31. toukokuuta 2010

Lohi-pinaattipasta

Jokseenkin taas epäilytti tämä ruoka ainesosiensa suhteen. Pinaatti on sinällään ihan ok, samoin kesäkurpitsa, lohi ja jogurtti, mutta noiden aineksien yhdistäminen tuntui jotenkin erikoiselta. Mutta hyvin toimi – jopa isännän mielestä!



400 g pastaa
300 g lohta
1 valkosipulin kynsi
1 pussi pakastepinaattia
1 kesäkurpitsa
0,5 tl paprikajauhetta
suolaa ja pippuria
2 dl maustamatonta jogurttia

1. Keitä pasta
2. Poista lohesta ruodot ja paloittele se. Paista lohipalat pannulla. Lisää joukkoon valkosipuli ja kuullota hetki
3. Sulata pinaatti ja valuta siitä nesteet. Lisää pinaatti ja paloiteltu kesäkurpitsa pannulle. Kypsennä ja mausta
4. Lisää lopuksi jogurtti ja kuumenna

29. toukokuuta 2010

Pippurinen ananas-broilerikastike

Helppoa arkiruokaa Cebicin keittiöstä



300 g broilerin fileesuikaleita
1 sipuli
1 prk ananasmusrskaa
1 prk ruokakermaa
vajaa paketti mustapekka-juustoa
curryä
paprikajauhetta
2 valkosipulin kynttä

1. Ruskista broileri pannulla rasvassa ja lisää joukkoon pilkottu sipuli. Kuullota hetkinen
2. Lisää ananas, kerma ja paloiteltu juusto. Anna juuston sulaa miedolla lämmöllä. Mausta curryllä, paprikajauheella ja tuoreella valkosipulilla
3. Anna hautua hetkinen kannen alla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa vettä. Tarjoa riisin kera

28. toukokuuta 2010

Kukkaleipä

Toukokuun helteisinä iltapäivinä istuskelimme poikien kanssa parvekkeella (ah, nuo ihanat parvekelasit kun ei tarvii pörriäisiä pelätä!!). Tai no jos tarkennan hieman, niin minä istuskelin ja pojat ravasivat edestakaisin ja kuljettivat parvekkeelle suuren osan leluvarannoistaan. Pääasia että kaikki viihdyttiin! Itse käytin aikaa vanhojen Glorian ruoka&viini –lehtien selailuun ja merkkailin sieltä potentiaalisia testattavia ohjeita.

Jauhopeukaloa syyhytti hieman edelleen ja kun kohdalle sattui mehevän näköinen kukkaleipä, laitoinkin saman tien esitaikinan tulemaan. Seuraavan päivän helteessä pyörittelin sitten taikinaa ja lämmitin uunia. Ois saattanu leipä kypsyä ihan tuossa parvekkeen pöydälläkin illan aikana auringon paahtaessa suoraan… ;). Ohje on Glorian ruoka&viini –lehden numerosta 59 (2/2009) – hieman oikaisin jotain työvaiheita, alla oma tapani.



2 leipää

päivä 1 (esitaikina)
2,5 dl vettä
n. 1 tl tuorehiivaa
4 dl ruisjauhoja

päivä 2 (taikina)
4 dl auringonkukansiemeniä
2,5 dl vettä
1/3 palaa tuorehiivaa
2 rkl hunajaa
2 dl vehnäleseitä
2 tl suolaa (oli miun suuhun hieman liikaa – tai sit mittaisin reilulla lusikalla)
8 dl vehnäjauhoja (en saanut noin paljoa uppoamaan)
0,5 dl auringonkukkaöljyä (käytin oliivi-)

pinnalle:
auringonkukansiemeniä

1. valmista esitaikina: liuota hiiva veteen ja lisää jauhot. Sekoita hyvin. Peitä kulho kelmulla ja anna olla huoneenlämmössä vähintään 12 tuntia
2. valmista taikina seuraavana päivänä: paahda halutessasi auringonkukansiemenet uunissa
3. liuota hiiva ja hunaja haaleaan (jos teet koneella) tai lämpimään (jos teet käsin) veteen. Lisää esitaikina ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon myös leseet, siemenet ja suola
4. Vaivaa jauhot vähitellen joukkoon. Lisää lopuksi öljy ja jatka vaivaamista kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista.
5. Voitele suuri kulho ja kohota taikinaa siinä kelmulla peitettynä 1,5 tuntia. Painele taikina kasaan kohotuksen puolessa välissä
6. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se kahteen osaan. Leivo paloista tangot ja anna niiden levätä liinan alla 10 minuuttia
7. Jaa molemmat tangot 8 palaan, pyörittele palat pulliksi ja asettele kukan muotoon kahdelle uunipellille. Voitele vedellä ja ripottele pinnalle auringonkukansiemeniä ja siivilöi halutessasi päälle myös hieman vehnäjauhoja. Peitä liinoilla ja anna kohota 1,5 tuntia
8. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita leivät uuniin. Laske viiden minuutin kuluttua lämpö 175 asteeseen. Kun leivät ovat olleet uunissa 10 minuuttia, vaihda peltien paikkaa ja jatka paistamista n. 40 minuuttia. Vaihda peltien paikkaa tarvittaessa.

