Tämä kesä on yllättänyt minut marjasadollaan. En ole koskaan tykännyt marjojen keräämisestä, enkä ole niitä aiemmin juuri kerännytkään. Mustikoita olen ostanut torilta jonkun verran kiisselitarpeiksi lapsille – mutta kalliitahan ne valmiiksi kerätyt marjat ovat. Ja ymmärrettävästä syystä ovatkin, eiväthän ne marjat ihan itsestään sieltä metsistä torille ilmesty.
Viime kesänä keräsin kolmisen litraa mustikoita pakastimeen ja jopa nautin siitä touhusta. Syksymmällä menimme runsaiden puolukkavarvikoiden äärille Ilomantsin kankaille ja keräsimme murun kanssa 12 litraa puolukoita. Ja nautin siitäkin päivästä – auringosta, metsän rauhasta ja tietysti eväistä.
Tänä vuonna olen kerännyt mustikoita aiemmin jo kolmeen otteeseen aina vähän kerrallaan. Neljäskin mustikkareissu tuli tehtyä lasten ja mummon ja ukin kanssa – samaisille kankaille joista puolukoita vuosi sitten poimimme. Pojat saivat painella pitkin kankaita, poltella keppejä nuotiossa ja syödä eväitä. Seitsemänvee kävi samoilemassa mummon kanssa harjuilla ja neljävee innostui keräämään mustikoita kerulilla ukin kanssa. Itse sain kerätä kypsiä suuria mustikoita täysistä varvuista. Saaliina oli jälleen reilut neljä litraa marjoja, joista osa nautiskeltiin taas vaniljakastikkeen kera, osa käytettiin leivontaan ja osa keitettiin hilloksi.
Ja vielähän niitä sinne metsään jäi…
2,5 l valmista hilloa
2 kg mustikoita (noin 3 litraa)
1 dl vettä
1 kg hillosokeria
1. Mittaa marjat ja vesi kattilaan. Kuumenna.
2. Sekoita sokeri höyryävään marjaseokseen. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele 10 minuuttia. Kuori vaahto pois lusikalla
3. Nosta hillokattila pois levyltä ja anna hillon jäähtyä puolisen tuntia. Sekoittele välillä
4. Kuumenna pestyjä lasipurkkeja 125-asteisessa uunissa vartin verran. Jaa valmis hillo purkkeihin. Hillo on valmista noin vuorokauden kuluttua. Säilytä hillo viileässä
30. heinäkuuta 2013
29. heinäkuuta 2013
Pinaatti- tai nokkosletut
Pinaattisato on siis jo korjattu ja suurin osa sadosta tuli ryöpättyä ja hienonnettua pakastimeen. Noin metrin mittaisesta pinaattipenkistä sain leikattua yllättävän paljon pinaatin lehtiä; kuuden litran sankko tuli täyteen ja sain painella lehdet melko tiukasti sankkoon että sain kaiken edes mahtumaan.
Pinaatin käsittely on helppoa mutta kyllähän se oman aikansa ottaa. Varsista irrotetut pinaatin lehdet huuhdellaan ja niitä keitetään suuressa kattilassa vajaan viiden minuutin ajan. Keittämisen jälkeen lehdet kaadetaan lävikköön ja ne jäähdytetään nopeasti kylmällä vedellä. Tämän jälkeen lehdet hienonnetaan esimerkiksi yleiskoneella. Lopputuloksena on vihreää mössöä jonka voi pakastaa kerta-annoksina tai vaikkapa jääpalarasioissa.
Viljeltävän pinaatin luonnonvarainen kotimainen vastike on nokkonen jota kasvaa yleisesti pitkin poikin luontoa. Nokkoset ovat parhaimmillaan nuorina kasveina, mutta vanhemmistakin kasveista voi kerätä latvuksia pitkin kesää. Nokkosten lehdet leikataan irti ja ne ryöpätään, hienonnetaan ja pakastetaan samaan tapaan kuin pinaattikin. Keittämisen jälkeen nokkoset eivät enää polta ja niitä voi käyttää ruuan laitossa. Nokkosia ei tule kerätä navettojen, ulkokäymälöiden tai kompostien läheisyydestä, koska tuollaisilla rehevillä ja ravinteikkailla paikoilla nokkosen nitraattipitoisuus nousee suureksi.
(ryöppäsin ensimmäisen nokkoserän varsineen, mutta totesin että lehdet on helpompi irrotella tuoreista kasveista)
Lapsiperheessä tyypillisin pinaatti- tai nokkosruoka on varmaankin pinaattiletut ja niitäpä minäkin sitten paistelin. Maistui kaikille!
5 dl maitoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
150 g pakastepinaattia (laitoin neljä isoa jääpalallista itse pakastettua mössöä)
luraus öljyä
Sekoita taikinan aineet sekaisin. Lisää pinaatti tai nokkoset taikinaan sulatettuna ja nesteineen. Anna taikinan turvota vartin verran ja paista letut voissa pannulla kypsiksi.
Pinaatin käsittely on helppoa mutta kyllähän se oman aikansa ottaa. Varsista irrotetut pinaatin lehdet huuhdellaan ja niitä keitetään suuressa kattilassa vajaan viiden minuutin ajan. Keittämisen jälkeen lehdet kaadetaan lävikköön ja ne jäähdytetään nopeasti kylmällä vedellä. Tämän jälkeen lehdet hienonnetaan esimerkiksi yleiskoneella. Lopputuloksena on vihreää mössöä jonka voi pakastaa kerta-annoksina tai vaikkapa jääpalarasioissa.
Viljeltävän pinaatin luonnonvarainen kotimainen vastike on nokkonen jota kasvaa yleisesti pitkin poikin luontoa. Nokkoset ovat parhaimmillaan nuorina kasveina, mutta vanhemmistakin kasveista voi kerätä latvuksia pitkin kesää. Nokkosten lehdet leikataan irti ja ne ryöpätään, hienonnetaan ja pakastetaan samaan tapaan kuin pinaattikin. Keittämisen jälkeen nokkoset eivät enää polta ja niitä voi käyttää ruuan laitossa. Nokkosia ei tule kerätä navettojen, ulkokäymälöiden tai kompostien läheisyydestä, koska tuollaisilla rehevillä ja ravinteikkailla paikoilla nokkosen nitraattipitoisuus nousee suureksi.
(ryöppäsin ensimmäisen nokkoserän varsineen, mutta totesin että lehdet on helpompi irrotella tuoreista kasveista)
Lapsiperheessä tyypillisin pinaatti- tai nokkosruoka on varmaankin pinaattiletut ja niitäpä minäkin sitten paistelin. Maistui kaikille!
5 dl maitoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
150 g pakastepinaattia (laitoin neljä isoa jääpalallista itse pakastettua mössöä)
luraus öljyä
Sekoita taikinan aineet sekaisin. Lisää pinaatti tai nokkoset taikinaan sulatettuna ja nesteineen. Anna taikinan turvota vartin verran ja paista letut voissa pannulla kypsiksi.
28. heinäkuuta 2013
Mustikkapöperö
Tämän kesän mustikkasato on kypsä ja kerättävissä. Ensimmäisiä mustikoita joutui hieman etsiskelemään kunnes sopivan kostea kasvupaikka suon laitamilta löytyi. Ensimmäiseltä reissulta saaliiksi tuli puoli litraa marjoja, joista tein iltapalalle vanhanajan mustikkapöperöä eli mustikkaa mössöttynä talkkunan ja sokerin kanssa. Osalle maistui, osalle ei. (Ohje: Meidän perhe 7/2013)
Toisella mustikkareissulla keräsin nelisen litraa marjoja, jotka kaikki pääsivät pakastimeen - kiisselitarpeiksi talven varalle. Kolmannen mustikkareissun tein seitsemänveen kanssa, joka tohkeissaan lähti minisankon kanssa matkaan aikomuksenaan kerätä marjat mustikkamuffinsseja varten. Kaksi kertaa lapsi sai pienen pienen sankon pohjan peittoon ja kaksi kertaa hän sai sankon pohjan myös näkyviin taas. Marjat maistuvat selkeästi paremmilta sankosta kuin varvuista.
Sen jälkeen teimmekin työnjaon: pikkumiehen tehtävänä oli etsiä hyviä mustikkamättäitä, täydentää omia vitamiinivarantojaan, varoittaa minua hankalakulkuisista maastonkohdista ja pitää silmällä että mökkitie pysyy näkyvissä (että emme vieraaseen metsään eksy). Minun tehtäväkseni jäi marjojen kerääminen. Saaliiksi saimme noin 1,5 litraa mustikoita joista osan käytimme muffinsseihin ja suurimman osan herkuttelimme ilta- ja aamupalalla vaniljakastikkeen kera. Herkkua!
5 dl mustikoita
1 dl talkkunaa
0,5 dl sokeria
Mössöä mustikoita hieman haarukalla. Sekoita joukkoon talkkuna ja sokeri. Tarjoa vaniljakastikkeen, -jäätelön tai –jogurtin kera. Tai perinteisemmin maito-, piimä- tai kermatilkkasella höystettynä.
Toisella mustikkareissulla keräsin nelisen litraa marjoja, jotka kaikki pääsivät pakastimeen - kiisselitarpeiksi talven varalle. Kolmannen mustikkareissun tein seitsemänveen kanssa, joka tohkeissaan lähti minisankon kanssa matkaan aikomuksenaan kerätä marjat mustikkamuffinsseja varten. Kaksi kertaa lapsi sai pienen pienen sankon pohjan peittoon ja kaksi kertaa hän sai sankon pohjan myös näkyviin taas. Marjat maistuvat selkeästi paremmilta sankosta kuin varvuista.
