Sinihomejuustokastike

Tämän kastikkeen tein salaattibuffet-pöytään ja se sopi mahtavasti kylmien salaattivihannesten, lihaisten lisukkeiden ja makeiden hedelmien kaveriksi. Yhtä hyvin tätä kastiketta voisi tarjota grilliruuan, joulukinkun tai miksi ei vaikkapa uunilohenkin kaverina. Hyvin monikäyttöinen yleiskastike siis! (Ohje: Maku 5/2013)

 

 

 

 

 

2 dl creme fraichea

1 dl maitoa

0,5 dl majoneesia

100 g sinihomejuustoa

1 rkl valkoviinietikkaa

0,75 tl sipulijauhetta

0,5 tl valkosipulijauhetta

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

 

Mittaa ainekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Anna maustua kylmässä ennen tarjoamista.

 

 

Kasvislasagne

No nyt on tehty ja syöty parasta lasagnea ikinä! Se oli maukasta, se oli kosteaa, se oli mehevää ja se oli simppeliä! Eli täydellistä! Ja jopa ruokailija, joka ei munakoisosta tykkää, totesi että tämähän on hyvää. Se kertoo ruuasta paljon.

Ajatus tämän ruuan laittamiseen löytyi joskus muinoin kirjoittamastani muistiinpanosta Niklas Ekstedtin ruokaohjelmasta. Muistiinpanossa luki ainekset ja komponentit ilman määriä tai tarkempia ohjeita. Joten soveltamalla ja kokeilemalla tein. Ja yllättäen – kuten yllä jo suureen ääneen julistin – kaikki osui kohdalleen juuri niin kuin pitääkin! Tomaattikastikkeen tein kylmänä (toimii!) ja bechamelin oikaisemalla (toimii!). Tähän ruokaan ostin ensimmäistä kertaa hieman laadukkaampia lasagnelevyjä ja sanoisinpa, että tässä kohtaa se muutama kymmenen senttiä lisää tuotteen hinnassa on todellakin sen arvoinen.

Tällä ohjeella on näppärä tehdä lasagne myös jauhelihalla, broilerilla tai lohella ja juustokastiketta voi varioida juuston makua muutellen helposti. Myös juustoraasteena voi käyttää juuri sitä omaa lempparijuustoa ja sitä kautta saada erilaisia makuja ruokaan. Myös kasviksia voi valita maun mukaan; esimerkiksi porkkana, fenkoli, kurpitsa, parsakaali, kukkakaali tai sienet sopivat tähän oikein hyvin. Eli tässä se nyt on: lasagnen perusohje!

 

 

 

 

kasvikset:

1 pieni kesäkurpitsa

1 pieni munakoiso

1 punasipuli

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1 rkl balsamicoa

 

tomaattikastike:

2 prk tomaattimurskaa

2 rkl balsamicoa

1 rkl hunajaa

suolaa

mustapippuria

1 tl oreganoa

1 tl basilikaa

 

valkokastike:

2 dl maitoa (käytin puolet kermaa kun oli jämäkerma jääkaapissa)

1 rkl maizenaa

2 dl lihalientä

150 g sulatejuustoa

(laitoin myös jämäpalan aurajuustoa kastikkeen joukkoon)

1 pss pinaattia

 

lisäksi:
lasagnelevyjä

1 pss juustoraastetta

n. 60 g parmesaania raastettuna

 

1. Huuhtele ja kuutioi kesäkurpitsa ja munakoiso. Kuori punasipuli ja leikkaa se suikaleiksi. Kuumenna suurella pannulla tilkka oliiviöljyä ja paista kasvikset miltei kypsiksi. Mausta suolalla, pippurilla ja balsamicolla. Jätä odottamaan

2. Valmista tomaattikastike: laita kaikki ainekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita kasvikset tomaattikastikkeen joukkoon. (Jos käytät jauhelihaa tai muuta kasviksien tilalla, kypsennä ja lisää tomaattikastikkeen joukkoon)

3. Valmista valkokastike: sekoita maito ja maissitärkkelys pienessä kattilassa. Lisää muut ainekset ja kuumenna kunnes kastike kiehahtaa ja sakenee hieman. Kastike saa jäädä löysäksi!

4. Voitele uunivuoka. Laita vuokaan aineksia kerroksittain: laita vuoan pohjalle tomaatti-kasviskastikkeesta. Lado sen päälle lasagnelevyjä, seuraavaksi valkokastiketta, kasviksia ja juustoraastetta. Toista tätä ja jätä päällimmäiseksi lasagnelevyjä ja valkokastiketta. Ripottele niiden päälle vielä parmesaaniraaste

5. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30-45 minuuttia kunnes pasta on kypsää. Jätä ruoka kostean valuvaksi!

 

 

Suklaa-saksanpähkinäjuustokakku

Tämän ohjeen olen aikapäivää sitten kirjoittanut muistiin Anna Olsonin tv-ohjelmasta. Eräänä viikonloppuna nautiskelin vapaa-ajastani keittiössä ja tein tämän kakun ihan vaan huvikseni. Ja toki myös siksi, että voisin ylläpitää ”pullantuoksuisen äidin” mainettani lasteni silmissä! :D

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty pähkinää, mutta koska olen hieman allerginen pähkinöille niin käytin mantelia ja cashewia – ne sopivat minun suuhuni paremmin. Hasselpähkinä antaisi tietenkin ihanan pähkinäisen maun, joten käytä ihmeessä sitä jos voit sitä syödä! 

