Selleripyree

Juuriselleri on ollut yksi harvoista ruoka-aineista, joista en ole tykännyt. Yleisesti ottaen syön hyvin pitkälti kaikkea ja varsinkin nyt ruokaharrastuksen (ja keski-ikäisyyden) myötä olen tietoisestikin opetellut syömään aineksia, jotka minulle eivät ole olleet mieleisiä. Useita makuja olen oppinut syömään ja nauttimaan niistä, joitakin makuja on vielä niin sanotusti työn alla. Mutta hiljaa hyvää tulee!

Kävimme murusen kanssa loppusyksystä syömässä vähän fiinimmin Joensuun Teatteriravintolassa. Korona-ajan vuoksi varasin pöydän jo varhaiseen alkuiltaan ja paikalle päästyämme tarjoilija totesi, että saamme olla koko ravintolassa aivan kaksin – henkilökunnan lisäksi tietenkin. Tällä illallisella ei tarvinnut odottaa palvelua tai ruokia ja saimme nauttia kahden ruokalajin aterian rauhassa.

Minä valitsin alkuruuaksi peuraa ja pääruuaksi taimenta, murusen lautasella oli alkuruuaksi jotain kalaa ja pääruuaksi hirveä. Tokihan me maistelimme annoksia ristiin ja koska hirviannoksessa oli selleripyreetä niin tietenkin maistelin myös sitä. Ja sepä olikin positiivinen yllätys! Kermaisen täyteläinen ja pehmeä, ei maultaan lainkaan sellainen mikä makumuisto minulle selleristä on jäänyt!

Tästä innostuneena pyreetä piti tietysti tehdä kotonakin ja tällä hetkellä selleripyree on aikalailla vakiolisuke silloin kun lautasella on kokolihaa. Erityisesti se sopii mielestäni hyvin vahvan ja tumman lihan seuraksi – eli naudan tai riistan. Voisin kuvitella, että myös lohen kaverina selleri toimisi hyvin.

Selailin muutamia ohjeita netistä ja totesin, että eihän tämä ole perunamuusia kummempaa – paitsi paljon parempaa, eikä niin tuhdin täyttävää kermasta ja voista huolimatta. Ainesten määrällä ei pyreetä tehdessä oikeastaan ole väliä – voita ja kermaa voi laittaa ihan oman maun mukaan. Pyreen jämä sopii hyvin lettuihin tai rieska- tai sämpylätaikinaan samalla tavalla kuin perunamuusikin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

selleriä
kermaa
voita
suolaa
sitruunamehua
(parmesaaniraastetta)

1. Kuori selleri ja paloittele se tasakokoisiksi paloiksi. Laita palat kattilaan ja lisää niiden päälle vettä sen verran että ne juuri peittyvät. Mausta keitinvesi ripauksella suolaa. Keitä sellerit pehmeiksi.
2. Kaada noin puolet keitinvedestä pois. Lisää kattilaan reilu nokare voita ja luraus kermaa. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää tarvittaessa kermaa sen verran, että saat sopivan koostumuksen. Pyree saa olla valuvan pehmeää.
3. Mausta pyree sitruunamehulla ja tarvittaessa lisää suolaa. Jos haluat vähän hienomman version pyreestä, voit sekoittaa joukkoon vielä hieman parmesaaniraastetta

Valkosipuli-juustopeltileipä

Vuoden vaihteessa sain olla pitkällä lomalla – ensin ilman lapsia ja sitten lasten kanssa. Ruuan laitto ja leipominen kuuluvat olennaisesti aina loma-aikoihini ja jälleen kerran valmistauduin huolella! Valitessani toteutettavia ohjeita, selailin blogia ja ruokaohjelootaani ja juurileivonnan osalta Facebookin juurileivontaryhmiä.

Sieltäpä tämän sitten bongasin; mehevän, herkullisen ja helppotekoisen peltileivän. Vietin lomalla aikaa murusen luona, joten pakkasin mukaan juuren ja muut tarvikkeet mitä juuren kanssa touhuamiseen nyt tarvitseekaan. Sitten vaan eräänä iltana juuri tulille ja odottelemaan.

Mutta juureni ei ilmeisesti paikanvaihdoksesta välittänyt, eikä herännyt toimintakuntoon normaaleilla toimenpiteillä. Leivoin leivän kuitenkin loppuun, mutta se ei jaksanut väsyneen juuren avulla tietenkään kohota, vaan lopputulos oli tiukka ja kuivahko. Maku oli kuitenkin sen verran hyvä, että päätin antaa leivälle toisen mahdollisuuden kotona – juuren tehoruokinnan jälkeen. Omassa keittiössä juuri toimikin kiltisti ja toivotusti ja antoi minulle juuri niin mehevän, herkullisen ja helppotekoisen peltileivän mitä ajattelinkin! Ohjetta on hieman muokattu alkuperäisestä.

