Soijaviillokki

Onnistuneen soijasuikalekokeilun jälkeen päätin yrittää huijata muksutkin syömään soijasuikaleita. Kanaviillokki on ruoka joka on yleensä uponnut poikiin hyvin ja päätin kokeilla valmistaa ”soijaviillokkia”. Valmistamisen aikana esikoinen kävi epäluuloisena katsomassa ja kyselemässä että mitä tuo on. Sujuvasti väitin sen olevan kanaa. Meni läpi ja muksuillekin maistui kohtuullisen hyvin. Kanan aitoutta ei kukaan ainakaan epäillyt. Jatkamme harjoituksia…



5 dl vettä
loraus kanafondia
2,5 dl vaaleita soijasuikaleita
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
0,5 tl curryjauhetta
noin 5 dl kasvislientä
2 dl kermaa
sitruunamehua
(suolaa)
mustapippuria
persiljaa

1. Mittaa vesi kattilaan ja mausta se kanafondilla. Kun vesi kiehuu kaada soijasuikaleet kattilaan. Keitä hiljakseen kymmenisen minuuttia. Kaada ja puristele ylimääräinen vesi pois. Hienonna suikaleita halutessasi
2. Sulata voi kasarissa ja sekoita joukkoon jauhot. Kypsennä jauhoja pari minuuttia. Lisää noin 3 dl kasvislientä vähitellen samalla hyvin sekoittaen. Lisää kerma ja kuumenna. Jatka nesteen lisäämistä kunnes kastike on sopivan paksuista
3. Mausta kastike tilkalla sitruunamehua sekä pippurilla ja persiljalla. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa
4. Sekoita lopuksi kastikkeen joukkoon soijasuikaleet
5. Tarjoa riisin kera

Mustikka-valkosuklaapalat

Mennyt loppukesä tarjosi mustikkaa metsän täydeltä. Laiskana marjastajana kävin mustikassa torilla. Viiden kilon laatikko puhdistettua marjaa maksoi 35 euroa. Mielestäni oikein kohtuullinen hinta mustikan keruun ja puhdistamisen vaivaan nähden. Olipas mukava kauhoa marjat suoraan rasioihin ja laittaa pakastimeen. Nyt on mustikkaa mistä leipoa!

Iltakahvivieraita varten tein tällaisia ihania mustikka-valkosuklaapaloja. Kestivät hyvin pakastamisenkin, tosin nonparellien värit kärsivät hieman. Ohje Limepippurista.



1 pellillinen

4 munaa
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
100 g maitorahkaa (käytin kermaviiliä, koska kävin ostamassa ainekset ilman ostoslista…)
125 g sulatettua voita
2 dl mustikoita (+ 0,5 rkl perunajauhoja ja 0,5 rkl sokeria – en laittanut koska käytin jäisiä mustikoita)
250 g valkosuklaata

1. Sulata ja jäähdytä voi
2. Sekoita kuivat aineet kulhossa
3. Sekoita kerma ja maitorahka toisessa kulhossa
4. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon kuiva-aineet, voi ja kermaseos. Sekoita nopeasti taikinaksi
5. Sekoita taikinaan mustikat ja kaada seos uunipellille leivinpaperin päälle
6. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 20-30 minuuttia
7. Jäähdytä. Sulata suklaa ja levitä jäähtyneen pohjan päälle. Anna jähmettyä hieman, leikkaa paloiksi ja nosta viileään jotta suklaa kovettuu kunnolla

Tonnikalapasta

Simppeli ja nopea tonnikalapasta arkeen. Ohje Uneliaasta keittiöstä.



