20. tammikuuta 2015

Pikajäätelö aka hilehässäkkä

Matt Preston teki tällaista herkkua Masterchef Australiassa ja minä tein tätä kotona. Ei mennyt yksi yhteen! Siinä kun Mattin tekemät kolme erilaista versiota pikajäätelöstä olivat vaaleita, paksuja ja aivan jäätelön näköisiä, minun tekemäni oli enemmänkin hieman hileistä smoothieta tai marjapirtelöä. Käytin marjoina mustikoita ja mansikoita, olisiko marjojen happamuus tai nestepitoisuus vaikuttanut lopputulokseen. Ehkä joku viisaampi osaa kertoa?! Niin tai näin, marjaherkku maistui näinkin – varsinkin lapsille. Uusi yritys ehkä joku toinen kerta…



500 g pakastettuja säilykehedelmiä tai marjoja
70 g sokeria
2 valkuaista
1,2 dl kermaa

1. Soseuta pakastetut hedelmät tai marjat ja sokeri yleiskoneen hienonnuskulhossa
2. Lisää joukkoon koneen käydessä valkuaiset ja lopuksi kerma. Hurauttele kunnes seos vaalenee ja paksuuntuu

19. tammikuuta 2015

Appelsiini-suklaajuoma

Sairastupa. Ensin sairastui isompi, viikko poissa koulusta, sairaan lapsen hoito järjestelty teemalla ”nyt täällä, huomenna toisaalla ja äiti yrittää lähteä välillä vähän aiemmin töistä”. Hermot sinkeellä tylsistyneen lapsen kanssa, joka vinkuu huonoa oloaan eikä siltikään malta rauhoittua kunnolla lepäämään.

Toinen viikko alkaa, isompi pääsee taas kouluun ja on nuoremman vuoro sairastua. Korkeaa kuumetta, kurkkukipua ja yskää. Tämä nuorempi sairastaja on onneksi vähän säyseämpää mallia eikä vinkumista ja vonkumista ollut havaittavissa.

Isompi meni siis kouluun ja pienemmän kanssa jäätiin kotiin. Iltapäivällä odoteltiin koululaista palaavaksi maitokattilan ääressä. Saapuihan se matkalainen koluttuaan tunnin verran vajaan kilometrin matkalla olleita lumivuoria. Repussa oli maanantaiseen tapaan iso kasa läksyjä. Oli aika nauttia ”kannustusjuomaa”.

Kiehautin siis pojille tällaisen lämpimän juoman, joka siivitti mukavasti koululaisen läksyjen tekoa ja helli pienemmän kipeää kurkkua. Ja ihan hyvältä maistui omassakin suussa! Seuraava annos on jo tilattu. Täytyy olla enemmän. Pienemmälle ei appelsiininkuorta. Isomman juomaan pinnalle valkosuklaata. Äitille kermavaahdon joukkoon vaniljaa. Tällähän voisinkin lahjoa lapset lumikenkäretkelle… Kunhan ensin toivutaan. (Ohje: Pirkka 11/2013)



3-4 annosta

1 appelsiini
1 dl vispikermaa
5 dl kevytmaitoa
100 g tummaa suklaata (käytin maitosuklaata, miedompaa lapsille)

1. Pese appelsiini huolella. Vuole kuorimaveitsellä kuoresta ohuita siivuja puolikkaan appelsiinin osalta. Raasta toisen puolikkaan kuori
2. Vaahdota kerma
3. Vuole kuorimaveitsellä suklaasta pieniä lastuja ja jätä ne odottamaan
4. Mittaa maito pieneen kattilaan ja lisää joukkoon appelsiininkuorisuikaleet. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta kattila pois levyltä
5. Paloittele suklaa ja lisää se kattilaan maidon joukkoon. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut ja seos on tasaista. Jaa suklaamaito laseihin tai pieniin mukeihin
6. Annostele päälle kermavaahtoa ja koristele appelsiininkuoriraasteella ja suklaarouheella

10. tammikuuta 2015

Broileriorzo

Ostin (piiitkääään aikaa sitten) broilerisuikaleita ajatuksena tehdä jonkun sortin soosia pastalle. Jokseenkin rupesi ajatus tökkimään ja suikaleet taittuivatkin risottotyyliseksi pastaruuaksi joka sai lämpimiä mausteisia makuja. Valkosipuli oli ruuassa ylimääräinen maku joka rynni pahasti läpi – jätin sen alla olevasta ohjeesta kokonaan pois. Saahan sitä toki laittaa jos siltä tuntuu.



