Pistaasi-valkosuklaacookiet

Lapset ovat yleensä keksien ystäviä. Ja niin on minunkin jälkikasvuni. Keksit ovat helppotekoinen herkku jotka valmistuvat ilman turhaa kikkailua.

Näiden keksien ajattelin olevan aivan ykkösherkkua! Esikoinen rakastaa valkosuklaata samoin kuin pistaaseja. Vesi kielellä lapsi odotti että keksit jäähtyvät syömäkuntoon. Puolikkaan keksin jälkeen hän totesi että ”nää on kyllä ihan liian makkeita”! Siis täh?!? Voiko keksi olla LIIAN makea!?!?

No, jäipähän taas itselleni enemmän! Ja voin kertoa että eivät olleen LIIAN makeita. Makeita kyllä, mutta niinhän keksin pitääkin olla. Itsekin tykkään valkosuklaasta ja pistaaseista ja fariinisokerista leivonnaisista. Ja voista. Ihania!!



20 isoa pikkuleipää

100 g voita
1 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
1 dl paahdettuja, suolattuja ja kuorellisia pistaaseja
80 g valkosuklaata
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

päälle:
30 g valkosuklaata
1 dl paahdettuja, suolattuja ja kuorellisia pistaaseja

1. Pehmitä voi mikrossa ja vaahdota se sokerien kanssa. Lisää muna hyvin vatkaten
2. Kuori pistaasit ja rouhi ne ja valkosuklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita rouheet voi-sokerivaahtoon
3. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe ja lisää seos taikinaan
4. Leivo taikinasta kapea tanko ja nosta se jääkaappiin vähintään tunniksi
5. Kuori päälle tulevat pistaasit ja rouhi ne ja valkosuklaa rouheeksi. Sekoita ne keskenään ja jätä odottamaan
6. Leikkaa jähmettyneestä taikinapötköstä viipaleita. Paina viipaleet pistaasi-valkosuklaarouheeseen ja nosta sitten rouhepuoli ylöspäin uunipellille
7. Paista 200 asteessa 7-10 minuuttia – koosta riippuen. Jäähdytä rapeiksi.

Tuulihatturulla

Cebicin paljon kehuma ja hehkuttama tuulihatturulla on nyt testattu! Ajatus tästä lähti ystävältäni, joka kertoi syöneensä sieni-pekonirullaa osaamatta sen tarkemmin kertoa taikinan koostumuksesta. Hän lupasi lähettää minulle ohjeen jonka voisin testata. Postaamisen yhteydessä minun kuulemma täytyisi sitten selkeästi mainita että tämä ohje on ystävältä saatu!

Asia taisi sitten unohtua ja ohjetta täällä odottelen edelleen (terkkuja vaan ystävälleni – jätettäköön nimi tässä yhteydessä mainitsematta!). Mutta koska ajatus oli jo päähän nakutettu, toteutin rullan sitten Cebicin avulla. Ihastuin tähän rullaan kovasti – voin tuttu maku (ja keveys..)! Ja tämäkin ohje on ystävältä saatu!



pohja:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
3 kananmunaa
0,5 tl leivinjauhetta

täyte:
4 kourallista kuivattuja suppilovahveroita
150 g pekonia
1 sipuli
(tilkkanen öljyä)
nokare voita
suolaa
mustapippuria
200 g ranskankermaa
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Valmista taikina: sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon jauhot. Sekoita tasaiseksi ja nosta kattila pois levystä. Kiehauta vesi ja vatkaa se voi-jauhoseoksen joukkoon. Vatkaa kananmunat taikinaan yksitellen ja voimakkaasti. Sekoita taikinaan lopuksi vielä leivinjauhe
2. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kypsennä 225 asteessa puolisen tuntia. Anna valmiin levyn jäähtyä hetki ja kumoa se sitten toisen leivinpaperin avulla
3. Valmista täyte: laita kuivatut sienet pehmenemään veteen. Paloittele pekoni ja paista se kypsäksi omassa rasvassaan. Nosta pekonipalat syrjään odottamaan. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se pehmeäksi pekonin rasvassa (lisää tarvittaessa öljyä). Kaada pehmenneet sipulit pekonien joukkoon odottamaan. Sulata pannulla nokare voita. Purista sienistä ylimääräinen vesi ja paista niitä pannulla muutama minuutti. Mausta sienet suolalla ja mustapippurilla ja sekoita ne pekonin ja sipulin sekaan. Lisää ranskankerma ja parmesaaniraaste ja sekoita täyte tasaiseksi.
4. Levitä täyte jäähtyneen pohjalevyn päälle ja kääri rullalle leivinpaperin avulla. Nosta rulla vetäytymään viileään ennen tarjoamista

