Omenaiset broileripyörykät

Arkiruokaan taas vähän vaihtelua ja makua omenasta ja inkivääristä. Yksinkertaista ja helppoa, mutta siltikin maukasta! Kastike toi napakan lisän annokseen, eikä sitä tarvinnut kovinkaan suurella kauhalla annostella. Lisukkeena pyöryköiden kanssa söimme riisiä ja keitettyä kukkakaalia pienellä parmesaanisäväyksellä höystettynä. (Ohje: Yhteishyvän ruoka 5/2019)

 

 

 

 

 

 

4 annosta

 

1 iso omena

2 rkl sitruunamehua

0,75 dl korppujauhoja

1 kananmuna

1 valkosipulin kynsi

1 cm:n pala inkivääriä

(tuoretta korianteria maun mukaan)

400 g broilerin jauhelihaa

1 tl suolaa

mustapippuria

chiliä maun mukaan

 

kastike:

2 rkl soijakastiketta

2 rkl sitruunamehua

2 rkl makeaa chilikastiketta

 

1. Kuori ja raasta omena kulhoon ja sekoita raasteen joukkoon sitruunamehu, korppujauhot ja muna. Anna turvota viitisen minuuttia

2. Kuori ja raasta valkosipuli ja inkivääri ja lisää ne kulhoon. (Hienonna korianteri) Lisää loput pyörykkämassan ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta pyöryköitä, pihvejä tai kepakoita ja paista ne pannulla tai uunissa kypsiksi (225 astetta, noin 20 minuuttia)

3. Valmista kastike sekoittamalla ainekset yhteen

 

 

Punajuuri-sinihomejuustoburgerit

Punajuuri taipuu näköjään moneksi! Ei olisi kyllä itselleni tullut mieleen tehdä punajuuresta burgeria. Ehkäpä olisin saattanut keksiä tehdä pihvit lindströmin tyyliin, mutta tämä idea oli aivan uutta minulle. Kokonaisesta punajuuresta leikattiin viipaleita, jotka paahdettiin kypsiksi uunissa ja nuo viipaleet toimittivat sitten pihvin virkaa, eli tämä burgeri oli täysin lihaton – todellakin tervetullut uusi idea!

Idea toimi ja maut sopivat loistavasti yhteen! Seuraavalla kerralla ostan yhden suuren punajuuren, josta voi leikata kokonaisia ”pihvejä” burgerin väliin. Pienemmillä viipaleilla täytetty burgeri ei pysynyt kovinkaan hyvin kasassa, kun punajuuriviipaleet luisuivat toisiaan vasten. Alkuperäisen ohjeen vadelmamajoneesi korvattiin sinappisella versiolla. (Ohje: Etiketti 3/2021)

 

 

 

 

 

burgerisämpylöitä

n. 120 g punajuurta/burgeri

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa

mustapippuria

100 g lehtikaalia/burgeri

sitruunamehua

n. 40 g sinihomejuustoa/burgeri

majoneesia (mausta halutessasi sinapilla ja srirachalla)

 

1. Kuori punajuuret ja leikkaa ne sopivan paksuisiksi kiekoiksi. Asettele kiekot uunipellille leivinpaperin päälle. Lurauta päälle hieman oliiviöljyä ja hunajaa ja ripsauta mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Paahda 225-asteisessa uunissa, kunnes punajuuret ovat sopivan kypsiä (eli ei löllöä, vaan kivasti al dente). Tämä vie reilun puoli tuntia, riippuen tietysti viipaleiden paksuudesta!

2. Mausta majoneesi, mikäli haluat. Tavallinenkin käy oikein hyvin! Viipaloi sinihomejuusto.

3. Poista lehtikaalin lehdistä paksu lehtiruoti ja paloittele lehdet rouheasti. Paista lehtikaalia paistinpannulla oliiviöljyssä, kunnes osa lehdistä on paistunut rapeiksi. Mausta lehdet sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla

4. Voitele burgerisämpylät kevyesti voilla ja paahda ne paistinpannulla (tai laita uuniin punajuurien kanssa kypsennyksen loppuvaiheilla). Sivele sämpylöiden pinnoille majoneesia. Laita pohjasämpylän päälle ensin lehtikaalia, sitten punajuurta ja lopuksi sinihomejuustoa. Kansi päälle ja syömään!