 

 

 

 

 

 

pohja:

50 g voita

120 g digestive-keksejä

0,75 dl jauhettua pähkinää (käytin mantelijauhetta)

0,5 dl fariinisokeria

 

täyte:

150 g tummaa suklaata

4 dl kuohukermaa

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

(pähkinä- tai mantelilikööriä tai -uutetta – käytin vaniljaa)

1 rkl maissitärkkelystä

 

1. Valmista ensin pohja. Sulata voi ja hienonna keksit muruiksi. Sekoita kaikki pohjan ainekset yhteen ja painele voidellun irtopohjavuoan pohjalle. Kypsennä pohjaa 175-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia

2. Valmista täyte. Paloittele suklaa kulhoon. Kuumenna kerma kiehuvaksi ja kaada se suklaa päälle. Sekoittele kunnes suklaa sulaa ja anna jäähtyä

3. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi sähkövatkaimella ja lisää joukkoon sokeri vähitellen. Pienennä vatkaimen tehoa ja lisää täytteeseen munat yksitellen. Mausta halutessasi pähkinäliköörillä tai -uutteella

4. Pienennä taas vatkaimen tehoa ja sekoita joukkoon maissitärkkelys ja jäähtynyt suklaakermaseos

5. Kaada täyte pohjan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa puoli tuntia. Sammuta uuni ja anna kakun olla uunissa vielä toiset puoli tuntia.

6. Anna kakun jäähtyä ennen kuin irrotat sen vuoasta. Koristele valmis kakku pähkinärouheella ja kaakaojauheella

 

Perunapaistos

Nämä kaikenlaiset kerma- ja valkosipuliperunat ja perunalaatikot, jotka kypsennetään lihaliemessä tai muussa maitopohjaisessa nesteessä ovat minulle ainainen murheenkryyni. Vaikka miten tarkkaan seuraan ohjeita määrien ja paiston suhteen, on lopputulos aina sama: perunaviipaleita hyvinkin väljässä liemessä.

Tämän ohjeen, jonka kirjoitin Anna Olsonin tv-ohjelmasta joskus aikapäiviä sitten, lopputulema oli hyvin pitkälti samanlainen. Tai olisi ollut, jos olisin ohjetta noudattanut. Vähensin nesteen määrää alkuperäisestä jo suosiolla ja kokeilin kypsentämistä ohjeen mukaisesti – 175 astetta ja 45 minuuttia ja sen lisäksi vielä pieni paisto, että pinta saa väriä. 45 minuutin kohdalla kurkkasin vuokaan ja koostumus oli hyvin pitkälti keittomainen. Lisäsin uuniin lämpöä ja jatkoin kypsentämistä 200 asteessa vielä toiset 45 minuuttia, ellen jopa pidempäänkin. Nyt lopputulos oli toivotunlainen; mehevän pehmeä ja maukas rapealla kuorella. Pekoni oli tässä aivan turha, se ei antanut tähän ruokaan mitään lisää. Suosittelen tätä siis perunalisukkeeksi vaikkapa mausteisen makkaran tai jauhelihapihvien kanssa. 

 

 

 

 

1 kg perunoita

1 pkt pekonia

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

3 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

120 g smetanaa

n. 150 g cheddarraastetta

 

1. Viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi (kuori halutessasi) ja jätä odottamaan

2. Pilko pekonit ja paista ne pannulla kypsiksi. Nosta syrjään odottamaan

3. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pannulla pekonin rasvassa. Lisää pehmeiden sipuleiden joukkoon maito ja kuumenna.

4. Voitele uunivuoka. Lado puolet perunaviipaleista vuoan pohjalle. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Laita perunoiden päälle paistettu pekoni ja kaada pekonien päälle sipulimaitoa

5. Nostele päälle smetana nokareina ja levitä vuokaan myös juustoraaste. Laita päällimmäiseksi loput perunaviipaleet ja ripsauta niiden päälle vielä hieman suolaa

6. Laita vuoan päälle leivinpaperi ja folio ja kypsennä paistosta 175-asteisessa uunissa tunnin verran. Ota folio pois, nosta lämpö 200 asteeseen ja jatka kypsentämistä vielä ainakin puoli tuntia, kunnes koostumus on sopiva

 

 

Toasted almond

 

3 cl kahvilikööriä

3 cl kermaa

2,5 cl disaronnoa

jäitä

 

lasi: cocktail

 

Mittaa juoman ainekset shakeriin ja lisää muutama jääpala. Ravista voimakkaasti sekaisin ja valuta juoma lasiin.

Paistetut pavut

Joskus se himo vaan iskee, eikä sitä saa mielestä ennen kuin sitä saa! Papuja nimittäin! Harmikseni kukaan kanssasyöjistä ei pavuista välitä, joten niitä tulee valmistettua todella harvoin. Itse tykkään erityisesti valkeista pavuista ja niillä saisi mukavasti ”jatkettua” monenlaisia ruokia kastikkeista patoihin ja keitoista laatikkoruokiin. Mutta koska paljon uusia juttuja olen saanut ujutettua ruokakuntani jäsenten lautasille, niin en ole lainkaan murheissani, jos ihan jokainen minulle maistuva juttu ei heille maistukaan. Joskus äiti kokkaa sitten itselleen oman ruuan ja muille ihan jotain muuta.

Tämän ohjeen olen joskus kirjoittanut muistiin Niklas Ekstedtin kokkailuohjelmasta. Kirjoittamassani muistilapputyylisessä ohjeessa oli muistissa vain pääpiirteet ruokalajista – eli raaka-aineet ja kypsennystapa, joten alla on oma versioni Niklaksen paistetuista pavuista. Aivan loistava ruoka!

