Mökillä kokkaillessa tekee mieli aina välillä kokeilla jotain uutta. Kaasun käyttö alkaa olla pikkuhiljaa hallussa ja viime kesän agendana oli halsterin käyttö ja loimuttaminen. Tämän kesän ajatuksena oli tehdä ruokaa mahdollisimman usein elävällä tulella rannan nuotiopaikalla, jossa käytettävissä on ritilä, kasvispannu, paistokivi, parila, valurautapannuja, halsterit ja kolme erikokoista muurikkaa. Eli vaihtoehtoja riittää mistä valita. Nyt saimmekin sitten hellekesän, jolloin metsäpalovaroitus on voimassa miltei koko ajan, eikä tulta ole alkukesän jälkeen juurikaan voinut sytyttää. Mutta jotain kuitenkin olemme saaneet tehtyä!
Grillipizza on ollut viime aikoina nouseva trendi ja ohjeita ja neuvoja pukkaa sieltä sun täältä. Meillä ei mökillä ole varsinaista grilliä – vain nuotiopaikka, jossa voi avotulella grillailla. Paistokivi kyllä löytyy ja nyt myös tuttavan vanhasta pallogrillistä saatu kansi, joten pientä kupuviritelmääkin tarvittaessa saa laitettua.
Aloitimme pizzatestit kuitenkin muurikalla. Tein aivan pienen ja aivan tavallisen pizzataikinan, josta sitten muun ruuanlaiton yhteydessä teimme kaksi pientä pizzaa – ihan vaan testimielessä. Kuumensin ensin pienen muurikkapannun kuumaksi nuotiolla ja nostin sen sitten hetkeksi syrjään. Pannun päälle venyttelin öljytyssä kulhossa kohonneen taikinan ja sen päälle sitten soosi, juusto ja hieman chorizo-grillimakkaran jämää sekä paprikaa. Sitten vaan paistelua ja odottelua.
Mitä opimme? Odottelu on tässä paistelussa hyvä asia! Ensimmäinen pizzamme paloi pohjasta ennen kuin juusto suli ja taikina kypsyi päältä. Toisen pizzan laitoimme reilusti sivuun kuumimmasta hiilloksesta ja annoimme sen kypsyä hiljakseen. Ja tämä menetelmä toimi! Eli tähän tarvitaan kuuma pannu, kuuma hiillos, ohut pizzapohja ja malttia paistamisessa. Pizzaa on hyvä myös käännellä tai pannua siirrellä paistamisen aikana, että pohja kypsyy tasaisesti joka laidalta.
Nämä olivat kuulemma ensimmäiset pizzat tuolla tontilla ainakin sen reilun 30 vuoden ajalta milloin tuolla mökki on nököttänyt – veikkaisinpa, etteivät varmasti olleet viimeiset, olivat nimittäin sen verran hyviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti