Kumpuileva pannari

Leipää leipoessani tykkään ruokkia juurta hieman reilummin, että ihan varmasti riittää haluamaani määrään taikinaa. Jämäjuurta kertyy aina jokunen kymmenen grammaa leivontakertaa kohden ja laitan jämät aina rasiaan jääkaappiin. Välillä on aika sitten käyttää jämäjuuri – ettei vaan mitään menisi hukkaan.

Olen aina vannonut lapsuudestani tutun maailman parhaan pannukakun nimeen. Se on juuri sellainen paksu, kostea ja rasvainen pannari, koskaan en ole pitänyt kuplivista, mutta lopulta litteistä pannareista. Ennen kuin kokeilin tehdä pannarin hapanjuurella!

Tämäkin ohje on löydetty facebookin Hapanjuurileipureiden ryhmästä. Muistelen, että olisi Ulpun käsialaa – iso kiitos Ulpulle ohjeen jakamisesta! Vaikka rakenne ei ole sellainen, mistä olen aina tykännyt, on maku aivan huikea! Vähän vadelmahilloa päälle ja eikun syömään! (Eikä tarvitse edes hilloa, ihan hyvä on pikkupalasia repiä pannarin reunasta ja napostella niitä ihan semmoisenaankin!) Tämän jälkeen ei meillä muuta pannaria tulla tekemään.

 

 

 

 

 

3 kananmunaa

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

5 dl maitoa

100 g jämäjuurta

2,5 dl vehnäjauhoja

 

Sekoita ainekset kulhossa sekaisin ja jätä taikina tekeytymään noin tunniksi. Kaada voidellulle uunipellille tai leivinpaperin päälle ja paista 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.