27. toukokuuta 2010

Lemon Bars With Blueberries (Sitruunaiset mustikkapalat)

Amerikan herkkujen tekeminen jatkuu (ja yleisön pyynnöstä ohje tulee kerrankin ihan tuoreeltaan, noin vuorokauden viiveellä)! Tällä kertaa vuorossa oli sitruunainen mustikkapiirakka. Pakastimen tyhjennys siis jatkuu – uutta satoa odotellessa! Melkoisen imelä ja tuhti piirakka tämä oli. Hieman rakenteeltaan saman tyylinen kuin kaupasta ostettavat mustikkapiirakat: kiinteä ja napakka. Maku oli kyllä ihan jotain muuta kuin teollinen! Tuota sitruunaista raikkautta olisin kaivannut ehkä enemmänkin makean pohjan vastapainoksi. Ehkäpä 1,5-kertainen annos sitruunatäytettä ja n. 10 minuuttia pidempi paistoaika saattaisi olla paikallaan!

Sain kommenttilootaani tiedon että tämä kyseinen Amerikan herkut -kirja on loppuunmyyty, eli jos joku sen jostain käsiinsä saa niin kannattaa napata talteen! Kliivian keittiössä on ilmeisesti enemmältikin harrastettu leivontaa tämän kirjan ohjeiden mukaan, kannattaa käydä kurkkimassa herkkupaloja myös siellä!



24 palaa

pohja:
200 g voita
1,5 dl tomusokeria
4,5 dl vehnäjauhoja

täyte:
4 munaa
3 dl sokeria
0,75 dl tuorepuristettua sitruunamehua
2 tl raastettua sitruunankuorta
0,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 dl mustikoita
2 rkl vehnäjauhoja
(pinnalle tomusokeria)

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele tai vuoraa leivinpaperilla uunivuoka jonka koko on noin 23 x 33 cm
2. Valmista kakkupohja: vaahdota pehmeä voi suuressa kulhossa, lisää tomusokeri ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi ja painele vuoan pohjalle. Esikypsennä n. 20 minuuttia kunnes pohja alkaa saada hieman väriä
3. Valmista täyte: vatkaa munat, sokeri, sitruunamehu ja –kuori, vehnäjauhot ja leivinjauhe kulhossa
4. Sekoita mustikoiden joukkoon 2 rkl vehnäjauhoja. Ripottele mustikat kakkupohjalle ja kaada sitruunatäyte päälle. Levittele mustikat tasaisesti täytteeseen
5. Paista n. 30-35 minuuttia kunnes täyte on kiinteytynyt ja saanut hieman väriä
6. Jäähdytä piirakka vuoassa ja leikkaa pieniksi paloiksi. (Koristele tomusokerilla)

Vaniljarisotto

Limepippurin arkistoista sattui tämä ohje silmääni jo pitkän aikaa sitten. Sopivaa fiilistä on odottanut tämän valmistaminen. Eräänä tiistai-iltana vietin rauhan hetkiä keittiössä kun vauhdikkaampi ja äänekkäämpi osa perheestämme oli purkamassa enimpiä höyryjä puistossa. Vietin sitten laatuaikaa leipoen ja kokkaillen. Samaan syssyyn tein pienen annoksen tätä risottoa pojille iltapalapöytään. Seuraavalla kerralla laittaisin maitoa hieman enemmän, riisi jäi vähän liian kovaksi minun mielestäni ja risoton rakenne oli melko paksu. Maku oli aivan ihana!!



2 annosta

6 dl maitoa
2 rkl sokeria
1 vaniljatanko (käytin vaniljasokeria)
1 kanelitanko (käytin jauhettua kanelia)
1 rkl voita
1,5 dl risottoriisiä
ripaus suolaa

1. Kuumenna maito ja liuota siihen sokeri. Halkaise vaniljatanko ja laita se kanelitangon kanssa lämpimään maitoon hautumaan hetkeksi
2. Sulata voi kattilassa ja kuullota riisiä siinä noin minuutin verran
3. Lisää maustettua maitoa riisin sekaan vähitellen niin että maito ehtii välillä imeytyä. Sekoittele hyvin. Lisää lopuksi suola
4. Voit halutessasi ripotella risottoannosten päälle hieman sokeria ja paahtaa pinnan uunissa grillivastuksen alla. Itse tarjosin risoton hillosilmän kanssa

26. toukokuuta 2010

Blueberry Apple Cobbler (Mustikka-omenapaistos)

Taikinaterapian tarve alkoi olla suuri! Jauhopeukaloa vipatti ja oli ihan pakko leipoa jotain. Hieman hankala yhdistelmä siihen nähden että ”vielä ehtii kesäkuntoon”-projekti on kuitenkin hyvin käynnissä ja tuloksiakin on saavutettu. Uunituoreet kaloripitoiset leivonnaiset eivät oikein istu tähän projektiin. Kaiken uhalla kuitenkin leivoin mustikkaista ja omenaista herkkua. Tein vain puolikkaan annoksen ja hillitysti maistellen mahtui ruokavalioon oikein hyvin. Pojat saivat sitten herkutella hieman enemmän. Ohje on otettu Amerikan herkut –kirjasta. Tästäkin ohjeessa huomasi sen kuinka jenkkilässä kaikki on niin suurta. Ohjeen mukaan piirakassa oli 8 annosta. Tein siis puolikkaan annoksen, söin siitä 1/8 ja oli mielestäni aivan sopiva annos! Alla kokonainen ohje.