 

 

 

 

100 g virkeää juurta

200 g
maitoa

5 g suolaa

200 g tipo 00 -jauhoja

25 g täysjyvävehnäjauhoja

25 g puolikarkeita vehnäjauhoja

5 g oliiviöljyä

 

pinnalle:

1 iso valkosipulin kynsi

100 g maustamatonta tuorejuustoa

tilkkanen vettä tai maitoa

n. 75 g juustoraastetta (cheddar, gouda, mozzarella tmv.)

persiljaa

 

1. Lämmitä maito melkein kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen juuri ja suola

2. Lisää jauhot ja sekoita taikinaksi. Lurauta kulhoon myös öljy ja jätä puoleksi tunniksi tekeytymään (autolyysi)

3. Taittele taikinaa neljästi 30-45 minuutin välein (öljy sekoittuu taikinaan taitteluiden aikana).

4. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja venyttele taikinasta varovaisesti levy (ei tarvitse olla vielä uunipellin kokoinen) ja jätä se liinan alle kohoamaan 1-1,5 tunniksi

5. Venyttele taikina toiseen kertaan ja nyt sen pitäisi riittää koko uunipellin alalle. Ole varovainen, että taikinasta ei katoa ilma ja kimmoisuus. Jätä liinan alle kohoamaan vielä tunniksi

6. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se tuorejuuston joukkoon, notkista tahnaa tarvittaessa lurauksella vettä tai maitoa. Levitä seos varovaisesti taikinalevyn päälle. Ripottele päälle juustoraaste ja persilja

7. Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Pudota lämpö 150 asteeseen ja paista vielä 10-15 minuuttia kunnes leipä on kypsä ja pinta saanut kauniisti väriä

 

Mascarponevaahtoa ja mangoa

Kuopus sattui katselemaan Glorian Ruoka&viini -lehteä, joka oli jäänyt avonaisena pöydälle. Hän huomasi tämän ohjeen kuvan ja kysyi että voisikohan tuota joskus saada, kun näyttää niin hyvältä. No tokihan sitä voi saada, varsinkin kun ohje oli niin näppärä toteuttaa.

Seuraavana viikonloppuna sitten tuumasta toimeen ja mascarponet kehiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mascarponea käytin. Muistelen joskus aiemmin katsoneeni, että sitä ei laktoosittomana saa, mutta nyt Prismasta laktoositon versio löytyi!

Kuvittelin mascarponen olevan samanlaista kuin tavallinen tuorejuusto, mutta hieman eroavaisuutta löytyi siitäkin huolimatta, että tuorejuustoahan se on. Mascarpone on huomattavasti rasvaisempaa ja tiiviimpää kuin esimerkiksi Philadelphia-tuorejuusto ja makukin on paljon kermaisempi ja täyteläisempi. Todella hyvää jälkiruuassa! Täyteläisyys vaatii vastapainoksi jotain raikasta ja esimerkiksi tämän ohjeen makeat mangot ja hieman karvas karamelli muodostivat todella hyvän kokonaisuuden mascarponevaahdon kanssa. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2021)

 

 

 

 

 

 

4 annosta

 

mascarponevaahto:

200 g mascarponea

1 dl kuohukermaa

1 rkl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

0,5 ruukkua sitruunamelissaa (tätä ei kaupassa ollut)

 

karamellisoitu mango:

1 mango

1 dl ruokokidesokeria

1 dl vettä

0,5 tl sormisuolaa

 

lisäksi:

sitruunamelissaa

 

1.Valmista ensin mascarponevaahto. Laita kaikki vaahdon ainekset sitruunamelissaa lukuun ottamatta kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Hienonna sitruunamelissa ja sekoita silppu vaahdon joukkoon. Nosta kylmään odottamaan

2. Valmista mango. Kuori mango ja leikkaa kivi pois. Paloittele hedelmäliha n. 2 cm:n kuutioiksi

3. Mittaa ruokokidesokeri kattilaan ja kuumenna sitä varovasti, kunnes se sulaa. Kun sokeri alkaa kuplia, nosta kattila pois levyltä ja kaada vesi nopeasti sekaan (varo kuumaa höyryä!!). Vispaa nopeasti tasaiseksi. Mausta liemi sormisuolalla ja sekoita mangot liemen joukkoon. Jätä jäähtymään ja nosta huoneenlämpöiset mangot jääkaappiin. (HUOM! jos et tykkää vahvasta ja karvaasta karamellista, älä kuumenna sitä kiehumapisteeseen asti vaan lisää vesi hieman aiemmin)

4. Jaa mascarponevaahto tarjoilukulhoihin ja annostele mangoa päälle. Valuta lopuksi annoksen päälle hieman karamellia ja viimeistele sitruunamelissan lehdillä

 

 

 

Uunijuuresvuoka

Uunijuurekset kuuluvat joulupöytäämme ja niitä tulee syötyä usein kotona muutenkin. Viime jouluksi löysin K-ruoka -lehdestä tämän hieman erilaisen tavan valmistaa juureksia. Juurekset viipaloidaan ja asetellaan kauniisti piirakkavuokaan. Päälle ripsautetaan suolaa, mustapippuria ja timjamia (tätä ei vanhempieni maustehyllyssä tosin ollut) ja lurautetaan hieman öljyä ja hunajaa tai vaahterasiirappia. Kypsennetään uunissa kunnes juurekset alkavat olla pehmeitä, lisätään päälle vielä juustoraastetta ja halutessa Aura- tai fetajuustoa ja kypsennetään vielä hetkinen että juusto saa hieman väriä. Jos ruokaan haluaa rousketta, tähän voi lisätä myös cashew-pähkinöitä, pistaaseja tai pinjansiemeniä.

