Pekoniin käärittyä lohta

Pitkästä aikaa lohta meidän pöydässä! Lihan ja kalan yhdistäminen on aina tuntunut jotenkin erikoiselta ajatukselta, mutta nyt on sekin testattu. Odotin hieman rasvaisempaa lopputulosta rasvaisen kalan ja lihatuotteen yhdistämisestä, mutta liika rasva tuntui vaan kadonneen jonnekin. (Liekö sitten imeytynyt kalaan! HIH!) Tätä olisi mukava kokeilla myös jollain miedomman makuisella kalalla, jolloin pekoni pääsisi paremmin oikeuksiinsa. Nyt kaksi voimakasta makua jotenkin häiritsivät toisiaan eikä kumpikaan oikein päässyt esille. Ideana kuitenkin oikein kiva, eikä jäänyt nämäkään syömättä! Ohje on RuokaPirkasta



lohifileetä (tai valmiita annospaloja)
mustapippuria
pekonia

1. Poista lohesta ruodot ja nahka ja leikkaa sopiviksi annospaloiksi. Voit myös käyttää pakastealtaan valmiita lohipaloja
2. Mausta lohipalat mustapippurilta ja kääri ympärille pekonia
3. Kypsennä voidellussa uunivuoassa 225 asteessa n. 20 minuuttia

Sitruunalla ja hunajalla maustettu broileri

Nigel Slaterin telkkariohjelmasta joskus muistilapulle kirjoitettu ohje jonka seurauksena meillä syötiin aivan ihanan mehukasta ja maukasta broileria! Seuraavana päivänä maut olivat vahvistuneet niin paljon että muksujen suuhun valkosipulia oli jo liikaa – omaan suuhun vielä aivan sopivasti!



6 broilerin rintafileepihviä
n. desin verran sitruunamehua
mustapippuria
3 rkl hunajaa
1 rkl sinappia (dijon)
3 valkosipulin kynttä

1. Asettele broilerin pihvit voideltuun uunivuokaan
2. Sekoita muut ainekset keskenään ja kaada seos vuokaan
3. Kypsennä 200 asteessa puolisen tuntia – riippuen pihvien paksuudesta

Uppomunasalaatti

Australian Master Chef –ohjelman tuomari Gary Mehigan valmisti ohjelmassa opetustunnilla salaatin tomaateista, vaaleasta leivästä ja uppomunasta. Näytti niin herkulliselta että oli aivan pakko kokeilla. Tein hieman muunnellun version ja sain hieman luksusta iltapala-aikaan.

Luksus rajoittuikin hyvin tiukasti siihen lautasen reunojen sisäpuolelle. Salaatin valmistin pikku”apulaisten” vilistessä ja hulistessa ympäri kämppää iltatunnelmissa ja valmiin iltapalan nautin olohuoneessa nojatuolissa, saman vilinän ja hulinan ympäröimänä pyjama päällä. Onneksi oli edes se salaatti! Keittoaika olisi tässä voinut olla hieman lyhempi jolloin keltuainen olisi valunut mukavasti salaatille kastikkeeksi.



1 annos

1 suuri tomaatti
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
2 viipaletta paahtoleipää
öljyä
1 kananmuna
2 siivua pekonia
mustapippuria myllystä
pari salaatinlehteä, lehtiselleriä, yrttejä tai versoja maun mukaan eli jotain vihreää siis

1. Paloittele tomaatti neljään osaan ja poista siemenet. Viipaloi malto kapeiksi suikaleiksi ja laita suikaleet kulhoon. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Jätä odottamaan
2. Poista paahtoleipäviipaleista reunat ja leikkaa viipaleet suikaleiksi. Kuumenna reilusti öljyä pannussa ja paista leipäviipaleet rapeiksi. Nosta valumaan talouspaperin päälle
3. Valmista uppomuna kelmun avulla (tai ilman jos olet pro!)
4. Paloittele pekoni ja paista pannulla rapeaksi
5. Revi/riivi/leikkaa valitsemasi vihreä
6. Kokoa salaatti: asettele leipäpalat ja tomaattisuikaleet keoksi lautaselle. Aseta päälle uppomuna ja ripottele sen päälle pekonimurut. Mausta pippurilla. Koristele annos vihreällä

Uppomuna kelmussa

Uppomuna on kuoretta keitetty kananmuna. Kananmuna rikotaan kiehuvaan etikalla maustettuun veteen. Etikka auttaa kananmunaa pysymään paremmin kasassa kypsennyksen ajan. Uppomunaa ei keitetä kovaksi vaan keltuainen saa jäädä reilusti valuvaksi.

Herkulliselta näyttää ja kovin vaikealta myös! Australian Master Chefiä katsellesani (ja suomalaista versiota odotellessa!) näin uppomunan valmistamisen kelmun avulla. Melkeinpä samalta istumalta menin kokeilemaan. Ja hyvinhän se onnistui!! Sulatin uppomunan alustaksi pakastimesta ruispalan ja voi mahoton mikä herkku siitä tulikaan! Vain ruispala, voita (aitoa oikeaa tietysti), uppomuna ja ruususuolaa ja mustapippuria myllystä. Maailman paras iltapala!