250 g orzoa
300 g broilerin suikaleita
paprikajauhetta
juustokuminaa
jauhettua korianteria
suolaa
1 appelsiinin mehu
1 paprika
2 dl kermaa

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jätä odottamaan
2. Ruskista broilerit kasarissa ja mausta ne. Purista joukkoon myös appelsiinin mehu
3. Poista paprikasta siemenet, paloittele paprika ja lisää palaset pannulle. Kypsennä viitisen minuuttia
4. Lisää kerma ja keitä 5-10 minuuttia kunnes kastike alkaa saostua
5. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon ja anna imeytyä kannen alla viitisen minuuttia ennen syöntiä

4. tammikuuta 2015

Bbq-kastike porsaalle

Uusi vuosi vaihtui leppoisissa tunnelmissa. Iltapäivän hiihtolenkin ja saunan jälkeen makailua sohvalla katsoen Rillit huurussa –boksilta ensimmäistä tuotantokautta. Muru veteli nakkeja ja perunasalaattia ja minä hornetteja ja puoliksi palaneita valmispatonkeja. Helpoilla herkuilla siis mentiin. Ikkunasta näkyi muutama raketti ja nukkumaan menin jo ennen kymmentä.

Aamulla heräsin pirteänä ennen kahdeksaa, nautiskelin rauhasta ja hiljaisuudesta ennen aamupäivän hiihtolenkkiä ja saunaa. Lounaaksi tein sitten ihan oikeaa ruokaa. Paistoin uunissa porsaan pihvifileen meheväksi ja keittelin sille tällaisen kastikkeen. Kaveriksi vielä savupaprikalla maustettuja lohkoperunoita ja uuden vuoden ensimmäinen ateria oli melko lailla täydellinen.

Ja nyt en bloggaa enää yhtään bbq-kastiketta!



(n. kilolle sisäfileetä)

1,5 dl rypsiöljyä
1 sipuli
2 isoa valkosipulin kynttä
1 tl chilirouhetta
1 rkl fariinisokeria
1 dl ketsuppia
1,5 rkl viinietikkaa
1 rkl sinappia
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna tilkkanen öljyä ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää sipuleiden joukkoon chilirouhe ja fariinisokeri. Kuumenna kunnes sokeri on sulanut sipuleiden sekaan
2. Lisää loppu öljy ja muut aineet. Kiehauta ja tarjoa porsaanlihan kanssa

3. tammikuuta 2015

Martan sushipöytä

Tässä taannoin – jossain vaiheessa syksyä – osallistuin marttayhdistykseni mukana Martan sushipöytä –kurssille. Kokoonnuimme kolmentoista hengen voimin Joensuussa Marttojen hienoon uuteen opetuskeittiöön tutustumaan sushin valmistukseen ja maistelemaan erilaisia susheja. Kouluttajana toimi Marttojen erikoisneuvoja Tiina Ahola-Pukkila.

Susheja valmistimme pareittain tai pienissä ryhmissä, jokainen ryhmä vastasi tietystä ruokalajista. Minun ryhmääni kuului (ihana) Cebic ja hänen kaverinsa Sanna. Valmistimme misokeiton ja tamagoyakin (suolaisen makea täytetty munakasrulla).



Keittiö oli täynnä iloista puheensorinaa ja tekemisen meininkiä kun työpisteillä paloiteltiin, suikaloitiin, rullattiin ja pyöriteltiin kasviksia, kalaa, riisiä ja merilevää.



Noin puolentoista tunnin aherruksen jälkeen sushilautaset oli koottu ja pöytä katettu kauniiksi ja päästiin viimeinkin maistelemaan.



Tarkoituksena oli maistella susheja järjestyksessä ja samalla keskustella niiden valmistamisesta, raaka-aineista ja mausta. Mutta ensimmäisen suupalan jälkeen kaikki vähäinenkin järjestys katosi ja jokainen maisteli annoksensa omaan tahtiinsa. Osalla meistä oman haasteen syömiseen toivat syömäpuikot. Itse käytin moisia vempaimia ensimmäistä kertaa – vaihtelevalla menestyksellä. Mutta ylpeänä totean, että jokaisen suupalan lautaselta suuhun sain laitettua puikoilla. Eikä tikkarityylillä tökkimällä, vaan ihan oikeasti! Oppia ikä kaikki – eikä tullut ainakaan hotkittua!



