Browniet

Browniet kuuluvat amerikkalaiseen ruokakulttuuriin varmaan samalla tavalla kuin meillä mokkapalat. Ja samaa sarjaahan nuo ikään kuin ovatkin. Nappasin Glorian Ruoka&viini -lehden numerosta 10/2024 talteen tämän ohjeen, koska jääkaapissa oli vajaa purkki vaaleaa tahinia, jolle halusin löytää jotain käyttöä. Tahini ei mielestäni tähän oikein sopinut; sen paahteinen maku tuntui tunkkaiselta täyteläisen suklaan ja kaakaon aromien kanssa.

Mutta itse brownie oli loistavaa! Blogia tarkastaessani huomasin, että minulla ei ole minkäänlaista ohjetta tälle leivonnaiselle olemassa eli tässäpä se nyt sitten viimein on. Jos et pidä kahvin mausta, jätä se pois. Lämpimänä syötävään leivonnaiseen lisukkeeksi vaniljajäätelöä ja jäähtyneenä syötävään sokeroimatonta kermavaahtoa ja tämä on täydellistä! Tuhtia ja makeaa – tahniilla tai ilman!

 

 

 

 

 

 

 

 

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhetta

1 tl suolaa

300 g tummaa suklaata

225 g voita

3 tl jauhettua espressoa (käytin tavallista suodatinjauhettua tummapaahtokahvia)

2 dl sokeria

2 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

5 kananmunaa

0,75 dl tahinia

 

pinnalle:

kaakaojauhetta tai tomusokeria

 

1. Vuoraa uunivuoka (n. 30x25cm) leivinpaperilla

2. Yhdistä vehnäjauho, kaakaojauhe ja suola pienessä kulhossa

3. Paloittele suklaa suureen kulhoon ja lisää kulhoon myös voi. Sulata ne mikrossa varovaisesti (voit tehdä sulatuksen myös vesihauteessa). Sekoita lämpimän seoksen joukkoon kahvi ja sokerit.

4. Vatkaa munat yksitellen suklaaseokseen. Siivilöi jauhoseos joukkoon ja kääntele taikina tasaiseksi

5. Kaada taikina vuokaan. Nostele tahini taikinan päälle pieniksi keoiksi teelusikoiden avulla. Marmoroi puutikulla

6. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. Anna jäähtyä puolisen tuntia ennen leikkaamista

7. Siivilöi pinnalle kaakaojauhetta tai tomusokeria ennen tarjoamista

 

 

Mustikkapiirakka

Järjestimme töissä eskarilaisten kanssa äitienpäivän alla yhteisen aamupalakahvihetken lapsille sekä heidän äideille, mummoille tai muille läheisille. Meidän ryhmämme vuoro oli huolehtia makeasta leivonnasta noin 80:lle henkilölle. Pellillä paistettava marjapiirakka on tällaiseen tilanteeseen ehdottomasti näppärin toteuttaa yhdessä lasten kanssa. Ryhmämme ruokaharrastajana aloin tuntea pientä painetta asian suhteen, kun tajusin, että minullahan ei ole tallessa yhtään ihan tavallisen mustikkapiirakan ohjetta! Onneksi ihana lastenhoitajamme jakoi luotto-ohjeensa käyttöömme. (Ohje on kuulemma joskus otettu jostain jauhopussin kyljestä ja muokattu pikkuhiljaa ”omaan suuhun sopivaksi”)

Pari tuntia siinä vierähti, kun teimme neljä pellillistä marjapiirakkaa vieraillemme tarjottavaksi. Lasten innostus oli suuri ja saimmekin harjoitella rauhassa pienissä porukoissa kananmunan rikkomista, tarkkaa mittaamista sekä tietysti ohjeen lukemista ja erilaisia mittayksiköitä. Ihanaa kun saa harrastaa myös töissä ja jakaa tekemisen iloa myös tulevaisuuden leipureille! (Ja nyt minullakin on hyväksi havaittu marjapiirakan ohje!)

 

 

 

 

1 uunipellillinen

 

4 kananmunaa

2 dl sokeria

6 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 dl (kaura)maitoa

2 dl ruokaöljyä (tai vaikkapa voisulaa)

200 g pakastemustikoita

 

1. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi

2. Sekoita kuivat aineet kulhossa

3. Sekoita kuivat aineet muna-sokerivaahtoon vuorotellen maidon ja rasvan kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi

4. Kaada taikina uunipellille ja ripottele jäiset mustikat pinnalle. Voit halutessasi ripotella päälle vielä hieman hienoa sokeria

5. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia

 

Sitruuna-vadelmablondies

Vadelmien aika on alkaa olla käsillä taas! Meidän mökkimaisemissamme vadelmat eivät tänä kesänä oikein kasvaneet. Olisiko kylmä alkukesä yhdistettynä porottavan kuumaan hellejaksoon vaikuttanut avonaisella paikalla kasvavien vadelmapuskien kukoistukseen. Onneksi vadelmia saa myös pakastealtaasta mikäli akuutti tarve sattuu iskemään!

