17. syyskuuta 2017

Sitruunainen mozzarellaspagetti

Eipä tuosta ole pitkäkään aika kun tein viimeksi kesältä maistuvaa tuoretomaattipastaa. Pestoa, tomaattia, valkosipulia ja mozzarellaa. Selailin Glorian Ruoka&viini –lehden numeroa 4/2017 ja silmiini suorastaan hyökkäsi ihanan herkullisesti kesältä näyttävä pasta. Tomaattia, valkosipulia, mozzarellaa – tutut ainekset lautaselta mutta lisäksi vielä vihreää. Ja otsikko lupasi myös sitruunaa. Aivan pakko testata!

Ruokaa tehdessäni teki mieli säätää mutta tein kuitenkin (melkein) ohjeen mukaan, aivan pienillä säätelyillä että saisin selvää näiden kahden ohjeen eroista lautasella. Ajattelin että ruuassa on pastan määrään suhteutettuna liian vähän tomaattia, liikaa valkosipulia, liikaa sitruunaa, liikaa basilikaa, liikaa pinaattia ja liian vähän mozzarellaa. Maltoin mieleni ja laitoin noin suunnilleen ohjeen mukaiset määrät aineksia (no okei, pinaattia vähän vähemmän kun se aina hämää määrällään).

Keitin, pilkoin, paistoin ja sekoitin. Söin ja olin mykistynyt! Täydellinen yhdistelmä kaikkea! Kaikki maut löytyivät lautaselta, mutta mikään ei jättänyt muita varjoon. Unohdan edellisen kokeilun ja totean että tämä on se oikea!



2 annosta

200 g spagettia
125 g kirsikkatomaatteja
1-2 valkosipulin kynttä
iso luraus oliiviöljyä
1 tl sitruunankuoriraastetta
0,25 dl sitruunamehua
0,5 ruukkua basilikaa
50 g babypinaattia
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 pallo (125 g) mozzarellaa

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja huuhdo ja halkaise kirsikkatomaatit. Kuullota niitä hetkinen pannulla oliiviöljyssä
3. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuorta. Purista noin puolikkaan sitruunan mehu. Hienonna basilika karkeasti. Huuhdo pinaatin lehdet ja poista halutessasi lehtien kannat. Lisää ainekset pannulle tomaattien joukkoon. Sekoittele mutta älä kypsennä. Maista suolalla ja pippurilla
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita kasvisseos pastan joukkoon.
5. Annostele lautaselle ja revi mozzarella päälle. Rouhaise pinnalle vielä kevyesti mustapippuria

10. syyskuuta 2017

Marinoitu parsakaali

Syksy on siinä vaiheessa että tämän vuoden perunasato on nostettu. Pienestä perunamaasta saatiin tänä vuonna noin 8 kg perunoita. Perunat olivat jälleen kerran hyvälaatuisia, mutta mukulat jäivät harmittavan pieniksi.

Kuopus toivoi ruuaksi lihapullia ja perjantaina aamuvuoron jälkeen niitä sitten teinkin. Lihapullien kaveriksi keitettiin ensimmäinen satsi omia uusia perunoita – ja kyllä vaan ne olivat hyviä! Muutama siivu kunnolla suolattua silliä olisi kruunannut aterian, mutta eipä tullut asia mieleen ennen kuin ateria oli jo menossa parempiin suihin.

Tein aikuisille lisukkeeksi parsakaalia. Parsakaali on melkeinpä inhokkini kasvismaailmassa, mutta taannoin raakaruokakurssilla tekemäni parsakaalisalaatin jälkeen olen päättänyt antaa sille vielä mahdollisuuden todistaa herkullisuutensa.

Kuten ruokakurssilla, myös nyt, parsakaali sai kaverikseen voimakkaita mausteita ja makuja. Inkivääriä, seesamiöljyä, chiliä ja soijaa – ei kai noilla nyt mikään voi mennä pieleen! Parsakaalit tulivat uunista ihanan rapeina ja tuoksuvina ja jätin ne ohjeen mukaan marinoitumaan. Lopputulos olikin sitten lötkö ja pehmeä – luonnollisestikin. Jäin miettimään kannattaisikohan mausteliemi tarjotakin kastikkeen tapaan erillään jotta parsakaalin rakenne jäisi paremmaksi. Ehkäpä joskus testailen. Maut olivat hyvät ja toivat kivasti särmää peruna-lihapulla-ateriaan. (Ohje: Yhteishyvän Ruoka 4/2017)