2 annosta

spagettia
nokare voita
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 rkl kapriksia
1 prk Kippari-ruokakermaa
kourallinen vihreitä papuja
1 prk tonnikalaa öljyssä
suolaa ja mustapippuriapippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Sulata voi pannulla. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota pehmeiksi voissa
3. Hienonna kapriksia hieman ja lisää nekin pannulle. Lisää myös jäiset pavut ja anna niiden sulaa
4. Lisää pannulle kerma ja keittele kunnes sakenee sopivaksi.
5. Valuta tonnikala ja riko rakennetta hieman. Lisää pannulle. Kuumenna mutta älä keitä. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla

Manteli-kermavanukas

Elokuun alusta alkanut hektinen elämänvaihe jatkuu vaan. Pojat aloittivat päiväkotiuransa ja minä palasin työelämään monen vuoden tauon jälkeen. Vaikka työpäivät ovat lyhyitä, on takki iltaisin melkoisen tyhjä. Keittiöön riittää energiaa juuri ja juuri sen pakollisen jauhelihakastikkeen tai lohikeiton verran. Leipää tulee leivottua viikonloppuisin pakastimeen ja pientä ekstrahommaa tulee tehtyä kiisselin keittämisen muodossa arkenakin. Mutta siinäpä se oikeastaan onkin.

Enin työnaloitusstressi ja –väsymys tuntuisi nyt alkavan väistyä ja olen enää normaalisti väsynyt. Pitkästä aikaa vietin myös lapsivapaan viikonlopun ilman mitään suunnitelmia ja pakollista ohjelmaa. Kaivoin jo viikolla reseptilaatikkoni esiin ja päätin viettää rentouttavia hetkiä keittiössä – ihan yksin! Jopa ruokakaupassa käynti oli nautinto – ilman kiirettä!

Aloittelin jälkiruokaosastosta ja tein elämäni ensimmäiset vanukkaat. Ja käytin elämäni ensimmäisen vaniljatangon. Eli taas on uutta opittu! Ohje on perinteinen vaniljavanukas jota on säväytetty hieman mantelilla (ohje Maku-lehden numerosta 2/11). Jos satut omistamaan tohottimen (eli semmoisen pienoispolttimen), saat tästä vanukkaasta helposti Creme Bruleen paahtamalla pintaan sokerikerroksen. Itselläni ei sellaista ihmettä (vielä ainakaan) ole, joten nautiskelin vanukkaani mansikkasurvoksen kera. Vanukas oli mielestäni melkoisen imelä joten sokeroimaton mansikka raikasti kokonaisuutta mukavasti.



4-5 vanukasta

2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
3 keltuaista
1 muna
1 dl ruokokidesokeria
0,5 tl manteliaromia

1. Mittaa maito ja kerma kattilaan. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja kaavi siemenet pienen veitsen terällä. Lisää siemenet ja tanko kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta vaniljatanko pois. Vispaa hieman jos vaniljansiemenet ovat nesteessä paakkuina!
2. Vatkaa keltuaiset, muna ja sokeri tasaiseksi, mutta ei vaahdoksi asti. Mausta manteliaromilla
3. Lisää kuuma maito-kermaseos munaseokseen huolellisesti vatkaten
4. Jaa seos pieniin uunivuokiin. Aseta vuoat isompaan vuokaan. Kaada isoon vuokaan kuumaa vettä niin että se ulottuu noin puoleen väliin pieniä vuokia
5. Kypsennä 150 asteessa 20-30 minuuttia kunnes pinta kestää kosketusta. Jäähdytä ja anna vetäytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoamista. Tarjoa marjojen tai marjakastikkeen kera

Parmesaanikasvikset

Uunissa paahdetut kasvikset ovat tuttu juttu. Pastanjauhajilta löysin vinkin maustaa kasvikset parmesaanilla ja sitruunalla. Lopputulos oli oikein toimiva, taas himppusen verran parempaa kuin mihin on aikaisemmin tottunut! Mukava lisuke broilerin fileepihville.



1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
1-2 paprikaa
1-2 sipulia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua
parmesaaniraastetta

1. Pese ja paloittele munakoiso, kesäkurpitsa ja paprika. Kuori ja lohko sipulit. Laita kasvikset uunivuokaan ja lorauttele oliiviöljyä päälle. Sekoita.
2. Kypsennä 225 asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä
3. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla. Raasta joukkoon reilusti parmesaania ja sekoita hyvin

Täytetyt kesäkurpitsat

Kotimaista kesäkurpitsaa saa tällä hetkellä kaupoista ihan mukavasti eikä hintakaan ole paha. Kesäkurpitsa itsessään on melko miedon makuinen kasvis joten mausteinen jauhelihatäyte sopii sen kaveriksi hyvin.