taikinakansi:

200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g voita
2,5 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja

hedelmätäyte:
8 omenaa
1 dl sokeria
2 rkl sitruunamehua
4 rkl maissijauhoja
2 dl mustikoita

lisäksi:
kananmuna

1. Sekoita tuorejuusto, pehmeä voi ja sokeri kulhossa. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Kääri taikina kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa puoli tuntia
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele uunivuoka jonka koko on noin 23 x 33 cm
3. Kuori ja viipaloi omenat ja laita ne suureen kulhoon. Lisää joukkoon muut täytteen ainekset ja sekoita hyvin. Kaada täyte vuokaan
4. Ota taikina kaapista ja taputtele se leivinpaperin päälle. Laita päälle toinen leivinpaperi ja kaulitse ohueksi levyksi joka on kauttaaltaan noin 2,5 cm vuokaa suurempi. Asettele taikina täytteen päälle ja käännä reunat alaspäin vuokaan. Halutessasi voit rypyttää reunat koristeellisesti.
5. Leikkaa kanteen viiltoja terävällä veitsellä jotta höyry pääsee poistumaan. Voitele kansi munalla ja paista uunissa noin 50 minuuttia kunnes kansi on kauniin kullankeltainen.

Jill ja Joyce Parker: Amerikan herkut

Tässä ihana leivontakirja suklaan, rasvan ja sokerin ystäville. Sisältää paljon herkullisia ohjeita ameriikan malliin – eli kaloreita kaihtamatta. Ainakin ensimmäisen testatun ohjeen annoskoot vaikuttivat melko suurilta – siis ameriikan malliin sekin! Testaamani Blueberry Apple Cobblerin ohje ainakin oli oikein toimiva ja selkeä ja lopputulos herkullinen. Miksiköhän ohjeiden nimiä ei ole suomennettu? Monien ohjeiden nimi ei kerro lopputuloksesta ainakaan itselleni mitään ennen kuin ainesosat ja valmistusohjeet on lukenut läpi. Mielestäni tämä on ihan hankkimisen arvoinen kirja. Itse lainasin opuksen serkultani ja skanneri kävi kuumana kun löytyi paljon kokeilemisen arvoista. Jatkoa varmasti seuraa!

25. toukokuuta 2010

Sitruunalimonadi

Voisilmäpelin Eeva oli tehnyt kesäistä ihan oikeaa sitruunalimonadia ilman aromeja ja väriaineita. Itsellänikin on vastaavanlainen ohje ollut talteen saksittuna odottamassa kesää ja nyt toukokuun helteiden kunniaksi kokeilin tätä Eevan ohjetta itsekin. Käytin Eevan ohjeesta poiketen ruokokidesokeria joten limonadin väri ja maku oli melko lähellä simaa. Jälkimakuna kuitenkin maistui ihanan raikas sitruuna joka teki selvän eron simaan. Minun makuuni sokeria oli hieman liikaa, olisin kaivannut hieman raikkaampaa ja happamampaa elämystä. Seuraavalla kerralla kokeilen hieman vähemmällä sokerimäärällä. Valkealla sokerilla maku on varmaan sitruunaisempi, eli pitänee kokeilla sellaista versiota myös kesän mittaan!



reilu litra valmista juomaa

2,5 dl vettä
2 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
2 dl tuorepuristettua sitruunamehua (eli n. 2-3 suuren sitruunan mehut)
0,5 limen mehu
n. 8 dl vettä

1. Mittaa kattilaan 2,5 dl vettä ja sokeri. Kiehauta niin että sokeri liukenee ja keittele hiljakseen viitisen minuuttia
2. Lisää raastettu sitruunan kuori ja kaada liemi suureen kulhoon jäähtymään noin 20 minuutiksi
3. Sekoita jäähtyneeseen liemeen sitruna- ja limemehut sekä vesi. Vettä voit laittaa enemmänkin jos haluat miedomman sitruunan maun
4. Jäähdytä kylmäksi ja tarjoa jäiden kanssa

24. toukokuuta 2010

Parsa-pekonipasta

Parsan testailua vol. 2. Kyllä se vaan on totta että kaikki maistuu hyvältä pekonin ja pastan kera! Aivan loistavaa pastaa sesongin kasviksesta! Tällä kertaa kaupassa oli tarjolla ohuempia tankoparsoja ja nyt kypsyysaste oli paremmin onnistunut kuin salaatissa. Ohje on otettu Prinsessakeittiöstä – tein suuremman annoksen ja vaihdoin juuston fetaan kun jämäpala nökötti jääkaapissa.



n. 300 g ohutta tankoparsaa
400 g fettuccinea
140 g pekonikuutioita
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria
100 g fetajuustoa