 

 

 

 

 

 

72 tunnin Beef Wellington

Kokkailukanavia You Tubesta selatessaan muruseni törmäsi videoon Beef Wellingtonin valmistamisesta. Videon oli julkaissut Alvin Zhou ja hänen menetelmällään Beef Wellingtonin valmistamiseen meni 72 tuntia. Tokihan tuollainen slowcooking meitä kiinnostaa ja joululomalla toteutimme tämän projektin hissukseen, hartaudella ja nautiskellen!

 

1. päivä – lihan maustaminen

Tarvitset 400 g:n palan naudan sisäfileetä. Palan on hyvä olla tasapaksuinen. Murunen osti ison fileen, jonka ”häntäpäistä” leikkasimme pihvejä ja wok-lastua pakastimeen ja keskiosasta saimme sopivan palan Wellingtoniin. Ensimmäisenä päivänä liha suolataan kauttaaltaan, kääritään tuorekelmuun ja pyyheliinaan ja nostetaan jääkaappiin odottamaan. Muista leikata lihasta mahdolliset kalvot pois!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. päivä - duxelle

Toisena päivänä valmistetaan duxelle, eli ”herkkusienimössö”. Tähän tarvitset 400 g herkkusieniä, 300 g shalotsipuleita ja nokareen voita. Herkkusienet putsataan ja sipulit kuoritaan. Ainekset hienonnetaan aivan hienoksi (koneella sujuu näppärästi). Voi sulatetaan pannulla ja sieni-sipulisilppua kypsennetään miedolla lämmöllä noin kahden tunnin ajan välillä sekoitellen. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Lopputuloksena on kuivahko tummanruskea muruseos. Tämä seos laitetaan kulhoon kelmun alle ja siirretään jääkaappiin tekeytymään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 3. päivä - kääriminen

Liha otetaan jääkaapista ja pinta maustetaan mustapippurilla. Pannulla sulatetaan nokare voita ja lihaan paistetaan pinnat kuumalla pannulla. Annetaan jäähtyä hetki ja voidellaan pinta dijon-sinapilla. Liha kääritään taas kelmuun ja pyyhkeeseen ja nostetaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun liha on rauhassa jäähtynyt jääkaapissa, se kääritään taikinaan. Tarvitset 500 g voitaikinaa, joka kaulitaan ohueksi levyksi. Mallaile lihapalan kokoa taikinalevyyn ja leikkaa ylimääräistä taikinaa tarvittaessa pois – siitä voit tehdä myöhemmin koristeita Wellingtonin pinnalle. Taikinan päälle levitetään ilmakuivattua kinkkua (n. 8 siivua) ja sen päälle laitetaan duxelle tasaiseksi kerrokseksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lihapala asetetaan levyn reunaan ja rullataan napakaksi kääröksi. Päät nipistellään tiukasti yhteen (jos taikinaa on liikaa, leikkaa ylimääräinen pois). Valmis pötkylä kääritään taas kelmuun ja pyyhkeeseen ja nostetaan jääkaappiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4. päivä – tänään syödään!

Ota Wellington lämpiämään huoneenlämpöön ainakin tunti ennen paistamista. Valmista halutessasi koristeita ylijääneestä voitaikinasta. Uuni kuumennetaan 175-asteiseksi. Taikina voidellaan kauttaaltaan keltuaisella, jonka jälkeen päälle asetellaan koristeet, jotka voidellaan vielä viimeiseksi.

 

 

 

 

Lihaan asetetaan paistomittari niin, että mittarin kärki on keskellä lihapalaa. Wellingtonia paistetaan uunipellillä uunin alatasolla niin kauan, että paistomittari näyttää sisälämpötilaksi 55 astetta. Paiston jälkeen se nostetaan leikkuulaudalle lepäämään noin vartiksi, jonka aikana kypsyminen vielä jatkuu. Jos pidät selvästi punertavasta lihasta, voit ottaa paistoksen uunista jo vaikkapa 52-53-asteisena. Sisälämpötila nousee lepuuttamisen aikana vielä ainakin viisi astetta. Me paistoimme lihan melko kypsäksi ja otimme sen pois uunista vasta 57-asteisena.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän Wellingtonin lisukkeena oli parmesaanilla maustettua selleripyreetä, valkosipulipapuja ja kotitekoista punaviinikastiketta. Hyvää oli syödä, mutta ehdottomasti parasta oli valmistaa! Parasta lomatekemistä on kokkailu!