 

 

 

 

 

n. 450 g käyttövalmiita papuja maun mukaan (minulla suuret valkoiset ja kidneyt)

 

kastike:

1 pkt pekoni

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

0,5 dl sweetchili-kastiketta

0,5 rkl ruskeaa sokeria

1 rkl dijon-sinappia

1 dl vettä

 

1. Voitele pieni uunivuoka. Jos käytät säilöttyjä papuja, valuta ja huuhtele ne ja kaada ne uunivuokaan. Itse keitetyt pavut voi tietenkin kipata vuokaan ilman huuhtelemista.

2. Hienonna pekoni ja paista se rapeaksi pannulla. Kuori ja hienonna sipulit ja lisää ne pekonin joukkoon paistamisen loppuvaiheessa. Pienennä lämpöä ja kypsennä kunnes sipulit pehmenevät

3. Lisää pannulle loput aineet ja keittele muutama minuutti

4. Kaada kastike papujen joukkoon ja kypsennä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia

 

Savulohta salaatinlehdellä

Savulohitortilla ilman tortillaa, eli hieman kevyempi ja raikkaampi versio! Savulohen vahvat maut taittuivat mahtavasti voimakkaan mausteisella kastikkeella. Keittelimme vielä pari pehmeää kananmunaa näiden nyyttien kaveriksi, ja ne antoivatkin vielä mukavaa topakkuutta keveisiin kääröihin. Helppoa ja nopeaa ruokaa esimerkiksi kesän hellepäiviin tai muuten vaan kevyempään ruokavalioon!

 

 

 

 

 

 

4 annosta

 

500 g savulohta (tai tuoretta kirjolohifileetä pannulla paistettuna)

1 pieni paprika

pari kevätsipulia

(0,5 rkua korianteria ja/tai minttua)

1 dl suolapähkinöitä

1 kerä romainesalaattia

 

kastike:

1 valkosipulin kynsi

4 cm:n pala inkivääriä

chiliä maun mukaan

(0,5 rkua korianteria)

2,5 rkl ruokokidesokeria

2 rkl kalakastiketta

1,5 dl limemehua (n. 5 limeä)

 

1. Valmista ensin kastike. Kuori ja raasta valkosipuli ja inkivääri hienoksi raasteeksi pieneen kulhoon. Hienonna korianteri jos haluat sitä käyttää. Lisää muut kastikkeen aineet ja sekoita tasaiseksi. Jätä maustumaan

2. Valmistele ainekset. Leikkaa paprika ohuiksi suikaleiksi ja hienonna kevätsipulit. Hienonna yritit ja rouhi pähkinät. Irrottele salaatinlehdet tarjoiluvadille. Laita muutkin ainekset tarjoiluastioihin

3. Poista savulohesta mahdollinen nahka ja laita lohi vadille. Mikäli käytät tuoretta lohta, poista ruodot ja paista filee nahkoineen. Mausta suolalla ja laita vadille. Keitä halutessasi kanamunia.

4. Kootkaa salaattikääröt sitä mukaa kun syötte: laittakaa täytteet salaatin päälle ja pirskotelkaa täytteille kastiketta. Lisätkää päällimmäiseksi keitettyä kanamunaa.

 

Perunapizza

Jaa-a. Mitähän tästä sanoisin… Se on ainakin selvää, että jos haluaa pizzan kaltaista tuotetta, niin tälle tielle ei kannata lähteä. Jos pizzapohjan haluaa korvata kasviksilla, niin edelleenkin suosittelen lämpimästi bataattipohjaista pizzaa, jonka rakenne on sopivan napakka kannattelemaan päälle laitettavat täytteet.

Mutta, jos unohdetaan kokonaan ajatus pizzasta, niin tämä ruoka oli omaan makuuni aivan loistava! Se, mikä tässä tökki suhteessa ajatuksesta pizzaan, oli perunan pehmeys ja sen kautta pohjan mössöisyys, mutta toisaalta juuri se perunan pehmeys antoi ruuan makumaailmaan mukavan täyteläisen rungon. Tämän ruuan voisi hyvinkin valmistaa vaikka uuni- tai piirakkavuoassa ja kutsua tätä piirakaksi, jolloin se olisi paljon enemmän sitä mitä nimessä luvataan.

Suosittelen kokeilemaan ja varioimaan täytteitä mielen mukaan! (Ohje: Yhteishyvä 5/2019)

 

 

 

 

 

 

 

 

pohja:

500 g perunoita

luraus oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

 

täytteeksi (esim):

1 iso punasipuli viipaloituna (tai pari sipulia kuullotettuna)

150 g ranskankermaa

vajaa 100g mozzarellaraastetta

100 g kylmäsavulohta

puolikkaan sitruunan mehu

 

pinnalle:

tuoretta tilliä

vastaraastettua parmesaania

 

1. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi.

2. Laita matalareunaiselle uunipellille leivinpaperi ja voitele siihen öljyllä suuri ympyrä. Taputtele perunaviipaleet kuiviksi talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä ja asettele viipaleet öljytyn ympyrän päälle. Mausta suolalla ja pippurille. Aseta päälle toinen leivinpaperi ja toinen uunipelti. Laita pellin päälle paino, esim. valurautapannu tai kivinen suuri mortteli. Kypsennä perunaviipaleita 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia

3. Valmistele täytteen ainekset pohjan kypsyessä

4. Levitä kypsän pohjan päälle ranskankerma ja ripottele sen päälle juustoraaste. Asettele juuston päälle lohiviipaleet ja sipuli (raakana tai kypsäksi kuullotettuna). Pirskottele päälle sitruunamehua. Kypsennä vielä kymmenisen minuuttia

5. Raasta valmiin kuuman paistoksen päälle parmesaania ja viimeistele tillisilpulla

 

 

Muna-murupasta

Täytyipä pari kertaa ihmetellä ja kummastella moista ruokaa, jonka ohje taisi tulla vastaan Yhteishyvän nettisivuilla. Ensimmäinen ajatus oli vetinen, lötkö ja mauton munaspagettivelli, jonka seassa on jotain sattumia. Jostain syystä ajatus jäi kuitenkin muhimaan mieleen – erityisesti sen takia, kun molemmat poikani ovat kananmunien ystäviä!