2 annosta

1 parsakaali
1 rkl öljyä
0,25 tl suolaa

marinadi:
0,5 sitruunan mehu
chiliä maun mukaan
1 rkl inkivääriraastetta
0,5 ruukkua korianteria
0,25 dl soijakastiketta
2 tl hunajaa
2 tl seesamiöljyä

1. Leikkaa parsakaali kukinnoiksi (paloittele myös varret) ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Valuta päälle öljyä ja mausta suolalla. Kääntele käsin hieman että öljy leviää parsakaaleihin kauttaaltaan. Paahda 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia
2. Valmista marinadi. Hienonna korianteri ja sekoita kaikki ainekset yhteen kulhossa. Kaada marinadi paahdettujen parsakaalien päälle ja jätä maustumaan n. puoleksi tunniksi ennen tarjoamista

9. syyskuuta 2017

Jerk-maustetut broilerivartaat

No nyt jäi suu auki! Useammastakin syystä!

Vietettiin murun kanssa leppoisaa – ja yllättävän lämmintä - sunnuntai-iltaa kotosalla. Saunottiin rauhassa ja ryhdyttiin ruuanlaittopuuhiin vasta melkeinpä iltapala-aikaan. Toki olin lihat jo päivällä maustanut ja laittanut vartaat valmiiksi eli jäljelle jäi vain kypsennys. Grillailu aloitettiin varovaisesti koska mausteiden palaminen huolestutti hieman. Hissukseen ja sopivalla lämmöllä vartaat kypsyivät täydellisiksi. Suu auki ekan kerran!

Istuttiin pöytään ja annosteltiin ruoka lautasille. Lasiin kylmää hedelmäistä valkkaria ja ensimmäinen suupala suuhun! Aivan mahtava makujen harmonia suorastaan poksahti suussa! Kermaviilikastike tasapainotti mukavasti mausteseoksen tulisuutta ja sitruuna antoi kivaa happoa vartaille. Viinivalinta oli osunut kohdalleen yllättävän hyvin näinkin mausteiselle ruualle, vaikka pullo oli valkattu ihan sieltä halvimmasta päästä sen kummemmin katsomatta. Suu auki toisen kerran!

Lautanen tyhjeni ja pikkuhiljaa alkoi tuntua että chiliä olisi voinut olla hieman vähemmänkin. Nenää sai niistää ja salaatissa olevista juustokuutioista etsiä hieman helpotusta poltteeseen suussa. Kermaviilikastikkeen topakka limekin alkoi tuntua suuhun liian happoiselta. Nopsaan lautanen tyhjäksi ja jäähdyttelemään. Suu auki kolmannen kerran!

Onneksi jälkkäri oli huolella mietitty. Tulisen ja voimakkaan makuisen broilerin ja salaatin jälkeen söimme kipolliset kotitekoista vanilja-valkosuklaajäätelöä ja suolattuja cashew-pähkinöitä. Ei poltellut chili enää suussa vaan tilalle tuli pehmeää viileyttä ja makeutta. Mahtavaa! Suu auki neljännen kerran!

Kesä on ohi ja grillailut oli tältä erää varmaan tässä. Ensi kesänä tätä uudelleen koska tämä oli kuulemma paras ateria, jonka olen valmistanut! Jos jotain tästä säätäisin, niin jättäisin limen pois kastikkeesta kokonaan. Vartaiden voimakas chili ja sitruunan happo eivät kaipaa enää lisää potkua, vaan kastikkeen pointti olisi mielestäni nimenomaan tasapainottaa ja pehmentää broilerin makumaailmaa. Mutta kirkkaasti jatkoon siis! (Ohje: Maku 4/2017)



600 g broilerin paistileikkeitä
2 sitruunaa

mausteseos:
1 rkl suolaa
2 tl persiljaa
2 tl timjamia
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl sipulijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl (tai maun mukaan) chilihiutaleita
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
0,25 tl kanelia

kermaviilikastike:
200 g kermaviiliä
2 rkl limemehua
0,75 tl suokaa
0,5 tl sokeria
0,25 tl mustapippuria

