, vaan ehkäpä voi olla että kypsentäjällä on jotain tekemistä asian kanssa.

Cebicin keittiöstä (Terhin keittiön kautta) löytyi aivan huikea idis, joka säilyttää broilerin mehevänä ja maukkaana! Broileri kypsennetään hiljakseen keittämällä eikä paistamalla. Eipähän tuossakaan sinällään mitään uutta ole, mutta kun ei vaan tule aina itse ajatelleeksi. Kun kastikkeeseen lihat on aina paistettu, niin eihän siihen nyt voi mitenkään olla muuta vaihtoehtoja!

No onneksi on kuitenkin! Tässä ohjeessa broileri kypsennetään vissyssä, mutta aivan hyvin kypsentämiseen voi käyttää ihan tavallista vettä tai vaikkapa siideriä. Lopputulos on ihanan mehevä ja pehmeä. Ja taas kerran voisin kuvitella että lapsillekin maistuisi! (Ainahan sitä saa kuvitella…)



nokare voita
300 g broilerin suikaleita
suolaa ja mustapippuria
2 dl vissyä
2 dl paseerattua tomaattia (minulla tomaattimurskaa sauvasekoittimella ”paseerattuna”)
2 dl kuohukermaa
1 valkosipulin kynsi
1 rkl soijakastiketta
1 tl basilikaa (tai 1 rkl tuoretta silppua)
300 g simpukkapastaa
lisäksi parmesaania

1. Sulata voi paistokasarissa ja ruskista broilerit kevyesti. Mausta suolalla ja mustapippurilla
2. Lisää pannulle vissy ja hauduttele 10 minuuttia. Nestettä saa jäädä pannulle!
3. Lisää paseerattu tomaatti ja kerma sekä valkosipuli, soijakastike ja basilika. Keittele hiljakseen noin 15 minuuttia, kunnes kastike on saostunut sopivaksi
4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan kastikkeen valmistuessa. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Tarjoa parmesaanin kera

19. maaliskuuta 2014

Broileripyörykät

Broileripyörykät ovat yksi murheenkryyni; monesti olen niitä tehnyt ja yhtä monesti lopputulos on ollut melkoisen mauton ja aivan liian pehmeärakenteinen möttönen.

Viime viikolla bongasin facebookista broileripyöryköiden kuvan ja sain vinkkejä maustamiseen. Seuraavana päivänä siitä ässällä sattui olemaan broilerin jauhelihaa päiväys-tarralla tyrkyllä joten otin rasian pakkaseen. Pari päivää sen jälkeen bongasin facebookista linkin thai-maustettuihin broileripyöryköihin ja niin alkoi olla viikonlopulle yksi ateria toteuttamista vaille valmis.

Valmistin pyörykät ohjetta omaan maustekaappiin sopivaksi muokaten ja tällä kertaa lopputulos oli oikein oikein maukas ja rakenteeltaan sopivan napakka. Lisukkeeksi tein seesaminuudeleita, jotka sopivat oikein hyvin broileripyöryköiden kaveriksi. Ja taas arvelisin, että lapsetkin saattaisivat syödä pyöryköitä kun chilin vaan jätän pois. Täytyy testata…



12 kpl

1 dl kookosmaitoa
0,5 dl korppujauhoja
1 rkl soijakastiketta
0,5 tl jauhettua inkivääriä
0,5 tl jauhettua korianteria
chiliä maun mukaan
suolaa ja mustapippuria
400 g broilerin jauhelihaa

1. Mittaa kulhoon kookosmaito ja korppujauhot. Sekoita sekaisin ja jätä hetkeksi turpoamaan
2. Sekoita mausteet korppujauhoseokseen huolellisesti
3. Sekoita jauheliha taikinapohjaan ja vaivaa se tasaiseksi massaksi. Pyörittele massasta pyöryköitä ja paista niitä 200-asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia kunnes ne ovat läpikypsiä ja pinta alkaa saada väriä

16. maaliskuuta 2014

Uunijuusto

Naapurin täti oli käynyt hakemassa ruoka-apukassin itselleen ja tarjotteli sitten kuiva-ainepuolta minulle. Otin mielelläni vastaan jauhopussit joille varmasti on käyttöä (ja eivätpähän mene tätillä sit käyttämättä roskiin) ja myös maitojauhepaketin jonka käytöstä en ollut ollenkaan niin varma. Paketti pyöri aikansa hyllyssä ja kaappeja siivotessani (ja inventaariota tehdessäni) päätin että paketti lähtee kaapista tavalla tai toisella.

