27. toukokuuta 2013

Avokadodippi

Tässä hieman syytä siihen miksi jääkaappiin jäi nököttämään pari ylimääräistä avokadoa. Kevättalvella – siis silloin hiihtoloman aikaan – avokadot houkuttelivat kovasti. Mikä lie ollut rasvahappotasapainon heilahdus kun elimistö kaipasi hyviä rasvoja. Chocochili olikin tästä syystä hiihtoloman suosikkiblogini!

Avokadon keveys ja raikkaus sopii oikein hyvin myös kesän kattauksiin. Tämä Chocochilistä löydetty (ja muistaakseni monessa muussakin blogissa sen jälkeen hyväksi todettu) dippi sopii hyvin kasvisten tai perunalastujen dippaamiseen tai vaikkapa voileipien päälle. Ihanaa! (Valkosipulia!)



1 kypsä avokado
1 rkl sitruunamehua
3 rkl turkkilaista jogurttia
1 shalot-sipuli
1 valkosipulin kynsi
vajaa 1 dl tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria

1. Halkaise avokado, poista siemen ja koverra sisus pieneen kulhoon. Tilsi haarukalla mössöksi
2. Sekoita avokadomössön sekaan sitruunamehu ja jogurtti ja sekoita tasaiseksi
3. Kuori ja hienonna shalotsipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Kuori ja raasta valkosipulin kynsi. Hienonna persilja
4. Sekoita kaikki ainekset avokadomössön sekaan. Anna makujen tasaantua viileässä ennen tarjoamista

26. toukokuuta 2013

Parsamunakas

Kesä alkaa olla kauneimmillaan! Puiden lehdet kasvavat vauhdilla ja nurmikko vihertää. Joka paikka on nyt pullollaan vihreää. Eikä mitä tahansa vihreää, vaan sitä ihanaa alkukesän vihreää joka tuntuu ihan häikäisevän silmiä!

Kävin lauantaiaamuna kurkkailemassa plantaasin tilannetta. Raparperit kasvavat vauhdilla ja ensimmäisen sadonkorjuun aikaa alkaa olla jo käsillä. Myös kasvimaalla on alkanut tapahtua. Siemenet ovat saaneet köllötellä harson alla viikon ajan ja hentoa viherrystä alkaa jo näkyä. Salaatti ja rucola ovat pienen pienillä aluilla ja retiisien rivistön jo sain harventaa.

Parvekepuutarha kukoistaa myös: kesäkurpitsa ja chilit kukkivat, paprikassakin alkaa olla nuppuja. Vihanneskrassien ensimmäinen satsi on kohta valmista voileivän päälle laitettavaksi. Nyt on aika shoppailla taimia! Pyöräilin aamupäivän auringossa Kukkatalolle, mutta siellä ei vielä yrttien taimia ollutkaan. Matka jatkui ja seuraava pysähdyspaikka oli Multasormi ja sieltä kasvihuoneesta löytyikin kaikki tarvitsemani – ja tietenkin vähän ylimääräistäkin. Suunniteltujen persiljan, basilikan ja oreganon lisäksi ostin maailman suloisimmat pienet timjamin, rosmariinin ja mintun taimet. Ne kun olivat niin kauniita – ja alkukesänvihreitä nekin! Kohta on parvekepuutarhakin taas ääriään myöten täynnä!

Taimireissun jälkeen laitoin vihreitä sävyjä myös lautaselle! Kananmuna ja parsa ovat hyvät ja lempeät kaverukset, jotka saavat pientä särmää suolaisista parmesaanista ja vuohenjuustosta sekä mustapippurista. Ihana nopsa kesäpäivän lounas, joka on tehty vanhalla tutulla ohjeella!



1 annos

3-4 vartta vihreää parsaa
nokare voita
2 kananmunaa
pieni loraus kermaa
n. 0,5 dl vastaraastettua parmesaaniraastetta
muutama nokare pehmeää vuohenjuustoa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsojen kova tyviosa siitä kohdasta mistä ne luontevasti napsahtavat poikki. Paloittele parsat ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä n. 3 minuuttia. Valuta ja jätä odottamaan
2. Riko kananmunat pieneen kulhoon. Vispaa rakenne rikki ja sekoita joukkoon kermatilkka.
3. Sulata voi pannulla. Kaada munaseos pannulle ja pienennä lämpöä. Kypsennä munakasmassaa varovaisesti sekoittaen parisen minuuttia
4. Kun pinta on vielä selvästi löysä, ripottele päälle parmesaaniraaste. Jatka kypsentämistä varovaisesti
5. Nostele pehmeän munakkaan päälle vuohenjuustonokareet ja parsapalat. Laita levy kiinni mutta jätä pannu vielä hetkeksi levylle kunnes vuohenjuusto lämpiää ja pehmenee
6. Mausta suolalla ja mustapippurilla