Tämä leivonnainen on makea ja tuhti, mutta vadelma ja sitruuna raikastavat kokonaisuutta mukavasti. Ei tätä siltikään kovinkaan suurta palaa tarvitse syödä, kun makeannälkä on varmasti tyydytetty! Parhaimmillaan tämä on varmaankin pieninä suupalasina juhlien noutopöydässä tarjottuna. Suupalan voi jalostaa myös leivokseksi pursottamalla päälle kermavaahtoa ja koristelemalla tuoreilla vadelmilla. (ohje: K-ruoka 5/2024)

 

 

 

 

250 g voita

3 dl sokeria

2 kananmunaa

2 tlk (à 397g) kondensoitua maitoa (makeutettua)

1 rkl sitruunankuoriraastetta

1 dl sitruunamehua

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

200 g pakastevadelmia

 

koristeluun:

tomusokeria ja tuoreita vadelmia

(laitoin kuuman piirakan päälle valkosuklaarouhetta)

 

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri ja lisää seokseen huoneenlämpöiset kananmunat samalla voimakkaasti vatkaten

2. Lisää seokseen kondensoitu maito sekä sitruunan kuori ja mehu. Sekoita tasaiseksi

3. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin ja lisää ne taikinaan. Kääntele tasaiseksi

4. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja painele jäiset vadelmat taikinaan.

5. Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 35 minuuttia. Jäähdytä ja leikkaa annospaloiksi (n. 48 palaa)

 

Tomaatti-mozzarellapiirakka

Tein pitkästä aikaa suolaista piirakkaa ruuaksi – lähinnä itselleni. Sain kuitenkin yllättyä iloisesti, että kaikkea epäilevät lapseni ovat iän myötä kasvaneet monipuolisiksi ruokailijoiksi ja molemmat tykkäsivät tästä piirakasta. Loppujen lopuksi söin itse tätä vain yhden palan ja loput meni niin sanotusti ”parempiin suihin”. Hyvä niin – taas yksi ruokalaji, joka maistuu koko porukalle. Ja vieläpä ilman lihaa!

Pohjaan voi käyttää valmista taikinaa tai tehdä taikinan itse – se on makuasia. Itse tykkään rahka-voitaikinasta, ja käytin tähän hyväksi havaittua piirakkapohjan ohjetta, joka löytyy täältä. Itse vaihtaisin karamellisoidun sipulin tavalliseen raakaan punasipuliin, makuuni karamellisoitu sipuli oli liian makeaa. Poikien mielestä sipuli oli hyvää juurikin makeana. (ohje: ig: kotonakiehuu)

 

 

 

1 annos piirakkataikinaa

n. 3 rkl vihreää pestoa

1 pallo mozzarellaa

n. 150 g kirsikkatomaatteja

3 kananmunaa

150 g creme fraichea

0,5 tl suolaa

0,5 tl kuivattua basilikaa

0,25 tl mustapippuria

 

karamellisoitu punasipuli:

1 iso punasipuli

nokare voita

2 rkl ruskeaa sokeria

ripaus suolaa

 

1. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina vuokaan

2. Levitä pohjan päälle pesto

3. Viipaloi mozzarella ja levitä viipaleet peston päälle

4. Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Sulata pannulla voi ja lisää sokeri sen sekaan. Sekoittele kunnes sokeri on liuennut ja lisää sipulit pannulle. Kuullota keskilämmöllä pehmeiksi samalla sekoitellen. Mausta pienellä ripauksella suolaa. Levitä sipuliviipaleet tasaisesti piirakkavuokaan

5. Paloittele kirsikkatomaatit ja levitä nekin vuokaan

6. Sekoita kananmunat ja creme fraiche tasaiseksi seokseksi. Mausta seos ja kaada piirakan päälle

7. Paista 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia

 

Aamiaispizzat

Pizzaa olen joskus syönyt aamupalalla, mikäli sitä on sattunut jääkaapissa tähteenä olemaan. Oikein hyvältä se on aamukahvinkin kanssa maistunut! Tässä pizzassa oli kuitenkin jotain uutta, kun pizzan päälle laitettiin kananmunaa ja pekonia! Todella hyvin toimiva idea, tosin yön yli kylmälevossa ollut taikinani ei ehtinyt lämmetä kylliksi ja oli hieman jähmeä käsiteltävä. Tämän vuoksi pizzoista tuli mielestäni liian paksut, mutta makuunhan se ei tietysti vaikuttanut. Seuraavalla kerralla kohotan taikinan paremmin ja lepuutan valmiina paloina, jolloin se on helpommin työstettävissä aamulla. Idea tähän löytyi Yhteishyvästä. 

 

 

 

 

 

Kauli pizzataikina ohuiksi pohjiksi. Levitä pohjien päälle ranskankermaa ja halutessasi raasta sen päälle hieman parmesaania. Riko pohjan päälle kananmuna ja jätä keltuainen ehjäksi. Laita kananmunan ympärille pari viipaletta pekonia ja haluamiasi kasviksia (esim. tomaattia, paprikaa, parsaa, sipulia, herkkusieniä). Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin vartin verran, kunnes pizzat ovat kypsiä.

Mantelitorttu

Tämäkin ohje on kirjoitettu Jamie Oliverin ohjelmasta, tällä kertaa Pikaherkuista. Määrät on alle muunneltu täkäläisiin pakkauskokoihin sopiviksi. Torttu oli nopea ja vaivaton valmistaa ja vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta todella herkullinen ja yllättävän mehevä! Paisto meinasi livahtaa hieman pitkäksi ja pinnalla ollut tomusokeri sai hieman liikaa väriä. Torttu oli sisältä kuitenkin aivan nippa nappa kypsä, joten jättäisin oikeastaan tomusokerin päältä kokonaan pois, täytteessä on makeutta jo melko paljon. Pieni vaniljakastike- tai -jäätelölisä olisi tähän paikallaan ja ehkäpä vielä muutama tuore mansikka tai vaikkapa persikka- tai luumuviipale raikastamaan kokonaisuutta. Näppärä jälkiruokaleivonnainen!