Uppomunan valmistus tuorekelmun avulla

Vuoraa pieni kulho tuorekelmulla ja voitele se öljyllä


Riko kulhoon muna


Kääri kelmu nyytiksi. Poista ilma mahdollisimman hyvin nyytin sisältä ennen solmimista


Kuumenna kattilassa vettä ja keitä munanyyttiä 5-6 minuuttia


Nosta nyytti vedestä ja poista kelmu varovasti.


Lopputuloksesta ei olekaan erillistä kuvaa. 5,5 minuutin keittämisen jälkeen keltuainen oli täysin löysä ja valui halkaistaessa mukavasti leivän päälle. Uppomunasalaattia varten keitin munaa 6 minuuttia ja silloin keltuainen oli huomattavasti kiinteämpi – melkeinpä liiankin kiinteä. Salaatin päällä oleva muna saa olla selkeästi löysä, jolloin keltuaisesta tulee ikään kuin kastike salaatille.

Kurpitsa-vuohenjuustorisotto

Nyt on sitten koettu risottotaivas!! Aivan ihanan pehmeää kurpitsaista risottoa ja siinä säväyksenä suolaisen kirpeää vuohenjuustoa. Tämä on toistaiseksi paras kurpitsaruoka mitä olen tehnyt (lisää ideoita otetaan vastaan!) ja toistaiseksi viimeinen kurpitsaresepti ennen kuin pakastimen satoon käyn jossain vaiheessa käsiksi!



4 annosta

n. 400 g kurpitsaa + n. 4 dl vettä (tai 4 dl valmista kurpitsasosetta)
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
1 rkl voita
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
3 dl risottoriisiä
n. 7 dl kanalientä
50 g voita
1 dl parmesaaniraastetta
mustapippuria
150 g pehmeää vuohenjuustoa

1. Kuori ja paloittele kurpitsa ja keitä kypsäksi (n. 20-30 min). Painele mössöksi perunasurvimella. Voit myös käyttä valmista kurpitsasosetta. Mausta suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä. Ota syrjään odottamaan
2. Sulata voi kasarissa. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota niitä voissa. Lisää kasariin myös riisi ja kuullota vielä noin minuutin verran
3. Lisää lientä kauhallinen kerrallaan ja anna edellisen nesteen imeytyä riisiin kokonaan ennen uuden erän lisäämistä. Tarkkaile riisin kypsymistä maistamalla ja lisää lientä kunnes riisi on sopivan napakkaa
4. sekoita joukkoon kurpitsasose ja kuumenna
5. Nosta kasari levyltä. Sekoita risottoon voi, parmesaani ja mustapippuri. Sekoittele kunnes voi on sulanut. Lisää myös paloiteltu vuohenjuusto, sekoita ja jätä kannen alle hautumaan pariksi minuutiksi.

Spagettia ja kurpitsakastiketta

Kurpitsaa on nyt siis päästy maistelemaan muodossa ja toisessa. Suuresta pastakeittokirjasta löysin muutamia pastaohjeita joissa oli käytetty kurpitsaa. Valitsin yhden, hankin ainekset ja aloin kokkailla. Ruokaa tehdessäni minulle tuli tunne että olen tehnyt tätä aikaisemminkin ja tarkemmin katsottuna kastikkeessa oli miltei samat ainekset kuin kurpitsakeitossakin. Säväytin mietoa kastiketta hieman chipotle-kastikkeella ja lopputuloksena oli erittäin maukas pasta.



3 annosta

n. 500 g pala kurpitsaa
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
öljyä
3-4 dl vettä + kasvisfondia
1 dl kermaa
2 rkl pinjansiemeniä
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
chilikastiketta

lisäksi:
spagettia

1. Kuori ja paloittele kurpitsa. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota kasviksia hetki. Lisää vesi ja fondi ja anna kiehua kannen alla hiljakseen kunnes kurpitsa on kypsää ja pehmeää.
2. Soseuta kurpitsa (itse painelin vain perunansurvimella eli jätin karkeaksi). Lisää kerma, pinjansiemenet ja mausteet. Kuumenna ja sekoita valutetun pastan sekaan

Vadelma-keksiunelma

Juhlaillallisen jälkkäriksi nautittiin perinteinen kerrosjälkkäri pienillä säväyksillä. Tehty Valion Kerma-lehden ohjetta mukaillen



6 annosta

3 dl vadelmia
0,5 dl sokeria
1 rkl voita
150 g vaaleita pikkuleipiä (esim. näitä)
2 rkl sokeria
1 tl kanelia
2 dl vispikermaa
2 rkl vaniljakreemijauhetta
1 prk maitorahkaa