Tiikerimuffinssit

Sadepäivän ilo – leipominen lasten kanssa. Näitä ollaan tehty joskus - ajankohtana jota en pysty muistamaan. Valokuvan tiedot kertovat että se on otettu 21.4 aamupäivällä ja kuva näyttää siltä että se on räpsätty aurinkoisella säällä eikä vesisateen harmaudessa. Joten voi olla että olemme leiponeet ihan iloksemme ihan tavallisena päivänä (mikä on hyvin kummallista, koska aamupäivällä olemme yleensä aina ulkoilemassa mikäli sää vain sen sallii).

No, niin tai näin… Sen muistan kuitenkin vielä, että tällä ohjeella saatiin aikaiseksi ihanan rasvaisia muffinsseja joissa maistui suklaa ja pähkinä. Mutta eipä näitä kyllä tiikereiksi oikein voinut kutsua! Pyörittelin taikinaa ja nutellaa tikulla ihan olan takaa, mutta ei paksu nutella-tahna halunnut sekoittua vaalean taikinan kanssa. Eihän se sinällään haitannut, maku oli aivan loistava!! Ja lapsille kelpasi myös! Ohje Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 7/2012.



12 kpl

200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
n. 1 dl Nutellaa

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten
2. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään sekaisin ja lisää seos voi-sokerivaahtoon. Sekoita tasaiseksi
3. Lusikoi taikina muffinssivuokiin. Laita jokaiseen vuokaan noin teelusikallinen nutellaa ja vetele muffinsseihin kuvioita esim. hammastikulla niin että taikina ja tahna raidoittuvat
4. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia

Hernekeitto

Ihmeiden aika ei ole ohi. Joskus pikkumuruset yllättävät kummallisilla toiveruokapyynnöillä. Kun toiveena oli hernekeittoa, oli asia pakko tarkastaa ihan useampaan kertaan. Ihanko totta? Siis hernekeittoa? Ootteko syöny päikkärissä? Myöntävien vastausten jälkeen piti minunkin se todeksi uskoa. Kyllä, lapseni halusivat syödä hernekeittoa.

No kyllä vaan minulle passaa! Pitkään muhinut hernekeitto on nimittäin todella hyvää. Poikien toive oli että lihana on jauhelihaa – sekin sopii minulle oikein hyvin. Vielä luraus sinappia niin mikäs siinä on popsiessa! Ja ihme kyllä, pojillekin maistui. Ensimmäisellä kattauksella ainakin…



500 g kuivattuja herneitä
3 l vettä
400 g rasvaista jauhelihaa
1 sipuli
suolaa

1. Laita herneet likoamaan väljään veteen yön yli huoneen lämpöön
2. Kaada liotusvesi pois ja mittaa uusi vesi kattilaan tai uunipataan. Keitä keittoa kattilassa parisen tuntia ja jätä sen jälkeen vielä hautumaan jälkilämmölle noin tunnin ajaksi. Uunissa valmistettaessa valmistusaika on pidempi, taisin haudutella 150 asteessa nelisen tuntia. Muista sekoitella välillä ja lisätä nestettä mikäli se on tarpeen
3. Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää se pannulle jauhelihan kaveriksi. Jatka kypsentämistä niin että sipulikin kypsyy. Mausta suolalla. Lisää liha-sipuliseos keittoon kun kypsennyksen loppuvaiheilla
4. Mausta valmis keitto suolalla

Chilitahna

Ostin toissakesänä pienen chilin taimen ja laitoin sen ruukkuun. Chili antoi satoa muutaman palon verran. Talven chili kitui sisällä ja kevään tullen virkosi kukoistamaan. Kasvatin keväällä omasta kasvista kuivattamistani siemenistä uudet taimet, joista kolme pääsi omalle parvekkeelle ja loput serkkuni hoiviin.

