Olutpesto

Vielä on kesää jäljellä. Tai ainakin riittää niitä lämpimiä päivä. Takapihan yrttilaatikossa riittää vielä syötävää. Tänä vuonna olin laiska, enkä jaksanut hienontaa yrttejä pakastimeen. Pakastettavaa olisi ollut yllin kyllin: yrtit viihtyivät mahtavasti uudella kasvupaikallaan lämpimällä tiiliseinustalla. Yrttiruukut ovat melko kalliita ostaa kaupasta ja runsaasti yrttejä sisältäviä ruokalajeja onkin hyvä tehdä kesällä kun takapihalla kasvavat raaka-aineet ovat melkein ilmaisia tai ainakin todella paljon halvempia kuin kaupan ruukut.

Tässäpä jakoon Glorian ruoka&viini –lehdestä (4/2015) löytynyt hieman erilainen peston ohje. Olut ei tässä oikeastaan maistunut lainkaan muiden hallitsevien makujen alta. Nesteeksi käy aivan yhtä hyvin tavallinen vesikin, eikä nestettä välttämättä edes tarvitse lisätä, jos kastikkeen koostumus tuntuu omaan makuun sopivalta. Syötiin kastiketta broilerin kera. Kastike oli melko makea ja alla olevaan ohjeeseen sokerin määrää on vähennetty huomattavasti.



n. 2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
0,5 appelsiinin kuori ja mehu
1 ruukku persiljaa
1 ruukku basilikaa
1 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl ruokosokeria
0,5 dl oliiviöljyä
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria myllystä
0,5 dl saison-olutta

Kuori inkivääri ja valkosipulin kynnet. Huuhdo appelsiini huolellisesti ja raasta puolikkaasta kuori ja purista mehu. Sekoita tehosekoittimessa kaikki ainekset olutta lukuun ottamatta tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi olut ja tarkista maku. Tarjoa grillatun tai paistetun broilerin kera.

Savo-Karjalan pienpanimokierros

Lauantaina 19.5 marssimme aamutuimaan murusen kanssa kohti Joensuun torin laitamilla odottavaa bussia. Kiipesimme kyytiin noin 30 muun oluen ystävän kanssa ja matka kohti pienpanimoita sai alkaa. Jaskan kaljat –blogin Jaska ja Savo-Karjalan Linja Oy:n Jani toivottivat meidät tervetulleiksi koko päivän kestävälle turneelle tutustumaan pienpanimoihin ja niiden juomiin.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, oluiden ihmeellinen maailma on vasta vähitellen minulle auennut. Erilaisia oluita ja muutamien kotimaisten pienpanimoidenkin tuotteita on tullut maisteltua, mutta runsauden pula tuntuu valtaavan mielen aina kun pitäisi jotain uutta valita. Vähitellen olen oppinut lukemaan etiketistä sen verran, että tiedän suunnilleen minkä tyylistä olutta pullo sisältää (ja tärkeimpänä se, että osaan suunnilleen arvata tykkäänkö pullon sisällöstä edes jonkun verran). Humalien ja maltaiden maailmasta en osaa vielä mitään, mutta tämän reissun aikana opin kuitenkin paljon oluen panemisesta ja siihen vaikuttavista asioista. Ei ole ihan yksiviivaista touhua tämäkään (niin kuin ei ole oluen maisteleminenkaan!).

Reissumme suuntasi ensimmäisenä Savonlinnaan Waahto brewerylle. Pieni panimo sijaitsi ihanassa vanhassa rakennuksessa veden äärellä. Aurinko paistoi ja viileästä tuulesta huolimatta miljöö näytti ihanan kesäiseltä.



Tutustumiskierroksen jälkeen pääsimme maistelemaan kahta panimon tuotetta; Golden Alea ja Amber Alea, joista molemmat osuivat omaan makumaailmaan todella hyvin!