1. Mittaa vadelmat ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele kunnes sakenee – ehkäpä noin vartin verran. Painele sose siivilän läpi ja jäähdytä
2. Sulata voi paistinpannulla. Murustele keksit sekaan ja mausta sokerilla ja kanelilla. Paahda seosta hetken aikaa – kunnes alkaa tuoksua kivasti. Jäähdytä
3. Vatkaa vispikerma löysäksi vaahdoksi. Jatka vatkaamista ja ripottele sekaan vaniljakreemijauhe (voit myös vatkata kerman kovaksi vaahdoksi ja maustaa sen vaniljasokerilla ja tavallisella sokerilla). Vatkaa joukkoon myös rahka
4. Kokoa jälkiruoka laseihin tai yhteen suureen lasikulhoon kerroksittain: aloita keksimuruista, sitten rahkaa ja vadelmakastiketta. Kokoa vielä toinen kerros. Koristele keksimuruilla ja muilla haluamillasi koristeilla. Anna vetäytyä jääkaapissa ennen tarjoamista

Auragratinoitu pottuvoi

Käristyksen kaverina perunamuusia uudella tavalla. Jälleen pienellä vaivalla sai vaihtelua perinteiseen muusiin. Yhtä hyvin muusin voisi gratinoida vaikka vuohenjuustolla tai valkohomejuustolla jos aurajuusto ei suosikkeihin kuulu.

6 annosta

1 kg jauhoisia perunoita
2 rkl voita
1 sipuli
3 dl maitoa (tai kermamaitoa)
0,5 tl suolaa
70-100 g Aura-juustoa

1. Kuori ja keitä perunat kypsiksi. Survo ne karkeasti
2. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se pehmeäksi voissa pienessä kattilassa. Lisää sekaan maito (tai kerma+maito) ja kiehauta. Kaada sipuli-maitoseos perunasurvoksen sekaan ja sekoita
3. Voitele laakea uunivuoka ja kaada perunamuusi sinne. Ripottele pinnalle Aura-juustomuruja. Gratinoi 200 asteessa noin 20 minuuttia

Juhlavampi riistakäristys

Pääruokana arkisena juhlapäivänämme oli riistakäristystä. Ohjeessa olevan metsäsienisäilykkeen korvasin pakastimesta kaivetuilla herkkutateilla, jotka paistoin hienonsin pieneksi paistoin erikseen pannulla. Ohje on otettu Valion Kerma-lehden numerosta 4/10.



4 annosta

1 sipuli
2 rkl voita
500 g riistakäristystä
160 g sieniä (säilyke- tai muita)
3 dl vettä
suolaa ja valkopippuria
1 prk smetanaa
1 dl ruokakermaa
2 tl persiljaa

lisäksi:
2 dl karpaloita (tai puolukoita)
3 rkl sokeria

1. Hienonna sipuli ja ruskista se käristyslihan kanssa voissa pienissä erissä. Siirrä seos kattilaan
2. Mikäli käytät ei-säilöttyjä sieniä, hienonna ne ja paista voissa pannulla. Siirrä sienetkin kattilaan
3. Lisää vesi ja mausteet ja anna kiehua hiljalleen kannen alla noin tunnin verran
4. Valmista lisäke: sekoita sokeri ja marjat ja survo kevyesti. Osa marjoista saa jäädä kokonaiseksi
5. Lisää kypsän käristyksen sekaan smetana, kerma ja persilja. Sekoita ja anna kuumentua ja hautua hetkinen kannen alla.
6. Tarjoa esim. auragratinoidun pottuvoin kera

Paahdetut kurpitsansiemenet

Paahdetut kurpitsansiemenet sopivat naposteltaviksi sellaisinaan tai käytettäväksi sosekeittojen seassa. Ehkä aavistuksen liian kauan ehtivät olla uunissa, hieman ylipaahtunut maku oli meillä siemenissä. Maustaminen onnistui hyvin ja sopivat todella hyvin keiton kaveriksi. Ohje on Omenamintusta.



kurpitsansiemeniä
oliiviöljyä
suolaa
muskottipähkinää
chilijauhetta

1. Puhdista siemenistä mahdolliset kurpitsanjämät ja huuhtele siemenet. Laita kulhoon
2. Lorauta siementen päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla, muskottipähkinällä ja chilijauheella. Sekoita hyvin
3. Kaada siemenet uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda 175 asteessa noin 15 minuuttia

Kurpitsakeitto ja yrttijogurtti

Alkuruokana juhla-aterialla söimme kurpitsakeittoa, yrttijogurttia ja paahdettuja kurpitsansiemeniä. Aavistuksen kirpakka jogurtti antoi kivan säväyksen hieman makean täyteläiselle keitolle.




Kurpitsakeitto
n. 4-5 annosta

Kurpitsakeiton valmistin ainakin melkein Sikke Sumarin ohjeen mukaan. Mukavan pehmeä keitto – kurpitsan mieto maku yllätti! Tästä sosekeitosta minäkin tykkäsin!

n. 1 kg:n painoinen lohko kurpitsaa
2 rkl öljyä
1 iso sipuli
1 valkosipulin kynsi
vettä sopivasti + loraus kasvisfondia
1 dl kermaa
suolaa
sokeria
mustapippuria
muskottipähkinää
(chilijauhetta)

1. Kuori ja paloittele kurpitsa. Kuori ja hienonna sipulit
2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota kasviksia siinä hetkinen
3. Lisää vettä sen verran että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Mausta lorauksella kasvisfondia. Keitä kunnes kurpitsat ovat kypsiä, n. 20-30 minuuttia
4. Soseuta keitto ja sekoita joukkoon kerma. Mausta ja kuumenna
5. Tarjoa yrttijogurtin ja paahdettujen kurpitsansiementen kera


Yrttijogurtti
n. 4-5 annosta

Mukavan raikas lisäke mausteiselle keitolle.