 

 

 

 

Eggnog – munatoti

Eggnogista on ohjeita yhtä paljon kuin on tekijöitäkin, mutta yhdistävänä tekijänä ohjeille on kananmuna, maito ja muskottipähkinä. Juoman voi nauttia kuumana tai kylmänä ja koristeluun voi käyttää kermavaahtoa, kanelia tai vaikkapa suklaata.

Minä tein munatotia nyt ensimmäistä kertaa Anna-lehden nettisivuilta löytyneen ohjeen pohjalta. Juoman nautimme kylmänä ja maku oli mukavan lempeä. Makeutta kaipasimme juomaan hieman lisää, joten alla olevaan ohjeeseen on lisätty hieman vaahterasiirappia. Mukava talvinen juoma!

 

 

 

 

2 annosta

 

2 kananmunan keltuaista

2 rkl sokeria

3 dl maitoa

1 dl kermaa

puolikas vaniljatanko

0,25 tl muskottipähkinää

1 rkl vaahterasiirappia

1,25 dl tummaa rommia

 

1. Vispaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi

2. Mittaa kerma ja maito kattilaan. Puolita vaniljatanko ja kaavi siemenet kattilaan. Lisää myös muskottipähkinä ja kuumenna kiehuvaksi

3. Anna seoksen jäähtyä hetkinen ja kaada se vähitellen keltuaisvaahdon päälle samalla voimakkaasti vispaten

4. Sekoita joukkoon vaahterasiirappi ja rommi ja anna jäähtyä jääkaappikylmäksi

Sinihomejuustokastike

Tämän kastikkeen tein salaattibuffet-pöytään ja se sopi mahtavasti kylmien salaattivihannesten, lihaisten lisukkeiden ja makeiden hedelmien kaveriksi. Yhtä hyvin tätä kastiketta voisi tarjota grilliruuan, joulukinkun tai miksi ei vaikkapa uunilohenkin kaverina. Hyvin monikäyttöinen yleiskastike siis! (Ohje: Maku 5/2013)

 

 

 

 

 

2 dl creme fraichea

1 dl maitoa

0,5 dl majoneesia

100 g sinihomejuustoa

1 rkl valkoviinietikkaa

0,75 tl sipulijauhetta

0,5 tl valkosipulijauhetta

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

 

Mittaa ainekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Anna maustua kylmässä ennen tarjoamista.

 

 

Kasvislasagne

No nyt on tehty ja syöty parasta lasagnea ikinä! Se oli maukasta, se oli kosteaa, se oli mehevää ja se oli simppeliä! Eli täydellistä! Ja jopa ruokailija, joka ei munakoisosta tykkää, totesi että tämähän on hyvää. Se kertoo ruuasta paljon.

Ajatus tämän ruuan laittamiseen löytyi joskus muinoin kirjoittamastani muistiinpanosta Niklas Ekstedtin ruokaohjelmasta. Muistiinpanossa luki ainekset ja komponentit ilman määriä tai tarkempia ohjeita. Joten soveltamalla ja kokeilemalla tein. Ja yllättäen – kuten yllä jo suureen ääneen julistin – kaikki osui kohdalleen juuri niin kuin pitääkin! Tomaattikastikkeen tein kylmänä (toimii!) ja bechamelin oikaisemalla (toimii!). Tähän ruokaan ostin ensimmäistä kertaa hieman laadukkaampia lasagnelevyjä ja sanoisinpa, että tässä kohtaa se muutama kymmenen senttiä lisää tuotteen hinnassa on todellakin sen arvoinen.

Tällä ohjeella on näppärä tehdä lasagne myös jauhelihalla, broilerilla tai lohella ja juustokastiketta voi varioida juuston makua muutellen helposti. Myös juustoraasteena voi käyttää juuri sitä omaa lempparijuustoa ja sitä kautta saada erilaisia makuja ruokaan. Myös kasviksia voi valita maun mukaan; esimerkiksi porkkana, fenkoli, kurpitsa, parsakaali, kukkakaali tai sienet sopivat tähän oikein hyvin. Eli tässä se nyt on: lasagnen perusohje!

 

 

 

 

kasvikset:

1 pieni kesäkurpitsa

1 pieni munakoiso

1 punasipuli

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1 rkl balsamicoa

 

tomaattikastike:

2 prk tomaattimurskaa

2 rkl balsamicoa

1 rkl hunajaa

suolaa

mustapippuria

1 tl oreganoa

1 tl basilikaa

 

valkokastike:

2 dl maitoa (käytin puolet kermaa kun oli jämäkerma jääkaapissa)

1 rkl maizenaa

2 dl lihalientä

150 g sulatejuustoa

(laitoin myös jämäpalan aurajuustoa kastikkeen joukkoon)

1 pss pinaattia

 

lisäksi:
lasagnelevyjä

1 pss juustoraastetta

n. 60 g parmesaania raastettuna

 

1. Huuhtele ja kuutioi kesäkurpitsa ja munakoiso. Kuori punasipuli ja leikkaa se suikaleiksi. Kuumenna suurella pannulla tilkka oliiviöljyä ja paista kasvikset miltei kypsiksi. Mausta suolalla, pippurilla ja balsamicolla. Jätä odottamaan

2. Valmista tomaattikastike: laita kaikki ainekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita kasvikset tomaattikastikkeen joukkoon. (Jos käytät jauhelihaa tai muuta kasviksien tilalla, kypsennä ja lisää tomaattikastikkeen joukkoon)

3. Valmista valkokastike: sekoita maito ja maissitärkkelys pienessä kattilassa. Lisää muut ainekset ja kuumenna kunnes kastike kiehahtaa ja sakenee hieman. Kastike saa jäädä löysäksi!