2 kesäkurpitsaa
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
suolaa
pippuria
(savustettua) paprikajauhetta
2 tomaattia
100 g ruohosipulituorejuustoa
2 dl mozzarellaraastetta

1. Pese kesäkurpitsat ja halkaise ne pitkittäin. Koverra pehmeä keskusta pois lusikalla. Laita kesäkurpitsanpuolikkaat uunipellille leivinpaperin päälle
2. Ruskista jauheliha omassa rasvassaan. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää ne jauhelihan joukkoon. Jatka kypsentämistä kunnes sipuli on pehmeää. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella
3. Pese ja kuutioi tomaatit ja lisää ne jauhelihan sekaan. Lisää myös tuorejuusto. Sekoittele kunnes tuorejuusto on sulanut
4. Jaa jauhelihaseos kesäkurpitsoihin ja ripottele päälle juustoraastetta
5. Kypsennä 200 asteessa puolisen tuntia kunnes kesäkurpitsat ovat kypsiä

Metsästäjän leipä

Niitä tatteja todellakin oli runsain mitoin sitten kun niitä alkoi saada! Taisin syödä tatteja viitenä päivänä peräkkäin. Ihan peruspastaa, broileri-tattipastaa ja lopuksi vielä metsästäjän leipiä. Sieni taipuu moneen!



3 annosta

6 viipaletta paahtoleipää
6 tl margariinia
6 tl hp-kastiketta
400 g nauta-sikajauhelihaa
suolaa ja mustapippuria
nokare voita
1 sipuli
5 dl tattikuutioita
2 tl balsamiviinietikkaa
1 dl kuohukermaa
1 tl persiljaa
12 viipaletta kermajuustoa

1. Voitele paahtoleipäviipaleet margariinilla ja hp-kastikkeella. Laita leipäpalat uunipellille leivinpaperin päälle
2. Jaa jauheliha kuuteen palaan. Mutistele paloista rakenne rikki ja muotoile niistä ohuita pihevejä. Paista pihvit kuumalla pannulla molemmin puolin. Mausta pihvit suolalla ja pippurilla ja nosta jokaiselle leipäviipaleelle pihvi
3. Sulata voi pannulla. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se pehmeäksi. Lisää pannulle sienet ja paista kunnes saavat väriä. Mausta suolalla, pippurilla ja balsamiviinietikalla
4. Lisää pannulle kerma ja persilja. Keitä kunnes sienikastike on sakeaa. Jaa kastike leipien päälle.
5. Laita jokaiselle leivälle kaksi siivua kermajuustoa ja gratinoi 225 asteessa noin 10 minuuttia kunnes juusto alkaa saada väriä

Tatti-broileripasta

Vaikka herkkutatti onkin parhaimmillaan ihan vaan voissa paistettuna ei se kermaakaan säikähdä! Tatti ja broileri sopivat yhteen aivan loistavasti ja kermaloraus sinetöi liiton. Tämä ruoka onnistuu yhtä hyvin myös herkkusienistä – tosin herkkutatti on herkullisempi!



3-4 annosta

spagettia
reilu nokare voita
300 g maustamattomia broilerin suikaleita
suolaa
mustapippuria
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2,5 dl herkkutattikuutioita
1,5 dl kuohukermaa
50 g sulatejuustoa
persiljaa
timjamia

1. Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan
2. Sulata voi pannulla (valurauta toimii sienten kanssa jostain syystä melko hyvin!) ja ruskista broilerin suikaleet. Mausta suolalla ja pippurilla
3. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja lisää ne tattikuutioiden kera pannulle. Kypsennä kunnes sipulit ovat pehmenneet ja sienet saavat väriä
4. Lisää pannulle kerma ja sulatejuusto sekä yrtit. Keittele 5-10 minuuttia kunnes kastike on sopivan sakeaa
5. Tarjoa spagetin kera

Herkkutattipasta yksinkertaisimmillaan

No nyt niitä sitten saa! Niitä herkkutatteja! Pariin otteeseen jo aikaisemmin äidin kanssa kävimme katselemassa tatteja viimevuotisella tattikankaalla löytämättä yhden yhtä herkkutattia. Viime viikonloppuna tatteja alkoi olla metsissä kuin sieniä sateella niin Ilomantsin kankailla kuin täällä lähempänäkin. Itse olen ollut sienestämistä ajatellen hieman jumissa kotona poikien kanssa, mutta palvelu on pelannut ja tatit ovat löytäneet luokseni – aivan kotiovelle saakka. Viitisen kiloa tatteja on putsattu, kuutioitu ja viipaloitu. Osa on syöty ja osa on kuivattu. Kesällä ostettu hyötykasvikuivuri on nyt saanut hurista tunti tolkulla säilöen metsän herkkuja talven varalle.