Koska en tykkää heittää käyttökelpoista pois jäljelle jäi vain yksi tapa hävittää kyseinen tuote kaapista. Aloin siis mietiskellä leivontahommia. Pullataikinan kanssa en ole hyvä kaveri. Tai sanotaanko näin että tuolloin en ainakaan vielä ollut. Olen tässä laskiaisen korvilla kokenut hiivataikinaherätyksen ja saanut tehtyä oikein maukasta pullaa! Mutta palataan siihen tuota tuonnempana.

Lettuja tuumailin maitojauheesta tekeväni ja katsoin ohjetta paketin takaa. Vieressä olikin uunijuuston ohje ja päätinkin kokeilla sitä. Olen kerran syönyt anoppilassa uunijuustoa, siellä se oli tehty oikeaoppisesti ternimaidosta ja syötiin mansikkahillon kanssa. Tämä juusto tehtiin siis maitojauheesta ja syötiin lakkahillon kanssa. Ei avautunut tämä herkku minulle vielä toisellakaan maistelukerralla (ei se kyllä pahaakaan ollut), mutta muru popsi juuston hyvällä ruokahalulla. Eli ei mennyt hukkaan tuokaan EY-avustus!



5 dl vettä
2 dl kahvikermaa
4 dl maitojauhetta
2 munaa
0,5 tl suolaa

tarjoiluun:
hilloa tai
kanelia ja sokeria
1. Sekoita kerma ja vesi keskenään ja sekoita maitojauhe sekaan. Vatkaa joukkoon munat ja suola
2. Kaada seos uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin 30-45 minuuttia, kunnes uunijuusto on hyytynyt
3. Tarjoa haaleana

15. maaliskuuta 2014

Inkiväärimarinoidut broilerin leikkeet

Juuri kun vähän aikaa sitten haukuin fileet ja ohuet leikkeet alimpaan vaikka sun minne niin johan sitten sain semmoisestakin aineksesta jotain hyvää aikaiseksi. Otin tämän marinadin ohjeen talteen Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 1/2014 (hieman muuntelin maustevarastooni sopivaksi) ja eräänä talvisena sunnuntaina paistoin maukkaita broilerin ohuita leikkeitä pikaiseksi lounaaksi geokätköilyn ja hiihtolenkin välissä. Proteiinia lihaksille jotka rasituksesta huokaa ja lämpimiä makuja mielelle joka talviulkoilusta nauttii!



400 g ohuita broilerin fileeleikkeitä

marinadi:
3 valkosipulin kynttä kuorittuna ja raastettuna
1 rkl seesamiöljyä
0,5 soijakastiketta
2 rkl fariinisokeria
2 rkl inkivääriraastetta
1 tl paprikajauhetta
0,25 tl kanelia
0,25 tl neilikkaa
2 tähtianista
1 pieni chili (tai maun mukaan) hienonnettuna

1. Sekoita marinadin ainekset sekaisin.
2. Kaada marinadi lihojen päälle ja pyörittele lihat kauttaaltaan marinadissa. Jätä maustumaan viileään muutamaksi tunniksi
3. Paista leikkeet kypsiksi paistinpannulla. Tarjoa nuudeleiden kera