25. toukokuuta 2013

Lohi-avokadoleivät

Kiirettä, kiirettä, kiirettä, sitä on lukuvuoden viimeiset pari kuukautta. Blogi on ollu hissukseen ja keittiössä ollaan keskitytty vain perusasioihin. Vanhat postaukset odottavat postaamista. Vapaat hetket on vietetty lasten kanssa pitkin pihoja ja kasvimaata ja parvekepuutarhaa kuopsutellessa. Mukavia hetkiä nekin. Mutta kirjoitusvire on ollut hieman hukassa. Töitä olisi viikko vielä jäljellä ja sitten olisi kahden kuukauden mittainen vapaus edessä. Siitä se pikkuhiljaa alkaa sitten into löytyä harrastuksiinkin taas.

Paremman puutteessa palataan taas hiihtolomaan joka oli täynnä kokkailua. Tein näitä ihanan raikkaita leipiä aamupalalle – ihan vain itselleni. Hiihtopainotteinen loma vaati topakkaa ravitsemusta heti aamusta alkaen. Ja sopiihan nämä leivät myös kesäiseksi lounaaksi tai vaikka eväskoriin. Tai ehkäpä kylmälaukkuun mieluummin! Ohje sovellettu Martat-lehden numerossa 8/2012 olleesta ohjeesta.



4 palaa reissumies-leipää
margariinia
100 g graavilohisiivuja
2 avokadoa
marinoitua punasipulia

1. Valmista marinoitu punasipuli maustumaan vähintään tuntia ennen leipien valmistamista
2. Voitele leivät margariinilla
3. Nostele graavilohisiivut leipien päälle
4. Kuori avokaadot ja leikkaa niistä viipaleita. Lado avokadoviipaleet lohisiivujen päälle. Laita päällimmäiseksi punasipulia

24. toukokuuta 2013

Avokadomousse

Jääkaapissa nökötti pussin kolme viimeistä avokadoa, jotka pehmenivät uhkaavaa vauhtia. Ruokaahan ei ikinä pidä heittää roskiin joten jotain kivaa niistä piti keksiä. Chocochili tietää parhaiten mitä avokadoista voi tehdä. Ja sieltähän se löytyi – avokadomousse.

Huijasin lapset syömään tätä ”suklaamoussea” eräänä sunnuntaina jälkiruuaksi. Itse asiassa ei tarvinnut houkutella lainkaan. Pojat söivät moussen hyvällä mielihalulla ilman epäilyksen häivääkään siitä että moussen pääraaka-aine onkin kasvikunnan tuote!

Hyvin maistui mousse myös omaan suuhun. Itse huomasin selvästi eron maussa perinteiseen kermaiseen suklaamousseen, mutta enpä väittäisi tämän ainakaan huonompaa olevan. Tästä moussesta puuttui sellainen ikävä kitalakeen tarttuva rasvainen tuntu mikä oikeasta suklaamoussesta jää. Vaikka tämäkin mousse oli täyteläinen ja tuhti niin kokonaisuus tuntui kuitenkin raikkaalta. Oikein onnistunut kokeilu!!



2 pehmeää avokadoa
1,25 dl kaakaota
1,25 dl tomusokeria
0,5 dl kermaa
1,5 tl vanilja-aromia

1. Halkaise avokadot, irrota siemenet ja koverra hedelmäliha monitoimikoneeseen
2. Mittaa sekaan muut aineet ja surauttele tasaiseksi mousseksi. Säilytä kylmässä tarjoamiseen saakka

20. toukokuuta 2013

Parvekepuutahan kesämuutto ja haarakonttorin perustaminen

Parvekepuutarha alkoi jo toukokuun alkupuolella rönsyillä pitkin olohuonetta ja keittiötä. Toivotin lämpimät säät tervetulleiksi ja sain siirrettyä kasvit äitienpäivänä parvekkeelle. Viimevuotinen chili on toipunut talven koettelemuksista ja tekee ensimmäistä satoaan. Kasvissa on kymmenkunta palkoa joista muutama jo punertaa kypsyyttään. Samaisesta kasvista keväällä kylvämäni siemenet ovat kasvaneet topakoiksi chileiksi, joista kolme tainta jätin itselleni kasvamaan. Nekin aloittelevat jo kukintaansa runsain nupuin joten satoa näyttäisi tulevana kesänä olevan tulossa.



