30. tammikuuta 2022

Selleripyree

Juuriselleri on ollut yksi harvoista ruoka-aineista, joista en ole tykännyt. Yleisesti ottaen syön hyvin pitkälti kaikkea ja varsinkin nyt ruokaharrastuksen (ja keski-ikäisyyden) myötä olen tietoisestikin opetellut syömään aineksia, jotka minulle eivät ole olleet mieleisiä. Useita makuja olen oppinut syömään ja nauttimaan niistä, joitakin makuja on vielä niin sanotusti työn alla. Mutta hiljaa hyvää tulee!

Kävimme murusen kanssa loppusyksystä syömässä vähän fiinimmin Joensuun Teatteriravintolassa. Korona-ajan vuoksi varasin pöydän jo varhaiseen alkuiltaan ja paikalle päästyämme tarjoilija totesi, että saamme olla koko ravintolassa aivan kaksin – henkilökunnan lisäksi tietenkin. Tällä illallisella ei tarvinnut odottaa palvelua tai ruokia ja saimme nauttia kahden ruokalajin aterian rauhassa.

Minä valitsin alkuruuaksi peuraa ja pääruuaksi taimenta, murusen lautasella oli alkuruuaksi jotain kalaa ja pääruuaksi hirveä. Tokihan me maistelimme annoksia ristiin ja koska hirviannoksessa oli selleripyreetä niin tietenkin maistelin myös sitä. Ja sepä olikin positiivinen yllätys! Kermaisen täyteläinen ja pehmeä, ei maultaan lainkaan sellainen mikä makumuisto minulle selleristä on jäänyt!

Tästä innostuneena pyreetä piti tietysti tehdä kotonakin ja tällä hetkellä selleripyree on aikalailla vakiolisuke silloin kun lautasella on kokolihaa. Erityisesti se sopii mielestäni hyvin vahvan ja tumman lihan seuraksi – eli naudan tai riistan. Voisin kuvitella, että myös lohen kaverina selleri toimisi hyvin.

Selailin muutamia ohjeita netistä ja totesin, että eihän tämä ole perunamuusia kummempaa – paitsi paljon parempaa, eikä niin tuhdin täyttävää kermasta ja voista huolimatta. Ainesten määrällä ei pyreetä tehdessä oikeastaan ole väliä – voita ja kermaa voi laittaa ihan oman maun mukaan. Pyreen jämä sopii hyvin lettuihin tai rieska- tai sämpylätaikinaan samalla tavalla kuin perunamuusikin.

 

 






 

 

 

 

 

 

 

selleriä
kermaa
voita
suolaa
sitruunamehua
(parmesaaniraastetta)

1. Kuori selleri ja paloittele se tasakokoisiksi paloiksi. Laita palat kattilaan ja lisää niiden päälle vettä sen verran että ne juuri peittyvät. Mausta keitinvesi ripauksella suolaa. Keitä sellerit pehmeiksi.
2. Kaada noin puolet keitinvedestä pois. Lisää kattilaan reilu nokare voita ja luraus kermaa. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää tarvittaessa kermaa sen verran, että saat sopivan koostumuksen. Pyree saa olla valuvan pehmeää.
3. Mausta pyree sitruunamehulla ja tarvittaessa lisää suolaa. Jos haluat vähän hienomman version pyreestä, voit sekoittaa joukkoon vielä hieman parmesaaniraastetta




27. tammikuuta 2022

Valkosipuli-juustopeltileipä

Vuoden vaihteessa sain olla pitkällä lomalla – ensin ilman lapsia ja sitten lasten kanssa. Ruuan laitto ja leipominen kuuluvat olennaisesti aina loma-aikoihini ja jälleen kerran valmistauduin huolella! Valitessani toteutettavia ohjeita, selailin blogia ja ruokaohjelootaani ja juurileivonnan osalta Facebookin juurileivontaryhmiä.

Sieltäpä tämän sitten bongasin; mehevän, herkullisen ja helppotekoisen peltileivän. Vietin lomalla aikaa murusen luona, joten pakkasin mukaan juuren ja muut tarvikkeet mitä juuren kanssa touhuamiseen nyt tarvitseekaan. Sitten vaan eräänä iltana juuri tulille ja odottelemaan.