 

 

 

Maissi-juusto-pancakes

Viikonlopuissa on parasta aika keittiössä! Ensin hoidetaan pakollinen viikkosiivous alta pois ja sitten tasoitellaan sen aiheuttamaa ärsytystä kauhojen ja kulhojen kanssa kolistellen. Joka toinen viikonloppu, kun pojat ovat luonani, leivon lauantaisin aina leipää ja iltapäivällä jotain makeaa – lähinnä heitä varten. Sitten illalla on vuorossa vielä jotain hyvää ruokaa, ja nimenomaan sellaista, jota on syömisen lisäksi myös mukava laittaa.

Sunnuntain kohokohta keittiössä on edelleen päivällinen, jolloin saan murusenkin kokoonpanoon ja kaikki rakkaat saman pöydän ääreen. Nyt uutena ideana viikonloppuihin tuumailin sunnuntaiaamujen aamupalaa ja siihen jotain erityisempää. Tämän myötä sunnuntain voisi aloittaa normaalisti rauhassa aamukahvilla ja sen jälkeen vielä rennoilla pikkupuuhastelulla keittiössä. Sunnuntaina kun voidaan aivan hyvin syödä aamupalaa vähän myöhemminkin – teinit kun köllöttelevät mielellään pitkään. Pojat ovat saaneet viikolle omat ruuanlaittovuoronsa niin nyt on erityisen mukava laittaa heille sitten viikonloppuisin jotain hyvää.

En tiedä onko tämä nyt sitten ruusunpunaisin ajatuksin ajateltu, mutta ainakin parina ensimmäisenä testisunnuntaina tämä sujui juuri niin kuin ajattelinkin: aivan kaikessa rauhassa omaa aikaa viettäen ja siitä nauttien. Ensimmäisellä aamupalalla nautiskeltiin Jamie’s Superfood -ohjelmasta bongaamiani hieman terveellisempiä pannukakkuja, jotka yllätyksekseni maistuivat hyvin myös nuorisolle! Ohjeessa annokseen kuului myös pannulla paistettua banaania, mutta koska YÄK en syö, niin en paistanut niitä muillekaan. Ja tuhtia syötävää nämä olivat ilman banaanilisääkin! Tämän jälkeen olikin hyvä lähteä aamupäivän lenkille – kyllä jaksoi!

 

 

 

 

 

 

 

n. 15 kpl

 

n. 300 g säilöttyä tai pakastemaissia

2 kananmunaa

200 g raejuustoa

0,5 tl suolaa

0,25 tl mustapippuria

150 g täysjyväjauhoja (käytin grahamia ja spelttiä)

1 tl leivinjauhetta

2 kevätsipulia varsineen tai shalot- tai punasipulia

chiliä maun mukaan

(tarvittaessa maitoa)

 

lisäksi:

paistettua pekonia

chilikastiketta

turkkilaista jogurttia

vaahterasiirappia

 

1. Kuori ja hienonna sipulit ja sekoita kaikki taikinan ainekset yhteen. Taikina saa olla hieman löysähköä mössöä, joka hieman valuu lusikasta, eli ei aivan kiinteää

2. Nostele taikinasta pieniä lettusia pannulle (pikkulettupannu on tässä hyvä) ja paista ne molemmin puolin kypsiksi

3. Tarjoa lämpiminä lisukkeiden kera

 

Parsakaalipestopasta

Jokusen viikon ajan meillä on ollut tapana (lue: äidin pakkosyöttämänä hirveän hyvänä ideana), että molemmat pojat saavat oman ruuanlaittopäivän viikolla. He saavat itse valita mitä haluavat syödä ja laittaa, minä hankin ainekset ja he valmistavat ruuan. Ruuanlaittopäivät on valikoitu niin, että minulla on silloin hieman lyhempi työvuoro, jolloin voin olla apuna tarvittaessa. Mutta idea on, että pojat lukevat itse ohjeesta mitä täytyy tehdä ja minä köllöttelen olkkarissa ja nousen auttamaan, mikäli tarvis. Minulla on tällä hetkellä oma ruokavalio, jota toteutan arkipäivät, jolloin poikien laittamista ruuista riittää useimmiten heille koko viikoksi syötävää – minä kokkailen sitten heille täydennystä tarvittaessa.