100 g turkkilaista jogurttia
1,5-2 rkl tuoreita tai 1,5-2 tl kuivattuja yrttejä (esim. persilja, ruohosipuli, rakuuna)
0,25 dl appelsiinitäysmehua
ripaus suolaa

Sekoita ainekset sekaisin ja anna maustua viileässä ennen tarjoamista

Vuosipäivän viettoa

Marraskuun pimeydessä keskellä arkea vietimme seurustelun, kihlautumisen ja avioitumisen vuosipäivää. Juhlaruokaa ja kynttilöitä siis pöytään! Uusimmassa Valion Kerma-lehdessä oli suunniteltu valmis menu itsenäisyyspäivää ajatellen ja käytinkin valmista ideaa häikäilemättä hyväksi. Alkukeiton tosin vaihdoin - sattuneesta syystä – bataattikeitosta kurpitsakeittoon. Sähköistä lastenvahtia tuli käytettyä hieman hyväksi että sain kaiken laitettua siihen mennessä kun isäntä tuli töistä kotiin yllättymään juhla-ateriasta.



Vuosipäivän menu (ohjeita tulossa)
- Kurpitsakeitto, yrttijogurtti ja paahdetut kurpitsansiemenet
- Juhlavampi riistakäristys ja auragratinoitu pottuvoi
- Vadelma-keksiunelma

Kurpitsasose

Valmistin viiden kilon kurpitsan puolikkaasta sosetta Pioneer Womanin ohjeiden mukaisesti. Paloittelin kurpitsalohkot paloiksi ja laitoin ne uunipelillä uuniin. Kurpitsoita kypsytetään 175 asteessa kunnes ne ovat pehmeitä. Minulla tähän meni noin 1,5 tuntia. Kurpitsapalojen pinta alkoi jo hieman kuivahtaa noin pitkän uunissa oleilun aikana. Folio uunipellin päällä olisi varmaan pitänyt kurpitsan mehukkaampana!

Pehmenneistä kurpitsoista poistetaan kuori. Malto laitetaan monitoimikoneen hienonnuskulhoon ja hurautellaan tasaiseksi. Tuosta puolikkaasta kurpitsasta tuli vajaan litran verran valmista sosetta. Soseen voi käyttää heti tai sen voi myös pakastaa pieninä annoksina myöhempää käyttöä varten. Kurpitsasosetta voi käyttää esim. keittoon, risottoon, leipään, piirakkaan ja muihin leivonnaisiin.

Kurpitsa

Tämän syksyn vakaasti harkittu ja ennakkoon hyvin suunniteltu projekti oli kurpitsa. Kurpitsaa olen syönyt vain etikkasäilykkeenä (ei hyvää). Pitkin poikin blogistaniaa kurpitsaa kuitenkin kehutaan ja minähän en sellaista suostu purematta nielemään! Siispä kurpitsa pitää saada!

Hyvästä suunnittelusta huolimatta syksy tuli ja meni ja niin myöskin kurpitsat. Prismalla pari kertaa hypistelin kurpitsoja, mutta n. 15 kilon mötikkä tuntui ensimmäistä kurpitsakokeilua varten hieman turhan suurelta. Kurpitsojen saatavuuden kannalta onneksi halloween-hömpötys on leviämässä myös tänne meille ja sittarilla sattui olemaan hieman kohtuullisemman kokoisia kurpitsoja – läntisestä naapuristamme matkanneita tosin. Ostamani oranssi pallero painoi hieman vajaan viisi kiloa. Onnellisena kannoin kurpitsan sylissäni autoon ja sain flash backeja raskausajasta (hälvenivät tehokkaasti kun avasin auton ja takapenkin kuoro kajautti ÄITI siihen malliin että olisin ollut kaupassa kymmenen päivää kymmenen minuutin sijaan!).



Totesin että kurpitsa on aivan liian suuri meidän jääkaappiimme ja poikien käytyä nukkumaan aloitin operaation kurpitsan avaus. Melkoinen homma! Onnekseni olin juuri viikolla ostanut uuden entisiä veitsiäni suuremman ja jämäkämmän kokkiveitsen (yllätys yllätys Iloisesta keittiöstä – ihan kuin siitä ois tullu miun vakiokauppa!). En varmaan entisillä veitsillä olisi saanut aikaiseksi muuta kuin verta ja sormenpätkiä.



Hikeä ja hauista kurpitsan pilkkominen vaati, mutta onnistui kuitenkin! Kurpitsan sisällä olevat ”rihmat” ja siemenet kaapsuttelin pois lusikalla. Siemenet huuhtelin ja otin talteen jatkokäyttöä varten. Kurpitsan paloittelin neljään osaan ja laitoin lohkot jääkaappiin muovipusseissa odottamaan käyttöä.