Mutta juureni ei ilmeisesti paikanvaihdoksesta välittänyt, eikä herännyt toimintakuntoon normaaleilla toimenpiteillä. Leivoin leivän kuitenkin loppuun, mutta se ei jaksanut väsyneen juuren avulla tietenkään kohota, vaan lopputulos oli tiukka ja kuivahko. Maku oli kuitenkin sen verran hyvä, että päätin antaa leivälle toisen mahdollisuuden kotona – juuren tehoruokinnan jälkeen. Omassa keittiössä juuri toimikin kiltisti ja toivotusti ja antoi minulle juuri niin mehevän, herkullisen ja helppotekoisen peltileivän mitä ajattelinkin! Ohjetta on hieman muokattu alkuperäisestä.

 

 

 







 

100 g virkeää juurta

200 g
maitoa

5 g suolaa

200 g tipo 00 -jauhoja

25 g täysjyvävehnäjauhoja

25 g puolikarkeita vehnäjauhoja

5 g oliiviöljyä

 

pinnalle:

1 iso valkosipulin kynsi

100 g maustamatonta tuorejuustoa

tilkkanen vettä tai maitoa

n. 75 g juustoraastetta (cheddar, gouda, mozzarella tmv.)

persiljaa

 

1. Lämmitä maito melkein kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen juuri ja suola

2. Lisää jauhot ja sekoita taikinaksi. Lurauta kulhoon myös öljy ja jätä puoleksi tunniksi tekeytymään (autolyysi)

3. Taittele taikinaa neljästi 30-45 minuutin välein (öljy sekoittuu taikinaan taitteluiden aikana).

4. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja venyttele taikinasta varovaisesti levy (ei tarvitse olla vielä uunipellin kokoinen) ja jätä se liinan alle kohoamaan 1-1,5 tunniksi

5. Venyttele taikina toiseen kertaan ja nyt sen pitäisi riittää koko uunipellin alalle. Ole varovainen, että taikinasta ei katoa ilma ja kimmoisuus. Jätä liinan alle kohoamaan vielä tunniksi

6. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se tuorejuuston joukkoon, notkista tahnaa tarvittaessa lurauksella vettä tai maitoa. Levitä seos varovaisesti taikinalevyn päälle. Ripottele päälle juustoraaste ja persilja

7. Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Pudota lämpö 150 asteeseen ja paista vielä 10-15 minuuttia kunnes leipä on kypsä ja pinta saanut kauniisti väriä

 

21. tammikuuta 2022

Mascarponevaahtoa ja mangoa

Kuopus sattui katselemaan Glorian Ruoka&viini -lehteä, joka oli jäänyt avonaisena pöydälle. Hän huomasi tämän ohjeen kuvan ja kysyi että voisikohan tuota joskus saada, kun näyttää niin hyvältä. No tokihan sitä voi saada, varsinkin kun ohje oli niin näppärä toteuttaa.

Seuraavana viikonloppuna sitten tuumasta toimeen ja mascarponet kehiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mascarponea käytin. Muistelen joskus aiemmin katsoneeni, että sitä ei laktoosittomana saa, mutta nyt Prismasta laktoositon versio löytyi!

Kuvittelin mascarponen olevan samanlaista kuin tavallinen tuorejuusto, mutta hieman eroavaisuutta löytyi siitäkin huolimatta, että tuorejuustoahan se on. Mascarpone on huomattavasti rasvaisempaa ja tiiviimpää kuin esimerkiksi Philadelphia-tuorejuusto ja makukin on paljon kermaisempi ja täyteläisempi. Todella hyvää jälkiruuassa! Täyteläisyys vaatii vastapainoksi jotain raikasta ja esimerkiksi tämän ohjeen makeat mangot ja hieman karvas karamelli muodostivat todella hyvän kokonaisuuden mascarponevaahdon kanssa. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2021)

 


 

 

 







 

 

4 annosta

 

mascarponevaahto:

200 g mascarponea

1 dl kuohukermaa

1 rkl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

0,5 ruukkua sitruunamelissaa (tätä ei kaupassa ollut)

 

karamellisoitu mango:

1 mango

1 dl ruokokidesokeria

1 dl vettä

0,5 tl sormisuolaa

 

lisäksi:

sitruunamelissaa

 