1. Huuhtele parsat ja katkaise puumainen tyviosa pois. Kuumenna iso kattilallinen vettä ja kiehauta parsoja siinä pari minuuttia. Nosta parsat pois ja laita pasta samaan veteen kiehumaan
2. Laita pekonimurut kylmälle pannulle, kuumenna ja paista rapeaksi.
3. Paloittele parsat ja lisää pannulle. Kypsennä pari minuuttia
4. Mausta sitruunamehulla ja mustapippurilla.
5. Lisää lopuksi feta. Tarjoa kypsän pastan kera

21. toukokuuta 2010

Parsa-perunasalaatti

Parsa on nyt hyvinkin ajankohtainen herkku jonka makua monet ylistävät. Itse en ole koskaan parsaa syönyt eikä sitä ole mieli edes tehnyt. Viime keväänä jo päätin (kun hieman myöhässä jotenkin ajatukseen kypsyin) että pitäähän sitä nyt maistella edes. Ja nyt oli sitten lupaus lunastettava!



Ajatuksena oli ensin että tekisin hyvinkin perinteisen parsa-hollandaise –yhdistelmän ja pastan (kaikkea uutta kannattaa maistella pastan kanssa, ei voi olla pahaa!!). Blogeja selaillessani löysin kuitenkin Soppakellarista parsa-perunasalaatin ohjeen jota päätin kokeilla itsekin! Alkuperäinen ohje löytyy Soppakellarin arkistosta, alla oma versioni.

No sitten itse parsaan. Lähimarketista ostin nipun vihreää parsaa. Napsauttelin varret poikki ja keittelin varsia suolalla maustetussa vedessä n. 6 minuuttia. Nostin sitten kylmään veteen jotta kypsyminen loppuisi. Vaikka parsatangot olivat paksuja, oli tuo keittoaika kuitenkin liikaa. Melko muhjuinen suutuntuma parsoihin tuli. Maku oli ihan hyvä, ei ollenkaan niin voimakas kuin luulin. En kyllä edelleenkään ymmärrä monien suoranaista himoa tähän keväiseen kasvikseen, mutta kyllä tätä ihan mielellään syö - varsinkin pastassa!



500g vihreää parsaa
n. 10 kiinteää perunaa
rucolaa
1 punasipuli
1/2 kurkku
100g fetaa
300 g lohta

kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 limen mehu
1 rkl viinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
1 tl hunajaa
suolaa ja pippuria

1. Mittaa kastikkeen ainekset pieneen purkkiin, ravista voimakkaasti sekaisin ja anna maustua jääkaapissa
2. Huuhtele parsat, katkaise puumainen tyviosa pois. Kiehauta suolalla maustetussa vedessä ja paloittele pienemmiksi paloiksi
3. Kuori ja paloittele perunat. Keitä ne parsojen keitinvedessä kypsiksi. Jäähdytä
4. Pilko punasipuli ja kurkku ja sekoita parsapalat joukkoon
5. Poista lohesta nahka ja ruodot, paloittele ja paista pannulla
6. Kokoa salaatti kerroksittain: rucolaa, perunapalat, sipuli-kurkku-parsaseos ja lohi. Paloittele päällimmäiseksi feta

20. toukokuuta 2010

Aurinkoinen katkarapupasta

Isäntä oli harrastusreissulla koko päivän ja me sitten poikien kanssa herkuttelimme katkaravuilla. Harvinaista herkkua meidän perheessä! Kaivelin ”sieltä täältä saksittujen” –lootasta pastan ohjeen ja aloin tehdä. No, eipä menny taas ihan putkeen, piti korvata sitä sun tätä kaikella ihan muulla. Lopputulos oli kuitenkin aivan loistava ja maistui myös muksuille! (Kuva ei oo kovinkaan onnistunut: oli järkkäristä akku loppu ja piti turvautua pokkariin!)



maustetahna:

4 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja
4 tl auringonkukansiemeniä
1 tl basilikaa (tai kourallinen tuoretta)
2 rkl juustoraastetta (käytin mozzarellaa, mutta joku vähemmän sulava eli venyvä ois tähän parempi!)
0,25 dl oliiviöljyä
0,5 dl öljyä aurinkokuivattujen tomaattien purkista
1 valkosipulin kynsi
2 tl thai-currytahnaa

lisäksi:
400 g fettuccinea tai muuta nauhapastaa
180 g katkarapuja
mustapippuria
rucolaa

1. Soseuta tahnan ainekset
2. Laita pasta kiehumaan, pakkauksen ohjeen mukaan
3. Kuumenna korkealaitaisella pannulla tilkka öljyä ja kypsennä katkarapuja siinä pari minuuttia. Lisää pannulle tahna ja pyöräyttele pari minuuttia. Nosta pannu pois levyltä, laita kansi päälle ja jätä odottamaan pastaa
4. Valuta kypsä pasta ja kaada se katkarapuseoksen sekaan. Sekoittele ja mausta pippurilla
5. Tarjoa lisänä rucolaa

19. toukokuuta 2010

Kookos-kanakastike

Tämä ruoka on tehty Maku-lehdessä olleen Intialaisen kormacurryn ohjetta mukaellen. Ruoka alkoi mennä ei-intialaiseen suuntaan jo kaupassa, kun s-marketissa oli vain thai-currytahnaa. Sillä sitten mentiin ja ruuan nimi vaihtui kormasta ihan vaan kastikkeeksi. Todella hyvää, pehmeää eikä kookos maistunut liikaa. Ohjeen mukaan kukkakaali olisi tullut kastikkeen sekaan, mutta laitoin kukkakaalin erikseen uunissa että pojatkin sitä voivat syödä. Ajattelin kanakastikkeen olevan tulisempaa kuin mitä se loppujen lopuksi olikaan.