Jälkeenpäin ajatellen tämä oli suosikkikohteeni tällä reissulla. Panimosta jäi hyvin rento ja kotoisa tunnelma. Itselleni jäi olo, että täällä tehdään olutta lupsakalla, mutta varmalla otteella ja suurella sydämellä ja ajatuksella. Maistellut tuotteet olivat selkeitä ja helppoja nauttia olematta kuitenkaan mauttomia räpellyksiä. Myös pullojen etikettien kuvat ja ravintolan ja puodin ilme viehättivät minua. Panimon puodista tuli ostettua viemisiä kotiinkin. Jos Savonlinnassa on käyntiä, niin suosittelen ehdottomasti käymään Waahto brewerylla!

Waahdolta suuntasimme seuraavalle panimolle, joka oli Mustan Virran panimo, Savonlinnassa tämäkin. Mustan virran panimolla oli hieman erilainen tunnelma, suuremmat tilat ja enemmän kapasiteettia. Myös täällä silmää hiveli puodin tunnelma ja etikettien kuvitus, joka näköjään on merkittävässä osassa kun tuotetta arvioi!



Maistiaisiksi täällä saimme vahvaa (8,5%) Tott Double IPAa, jota oli aivan pakko ostaa kotiin mukaan! Aivan mahtava makuelämys (ja samalla kalleinta olutta mitä olen koskaan ostanut – tämä jemmataan visusti erikoistilannetta varten). Matkaevääksi saimme pullot kylmää St. Olaf Pale Alea, joka meidän penkkiparissa tuli nautittua lounaalla keskinkertaisten huoltoasemasämpylöiden hieman parempana kyytipoikana.



Seuraavaksi vuorossa olikin hieman pidempi etappi, kun bussin keula kääntyi kohti Kuopiota. Matka kului murusen kuorsausta kuunnellessa ja omaa nuokkuvaa päätä nostellessa. Orastava päänsärky alkoi hiipiä, kun niskan lihakset olivat kovilla. Viimein olimme perillä Kuopiossa ja ensimmäisessä kohteessamme RPS brewingilla. Täällä pääsimmekin näkemään pienpanimotoimintaa hieman suuremmassa mittakaavassa ja pääsimme panimokierrokselle, joka oli äänin ja valoin höystetty.


(kuva: Jaska)


Maistiaisiksi saimme valita lasilliset hanaolutta. Murunen maistoi The Lizard NEIPAn, joka on tehty yhteistyössä Fat Lizard Brewing Co:n kanssa mahtavan Rillit huurussa tv-sarjan innoittamana. Rillit huurussa -sarjassa kivi-paperi-sakset –peli saa perinteisten elementtien lisäksi vielä liskon ja Spockin. Lisko-olut oli todella hyvää ja jäämme nyt innolla odottamaan Spockin tulemista! Minä valitsin lasiini kivi-paperi-sakset –setistä Scissors IPAn, joka tässä makuparissa jäi vähän liskon jalkoihin.



Nälkä alkoi jo vaivata ja RPS brewingiltä suuntasimme Kuopion keskustaan Intro Socialiin syömään. Ruuat oli tilattu jo matkalla valmiiksi ja pöydissä odottivat Intron tarjoamat alkupalat syöjiään. Aloitimme oluella paneroiduilla fritatuilla sipulirenkailla ja suolakurkuilla dippisooseineen. Pääruuaksi valitsin burgerin, joka mehevine pihveineen ei tuottanut pettymystä!



Päivän viimeisenä kohteena tutustuimme tiloiltaan pieneen Iso-Kallan panimoon. Nopean sisätilavisiitin jälkeen maistelimme panimon oluita ulkona auringon paisteessa. Maisteluun pääsivät American Ale ja Witbier joiden makumaailma ei ollutkaan aivan pieni! Näistä ensimmäinen oli makuuni liian humalainen ja voimakas, mutta jälkimmäisen oluen raikkaampi ja keveämpi makumaailma pelasti tilanteen.