 

 

 

 

600 g voitaikinaa

 

täyte:

80 g mantelijauhetta

60 g tomusokeria

1 kananmuna

1 rkl ranskankermaa

 

lisäksi:

kananmuna

tomusokeria

 

1. Sekoita täytteen ainekset sekaisin

2. Kauli taikina ohueksi levyksi (n. 0,5 cm) ja leikkaa siitä lautasen avulla kaksi yhtä suurta pyörylää.

3. Aseta toinen taikinalevy leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä täyte taikinan päälle (jätä reunoille hieman tyhjää). Nosta toinen taikinalevy täytteen päälle ja nipistele levyt yhteen haarukalla

4. Paina sormella tortun keskelle kuoppa ja leikkaa siitä lähtien viillot tortun pintaan. Voitele kananmunalla siivilöi päälle tomusokeria

5. Paista 225-asteisessa uunissa alatasolla noin 15 minuuttia

 

Vaahterasiirappi-banaanipalat

Voihan ilmellyksen imellys! Tässä sitä riittää! Banaania, sokeria, siirappia ja praliinia. Kuopuksella tuli raja vastaan ja hänen mielestään tämä oli nyt jo vähän liikaa! Muruselle ja esikoiselle maistui onneksi. Itse maistelin vain vähän ja totesin, että ei, koska banaani ja kaneli. Tämän leivonnaisen teinkin ihan vain näitä porukan banaanifaneja varten.

Praliinia tein nyt ensimmäistä kertaa, eikä se ihan onnistunut. Mantelit ottivat hieman liikaa väriä kuumalla pannulla. Sokerillekin pannu oli yllättäen hieman liian kuuma ja se suli ja paahtui todella nopeasti. Ohjeen mukaisesti sekoitin mantelit sulan sokerin sekaan, jolloin praliini jämähti ja kovettui liikaa jo pannulla. Tämän vuoksi rouhin praliinin isolla veitsellä murusiksi leivonnaisen päälle. Tarkoitus olisi, että praliinilevystä saisi lohkaistua suurempia palasia koristeeksi. Mielestäni sokeria oli myös liian vähän mantelien määrän nähden.

Suosittelen, että praliinia varten sulatetaan enemmän sokeria kuin alla olevassa ohjeessa (lähtisin seuraavan kerran kokeilemaan 2,5 dl:lla tai vaihtoehtoisesti manteleiden määrää voi vähentää, minulla praliinia jäi yli). Paahdetut mantelilastut levitetään tasaisesti leivinpaperin päälle ja sula sokeri valutetaan suoraan manteleiden päälle – näin ainakin Masterchef Australiassa tämä homma tehdään! :D Muuten ohje oli oikein hyvä, pohja oli mehevän kostea ja kuorrutus maukasta. Jos tykkää banaanista ja imelästä niin kannattaa kokeilla! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 3/2017)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

pohja:

4 kananmunaa

3 dl sokeria

150 g voita

2 dl kaurahiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl kanelia

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

3 kypsää banaania

1 dl kermaa

 

praliini:

100 g mantelilastuja (laita manteleita vähemmän tai sokeria enemmän!)

1,5 dl sokeria

 

kuorrutus:

50 g voita

300 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl vaahterasiirappia

2-3 dl tomusokeria

 

1. Valmista ensin pohja. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi ja anna sen jäähtyä hetki. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa kanamunat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Tilsi banaanit soseeksi haarukalla tai perunasurvimella. Yhdistä kaikki taikinan aineet varovaisesti käännellen ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista pohjaa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Jätä jäähtymään.

2. Valmista praliini. Paahda mantelilastut pannulla ja levitä ne leivinpaperin päälle tasaiseksi kerrokseksi. Sulata sokeri pannulla ja anna sen ruskistua kevyesti. Kaada sula sokeri mantelilastujen päälle ja jätä kovettumaan huoneenlämpöön. Murra jäähtynyt praliini palasiksi tai rouhi veitsellä

3. Valmista kuorrute. Sulata voi ja sekoita sen joukkoon tuorejuusto ja vaahterasiirappi. Lisää tomusokeria sen verran, että kuorrute ei ole enää juoksevaa, vaan pysyy pohjan päällä.

4. Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle. Leikkaa annospaloiksi ja koristele praliinilla. (Meillä leikattiin palaset isosta levystä oman maun mukaan)

Hedelmä-granolapiirakka

Tässäpä viikonlopun leivonnainen, josta teini totesi, että maistuu kyllä vähän liian terveelliseltä! Lohdutin lastani, että kyllä se sokerin ja voin määrällä kivasti kompensoituu, syö huoletta vaan! Lopputulos oli herkullisen mehevä, päältä melko lailla mureneva ja jääkaappisäilytyksen jälkeen pohja oli todella kova, joten hetki huoneenlämmössä ennen tarjoamista on paikallaan. Parhaimmillaan tämä oli kuitenkin aivan tuoreena, kun hedelmät olivat vielä hieman lämpimiä. (Ohje Glorian Ruoka&viini 6/2014)

 

 

 

 

pohja:

200 g voita

2 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

3 dl kookoshiutaleita

2,5 dl vehnäjauhoja

 

granola:

0,5 dl oliiviöljyä

1,5 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa

2,5 dl kaurahiutaleita

0,5 dl cashew-pähkinöitä

0,5 dl manteleita

0,25 dl seesaminsiemeniä

(0,5 tl kardemummaa)

 

2 isoa luumua

2 omenaa

200 g vadelmia

 

1. Valmista ensin pohja: sekoita pehmeä voi ja sokerit puuhaarukalla sekaisin. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Nosta jääkaappiin odottamaan.

2. Valmista granola: kuumenna öljyä ja vaahterasiirappia kattilassa sen aikaa, että seoksen saa sekoitettua tasaiseksi. Rouhi pähkinät ja mantelit ja sekoita niiden joukkoon kaurahiutaleet ja seesaminsiemenet. Kaada öljyseos päälle ja sekoita tasaiseksi.