Sen jälkeen teimmekin työnjaon: pikkumiehen tehtävänä oli etsiä hyviä mustikkamättäitä, täydentää omia vitamiinivarantojaan, varoittaa minua hankalakulkuisista maastonkohdista ja pitää silmällä että mökkitie pysyy näkyvissä (että emme vieraaseen metsään eksy). Minun tehtäväkseni jäi marjojen kerääminen. Saaliiksi saimme noin 1,5 litraa mustikoita joista osan käytimme muffinsseihin ja suurimman osan herkuttelimme ilta- ja aamupalalla vaniljakastikkeen kera. Herkkua!
5 dl mustikoita
1 dl talkkunaa
0,5 dl sokeria
Mössöä mustikoita hieman haarukalla. Sekoita joukkoon talkkuna ja sokeri. Tarjoa vaniljakastikkeen, -jäätelön tai –jogurtin kera. Tai perinteisemmin maito-, piimä- tai kermatilkkasella höystettynä.
25. heinäkuuta 2013
Nuudeleita ja sieniä
Kesälomalla päivät ja viikot kuluvat milloin mitenkin. Vain suurimmat linjat arjen rutiineista ovat voimassa. Lapset heräävät aikaisin ja käyvät nukkumaan ajoissa – siitä muodostuu päivän turvalliset ja totutut raamit. Aamupala syödään myöhäisesti, ulkoillaan tai reissataan ja syödään vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Lasten kasvaessa arjen aikataulutkin muuttuvat mukavan joustaviksi kun ruuan ja päiväunien ei tarvitse olla juuri minuutilleen tiettyyn aikaan ja välillä jotain voidaan jättää väliinkin.
Arkena ruokarytmi pysyy siis mukavasti kasassa koko ajan ja yleensä viikonloppuisin lounaalla syödään edellisiltaisia tai loppuviikolta jääneitä tähteitä. Lomalla lounasaikaan saattaa tilanne olla se, että yksi syö yhtä, toinen toista ja kolmas kolmatta jääkapin ja pakastimen uumenista raapaistua. Neljäs ihmettelee sitten että minulle ei jäänytkään mitään!
Tämä neljäs kaivelee sitten kaapista aineksia johonkin pikaiseen ja nautiskelee tyytyväisenä annoksestaan siinä vaiheessa kun muut ovat jo ruokansa syöneet ja poistuneet pöydästä. Ruokarauha! Ei paha!
1 annos
1 kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
2 kerää nuudeleita
nokare voita
1 pieni punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen chili
0,5 tl inkivääriä
0,5 rkl soijakastiketta
0,5 rkl seesaminsiemeniä
0,5 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
1. Laita sienet pehmenemään veteen noin vartiksi
2. Laita nuudelit kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
3. Kuori ja hienonna sipulit ja hienonna chili. Sulata voi pannulla ja kuullota sipuleita ja chiliä hetkinen.
4. Purista sienistä ylimääräinen vesi pois ja hienonna niitä tarpeen mukaan. Lisää sienet pannulle ja paistele niitä hetki sipuliseoksen kanssa. Mausta inkiväärillä ja soijakastikkeella
5. Valuta nuudelit ja sekoita ne sieniseoksen joukkoon
6. Lisää lopuksi seesaminsiemenet ja timjami
Arkena ruokarytmi pysyy siis mukavasti kasassa koko ajan ja yleensä viikonloppuisin lounaalla syödään edellisiltaisia tai loppuviikolta jääneitä tähteitä. Lomalla lounasaikaan saattaa tilanne olla se, että yksi syö yhtä, toinen toista ja kolmas kolmatta jääkapin ja pakastimen uumenista raapaistua. Neljäs ihmettelee sitten että minulle ei jäänytkään mitään!
Tämä neljäs kaivelee sitten kaapista aineksia johonkin pikaiseen ja nautiskelee tyytyväisenä annoksestaan siinä vaiheessa kun muut ovat jo ruokansa syöneet ja poistuneet pöydästä. Ruokarauha! Ei paha!
1 annos
1 kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
2 kerää nuudeleita
nokare voita
1 pieni punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen chili
0,5 tl inkivääriä
0,5 rkl soijakastiketta
0,5 rkl seesaminsiemeniä
0,5 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
1. Laita sienet pehmenemään veteen noin vartiksi
2. Laita nuudelit kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
3. Kuori ja hienonna sipulit ja hienonna chili. Sulata voi pannulla ja kuullota sipuleita ja chiliä hetkinen.
4. Purista sienistä ylimääräinen vesi pois ja hienonna niitä tarpeen mukaan. Lisää sienet pannulle ja paistele niitä hetki sipuliseoksen kanssa. Mausta inkiväärillä ja soijakastikkeella
5. Valuta nuudelit ja sekoita ne sieniseoksen joukkoon
6. Lisää lopuksi seesaminsiemenet ja timjami
24. heinäkuuta 2013
Pekoni-aurajuustohampurilaiset
"Pitkä kuuma hampurilaiskesä"! Tämän kesän kolmas hampurilaisviritys oli perinteisin ja selkeästi parhain. Mehevin ja kostein – eli rasvaisin. Ei vaatine suurempia selityksiä tai selvityksiä.
4 kpl
0,5 palaa aurajuustoa
3 isoa rkl ranskankermaa
1 rkl hienonnettua persiljaa
4 viipaletta pekonia
400 g naudan jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
1 punasipuli
rucolaa
4 sämpylää
1. Murenna aurajuusto kulhoon ja mittaa joukkoon ranskankerma. Sekoita tasaiseksi mössöksi ja mausta se persiljasilpulla. Nosta viileään odottamaan
2. Paista pekonisiivut rapsakoiksi pannulla. Nosta syrjään ja leikkaa ne puoliksi
3. Jaa jauheliha neljään osaan. Muotoile jokaisesta palasta pihvi ja paista kypsäksi pannulla pekonin rasvassa. Mausta valmiit pihvit suolalla ja pippurilla
4. Huuhdo rucola ja kuori ja viipaloi sipuli. Paahda tai lämmitä sämpylät
5. Kokoa sämpylöiden väliin pihvi, pekonia, kastiketta, rucolaa ja punasipulia. Nauti lämpimänä
4 kpl
0,5 palaa aurajuustoa
3 isoa rkl ranskankermaa
1 rkl hienonnettua persiljaa
4 viipaletta pekonia
400 g naudan jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
1 punasipuli
rucolaa
4 sämpylää
1. Murenna aurajuusto kulhoon ja mittaa joukkoon ranskankerma. Sekoita tasaiseksi mössöksi ja mausta se persiljasilpulla. Nosta viileään odottamaan
2. Paista pekonisiivut rapsakoiksi pannulla. Nosta syrjään ja leikkaa ne puoliksi
3. Jaa jauheliha neljään osaan. Muotoile jokaisesta palasta pihvi ja paista kypsäksi pannulla pekonin rasvassa. Mausta valmiit pihvit suolalla ja pippurilla
4. Huuhdo rucola ja kuori ja viipaloi sipuli. Paahda tai lämmitä sämpylät
5. Kokoa sämpylöiden väliin pihvi, pekonia, kastiketta, rucolaa ja punasipulia. Nauti lämpimänä
22. heinäkuuta 2013
Pinaatti-basilikapasta
Pinaattipenkki alkoi kasvaa valtoimenaan pitkin poikin kasvimaata jättäen retiisit ja porkkanat lievästi sanottuna varjoon - joskin ”alleen” olisi oikeastaan täsmällisempi ilmaisu. Oli siis sadonkorjuun aika!
Google antoi minulle hyvin ristiriitaista tietoa siitä suositellaanko pinaattia syötäväksi tuoreena vai ei. Opin sen, että pinaatti sisältää runsaasti nitriittiä (vai nitraattia) joka muuttuu elimistöksi nitraatiksi (vai nitriitiksi) joka on ihmiselle (suurina määrinä?) haitallista. Opin myös sen, että pinaattia on olemassa kahta laatua: paksulehtistä Uuden-Seelannin pinaattia ja ohuempilehtistä salaattipinaattia. Jossain kerrottiin että Uuden-Seelannin pinaatti täytyy ryöpätä, mutta ohuempaa ei tarvitse. Jossain puhuttiin että ryöppäämistä tarvitaan vain siksi että se pehmentää paksun pinaatin eikä haitallisia aineita kommentoitu mitenkään. Ruokaohjeita tuoreelle pinaatille löytyi runsain mitoin eikä ohjeissa ollut sen tarkemmin eritelty mitä pinaattia niissä tulisi käyttää.
Eli maalaisjärjellä mentiin siis – aivan kuten koko alkukesäkin! Eli ajatuksella, että pieni määrä ei voi olla suureksi haitaksi. Olimme napsineet nuoria pinaatin lehtiä jo pitkin kesää salaattiin lisukkeeksi. Pinaatin ja rucolan lehdet maistuivat myös todella hyviltä grillatun kasslerpihvin päällä ihan sellaisenaan. Tein pinaatin pääsadosta tämän yhden tuoretta pinaattia sisältävän annoksen ja loput ryöppäsin pakastimeen.