1.Valmista ensin mascarponevaahto. Laita kaikki vaahdon ainekset sitruunamelissaa lukuun ottamatta kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Hienonna sitruunamelissa ja sekoita silppu vaahdon joukkoon. Nosta kylmään odottamaan

2. Valmista mango. Kuori mango ja leikkaa kivi pois. Paloittele hedelmäliha n. 2 cm:n kuutioiksi

3. Mittaa ruokokidesokeri kattilaan ja kuumenna sitä varovasti, kunnes se sulaa. Kun sokeri alkaa kuplia, nosta kattila pois levyltä ja kaada vesi nopeasti sekaan (varo kuumaa höyryä!!). Vispaa nopeasti tasaiseksi. Mausta liemi sormisuolalla ja sekoita mangot liemen joukkoon. Jätä jäähtymään ja nosta huoneenlämpöiset mangot jääkaappiin. (HUOM! jos et tykkää vahvasta ja karvaasta karamellista, älä kuumenna sitä kiehumapisteeseen asti vaan lisää vesi hieman aiemmin)

4. Jaa mascarponevaahto tarjoilukulhoihin ja annostele mangoa päälle. Valuta lopuksi annoksen päälle hieman karamellia ja viimeistele sitruunamelissan lehdillä

 

 

 

16. tammikuuta 2022

Uunijuuresvuoka

Uunijuurekset kuuluvat joulupöytäämme ja niitä tulee syötyä usein kotona muutenkin. Viime jouluksi löysin K-ruoka -lehdestä tämän hieman erilaisen tavan valmistaa juureksia. Juurekset viipaloidaan ja asetellaan kauniisti piirakkavuokaan. Päälle ripsautetaan suolaa, mustapippuria ja timjamia (tätä ei vanhempieni maustehyllyssä tosin ollut) ja lurautetaan hieman öljyä ja hunajaa tai vaahterasiirappia. Kypsennetään uunissa kunnes juurekset alkavat olla pehmeitä, lisätään päälle vielä juustoraastetta ja halutessa Aura- tai fetajuustoa ja kypsennetään vielä hetkinen että juusto saa hieman väriä. Jos ruokaan haluaa rousketta, tähän voi lisätä myös cashew-pähkinöitä, pistaaseja tai pinjansiemeniä.

 


 

 


 

 

 

9. tammikuuta 2022

72 tunnin Beef Wellington

Kokkailukanavia You Tubesta selatessaan muruseni törmäsi videoon Beef Wellingtonin valmistamisesta. Videon oli julkaissut Alvin Zhou ja hänen menetelmällään Beef Wellingtonin valmistamiseen meni 72 tuntia. Tokihan tuollainen slowcooking meitä kiinnostaa ja joululomalla toteutimme tämän projektin hissukseen, hartaudella ja nautiskellen!

 

1. päivä – lihan maustaminen

Tarvitset 400 g:n palan naudan sisäfileetä. Palan on hyvä olla tasapaksuinen. Murunen osti ison fileen, jonka ”häntäpäistä” leikkasimme pihvejä ja wok-lastua pakastimeen ja keskiosasta saimme sopivan palan Wellingtoniin. Ensimmäisenä päivänä liha suolataan kauttaaltaan, kääritään tuorekelmuun ja pyyheliinaan ja nostetaan jääkaappiin odottamaan. Muista leikata lihasta mahdolliset kalvot pois!

 


 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. päivä - duxelle

Toisena päivänä valmistetaan duxelle, eli ”herkkusienimössö”. Tähän tarvitset 400 g herkkusieniä, 300 g shalotsipuleita ja nokareen voita. Herkkusienet putsataan ja sipulit kuoritaan. Ainekset hienonnetaan aivan hienoksi (koneella sujuu näppärästi). Voi sulatetaan pannulla ja sieni-sipulisilppua kypsennetään miedolla lämmöllä noin kahden tunnin ajan välillä sekoitellen. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Lopputuloksena on kuivahko tummanruskea muruseos. Tämä seos laitetaan kulhoon kelmun alle ja siirretään jääkaappiin tekeytymään.