Chilit ovat nauttineet menneestä kesästä ja tätä kirjoittaessa olen saanut korjata chilisatoa runsain mitoin. Laskeskelin että noin 150 palkoa olen jo kasveista leikannut ja niin ne vaan edelleen kukkivat ja kypsyttävät hedelmää - sisätiloissa jo tässä vaiheessa syksyä.



Olen käyttänyt chilejä ruuanlaitossa pitkin kesää ja maustanut myös säilykkeitä omilla chileillä. Yksittäiset kypsät palot ja pienet chilimäärät olen kuivattanut. Noin sata palkoa sisältänyt pääsato pääsi pakastimeen. Hienonsin chilit siemenineen leikkuulaudalla hienoksi silpuksi ja sekoitin joukkoon hieman oliiviöljyä. Taputtelin tahnan leivinpaperin päälle levyksi ja käärin pakastetun levyn paperiin ja kelmuun pakastimeen. Ajatuksena olisi että tuosta levystä olisi helppo ottaa pieni pala kerrallaan ruokia maustamaan.

Jos jollakulla on ohje miten voin tehdä chilitahnaa joka säilyy purkissa jääkaapissa niin ottaisin mielelläni ohjeen vastaan ensi kesää varten!

Yrttikuutiot

Menneenä kesänä olen taas päässyt entistä enemmän yrttien ystäväksi. Yrttitarha parvekkeella on kukoistanut ja kasvanut aivan loistavasti. Purkissa! –kirjasta löysin vinkin yrttien säilömiseen talveksi; yrteistä oli valmistettu kuutioita oliiviöljyn avulla. Kyselin pakastusvinkkejä myös ruokabloggaajien facebook-ryhmässä ja tätä menetelmää suositeltiin siellä myös.

Ajattelin itsekseni – ja ”ääneenkin” sen facebookissa ilmaisin – että pakastaisin loppukesästä loput yrtit ennen kuin säät menevät liian kylmäksi. Sain ohjeen pakastaa yrttejä jatkossa pitkin kesää aina vähän kerrallaan jolloin yrttien kasvukin kiihtyy leikkaamisen myötä. No totta kai, eipähän tullut taas itse ajateltua! Tänä vuonna siis pakastan sen verran mitä nyt tässä ehdin ja ensi kesänä panostetaan sitten säilöntään enemmän jos vaan lopputulos osoittautuu hyväksi. Hieman mietityttää tuo öljyn pakastaminen, mutta kokeilemallahan se selviää mitä öljyn laadulle ja maulle pakastimessa tapahtuu.

Pakastin pari satsia pestoa (myöskin kanssabloggaajilta saatu vinkki) jääpalamuoteissa, mutta nämä yrttikuutiot olivat helpompi tehdä silikoonisessa suklaakonvehtimuotissa josta ne lähtivät bhelposti irti. Pakastimesta löytyy nyt talven varalle rosmariinia, oreganoa, persiljaa ja timjamia. Kylmien öiden ja viileiden päivien vuoksi yrtit ovat jo muuttaneet parvekkeelta keittiöön josta sitten pikkuhiljaa laittelen loputkin vielä pakastimeen.



Hienonna yrtit silpuksi ja täytä jääpala- tai suklaakonvehtimuotin syvennykset silpulla. Täytä syvennykset oliiviöljyllä ja laita pakastimeen. Irrota valmiit kuutiot muotista ja säilytä tiiviisti, esimerkiksi minigrip-pussissa.