Ihanaa! Tässä maistuu kesä, ehkäpä jopa hieman lähenevä syksy! (Ohje Kotilieden nettisivuilta)
2 annosta
200 g kuivapastaa
tilkkanen öljyä
1 shalotsipuli
125g (noin 1 l tiivisti mitattuna) tuoreita pinaatin lehtiä
0,25 tl muskottipähkinää
0,25 dl vettä
50 g maustamatonta tuorejuustoa
iso kourallinen basilikan lehtiä
0,5 dl pinjansiemeniä
1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota sitä hetkinen öljyssä. Suikaloi pinaatinlehdet ja lisää ne pannulle
3. Lisää pannulle myös vesi ja tuorejuusto ja anna kastikkeen kiehua sen aikaa kunnes pasta on kypsää
4. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen sekaan
5. Hienonna basilikan lehdet ja sekoita ne pinjansiementen kanssa pastan sekaan
Google antoi minulle hyvin ristiriitaista tietoa siitä suositellaanko pinaattia syötäväksi tuoreena vai ei. Opin sen, että pinaatti sisältää runsaasti nitriittiä (vai nitraattia) joka muuttuu elimistöksi nitraatiksi (vai nitriitiksi) joka on ihmiselle (suurina määrinä?) haitallista. Opin myös sen, että pinaattia on olemassa kahta laatua: paksulehtistä Uuden-Seelannin pinaattia ja ohuempilehtistä salaattipinaattia. Jossain kerrottiin että Uuden-Seelannin pinaatti täytyy ryöpätä, mutta ohuempaa ei tarvitse. Jossain puhuttiin että ryöppäämistä tarvitaan vain siksi että se pehmentää paksun pinaatin eikä haitallisia aineita kommentoitu mitenkään. Ruokaohjeita tuoreelle pinaatille löytyi runsain mitoin eikä ohjeissa ollut sen tarkemmin eritelty mitä pinaattia niissä tulisi käyttää.
Eli maalaisjärjellä mentiin siis – aivan kuten koko alkukesäkin! Eli ajatuksella, että pieni määrä ei voi olla suureksi haitaksi. Olimme napsineet nuoria pinaatin lehtiä jo pitkin kesää salaattiin lisukkeeksi. Pinaatin ja rucolan lehdet maistuivat myös todella hyviltä grillatun kasslerpihvin päällä ihan sellaisenaan. Tein pinaatin pääsadosta tämän yhden tuoretta pinaattia sisältävän annoksen ja loput ryöppäsin pakastimeen.
Ihanaa! Tässä maistuu kesä, ehkäpä jopa hieman lähenevä syksy! (Ohje Kotilieden nettisivuilta)
2 annosta
200 g kuivapastaa
tilkkanen öljyä
1 shalotsipuli
125g (noin 1 l tiivisti mitattuna) tuoreita pinaatin lehtiä
0,25 tl muskottipähkinää
0,25 dl vettä
50 g maustamatonta tuorejuustoa
iso kourallinen basilikan lehtiä
0,5 dl pinjansiemeniä
1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota sitä hetkinen öljyssä. Suikaloi pinaatinlehdet ja lisää ne pannulle
3. Lisää pannulle myös vesi ja tuorejuusto ja anna kastikkeen kiehua sen aikaa kunnes pasta on kypsää
4. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen sekaan
5. Hienonna basilikan lehdet ja sekoita ne pinjansiementen kanssa pastan sekaan
21. heinäkuuta 2013
Villi salaatti
Jaahas. Se on se kaupunkiviljelybuumi siis iskenyt. Ja sitten se toinen tämän ajan trendijuttu, eli ne villiyrtit (pitäähän sitä nyt sen verran ajan hermolla olla – tosin jälleen ainakin vuoden jälkijunassa).
Oikeastaan pitäisi puhua villikasveista niin kuin Sami Tallberg kirjassaan Villiyrttikeittokirja kirjoittaa. Tallbergin kirjan ohella toinen villikasveja esittelevä kirja lukemistossani tänä kesänä on ollut Salla Kuuluvaisen ja Rosemarie Särkän Kaupunkiviljelijän opas – löydä syötävä kaupunki, joka nimensä mukaan opastaa myös kaupunkiviljelyn saloihin. Loistava kirja jos aihepiiri sattuu kiinnostamaan!
Luonnossa villinä kasvavat kasvit tuntuvat äkkiseltään loputtomalta suolta. Hieman pelottavaltakin, koska varsinkin putkikasveissa on joukossa erittäin myrkyllisiäkin kasveja. Itse olen lapsesta lähtien metsissä pyöriessäni oppinut sen, että täytyy olla ehdottoman varma siitä mitä luonnosta suuhunsa laittaa. Siksipä villikasveihin tutustuminen oli turvallisinta aloittaa (kuusenkerkkien jälkeen) aivan tutuilla pihamaan kasveilla joita voi käyttää salaattivihannesten tapaan.
Keräsimme sukuloimassa maalla ollessamme pihapiiristä salaattiaineksia kesäiselle grillailuaterialle. Pihasta ja lähimetsiköstä löysimmekin melkein kaiken mitä olin ennakkoon ajatellutkin.
Käenkaalia eli ketunleipää (josta voi syödä kukat, lehdet ja varret – mukavan kirpsakkaa)
Piharatamoa (nuoria pieniä lehtiä)
Suolaheinää (lehtiä – kirpsakkaa makua tästäkin)
Vesiheinää (kukat, varret ja lehdet – tämä yllätti positiivisesti raikkaalla herneenversomaisella maullaan!)
Voikukkaa (nuoria pieniä lehtiä)
Lehdet huuhdellaan ja valutetaan. Muita salaattiin lisättäviä kasveja olisi ollut mm. poimulehti, pihlajan nuoret lehdet, hiirenkorvat sekä metsämansikan ja vadelman nuoret lehdet.
Sekoitimme sekaan tavallista rapeaa ruukussa kasvavaa jääsalaattia neutraloimaan villien kasvien voimakkaita aromeja. Tavallisen hunaja-pippurivinegretin kanssa oikein maistuvaa! Miksi ostaa kalliita valmiiksi viljeltyjä salaatteja? Varsinkaan mökillä tai maalla? Kun voi helposti viljellä itse tai pienellä vaivalla kerätä ihan pihapiiristä tai lähimetsästä.
Oikeastaan pitäisi puhua villikasveista niin kuin Sami Tallberg kirjassaan Villiyrttikeittokirja kirjoittaa. Tallbergin kirjan ohella toinen villikasveja esittelevä kirja lukemistossani tänä kesänä on ollut Salla Kuuluvaisen ja Rosemarie Särkän Kaupunkiviljelijän opas – löydä syötävä kaupunki, joka nimensä mukaan opastaa myös kaupunkiviljelyn saloihin. Loistava kirja jos aihepiiri sattuu kiinnostamaan!
Luonnossa villinä kasvavat kasvit tuntuvat äkkiseltään loputtomalta suolta. Hieman pelottavaltakin, koska varsinkin putkikasveissa on joukossa erittäin myrkyllisiäkin kasveja. Itse olen lapsesta lähtien metsissä pyöriessäni oppinut sen, että täytyy olla ehdottoman varma siitä mitä luonnosta suuhunsa laittaa. Siksipä villikasveihin tutustuminen oli turvallisinta aloittaa (kuusenkerkkien jälkeen) aivan tutuilla pihamaan kasveilla joita voi käyttää salaattivihannesten tapaan.
Keräsimme sukuloimassa maalla ollessamme pihapiiristä salaattiaineksia kesäiselle grillailuaterialle. Pihasta ja lähimetsiköstä löysimmekin melkein kaiken mitä olin ennakkoon ajatellutkin.
Käenkaalia eli ketunleipää (josta voi syödä kukat, lehdet ja varret – mukavan kirpsakkaa)
Piharatamoa (nuoria pieniä lehtiä)
Suolaheinää (lehtiä – kirpsakkaa makua tästäkin)
Vesiheinää (kukat, varret ja lehdet – tämä yllätti positiivisesti raikkaalla herneenversomaisella maullaan!)
Voikukkaa (nuoria pieniä lehtiä)
Lehdet huuhdellaan ja valutetaan. Muita salaattiin lisättäviä kasveja olisi ollut mm. poimulehti, pihlajan nuoret lehdet, hiirenkorvat sekä metsämansikan ja vadelman nuoret lehdet.
Sekoitimme sekaan tavallista rapeaa ruukussa kasvavaa jääsalaattia neutraloimaan villien kasvien voimakkaita aromeja. Tavallisen hunaja-pippurivinegretin kanssa oikein maistuvaa! Miksi ostaa kalliita valmiiksi viljeltyjä salaatteja? Varsinkaan mökillä tai maalla? Kun voi helposti viljellä itse tai pienellä vaivalla kerätä ihan pihapiiristä tai lähimetsästä.
18. heinäkuuta 2013
Friteeratut kananuggetit
Kuten jo joskus aikaisemminkin olen maininnut, on uppopaistaminen ollut minulle hieman pelottava asia. Ensin onnistuin riisipyöryköiden kanssa ja viime vappuna munkkien kanssa. Nyt uskaltauduin kokeilemaan broilerin friteeraamista. Ja sitten seuraavaksi onkin vuorossa pieni johdatus aiheeseen!
Joensuun torilta on jo reilun vuosikymmenen ajan saanut ostaa kojusta vietnamilaista ruokaa, jota valmistaa natiivi vietnamilainen perhe. Harvassa ovat varmaan ne ihmiset, jotka eivät sitä herkkua olisi maistaneet – tai ainakaan kuulleet siitä! Vietnamilaisen ruuan kojun saapumista torille odotetaan keväällä yhtä innolla kuin Päivänurmen ja Marttojen torikahvioiden tai Jokiaseman avautumista ja koju onkin monen keskustassa työskentelevän lounaspaikka. Tarjolla on muun muassa erilaisia friteerattuja herkkuja riisin ja ihanan kastikkeen kera. Ja palvelu on mitä iloisinta ja parhainta!