Herkkutatin parhaiksi kavereiksi totesin viime viikonloppuna selkeästi voin, sipulin, mustapippurin ja parmesaanin. Maailman yksinkertaisin ja paras sienipasta ei kaipaa kermaa tai mitään muutakaan ihmeellisyyttä. Vain pikainen paistaminen kuumalla valurautapannulla voita säästelemättä ja herkku on valmis!



nauhapastaa
reilu nokare voita
tattikuutioita
sipulia
mustapippuria
suolaa
parmesaania

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuumenna pannu kuumaksi ja sulata siinä voita. Lisää pannulle tattikuutiot ja hienonnettu sipuli. Paista kunnes sipulit ovat pehmenneet ja sienet ovat saaneet väriä
3. Mausta suolalla ja mustapippurilla
4. Valuta pasta ja annostele lautaselle. Nostele päälle sieniseosta ja raasta päälle reilusti parmesaania. Nauti!

Herkkukurkut

Moneen vuoteen en ole säilönyt suolakurkkuja – silleen enemmälti. Toissa syksynä testasin Kulinaarimurulan valkosipulikurkkuja jotka osoittautuivat maineensa veroisiksi. Tänä vuonna säilöin 6 kg kurkkuja - perinteisellä etikkaliemellä. Ohje Rajamäeltä.



3 kg avomaankurkkuja
kruunutilliä
valkosipulin kynsiä

mausteliemi:
18 dl vettä
4 dl sokeria
3 rkl merisuolaa
0,5 rkl maustepippureita
0,5 rkl sinapinsiemeniä
4 dl väkiviinaetikkaa

1. Pese kurkut huolellisesti ja viipaloi ne. Paloittele tilliä pienemmiksi kimpuiksi ja kuori ja puolita valkosipulin kynnet
2. Lado kurkkuviipaleet hyvin pestyihin lasipurkkeihin. Laita jokaiseen purkkiin myös tilliä ja pari valkosipulin kynttä
3. Keitä liemi: mittaa kattilaan vesi, sokeri ja mausteet. Keitä 10 minuuttia. Lisää liemeen etikka ja kuumenna kiehuvaksi. Kaada kuuma liemi purkkeihin ja sulje purkit huolella. Anna purkkien jäähtyä ja nosta sitten kylmään maustumaan. Kurkut ovat valmiita syötäviksi noin parin viikon kuluttua. Säilytä kurkut alle +10 asteessa!

Lasagne yhden kastikkeen periaatteella

Lasagne on yksi suosikkiruuistani – ollut pienestä pitäen. Lasagne on keittiössäni aina jokseenkin arvoitus. Vaikka sen aina teen periaatteessa ihan samalla tavalla on lopputulos jostain syystä välillä ihanan kostea ja välillä taas aivan liian kuiva. Kosteaa lasagnen pitää ehdottomasti olla! Toinen ongelma lasagnessa on valkokastike joka on yksi ärsyttävimmistä ruuista valmistaa! Jos siihen ei tule klimppejä niin sitten se palaa pohjaan.

Nyt voin ilokseni todeta että hyvästi ongelmat ja tervetuloa täydellinen lasagne! Ja kiitos Cebic! Yksi soosi ja ihanan mehevä lopputulos!