4. Voitele uunivuoka. Laita vuokaan aineksia kerroksittain: laita vuoan pohjalle tomaatti-kasviskastikkeesta. Lado sen päälle lasagnelevyjä, seuraavaksi valkokastiketta, kasviksia ja juustoraastetta. Toista tätä ja jätä päällimmäiseksi lasagnelevyjä ja valkokastiketta. Ripottele niiden päälle vielä parmesaaniraaste

5. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30-45 minuuttia kunnes pasta on kypsää. Jätä ruoka kostean valuvaksi!

 

 

Suklaa-saksanpähkinäjuustokakku

Tämän ohjeen olen aikapäivää sitten kirjoittanut muistiin Anna Olsonin tv-ohjelmasta. Eräänä viikonloppuna nautiskelin vapaa-ajastani keittiössä ja tein tämän kakun ihan vaan huvikseni. Ja toki myös siksi, että voisin ylläpitää ”pullantuoksuisen äidin” mainettani lasteni silmissä! :D

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty pähkinää, mutta koska olen hieman allerginen pähkinöille niin käytin mantelia ja cashewia – ne sopivat minun suuhuni paremmin. Hasselpähkinä antaisi tietenkin ihanan pähkinäisen maun, joten käytä ihmeessä sitä jos voit sitä syödä! 

 

 

 

 

 

 

pohja:

50 g voita

120 g digestive-keksejä

0,75 dl jauhettua pähkinää (käytin mantelijauhetta)

0,5 dl fariinisokeria

 

täyte:

150 g tummaa suklaata

4 dl kuohukermaa

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

(pähkinä- tai mantelilikööriä tai -uutetta – käytin vaniljaa)

1 rkl maissitärkkelystä

 

1. Valmista ensin pohja. Sulata voi ja hienonna keksit muruiksi. Sekoita kaikki pohjan ainekset yhteen ja painele voidellun irtopohjavuoan pohjalle. Kypsennä pohjaa 175-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia

2. Valmista täyte. Paloittele suklaa kulhoon. Kuumenna kerma kiehuvaksi ja kaada se suklaa päälle. Sekoittele kunnes suklaa sulaa ja anna jäähtyä

3. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi sähkövatkaimella ja lisää joukkoon sokeri vähitellen. Pienennä vatkaimen tehoa ja lisää täytteeseen munat yksitellen. Mausta halutessasi pähkinäliköörillä tai -uutteella

4. Pienennä taas vatkaimen tehoa ja sekoita joukkoon maissitärkkelys ja jäähtynyt suklaakermaseos

5. Kaada täyte pohjan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa puoli tuntia. Sammuta uuni ja anna kakun olla uunissa vielä toiset puoli tuntia.

6. Anna kakun jäähtyä ennen kuin irrotat sen vuoasta. Koristele valmis kakku pähkinärouheella ja kaakaojauheella

 

Perunapaistos

Nämä kaikenlaiset kerma- ja valkosipuliperunat ja perunalaatikot, jotka kypsennetään lihaliemessä tai muussa maitopohjaisessa nesteessä ovat minulle ainainen murheenkryyni. Vaikka miten tarkkaan seuraan ohjeita määrien ja paiston suhteen, on lopputulos aina sama: perunaviipaleita hyvinkin väljässä liemessä.

Tämän ohjeen, jonka kirjoitin Anna Olsonin tv-ohjelmasta joskus aikapäiviä sitten, lopputulema oli hyvin pitkälti samanlainen. Tai olisi ollut, jos olisin ohjetta noudattanut. Vähensin nesteen määrää alkuperäisestä jo suosiolla ja kokeilin kypsentämistä ohjeen mukaisesti – 175 astetta ja 45 minuuttia ja sen lisäksi vielä pieni paisto, että pinta saa väriä. 45 minuutin kohdalla kurkkasin vuokaan ja koostumus oli hyvin pitkälti keittomainen. Lisäsin uuniin lämpöä ja jatkoin kypsentämistä 200 asteessa vielä toiset 45 minuuttia, ellen jopa pidempäänkin. Nyt lopputulos oli toivotunlainen; mehevän pehmeä ja maukas rapealla kuorella. Pekoni oli tässä aivan turha, se ei antanut tähän ruokaan mitään lisää. Suosittelen tätä siis perunalisukkeeksi vaikkapa mausteisen makkaran tai jauhelihapihvien kanssa. 