Itse pääsin tutustumaan ja nautiskelemaan kyseisen kojun herkuista kesätyövuosinani Marttakahviossa. Siihen aikaan vietnamilaisen ruuan koju oli kahvion naapurina torilla ja yhteistyön nimissä auttelimme välillä toisiamme – milloin veden hakemisen ja milloin tuolien pinoamisen merkeissä. Lounastaukoja tuli usein vietettyä friteerattujen broileripalasten äärellä ja monesti päivän päätteeksi meille iltavuorolaisille vielä tuotiin rasiallinen herkkuja kahvion siivoamisen ja raivailun siivittämiseksi.
Siitä se ajatus on jäänyt muhimaan. Ja nyt sen toteutin. No, en ihan... Tässä ohjeessa kanapalat leivitetään eikä käytetä frittitaikinaa. Siinä on sitten seuraava opeteltava asia tällä saralla. Mutta kyllä vaan maistuivat nämäkin hyviltä!! Ja selvisin hyvin paistamisesta – lämpömittari ja kattilankansi turvana. Edellisiin hyviin kokemuksiin pohjaten jätin sammutuspeitteenkin nyt kaappiin – käden ulottuville kuitenkin!
Mutta tästä postauksesta voi poimia neljä hyvää vinkkiä! Kolme ensimmäistä koskee joensuulaisia makoisia kesäkohteita, eli torilta löytyvää Marttakahviota (tuoreita Marttojen tekemiä piirakoita päivittäin ja Marttojen oman leipomon kotipullaa ja muita makeita herkkuja); Sinisen virran (torin ja taidemuseon välissä) vietnamilaisen ruuan kojua ja Hasaniemessä sijaitsevaa Jokiasemaa (olutta, kahvia, makeaa ja suolaista pikkupurtavaa, jäätelöä, aamupuuroa joen partaalla). Neljäs vinkki sanoo simppelisti että: friteeratkaa ihmeessä! (Ohje – tai lähinnä idea – otettu Kotivinkistä)
4 annosta
800 g broilerin ohuen ohuita pihvejä tms.
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
3 kananmunaa
n. 2 dl korppujauhoja
paistamiseen:
1 l rypsiöljyä
currydippi:
1 prk ranskankermaa (28%)
0,5 tl suolaa
1 tl hunajaa
ripsaus mustapippuria
1 tl curryjauhetta
1 rkl hienonnettua persiljaa
lisksi:
chilikastiketta
1. Valmista ensin currydippi sekoittamalla kaikki ainekset sekaisin. Jätä viileään maustumaan. Kaada myös chilikastike kulhoon tai lasiin valmiiksi odottamaan dippailua
2. Leikkaa broilerin pihvit pitkulaisiksi paloiksi
3. Mittaa vehnäjauhot laakealle lautaselle ja sekoita niiden sekaan suola ja mustapippuri. Riko toiselle lautaselle kananmunat ja vispaa ne kevyesti haarukalla. Laita kolmannelle lautaselle korppujauhot
4. Kuumenna öljy kattilassa 170-180-asteiseksi (tarkkaile lämpötilaa myös paistamisen aikana). Öljyn lämpö on sopiva kun vaalean leivän palanen paistuu kullanruskeaksi noin minuutissa.
5. Pyöritä lihapalat ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista muutama palanen kerrallaan kypsiksi kuumassa rasvassa (tämä kestää noin 2-3 minuuttia). Nosta valmiit palat lautaselle talouspaperin päälle jotta liika rasva valuu pois.
6. Tarjoa lämpiminä dippikastikkeiden ja raikkaan salaatin kera (meillä jääsalaattia ja vesimelonia mausteöljyllä maustettuna)
Joensuun torilta on jo reilun vuosikymmenen ajan saanut ostaa kojusta vietnamilaista ruokaa, jota valmistaa natiivi vietnamilainen perhe. Harvassa ovat varmaan ne ihmiset, jotka eivät sitä herkkua olisi maistaneet – tai ainakaan kuulleet siitä! Vietnamilaisen ruuan kojun saapumista torille odotetaan keväällä yhtä innolla kuin Päivänurmen ja Marttojen torikahvioiden tai Jokiaseman avautumista ja koju onkin monen keskustassa työskentelevän lounaspaikka. Tarjolla on muun muassa erilaisia friteerattuja herkkuja riisin ja ihanan kastikkeen kera. Ja palvelu on mitä iloisinta ja parhainta!
Itse pääsin tutustumaan ja nautiskelemaan kyseisen kojun herkuista kesätyövuosinani Marttakahviossa. Siihen aikaan vietnamilaisen ruuan koju oli kahvion naapurina torilla ja yhteistyön nimissä auttelimme välillä toisiamme – milloin veden hakemisen ja milloin tuolien pinoamisen merkeissä. Lounastaukoja tuli usein vietettyä friteerattujen broileripalasten äärellä ja monesti päivän päätteeksi meille iltavuorolaisille vielä tuotiin rasiallinen herkkuja kahvion siivoamisen ja raivailun siivittämiseksi.
Siitä se ajatus on jäänyt muhimaan. Ja nyt sen toteutin. No, en ihan... Tässä ohjeessa kanapalat leivitetään eikä käytetä frittitaikinaa. Siinä on sitten seuraava opeteltava asia tällä saralla. Mutta kyllä vaan maistuivat nämäkin hyviltä!! Ja selvisin hyvin paistamisesta – lämpömittari ja kattilankansi turvana. Edellisiin hyviin kokemuksiin pohjaten jätin sammutuspeitteenkin nyt kaappiin – käden ulottuville kuitenkin!
Mutta tästä postauksesta voi poimia neljä hyvää vinkkiä! Kolme ensimmäistä koskee joensuulaisia makoisia kesäkohteita, eli torilta löytyvää Marttakahviota (tuoreita Marttojen tekemiä piirakoita päivittäin ja Marttojen oman leipomon kotipullaa ja muita makeita herkkuja); Sinisen virran (torin ja taidemuseon välissä) vietnamilaisen ruuan kojua ja Hasaniemessä sijaitsevaa Jokiasemaa (olutta, kahvia, makeaa ja suolaista pikkupurtavaa, jäätelöä, aamupuuroa joen partaalla). Neljäs vinkki sanoo simppelisti että: friteeratkaa ihmeessä! (Ohje – tai lähinnä idea – otettu Kotivinkistä)
4 annosta
800 g broilerin ohuen ohuita pihvejä tms.
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
3 kananmunaa
n. 2 dl korppujauhoja
paistamiseen:
1 l rypsiöljyä
currydippi:
1 prk ranskankermaa (28%)
0,5 tl suolaa
1 tl hunajaa
ripsaus mustapippuria
1 tl curryjauhetta
1 rkl hienonnettua persiljaa
lisksi:
chilikastiketta
1. Valmista ensin currydippi sekoittamalla kaikki ainekset sekaisin. Jätä viileään maustumaan. Kaada myös chilikastike kulhoon tai lasiin valmiiksi odottamaan dippailua
2. Leikkaa broilerin pihvit pitkulaisiksi paloiksi
3. Mittaa vehnäjauhot laakealle lautaselle ja sekoita niiden sekaan suola ja mustapippuri. Riko toiselle lautaselle kananmunat ja vispaa ne kevyesti haarukalla. Laita kolmannelle lautaselle korppujauhot
4. Kuumenna öljy kattilassa 170-180-asteiseksi (tarkkaile lämpötilaa myös paistamisen aikana). Öljyn lämpö on sopiva kun vaalean leivän palanen paistuu kullanruskeaksi noin minuutissa.
5. Pyöritä lihapalat ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista muutama palanen kerrallaan kypsiksi kuumassa rasvassa (tämä kestää noin 2-3 minuuttia). Nosta valmiit palat lautaselle talouspaperin päälle jotta liika rasva valuu pois.
6. Tarjoa lämpiminä dippikastikkeiden ja raikkaan salaatin kera (meillä jääsalaattia ja vesimelonia mausteöljyllä maustettuna)
17. heinäkuuta 2013
Jerk-maustettu porsaan sisäfilee
Ihanaa kun välillä keittiössä onnistuu kaikki!
Erään kesälomapäivän aamun aloitin jäätelöllä ja kahvilla, ”brunssiksi” söin tähteeksi jääneen palan possun kylkeä, myöhäisenä lounaana nautimme tsatziki-hampurilaisia, myöhäisenä päivällisenä tätä ihanaa sisäfileetä uunissa paahdettujen bataattilohkojen kera ja jälkkäriksi kotitekoista vaniljajäätelöä. Aika täydellinen ruokapäivä! (Ohje: Yhteishyvä ruoka, heinäkuu 2013)
1 porsaan sisäfilee
jerk-mausteseos
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl hienonnettua timjamia
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl kanelia
0,25 tl neilikkaa
1 limen mehu
1. Halkaise ja hienonna chili ja kuori ja raasta valkosipulin kynnet. Sekoita kaikki mausteseoksen aineet pienessä kulhossa
2. Poista porsaan fileestä kalvot. Hiero mausteseos fileen pintaan ympäriinsä. Jätä maustumaan viileään muutamaksi tunniksi
3. Kuumenna pannulla tilkkanen öljyä ja paista fileen pinta kauttaaltaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa kunnes sisälämpötila on 74 astetta (noin 20-30 minuuttia, riippuen fileen koosta). Kääri kypsä filee folioon ja anna sen vetäytyä 10-15 minuuttia ennen viipalointia
Erään kesälomapäivän aamun aloitin jäätelöllä ja kahvilla, ”brunssiksi” söin tähteeksi jääneen palan possun kylkeä, myöhäisenä lounaana nautimme tsatziki-hampurilaisia, myöhäisenä päivällisenä tätä ihanaa sisäfileetä uunissa paahdettujen bataattilohkojen kera ja jälkkäriksi kotitekoista vaniljajäätelöä. Aika täydellinen ruokapäivä! (Ohje: Yhteishyvä ruoka, heinäkuu 2013)
1 porsaan sisäfilee
jerk-mausteseos
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl hienonnettua timjamia
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl kanelia
0,25 tl neilikkaa
1 limen mehu
1. Halkaise ja hienonna chili ja kuori ja raasta valkosipulin kynnet. Sekoita kaikki mausteseoksen aineet pienessä kulhossa
2. Poista porsaan fileestä kalvot. Hiero mausteseos fileen pintaan ympäriinsä. Jätä maustumaan viileään muutamaksi tunniksi
3. Kuumenna pannulla tilkkanen öljyä ja paista fileen pinta kauttaaltaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa kunnes sisälämpötila on 74 astetta (noin 20-30 minuuttia, riippuen fileen koosta). Kääri kypsä filee folioon ja anna sen vetäytyä 10-15 minuuttia ennen viipalointia
15. heinäkuuta 2013
Paahteinen chili-tomaattihillo
Sain viime jouluna joulumuistamiseksi serkulta purkillisen ihanaa kotitekoista chili-tomaattihilloa – tai ehkäpä sitä voisi mieluummin kastikkeeksi sanoa. Aikansa purkki nökötti jääkaapissa kunnes avasin sen ja lurautin ihan tavallisten nuudeleiden päälle. No johan rupesi perusnuudelitkin taas maistumaan! Ohje täytyi tietenkin udella tulevaisuutta ajatellen ja ohjeen alkuperäksi paljastui jokin ruokakalenteri – liekö ollut Dansukkerin.