400 g jauhelihaa
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
(savustettua) paprikajauhetta
chilijauhetta
2 prk tomaattimurskaa
1 rkl hunajaa
200 g ruohosipulituorejuustoa
2 dl kuohukermaa
250 g lasagnelevyjä
250 g mozzarellaraastetta
parmesaania
2 tomaattia

1. Ruskista jauheliha omassa rasvassaan korkeareunaisessa pannussa. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää ne jauhelihan joukkoon ruskistuksen loppuvaiheessa. Mausta suolalla, pippurilla, paprikajauheella ja chilillä
2. Lisää jauhelihan joukkoon tomaattimurska ja hunaja. Anna kastikkeen kiehua puolisen tuntia
3. Lisää kastikkeeseen tuorejuusto ja kerma. Kuumenna ja sekoittele kunnes tuorejuusto on sulanut kastikkeeseen tasaisesti
4. Voitele uunivuoka öljyllä. Laita pohjalle pari kauhallista kastiketta, sen päälle kerros lasagnelevyjä ja sitten juustoraastetta. Toista kerroksittain. Lopeta kokoaminen kastikekerrokseen. Raasta pinnalle parmesaania.
5. Pese ja viipaloi tomaatit ja asettele viipaleet lasagnen päälle
6. Kypsennä 200 asteessa noin puoli tuntia kunnes lasagnelevyt ovat pehmeitä. Anna vetäytyä hetkinen ennen tarjoamista

Maalaismunakas

Takana kaksi työlästä ja kiireistä viikkoa töissä jonka päälle kaksi kiukuttelevaa pientä ihmistä kotona. Sitten yhtäkkiä ihana rauhallinen aamu ilman lapsia ja ilman kiirettä mihinkään. Aikaa jälleen aamiaiselle. Munakasta kehiin!



2-3 annosta

300 g ylikypsää sian palvikylkeä
loraus öljyä
5 kananmunaa
loraus kuohukermaa
suolaa ja mustapippuria
1 iso tomaatti
parmesaania

1. Hienonna palvikylki ja paista se rapeaksi öljyssä pannulla
2. Riko kananmunat kulhoon ja lorauta joukkoon tilkkanen kermaa. Sekoita sen verran että seos on tasaista. Mausta suolalla ja pippurilla
3. Kaada munaseos pannulle kylkipalasten päälle ja pienennä levyn lämpöä. Laita kansi päälle ja anna hyytyä hiljalleen
4. Pilko tomaatti pieniksi kuutioiksi. Kun munakkaan pinta on vielä löysä, lisää päälle tomaattipalat. Raasta päälle reilusti parmesaania
5. Laita kansi takaisin pannun päälle ja jatka munakkaan hauduttamista kunnes se on makusi mukaan sopivan kypsä. Itse tykkään jättää pinnan reilusti valuvaksi (ja siitä syystä munakas ei ollut lautasella kovinkaan kuvattavassa kuosissa!)

Karviaishillo

Vanhempieni takapihalla kasvaa karviaismarjoja: kolme vanhaa pensasta jotka ovat saneet kasvaa ja kukoistaa omassa rauhassaan ja omassa tahdissaan oman mielensä mukaan – hyvinkin luomuhenkisesti siis! Vuodesta toiseen pensaat ovat tehneet runsaasti satoa mutta marjoja ei ole kukaan erityisemmin käyttänyt mihinkään, sato on aina syöty suoraan pensaista. No, sillä tavalla marja on kyllä parhaimmillaan: suoraan pensaasta poimittuna ja ilman välikäsiä suoraan suuhun.




Viime syksynä päätin että kerään karviaisia talteen ja keitän niistä kiisseliä, leivon kakkua ja piirakkaa ja teen sosetta pakastimeen. Luonnollisestikin mr. Murphy luki ajatukseni ja sato jäi todella laihaksi, olisinkohan vajaan litran verran sosetta pakastimeen saanut. Äitini epäili että vanhat pensaat alkavat tulla jo tiensä päähän.

Ehkäpä viime syksyn pienen sadon syynä oli kuitenkin poikkeuksellisen kuuma ja helteinen loppukesä sillä tänä vuonna pensaat kirjaimellisesti notkuivat marjojen painosta. Tukikehikoiden päälle piti viritellä lautoja pitelemään maata pitkin makaavia oksia edes vähän kohollaan. Sitten koitti eräs aurinkoinen sunnuntaiaamu ja marjankeruuta ohjelmassa. Keräsin esikoisen ja isäni avustuksella 6 litraa karviaisia jotka keitin hilloksi ja laiskuuttani (ja lasipurkkien puutteessa) pakastin pienissä rasioissa.