400 g broilerin fileesuikaleita
öljyä paistamiseen
2 valkosipulin kynttä
3 tl vihreää thai-currytahnaa
1 punasipuli
(250 g kukkakaalia)
200 ml kookosmaitoa

1. Kuumenna öljy ja ruskista broilerin suikaleet. Lisää valkosipuli ja currytahna ja herättele makuja hetki
2. Lisää hienonnettu sipuli (ja kukkakaalin kukinnot) ja kookosmaito
3. Anna hautua muutama minuutti ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoa riisin kera.

18. toukokuuta 2010

Pestoinen perunavuoka

Jokseenkin hieman erikoinen ohje… Tai lähinnä tuo nesteen määrä suhteessa paistoaikaan vaikutti jo tekovaiheessa jotenkin epäsopivalta. Uskoin taas ohjetta ja tein ruuan alla olevien määrien mukaan. Puolen tunnin paistamisen kohdalla uunivuoassa lillui pestoinen perunakeitto ja laitoin pikamakaronit tulemaan. Annoin vuoan olla uunissa vielä toisen puoli tuntia ja nostin sitten vetäytymään folion alle. Syötiin seuraavana päivänä sitten oikein herkullista ja mukavan muheaa pesto-perunavuokaa!



4 annosta

8 keskikokoista perunaa
2,5 dl kasvislientä
2 rkl pestokastiketta
2 rkl öljyä

1. Pese huolellisesti (tai kuori) perunat ja viipaloi ohuiksi siivuiksi
2. Voitele uunivuoka öljyllä ja asettele vuokaan kerros perunoita. Sivele päälle pestokastiketta (tai laita nokareita sormilla niin kuin joku jonka pesto oli melko topakkaa)
3. Laita vuorotellen perunoita ja pestoa kunnes kaikki ainekset on käytetty. Kaada kasvisliemi vuokaan (ja liruttele päälle hieman öljyä)
4. Kypsennä 200 asteessa (ohjeen mukaan puolisen tuntia) tunnin verran

17. toukokuuta 2010

Soijarouhepihvit

Siis voi mahoton tuota soijarouhetta! Kyllä taas yllätti positiivisesti! Testasin Kädenvääntäjiltä löytämääni ”vege-jauhelihapihvi”-ohjetta ja kyllä ihmettelin kuinka kasvisruoka voikin olla lihaisaa! No, käytin kyllä lihafondia ja worchestershirekastiketta mausteena ja tavoitteena olikin melko lihanomainen tunnelma. Pihvit maistuivat minulle oikein hyvin, isännälle oikein hyvin, kuopukselle oikein hyvin ja esikoiselle…ööö…protestoitavan ”hyvin”. Eli 75% syöjäkunnasta oli oikein tyytyväisiä ja siihen prosenttiin on nykyään meillä syytä olla erittäin tyytyväinen. (Joitakin ei vaan voi miellyttää muulla kuin aurajuustolla – eli seuraavalla kerralla gratinoin pihvit vielä uunissa!)

Taikina näytti turvottamisenkin jälkeen todella löysältä ja vielä pannulle laittaessani ajattelin lopputuloksena olevan sisältä pehmeitä lettutyyppisiä möttösiä. Paistamisen jälkeen pihvien rakenne oli kuitenkin yllättävän napakka ja paistopinnasta tuli kaunis! Näitä lisää!! Ja ehdottomasti hampurilaisen väliin!! *kipittää paistamaan pihvejä*



n. 10 pihviä

2 dl vettä
1 rkl vasikkafondia
2 dl tummaa soijarouhetta
2 kananmunaa
3 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sipulijauhetta
1 rkl worchestershirekastiketta (tai soijakastiketta)
1 tl paprikajauhetta
0,5 tl pippuria

Kuumenna vesi ja fondi ja lisää siihen muut aineet. Sekoita hyvin ja anna turvota n. 15 minuuttia. Paista pikkulettupannulla pieniksi pihveiksi - tietenkin voilla!