Kotimaiset tomaatit ovat nyt parhaimmillaan ja tähän aikaan vuodesta heviosastolla jopa tuoksuu tomaatti! Parvekkeella chilit punottavat ja tekevät satoa koko ajan ja basilikat rehottavat runsaina. Nyt on siis hyvä aika tehdä tätä kastiketta kylmiöön jemmaan.
n. litra valmista kastiketta
1 kg tomaatteja
2 punaista chiliä
4 valkosipulin kynttä
200 g sipulia
1 dl ruokokidesokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 rkl raastettua inkivääriä
0,5 dl balsamietikkaa
330 g hillo-marmeladisokeria
1. Huuhdo tomaatit ja halkaise ne. Halkaise chilit. Kuori valkosipulin kynnet. Kuori ja lohko sipulit. Laita kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle ruokokidesokeri, suola ja mustapippuri. Paahda kasviksia uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Peitä uunipelti foliolla ja jätä jäähtymään
2. Poista tomaateista kuoret
3. Kaada kasvikset nesteineen kattilaan. Lisää joukkoon muut ainekset hillosokeria lukuun ottamatta ja soseuta ne sauvasekoittimella
4. Kuumenna kastike ja lisää siihen hillosokeri. Keittele noin vartin verran.
5. Purkita kuuma kastike kuumennettuihin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä
Kotimaiset tomaatit ovat nyt parhaimmillaan ja tähän aikaan vuodesta heviosastolla jopa tuoksuu tomaatti! Parvekkeella chilit punottavat ja tekevät satoa koko ajan ja basilikat rehottavat runsaina. Nyt on siis hyvä aika tehdä tätä kastiketta kylmiöön jemmaan.
n. litra valmista kastiketta
1 kg tomaatteja
2 punaista chiliä
4 valkosipulin kynttä
200 g sipulia
1 dl ruokokidesokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 rkl raastettua inkivääriä
0,5 dl balsamietikkaa
330 g hillo-marmeladisokeria
1. Huuhdo tomaatit ja halkaise ne. Halkaise chilit. Kuori valkosipulin kynnet. Kuori ja lohko sipulit. Laita kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle ruokokidesokeri, suola ja mustapippuri. Paahda kasviksia uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Peitä uunipelti foliolla ja jätä jäähtymään
2. Poista tomaateista kuoret
3. Kaada kasvikset nesteineen kattilaan. Lisää joukkoon muut ainekset hillosokeria lukuun ottamatta ja soseuta ne sauvasekoittimella
4. Kuumenna kastike ja lisää siihen hillosokeri. Keittele noin vartin verran.
5. Purkita kuuma kastike kuumennettuihin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä
13. heinäkuuta 2013
Kotitekoinen jäätelö
Olen himoinnut jäätelökonetta jo muutaman vuoden. Mutta koska (vähän periaatteesta) vastustan kaiken maailman vempaimia, olen pidättäytynyt ostamasta kyseistä laitetta. Ja tänä päivänä olen ratkaisuuni erittäin tyytyväinen!
Uskaltauduin nimittäin vihdoin kokeilemaan jäätelön tekemistä ilman jäätelökonetta. Koska kauppoihin on tullut myyntiin glukoosisiirappia, jota käytettäessä jäätelön rakenteen pitäisi pysyä pehmeänä ja kiteettömänä. Ja koska ystäväni uskalsi kokeilla ensin ja onnistui kokeilussaan.
Tein samalla Dansukkerin ohjeella jäätelöni kuin ystävänikin. Ensimmäisen erän aivan ohjeen mukaan (nam) ja toisen erän vähemmällä sokerimäärällä (vielä enemmän nam). Halusin testata ensin aivan tavallista vaniljajäätelöä ja ryhtyä vasta sen jälkeen kokeilemaan erilaisia makuaineita – joiden valitsemisessa vain mielikuvitus on rajana!
Vaniljatankoa Prismasta ostaessani huomasin hyllyssä myös uutuustuotteen (tai ainakin minulle se oli uusi ilmestys), nimittäin vaniljamyllyn. Muovisen maustemyllyn sisälle oli paloiteltu viisi vaniljatankoa joista saa näppärästi vaniljarouhetta. Pieni epäilys mielessäni ostin myllyn ja olenpa siihenkin ratkaisuun erittäin tyytyväinen! Todella helppokäyttöinen tuote ja vaniljan maku on voimakas! 0,5 tl vaniljarouhetta vastaa yhden vaniljatangon siemeniä – eikä vaniljan palotkaan näin käytettynä mene hukkaan.
Ja sitten itse jäätelöstä vielä. Yllätyin jäätelön valmistamisen helppoutta, jostain syystä olin kuvitellut sen olevan hankalampaa. Tietyllä tapaa työlästä ja sitovaa se on, koska ahkerasti vatkaamalla jäätelön rakenteesta tulee kuohkeampi. Mutta jos tiedossa on vapaapäivä kotona ilman sen suurempia suunnitelmia, ei jäätelön valmistaminen siinä sivussa ole vaivalloista lainkaan. Ja on se sen pienen vaivan arvoistakin!
0,75 l valmista jäätelöä
4 keltuaista
0,5 dl siro-sokeria
2 dl kuohukermaa
1,5 dl kevytmaitoa
1 dl glukoosisiirappia
0,5 tl vaniljarouhetta (tai yhden vaniljatangon siemenet)
1. Erottele keltuaiset kulhoon ja vatkaa ne sähkövatkaimella paksuksi vaahdoksi sokerin kanssa
2. Mittaa kerma, maito, glukoosisiirappi ja vanilja pieneen kattilaan ja kiehauta
3. Vatkaa kermaseos muna-sokerivaahdon sekaan sähkövatkaimella. Jätä seos jäähtymään
4. Kun seos on jäähtynyt, vatkaa sähkövatkaimella ja nosta kulho pakastimeen
5. Vatkaa jäätelömassaa sähkövatkaimella aina tunnin välein. Kun jäätelö jäähtyy niin paksuksi, ettei vatkain enää jaksa sitä vatkata, kääntele lusikalla vielä pari kertaa tunnin välein.
6. Jäätelö on valmista syötäväksi noin 6-7 tunnin pakastamisen jälkeen
Minttujäätelö
Valmista kuten edellä, mutta puolita vaniljan määrä. Hienonna 2,5 dl mintun lehtiä oikein hienoksi silpuksi ja lisää silppu kerma-maitoseokseen ennen kuumentamista.
Suklaajäätelö
Valmista perusohjeen mukaisesti, mutta puolita vaniljan määrä. Sekoita 1-2 rkl kaakaojauhetta kerma-maitoseokseen ennen kuumentamista.
Vaniljasuklaarouhejäätelö
Valmista perusohjeen mukaisesti ja laita jäätelömassa pakastimeen. Noin 3 tunnin pakastamisen jälkeen sekoita lusikalla massan joukkoon 100 g suklaata (maito-, tummaa- tai valko-) rouhittuna. Jatka pakastamista kunnes jäätelö on valmista.
Puolukkajäätelö
Valmista perusohjeen mukaisesti ja laita jäätelömassa pakastimeen. Valmista odotellessa puolukkacoulis: sekoita pienessä kattilassa 300 g puolukoita ja 1 dl sokeria. Kuumenna sekoitellen kiehuvaksi. Keitä seosta noin 10 minuuttia kunnes se alkaa saostua. Painele massa siivilän läpi sileäksi kastikkeeksi ja jätä jäähtymään. Kun jäätelö on selvästi jähmettynyt, kääntele lusikan avulla massan sekaan jäähtynyttä puolukkacoulista maun mukaan (itse en ihan tuota koko määrää laittanut). Jatka pakastamista kunnes jäätelö on valmista.
Uskaltauduin nimittäin vihdoin kokeilemaan jäätelön tekemistä ilman jäätelökonetta. Koska kauppoihin on tullut myyntiin glukoosisiirappia, jota käytettäessä jäätelön rakenteen pitäisi pysyä pehmeänä ja kiteettömänä. Ja koska ystäväni uskalsi kokeilla ensin ja onnistui kokeilussaan.