 

 

 

 

1 kg perunoita

1 pkt pekonia

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

3 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

120 g smetanaa

n. 150 g cheddarraastetta

 

1. Viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi (kuori halutessasi) ja jätä odottamaan

2. Pilko pekonit ja paista ne pannulla kypsiksi. Nosta syrjään odottamaan

3. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pannulla pekonin rasvassa. Lisää pehmeiden sipuleiden joukkoon maito ja kuumenna.

4. Voitele uunivuoka. Lado puolet perunaviipaleista vuoan pohjalle. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Laita perunoiden päälle paistettu pekoni ja kaada pekonien päälle sipulimaitoa

5. Nostele päälle smetana nokareina ja levitä vuokaan myös juustoraaste. Laita päällimmäiseksi loput perunaviipaleet ja ripsauta niiden päälle vielä hieman suolaa

6. Laita vuoan päälle leivinpaperi ja folio ja kypsennä paistosta 175-asteisessa uunissa tunnin verran. Ota folio pois, nosta lämpö 200 asteeseen ja jatka kypsentämistä vielä ainakin puoli tuntia, kunnes koostumus on sopiva

 

 

Toasted almond

 

3 cl kahvilikööriä

3 cl kermaa

2,5 cl disaronnoa

jäitä

 

lasi: cocktail

 

Mittaa juoman ainekset shakeriin ja lisää muutama jääpala. Ravista voimakkaasti sekaisin ja valuta juoma lasiin.

Paistetut pavut

Joskus se himo vaan iskee, eikä sitä saa mielestä ennen kuin sitä saa! Papuja nimittäin! Harmikseni kukaan kanssasyöjistä ei pavuista välitä, joten niitä tulee valmistettua todella harvoin. Itse tykkään erityisesti valkeista pavuista ja niillä saisi mukavasti ”jatkettua” monenlaisia ruokia kastikkeista patoihin ja keitoista laatikkoruokiin. Mutta koska paljon uusia juttuja olen saanut ujutettua ruokakuntani jäsenten lautasille, niin en ole lainkaan murheissani, jos ihan jokainen minulle maistuva juttu ei heille maistukaan. Joskus äiti kokkaa sitten itselleen oman ruuan ja muille ihan jotain muuta.

Tämän ohjeen olen joskus kirjoittanut muistiin Niklas Ekstedtin kokkailuohjelmasta. Kirjoittamassani muistilapputyylisessä ohjeessa oli muistissa vain pääpiirteet ruokalajista – eli raaka-aineet ja kypsennystapa, joten alla on oma versioni Niklaksen paistetuista pavuista. Aivan loistava ruoka!

 

 

 

 

 

n. 450 g käyttövalmiita papuja maun mukaan (minulla suuret valkoiset ja kidneyt)

 

kastike:

1 pkt pekoni

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

0,5 dl sweetchili-kastiketta

0,5 rkl ruskeaa sokeria

1 rkl dijon-sinappia

1 dl vettä

 

1. Voitele pieni uunivuoka. Jos käytät säilöttyjä papuja, valuta ja huuhtele ne ja kaada ne uunivuokaan. Itse keitetyt pavut voi tietenkin kipata vuokaan ilman huuhtelemista.

2. Hienonna pekoni ja paista se rapeaksi pannulla. Kuori ja hienonna sipulit ja lisää ne pekonin joukkoon paistamisen loppuvaiheessa. Pienennä lämpöä ja kypsennä kunnes sipulit pehmenevät

3. Lisää pannulle loput aineet ja keittele muutama minuutti

4. Kaada kastike papujen joukkoon ja kypsennä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia

 

Savulohta salaatinlehdellä

Savulohitortilla ilman tortillaa, eli hieman kevyempi ja raikkaampi versio! Savulohen vahvat maut taittuivat mahtavasti voimakkaan mausteisella kastikkeella. Keittelimme vielä pari pehmeää kananmunaa näiden nyyttien kaveriksi, ja ne antoivatkin vielä mukavaa topakkuutta keveisiin kääröihin. Helppoa ja nopeaa ruokaa esimerkiksi kesän hellepäiviin tai muuten vaan kevyempään ruokavalioon! Salaatinlehtien täytteenä voi käyttää mitä tahansa tacotäytettä lihasta ja kasviksista juustoihin ja kasteikkeisiin. Tässä on todellakin vain mielikuvitus rajana!

 

 

 

 

 

 

4 annosta

 

500 g savulohta (tai tuoretta kirjolohifileetä pannulla paistettuna)

1 pieni paprika

pari kevätsipulia

(0,5 rkua korianteria ja/tai minttua)

1 dl suolapähkinöitä

1 kerä romainesalaattia

 

kastike:

1 valkosipulin kynsi

4 cm:n pala inkivääriä

chiliä maun mukaan

(0,5 rkua korianteria)

2,5 rkl ruokokidesokeria

2 rkl kalakastiketta

1,5 dl limemehua (n. 5 limeä)

 

1. Valmista ensin kastike. Kuori ja raasta valkosipuli ja inkivääri hienoksi raasteeksi pieneen kulhoon. Hienonna korianteri jos haluat sitä käyttää. Lisää muut kastikkeen aineet ja sekoita tasaiseksi. Jätä maustumaan

2. Valmistele ainekset. Leikkaa paprika ohuiksi suikaleiksi ja hienonna kevätsipulit. Hienonna yritit ja rouhi pähkinät. Irrottele salaatinlehdet tarjoiluvadille. Laita muutkin ainekset tarjoiluastioihin

3. Poista savulohesta mahdollinen nahka ja laita lohi vadille. Mikäli käytät tuoretta lohta, poista ruodot ja paista filee nahkoineen. Mausta suolalla ja laita vadille. Keitä halutessasi kanamunia.