Kotimatka alkakoon. Kotiinpäin on tunnetusti aina pidempi matka. Alkumatka meni silmät kiinni huilaillen ja loppumatkasta katsottiinkin Kanadan ja Sveitsin välistä jääkiekkokamppailua. Melkolailla sopivasti ensimmäisellä erätauolla siirryimme bussista reissun viralliseen jatkopaikkaan, eli 60’s Palaveriin, jossa päivän fiiliksiä purettiin hyvän oluen äärellä – ja jääkiekkopeliä jännäten. Ilta (tai jopa yö) oli jo pitkällä kun kävelimme tyytyväisinä kotiin, yöpalaksi varatun valkohomejuuston ja patongin ääreen.

Kiitokset Jaskalle ja Janille – oli kerrassaan huippu päivä!

Stout-kakku

Kuluneen vuoden aikana olen tutustunut oluiden ihmeelliseen maailmaan ja aikalailla nopeasti oppinut huomaamaan että se lähimarketin punainen tölkki ei ole ihan sama juttu kuin alan erikoisliikkeen hyllystä huolellisemmin valittu – joskin myös hieman kalliimpi – yksilö.

Olen tämän lyhyen oppijaksoni aikana päässyt käsiksi vasta ihan perusasioihin ja oppinut että lager on vaaleaa perusolutta (tsekkiläinen on lagereista parasta), tumma lager on hyvä perusolut ruualle, pils on raikasta ja kesäistä saunajuomaa, IPA täyteläisempää ja maukkaampaa seurustelujuomaa, saison kepeää ja sour niin hapanta että ei pysty juomaan.

Sittenhän on toki vielä stout. Tummaakin tummempi, melkein musta olut, jonka maku on niin vahva ja voimakas että ei oikein minun suuhuni istu missään tilanteessa. Paitsi ruuanlaitossa! Tummaa olutta (ei tosin stoutia) olemme käyttäneet käristyksessä ja stoutia pirtelössä. Kerran olemme ostaneet suklaan makuista stoutia jälkiruuaksi käsityöläiskonvehtien pariksi (toimi todella hyvin parina, mutta olut sellaisenaan ei ollut minun makuuni sopiva).

Nyt stoutin syvät ja täyteläiset aromit pääsivät maustamaan suklaakakkua. Kakku oli mutakakun tyylinen, keskeltä kostea ja hyvin tiivisrakenteinen ja niin makea ja täyteläinen kakku että kerma tuntui keventävän kokonaisuutta lautasella. (Ohje: Yhteishyvän ruoka 1/2018)



200 g voita
200 g suklaata
2 dl sokeria
4 kananmunaa
2 dl stoutia
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta

1. Paloittele voi ja suklaa kulhoon ja sulata ne varovaisesti mikrossa
2. Lisää seokseen loput aineet (siivilöi kaakaojauhe) ja sekoita tasaiseksi
3. Kaada voideltuun kakkuvuokaan (halk. 23cm) ja paista 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Kakku jää keskeltä pehmeäksi
4. Jäähdytä ja anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Tarjoa pehmeäksi vatkatun kermavaahdon kera

Ohrapirtelö

Muruseni oli kesällä saunaillassa ystävänsä luona. Tuo ystävä on vannoutunut olutharrastaja, bloggaaja ja hyvän ruuan ystävä ja seuraavana päivänä sainkin kuulla innostuneen kuvauksen (ja itseasiassa valokuvia herkuista tuli jo illan aikana...) oluella maustetuista burgereista ja ribseistä joita illan isäntä oli takapihan grillissä valmistanut. Parasta kattauksessa oli kuitenkin ollut jälkiruokana tarjottu Ohrapirtelö, joka sai makunsa Imperial Stout-oluesta.

Ajatus olutpirtelöstä kuulosti kieltämättä hieman eksoottiselta, mutta pakkohan se oli uskoa kun noinkin luotettavasta lähteestä tieto tulee. Ajatus pirtelöstä jäi hautumaan kunnes keksittiin sen tekemiselle sopiva hetki. Kun lautasella on karhua, jonka valmistamiseen on käytetty tummaa olutta, on tummaa olutta sisältävä jälkiruoka oikein sopiva. Söimme tosin karhusta jo mahat sen verran täyteen, että jälkkäripirtelöt tehtiin vasta iltamyöhällä.

