18. kesäkuuta 2012

Mokkapalakääretorttu

Kuten siis jo kirjoitinkin, on kokkausinto ollut pahasti kadoksissa. Jollain tasolla olen kuitenkin koko ajan kaivannut sitä keittiössä touhuamisen iloa. Erityisesti olen kaivannut leipomisesta tulevaa iloa. Leipominen on yleensä jotain ylimääräistä, sellaista ei-pakollista keittiötoimintaa. Silloin kun haluan vaan nauttia keittiössä touhuamisesta, huomaan useimmiten että jauhopeukaloa alkaa syyhyttää!

Ilokseni huomasin että leipominen alkoi pyöriä mielessäni useampana päivänä. Ajatus pysyi vaan ajatuksen asteella eikä tarkentunut selkeämmäksi suunnitelmaksi että mitä ja milloin ja onkohan tarvikkeitakaan. Yhteishyvästä (numero 6/2012) bongasin mokkapalakääretortun ohjeen ja siihen sitten ryhdyimme poikien kanssa. Perinteistä sadepäivän toimintaa: pieni kävelylenkki sateenvarjojen kanssa lähikauppaan ja sitten yhdessä leipomista ja herkuista nauttimista. Eikö kuulosta ihanalta? Niin minustakin! Onneksi tiedän paremmin.

Kävelymatka kauppaan meni pienemmän levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Kaupassa asiointi meni molempien levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Kotimatka meni pienemmän levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Leipominen sujui hyvin – hieman pääkokin hermoa kiristi tuo aiempi levoton ryntäily, mutta selvisimme leivonnasta hyvin. Kuusivee laitteli uunipellin, rikkoi munat ja vatkasi vaahdon. Kolmevee sekoitteli kuiva-aineet. Kolmevee lusikoi jauhoja kuusiveelle jauhosihtiin ja kolkytyksvee sekoitti taikinan. Sitten taikina uuniin ja pikkukokit huolehtivat taikinakulhon ja nuolijan esipesusta.

Sitten ei taas sujunut. Pohjasta tuli ihan liian paksu ja se paloi pinnalta. Täytettä oli mielestäni liian vähän. Samoin kuin kuorrutetta. Kääretortusta tuli ruma ja kuivakan mureneva. Valokuvankin otin vain pikaisesti kameran omalla salamalla koska en jaksanut nähdä moista pökkelöä varten sen vertaa vaivaa että olisin viritellyt paremman salamavalon paikalleen. (Olisipa hyvä kun olisi oma kamera ruokakuvausta varten ja oma kamera ulkokuvausta varten!) Kääretorttu tuli kyllä syötyä, mutta sen tarkoitus kadonneen motivaation palauttajana ei täyttynyt. Täytyy kokeilla jotain muuta.



pohja:
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

täyte ja kuorrutus:
3 rkl vahvaa kuumaa kahvia
25 g voita sulatettuna
2 rkl kaakaojauhetta
2,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
pinnalle nonparelleja

1. Riko munat kulhoon ja mittaa joukkoon sokeri. Vatkaa ne kuohkeaksi vaahdoksi
2. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa ja siivilöi ne munavaahdon joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina uunipellille. Paista 225 asteessa noin 7 minuuttia
3. Kumoa kääretorttulevy sokeroidun leivinpaperin päälle ja jätä jäähtymään. Irrota leivinpaperi jäähtyneestä levystä
4. Sekoita kahvi, voisula, kaakaojauhe, tomusokeri ja vaniljasokeri kuorrutteeksi
5. Notkista tuorejuusto ja sekoita n. 1 dl kuorrutetta sen sekaan. Levitä tuorejuustoseos kääretorttulevyn päälle ja kääri rullalle.
6. Levitä loppu kuorrute kääretortun päälle ja ripottele pinnalle nonparelleja

2 kommenttia:

  1. Kuivakan mureneva - sinäpä sen sanoit! Tein tätä itsekin, on vielä blogiin postaamatta, ja olin vähän pettynyt lopputulokseen. Miesväki kyllä tykkäsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli vika ei sit ihan välttämättä ollukka tekijässä! :) Ideana kyllä tosi hyvä, pitäis olla vaan toimiva kääretorttupohjan ohje mihin nuo täytteet survoa.

      Poista