4. Kootkaa salaattikääröt sitä mukaa kun syötte: laittakaa täytteet salaatin päälle ja pirskotelkaa täytteille kastiketta. Lisätkää päällimmäiseksi keitettyä kanamunaa.

 

Perunapizza

Jaa-a. Mitähän tästä sanoisin… Se on ainakin selvää, että jos haluaa pizzan kaltaista tuotetta, niin tälle tielle ei kannata lähteä. Jos pizzapohjan haluaa korvata kasviksilla, niin edelleenkin suosittelen lämpimästi bataattipohjaista pizzaa, jonka rakenne on sopivan napakka kannattelemaan päälle laitettavat täytteet.

Mutta, jos unohdetaan kokonaan ajatus pizzasta, niin tämä ruoka oli omaan makuuni aivan loistava! Se, mikä tässä tökki suhteessa ajatuksesta pizzaan, oli perunan pehmeys ja sen kautta pohjan mössöisyys, mutta toisaalta juuri se perunan pehmeys antoi ruuan makumaailmaan mukavan täyteläisen rungon. Tämän ruuan voisi hyvinkin valmistaa vaikka uuni- tai piirakkavuoassa ja kutsua tätä piirakaksi, jolloin se olisi paljon enemmän sitä mitä nimessä luvataan.

Suosittelen kokeilemaan ja varioimaan täytteitä mielen mukaan! (Ohje: Yhteishyvä 5/2019)

 

 

 

 

 

 

 

 

pohja:

500 g perunoita

luraus oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

 

täytteeksi (esim):

1 iso punasipuli viipaloituna (tai pari sipulia kuullotettuna)

150 g ranskankermaa

vajaa 100g mozzarellaraastetta

100 g kylmäsavulohta

puolikkaan sitruunan mehu

 

pinnalle:

tuoretta tilliä

vastaraastettua parmesaania

 

1. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi.

2. Laita matalareunaiselle uunipellille leivinpaperi ja voitele siihen öljyllä suuri ympyrä. Taputtele perunaviipaleet kuiviksi talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä ja asettele viipaleet öljytyn ympyrän päälle. Mausta suolalla ja pippurille. Aseta päälle toinen leivinpaperi ja toinen uunipelti. Laita pellin päälle paino, esim. valurautapannu tai kivinen suuri mortteli. Kypsennä perunaviipaleita 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia

3. Valmistele täytteen ainekset pohjan kypsyessä

4. Levitä kypsän pohjan päälle ranskankerma ja ripottele sen päälle juustoraaste. Asettele juuston päälle lohiviipaleet ja sipuli (raakana tai kypsäksi kuullotettuna). Pirskottele päälle sitruunamehua. Kypsennä vielä kymmenisen minuuttia

5. Raasta valmiin kuuman paistoksen päälle parmesaania ja viimeistele tillisilpulla

 

 

Muna-murupasta

Täytyipä pari kertaa ihmetellä ja kummastella moista ruokaa, jonka ohje taisi tulla vastaan Yhteishyvän nettisivuilla. Ensimmäinen ajatus oli vetinen, lötkö ja mauton munaspagettivelli, jonka seassa on jotain sattumia. Jostain syystä ajatus jäi kuitenkin muhimaan mieleen – erityisesti sen takia, kun molemmat poikani ovat kananmunien ystäviä!

Pari kertaa vilkuilin ohjetta uudelleen ja yritin päästä käsiksi sen punaiseen lankaan, kunnes hoksasin, että ruokahan on oikeastaan spagettia, munakokkelia ja leipämuruja. Vieläkään ruoka ei vakuuttanut, kunnes istuin sunnuntaina aamupalapöydässä edessäni pari viipaletta rapeaa paahtoleipää ja niiden päällä valtava keko kermaista ja reilusti parmesaanilla ja mustapippurilla maustettua pehmeää munakokkelia. Siinä kohtaa tämäkin ruoka loksahti mielessäni kohdalleen.

Seuraavalla viikolla sitten tuumasta toimeen. Ohjetta en enää vilkuillut, vaan menin omalla ajatuksella. Keitin reilun satsin spagettia, tein reilun satsin munakokkelia ja paistelin kotitekoista hapanjuurileipää pannulla rapeiksi muruiksi. Vielä lautaselle kasatessa pieni epäilys kyti mielessäni mutta se katosi ensimmäisen haarukallisen myötä.