Enpä olisi arvannut että oluesta saa tehtyä makean jälkkärin. Ja että se on vielä kaiken lisäksi näin herkullinen! Täyteläistä ja voimakasta oluen makua pehmensi jäätelö, raikasti maito ja sopivaa makeutta saatiin vielä kondensoidusta maidosta. Ihana ja helppo herkku, joka sopii mielestäni hyvin sekä kesään että talveen.

Pirtelön (nätillä kuvalla) ja muiden yllämainitun saunaillan herkkujen ohjeet löytyvät JaskanKaljat–blogista.



1 annos

0,5 dl Laitilan Imperial Stoutia (Alkon valikoimista) – Jaskan ohjeessa pirtelöön käytettiin Hiisi Iku-Tursoa, mutta koska sitä ei löytynyt niin valkattiin sen tilalle korvaava tuote.
2,5 dl vaniljajäätelöä
1 dl maitoa
2 rkl kondensoitua maitoa

Mittaa ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi pirtelöksi. Nauti heti. Pirtelön kaverina voi tarjota sen valmistuksessa käytettyä olutta toisesta lasista täydentämään kokonaisuutta.

Karhukäristys

Luonto on tehnyt loikan lautaselleni! Marjat ovat olleet aina osana ruokavaliota – mustikat ja puolukat on kankailta kerätty pakastimeen, keitetty hilloksi ja vispattu puuroksi. Seuraavaksi lautaselle mukaan tulivat sienet joita syön mieluiten pastassa, munakkaassa tai leivän päällä paistettuna (ja joita itseasiassa minulle on syötetty salaa jo lapsena kotona perinteisesti lihapullataikinan seassa!!). Kuhaa ja metsäkanalintuja olen saanut maistella silloin tällöin kyläillessä ja jäniksen olen kerran jopa ihan itsekin paloitellut ja valmistanut ruuaksi. Hirveäkin on jonain vuotena ollut saatavilla vanhempien naapurin kautta.

Kuluneena vuotena - metsästäjä-kalastajaperheeseen sotkeutuneena – olen saanut syödä kuhaa ja hirveä useasti! Leivitettyä kuhaa, kuhapyttäriä, mantelikuhaa, kuhatortillaa, hirviburgeria, hirven jauhelihaa monessa muodossa, hirvikäristystä ja italialaiseen tyyliin hauduteltua hirvipataa. Ihania makuja ja arvokasta syötävää! Makaroni-jauhelihamössökin tuntuu paljon hienommalta kun miettii minkä työn sen proteiinin hankkimiseksi hirviporukka on tehnyt – puhumattakaan siitä rahasta minkä tuo harrastus vie! Hattu kouraan –olo on aina riista-aterian ääreen istuessa!

Pääsiäisen aikaan tuli päivä, kun minulle valmistettiin ja tarjottiin anoppilassa karhua. Melkeinpä malttamattomana odotin että pääsen maistamaan tuota riistaisinta kaikesta riistasta. Ennakkoon minua varoiteltiin että liha voi olla voimakkaan makuista ja annettiin ymmärtää että jos en tykkää niin ei haittaa. Muruseni isä valmisti karhusta käristyksen, jota haudutteli hartaasti punaviinissä. Kylkeen puolukkahilloa ja juomaksi kylmä savuolut - makuelämys oli huikea! Mahtavan täyteläinen riistan maku, pehmeäksi hauduteltu rakenne ja tummanpuhuvat sävyt lautasella. Ihanaa!