Pari kertaa vilkuilin ohjetta uudelleen ja yritin päästä käsiksi sen punaiseen lankaan, kunnes hoksasin, että ruokahan on oikeastaan spagettia, munakokkelia ja leipämuruja. Vieläkään ruoka ei vakuuttanut, kunnes istuin sunnuntaina aamupalapöydässä edessäni pari viipaletta rapeaa paahtoleipää ja niiden päällä valtava keko kermaista ja reilusti parmesaanilla ja mustapippurilla maustettua pehmeää munakokkelia. Siinä kohtaa tämäkin ruoka loksahti mielessäni kohdalleen.

Seuraavalla viikolla sitten tuumasta toimeen. Ohjetta en enää vilkuillut, vaan menin omalla ajatuksella. Keitin reilun satsin spagettia, tein reilun satsin munakokkelia ja paistelin kotitekoista hapanjuurileipää pannulla rapeiksi muruiksi. Vielä lautaselle kasatessa pieni epäilys kyti mielessäni mutta se katosi ensimmäisen haarukallisen myötä.

Kuopus ei tätä rohjennut maistaa, vaan valitsi edellispäivän jauhelihakastiketta, mutta esikoinen tykkäsi ruuasta kovasti. Päästiin tämän aterian äärellä keskustelemaan teinin kanssa myös ruuan hinnasta ja laskeskeltiin, että koko kattilallinen tätä pastaa maksoi 4-5 euroa – eli sopii aivan mahtavasti pienen pudjetin arkiruokailuun!

 

 

 

4 isoa annosta

 

350 g spagettia

 

leipämuru:

2-3 isoa viipaletta vaaleaa leipää

luraus öljyä

chiliä maun mukaan

puolikkaan sitruunan kuori

 

munakokkeli:

6 kananmunaa

nokare voita

1 dl kermaa

1,5 dl parmesaaniraastetta

suolaa

mustapippuria

 

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan

2. Murustele leipäviipaleet. Kuumenna öljy pannulla ja laita siihen chili (esim. rouheena) ja leipämuruset. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta puolikkaan sitruunan kuori leipämurujen joukkoon. Paista rapeiksi ja jätä odottamaan

3. Riko munakokkelin munat kulhoon ja vatkaa ne kevyesti tasaiseksi seokseksi. Kun pasta on melkein kypsää, aloita kokkelin valmistaminen. Sulata voi pannulla ja kaada munamassa kuumalle pannulle. Pienennä heti lämpöä ja kypsennä munia koko ajan sekoitellen, tuloksena siis munakokkelia. Älä paista liian kovaksi!

4. Nosta pannu pois kuumalta levyltä ja sekoita munamassan sekaan kerma ja parmesaaniraaste. Sekoita tasaiseksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Nosta vielä hetkeksi lämpimälle levylle ja kuumenna varovasti, kunnes kerma hieman sakenee ja juusto sulaa. Seos saa jäädä selvästi löysäksi

5. Kun pasta on kypsää, ota 1 dl keitinvettä talteen ja valuta pasta. Kaada takaisin kattilaan. Kaada munakasmassa spagetin joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Mikäli pasta on liian tönkköä, lisää hieman keitinvettä sekaan.

6. Annostele pasta lautaselle ja viimeistele annos rapeilla leipämuruilla. Myös tuoreet yrtit, kuten persilja, basilika tai ruohosipuli kävisivät annoksen päälle loistavasti!

 

 

Punajuuripasta

Punajuuret ovat valloittaneet sydämeni viime vuosien aikana, ja tähän mennessä niitä on tullut syötyä lähinnä lisukkeena joko uunissa paahdettuna tai mökillä pannulla kypsennettyinä siivuina. Aiemmin olen syönyt punajuurta keitettynä (borssikeittona) ja myös pastassa, jossa raastettu punajuuri kypsennettiin pannulla. Nämä eivät oikein olleet makuuni, vaan mielestäni punajuuren maku on parhaimmillaan nimenomaan uunissa pitkään paahdettuna.

Tässä pastassa paahdettu punajuuri ja valkosipuli hienonnetaan monitoimikoneessa melko hienoksi mössöksi ja sekoitetaan sitten pastan joukkoon. Ruoka viimeistellään tietenkin fetalla ja rucolalla ja herkku on valmis! Omaan suuhuni tämä oli hieman liian makeaa, mutta makeus taittui hyvin, kun annoksen päälle rouhaisi vielä mustapippuria. Pehmeiden tekstuureiden annos kaipaisi ehkä hieman jotain rapeaa – auringonkukansiemenet tai rouhitut suolatut pähkinät antaisivat tähän annokseen vielä mukavan pienen loppusilauksen! (K-ruoka 9/2021)

 

 

 

 

 

4 annosta

 

500 g punajuuria

2 valkosipulin kynttä

1 rkl oliiviöljyä

0,5 tl suolaa

0,25 tl mustapippuria

350 g kierrepastaa

pieni luraus oliiviöljyä

1 dl pastan keitinvettä

1,5 tl hunajaa

100 g fetajuustoa

pari isoa kourallista rucolaa

 

