31. joulukuuta 2014

Chili-kookoskastike

Kanapalaset odottivat paistamista. Paistileikkeet luonnollisestikin. Lapset syövät lihansa aina ihan sellaisinaan, mutta itse mieluummin tekisin varsinkin broilerista kastiketta tai pastaa. Monesti olen tehnyt satay-kastiketta itselleni broilerin kaveriksi. Isosta satsista voi pakastaa pienempiä kerta-annoksia pieniin pakasterasioihin.

Tällä kertaa satay ei houkutellut, vaan välillä oli saatava jotain vaihtelua. Kaivelin siis ruokaohjekansioni esille ja valkkasin sieltä ensimmäisen bloggaamattoman kastikeohjeen (kyllä, myös tuolla perusteella voi ruokalistaa suunnitella!). Valinta osoittautuikin loistavaksi! Pientä potkua chilistä, lämpöä currysta ja sipuleista ja pehmeyttä kookoksesta. Riisi ja soosi olisi riittäneen, broileri oli vaan mukava lisä.



2 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 punaista chilipalkoa
2 tl curryjauhetta
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 sitruunan mehu
3 dl kookosmaitoa

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli kuullota niitä pannulla öljyssä kunnes sipuli pehmenee ja valkosipuli alkaa tuoksua
2. Lisää curry ja tomaattipyree ja kypsennä mausteita pari minuuttia
3. Lisää sitruunamehu ja kookosmaito ja keitä 8-10 minuuttia kunnes kastike sakenee
4. Tarjoa riisin ja broilerin tai kalan kanssa

30. joulukuuta 2014

Toffeiset browniepalat

Kurkkaus menneeseen…

Syyslomaviikko tuli taas tarpeeseen kiireisen työrupeaman jälkeen. Heti kun väsymys ja kiire vähänkin hellittää, alkaa jauhopeukalon kutkutus aivan välittömästi! Vieraita olikin sopivasti tulossa joten sain poikien kanssa hyvän syyn leipoa. Jotain hyvää, mutta silti simppeliä arki-iltaan sopivaa.

Sain joskus vanhemmiltani ohi kulkiessani matkaan Otavamedian julkaiseman pienen jälkiruokakirjasen, Pieni herkkukirja. Sieltä alettiin nyt etsiskellä sopivaa ohjetta ja tämä imellys valikoitui toteutettavaksi. Pikainen pyörähdys lähikaupassa ja oltiin valmiina toimeen. Pienempi päättikin, ettei leipominen huvita ja kasivee sai sitten kunnian tehdä tämän leipomuksen ihan itse. Toimin apukokkina pilkkomassa omar-karkit, sekoittamassa paksun taikinan lopuilleen ja hieman seurailemassa sivusta että hommat menee varmasti niin kuin ohjeessa sanotaan. Hyvin laps veti ja lopputulos oli suussa sulava! (Ja mie raivasin keittiön…)



125 g voita
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
60 g mantelirouhetta
220 g kermatoffeeta (esim. Omar)
0,5 dl kermaa

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen samalla voimakkaasti sekoittaen
2. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja kääntele ne voi-sokeri-muna-seokseen.
3. Paloittele toffeet rouheiksi paloiksi ja sekoita ne taikinan joukkoon mantelirouheen kanssa
4. Sekoita taikinaan lopuksi kerma.
5. Kaada taikina pitkulaiseen uunivuokaan leivinpaperin päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Jäähdytä ja leikkaa neliöiksi

29. joulukuuta 2014

Hirveä tauko!

Aivan järkyttyneenä kirjoittelen täällä (aivan liian) pitkästä aikaa kauhaan kuulumisia! Kaksi kuukautta hiljaisuutta tällä saralla on vierähtänyt - ja melkeinpä huomaamatta! Ensin tuntui että ei synny tekstiä, sitten tuntui ettei jaksa kokkailla, sitten tuntui että ei jaksaisi oikein mitään muutakaan.

Syksy töissä alkoi hyvin, asiat rullasi kivasti ja ajattelin jo oppineeni jotain oleellista tavassani tehdä töitä ja olla tekemättä välillä töitä. Pahaa aavistamatta lähdin lokakuussa syyslomalle ja sen jälkeen ei enää rullannut kivastikaan. Yksi suuri muuttuva tekijä töissä ja se riittikin viemään mehut melkolailla tehokkaasti! Kotona syötiin jotain arkista.

Lokakuun viimeisinä päivinä saimme tiedon, että pääsemme viimeinkin muuttamaan pois kerrostalossa sijatsevasta betonipömpelistä, jossa en oikein alun alkaenkaan ollut viihtynyt. Asunto oli tilapäisratkaisu, joka olosuhteiden pakosta olikin kotini viitisen vuotta. Olihan asunnossa hyviäkin puolia (kuten paljon kaappitilaa ja ihana lasitettu parveke - eli puutarha), mutta myös miinuspuolia oli ihan riittävästi. Elämäntyylimme ja -rytmimme eivät oikein osuneet yksiin eräiden naapureiden kanssa ja tilanne oli välillä melkolailla hermoja kiristävä.

Erityisesti minua ärsytti entisen asunnon keittiö. Joka oli harmaa. Kaapistojen ovien materiaali oli sellainen, josta ei mitkään tahrat irroneet. Hella oli pinttynyt. Katossa valtavan kokoinen loisteputkivalaisin. Tiskipöytälevyä oli useamman keittiön tarpeisiin. Ja kaakelit (oi, ne kaakelit) olivat jollain tapaa liian psykedeeliset makuuni (tai ehkä en vaan ymmärtänyt kyseistä tyylisuuntausta)! Kaappeja oli ihanan paljon - jos nyt jotain hyvääkin!



Siinäpä sitten keskellä työkiirettä ja -painetta alettiin pakata, pestä ja puunata. Kotona syötiin jotain arkista. Ja kaappeja ja pakastinta tyhjäksi.

Joulukuun alussa päästiin uuteen kauniiseen kotiin. Nyt maan tasalle ja pienen eteläpihan äärelle (johon toivon mukaan kesällä saa laitettua pari viljelylaatikkoa ja pallogrillin). Nyt ei ole harmaata. Nyt on ruskeaa. Nyt sopii keittiökin sisustukseen!



Joulukuu on mennyt työkiireiden lisäksi purkaessa tavaroita ja pestessä uutta kotia. Siivottu täällä kyllä oli kun sisään pääsimme, mutta pesusienelle on ollut siltikin runsaasti töitä! Arkena on syöty jotain arkista. Joulun pyhät on syöty kinkkua, juustoja, piirakoita ja suklaata.



Tänään aamupäivällä putsailin viimeisiä kohtia. Nyt on keittiö lopuilleen puhdas - ja se on siltikin kauniin ruskea! Lomaa on jäljellä vielä loppiaiseen saakka - ehkäpä kauhasta nyt viimeinkin taas kajahtaa!