Äidin pikku apulaiset


Karviaishillo (taloussokeria käyttäen)

1 kg karviaismarjoja
3 dl vettä
600 g sokeria

1. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan. Kuumenna ja keitä 10 minuuttia
2. Lisää puhdistetut marjat kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia
3. Kuori vaahto ja tölkitä kuumana hyvin pestyihin lasipurkkeihin



Karviaishillo (hillosokeria käyttäen)

1 kg karviaismarjoja
1 dl vettä
500 g hillosokeria

1. Mittaa marjat ja vesi kattilaan. Kuumenna kunnes vesi alkaa höyrytä
2. Lisää hillosokeri kattilaan samalla hyvin sekoittaen. Kun seos alkaa kiehua, vähennä lämpöä
3. Keitä seosta 15 minuuttia välillä varovaisesti hämmentäen. Kuori vaahto pinnalta
4. Jäähdytä hilloa puolisen tuntia eli kunnes rakenne alkaa kiinteytyä. Sekoita muutaman kerran jäähtymisen aikana
5. Tölkitä jäähtyneenä hyvin pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin. Valmis hillo kiinteytyy valmiiksi noin vuorokauden kuluessa

Pepperoni-pastasalaatti

Melkein viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olen palannut reilun viiden kotivuoden jälkeen taas työelämään ja melko tehokkaasti on kaikki energia uponnut vilkkaan eskariryhmän luotsaamiseen. Kovinkaan paljoa ei ole työpäivän jälkeen ollut intoa kirjoitella blogitekstejä eikä oikeastaan edes kokkailla mitään kunnollista. Töissä saan nauttia valmiin pöydän antimista lounaalla koulun ruokalassa ja samaa settiä nauttivat pojatkin päiväkodissa. Työ-minä keskittyy syömään lasten kanssa esimerkillisesti lautasmallin mukaisesti, eli paljon kasviksia ja vähemmän höttöhiilareita, koti-minä raapaisee kasaan jotain nopeaa tuudittautuen ajatukseen että yksi kunnollinen ateria sekä äidille että lapsille riittää, illalla voidaan syödä jotain helppoa ja hyvää. Tämä olkoon selitykseksi sille, että hyvin todennäköisesti blogin päivitystahti tulee pysymään jatkossakin hieman hitaampana.

Mutta palataan ajassa taaksepäin joitakin viikkoja ja siinä samalla yritän palauttaa mieleen tämän pastasalaatin sisällön. Siis pastaahan siinä ainakin oli… ja pepperonia… Jokseenkin näin se varmaan meni!



250 g minipennepastaa
150 g pepperonia
1 omena
2 kevätsipulia varsineen
150 g kermajuustoa
2 pientä maustekurkkua
1 paprika

kastike:
1 dl ranskankermaa
2 dl kermaviiliä
1 valkosipulin kynsi raastettuna
2 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria
chilijauhetta

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta
2. Suikaloi pepperoni, kuori ja pilko omena ja sipulit ja kuutioi juusto, maustekurkut ja paprika
3. Sekoita salaatin ainekset sekaisin suuressa kulhossa
4. Sekoita kastikkeen ainekset sekaisin toisessa kulhossa ja sekoita kastike salaatin sekaan. Anna maustua viileässä muutama tunti ennen tarjoamista

Pestoperunat

Vielä on pestoa jäljellä, vielä riittää soosia purkin pohjalla... Vaan eipä oo enää! Pastanjauhajilta löysin kivan ja helpon idean pestolla maustetuista perunoista. Olivat todella hyviä paistetun lohen kaverina! Vieläkin parempia olisivat jos pesto olisi kotitekoista!



perunoita
merisuolaa
pestoa
parmesaania

1. Keitä perunat kypsiksi merisuolalla maustetussa vedessä
2. Anna perunoiden jäähtyä ja kuivahtaa hetki ja sekoita niihin pestokastiketta
3. Nosta tarjoilukulhoon tai lautaselle ja raasta parmesaania päälle

Pestokierteet

Pestosämpylöiden leivonnasta purkkiin jäänyt pesto odotti sopivaa käyttökohdetta. Leivoin pastasalaatin kaveriksi iltapalle pestokierteitä. Kierteet on tehty vanhalla tutulla ohjeella. Täytteenä pestoa ja goudaa raastettuna ja päällä kaapin perukoilta bongattuja seesaminsiemeniä. Ihania!!