1. Kuori punajuuret ja lohko tai viipaloi ne uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori myös valkosipulin kynnet ja laita nekin uunipellille. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja valuta päälle öljy. Pyörittele sekaisin ja kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia kunnes punajuuret ovat pehmeitä

2. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Ota 1 dl keitinvettä talteen ja valuta pasta. Sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä

3. Laita paahdetut punajuuret, valkosipulit ja keitinvesi monitoimikoneen kulhoon ja surauttele tasaiseksi (myös sauvasekoitin käy tähän hommaan) – voit itse valita sopivan karkeusasteen. Mausta hunajalla

4. Sekoita punajuuriseos pastan sekaan ja murustele päälle fetaa. Viimeistele mustapippurilla ja rucolalla ja tarjoa heti.

Jallumuuli

 

4 cl jaloviinaa

schweppes ginger alea

limelohko

pari jääpalaa

 

1. Laita limelohko lasiin ja murskaa se. Laita päälle pari jääpalaa

2. Mittaa lasiin jaloviina ja täytä ginger alella

3. Sekoita

Jauheliha-pastagratiini

Tämähän nyt on aika lailla perusruokaa, juustoiset makaronilaatikot ovat tuttu juttu ja taitaa useampikin ohje minultakin jo löytyä. Syy, miksi tätä kuitenkin halusin testata, oli hieman erilainen juustokastike. Bechamel-kastike on herkullista ja lasagnessa se aivan paras osa. Mutta yleensä – eli ihan joka kerta – se palaa pohjaan, vaikka kuinka varovaisesti sen keittelen. Siitä syystä olenkin jo pitkään tehnyt lasagnen yhden kastikkeen periaatteella Cebicin innoittamana.

Mutta siis. Tässä ruuassa juustokastikkeen suhteen hieman oikaistiin! Voi-jauhoseoksen sijaan kastike suurustettiin maizenalla ja juustona käytettiin sulatejuustoa. Minä oikaisin vielä hieman ja laitoin pehmeää levittyvää sulatejuustoa, mutta tietenkin koskenlaskijalla tämä kuuluisi tehdä. Ja nytpä onnistui! Se oli nopeaa ja helppoa eikä se palanut pohjaan tai kuohunut yli. Lopputulos maistui aivan lasagnelta ja sanoisinpa, että tätä kastiketta täytyy käyttää myös lasagneen joskus. Jatkoon! (Ohje: Yhteishyvä.fi)

 

 

 

 

6 annosta

 

8 dl pastaa

 

jauhelihakastike:

400 g jauhelihaa

loraus öljyä

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

suolaa

mustapippuria

2 rkl tomaattipyreetä

400 g tomaattimurskaa

1 rkl hunajaa

basilikaa

oreganoa

(chiliä maun mukaan)

 

juustokastike:

2 dl maitoa

1 rkl maissitärkkelysjauhoja

2 dl lihalientä

150 g sulatejuustoa

 

pinnalle:

2 dl juustoraastetta

 

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan

2. Valmista jauhelihakastike: ruskista jauheliha öljyssä pannulla. Kuori ja hienonna sipulit ja lisää ne jauhelihan joukkoon paistamisen loppuvaiheessa. Jatka kypsentämistä miedolla lämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja pippurilla

3. Lisää jauhelihan joukkoon tomaattipyree ja kuumenna pari minuuttia. Lisää tomaattimurska, hunaja ja mausteet ja jätä hautumaan miedolle lämmölle

4. Valmista juustokastike: sekoita kattilassa maito ja maissitärkkelys. Lisää lihaliemi ja

sulatejuusto ja kuumenna sekoitellen, kunnes juusto on sulanut ja kastike saostunut

5. Voitele laakea uunivuoka ja kaada sinne kypsä pasta ja jauhelihakastike. Sekoittele hieman. Kaada päälle juustokastike ja ripottele pinnalle juustoraaste. Gratinoi 225-asteisessa uunissa noin vartin verran kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä

 

 

Omenakakku

Omenaa sisältävät leivonnaiset ovat minun makuuni osuvia. Omena pehmenee mukavasti uunissa ja makeus tiivistyy ihanasti. Tässä omenakakussa mennään omenan pehmeydessä vielä askel pidemmälle, kun omenaviipaleet pehmitetään voisulassa ennen kuin ne lisätään kakkutaikinaan. Kakku on melko tiivis ja mehevän kostea.

Paiston kanssa minulla oli hieman ongelmia. Paistoin kakkua ohjeen mukaan uunin alatasolla annetun ajan, mutta kakku oli kokeillessani vielä aivan taikinainen sisältä. Jatkoin paistamista vielä reilun 10 minuuttia ja siinä kohtaa alkoi vaikuttaa kypsältä. Kakun pinta ehti ottaa hieman liikaa väriä pidemmässä paistossa, eli folion tai leivinpaperin olisi voinut päälle loppuvaiheessa laittaa. Kakku myös lässähti uunista oton jälkeen. Makuunhan tämä ei onneksi vaikuttanut, mutta liian tummaksi paistunut pinta antoi hieman liian paahteisen maun kakulle.

