Kanaa appelsiini-hunajakastikkeessa – ga nuong cam

Tänään työpäivän loppupuolella kävin mielenkiintoisen keskustelun. Eräs äiti jäi jutustelemaan kanssani ihan kaikessa rauhassa. Kello oli jo paljon ja oma sisäinen kello sanoi jo ruoka-ajan olevan myöhässä. Tällä äidillä ei kuitenkaan ollut kiire – eikä ollut lapsillakaan vaikka ruokakauppaankin pitäisi vielä ennen ruoan valmistamista ehtiä. Juteltiin ensin lasten päivän kulusta ja tekemisistä, siitä ruokakauppateeman mukaan jutustelu kääntyi ensin ruokaan, sitten liikuntaan, selkävaivoihin, joogaan ja jälleen ruokavalioasioihin. Tämän äidin viimeisin oivallus oli se, että pitäisi kuunnella mitä keho haluaa ja tarvitsee. Jos se kaipaa lounasravintolassa tonnikalasalaatin sijaan rasvaista kaalilaatikkoa jossa on punaista lihaa, sille on sitä annettava! Vielä portilta äiti huikkasi että talvella sitä vaan kaipaa tuhtia ruokaa! Juuri näinhän se pitäisi olla! Ihmisen pitäisi kuunnella kehoaan. Ja siis opetella oikeasti kuuntelemaan kehoaan, ei mielihalujaan. Kyllä keho kertoo mitä se haluaa – eli tarvitsee.

Jo ehkä parin vuoden ajan olen ihmetellyt sitä, miten lempiruuat vaihtelevat. Kun mietin ruokia viikonlopuille jolloin voi kokkailla ihan mitä vain, on listalla hyvin vaihtelevia ruokia. Välillä tuhtia liharuokaa, välillä kotoisaa pastaa, välillä kevyttä ja vähähiilarista ja toisinaan kipakoita mausteita maailmalta. Lapsiperheessä oman kehon äänille ei voi aina antaa tilaa (koska en halua jatkuvasti kiusata jälkikasvua ”oikuillani”) mutta onneksi välillä on hetkiä kun voi heittäytyä keittiöön. Tällä hetkellä suureksi yllätyksekseni (kestosuosikkini) pasta, nuudelit, punainen liha ja broileri ovat aineksia joita minun ei tee kovinkaan usein mieli, kun taas nousussa ovat kala ja kasvikset. Juusto pitää jatkuvasti pintansa! Kolmen kuukauden päästä tilanne suosikkiainesten ja mielitekojen kanssa voi olla taas aivan toinen.

Muistan hyvin viime talvelta yhden tällaisen oudon mielitekovaiheen jolloin tuli kokkailtua paljon voimakkaita mutta lempeitä ja lämpimiä makumaailmoja sisältäviä ruokia. Hiihto on liikunnassa talviaikaan suosikkijuttuni ja jostain syystä yhdistän mausteisten ruokien kaipuun kylmässä ulkoilmassa hikoilun jälkeiseen tunnelmaan. Tätä broileriruokaa valmistin juuri tällaisessa tilanteessa – viime talven hiihtolomaviikko on jäänyt elävästi mieleen. (Ohje: Jackum Brown – Vietnamilaisen keittiön parhaat - muunneltu kirjan vinkkien ja oman tyylin mukaisesti.)



4 annosta

1 salottisipuli
4 valkosipulin kynttä
2,5 cm:n pala inkivääriä
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl mustapippuria
1 rkl soijakastiketta
2,5 rkl kalakastiketta
2 tl seesamiöljyä
1 rkl maapähkinäöljyä
1 appelsiini
8 kanan reisipalaa

1. Kuori ja hienonna salottisipuli ja valkosipulin kynnet hienoksi. Kuori ja raasta inkivääri. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta siitä 1 tl kuoriraastetta ja purista mehu. Sekoita kaikki ainekset kanaa lukuun ottamatta kulhossa sekaisin
2. Laita kanapalat laakeaan astiaan. Lisää marinadi ja kääntele kanapaloja kunnes ne ovat kauttaaltaan mausteen peitossa. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään
3. Siirrä kanapalat uunivuokaan ja kaada marinadi päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa kypsäksi

EDIT 16.10.2018

Valmistin ruuan arkena pikapikaa broilerin suikaleista. Ruskistin 300 g broilerin suikaleita pannulla. Lisäsin joukkoon hienonnetun punasipulin ja yhden valkosipulin kynnen. Sekoitin kastikkeen ainekset kulhossa (appelsiinista mehu ja kuori ja inkivääri raastettuna) ja lisäsin seoksen pannulle broilereiden sekaan. Keittelin soosia hetken aikaa kasaan ja nautiskeltiin ruoka sitten nuudeleiden kera. Sanoisinpa että oli parempaa tällä tapaa!