3. Valmistele hedelmät: kuori omenat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Puolita luumut, poista niistä kivet ja viipaloi myös ne.

4. Pingota irtopohjavuoan (halk. n. 24cm) pohjalle leivinpaperi. Painele taikina vuoan pohjalle. Asettele pohjan päälle hedelmäviipaleet ja vadelmat tasaisesti ja levitä niiden päälle granola

5. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Laita loppuvaiheessa vuoan päälle leivinpaperi ettei pinta pääse paahtumaan liikaa. (Minulla vuoasta valui rasvaa, laitoin uunipellin ja leivinpaperin vuoan alapuolelle niin ei uuniin tullut sotkua)

6. Anna jäähtyä vuoassaan huoneenlämpöiseksi. Tarjoa maustamattoman jogurtin tai löysäksi vatkatun kerman kera

 

Kukkakaali-pizzapie

Tämä ohje on napattu Jamie Oliverin kasvisruokakirjasta. Olen monesti huomannut, että käännetyissä keittokirjoissa ei aina ole huomioitu suomalaisia pakkauskokoja, annoskokoja tai uunin lämpötiloja ja usein ohjeiden kanssa menee hieman säätämiseksi. Niin kävi myös nyt – toki osittain myös sen vuoksi, että en tutustunut ohjeen määriin tarpeeksi huolella ennakkoon.

Tein taikinaa ohjeen mukaisen määrän, mutta se kohosi aivan valtavasti ja päädyin käyttämään siitä lopulta vain puolet. Toisen puolikkaan laitoin pakastimeen – teenpähän joku kerta siitä vaikka pizzan. Kukkakaalia minulla oli hieman vähemmän kuin ohjeessa ja pienensin täytteen ohjetta samassa suhteessa. Täytteessä oli siltikin minun makuuni liikaa kastiketta suhteessa kukkakaalin määrään. Myös maustaminen jäi aikalailla vajaaksi eikä juuston maku päässyt esille, vaikka laitoin sitä enemmän kuin ohjeessa oli mainittu.

Lopputulos oli kuitenkin teknisesti onnistunut: pizzapie kohosi ja kypsyi kauniisti ja jopa kuopus halusi maistella tätä ja syödä vielä seuraavanakin päivänä. Mutta mitä teen seuraavalla kerralla toisin? Valmistan pizzapien piirakkavuoassa ja teen kastiketta vähemmän. Täytettä tähän minun piirakkaani meni vain vajaa puolet siitä minkä valmistin. (Lisäsin ylijääneeseen kukkakaali-juustokastikkeeseen reilusti porkkanaraastetta, keitin pastaa ja ohensin soosia hieman keitinvedellä. Siinäpä oli taas muutama lounasannos valmiina! Herkullista muuten näinkin!)

Pizzapieta varten laittaisin kastikkeeseen mausteeksi worchestershirekastiketta ja hieman srirachaa. Myös aurajuustomurut antaisivat tähän mukavaa suolaista lisää. Ja jos ei halua pitää tätä pelkästään kasvisruokana, niin rapeaksi paistettu pekonimuru kävisi kastikkeeseen myös mainiosti!

Ideana tämä oli todella hyvä – pientä säätöä vaan! Alla olevan ohjeen määriä on jo muokattu.

 

 

 

 

 

 

 

taikina:

1,5 dl vettä

0,5 pss kuivahiivaa

0,25 tl suolaa

3-4 dl vehnäjauhoja

pieni luraus oliiviöljyä

 

täyte:

1 sipuli

25 g voita

1 tl dijon-sinappia

0,5 dl vehnäjauhoja

3,5 dl kevytmaitoa

3 laakerinlehteä

200 g kukkakaalia

80 g cheddarjuustoa

1 rkl soijakastiketta

1 rkl worchestershirekastiketta

(srirachaa maun mukaan)

suolaa

reilusti mustapippuria

 

1. Valmista ensin taikina: vatkaa kuivahiiva reilusti kädenlämpöiseen veteen ja jätä tekeytymään pariksi minuutiksi. Lisää suola ja vaivaa taikinaan jauhot. Jatka vaivaamista, kunnes taikinasta tulee kimmoisa. Hiero taikinan pintaan kevyesti oliiviöljyä, peitä kulho ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

2. Valmista täyte: kuori ja hienonna sipuli ja raasta cheddar. Leikkaa kukkakaali viipaleiksi ja paloittele ne sopiviksi suupaloiksi. Sulata voi reunallisessa paistinpannussa tai kasarissa, lisää pannulle tilkkanen vettä ja kuullota sipuli pehmeäksi. Sekoita joukkoon sinappi ja vehnäjauhot. Lisää maito pienissä erissä huolellisesti sekoitellen (voit käyttää vaikka vispilää niin paakkuja ei niin helposti tule). Lisää laakerinlehdet ja kukkakaali ja keittele kastiketta miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin vartin ajan, kunnes kukkakaali on kypsynyt ja kastike saostunut. Poista laakerinlehdet. Lisää lopuksi juusto ja mausteet ja nosta kastike hetkeksi jäähtymään.

3. Voitele pieni uunivuoka tai piirakkavuoka (en voidellut, kun taikinan pinta oli niin öljyinen) ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada hieman jäähtynyt täyte pohjan päälle, jätä pari senttiä vajaata. Peitä vuoka ja anna piiraan vielä kohota uunin lämpiämisen ajan.