Kakku maistui kanssasyöjille ja ehkäpä tätä täytyy tehdä toistekin – vaikkapa hieman laakeammassa vuoassa, jotta paisto onnistuisi paremmin. (Ohje: Maku 7/2017)

 

 

 

 

500 g omenoita

130 g voita

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

2 kananmunaa

1 keltuainen

3 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

 

1. Kuori omenat ja leikkaa ne ohuehkoiksi viipaleiksi. Sulata voi pannulla ja ota 1 dl voisulaa talteen. Paista omenoita lopussa voissa miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet

2. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja suola pienessä kulhossa

3. Vatkaa munat ja sokerit suuremmassa kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon voisula ja kuiva-aineet varovasti nuolijalla käännellen

4. Kääntele lopuksi taikinaan myös omenaviipaleet ja pannulla oleva voisula

5. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka (halk. n. 20 cm). Kaada taikina vuokaan

6. Paista 175-asteisen uunin alatasolla n. 40 minuuttia

7. Anna valmiin kakun jäähtyä kunnolla ennen tarjoamista tai anna vaikkapa tekeytyä jääkaapissa yön yli. Tarjoa kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kera

 

 

Omenaiset broileripyörykät

Arkiruokaan taas vähän vaihtelua ja makua omenasta ja inkivääristä. Yksinkertaista ja helppoa, mutta siltikin maukasta! Kastike toi napakan lisän annokseen, eikä sitä tarvinnut kovinkaan suurella kauhalla annostella. Lisukkeena pyöryköiden kanssa söimme riisiä ja keitettyä kukkakaalia pienellä parmesaanisäväyksellä höystettynä. (Ohje: Yhteishyvän ruoka 5/2019)

 

 

 

 

 

 

4 annosta

 

1 iso omena

2 rkl sitruunamehua

0,75 dl korppujauhoja

1 kananmuna

1 valkosipulin kynsi

1 cm:n pala inkivääriä

(tuoretta korianteria maun mukaan)

400 g broilerin jauhelihaa

1 tl suolaa

mustapippuria

chiliä maun mukaan

 

kastike:

2 rkl soijakastiketta

2 rkl sitruunamehua

2 rkl makeaa chilikastiketta

 

1. Kuori ja raasta omena kulhoon ja sekoita raasteen joukkoon sitruunamehu, korppujauhot ja muna. Anna turvota viitisen minuuttia

2. Kuori ja raasta valkosipuli ja inkivääri ja lisää ne kulhoon. (Hienonna korianteri) Lisää loput pyörykkämassan ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta pyöryköitä, pihvejä tai kepakoita ja paista ne pannulla tai uunissa kypsiksi (225 astetta, noin 20 minuuttia)

3. Valmista kastike sekoittamalla ainekset yhteen

 

 

Punajuuri-sinihomejuustoburgerit

Punajuuri taipuu näköjään moneksi! Ei olisi kyllä itselleni tullut mieleen tehdä punajuuresta burgeria. Ehkäpä olisin saattanut keksiä tehdä pihvit lindströmin tyyliin, mutta tämä idea oli aivan uutta minulle. Kokonaisesta punajuuresta leikattiin viipaleita, jotka paahdettiin kypsiksi uunissa ja nuo viipaleet toimittivat sitten pihvin virkaa, eli tämä burgeri oli täysin lihaton – todellakin tervetullut uusi idea!

Idea toimi ja maut sopivat loistavasti yhteen! Seuraavalla kerralla ostan yhden suuren punajuuren, josta voi leikata kokonaisia ”pihvejä” burgerin väliin. Pienemmillä viipaleilla täytetty burgeri ei pysynyt kovinkaan hyvin kasassa, kun punajuuriviipaleet luisuivat toisiaan vasten. Alkuperäisen ohjeen vadelmamajoneesi korvattiin sinappisella versiolla. (Ohje: Etiketti 3/2021)

 

 

 

 

 

burgerisämpylöitä

n. 120 g punajuurta/burgeri

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa

mustapippuria

100 g lehtikaalia/burgeri

sitruunamehua

n. 40 g sinihomejuustoa/burgeri

majoneesia (mausta halutessasi sinapilla ja srirachalla)

 

1. Kuori punajuuret ja leikkaa ne sopivan paksuisiksi kiekoiksi. Asettele kiekot uunipellille leivinpaperin päälle. Lurauta päälle hieman oliiviöljyä ja hunajaa ja ripsauta mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Paahda 225-asteisessa uunissa, kunnes punajuuret ovat sopivan kypsiä (eli ei löllöä, vaan kivasti al dente). Tämä vie reilun puoli tuntia, riippuen tietysti viipaleiden paksuudesta!

2. Mausta majoneesi, mikäli haluat. Tavallinenkin käy oikein hyvin! Viipaloi sinihomejuusto.

3. Poista lehtikaalin lehdistä paksu lehtiruoti ja paloittele lehdet rouheasti. Paista lehtikaalia paistinpannulla oliiviöljyssä, kunnes osa lehdistä on paistunut rapeiksi. Mausta lehdet sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla

4. Voitele burgerisämpylät kevyesti voilla ja paahda ne paistinpannulla (tai laita uuniin punajuurien kanssa kypsennyksen loppuvaiheilla). Sivele sämpylöiden pinnoille majoneesia. Laita pohjasämpylän päälle ensin lehtikaalia, sitten punajuurta ja lopuksi sinihomejuustoa. Kansi päälle ja syömään!

 

 

 

Maissi-juusto-pancakes

Viikonlopuissa on parasta aika keittiössä! Ensin hoidetaan pakollinen viikkosiivous alta pois ja sitten tasoitellaan sen aiheuttamaa ärsytystä kauhojen ja kulhojen kanssa kolistellen. Joka toinen viikonloppu, kun pojat ovat luonani, leivon lauantaisin aina leipää ja iltapäivällä jotain makeaa – lähinnä heitä varten. Sitten illalla on vuorossa vielä jotain hyvää ruokaa, ja nimenomaan sellaista, jota on syömisen lisäksi myös mukava laittaa.