Caipirinhakakku

Tätä kakkua on hehkutettu pitkin poikin blogistaniaa jo aika päiviä sitten. Olikohan se viime kesää – vai peräti toissakesää - kun kuulin että tuon Caipirinha drink mix –jauheen valmistus on lopetettu ja kaupoissa on myynnissä viimeiset erät. Ostin silloin yhden pussin jemmaan tämän kakun valmistaminen mielessä. Nyt kaappi-inventaarion yhteydessä päätin että kakku ON vihdoinkin tehtävä. Ystäväni oli tulossa kylään joten sain hyvän syynkin tehdä kakun.

Odotukset kakun suhteen olivat korkealla. Maku olikin hyvä mutta kuitenkin omaan suuhuni hieman liian voimakas. Voimakasta makua ja limen kirpeyttä tuli tasoiteltua sokerilla ja kakusta tuli myös hieman liian makea. Ehkäpä yhden limen mehu olisi riittänyt, tai ehkäpä limet olisi voinut kokonaan jättää pois jolloin lopputulos olisi ollut raikkaampi. Niin tai näin, tuota jauhetta ei varmaan enää mistään saa uutta kokeilua varten. Jos joku jossain sattuu tuota jauhetta näkemään niin kannattaa ostaa pois ja testata tätä kakkua!



pohja:
150 g kanelikeksejä
100 g sulatettua voita

täyte:
5 liivatelehteä
1 prk (2,5 dl) Flora vispiä
200 g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
1 pss Caipirinha drink mixiä
2-3 dl tomusokeria
2 limen mehu

1. Murenna keksit ja sekoita rasva joukkoon. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halk 20 cm) pohjalle ja painele keksimurut vuoan pohjalle ja reunoille
2. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen
3. Vatkaa Flora vispi vaahdoksi ja sekoita tuorejuusto vatkaamalla sekaan. Sekoita vaahtoon Caipirinha-jauhe ja 2 dl sokeria.
4. Purista limeistä mehut ja kuumenna ne kiehuvaksi. Liuota liivatteet limemehuun ja lisää seos ohuena nauhana tuorejuustoseokseen. Sekoita hyvin
5. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa tomusokeria
6. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli

Kookosriisi

Pakastimessa nökötti jälleen haukifileitä ja herkkupalana myös kuhafilee. Vaalea kalafilee on parhaimmillaan voissa pannulla paistettuna ja suolalla ja pippurilla maustettuna. Yksinkertaisena ja herkullisena. Lisukkeelta kaipaakin sitten hieman jotain ekstraa. Toki ihan tavallinen voiperunakin kelpaa kotimaisen järvikalan kaveriksi ihan kivasti.

Nyt kuitenkin välillä jotain ihan muuta. Kotimainen kuha sai vierelleen – tai alleen – hieman itämaista tunnelmaa kookosmaidolla maustetusta basmatiriisistä. Yksinkertaista ja loistavaa sekin! Ohje Hannan sopasta.



4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
3 dl basmatiriisiä
2 dl vettä
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
loraus kanafondia
suolaa ja pippuria

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita hetkinen. Lisää riisi ja jatka kuullottamista noin minuutin verran
2. Lisää kattilaan vesi, kookosmaito ja fondi ja anna kiehua sen aikaa että kaikki neste on imeytynyt. Rakenne saa jäädä kosteaksi ja hieman löysäksi.
3. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla

Parmesaani-vuohenjuustomunakas

Jotkut ruuat vaan ovat jostain syystä aivan täydellisiä! Täydellinen ruoka ei välttämättä näytä lautasella täydelliseltä tai edes kovinkaan kummoiselta, mutta maku ja rakenne hellivät aisteja sitten senkin edestä ja syönnin jälkeen olo on … no, aivan täydellisen ravittu!