Tein samalla Dansukkerin ohjeella jäätelöni kuin ystävänikin. Ensimmäisen erän aivan ohjeen mukaan (nam) ja toisen erän vähemmällä sokerimäärällä (vielä enemmän nam). Halusin testata ensin aivan tavallista vaniljajäätelöä ja ryhtyä vasta sen jälkeen kokeilemaan erilaisia makuaineita – joiden valitsemisessa vain mielikuvitus on rajana!
Vaniljatankoa Prismasta ostaessani huomasin hyllyssä myös uutuustuotteen (tai ainakin minulle se oli uusi ilmestys), nimittäin vaniljamyllyn. Muovisen maustemyllyn sisälle oli paloiteltu viisi vaniljatankoa joista saa näppärästi vaniljarouhetta. Pieni epäilys mielessäni ostin myllyn ja olenpa siihenkin ratkaisuun erittäin tyytyväinen! Todella helppokäyttöinen tuote ja vaniljan maku on voimakas! 0,5 tl vaniljarouhetta vastaa yhden vaniljatangon siemeniä – eikä vaniljan palotkaan näin käytettynä mene hukkaan.
Ja sitten itse jäätelöstä vielä. Yllätyin jäätelön valmistamisen helppoutta, jostain syystä olin kuvitellut sen olevan hankalampaa. Tietyllä tapaa työlästä ja sitovaa se on, koska ahkerasti vatkaamalla jäätelön rakenteesta tulee kuohkeampi. Mutta jos tiedossa on vapaapäivä kotona ilman sen suurempia suunnitelmia, ei jäätelön valmistaminen siinä sivussa ole vaivalloista lainkaan. Ja on se sen pienen vaivan arvoistakin!
0,75 l valmista jäätelöä
4 keltuaista
0,5 dl siro-sokeria
2 dl kuohukermaa
1,5 dl kevytmaitoa
1 dl glukoosisiirappia
0,5 tl vaniljarouhetta (tai yhden vaniljatangon siemenet)
1. Erottele keltuaiset kulhoon ja vatkaa ne sähkövatkaimella paksuksi vaahdoksi sokerin kanssa
2. Mittaa kerma, maito, glukoosisiirappi ja vanilja pieneen kattilaan ja kiehauta
3. Vatkaa kermaseos muna-sokerivaahdon sekaan sähkövatkaimella. Jätä seos jäähtymään
4. Kun seos on jäähtynyt, vatkaa sähkövatkaimella ja nosta kulho pakastimeen
5. Vatkaa jäätelömassaa sähkövatkaimella aina tunnin välein. Kun jäätelö jäähtyy niin paksuksi, ettei vatkain enää jaksa sitä vatkata, kääntele lusikalla vielä pari kertaa tunnin välein.
6. Jäätelö on valmista syötäväksi noin 6-7 tunnin pakastamisen jälkeen
Minttujäätelö
Valmista kuten edellä, mutta puolita vaniljan määrä. Hienonna 2,5 dl mintun lehtiä oikein hienoksi silpuksi ja lisää silppu kerma-maitoseokseen ennen kuumentamista.
Suklaajäätelö
Valmista perusohjeen mukaisesti, mutta puolita vaniljan määrä. Sekoita 1-2 rkl kaakaojauhetta kerma-maitoseokseen ennen kuumentamista.
Vaniljasuklaarouhejäätelö
Valmista perusohjeen mukaisesti ja laita jäätelömassa pakastimeen. Noin 3 tunnin pakastamisen jälkeen sekoita lusikalla massan joukkoon 100 g suklaata (maito-, tummaa- tai valko-) rouhittuna. Jatka pakastamista kunnes jäätelö on valmista.
Puolukkajäätelö
Valmista perusohjeen mukaisesti ja laita jäätelömassa pakastimeen. Valmista odotellessa puolukkacoulis: sekoita pienessä kattilassa 300 g puolukoita ja 1 dl sokeria. Kuumenna sekoitellen kiehuvaksi. Keitä seosta noin 10 minuuttia kunnes se alkaa saostua. Painele massa siivilän läpi sileäksi kastikkeeksi ja jätä jäähtymään. Kun jäätelö on selvästi jähmettynyt, kääntele lusikan avulla massan sekaan jäähtynyttä puolukkacoulista maun mukaan (itse en ihan tuota koko määrää laittanut). Jatka pakastamista kunnes jäätelö on valmista.
12. heinäkuuta 2013
Tsatzikihampurilaiset
Jännä juttu nuo tuoreet yrtit! Joskus aikaisemmin – eikä edes pitkä aika sitten – en välittänyt yrttien mausta lainkaan. Pikkuhiljaa yrtit ovat vallanneet paikkansa keittiöstäni – samoin kuin parvekepuutarhasta. Ensin totuttelin käyttämään kuivattuja yrttejä (joiden maku on huomattavasti miedompi kuin tuoreiden). Ensimmäiset tuttavuudet tuoreiden yrttien saralla olivat persilja ja basilika, viime vuonna uusi ystävyys oli oregano ja tänä vuonna sydämen on vienyt timjami.
Suuri osa nautintoa tulee tietenkin siitä kun itse kasvatettuja yrttejä saa käydä leikkaamassa tuosta aivan vierestä aina juuri sen verran kuin tarvitsee. En tiedä onko se totta ihan oikeassa maailmassa vai pelkästään pääni sisällä, mutta kyllä nuo oman parvekkeen yrtit paljon paremmilta maistuvat (ja näyttävät) kuin markettien yrttiruukuissa ostetut. Harmi vaan kun kasvatuskausi on niin lyhyt! Edes rosmariini ei suostunut selviämään viime talvea sisällä, saatikka sitten herkemmät yrtit kuten minttu ja basilika.
Mutta yrttejä on käytettävä nyt kun niiden aika on! Kuuma hampurilaiskesäni sai jatkoa välimerellisissä tunnelmissa kun kastikkeeksi tein tsatzikia ja pihvin joukkoon mausteeksi pääsi oreganoa ja timjamia. Juusto oli oikeastaan ihan turha lisä tässä hampurilaisessa, kastike ja pihvi olivat päätähtinä tässä esityksessä!
4 kpl
pihvit:
400 g naudan jauhelihaa
1 kananmuna
0,5 dl korppujauhoja
1 rkl hienonnettua timjamia
1 rkl hienonnettua oreganoa
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
lisäksi:
4 sämpylää
4 siivua juustoa
salaatinlehtiä
1 tomaatti
1 pieni punasipuli
tsatzikia
1. Valmista ensimmäisenä tsatsiki. Ohje löytyy ohjeessa olevan linkin takaa!
2. Valmista seuraavaksi pihvit. Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi ja muotoile neljäksi pihviksi. Paista pannulla tai uunissa kypsiksi
3. Valmistele seuraavaksi muut ainekset: huuhtele salaatti, viipaloi tomaatti ja kuori ja viipaloi punasipuli
4. Paahda tai lämmitä sämpylät ja kokoa niiden väliin hampurilaisten täytteet.
Suuri osa nautintoa tulee tietenkin siitä kun itse kasvatettuja yrttejä saa käydä leikkaamassa tuosta aivan vierestä aina juuri sen verran kuin tarvitsee. En tiedä onko se totta ihan oikeassa maailmassa vai pelkästään pääni sisällä, mutta kyllä nuo oman parvekkeen yrtit paljon paremmilta maistuvat (ja näyttävät) kuin markettien yrttiruukuissa ostetut. Harmi vaan kun kasvatuskausi on niin lyhyt! Edes rosmariini ei suostunut selviämään viime talvea sisällä, saatikka sitten herkemmät yrtit kuten minttu ja basilika.
Mutta yrttejä on käytettävä nyt kun niiden aika on! Kuuma hampurilaiskesäni sai jatkoa välimerellisissä tunnelmissa kun kastikkeeksi tein tsatzikia ja pihvin joukkoon mausteeksi pääsi oreganoa ja timjamia. Juusto oli oikeastaan ihan turha lisä tässä hampurilaisessa, kastike ja pihvi olivat päätähtinä tässä esityksessä!
4 kpl
pihvit:
400 g naudan jauhelihaa
1 kananmuna
0,5 dl korppujauhoja
1 rkl hienonnettua timjamia
1 rkl hienonnettua oreganoa
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
lisäksi:
4 sämpylää
4 siivua juustoa
salaatinlehtiä
1 tomaatti
1 pieni punasipuli
tsatzikia
1. Valmista ensimmäisenä tsatsiki. Ohje löytyy ohjeessa olevan linkin takaa!
2. Valmista seuraavaksi pihvit. Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi ja muotoile neljäksi pihviksi. Paista pannulla tai uunissa kypsiksi
3. Valmistele seuraavaksi muut ainekset: huuhtele salaatti, viipaloi tomaatti ja kuori ja viipaloi punasipuli
4. Paahda tai lämmitä sämpylät ja kokoa niiden väliin hampurilaisten täytteet.
11. heinäkuuta 2013
Savupaprikainen mausteöljy
Kerrostaloasunnossa asuessa ei grillaamisen iloista pääse kovinkaan usein nauttimaan. Grillailu tapahtuu yleensä joko kylässä (jolloin syödään sitä mitä on tarjolla) tai vanhempien pihalla (jolloin kaikki tarveaineet on kuljetettava mukana kotoa). Koskapa en niin intohimoinen grillailija ole että roudailisin tarvikkeita pitkin kyliä, yritän päästä edes lähelle toivottua lopputulosta kotikeittiössä sähköuunin ja hellan avulla.
Nyt alkoikin liipata jo läheltä! Valmistin ”grilliruuaksi” possun kylkipaloja paistamalla ensin pinnat pikaisesti pannulla, maustamalla suolalla ja pippurilla ja kypsentämällä palat uunissa miedolla lämmöllä pehmeän ylikypsiksi. Valmiiden palojen pintaan valelin tätä mausteöljyä ja kaveriksi suolalla maustettuja lohkoperunoita. Ihan täydestä meni!! Ei paremmasta väliä!