Kurpitsan kanssa puuhailu oli aisteja hivelevä kokemus! Kurpitsasta levisi koko asuntoomme aivan ihana tuoksu. Tuoksu oli yllättävän raikas ja hedelmäinen. Esikoinen sanoikin aamulla että hänelle tulee mieleen tuoksusta hunajameloni. Ja onhan se kurpitsa myös tuoksun lisäksi kaunis! Sekä ulkoa että varsinkin sisältä: kurpitsansiemen on pieni mutta täydellinen!

Isänpäivätunnelmia

Tein isänpäiväksi omalle poppoolle pienen kakun. Pohjan tein tällä tutulla ohjeella, tosin puolitin kahden munan kakuksi. Pohjan paistoin pienessä vuoassa (halk. 20 cm) ja leikkasin kahteen osaan. Täytteeksi laitoin sokeroimatonta mansikkasurvosta ja diplomaattikreemiä. Kreemin ohjeen löysin Insanityltä. Vaniljakreemijauhe oli ensimmäistä kertaa käytössä Anzkun keittiössä – ei jää viimeiseksi kerraksi! Ihanan vaniljainen maku ja todella helppokäyttöistä.



Diplomaattikreemi (tein puolikkaan annoksen tuota pientä kakkua varten)

1,25 dl vaniljakreemijauhetta
2,5 dl kylmää vettä
3 dl kuohukermaa

1. Vatkaa vaniljakreemijauhe ja kylmä vesi sekaisin sähkövatkaimella. Jatka vatkaamista parin minuutin ajan ja siirrä kreemi kylmään odottamaan
2. Vatkaa sillä välin kerma vaahdoksi. Sekoita vaniljakreemi kermavaahtoon vispilällä

Isänpäivää meillä vietettiin herttaisesti pääkallolinjalla. Pääkallon kuva kakun päällä, pääkallopikkuleipiä ja poikien isille lahjaksi koristelemassa t-paidassakin oli merirosvolinna pääkalloineen. Pääkallomuotti on ostettu Iloisesta keittiöstä ja pikkuleipätaikina tehty tällä hyväksi havaitulla ohjeella.

Keltajuuret

Keltajuuri on uusi juurestuttava meidän keittiössämme. Uusiin kasviksiin ja hedelmiin tulee tutustuttua valitettavan harvoin. Suurin syy tähän on vakioruokakauppamme vähäinen valikoima hevi-osastolla – s-ryhmän ruokakaupoissa hedelmä- ja vihannestarjonta ei kokemukseni mukaan ole monestikaan kovinkaan hyvä.

Joensuun Pilkon citymarketin hedelmä- ja vihannesosasto tarjoaa onneksi mahdollisuuksia kokeilla jotain uuttakin. Vaikka osasto on pinta-alaltaan Prismaan verrattuna pienempi, on valikoima ja laatu silti moninkertainen! Harmittavan harvoin tulee Pilkossa asioitua, sen sijainti on hieman syrjässä meidän kulkureiteiltä. Mutta silloin kun sinne jollain asialla menee, täytyy etsiä käsiinsä jotain uutta -
tällä kertaa siis keltajuuria.



Keltajuuri on punajuuren keltainen versio. Päältä päin katsottuna melkoisen ruma mutta sisältä ihanan kirkkaan keltainen! Keltajuuren maku ja rakenne on samanlainen kuin punajuuressa, mutta etuna on se että keltajuuri ei värjää koko ruokaa keltaiseksi vaan kunnioittaa myös muita raaka-aineita! Keltajuuren ja punajuuren lisäksi ”samaan sarjaan” kuuluu myös raitajuuri, joka on sisältä kauniin puna-valkoraitainen ja hieman miedomman makuinen kuin nuo kaksi muuta. Itse käytin keltajuuria uunijuureksissa porkkanan, bataatin ja lantun kanssa sekä jauhelihakeitossa porkkanan ja perunan kaverina. Maistuu!

Rusinamuffinssit

Kuopus poti syysflunssaa räkäisenä, yskäisenä ja lievästi lämpöisenä. Vietimme kolme päivää neljän seinän sisällä ja noiden päivien aikana 75 asuinneliötämme tuntui kovinkin pieneltä. Onneksi leipominen taltuttaa meidän pikkuriiviöt tehokkaasti.

Päätin että tehdään muffinsseja - helppoa ja nopeaa - ja esikoinen halusi niihin rusinoita. Muffinssikirja esille ja sieltäpä ohjekin moisiin löytyi. Johan hiljeni pikkuväki kun saivat levitellä muffinssivuokia, mittailla ja sekoitella. Niin ja lopuksi toiselle nuolija nuoltavaksi ja toiselle kulho kaavittavaksi. Sokerin voimalla jaksaa taas…



150 g vehnäjauhoja
155 g täysjyvävehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl jauhettua inkivääriä
0,5 tl piparkakkumaustetta (laitoin kanelia)
115 g fariinisokeria
260 g rusinoita
2 munaa
1,75 dl maitoa (käytin kermaviiliä)
125 g voita sulatettuna

1. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja mausteet kulhossa. Sekoita joukkoon sokeri ja rusinat. Tee seokseen kuoppa keskelle
2. Sekoita munat ja maito toisessa kulhossa ja kaada seos kuiva-ainekulhon kuoppaan. Lisää voisula. Sekoita ainekset sekaisin, sekoita mahdollisimman vähän, ei haittaa jos taikina jää kokkareiseksi
3. Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia

Karkkipullaa – eli Suklaapuustit ja Mariannekierteet

Itsehän en siis pullaihminen ole ollenkaan. Tai siis pullanleipojaihminen… Sujuvasti syön kyllä pullaa, varsinkin tuoretta ja VARSINKIN äidin tekemiä voisilmäpullia (äiti, jos luet tätä: tämän kommentin voi ottaa ihan suorana vihjeenä)!! Itse tehdyt pullatkin maistuvat tuoreeltaan mutta jauhopeukaloni ei ole pullataikina-asennossa lainkaan vaan lopputulos on usein kuiva.