15. toukokuuta 2010

Hummus

Hummus on toinen tahna joka on herättänyt epäluuloisia ajatuksia. Siis oikeasti, herneistä tehty tahna!! Mutta jälleen kerran - ihan oikeasti - toimii! Löysänä dippailuun ja hieman paksumpana leivän päälle, toimii molemmilla tavoilla. Useampi ohje on selailtu ja tässä oma toteutukseni.



n. 2,5 dl valmista tahnaa

170 g käyttövalmiita kikherneitä
2 rkl sitruunamehua
1,5 rkl oliivilöjyä
1 rkl seesaminsiementahnaa (tahinia)
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria

1. Valuta kikherneet ja kaada ne tehosekoittimen kulhoon. Kuori valkosipulin kynsi ja paloittele se herneiden joukkoon
2. Lisää loput ainekset ja soseuta tasaiseksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa hieman vettä jos seos tuntuu liian paksulta
3. Anna maustua viileässä ennen tarjoamista

Guacamole

Eli avokadotahna. Tämä dippi/tahna/levite on aina kovasti epäilyttänyt, koska avokado ei suurinta herkkuani ole. Otetaan ensin puoli kiloa voita –blogista löysin tämän ohjeen ja kokeilin nyt viimein tätäkin - hieman muokattuna tosin. Jälleen koin positiivisen yllätyksen! Leivänpäällyslevitteenä toimii aivan loistavasti margariinin (ja jopa voin) korvikkeena joskin päivittäiseen käyttöön oli miusta hieman liian valkosipulia.



2 kypsää avokadoa
1 valkosipulinkynsi
0,5 limen mehu
chiliä maun mukaan
suolaa ja pippuria

Halkaise avokadot ja kaavi sisus lusikalla kulhoon. Raasta joukkoon valkosipuli ja lisää myös chili ja limen mehu. Soseuta (tein yleiskoneella)ja mausta suolalla ja pippurilla. Ohenna tarvittaessa tilkalla vettä

Yrttinäkkärit

Sillä sipulin Merituuli oli tehnyt kotitekoista näkkäriä juustojen alustoiksi. Tyttöjen iltaa varten tarvitsin jotain terveellistä dipattavaa/tahnan alustaa joten päätinpä kokeilla tätä ohjetta. Merituuli oli tehnyt valmiiksi pieniä näkkäreitä, itse hieman laiskana tein uunipellin kokoiset levyt joista sitten mursin erikokoisia paloja. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen laitoin yrttejä jo taikinan sekaan, enkä ripotellut pinnalle. Nämä näkkärit maistuivat lapsillekin! Ja olivat kyllä rapsakoita jo heti samana päivänä – Merituuli kehotti jättämään näkkärit kuivahtamaan huoneenlämpöön seuraavaan päivään saakka.



2 rkl sulatettua voita (tein laktoosittomia, joten käytin oliiviöljyä – luomua)
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 dl vehnäleseitä (luomu)
0,5 tl timjamia
0,5 tl rosmariinia
5 dl ruisjauhoja (luomu)

Sekoita ainekset järjestyksessä sekaisin. Taikina on paksu ja sitkeä. Kauli vehnäjauhoja apuna käyttäen taikinasta joko pieniä kakkaroita tai isompia levyjä (taikina riittää kahteen uunipellin kokoiseen näkkäriin). Paista 225 asteessa 10-12 minuuttia (13 minuuttia oli jo liikaa!).

Tyttöjen ilta

Pitkästä pitkästä aikaa pääsin viettämään mukavaa koti-iltaa ystäväni luokse (lue: pois kotoa, ilman lapsia!). Ohjelmassa oli saunomista, syömistä, virvokkeita ja maailman parantamista noin niin kuin sanallisessa mielessä. Mr. Murphy oli kuitenkin miettinyt iltamme toisin ja minuun iski mahatauti. Ensimmäisten syömisten ja saunomisen jälkeen halailin pönttöä ja kävin sitten nukkumaan. Alkuilta oli mukava ja ainekset mukavaan loppuiltaankin olivat olemassa.

Syömäpuolella keskityttiin hieman terveellisemmässä hengessä vähiin lisäaineisiin, luomuun, ja kotitekoiseen. Tarjolla oli:
- lämpimiä leipiä (maalaisleipää lähileipomosta, luomutomaatteja ja luomumozzarellaa)
- pastasalaattia
- pannacottaa ja vadelmakastiketta
- kotitekoisia sipsejä, jotka vaihtuivat kuitenkin loppumetreillä paikallisesta s-marketista hankittuihin kartanon perunalastuihin (eli yritys ei mennyt ihan putkeen!)
- yrttinäkkäriä
- focacciaa
- pestoa
- guacamolea
- hummusta
- juurestikkuja
- juomana luomuviiniä ja ihan ehtaa marketin lageria (jollekin joka saa päänsäryn viinistä nykyään tosi helposti)

14. toukokuuta 2010

Lanttuleipä

Tätä leipää aloitin tekemään Maku-lehden 4/2009 –numeron ohjeen mukaan – aikomuksenani tehdä lanttusämpylöitä. Olin varmaan joku aika sitten jossain nähnyt myös toisen lanttusämpyläohjeen jossakin… Aloitin kuorimalla lantun, lohkoin sen ja laitoin kiehumaan. SITTEN kävin hakemassa ohjeen esille ja huomasin että lanttu olisi tähän kyseiseen taikinaan laitettu raasteena eikä soseena. No myöhäistäpä sitä oli siinä vaiheessa enää ryhtyä raastamaan, päätin tehdä sämpylät sitten soseesta. Sekoittelin taikinan ja se vain tuntui löysältä vaikka kuinka jauhoja lisäilin. Usko alkoi loppua (ja kulhosta tila) joten jätin taikinan melko löysänä kohoamaan, kippasin sen sitten leipävuokaan (joka oli aavistuksen liian pieni) ja tein siis lanttuleivän Chez Jasun helpon arkileivän henkeen. Hyvin kohosi ja pysyi nippanappa vuoassa!