Sushi-lautasellamme oli tarjolla (vasemmalta oikealle, ylärivi ja alarivi):
- soijakastiketta dippaamiseen
- nigiri jättikatkaravunpysrtöllä
- tamagoyaki
- nigiri kylmäsavulohella
- temaki (merileväkartio, jonka sisällä esim. vihanneksia ja kalaa)
- maki
- japanilainen riisipallo
- ura-maki
- juomana vihreä tee ja vesi
- alkuun miso-keitto

Jotta kaikki ei olisi niin helppoa ja yksinkertaista, mukana kurssilla oli myös yksi (nimeltä mainitsematon) kala-, äyriäis-, levä- ja porkkana-allergikko. Hänelle tehtiin oma lautanen korvaten allergisoivat ruoka-aineet muilla sopivilla. Hieman jännitystä elämään! Mutta siitäkin selvittiin kunnialla ja sushit maistuivat myös hänelle.



Jälkiruuaksi söimme yakiringoa – japanilaisia uuniomenia. Hyvin skandinaavisia olivat!



Ihana ilta! Ihania uusia makuja! Ja yllätyksekseni voin todeta, että hyvää oli (pienellä ennakkoluuloisuudella varustettuna lähdin kokeilemaan). Seuraava projekti on sitten toteuttaa sama kotona…

1. tammikuuta 2015

Läskiloota

Ah, makuja mummolasta!! Mummoni teki usein perunalaatikkoa, joka oli aivan erilaista kuin äitini tekemä. Kotona perunalaatikossa oli jauhelihaa ja mielikuvani mukaan munamaitoa (äiti, jos luet tätä niin voinet tarkentaa!). Ja nyt kun tässä mietiskelen, niin syötiinköhän meillä edes perunalaatikkoa, vai muistelenko jossain muualla syömääni lootaa…

No, niin tai näin, mummon tekemä perunalaatikko (perunaluatikko) oli toista maata. Ei siinä oikeastaan mitään ihmeellistä ollut, mutta hyvältä se maistui – niin kuin mummon ruuat ylipäätään! Mummoni on jo vanha – joskin oikein hyväkuntoinen ikäisekseen, eikä omien sanojensa mukaan jaksa enää ruokia vieraille laitella. Mummon käsitys vieraille tarjottavasta ruuasta on uunpaisti (eli karjalan paisti) ja jos sitä ei ole jaksanut laittaa niin sitten ei pöydässä on vaan ”kuhan nyt jottain pientä”.

Onnekseni tuo ”jottain pientä” on varsinkin viimeaikoina ollut aina ihana makumuisto lapsuudesta. Kesällä käydessämme sain syödä pitkästä aikaa maailman parhaita lihapullia ja pannulla paistettuja ahvenia. Syksyllä syötiin tätä ihanaa perunalaatikkoa ja nyt jouluna käydessämme pöydässä oli mummon makaronilaatikkoa valmistettuna siinä ihanassa kolhiintuneessa vanhassa vuoassa. Osaanhan minäkin nuo ruuat laittaa, mutta eiväthän ne ole yhtään samanlaisia! Ihana myös, että omat lapseni ovat päässeet tutustumaan minun lapsuuteni makumuistoihin ja todenneet myös sen että isomummon luona on aina hyvää ruokaa. Ja aivan täydellisen sileää ja makoisaa mansikkakiisseliä jälkiruuaksi eli ”jäläkkeituks”.

Mutta, perunalaatikkoon siis. Mummon perunalaatikossa on viipaloituja perunoita, sipulia isoina lohkoina (että lasten annoksista ne on helppo noukkia pois – ja vielä nyt aikuisten keskenkin mummo sanoi että ”jätin sipulit isoiks paloiks että suap ottaa pois jos ettee tykkää”) ja päällä ravaista sian kylkeä, joka paistuu uunissa ihanan rapeaksi. Ne on niitä parhaita paloja!! (Mummo valitteli kyllä että nykyään ei samanlaista kylkeä enää saakaan – se on varmasti totta!)

Sitten selasin Facebookin kokkiryhmää. Vastaani tuli läskiloota. Tein, söin ja se oli hyvää! Ei sama asia kuin mummoni tekemä, mutta tarpeeksi lähellä että perinne pysyy ja ehkäpä siirtyy seuraavallekin polvelle.



perunoita
sipulia
sian kylkeä siivuina
suolaa
valkopippuria
vettä

1. Kuori perunoita haluamasi määrä ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi
2. Kuori ja lohko sipulia haluamasi määrä
3. Lado perunoita ja sipuleita sopivan kokoiseen vuokaan kerroksittain. Ripsauttele väliin suolaa ja pikkuisen valkopippuria
4. Kaada vuokaan tilkkanen vettä (puolisen desiä ehkä)
5. Paloittele sian kylkiviipaleet paloiksi ja asettele ne tiiviisti päällimmäiseksi vuokaan (saavat olla ihan vieri vieressä, kutistuvat paiston aikana)
6. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 1,5-2 tuntia, kunnes perunat ovat pehmeitä ja lihat rapsakoita