Itselleni ainoa oikea pulla on voisilmäpulla ja korvapuusti tulee sitten hyvänä kakkosena. Vaniljakreemillä tai omenasoseella täytetyt pullat ovat luksusta ja appelsiinimarmeladitäyte on melkoista ekstraa. Koin siis täydellisen seikkailun kun huomasin että Kliivia oli keittiössään täyttänyt pullia mariannella ja valkosuklaalla!

Ajatus jäi muhimaan ja eräänä iltapäivänä esikoisen kanssa paistettiin 2,5 dl:n taikina kokeilupullia ja kylläpä vaan maistui hyvältä! Korvapuustien täytteenä on Fazerin taloussuklaarouhetta ja voita, Mariannekierteissä Mariannecrushia ja voita.

Sitruunainen salaattikastike

Voimakkaan raikas kastike joka piristää ihan tavallisen sekasalaatin! Ohje Mysiltä.



0,5 dl sitruunamehua
1 dl öljyä
4 valkosipulin kynttä puristettuna
5 tl sokeria
1 tl mustapippuria

Mittaa ainekset kannelliseen purkkiin ja hölskyttele sekaisin.

Vaaleat pikkuleivät

Mie tykkään piparimuoteista! Haluaisin yhden jokaista! Varsinkin eläinmuotteja pitää olla monenlaisia. Pojat tykkäävät meillä kovasti tehdä pikkuleipiä muoteilla. Harmi vaan että ovat vielä sen verran pieniä että tarvitsevat molemmat apua kaulimisessa ja pienempi muottien painamisessakin. Sillä välin kun sitten kaulin toiselle taikinaa tai nostelen valmiita pikkuleipiä pellille – eli heti kun silmä välttää – on pienempi ehtinyt syödä kaiken irrallaan olevan taikinan! Eli toinen aikuinen käsipari on tarpeen kun tuohon puuhaan ryhtyy.

Kaikesta huolimatta menin hankkimaan uusia pojille mieluisia piparimuotteja. Aikaisemmin syksyllä (vai liekö ollut peräti kesää) ostin Anttilan poistokorista karhun, kamelin, kirahvin ja dinosauruksen (se on kuulemma triceratops!) ja nyt pari viikkoa sitten Iloisesta keittiöstä lepakon (pääkallomuotti on vielä sieltä ostamatta!). Niitä muotteja on käyty lipaston laatikosta ihastelemassa monta kertaa ja äitiä on muistuteltu niiden olemassaolosta!

Nyt sitten kuopuksen 2-vuotissynttäreille tehtiin viimein uusilla (ja entisilläkin) muoteilla pikkuleipiä ja saatiin isi avuksi hieman auttamaan pienempää keskittymään olennaiseen.



Löysin oikein hyvän taikinaohjeen Sillä sipulista (ohje on peräisin Mansikkamäestä josta löytyy myös aivan ihania koristeltuja pikkuleipiä – kannattaa käydä katsomassa!!). Taikina oli sopivan kostea ja helppo kaulita, ei murustunut ja oli sopivan pehmeä pienemmänkin painella muotteja.

Valmiit pikkuleivät koristelimme esikoisen kanssa Dr. Oetkerin suklaanmakuisilla koristegeeleillä ja Meiran suklaanmakuisilla koristerakeilla. Haluaisin kovasti väittää että kaikki nuo räpellykset ovat 4 veen tekemiä, mutta se ei varmaan menisi läpi… Yllättävän vaikeaa puuhaa! Pojat serkkuineen olivat synttäripöydässä onneksi hyvinkin tyytyväisiä ja postauksen pointti on lähinnä se että tämä taikina toimii!



2,5 dl sokeria
150 g pehmeää voita
1 muna
0,5 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
7,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

1. Vatkaa sokeri, voi, muna, kuohukerma ja vaniljasokeri pehmeäksi vaaleaksi vaahdoksi
2. Sekoita leivinjauhe 6 dl:aan vehnäjauhoja ja lisää seos vaahtoon. Lisää jauhoja tarpeen mukaan jotta saat leivottavan mutta pehmeän taikinan. Jätä taikina jähmettymään jääkaappiin noin tunniksi
3. Kaulitse taikinasta noin puolen sentin paksuinen levy ja ota muoteilla pipareita. Paista 200 asteessa noin 5 minuuttia
4. Jäähdytä ja koristele


4 veen koristelema lepakko

Glögiä Iloisessa keittiössä

Vietin sateisen pimeää iltaa lämpimässä ja valoisassa – eli Joensuun Iloisessa keittiössä jossa vietettiin glögikauden avajaisia torstaina 4.11. Iloinen keittiö avasi siis ovensa Joensuussa alkusyksystä ja täyttää puuttuvan tyhjän tilan ruokaharrastajan maailmassa. Nyt meilläkin on oma keittiötarvikeliike! Ja nimensä veroinen – Iloinen! Yrittäjänä toimii (myökin iloinen) Sonja.