4. Paista 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia kunnes taikina on kypsää ja piiras saanut kauniin värin pintaan

 

Hidas pizzapohja juurella

Perinteinen hiivalla tehtävä pizzataikina on jäänyt keittiössäni jo aivan unholaan ja vaihtunut hapanjuuritaikinaan – maun ja koostumuksen vuoksi. Tämän hetken trendi hapanjuurileivonnassa on Respectus Panis -leivontamenetelmä, jossa leipätaikina kohotetaan aivan pienellä määrällä jääkaappikylmää juurta sen sijaan, että juuri ruokittaisiin aktiiviseksi ja taikina tehtäisiin siitä. Tätä menetelmää olen itsekin pari kertaa kokeillut ja todennut sen todella vaivattomaksi tavaksi leipoa!

Silmiini osui ohje pizzataikinasta, joka oli tehty tällä menetelmällä ja pitihän se tietenkin kokeilla. Tästä tuli sekä maullisesti että koostumuksellisesti paras pizza mitä olen tehnyt – todennäköisesti pitkän kylmälevon ansiosta! Myös murunen kehui pizzaa ja sen rapeaa pohjaa!

Tämä on myös siinä mielessä hyvä ohje, että pizzan valmistamiseen taikinoineen ja kohotteluineen ei mene koko päivää, vaan pizzan voi tehdä juuri sillä kellonlyömällä kuin hyvältä tuntuu! Taikinapallerot voivat pötkötellä jääkaapissa useammankin päivän ennen leipomista, joten myös taikinan valmistamisen voi tehdä juuri siinä kohtaa kuin aikatauluihin sopii. Tällä tavalla pizzasta saa halutessaan myös nopeaa arkiruokaa! Ohjeita löytyy erilaisia, minä käytin tätä Leila Pentin Facebookissa jakamaa ohjetta.

 

 

 

 

2 pizzaa

 

200 g vettä

3-4 g suolaa

n. 2 g jääkaappikylmää juurta

260 g vehnäjauhoja

 

1. Sekoita ainekset sekaisin ja jätä lepäämään puoleksi tunniksi

2. Taittele taikina ja jätä lepäämään kahdeksi tunniksi

3. Taittele taikina vielä kertaalleen. Kaada taikinakulhoon pieni tilkkanen oliiviöljyä ja pyöräytä taikina ja kulho öljyllä. Peitä kulho kannella tai liinalla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan 12-16 tunniksi

4. Kaada taikina pöydälle, jaa se kahteen osaan ja muotoile taikinoista pallot. Laita pallot pieniin kulhoihin tai pakastepusseihin. Peitä kulhot esim. kelmulla. Nosta taikinapallot jääkaappiin lepäämään vähintään vuorokaudeksi

5. Nosta taikinat huoneenlämpöön noin tunniksi ennen leipomista

 

Perunapizza

Jaa-a. Mitähän tästä sanoisin… Se on ainakin selvää, että jos haluaa pizzan kaltaista tuotetta, niin tälle tielle ei kannata lähteä. Jos pizzapohjan haluaa korvata kasviksilla, niin edelleenkin suosittelen lämpimästi bataattipohjaista pizzaa, jonka rakenne on sopivan napakka kannattelemaan päälle laitettavat täytteet.

Mutta, jos unohdetaan kokonaan ajatus pizzasta, niin tämä ruoka oli omaan makuuni aivan loistava! Se, mikä tässä tökki suhteessa ajatuksesta pizzaan, oli perunan pehmeys ja sen kautta pohjan mössöisyys, mutta toisaalta juuri se perunan pehmeys antoi ruuan makumaailmaan mukavan täyteläisen rungon. Tämän ruuan voisi hyvinkin valmistaa vaikka uuni- tai piirakkavuoassa ja kutsua tätä piirakaksi, jolloin se olisi paljon enemmän sitä mitä nimessä luvataan.

Suosittelen kokeilemaan ja varioimaan täytteitä mielen mukaan! (Ohje: Yhteishyvä 5/2019)

 

 

 

 

 

 

 

 

pohja:

500 g perunoita

luraus oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

 

täytteeksi (esim):

1 iso punasipuli viipaloituna (tai pari sipulia kuullotettuna)

150 g ranskankermaa

vajaa 100g mozzarellaraastetta

100 g kylmäsavulohta

puolikkaan sitruunan mehu

 

pinnalle:

tuoretta tilliä

vastaraastettua parmesaania

 

1. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi.

2. Laita matalareunaiselle uunipellille leivinpaperi ja voitele siihen öljyllä suuri ympyrä. Taputtele perunaviipaleet kuiviksi talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä ja asettele viipaleet öljytyn ympyrän päälle. Mausta suolalla ja pippurille. Aseta päälle toinen leivinpaperi ja toinen uunipelti. Laita pellin päälle paino, esim. valurautapannu tai kivinen suuri mortteli. Kypsennä perunaviipaleita 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia

3. Valmistele täytteen ainekset pohjan kypsyessä

4. Levitä kypsän pohjan päälle ranskankerma ja ripottele sen päälle juustoraaste. Asettele juuston päälle lohiviipaleet ja sipuli (raakana tai kypsäksi kuullotettuna). Pirskottele päälle sitruunamehua. Kypsennä vielä kymmenisen minuuttia

5. Raasta valmiin kuuman paistoksen päälle parmesaania ja viimeistele tillisilpulla

 

 

Voipizza

Voipizza! Kaikkea sitä kuuleekin ja kaiken ääreltä sitä itsensä löytääkin! Murunen näki tämän idean Hard kokin youtube-kanavalla ja pitkään haudutteli ajatusta ja tuumaili, että sitä pitää kyllä kokeilla. No, sittenpä viime keväänä eräänä perjantaina, kun tulin töistä, oli pizzataikina kohoamassa – itse asiassa kaksin kappalein, kun tuntui, että ensimmäinen ei ehkä ollut onnistunut. Hieman laiskasti taikinat kohosivat ja ehdittiin saunoakin pizzaa odotellessa.