Kuopus ei tätä rohjennut maistaa, vaan valitsi edellispäivän jauhelihakastiketta, mutta esikoinen tykkäsi ruuasta kovasti. Päästiin tämän aterian äärellä keskustelemaan teinin kanssa myös ruuan hinnasta ja laskeskeltiin, että koko kattilallinen tätä pastaa maksoi 4-5 euroa – eli sopii aivan mahtavasti pienen pudjetin arkiruokailuun!

 

 

 

4 isoa annosta

 

350 g spagettia

 

leipämuru:

2-3 isoa viipaletta vaaleaa leipää

luraus öljyä

chiliä maun mukaan

puolikkaan sitruunan kuori

 

munakokkeli:

6 kananmunaa

nokare voita

1 dl kermaa

1,5 dl parmesaaniraastetta

suolaa

mustapippuria

 

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan

2. Murustele leipäviipaleet. Kuumenna öljy pannulla ja laita siihen chili (esim. rouheena) ja leipämuruset. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta puolikkaan sitruunan kuori leipämurujen joukkoon. Paista rapeiksi ja jätä odottamaan

3. Riko munakokkelin munat kulhoon ja vatkaa ne kevyesti tasaiseksi seokseksi. Kun pasta on melkein kypsää, aloita kokkelin valmistaminen. Sulata voi pannulla ja kaada munamassa kuumalle pannulle. Pienennä heti lämpöä ja kypsennä munia koko ajan sekoitellen, tuloksena siis munakokkelia. Älä paista liian kovaksi!

4. Nosta pannu pois kuumalta levyltä ja sekoita munamassan sekaan kerma ja parmesaaniraaste. Sekoita tasaiseksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Nosta vielä hetkeksi lämpimälle levylle ja kuumenna varovasti, kunnes kerma hieman sakenee ja juusto sulaa. Seos saa jäädä selvästi löysäksi

5. Kun pasta on kypsää, ota 1 dl keitinvettä talteen ja valuta pasta. Kaada takaisin kattilaan. Kaada munakasmassa spagetin joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Mikäli pasta on liian tönkköä, lisää hieman keitinvettä sekaan.

6. Annostele pasta lautaselle ja viimeistele annos rapeilla leipämuruilla. Myös tuoreet yrtit, kuten persilja, basilika tai ruohosipuli kävisivät annoksen päälle loistavasti!

 

 

Punajuuripasta

Punajuuret ovat valloittaneet sydämeni viime vuosien aikana, ja tähän mennessä niitä on tullut syötyä lähinnä lisukkeena joko uunissa paahdettuna tai mökillä pannulla kypsennettyinä siivuina. Aiemmin olen syönyt punajuurta keitettynä (borssikeittona) ja myös pastassa, jossa raastettu punajuuri kypsennettiin pannulla. Nämä eivät oikein olleet makuuni, vaan mielestäni punajuuren maku on parhaimmillaan nimenomaan uunissa pitkään paahdettuna.

Tässä pastassa paahdettu punajuuri ja valkosipuli hienonnetaan monitoimikoneessa melko hienoksi mössöksi ja sekoitetaan sitten pastan joukkoon. Ruoka viimeistellään tietenkin fetalla ja rucolalla ja herkku on valmis! Omaan suuhuni tämä oli hieman liian makeaa, mutta makeus taittui hyvin, kun annoksen päälle rouhaisi vielä mustapippuria. Pehmeiden tekstuureiden annos kaipaisi ehkä hieman jotain rapeaa – auringonkukansiemenet tai rouhitut suolatut pähkinät antaisivat tähän annokseen vielä mukavan pienen loppusilauksen! (K-ruoka 9/2021)

 

 

 

 

 

4 annosta

 

500 g punajuuria

2 valkosipulin kynttä

1 rkl oliiviöljyä

0,5 tl suolaa

0,25 tl mustapippuria

350 g kierrepastaa

pieni luraus oliiviöljyä

1 dl pastan keitinvettä

1,5 tl hunajaa

100 g fetajuustoa

pari isoa kourallista rucolaa

 

1. Kuori punajuuret ja lohko tai viipaloi ne uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori myös valkosipulin kynnet ja laita nekin uunipellille. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja valuta päälle öljy. Pyörittele sekaisin ja kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia kunnes punajuuret ovat pehmeitä

2. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Ota 1 dl keitinvettä talteen ja valuta pasta. Sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä

3. Laita paahdetut punajuuret, valkosipulit ja keitinvesi monitoimikoneen kulhoon ja surauttele tasaiseksi (myös sauvasekoitin käy tähän hommaan) – voit itse valita sopivan karkeusasteen. Mausta hunajalla

4. Sekoita punajuuriseos pastan sekaan ja murustele päälle fetaa. Viimeistele mustapippurilla ja rucolalla ja tarjoa heti.

Jallumuuli

 

4 cl jaloviinaa

schweppes ginger alea

limelohko

pari jääpalaa

 

1. Laita limelohko lasiin ja murskaa se. Laita päälle pari jääpalaa

2. Mittaa lasiin jaloviina ja täytä ginger alella

3. Sekoita