Mutta te kenellä grilli pihalla on, tehkää tätä grillatulle lihalle! Makunautinto on varmasti vieläkin parempi. (Ohje: Maku 3/2013)
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl savupaprikajauhetta
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
1 rkl tuoretta oreganoa hienonnettua
1 valkosipulin kynsi raastettuna
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
Sekoita ainekset sekaisin pienessä kulhossa. Säilytä viileässä tarjoamiseen saakka. Tarjoa öljy grillatun tai uunissa paistetun lihan kanssa.
Nyt alkoikin liipata jo läheltä! Valmistin ”grilliruuaksi” possun kylkipaloja paistamalla ensin pinnat pikaisesti pannulla, maustamalla suolalla ja pippurilla ja kypsentämällä palat uunissa miedolla lämmöllä pehmeän ylikypsiksi. Valmiiden palojen pintaan valelin tätä mausteöljyä ja kaveriksi suolalla maustettuja lohkoperunoita. Ihan täydestä meni!! Ei paremmasta väliä!
Mutta te kenellä grilli pihalla on, tehkää tätä grillatulle lihalle! Makunautinto on varmasti vieläkin parempi. (Ohje: Maku 3/2013)
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl savupaprikajauhetta
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
1 rkl tuoretta oreganoa hienonnettua
1 valkosipulin kynsi raastettuna
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
Sekoita ainekset sekaisin pienessä kulhossa. Säilytä viileässä tarjoamiseen saakka. Tarjoa öljy grillatun tai uunissa paistetun lihan kanssa.
10. heinäkuuta 2013
Korvasienipiiraat
Viime keväänä käsittelin ja maistelin ensimmäistä kertaa korvasieniä äitini löytämästä sadosta. Ihastuin korvasienen pehmeän voimakkaaseen makuun joka eroaa syksyisistä metsäsienistä huomattavasti.
Osa tuosta sadosta siirtyi talvella minun pakastimeeni ja olen sieniä sieltä pikkuhiljaa käyttänyt. Yksi rasiallinen sieniä päätyi näihin korvasienipiirakoihin. Siis periaatteessahan nämä ovat todella hyviä! Eli täyte oli oikein maukas. Mutta. Kun en oikein pärjää tuon hiivataikinan kanssa. No, myönnetään se nyt tässä: olen hyvin hyvin laiska vaivaaja. Ja kyllähän se laiskuus sitten kostautuu kun taikina jää melko läppänäksi ja leivonnaiset kuivakoiksi.
(Ja nyt kun alan miettimään niin tämän Glorian Ruoka&viini –lehden ohjeen kanssa oli myös se ongelma, että ilmoitettu jauhomäärä on aivan liian suuri tuohon nestemäärään verrattuna. Pizzataikinaan tulee vettä ja jauhoja suunnilleen suhteessa 2,5 dl ja 5 dl, eli jauhoja noin kaksinkertainen määrä nesteeseen verrattuna. Tässä ohjeessa nestettä oli 2 dl ja jauhoja 12 dl. Eli jos joku kokeilee niin näppituntumaa suosittelen!! Luulisin että 6-7 dl:lla jauhoja lopputulos on sopivan kimmoisa.)
Summa summarum: tehkää, laittakaa sopivasti jauhoja ja vaivatkaa kunnolla. Tai tehkää tavallinen pieni piirakkapohja ja laittakaa täyte sen päälle.
Vielä yksi rasiallinen korvasieniä odottaa pakastimessa. Sitä olen jemmannut uusille perunoille, senkin aika on jo käsillä!
16 kpl
100 g voita
2 dl maitoa
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 kananmuna
0,5 pss kuivahiivaa
n. 12 dl vehnäjauhoja (n. 6-7 dl varmaan riittänee!)
1 rkl kuivattua tilliä
täyte:
100 g tuorejuustoa
100 g ranskankermaa
1 kananmuna
1,5 dl esikäsiteltyjä korvasieniä
50 g aurinkokuivattuja tomaatteja
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
voiteluun:
1 kananmuna
1. Sulata voi ja sekoita sen joukkoon maito, sokeri, suola ja kananmuna. Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja ja vispaa se maitoseokseen. Alusta taikinaan loput jauhot ja tilli. Vaivaa kunnes taikina on kimmoisaa. Kohota puolisen tuntia
2. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilma pois. Ja taikina 16 osaan ja pyöritä palat pulliksi. Nosta pullat leivinpaperin päälle uunipellille. Paina jokaisen pallon keskelle syvennys juomalasin pohjalla. Kohota vähintään puoli tuntia
3. Valmista täyte: Sekoita tuorejuusto, ranskankerma ja kananmuna keskenään. Hienonna korvasienet ja aurinkokuivatut tomaatit ja lisää ne ja mausteet täytteen sekaan. Sekoita tasaiseksi
4. Paina kohonneiden piirakkapohjien syvennyksen uudelleen lasilla. Jaa täyte syvennyksiin ja voitele piirakoiden reunat munalla
5. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia
Osa tuosta sadosta siirtyi talvella minun pakastimeeni ja olen sieniä sieltä pikkuhiljaa käyttänyt. Yksi rasiallinen sieniä päätyi näihin korvasienipiirakoihin. Siis periaatteessahan nämä ovat todella hyviä! Eli täyte oli oikein maukas. Mutta. Kun en oikein pärjää tuon hiivataikinan kanssa. No, myönnetään se nyt tässä: olen hyvin hyvin laiska vaivaaja. Ja kyllähän se laiskuus sitten kostautuu kun taikina jää melko läppänäksi ja leivonnaiset kuivakoiksi.
(Ja nyt kun alan miettimään niin tämän Glorian Ruoka&viini –lehden ohjeen kanssa oli myös se ongelma, että ilmoitettu jauhomäärä on aivan liian suuri tuohon nestemäärään verrattuna. Pizzataikinaan tulee vettä ja jauhoja suunnilleen suhteessa 2,5 dl ja 5 dl, eli jauhoja noin kaksinkertainen määrä nesteeseen verrattuna. Tässä ohjeessa nestettä oli 2 dl ja jauhoja 12 dl. Eli jos joku kokeilee niin näppituntumaa suosittelen!! Luulisin että 6-7 dl:lla jauhoja lopputulos on sopivan kimmoisa.)
Summa summarum: tehkää, laittakaa sopivasti jauhoja ja vaivatkaa kunnolla. Tai tehkää tavallinen pieni piirakkapohja ja laittakaa täyte sen päälle.
Vielä yksi rasiallinen korvasieniä odottaa pakastimessa. Sitä olen jemmannut uusille perunoille, senkin aika on jo käsillä!
16 kpl
100 g voita
2 dl maitoa
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 kananmuna
0,5 pss kuivahiivaa
n. 12 dl vehnäjauhoja (n. 6-7 dl varmaan riittänee!)
1 rkl kuivattua tilliä
täyte:
100 g tuorejuustoa
100 g ranskankermaa
1 kananmuna
1,5 dl esikäsiteltyjä korvasieniä
50 g aurinkokuivattuja tomaatteja
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
voiteluun:
1 kananmuna
1. Sulata voi ja sekoita sen joukkoon maito, sokeri, suola ja kananmuna. Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja ja vispaa se maitoseokseen. Alusta taikinaan loput jauhot ja tilli. Vaivaa kunnes taikina on kimmoisaa. Kohota puolisen tuntia
2. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilma pois. Ja taikina 16 osaan ja pyöritä palat pulliksi. Nosta pullat leivinpaperin päälle uunipellille. Paina jokaisen pallon keskelle syvennys juomalasin pohjalla. Kohota vähintään puoli tuntia
3. Valmista täyte: Sekoita tuorejuusto, ranskankerma ja kananmuna keskenään. Hienonna korvasienet ja aurinkokuivatut tomaatit ja lisää ne ja mausteet täytteen sekaan. Sekoita tasaiseksi
4. Paina kohonneiden piirakkapohjien syvennyksen uudelleen lasilla. Jaa täyte syvennyksiin ja voitele piirakoiden reunat munalla
5. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia
7. heinäkuuta 2013
Pehmeän pippuriset parmesaani-kanahampurilaiset
Tästä kesästä piti tulla hampurilaiskesä. Heinäkuu on jo hyvin aluillaan ja olen saanut tehtyä yhden kerran hampurilaisia! Hampurilaiskesä on ideana kuitenkin ihan hyvä - ja vielähän tässä ehtii. Ja jatketaan sitten ensi kesänä… Tässä kuitenkin tämän huikean herkuttelukesän ensimmäinen tuotos (joka on samalla Anzkun kauhan 800. ohje!).
4 kpl
pihvit:
4 kpl broilerin fileitä, ohutleikkeitä tms.
1 kananmuna
n. 0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa ja mustapippuria
n. 0,5 dl korppujauhoja
n. 0,5 dl parmesaaniraastetta
voita ja öljyä paistamiseen
kastike:
2 dl ranskankermaa
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1 rkl tuoretta persiljasilppua
lisäksi:
4 paria kaurapaloja
salaatinlehtiä
1 pieni punasipuli
n. 1 dl parmesaanilastuja
1. Valmista ensin kastike sekoittamalla ainekset keskenään sekaisin. Laita pippuria oman maun mukaan! Nosta kastike jääkaappiin maustumaan
2. Valmista seuraavaksi pihvit. Mittaa vehnäjauhot lautaselle ja sekoita niiden joukkoon suolaa ja mustapippuria. Riko kananmuna toiselle lautaselle ja vatkaa sen rakenne rikki haarukalla. Sekoita kolmannella lautasella korppujauhot ja parmesaaniraaste. Sulata voi pannulla ja lurauta sekaan öljyä. Kastele broilerileikkeet molemmin puolin ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauho-parmesaaniseoksessa. Paista pihvit kypsiksi pannulla.