Voipizza on melkeinpä kuin tavallinen pizza, mutta siihen ei tule lainkaan tomaattikastiketta, vaan sen tilalle pohjan päälle laitetaan voita. Ihan reilulla kädellä. Voi kannattaa pehmittää huoneenlämpöiseksi, jolloin siitä saa sormin irti sopivia nokareita, jotka vaan levitellään pizzapohjan päälle. Tuntui hieman ylirasvaiselta tuo idea…

Mutta koska muruseni oli tästä nyt innostunut, niin tokihan tätä mielenkiinnolla maistetaan. Pizzapohjan (ja voin) päälle leviteltiin juustoraastetta, ilmakuivattua kinkkua ja aivan ohuen ohuita tomaattiviipaleita. Uuni kuumennettiin 250-asteeseen ja pizza sujautettiin kuumalle pellille paistumaan. Valmiin pizzan päälle laitettiin vielä rucolaa.

Ensimmäistä testiä paisteltiin aivan liian kauan – reilun vartin verran. Pizzan vaaleus hämäsi ja pohja pääsi paistumaan hieman liian rapeaksi. Onneksi meillä oli kaksi taikinaa, joten pyöräytettiinpä saman tien sitten uusi yritys. Nyt pizza paistui uunissa 12 minuuttia ja jäi ehkä hieman raa’aksi. Eli tämä pizza on vahdittava ja tarkkailtava ja löydettävä omalle uunille sopiva paistoaika ja -lämpötila.

Täytteiden annostelun kanssa täytyy olla varovainen! Koska pohjassa on jo voita, ei juustoa kannata kovinkaan paksulti laittaa, että pohja jaksaa paistua. Vähärasvaiset/kuivat täytteet ja vähäisissä määrin ovat tässä kohtaa myöskin järkevä valinta, ettei pohjasta tule vetelän lötkö. Lopputulos oli todella maukas, eikä lainkaan niin rasvainen mitä ennakkoon ajattelin! Kaloreita tässä toki on ihan yllin kyllin - eli ihan kokonaista pizzaa ei ehkä kannata yksin syödä!

 

 

 

 

Crostata di mele - omenatorttu

Omenien aika on vielä käsillä! Kotimaisien omenien satokausi on pitkä ja herkkua riittää pitkälle syksyyn. Omenapiirakoita on varmasti paistettu yhdessä jos toisessakin keittiössä tänäkin syksynä!

Omenapiirakkaan liittyy aina vahvasti kaneli, joka ei ole minun makuuni lainkaan. Siitä syystä omenapiirakkaa ei kotona tule tehtyä juuri koskaan. Omenasta leivonnassa tykkään kyllä ja ihan perinteinen omenahyve, jonka päällä on rapeaa kaurahiutaleista tehtyä muruseosta (ilman kanelia!) on aivan ihanaa. Varsinkin jos siihen päälle kaataa reilun lammikon paksua vaniljakiisseliä!

Tässä ihanassa tortussa yhdistyvät omenan ja vaniljan maut, jotka mielestäni kuuluvat ja sopivat yhteen paljon paremmin kuin omena ja kaneli! Murotaikina onnistui mahtavasti ja se pysyi ihanan mehevänä hedelmäsoseen avulla (en tykkää murenevasta piirakkapohjasta lainkaan). Torttu olisi voinut olla aivan yltiömakea, mutta pohjan vähäisen sokerimäärän, kiisselin sitruunan ja kirpeän omenalajikkeen ansiosta kokonaisuus oli juuri sopiva minun makuuni! Makean ystävien kannattaa käyttää makeampia omenia – minä menin tietenkin Granny Smitheilla! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 2/2010)

 

 

 

 

taikina:

3,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

150 g voita

1 kananmuna

 

täytekiisseli:

4 dl maitoa

1 dl kermaa

1 dl sokeria

3 rkl vehnäjauhoja

3 kananmunan keltuaista

1 tl raastettua sitruunan tai appelsiinin kuorta

1 tl vaniljasokeria

 

lisäksi:

3 omenaa

2 dl aprikoosisosetta (käytin sokeroimatonta hedelmäistä mangososetta)

(ruokokidesokeria)

 

1. Valmista ensin kiisseli. Mittaa pinnoitettuun kattilaan maito, kerma, sokeri, vehnäjauhot ja keltuaiset. Kuumenna koko ajan huolella sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee. Älä keitä! Nosta kattila liedeltä ja sekoita kiisselin joukkoon sitruksen kuoriraaste ja vaniljasokeri. Sekoita hyvin ja jätä jäähtymään. Vispaile kiisseliä muutaman kerran jäähtymisen aikana, että se pysyy tasaisena.

2. Valmista sitten taikina. Mittaa jauhot ja sokeri kulhoon. Kuutioi voi ja nypi taikina tasaiseksi. Lisää kananmuna ryynimäisen seoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Älä vaivaa, ettei taikina sitkisty. (Tein taikinan monitoimikoneen leikkurikulhossa ja mutistelin vain aivan lopun kulhossa). Peitä kulho kelmulla ja anna taikinan levätä puolisen tuntia.

3. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Viipaloi omenat ohuiksi siivuiksi.

4. Voitele piirakkavuoka ja painele tai kauli taikina vuokaan ja sen reunoille. Levitä pohjan päälle aprikoosisose ja kaada sen päälle jäähtynyt kiisseli. Asettele omenaviipaleet kiisselin päälle ja ripottele niiden päälle hieman ruokokidesokeria (ja jos tykkäät kanelista niin kyllähän sekin tähän toki sopii!).