Sunnuntain kohokohta keittiössä on edelleen päivällinen, jolloin saan murusenkin kokoonpanoon ja kaikki rakkaat saman pöydän ääreen. Nyt uutena ideana viikonloppuihin tuumailin sunnuntaiaamujen aamupalaa ja siihen jotain erityisempää. Tämän myötä sunnuntain voisi aloittaa normaalisti rauhassa aamukahvilla ja sen jälkeen vielä rennoilla pikkupuuhastelulla keittiössä. Sunnuntaina kun voidaan aivan hyvin syödä aamupalaa vähän myöhemminkin – teinit kun köllöttelevät mielellään pitkään. Pojat ovat saaneet viikolle omat ruuanlaittovuoronsa niin nyt on erityisen mukava laittaa heille sitten viikonloppuisin jotain hyvää.

En tiedä onko tämä nyt sitten ruusunpunaisin ajatuksin ajateltu, mutta ainakin parina ensimmäisenä testisunnuntaina tämä sujui juuri niin kuin ajattelinkin: aivan kaikessa rauhassa omaa aikaa viettäen ja siitä nauttien. Ensimmäisellä aamupalalla nautiskeltiin Jamie’s Superfood -ohjelmasta bongaamiani hieman terveellisempiä pannukakkuja, jotka yllätyksekseni maistuivat hyvin myös nuorisolle! Ohjeessa annokseen kuului myös pannulla paistettua banaania, mutta koska YÄK en syö, niin en paistanut niitä muillekaan. Ja tuhtia syötävää nämä olivat ilman banaanilisääkin! Tämän jälkeen olikin hyvä lähteä aamupäivän lenkille – kyllä jaksoi!

 

 

 

 

 

 

 

n. 15 kpl

 

n. 300 g säilöttyä tai pakastemaissia

2 kananmunaa

200 g raejuustoa

0,5 tl suolaa

0,25 tl mustapippuria

150 g täysjyväjauhoja (käytin grahamia ja spelttiä)

1 tl leivinjauhetta

2 kevätsipulia varsineen tai shalot- tai punasipulia

chiliä maun mukaan

(tarvittaessa maitoa)

 

lisäksi:

paistettua pekonia

chilikastiketta

turkkilaista jogurttia

vaahterasiirappia

 

1. Kuori ja hienonna sipulit ja sekoita kaikki taikinan ainekset yhteen. Taikina saa olla hieman löysähköä mössöä, joka hieman valuu lusikasta, eli ei aivan kiinteää

2. Nostele taikinasta pieniä lettusia pannulle (pikkulettupannu on tässä hyvä) ja paista ne molemmin puolin kypsiksi

3. Tarjoa lämpiminä lisukkeiden kera

 

Parsakaalipestopasta

Jokusen viikon ajan meillä on ollut tapana (lue: äidin pakkosyöttämänä hirveän hyvänä ideana), että molemmat pojat saavat oman ruuanlaittopäivän viikolla. He saavat itse valita mitä haluavat syödä ja laittaa, minä hankin ainekset ja he valmistavat ruuan. Ruuanlaittopäivät on valikoitu niin, että minulla on silloin hieman lyhempi työvuoro, jolloin voin olla apuna tarvittaessa. Mutta idea on, että pojat lukevat itse ohjeesta mitä täytyy tehdä ja minä köllöttelen olkkarissa ja nousen auttamaan, mikäli tarvis. Minulla on tällä hetkellä oma ruokavalio, jota toteutan arkipäivät, jolloin poikien laittamista ruuista riittää useimmiten heille koko viikoksi syötävää – minä kokkailen sitten heille täydennystä tarvittaessa.

Viikonloppuna sitten on taas minun vuoroni olla keittiössä ja arkisten ruokavaliorajoitusteni jälkeen kysyn itseltäni mitä haluan syödä! Tällä hetkellä haluamiseni on vahvasti kasvisvoittoista ruokaa. Koska nuoriso ei ole ihan samoilla linjoilla kanssani tämän asian suhteen, en pilaa meidän kenenkään viikonloppua pakottamalla heitä syömään heille epämiellyttäviä ruokia vain itseni takia (kannustan toki maistamaan edes pikkuisen), kokkailen viikonloppuisin siis jokaiselle jotain Ja tämähän sopii minulle oikein hyvin!

Parsakaali on ollut ikuinen inhokkini, mutta jonka makuun olen kuitenkin lopulta tykästynyt aivan tässä lähiaikoina – sanoisin, että ehkäpä noin parin viime vuoden sisään. Nyt parsakaalia tekee usein jopa mieli! Ja nyt löytyikin aivan huikea parsakaaliruoka, jossa parsakaalin maku pääsee mahtavasti esille, eikä kypsennyksen kanssa tarvitse olla niin tarkkana. Parsakaali täytyy ehdottomasti syödä sopivan napakkana, mutta tässä ruuassa mahdollinen pieni ylikypsyyskään ei haittaa, kun lopulta kaikki menee mössöksi kuitenkin. Tämä oli ehdottomasti kokeilemisen arvoista ja paljon parempaa mitä ennalta ajattelin! (Ohje: K-ruoka 8/2021)

 

 

 

 

4 annosta

 

parsakaalipesto:

400 g parsakaalia

1 ruukku basilikaa

100 g fetajuustoa

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl oliiviöljyä

0,5 tl suolaa

0,25 tl mustapippuria

1 valkosipulinkynsi

 

lisäksi:

350 g fusilli-pastaa

mustapippuria

parmesaania

 

1. Valmista pesto: leikkaa parsakaalista kukinnot irti ja paloittele varsi pienehköiksi paloiksi. Paloittele myös kukintoja pienemmiksi. Kuumenna kattilassa vettä ja laita kattilaan ensin parsakaalin varsipalat, keitä niitä pari minuuttia ja lisää kattilaan sitten kukinnot. Keitä vielä parisen minuuttia. Valuta parsakaalit ja laita ne kylmään veteen, jotta väri säilyy kauniina

2. Laita jäähtyneet parsakaalit ja muut peston ainekset monitoimikoneen kulhoon tai tehosekoittimeen ja aja seos tasaiseksi

3. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Ota pastan keitinvettä syrjään 1-2 dl ja valuta kypsä pasta sitten.