 



 












 

 

 

 

 

 

 

 

 3. päivä - kääriminen

Liha otetaan jääkaapista ja pinta maustetaan mustapippurilla. Pannulla sulatetaan nokare voita ja lihaan paistetaan pinnat kuumalla pannulla. Annetaan jäähtyä hetki ja voidellaan pinta dijon-sinapilla. Liha kääritään taas kelmuun ja pyyhkeeseen ja nostetaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

 


 

 

 

 

 

 

 


 

 

 

 






 

Kun liha on rauhassa jäähtynyt jääkaapissa, se kääritään taikinaan. Tarvitset 500 g voitaikinaa, joka kaulitaan ohueksi levyksi. Mallaile lihapalan kokoa taikinalevyyn ja leikkaa ylimääräistä taikinaa tarvittaessa pois – siitä voit tehdä myöhemmin koristeita Wellingtonin pinnalle. Taikinan päälle levitetään ilmakuivattua kinkkua (n. 8 siivua) ja sen päälle laitetaan duxelle tasaiseksi kerrokseksi.

 


 

 











 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lihapala asetetaan levyn reunaan ja rullataan napakaksi kääröksi. Päät nipistellään tiukasti yhteen (jos taikinaa on liikaa, leikkaa ylimääräinen pois). Valmis pötkylä kääritään taas kelmuun ja pyyhkeeseen ja nostetaan jääkaappiin.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4. päivä – tänään syödään!

Ota Wellington lämpiämään huoneenlämpöön ainakin tunti ennen paistamista. Valmista halutessasi koristeita ylijääneestä voitaikinasta. Uuni kuumennetaan 175-asteiseksi. Taikina voidellaan kauttaaltaan keltuaisella, jonka jälkeen päälle asetellaan koristeet, jotka voidellaan vielä viimeiseksi.

 


 

 








 

Lihaan asetetaan paistomittari niin, että mittarin kärki on keskellä lihapalaa. Wellingtonia paistetaan uunipellillä uunin alatasolla niin kauan, että paistomittari näyttää sisälämpötilaksi 55 astetta. Paiston jälkeen se nostetaan leikkuulaudalle lepäämään noin vartiksi, jonka aikana kypsyminen vielä jatkuu. Jos pidät selvästi punertavasta lihasta, voit ottaa paistoksen uunista jo vaikkapa 52-53-asteisena. Sisälämpötila nousee lepuuttamisen aikana vielä ainakin viisi astetta. Me paistoimme lihan melko kypsäksi ja otimme sen pois uunista vasta 57-asteisena.

 


 

 


 







 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän Wellingtonin lisukkeena oli parmesaanilla maustettua selleripyreetä, valkosipulipapuja ja kotitekoista punaviinikastiketta. Hyvää oli syödä, mutta ehdottomasti parasta oli valmistaa! Parasta lomatekemistä on kokkailu!

 


 

 


 

4. tammikuuta 2022

Eggnog – munatoti

Eggnogista on ohjeita yhtä paljon kuin on tekijöitäkin, mutta yhdistävänä tekijänä ohjeille on kananmuna, maito ja muskottipähkinä. Juoman voi nauttia kuumana tai kylmänä ja koristeluun voi käyttää kermavaahtoa, kanelia tai vaikkapa suklaata.

Minä tein munatotia nyt ensimmäistä kertaa Anna-lehden nettisivuilta löytyneen ohjeen pohjalta. Juoman nautimme kylmänä ja maku oli mukavan lempeä. Makeutta kaipasimme juomaan hieman lisää, joten alla olevaan ohjeeseen on lisätty hieman vaahterasiirappia. Mukava talvinen juoma!

 


 

 








 

2 annosta

 

2 kananmunan keltuaista

2 rkl sokeria

3 dl maitoa

1 dl kermaa

puolikas vaniljatanko

0,25 tl muskottipähkinää

1 rkl vaahterasiirappia

1,25 dl tummaa rommia

 

1. Vispaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi

2. Mittaa kerma ja maito kattilaan. Puolita vaniljatanko ja kaavi siemenet kattilaan. Lisää myös muskottipähkinä ja kuumenna kiehuvaksi

3. Anna seoksen jäähtyä hetkinen ja kaada se vähitellen keltuaisvaahdon päälle samalla voimakkaasti vispaten

4. Sekoita joukkoon vaahterasiirappi ja rommi ja anna jäähtyä jääkaappikylmäksi