Iloinen keittiö sijaitsee Siltakatu 4:ssä eli kanavarannassa antikvariaatin naapurina. Valikoimaan kuuluu monenlaista kotikokille ja –leipurille. Esimerkiksi veitsiä, kauhoja, paistolastoja, kakkuvuokia, piparimuotteja, muffinssivuokia ja pastatarvikkeita valmistajina mm. Kitchen Craft, Birkmann ja Vestli House. Itse olen ollut hankkimiini Kitchen Craftin tuotteisiin todella tyytyväinen!





Sain kunnian olla valmistamassa tarjottavaa glögi-iltaan yhdessä Decapitated-blogin Insanityn kanssa. Vaikka samassa kaupungissa bloggaillaan oli tämä ensimmäinen kerta kun tapasin Insanityn ihan livenä. Paljon oli juteltavaa ja toivottavasti päästään jatkamaan juttuja toisenkin kerran! Kiitokset seurasta!



Insanity valmisti glögi-iltaan aivan ihania Tiernapoikia. Itse tein hieman suolaisempaa eli Englantilaisia kaurakeksejä, goudaa ja vadelmahilloa.



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Joulua odottamaan... Iloisesti - vaikkapa keittiössä!

Englantilaiset kaurakeksit

Ihania pieniä keksejä juustojen, tahnojen tai hillojen alustaksi. Ohje on otettu Leivontaherkut-kansiosta, jossa alkuperäinen ohje on makea ja kuvassa keksien päälle on laitettu sinihomejuustoa ja päärynää – keksien koko on hieman suurempi kuin näiden minun tekemieni!

Leivoin kokeeksi yhden sokerillisen taikinan ja toisen ilman sokeria. Taikina oli todella mureneva ja vaikea kaulia. Tuntui että rasvan määrä oli liian pieni. Lisäsin tilkkasen vettä taikinaan ja käsiteltävyys parani hieman. Toiseen testi-erään en laittanut vettä vaan lisäsin taikinaan yhden keltuaisen. Se auttoikin enemmän kuin vesi ja taikina oli hieman helpompi käsitellä. Hyvinkin luotettava lähde (eli Insanity) neuvoi laittamaan kokonaisen munan.

Paistamisen jälkeen lopputulos oli molemmilla kerroilla samankaltainen: melko hauras ja helposti mureneva mutta maun puolesta ehdottomasti vaivan arvoinen! Ensimmäiseen maisteluerään iltapalalle laitoimme makeiden keksien päälle vadelmahilloa ja suolaisiin tuorejuustoa (ihanaa uutta Presidentin yrttijuustoa!) ilman sen kummoisempia koristeluja ja sipistelyjä. Kuvan ottamisen jälkeen mies lisäsi tuorejuuston päälle vielä suolakurkkua joka raikasti kokonaisuutta.

Keksit ovat siis hyvinkin monikäyttöisiä! Sopivat makeina tai suolaisina tarjottavina kahvipöytään, pieniksi coktailpaloiksi tai illanistujaisten naposteltaviksi Säilyvät suljetussa rasiassa huoneenlämmössä viikon verran ja pakastettuina noin kuukauden.



16 kpl (halkaisija 8 cm – itse käytin pienempää muottia)

3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa (sokeroituihin versioihin ei kannata laittaa mikäli käyttää normaalisuolaista voita!)
1 tl leivinjauhetta
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl ruokokidesokeria (jätä sokeri pois suolaisista kekseistä)
125 g kylmää paloiteltua voita
(1 rkl kylmää vettä tai 1 keltuainen)

1. Sekoita kuivat ainekset kulhossa tai monitoimikoneessa. Lisää paloiteltu voi ja sekoita taikina tasaiseksi. Mikäli taikina tuntuu kuivalta, lisää tilkkanen vettä tai munan keltuainen
2. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi ja ota siitä keksejä muotilla
3. Paista valmiita keksejä 200 asteessa 10-15 minuuttia

Sienimuhennos (lampaankäävästä tällä kertaa)

Katsaus vielä sienestyskauteen...

Kyläilimme miehen siskon luona hieman maaseutumaisemmassa ympäristössä. Heidän takapihan kuusikossa kasvoi melkeinpä yhdessä läjässä valtava saalis lampaankääpiä. Kyseistä sientä en ole koskaan nähnyt saatikka maistanut mutta luotettavien lähteiden mukaan kyseessä on herkullinen ruokasieni. Lampaankäävän voi sotkea typäskääpään joka on hieman eri värinen. Lampaankäävän tunnistaa varmasti viimeistään paistettaessa: sen väri muuttuu melko kirkkaaksi keltaiseksi.