1. Sekoita mausteseoksen ainekset yhteen
2. Leikkaa paistileikkeet kolmeen osaan ja pyörittele ne mausteseoksessa. Jätä viileään maustumaan muutamaksi tunniksi
3. Valmista kermaviilikastike sekoittamalla ainekset yhteen. Jätä odottamaan viileään
4. Pese sitruunat huolella: Leikkaa sitruunat viipaleiksi ja puolita viipaleet puolikuun muotoisiksi
5. Laita varrastikkuihin broileria ja sitruunaa vuorotellen.
6. Grillaa vartaat kypsiksi. Tarjoa salaatin ja kermaviilikastikkeen kera

6. syyskuuta 2017

Igorin kana

Ja taas aikaani jäljessä…

Igorin kana oli blogimaailmassa pinnalla joskus. Niin kauan aikaa sitten että en edes muista enää milloin. Katselin herkullisia kuvia ja kyllä, teinkin kyseisen ruuan. Ja syötiin ja todettiin todella hyväksi. Ja kuvasin ja kirjoitin ohjeenkin muistiin. Mutta tänne se jäi, wordin syövereihin unohduksiin ja hautautui blogihiljaisuuden sisään. Kunnes sen oli aika tulla esiin!

Pikkuhiljaa ruuan laittaminen ja kirjoittaminen ovat saaneet taas tilaa elämässäni. Kiireisten ja raskaidenkin vuosien jälkeen huomaan välillä että minulla on taas aikaa – ja välillä energiaakin – elää myös itselleni ja tehdä niitä asioita mistä nautin. Luonnossa liikkuminen on vallannut yhä enemmän tilaa ja tänä kesänä olen taas usein löytänyt itseni geokätköjä etsimästä ja perhosia bongailemassa. Ehkäpä elämä alkaa nyt viimein asettua niihin uomiinsa mihin sen on tarkoitus asettuakin.

Alla on pari kiireistä ja pitkää viikkoa töissä ja vapaa-ajan tiimoilta. Lukuvuoden aloittelu on aina yhtä kiireistä eikä mikään aika tahdo riittää saamaan hommia valmiiksi. Useampi viikonloppukin on mennyt kulkiessa pitkin poikin. Sunnuntaiaamuna heräsin pitkästä aikaa kiireettä ja keitin kahvin. Avasin koneen ja selailin viimeisimmät kuulumiset sanomalehdestä ja somesta. Kaadoin toisen kupin kahvia ja pyysin pojat aamupalalle. Jääkaapissa nökötti houkuttelevina kaksi mehevää paprikaa jotka teki mieli leikata aamupalaleipien päälle. Mutta ei, sillä ruokalistalla oli Igoria. 1,5 tuntia myöhemmin huomasin edelleen istuvani keittiössä pöydän ääressä. Kolmas kuppi kahvia menossa ja sormet pomppivat näppäimistöllä. Muru tuhisi vielä ja käänsi kylkeään – nukkui karhunmetsästysviikon univajetta kiinni. Kerrankin ei ollut kiire minnekään!

Iltapäivällä Igor tuoksui uunissa ja sen valmistuttua istuttiin rauhassa ruokailemaan. Pojat painuivat pihalle ja aikuiset nauttivat jälkkäriksi siivut kaakaolikööriä. Eikä vieläkään ollut kiire!



6-8 annosta

800 g broilerin fileetä
öljyä paistamiseen
1tl suolaa
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
0,5 dl tomaattipyreetä
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
mustapippuria
2 dl kanalientä
350 g smetanaa
1 maustekurkku
kourallinen lehtipersiljaa

1. Ruskista broilerin fileet kuumalla pannulla niin että ne saavat hieman väriä. Nosta fileet voideltuun uunivuokaan ja ripottele niiden päälle suolaa
2. Kuori sipulit. Leikkaa sipulit ja paprikat suikaleiksi ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuullota kasvikset pehmeiksi pannulla
3. Lisää pannulle tomaattipyree ja kypsennä sitä pari minuuttia. Lisää joukkoon hunaja, suola, pippuri ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi.
4. Sekoita joukkoon smetana ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä kunnes se sakenee hieman
5. Kuutioi maustekurkku ja hienonna persilja. Sekoita ne kastikkeen joukkoon ja kaada kastike uunivuokaan broilerin fileiden päälle
6. Kypsennä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa lisukkeena riisiä, pastaa tai perunoita.