4. Sekoita pesto valutetun pastan joukkoon ja ohenna tarvittaessa keitinvedellä. Viimeistele annokset mustapippurilla ja tuoreella parmesaaniraasteella

Santiago

 

4 cl vaaleaa rommia

1 cl triple seciä

1 cl sokerilientä

1 tl grenadiinia

 

Mittaa ainekset shakeriin muutaman jääpalan kanssa ja ravista voimakkaasti. Täytä lasi jäämurskalla ja valuta juoma lasiin.

 

Feta-kikhernepihvit

Uudet kasvisruokaohjeet ovat aina tervetulleita ja tähän ihanaan ohjeeseen törmäsin Yhteishyvän nettisivuilla. Kikherneet ja feta ovat molemmat ruoka-aineita, joista tykkään paljon ja kun ne yhdistää, niin ei voi mennä pilalle. Pelkäsin hieman, että pihveistä tulee kuivia, mutta lopputulos oli mukavan mehevä. Lisukkeena näiden kanssa oli munanuudeleita ja kylmää sitruunaista jogurttikastiketta. 

 

 

 

 

 

 

 

 

n. 300 g esikäsiteltyjä kikherneitä

1 tl jeeraa

1 tl chilitahnaa (käytin punaista currytahnaa)

0,5 tl suolaa

0,5 dl korppujauhoja

0,5 sitruunan raastettu kuori

1 kananmuna

100 g fetajuustoa

 

1. Huuhtele ja valuta kikherneet ja laita ne kulhoon. Lisää kaikki muut aineet fetajuustoa lukuun ottamassa. Surauttele tasaiseksi sauvasekoittimella. Voit käyttää myös leikkuuterällistä monitoimikoneen kulhoa.

2. Murustele massan joukkoon fetajuusto ja sekoita tasaiseksi

3. Muotoile massasta kostutetuin käsin pihvejä ja paista ne öljyssä rapean kypsiksi molemmin puolin. Minä käytin paistamisessa pikkulettupannua, jonka syvennyksiin nostelin massan lusikalla ja painelin sormin hieman kasaan.

 

 

 

Voipizza

Voipizza! Kaikkea sitä kuuleekin ja kaiken ääreltä sitä itsensä löytääkin! Murunen näki tämän idean Hard kokin youtube-kanavalla ja pitkään haudutteli ajatusta ja tuumaili, että sitä pitää kyllä kokeilla. No, sittenpä viime keväänä eräänä perjantaina, kun tulin töistä, oli pizzataikina kohoamassa – itse asiassa kaksin kappalein, kun tuntui, että ensimmäinen ei ehkä ollut onnistunut. Hieman laiskasti taikinat kohosivat ja ehdittiin saunoakin pizzaa odotellessa.

Voipizza on melkeinpä kuin tavallinen pizza, mutta siihen ei tule lainkaan tomaattikastiketta, vaan sen tilalle pohjan päälle laitetaan voita. Ihan reilulla kädellä. Voi kannattaa pehmittää huoneenlämpöiseksi, jolloin siitä saa sormin irti sopivia nokareita, jotka vaan levitellään pizzapohjan päälle. Tuntui hieman ylirasvaiselta tuo idea…

Mutta koska muruseni oli tästä nyt innostunut, niin tokihan tätä mielenkiinnolla maistetaan. Pizzapohjan (ja voin) päälle leviteltiin juustoraastetta, ilmakuivattua kinkkua ja aivan ohuen ohuita tomaattiviipaleita. Uuni kuumennettiin 250-asteeseen ja pizza sujautettiin kuumalle pellille paistumaan. Valmiin pizzan päälle laitettiin vielä rucolaa.

Ensimmäistä testiä paisteltiin aivan liian kauan – reilun vartin verran. Pizzan vaaleus hämäsi ja pohja pääsi paistumaan hieman liian rapeaksi. Onneksi meillä oli kaksi taikinaa, joten pyöräytettiinpä saman tien sitten uusi yritys. Nyt pizza paistui uunissa 12 minuuttia ja jäi ehkä hieman raa’aksi. Eli tämä pizza on vahdittava ja tarkkailtava ja löydettävä omalle uunille sopiva paistoaika ja -lämpötila.

Täytteiden annostelun kanssa täytyy olla varovainen! Koska pohjassa on jo voita, ei juustoa kannata kovinkaan paksulti laittaa, että pohja jaksaa paistua. Vähärasvaiset/kuivat täytteet ja vähäisissä määrin ovat tässä kohtaa myöskin järkevä valinta, ettei pohjasta tule vetelän lötkö. Lopputulos oli todella maukas, eikä lainkaan niin rasvainen mitä ennakkoon ajattelin! Kaloreita tässä toki on ihan yllin kyllin - eli ihan kokonaista pizzaa ei ehkä kannata yksin syödä!