300 g lanttua
5 dl vettä
3 tl suolaa
2 tl sokeria
1,5 dl vehnäleseitä
1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 pss kuivahiivaa
n. 9 dl jauhoja

1. Kuori ja paloittele lanttu. Keitä pehmeäksi ja soseuta
2. Lisää kuuman lanttusoseen joukkoon viileä vesi, suola, sokeri, leseet, hiutaleet, siemenet ja hiiva. Sekoita ja ala lisätä jauhoja vähitellen
3. Jätä taikina löysäksi ja kohota vedottomassa paikassa n. 30 minuuttia
4. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja paista 200 asteessa n. 45 minuuttia. Ota leipä pois vuoasta, kääri puuvillapyyhkeeseen ja anna jäähtyä hyvin ennen leikkaamista

13. toukokuuta 2010

Papu-chorizokeitto

Voisilmäpelin reseptiarkistoa olen viime aikoina selaillut paljonkin. Paljon herkullista on tullut vastaan ja monia ohjeita on laitettu testattavien kategoriaan. Nyt tuli testattua (soveltaen) taas yksi uusi ohje ja käytettyä viimeinen pikkupala chorizoa. Eevan ohjeesta poiketen käytin valkoisia papuja koska niitä itselläni on pakastimessa valmiiksi keitettynä. Todella tuhti ja täyttävä keitto joka piti nälän poissa koko illan!



1 suuri tai 2 hillitympää annosta

1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
2 tl chilikastiketta (tai maun mukaan)
1 suuri tomaatti
2,5 dl valkoisia papuja (valmiiksi keitettyjä)
2,5 dl vettä
0,5 rkl fondia
50 g chorizoa
mustapippuria

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä oliiviöljyssä kattilassa. Mausta chilikastikkeella
2. Pese ja kuutioi tomaatti ja lisää kattilaan. Lisää myös pavut, vesi ja fondi. Anna kiehua kunnes keitto on hieman saostunut
3. Paloittele makkara ja paista se pannulla rapeaksi. Lisää valmiin keiton sekaan ja mausta keitto mustapippurilla

12. toukokuuta 2010

Sakea jauheliha-currykeitto

Hieman uutta sävyä perinteiseen jauhelihakeittoon. Itse en tätä tullut maistaneeksi ollenkaan (mulla oli paremmat pöperöt!), mutta siihen malliin miesväkeen upposi, että hyvää oli! Ohje on Yhteishyvän Ruokamaailma-lehden numerosta 5/2010.



400 g naudan paistijauhelihaa
1 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 omena
1 rkl currya
4 perunaa
8 dl vettä
2 rkl vasikkafondia
3 rkl tomaattipyreetä
1 prk tomaattimurskaa
persiljaa

1. Ruskista jauheliha öljyssä kattilassa. Kuori ja hienonna sipulit ja omena ja lisää ne curryn kanssa jauhelihan sekaan. Kuullottele hetki
2. Kuori ja paloittele perunat ja lisää kattilaan. Lisää vesi, fondi, tomaattipyree ja tomaattimurska ja keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Mausta persiljalla

11. toukokuuta 2010

Kalamurekepihvit

Kalamurekepihvejä olen tehnyt useampaan otteeseen ja monenlaisista yhdistelmistä käyttäen seitä, lohta ja haukea. Ei ole oikein minun makuuni ollut mikään kokeilu, aina tulos on ollut jollain tapaa mössöinen ja mauton. Kaikesta huolimatta (en varmaan oo vielä kymmentä kertaa maistanu!) testasin taas yhden kalapihviohjeen. Ohje vaikutti etukäteen vielä mauttomammalta kuin aikaisemmat yritykseni, mutta kokeilinpahan nyt kuitenkin. Yllätys oli suuri kun laitoin suuhuni (kalapihveiksi) yllättävän maukkaita ja rakenteeltaan hieman rosoisempia pihvejä! Tein taikinan nyt monitoimikoneen silppurikulhossa kun aikaisemmin olen hienontanut kalan lihamyllyllä. Ehkäpä mylly vetää kalat hieman liian rajusti muhjuksi. Ohje on todennäköisesti saksittu RuokaPirkasta joskus.



n. 14 kpl

400 g pakasteseitiä
n. 100 g sipulia hienonnettuna
2 kananmunaa
1 dl kermaa
1 dl korppujauhoja
1 rkl makeaa chilikastiketta
0,5 sitruunan mehu
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl tilliä
paistamiseen voita

Jauha kaikki ainekset sekaisin monitoimikoneessa. Paista pikkulettupannulla miedolla lämmöllä molemmin puolin ruskeiksi.