5. Kypsennä torttua 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia kunnes reunat ruskistuvat kauniisti ja omenat saavat hieman väriä. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoamista että kiisseli asettuu. Minä pidin torttua jääkaapissa seuraavaan päivään ennen leikkaamista

 

Peltilihapiirakka

Makumuistoja lapsuudesta: voitaikinaan tehty peltilihapiirakka, jonka välissä oli jauhelihaa, riisiä ja kananmunaa ja vielä parempi versio oli se, jonka täytteenä oli lohta, riisiä ja kananmunaa. Näitä oli monesti tarjolla silloin, kun pöydässä oli vieraita.

En tiedä olenko kertaakaan tehnyt tätä kotona itse. Voi olla, että olen, mutta tämä ei ole keittiööni vakiintunut. Parisen vuotta sitten (tai voi olla pidempikin aika) olin Cebicin keittiön Hannan pitämällä kansalaisopiston kurssilla, jossa valmistettiin monenlaista pikkupurtavaa. Tuolla kurssilla yksi porukka teki tätä piirakkaa ja se maistui aivan yhtä hyvältä kuin silloin joskus kotona.

Nyt viimein sain aikaiseksi tehdä tätä myös itse. Tein taikinaksi rahkavoitaikinan ja voin korvasin vielä kokeilumielessä oivariinilla. Taikinasta tuli todella helposti käsiteltävä ja sanoisin, että oivariinilla mennään jatkossakin. Piirakka onnistui loistavasti ja myös kanssaruokailijat tästä tykkäsivät! Eli täytynee tehdä toistekin!

 

 

 

 

taikina:

250 g voita (tai oivariinia)

4 dl vehnäjauhoja

150 g maitorahkaa

 

täyte:

400 g jauhelihaa

1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

1,5 dl riisiä

2 kananmunaa

2 rkl tuoretta persiljasilppua

 

lisäksi:

1 kananmuna voiteluun

 

1. Valmista taikina: nypi kylmä voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi (voit käyttää myös konetta). Oivariini taipuu hyvin tähän käsinkin. Lisää maitorahka ja sekoita tasaiseksi. Nosta jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi

2. Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä ne

2. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

3. Ruskista jauheliha ja mausta se suolalla ja mustapippurilla. Sekoita jauhelihan sekaan kypsä riisi. Kuori kananmunat ja hienonna ne ja lisää jauheliha-riisiseokseen. Sekoita joukkoon myös persilja

4. Riko voiteluun tarkoitettu kananmuna pieneen kulhoon ja vispaa se haarukalla. Kaada puolet kananmunasta täytteen joukkoon ja jätä loput voiteluun

5. Ota taikina jääkaapista ja kauli se kevyesti jauhotetun leivinpaperin päällä uunipellin kokoiseksi levyksi (ota halutessasi osa taikinasta syrjään ja tee siitä koristeita piirakan päälle). Laita täyte taikinalevyn päälle ja käännä pitkät reunat vastakkain. Sulje pitkä taikinasauma ja kumoa piirakka tarvittaessa puhtaalle leivinpaperille saumapuoli alaspäin. Sulje myös piirakan päät tiukasti.

6. Tee lopputaikinasta halutessasi koristeita ja kiinnitä ne piirakan päälle kylmän veden avulla. Pistele piirakan pinta haarukalla ja voitele se kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoamista.

 

 

Sitruuna-vaahtokarkkiruudut

Kesäloman jälkeen laskeuduin loivasti arkeen ja huomasin, että ensimmäisen työviikon jälkeisenä viikonloppuna ei ollutkaan pilvin pimein hommaa kotona tehtäväksi. Niinpä teinkin lapset onnelliseksi leipomalla – itse asiassa tulin itsekin melko onnelliseksi, kun pääsin pitkästä aikaa taikinakulhojen ja jauhojen ääreen!

Ohje oli hyvä ja lopputulos onnistunut: äkkimakea, mutta sopivasti sitruunan happamuuden taittama. Seuraavalla kerralla aion käyttää vain valkeita vaahtokarkkeja, punaisten karkkien maku ei tähän oikein sopinut. Koristeluun ehdottomasti parempi vaihtoehto on pienet vaahtokarkit, vaikka kokohan ei tietenkään makuun vaikuta. (Ohje: Maku 3/2021)

 

 

 

 

 

pohja:

3,5 dl vehnäjauhoja

175 g voita

1 dl tomusokeria

1 luomusitruunan kuori

 

täyte:

5 munaa

3 dl tomusokeria

1,5 dl sitruunamehua

2 rkl vehnäjauhoja

 

kuorrute:

80 g (20 kpl) vaahtokarkkeja

4 tl sitruunamehua

2 rkl luomusitruunan kuorta ohuina suikaleina

 

1. Valmista pohja: Vuoraa noin 20x25 cm:n kokoinen uunin kestävä vuoka leivinpaperilla. Mittaa pohjaan ainekset monitoimikoneen leikkuriteräkulhoon ja surauta murumaiseksi. Painele seos vuokaan. Kypsennä pohjaa 180-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes pohja alkaa saada kauniisti väriä

2. Valmista täyte: riko muna kulhoon ja mittaa sekaan muut ainekset. Vispaa tasaiseksi. Kaada täyte kuuman pohjan päälle (mikäli täytteessä on paakkuja, valuta se siivilän läpi). Jatka paistamista noin 20 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä.