Muutama viikko sitten sain syödä karhua toiseen kertaan kun murunen vapaaviikonloppuna ruuanlaittovuorollaan loihti lautaselle mahtavan annoksen karhusta ja oluesta. Liha hauduteltiin oluessa kypsäksi ja kastike viimeisteltiin kermalla ja yrteillä. Alle riisiä ja päälle hunajaglaseerattuja sipulirenkaita – vain puolukka unohtui. Juomana oli tietenkin kylmä savuolut – Laitilan Savu India Pale Ale. Kyllä kelpasi! (Ja karhua on kuulemma vieläkin pakastimessa…)



n. 500 g:n pala jäistä karhun lihaa (myös hirvi sopii tähän ohjeeseen!)
nokare voita
tilkkanen öljyä
suolaa
mustapippuria
3-4 dl tummaa olutta (esim. Velkopopovický Kozel Dark)
2 dl kuohukermaa
1 rkl tuoretta persiljasilppua (tai 1,5 tl kuivattua)
0,5 rkl tuoretta timjamia (tai 1 tl kuivattua)

1. Anna lihapalan sulaa noin puolisen tuntia niin että se on selvästi vielä jäässä. Vuole lihapalasta ohuita lastuja terävällä veitsellä (tämä vie aikaa ja vaatii voimaa!!). Putsaile samalla kalvot, jänteet yms. pois lihasta.
2. Sulata voi pannulla ja lisää siihen tilkkanen öljyä. Ruskista lihat pienissä erissä, mausta ne suolalla ja mustapippurilla ja nosta syrjään odottamaan
3. Kun kaikki lihat on ruskistettu, laita ne takaisin pannulle ja lisää joukkoon olutta pienissä erissä. Kypsennä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisää olutta sen verran että liha ei pääse missään vaiheessa kuivumaan. Pannulle saa jäädä nestettä. Jos käytät kuivattuja yrttejä, lisää ne tässä vaiheessa
4. Kun liha alkaa olla kypsää ja pehmeää, lisää pannulle kerma. Keittele vielä hetkinen kunnes kerma on saostunut sopivaksi kastikkeeksi
5. Mausta tuoreella persiljalla ja timjamilla. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria
6. Tarjoa riisin tai perunan, paistetun sipulin ja puolukkasurvoksen kanssa

Olutnäkkärit

Näkkärin tekemistä olen kokeillut aikaisemminkin. Lopputulos oli hyvän makuinen, mutta rakenteeltaan enemmänkin rieska. Uusi yritys Maku-lehdessä (6/2011) olleen ohjeen pohjalta ja jälleen tällä kertaa lopputulos oli hyvän makuinen, mutta rieskan tyylinen. Pikkuisen sitkeämpi ja reunalta hiukan rapeampi.

Pitäisikö kaulita siis vielä ohuemmaksi? Pitäisikö paistaa pidempään? Pitäisikö näkkäreitä kuivattaa vielä paiston jälkeen? Ohjeessa puhuttiin että näkkäreiden pitää kuivahtaa paiston jälkeen – miten pitkä on kuivahtamisaika? Vai johtuuko tämä nyt ihan vaan siitä että miulle ei ole näkkärikaulinta – sitä jokaisen kotikokin perusvempainta?!?

Joka tapauksessa, teen tätä kyllä toistekin. Oli todella hyvää sekä omaan että poikien suuhun. (Enkä tarvitse näkkärikaulinta koska minulla on neljävee joka tykkäsi tökitellä näkkäreihin kuoppia marsipaanin muotoilupuikolla.)



16 kpl

2 dl ruisolutta
10 g voita sulatettuna
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
0,5 dl kolmen viljan leseitä
2 dl ruisjauhoja
2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja

1. Sekoita olueen voi, hunaja ja suola vispaten
2. Vispaa taikinaan ensin leseet ja sitten ruisjauhot
3. Vaihda vispilän tilalle käsi ja sekoita taikinaan täysjyvävehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi
4. Leivo taikinasta pötkylä ja jaa se kahdeksaan osaan. Kauli jokainen pala noin uunipellin pituiseksi kapeahkoksi levyksi. Viimeistele pinta näkkärikaulimella (tai jollain muulla keinolla) ja leikkaa levyt puoliksi jotta saat 16 pienempää viipaletta
5. Paista 200 asteessa 8 minuuttia. Anna näkkäreiden kuivahtaa ennen tarjoamista