6. maaliskuuta 2014

Itämaiset kasvikset

Jamie Oliverin simppeliäkin simppelimpi idea! Nimittäin itämaishenkinen maustekastike tylsille keitetyille kasviksille. Tämän onnistuin hieman pilaamaan laittamalla joukkoon parsakaalia vaikka ihan hyvin tiedän että se vaan ei minuun uppoa. Erityisesti makeat porkkana ja parsakaali toimivat tässä ruuassa aivan loistavasti. Keitin kasvikset, sekoitin niihin kastikkeen ja kippasin satsin vielä keitettyjen nuudeleiden sekaan. Simppeliä ja maukasta kasvisruokaa!



chiliä maun mukaan
1 valkosipulin kynsi
4 rkl oliiviöljyä
1 tl seesamiöljyä
2 rkl soijakastiketta

1. Hienonna chili ja laita silppu pienen kulhoon. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se kulhoon chilin kaveriksi.
2. Lisää muut aineet ja sekoita hyvin.
3. Kaada kastike kuumien kasviksien (ja nuudeleiden) päälle ja sekoittele niin että kasvikset maustuvat kauttaaltaan

13. helmikuuta 2014

Maapähkinäinen broileribataattipata

Arkista testailua tavoitteena löytää jotain uutta kivaa ruokalistalle. Ja vieläpä sellaista mikä maistuu kaikille. Tämä maistui minulle kokonaisuutena, murulle nähdäkseni mahdollisimman vähällä bataatilla ja pojillekin kun pelkkää lihaa pilkkoi. Eli ihan riittävä menestys, teen toistekin ja nautin bataatista ihan itse! (Alkuperäinen ohje: Kotivinkki 8/2015)



600 g broilerin paistileikkeitä
1 sipuli
300 g bataattia
1 rkl öljyä
1 tl tuoretta inkivääriraastetta
3 valkosipulin kynttä
1 tl kurkumaa
1 tl korianteria
chiliä maun mukaan
0,5 tl mustapippuria
1,5 dl maapähkinätahnaa (sokeroimatonta)
4 dl kookoskermaa

1. Paloittele liha reiluiksi suupaloiksi. Kuori ja hienonna sipulit ja kuori ja paloittele bataatti
2. Kuumenna öljy uunipadassa ja ruskista siinä broileripalat. Lisää sipuli ja kuullota hetki
3. Lisää inkivääri, valkosipuli ja muut mausteet. Kypsentele hetki
4. Lisää pataan bataattikuutiot, maapähkinätahna ja kookoskerma. Kuumenna ja sekoita tasaiseksi
5. Kypsennä pataa uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjoa riisin kera

10. helmikuuta 2014

Hanna-tädin kakut

Lueskelin joku aika sitten facebookin kokkailuryhmän seinältä keskustelua siitä täytyykö hanna-tädin kakkujen pinta olla sileä vai kuuluuko niissä olla halkeamia. Osallistumatta keskusteluun mietin itsekseni että A) onkohan kyseinen seikka melkeinpä riitelyksi yltyneen kommentoinnin arvoista ja B) voiko se nyt olla niin vaikeaa tehdä hanna-tädin kakkuja.

Pohdiskeltuani ja keittiössä häärittyäni sain vastauksen molempiin kysymyksiin. A) ei ole, maku ratkaisee kotikeittiössä touhuillessa ja B) kyllä voi. Hanna-tätini maistuivat kyllä hyviltä, ne kohosivat kauniisti uunissa ja niissä oli sileä pinta. Loppuvaiheessa paistoa kauniista kohoamisesta oli jäljellä muisto vain ja lopputulos oli melkoinen läppänä.