Putsailin puhdetöinäni kotona kolme kiloa lampaankääpiä ja siivutin ja paloittelin koko satsin. Siivut pääsivät kuivuriin ja kuutiot kohtasivat erilaisia kohtaloita. Sienten pakastamista olen joskus kokeillut ja lopputulos oli melkoisen sitkeä. Nyt ajattelin testata pakastamista uudelleen koska muutenkin sienistä olen enemmän alkanut tykätä.

Miehen siskon kanssa nopsaan googlailimme ja jollakin keskustelupalstalla neuvottiin pakastamaan lampaankääpää ihan tuoreeltaan kuutioituna, toinen ohje kehotti lisäämään tuoreiden kuutioiden päälle vettä ja kolmas oli sitä mieltä että kannattaa pakastaa perinteiseen tapaan, eli kypsentää pannulla ja pakastaa omassa liemessä. Kokeilin sitten kahden pikkurasiallisen verran näitä kaikkia tapoja ja palaan raportoimaan tuloksia myöhemmin talven kuluessa. Samaan syssyyn pakastin myös aamuista tattisatoa: punikkitattia paistettuna ja herkkutattia tuoreeltaan. Melkoisen antoisaksi on osoittautunut tämä sienivuosi!



n. litra sienikuutioita (esim. tatteja tai lampaankääpää)
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl kermaa/maitoa/niiden seosta (käytin 2,5 dl kolmen sipulin kermaa ja loput maitoa)
suolaa
mustapippuria
persiljaa

1. Paista sieniä pannulla kunnes kaikki neste on haihtunut
2. Lisää pannulle voi ja paista muutama minuutti
3. Ripottele sekaan jauhot ja sekoittele hyvin
4. Lisää neste, sekoita ja keittele hiljalleen vartin verran. Mausta suolalla, mustapippurilla ja persiljalla

Granaattiomenaa ja couscousia

Kävin toissaviikonloppuna ruokaostoksilla paikallisessa s-marketissa. Katselin hevi-osaston jälleen kerran toiveikkaana läpi: jospa jotain uutta ja erilaista sattuisi olemaan. Silmiini osui granaattiomenakori. Granaattiomena on aivan uusi tuttavuus, vain telkkarin kautta tietoisuuteeni tullut. Nyt siis nappasin yhden omenan mukaani. Kappalehinta oli muistaakseni 1,40 kieppeillä.

Ja sitten googleen…

Granaattiomenassa on paksu syötäväksi kelpaamaton kuori ja kitkerä vaalea malto. Granaattiomenan ainoa syötävä osa on siemenet – tai tarkemmin sanoen pienten siementen ympärillä oleva hieman hyytelömäinen aines. Siemenet ovat melko hapokkaita, joku jossain päin nettiä oli kuvaillut makua puolukkamaiseksi. Omaan suuhuni maku oli mukavan raikas ja aavistuksen kirpeä. Myös pojat tykkäsivät napostella siemeniä. Granaattiomenan sesonkiaika on syksyllä.

Löysin googlen avulla couscous-ohjeen johon oli käytetty granaattiomenaa. Halkaisin omenan ja koputtelin siemenet irti kämmentä vasten metallisella lusikalla. Omenan sisus oli hieman rusehtava ja siemenet kauniin tummanpunaiset ja mehukkaat. Kävin sitten ostamassa paikallisesta k-supermarketista pari ruuasta puuttuvaa ainesosaa ja tapasin sielläkin hevi-osastolla granaattiomenoita. Ja olivatpa ihan eri maata kuin se kotijääkaapissa odottava! Kuori oli paljon kiiltävämpi, tasaisempi ja kirkkaampi. Ostin vertailun vuoksi myös tuon herkullisemman näköisen yksilön. Kotiin päästyäni halkaisin senkin ja näky oli mitä kaunein! Vaalea malto ja vaaleat korallipunaiset siemenet. Ilmeisesti s-marketista ostamani omena oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja päässyt hieman ylikypsäksi.





Koska ylikypsät siemenet kuitenkin maistuivat hyviltä käytin ne höystämään kaali-mandariinisalaattia (aivan huippulisä tuohon salaattiin!)



Tuoreemmat siemenet käytin couscousiin, jota söin jauhelihapihvien lisukkeena. Alkuperäinen ohje löytyy täältä.



2 dl couscoussuurimoita
2 dl kasvislientä
nokare voita
1 valkosipulin kynsi
1 sipuli
öljyä
1 vihreä paprika
chilikastiketta
suolaa
1 granaattiomena

1. Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi ja kaada se couscoussuurimoiden päälle. Anna turvota ja sekoita joukkoon nokare voita
2. Hienonna valkosipuli ja sipuli ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Pese ja kuutioi paprika ja lisää se sipuleiden joukkoon. Anna pehmetä hetkinen ja mausta. Sekoita couscousin joukkoon
3. Halkaise granaattiomena. Aseta omena halkaisupinta kämmentä vasten ja koputtele kuorta reippaasti lusikalla. Siemenet irtoavat näin helposti. Sekoita siemenet couscousin joukkoon. Tarjoa sellaisenaan kasvisruokana tai lihan tai kalan lisukkeena