Viikonloppuna sitten on taas minun vuoroni olla keittiössä ja arkisten ruokavaliorajoitusteni jälkeen kysyn itseltäni mitä haluan syödä! Tällä hetkellä haluamiseni on vahvasti kasvisvoittoista ruokaa. Koska nuoriso ei ole ihan samoilla linjoilla kanssani tämän asian suhteen, en pilaa meidän kenenkään viikonloppua pakottamalla heitä syömään heille epämiellyttäviä ruokia vain itseni takia (kannustan toki maistamaan edes pikkuisen), kokkailen viikonloppuisin siis jokaiselle jotain Ja tämähän sopii minulle oikein hyvin!

Parsakaali on ollut ikuinen inhokkini, mutta jonka makuun olen kuitenkin lopulta tykästynyt aivan tässä lähiaikoina – sanoisin, että ehkäpä noin parin viime vuoden sisään. Nyt parsakaalia tekee usein jopa mieli! Ja nyt löytyikin aivan huikea parsakaaliruoka, jossa parsakaalin maku pääsee mahtavasti esille, eikä kypsennyksen kanssa tarvitse olla niin tarkkana. Parsakaali täytyy ehdottomasti syödä sopivan napakkana, mutta tässä ruuassa mahdollinen pieni ylikypsyyskään ei haittaa, kun lopulta kaikki menee mössöksi kuitenkin. Tämä oli ehdottomasti kokeilemisen arvoista ja paljon parempaa mitä ennalta ajattelin! (Ohje: K-ruoka 8/2021)

 

 

 

 

4 annosta

 

parsakaalipesto:

400 g parsakaalia

1 ruukku basilikaa

100 g fetajuustoa

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl oliiviöljyä

0,5 tl suolaa

0,25 tl mustapippuria

1 valkosipulinkynsi

 

lisäksi:

350 g fusilli-pastaa

mustapippuria

parmesaania

 

1. Valmista pesto: leikkaa parsakaalista kukinnot irti ja paloittele varsi pienehköiksi paloiksi. Paloittele myös kukintoja pienemmiksi. Kuumenna kattilassa vettä ja laita kattilaan ensin parsakaalin varsipalat, keitä niitä pari minuuttia ja lisää kattilaan sitten kukinnot. Keitä vielä parisen minuuttia. Valuta parsakaalit ja laita ne kylmään veteen, jotta väri säilyy kauniina

2. Laita jäähtyneet parsakaalit ja muut peston ainekset monitoimikoneen kulhoon tai tehosekoittimeen ja aja seos tasaiseksi

3. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Ota pastan keitinvettä syrjään 1-2 dl ja valuta kypsä pasta sitten.

4. Sekoita pesto valutetun pastan joukkoon ja ohenna tarvittaessa keitinvedellä. Viimeistele annokset mustapippurilla ja tuoreella parmesaaniraasteella

Santiago

 

4 cl vaaleaa rommia

1 cl triple seciä

1 cl sokerilientä

1 tl grenadiinia

 

Mittaa ainekset shakeriin muutaman jääpalan kanssa ja ravista voimakkaasti. Täytä lasi jäämurskalla ja valuta juoma lasiin.

 

Feta-kikhernepihvit

Uudet kasvisruokaohjeet ovat aina tervetulleita ja tähän ihanaan ohjeeseen törmäsin Yhteishyvän nettisivuilla. Kikherneet ja feta ovat molemmat ruoka-aineita, joista tykkään paljon ja kun ne yhdistää, niin ei voi mennä pilalle. Pelkäsin hieman, että pihveistä tulee kuivia, mutta lopputulos oli mukavan mehevä. Lisukkeena näiden kanssa oli munanuudeleita ja kylmää sitruunaista jogurttikastiketta. 