3. Valmista kuorrute: puolita 8 vaahtokarkkia ja jätä ne odottamaan koristelua. Laita loput vaahtokarkit kulhoon sitruunamehun kanssa. Mikrota vaahtokarkkeja 15-30 sekunnin erissä kunnes ne sulavat. Sekoita välillä. Levitä seos vuokaan piiraan päälle. Koristele vaahtokarkeilla ja sitruunankuorisuikaleilla.

4. Nosta jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi

Muurikkapizza

Mökillä kokkaillessa tekee mieli aina välillä kokeilla jotain uutta. Kaasun käyttö alkaa olla pikkuhiljaa hallussa ja viime kesän agendana oli halsterin käyttö ja loimuttaminen. Tämän kesän ajatuksena oli tehdä ruokaa mahdollisimman usein elävällä tulella rannan nuotiopaikalla, jossa käytettävissä on ritilä, kasvispannu, paistokivi, parila, valurautapannuja, halsterit ja kolme erikokoista muurikkaa. Eli vaihtoehtoja riittää mistä valita. Nyt saimmekin sitten hellekesän, jolloin metsäpalovaroitus on voimassa miltei koko ajan, eikä tulta ole alkukesän jälkeen juurikaan voinut sytyttää. Mutta jotain kuitenkin olemme saaneet tehtyä!

Grillipizza on ollut viime aikoina nouseva trendi ja ohjeita ja neuvoja pukkaa sieltä sun täältä. Meillä ei mökillä ole varsinaista grilliä – vain nuotiopaikka, jossa voi avotulella grillailla. Paistokivi kyllä löytyy ja nyt myös tuttavan vanhasta pallogrillistä saatu kansi, joten pientä kupuviritelmääkin tarvittaessa saa laitettua.

Aloitimme pizzatestit kuitenkin muurikalla. Tein aivan pienen ja aivan tavallisen pizzataikinan, josta sitten muun ruuanlaiton yhteydessä teimme kaksi pientä pizzaa – ihan vaan testimielessä. Kuumensin ensin pienen muurikkapannun kuumaksi nuotiolla ja nostin sen sitten hetkeksi syrjään. Pannun päälle venyttelin öljytyssä kulhossa kohonneen taikinan ja sen päälle sitten soosi, juusto ja hieman chorizo-grillimakkaran jämää sekä paprikaa. Sitten vaan paistelua ja odottelua.

Mitä opimme? Odottelu on tässä paistelussa hyvä asia! Ensimmäinen pizzamme paloi pohjasta ennen kuin juusto suli ja taikina kypsyi päältä. Toisen pizzan laitoimme reilusti sivuun kuumimmasta hiilloksesta ja annoimme sen kypsyä hiljakseen. Ja tämä menetelmä toimi! Eli tähän tarvitaan kuuma pannu, kuuma hiillos, ohut pizzapohja ja malttia paistamisessa. Pizzaa on hyvä myös käännellä tai pannua siirrellä paistamisen aikana, että pohja kypsyy tasaisesti joka laidalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nämä olivat kuulemma ensimmäiset pizzat tuolla tontilla ainakin sen reilun 30 vuoden ajalta milloin tuolla mökki on nököttänyt – veikkaisinpa, etteivät varmasti olleet viimeiset, olivat nimittäin sen verran hyviä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tupla-piirakka

Helatorstai antaa aina toukokuussa yhden ylimääräisen vapaapäivän ja toisinaan myös pitkän viikonlopun, jos perjantaillekin sattuu vielä lomapäivän saamaan. Tänä vuonna en pitkää viikonloppua tähän kohtaan havitellut, mutta nautin kyllä ylimääräisestä vapaasta päivästä. Terassin öljyämisen ja aamupäivän pyörä- ja kätköilylenkin jälkeen siirryin core-jumpan kautta nautiskelemaan harrastuksista keittiöön. Aamulla kohoamaan laitettu kauramimmitaikina pääsi uuniin ja iltaruuan jälkkäriksi tein hieman äkkimakeaa – lähinnä poikien iloksi. Mutta kyllähän se vannoutuneen aikuisenkin Tupla-fanin suuhun maistui mahtavalta. Ei lisättyä sokeria ja vain luontaisia kaloreita! (Ohje: Maku 4/2021)

 

 

 

 

 

 

pohja:

175 g täytekeksejä (esim. domino)

50 g voita

2 rkl mantelirouhetta

 

täyte:

2 dl kuohukermaa

3 Tupla-patukkaa (yht. 150g)

200 g maustamatonta tuorejuustoa

 

kuorrutus:

200 g maitosuklaata

1 dl mantelirouhetta

2 rkl rypsiöljyä

 

koristeluun:

Tupla-patukkaa rouhittuna

 

1. Valmista ensin täytteen suklaakerma. Paloittele Tupla-patukat pieniksi paloiksi. Kuumenna pinnoitetussa kattilassa 1 dl kermaa ja sulata suklaa siihen. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi

2. Valmista pohja. Murskaa keksit ja sekoita niiden joukkoon sulatettu voi ja mantelirouhe. Painele seos piirakka- tai irtopohjavuoan (halk. n. 22 cm) pohjalle

3. Valmista täyte loppuun, kun suklaakerma on jäähtynyt. Vatkaa loppu kerma ja tuorejuusto vaahdoksi. Kääntele suklaakerma sen sekaan ja kaada täyte keksipohjan päälle. Nosta vuoka jääkaappiin tekeytymään vähintään kahdeksi tunniksi

4. Valmista kuorrutus. Sulata suklaa varovasti kattilassa, vesihauteessa tai mikrossa. Sekoita joukkoon mantelirouhe ja öljy ja kaada seos varovasti piirakan päälle. Nosta jääkaappiin vielä tunniksi jähmettymään. Koristele halutessasi valmis piirakka rouhitulla Tupla-patukalla