10. toukokuuta 2010

Peruna-pekonimunakas

Ruokaisa ja täyttävä munakas neljälle



140 g pekonikuutioita
50 g chorizo-makkaraa tai muuta salamia
1 sipuli
400 g perunaa
6 munaa
0,5 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl timjamia
0,5 tl mustapippuria

1. Paloittele chorizo ja laita kylmälle pannulle pekonin kanssa. Kuumenna ja paista rapeaksi miedolla lämmöllä korkealaitaisessa paistinpannussa
2. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää pannulle
3. Pese perunat huolella (tai kuori) ja leikkaa ne ohuiksi suikaleiksi tai kuutioiksi. Lisää pannulle. Kypsentele viitisen minuuttia
4. Sekoita kulhossa munat, vesi ja mausteet. Kaada seos pannulle, säädä lämpö pienelle ja hauduttele kannen alla kunnes munakas on kauttaaltaan hyytynyt (n. 10-15 minuuttia)

4. toukokuuta 2010

Soijarouhe

Nyt minä sen löysin!! Soijarouheen!! Olen sitä aikaisemminkin käyttänyt jonkin verran muutamia vuosia sitten eikä se silloin oikein sykähdyttänyt. Nyt sitten olen kovasti pohtinut sitä että lihan kulutusta pitäisi vähentää reilulla kädellä. Lihan tuotanto on ekologisesti melkoisen kuluttavaa – no, niin on juustonkin tuotanto… Mutta lihasta lähdetään vähentämään. Eli käytännössähän se sitten tarkoittaa että lisätään kalan ja kasviksien käyttöä.



Kädenvääntöä-blogissa oli oikein onnistuneesti saatu lihansyöjä syömään soijapihvejä ja siitäpä minäkin sitten lopullisen kimmokkeen sain. Ostin pussillisen tummaa soijarouhetta (koska se näyttää enemmän naudan lihalta…). Keitin soijarouheen lihafondilla maustetussa vedessä ja maustoin vielä pippurilla, paprikajauheella ja sipulijauheella (eli samoilla mausteilla joita käytän jauhelihan maustamiseen). Testiruokina tein juustoisen makaronivuoan ja lasagnen. Mies tiesi tästä kokeilusta etukäteen (tykkäsi ruuasta silti) ja muksut olivat autuaan tietämättömiä tästä suuresta petoksesta! Esikoinen pyysi tekemään makaronivuokaa toisenkin kerran kun ”nyt sattui miun suun myötäistä ruokaa!”. Ihmeiden aika ei siis ole ohi – tarkoitus on kertoa totuus ruuasta ehkä aikaisintaan siinä vaiheessa kun muksut muuttaa pois kotoa! ;)

Se mikä minua myös tuossa soijarouheessa kovasti sykähdyttää on se, että se on niiiiin paljon halvempaa kuin jauheliha. 500 g:n Soyappétit:n pussi soijarouhetta maksaa meidän s-marketissa 2,70. 1 dl kuivaa soijarouhetta painaa 30 g ja keitettynä se sama määrä painaa 160 g. 400 g:n jauhelihapakettia vastaa siis 2,5 dl kuivaa soijarouhetta ja sen hinnaksi tulee noin 0,40e – ellen nyt ole jotain ihan pahasti vikaan punninnut/laskenut (korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä!!).

Soijarouhe on myös ravintoarvoiltaan rikasta! Soijapapu sisältää mm. paljon vitamiineja, kalsiumia, proteiinia (52g/100g) ja kuitua (16g/100g) ja vain vähän rasvaa. Soija sopii niin vegaanin kuin keliaakikonkin ruokavalioon. Ja vielä se pointti tässä elintarvikealan lakkojen keskellä: jauhelihahylly ammotti tyhjyyttään mutta soijarouhetta oli hyllyllä ihan yllin kyllin (taisinpas ostaa yhden pussin ihan pahan päivän varalle!) ;).

Katso lisätietoja tuotteesta ja reseptejä täältä!

3. toukokuuta 2010

Basilikapasta

Tämän pastaohjeen bongasin Limepippurista. Kuten hekin totesivat tämä on melkein sama juttu kuin pestokastiketta pastan kaverina. Hieman jotain enemmän. Omaan suuhuni tämä maistui paremmalta kuin aikaisemmin tekemäni pestokastike. Juustona käytin tällä kertaa mozzarellaraastetta jonka limepippurin ohjeesta poiketen sekoitin suoraan basilika-seoksen joukkoon.



neljälle

500 g pastaa (nauhapasta toimii hyvin!)
2 dl basilikan lehtiä
1 dl oliiviöljyä
2 rkl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
1 dl juustoraastetta (esim. mozzarellaa)
suolaa
sitruunamehua
2 rkl kiehuvaa vettä
1 rkl voita
pinnalle permesaania ja mustapippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Soseuta sillä välin (tehosekoittimessa tms.) basilika, oliiviöljy, pinjansiemenet, valkosipuli ja juustoraaste. Mausta seos suolalla ja sitruunamehulla
3. Kuumenna vesitilkka kiehuvaksi ja sulata siihen voi
4. Sekoita basilika-seos ja voi-seos kypsän valutetun pastan joukkoon. Ripottele lautaselle parmesaaniraastetta ja mustapippuria