 

 

 

 

 

 

 

 

n. 300 g esikäsiteltyjä kikherneitä

1 tl jeeraa

1 tl chilitahnaa (käytin punaista currytahnaa)

0,5 tl suolaa

0,5 dl korppujauhoja

0,5 sitruunan raastettu kuori

1 kananmuna

100 g fetajuustoa

 

1. Huuhtele ja valuta kikherneet ja laita ne kulhoon. Lisää kaikki muut aineet fetajuustoa lukuun ottamassa. Surauttele tasaiseksi sauvasekoittimella. Voit käyttää myös leikkuuterällistä monitoimikoneen kulhoa.

2. Murustele massan joukkoon fetajuusto ja sekoita tasaiseksi

3. Muotoile massasta kostutetuin käsin pihvejä ja paista ne öljyssä rapean kypsiksi molemmin puolin. Minä käytin paistamisessa pikkulettupannua, jonka syvennyksiin nostelin massan lusikalla ja painelin sormin hieman kasaan.

 

 

 

Voipizza

Voipizza! Kaikkea sitä kuuleekin ja kaiken ääreltä sitä itsensä löytääkin! Murunen näki tämän idean Hard kokin youtube-kanavalla ja pitkään haudutteli ajatusta ja tuumaili, että sitä pitää kyllä kokeilla. No, sittenpä viime keväänä eräänä perjantaina, kun tulin töistä, oli pizzataikina kohoamassa – itse asiassa kaksin kappalein, kun tuntui, että ensimmäinen ei ehkä ollut onnistunut. Hieman laiskasti taikinat kohosivat ja ehdittiin saunoakin pizzaa odotellessa.

Voipizza on melkeinpä kuin tavallinen pizza, mutta siihen ei tule lainkaan tomaattikastiketta, vaan sen tilalle pohjan päälle laitetaan voita. Ihan reilulla kädellä. Voi kannattaa pehmittää huoneenlämpöiseksi, jolloin siitä saa sormin irti sopivia nokareita, jotka vaan levitellään pizzapohjan päälle. Tuntui hieman ylirasvaiselta tuo idea…

Mutta koska muruseni oli tästä nyt innostunut, niin tokihan tätä mielenkiinnolla maistetaan. Pizzapohjan (ja voin) päälle leviteltiin juustoraastetta, ilmakuivattua kinkkua ja aivan ohuen ohuita tomaattiviipaleita. Uuni kuumennettiin 250-asteeseen ja pizza sujautettiin kuumalle pellille paistumaan. Valmiin pizzan päälle laitettiin vielä rucolaa.

Ensimmäistä testiä paisteltiin aivan liian kauan – reilun vartin verran. Pizzan vaaleus hämäsi ja pohja pääsi paistumaan hieman liian rapeaksi. Onneksi meillä oli kaksi taikinaa, joten pyöräytettiinpä saman tien sitten uusi yritys. Nyt pizza paistui uunissa 12 minuuttia ja jäi ehkä hieman raa’aksi. Eli tämä pizza on vahdittava ja tarkkailtava ja löydettävä omalle uunille sopiva paistoaika ja -lämpötila.

Täytteiden annostelun kanssa täytyy olla varovainen! Koska pohjassa on jo voita, ei juustoa kannata kovinkaan paksulti laittaa, että pohja jaksaa paistua. Vähärasvaiset/kuivat täytteet ja vähäisissä määrin ovat tässä kohtaa myöskin järkevä valinta, ettei pohjasta tule vetelän lötkö. Lopputulos oli todella maukas, eikä lainkaan niin rasvainen mitä ennakkoon ajattelin! Kaloreita tässä toki on ihan yllin kyllin - eli ihan kokonaista pizzaa ei ehkä kannata yksin syödä!