Mummolleni en näitä kehdannut edes viedä – hän kun osaa oikeasti tehdä kauniita pikkuleipiä – vaikka jouluviemiset mielessäni näitä leivoinkin. Pojat söivät osansa ja osan naamioin sulatetulla suklaalla pursotellen ja vein tapaninpäivänä serkustapaamiseen nyyttärikahvipöytään (tunnustus!!). Ne eivät olleetkaan hanna-tätejä vaan ihan tavallisia vaaleita pikkuleipiä suklaalla koristeltuina. Ihan eri tuote!!



n. 60 kpl

200 g voita
3 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
n. 5 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

1. Sulata voi ja sekoita joukkoon sokeri ja kerma.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voiseokseen. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan levätä viileässä puolisen tuntia ennen leipomista
3. Leivo taikinasta tankoja ja leikkaa tangot yhtä suuriksi palasiksi. Pyörittele palat palloiksi ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle
4. Paista pikkuleipiä 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia

9. helmikuuta 2014

Kaneliässät

Jouluisen leivontasession satoa edelleen. Heräsin joulua edeltävänä sunnuntaiaamuna ilman herätyskelloa jo ennen seitsemää ja aamukahvin hörpättyäni tein pikaisen pikkuleipäsuunnitelman ja aloin leipoa. Puolessa välissä urakkaa lämmittelin itselleni glögiä ja projekti jatkui edelleen.

Tein kolmea laatua pikkuleipiä ja niiden lisäksi valmistelin ”jouluaterian”, joka syötiin ennen kuin vuorotyöläisen jouluinen yövuoroputki alkoi sunnuntai-iltana. Melkoista multitaskausta sai siis harrastaa!

Mutta kaikesta huolimatta vajaa viisi tuntia myöhemmin valmiina oli lusikkaleivät, kaneliässät, hannatädin kakut, puolukkajäätelö ja (elämäni ensimmäinen) jänispaisti uunissa muhimassa. Ja sit oli jäljellä vain se keittiön siivoaminen… (Ohje: Karjalainen 5.12.2013 – ei siis siivouksen vaan kaneliässien!)



n 60 kpl (muistaakseni…)

150 g voita
2,5 dl sokeria
3 munaa
1 tl leivinjauhetta
6 dl vehnäjauhoja

lisäksi:
kanelia ja sokeria

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat huolellisesti vatkaten
2. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe toisessa kulhossa ja lisää ne voi-sokeriseokseen. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan levätä hetki viileässä ennen leipomista
3. Leivo taikinasta pieniä, noin 7 cm:n pituisia tankoja ja kierittele ne kanelisokeriseoksesessa
4. Kierrä tangot ässiksi uunipellille leivinpaperin päälle ja paista niitä 200 asteessa kymmenisen minuuttia

4. helmikuuta 2014

Lusikkaleivät

Joulun alla tein perinteisiä pikkuleipiä ison läjän mummolle jouluviemisiksi ja tietysti samalla myös kotiin pojille herkkupaloiksi. Itse en keksi-ihminen oikeastaan ole, mutta nämä lusikkaleivät yllättivät kyllä positiivisesti! Uunipellille sain aikaiseksi epämääräisiä läjiä joiden väliin survoin hilloa ihan miten sattuu. Mutta sokeripyöräytyksen jälkeen lopputulos olikin melkoisen kaunis. Maku myöskin yllätti – ruskistettu voi oli varmaan tämän herkun salaisuus! (Ohje: Karjalainen 5.12.2013)



n. 40 kpl (muistelen…)

200 g voita
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

lisäksi:
1-2 dl vadelmahilloa
siro-sokeria

1. Sulata voi kattilassa ja anna sen kiehua miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Sekoita välillä. Siirrä kevyesti ruskistunut voi leivontakulhoon ja sekoita joukkoon sokerit. Sekoita ja jätä jäähtymään. Sekoita jäähtynyt seos tasaiseksi
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voi-sokeriseokseen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi 3. Painele taikinaa teelusikan pesään ja vedä se lusikasta suoraan pellille leivinpaperin päälle kupera puoli ylöspäin. Paista 175 asteessa noin 12-15 minuuttia. Jäähdytä valmiit pikkuleivät
4. Levitä hilloa sileälle puolelle ja paina aina kaksi keksiä vastakkain
5. Kierittele täytetyt pikkuleivät sokerissa. Keksit voi myös pakastaa ennen täyttämistä ja sokerointia.