3. Valmistele muut ainekset. Huuhtaise salaatinlehdet, kuori ja viipaloi punasipuli ja vuole parmesaanista lastuja kuorimaveitsellä. Paahda leipäviipaleet leivänpaahtimessa tai kuivalla paistinpannulla
4. Jaa jokaisen leipäparin väliin pihvi, lisukkeita ja kastiketta. Syö lämpimänä.
4 kpl
pihvit:
4 kpl broilerin fileitä, ohutleikkeitä tms.
1 kananmuna
n. 0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa ja mustapippuria
n. 0,5 dl korppujauhoja
n. 0,5 dl parmesaaniraastetta
voita ja öljyä paistamiseen
kastike:
2 dl ranskankermaa
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1 rkl tuoretta persiljasilppua
lisäksi:
4 paria kaurapaloja
salaatinlehtiä
1 pieni punasipuli
n. 1 dl parmesaanilastuja
1. Valmista ensin kastike sekoittamalla ainekset keskenään sekaisin. Laita pippuria oman maun mukaan! Nosta kastike jääkaappiin maustumaan
2. Valmista seuraavaksi pihvit. Mittaa vehnäjauhot lautaselle ja sekoita niiden joukkoon suolaa ja mustapippuria. Riko kananmuna toiselle lautaselle ja vatkaa sen rakenne rikki haarukalla. Sekoita kolmannella lautasella korppujauhot ja parmesaaniraaste. Sulata voi pannulla ja lurauta sekaan öljyä. Kastele broilerileikkeet molemmin puolin ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauho-parmesaaniseoksessa. Paista pihvit kypsiksi pannulla.
3. Valmistele muut ainekset. Huuhtaise salaatinlehdet, kuori ja viipaloi punasipuli ja vuole parmesaanista lastuja kuorimaveitsellä. Paahda leipäviipaleet leivänpaahtimessa tai kuivalla paistinpannulla
4. Jaa jokaisen leipäparin väliin pihvi, lisukkeita ja kastiketta. Syö lämpimänä.
6. heinäkuuta 2013
Juustoinen retiisi-omenasalaatti
Oi oi! Ensimmäinen sadonkorjuuhetki plantaasilla oli käsillä parisen viikkoa sitten! Retiisirivi alkoi pullistella siihen malliin että oli aika ottaa sato käyttöön ja tehdä tilaa uudelle kylvökselle. Pikkukasvimaani puolikkaaseen riviin oli mahtunut mukavasti kasvamaan noin 15 punaista retiisiä terhakkaine naatteineen. Vanhemmille puolet ja minulle puolet ja saman tien sitten uudet siemenet itämään. Kuukauden kuluttua saa sitten kerätä toisen kattauksen. Ehkäpä vielä kolmaskin sato jaksaa kypsyä mikäli elokuussa riittää lämmintä.
Retiisi ei lukeudu suosikkikasviksiini koska se on niin väkevä. Itse kasvatetut retiisit kuuluvat suosikkikasviksiini koska ne eivät todellakaan olleet kuivan väkeviä vaan mehukkaita, sopivan mietoja ja vain hieman kirpsakoita. Kirpeät retiisit saivat salaattiin kaveriksi makeaa omenaa ja täyteläistä juustoa ja kastikkeeksi lurauksen mausteöljyä..
Myös lehdet ovat retiiseissä syötäviä ja koska nostamani retiisien naattiosa oli napakka ja pirteän näköinen, pilkoin osan lehdistä salaatin sekaan tuomaan väriä ja ravinteita (joita retiisin lehdissä on jonkun löytämäni lähteen mukaan enemmän kuin itse retiisissä). Lehdet tuntuivat käsiin hieman karkeilta, mutta suutuntuma ei ollut millään tapaa epämiellyttävä. Muutama lehti jäi vielä jääkaappiinkin odottamaan leivän päälle pääsyä. Ei mennyt paljoakaan siis hukkaan!
retiisin lehtiä (tai muuta salaattia)
1 omena
100 g goudaa
5-6 retiisiä
Paloittele ainekset ja sekoita ne kulhossa.
Retiisi ei lukeudu suosikkikasviksiini koska se on niin väkevä. Itse kasvatetut retiisit kuuluvat suosikkikasviksiini koska ne eivät todellakaan olleet kuivan väkeviä vaan mehukkaita, sopivan mietoja ja vain hieman kirpsakoita. Kirpeät retiisit saivat salaattiin kaveriksi makeaa omenaa ja täyteläistä juustoa ja kastikkeeksi lurauksen mausteöljyä..
Myös lehdet ovat retiiseissä syötäviä ja koska nostamani retiisien naattiosa oli napakka ja pirteän näköinen, pilkoin osan lehdistä salaatin sekaan tuomaan väriä ja ravinteita (joita retiisin lehdissä on jonkun löytämäni lähteen mukaan enemmän kuin itse retiisissä). Lehdet tuntuivat käsiin hieman karkeilta, mutta suutuntuma ei ollut millään tapaa epämiellyttävä. Muutama lehti jäi vielä jääkaappiinkin odottamaan leivän päälle pääsyä. Ei mennyt paljoakaan siis hukkaan!
retiisin lehtiä (tai muuta salaattia)
1 omena
100 g goudaa
5-6 retiisiä
Paloittele ainekset ja sekoita ne kulhossa.
5. heinäkuuta 2013
Kuusenkerkkätee
Kuusenkerkät ovat olleet pitkään yksi suuri ihmetyksen aihe minulle. En osannut lainkaan kuvitella miltä havupuu voisi maistua. Ja kuinka havupuusta voi keittää siirappia?! Tänä keväänä pääsin maistelemaan!
Olin kerkkien keräämisen kanssa hieman myöhässä - koko keräämistouhu oli yllättävä ennalta suunnittelematon tapahtuma. Menimme anoppilaan mökille kesäkuun puolenvälin tienoilla ja vasta ensimmäistä kertaa tiedostin kunnolla mökkiä ympäröivien kuusien määrän! Maanomistajan luvalla keräsin hieman maistiaisia. Suurin osa kuusien kasvustoista oli jo muuttunut koviksi ja piikikkäiksi, mutta muutaman desin vielä löysin pehmeitä vaaleanvihreitä kerkkiä.
Kuusenkerkän maku oli yllättävän kirpakka, hieman sitrusmainen jopa. Esikoinen tykkäsi mutustella kerkkiä ihan sellaisenaan, itse nautin kerkkäni teeksi haudutettuna. Tee oli raikasta ja metsäisen makuista. Hyvää lämpimänä, mutta kuulemma maistuu myös jääteenä.
Ensi vuonna täytyy hieman ennakoida ja käydä keräämässä kerkkiä hieman tavoitteellisemmin. Teeainekset totta kai ja ehkäpä myös siirapin tekemistä voisi kokeilla. Kuusenkerkkiä voi pakastaa myös aivan sellaisenaan, joten syysflunssanparannusainekset täytyy ainakin ottaa talteen!
1-2 rkl kuusenkerkkiä
2 dl kuumaa vettä
Laita kuusenkerkät astiaan ja kaada kuuma vesi päälle. Anna hautua 5-10 minuuttia ja siivilöi tee mukiin.
(Tässä touhussa on näppärä sellainen metallinen teepallo, jonka sisällä teeainekset upotetaan mukiin. Itselläni oli ensimmäistä kertaa käytössä tuollainen hauska teesiiviläukkeli, jonka sain lahjaksi erään lapsen perheeltä lukuvuoden päätteeksi.)
Olin kerkkien keräämisen kanssa hieman myöhässä - koko keräämistouhu oli yllättävä ennalta suunnittelematon tapahtuma. Menimme anoppilaan mökille kesäkuun puolenvälin tienoilla ja vasta ensimmäistä kertaa tiedostin kunnolla mökkiä ympäröivien kuusien määrän! Maanomistajan luvalla keräsin hieman maistiaisia. Suurin osa kuusien kasvustoista oli jo muuttunut koviksi ja piikikkäiksi, mutta muutaman desin vielä löysin pehmeitä vaaleanvihreitä kerkkiä.
Kuusenkerkän maku oli yllättävän kirpakka, hieman sitrusmainen jopa. Esikoinen tykkäsi mutustella kerkkiä ihan sellaisenaan, itse nautin kerkkäni teeksi haudutettuna. Tee oli raikasta ja metsäisen makuista. Hyvää lämpimänä, mutta kuulemma maistuu myös jääteenä.
Ensi vuonna täytyy hieman ennakoida ja käydä keräämässä kerkkiä hieman tavoitteellisemmin. Teeainekset totta kai ja ehkäpä myös siirapin tekemistä voisi kokeilla. Kuusenkerkkiä voi pakastaa myös aivan sellaisenaan, joten syysflunssanparannusainekset täytyy ainakin ottaa talteen!
1-2 rkl kuusenkerkkiä
2 dl kuumaa vettä
Laita kuusenkerkät astiaan ja kaada kuuma vesi päälle. Anna hautua 5-10 minuuttia ja siivilöi tee mukiin.
(Tässä touhussa on näppärä sellainen metallinen teepallo, jonka sisällä teeainekset upotetaan mukiin. Itselläni oli ensimmäistä kertaa käytössä tuollainen hauska teesiiviläukkeli, jonka sain lahjaksi erään lapsen perheeltä lukuvuoden päätteeksi.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)