Tässä simppelissä ruuassa muutama yksinkertainen raaka-aine yhdessä muodostaa aivan täydellisen liiton. Täydellistä comfort-foodia illalla sohvalla leffan ääressä! Voisin kuvitella koko päivän olevan jokseenkin täydellinen jos aamun aloittaa tällä munakkaalla!

Kokeilulistalle ehdottomasti!!! Kaikille!! (Kananmuna-allergisten ei tarvitse kokeilla, heidän kokemus tästä ruuasta ei välttämättä olisi aivan täydellinen.) Ohje Jannalta.



voita
pari kananmunaa
tilkkanen kermaa
parmesaaniraastetta
muutama kirsikkatomaatti
pehmeää vuohenjuustoa
suolaa ja mustapippuria

1. Sulata voi paistinpannulla
2. Riko munat kulhoon ja lisää joukkoon tilkka kermaa. Vispaa rakenne rikki. Kaada munaseos pannulle ja liikuttele massaa varovaisesti keskeltä laidoille kunnes se alkaa hyytyä
3. Kun munakas on hieman hyytynyt mutta vielä selvästi löysä pinnalta, raasta sen päälle parmesaania. Kypsennä edelleen miedolla lämmöllä pikku hetkinen
4. Halkaise kirsikkatomaatit ja asettele ne munakkaan pinnalle. Murenna pinnalle myös vuohenjuustonokareita. Jatka kypsentämistä vielä hetkinen, anna munakkaan jäädä pehmeäksi
5. Nosta pannu levyltä ja raasta päälle vielä parmesaania. Mausta suolalla ja pippurilla. Syö hetioitis!

Cashew-suklaapalat

Ruoka-ainekaappeja on siis taas inventoitu ja blogien tutkailua harrastettu ajatuksella että jämäraaka-aineille löytyisi jotain uutta ja mukavaa käyttökohdetta. Insanitylta löysin kivan ohjeen johon sain kivasti upotettua cashew-pähkinät, mantelirouheen ja tumman suklaan. Puolitin alla olevan ohjeen ainemäärät mutta taikinaa oli silti mielestäni hieman liikaa kuorrutteen määrään verrattuna. Pohjataikina tuntui tehdessä melko murenevalta, mutta rakenne napakoitui uunissa ja jääkaapissa sopivaksi.

Lopputuloksena oli ihania suussa sulavia makeita herkkuja joiden maku vaan parani jääkaappisäilytyksen aikana – tosin eivät säilyneet kovinkaan kauaa…melko tiuhaan jääkaapin ovi kävi ja suklaapalat kupista hupenivat! Näitä suklaamakeisia vein tupaantuliaisiksi ystäväperheeseen puisen tarjoiluvadin täytteenä. Onneksi olin etukäteen viisas ja täytin ja pakkasin viemissuklaat ennen kuin aloin itse kunnolla maistelemaan…



pohja:
8 dl vehnäjauhoja
3,5 dl fariinisokeria
150 g pehmeää voita
150 g suolattuja cashew-pähkinöitä (laitoin sekaan myös mantelirouhetta)

karamelli:
200 g voita
1,6 dl fariinisokeria

päälle:
170 g haluamaasi suklaata (käytin fazerin tummaa suklaata)

1. Valmista pohja: sekoita kulhossa jauhot ja sokeri. Nypi sekaan pehmeä voi. Rouhi pähkinät ja lisää puolet niistä taikinaan. Sekoita murumaiseksi taikinaksi. Painele taikina levyksi uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle loput pähkinät
2. Valmista karamelli: mittaa voi ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Kuumenna ja keitä miedolla lämmöllä kunnes seos kuplii reilusti ja sakenee. Nosta kattila levyltä ja jäähdyttele hetki hämmennellen
3. Kaada karamelli pohjalevyn päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kypsennä 175 asteessa uunissa kunnes pinta kuplii koko alaltaan, noin 15 minuuttia
4. Sulata suklaa varovaisesti mikrossa tai vesihauteessa. Kaada sula suklaa karamellin päälle. Sekoita hieman esim. lusikan varrella jotta karamelli ja suklaa hieman sekoittuvat. Jäähdytä ja nosta jääkaappiin. Anna jähmettyä seuraavaan päivään ja leikkaa levy sopiviksi paloiksi