Myös paprikat ja tomaatit ovat kasvaneet todella hyvin. (Taisin olla hieman hätäinen kylvöjen ajoituksen kanssa tänä keväänä!). Ostin kaksi sinkkisankkoa joihin istutin tomaatit ja paprikat. Nämä ovat parvekeviljelyssäni uusia tuttavuuksia, joten jään odottamaan kasvavatko ja kukkivatko. Alku näyttää ainakin lupaavalta.



Kesäkurpitsakokeilunikin on toistaiseksi sujunut hyvin. Kylvin siemenet kasvamaan maaliskuun puolen välin kieppeillä (kyllä, vaikka pussissa lukikin että kylvö noin kolme viikkoa ennen avomaalle istuttamista). Taimet kasvoivat aivan valtavasti ja istutin kaksi tainta niille varattuun soikkoon. Kasvu on jatkunut ja muutama kukkakin on jo nähty. Odotan jännityksellä mitä tuleman pitää!



Jäljellä on vielä ostettavien taimien hankinta. Basilikaa, persiljaa ja oreganoa on ostoslistalla. Koskapa tilaa on rajatusti, täytyy keskittyä vain niihin yrtteihin joille on eniten käyttöä.

Multasormeani on syyhyttänyt kovasti pitkin kevättä. Harkitsin jo pienen puutarhapalstan vuokraamista, mutta tulin siihen tulokseen että kahden alle kouluikäisen kanssa puutarhapalstalla kulkeminen saattaa jossain vaiheessa alkaa tuntua lievästi sanottuna pakkopullalta. Hautasin sen ajatuksen siis odottamaan parempia aikoja. Kunnes yllättäen olin kuin olinkin perustamassa haarakonttoria parvekepuutarhalleni.

Päivä 1:

Kävimme äitienpäivän iltana vanhempieni luona paistelemassa makkaraa. Kitkin joutessani koiranputken alut raparperin ympäriltä ja tuli vissiin siinä ääneen tuumailtua kasvimaan mukavuutta. Äitini lausuma oli – vapaasti lainaten - että senkus kaivat! Ajatus muhi päässäni noin tunnin verran ja sittenpä sitä jo isän kanssa mittailtiin ja rajailtiin pieni vajaan kahden neliön kasvimaa (tarkemmin sanottuna ehkä kasvipenkki) pihan aurinkoiselle laidalle. Ilta menikin sitten googlen ääressä tutustuessa kasvimaan saloihin



Päivä 2:

Koskapa kasvimaa perustetaan omakotitalon nurmikkopihalle, jossa maan laatu ei ole kovinkaan erikoinen, täytyy kasvipenkkiä varten vaihtaa maata. Homma alkoikin heti seuraavana päivänä kaivamisella, jota oli ihan riittävästi! Apujoukkoja onneksi oli paikalla. Pienin työmies jaksoi uurastaa 1,5 tuntia tauotta kaivaen multaa pienellä istutuslapiolla pieniin kottikärryihinsä ja välillä leikellen juuria oksasaksilla. Isompi apulainen toimi oksaleikkurimestarina ja äitini apuna voikukkien nyhtäjänä. Isä heilui talikon ja rautakangen kanssa (kaivannosta sattui löytymään yksi kohtuullisen suuri kanto ja muutama melkoisen paksu juuri) ja minä lapioin. Loppumetreille saimme avuksi vielä yhden työpäivänsä jo tehneen virkamiehen.



Päivä 3:

Esikoisen kouluun tutustumispäivän vuoksi pidin yhden lomapäivän keskellä arkista viikkoa. Nyt oli aikaa tutkailla lähiseutujen multatarjontaa ja kysellä multakuormien hintoja. Laskeskelin että haarakonttorin kaivantoon uppoaa noin 450 litraa multaa joten peräkärryn kanssa täytyy mullanhankintaan lähteä. Kävin illalla myös puutarha-alan liikkeessä kyselemässä neuvoja ja tekemässä pienempiä varustehankintoja. Miksi siellä ei ollut puutarhahanskoja lasten kokoa?!? Multa- ja muut maa-asiat jäivät tässä vaiheessa vielä hautumaan. Vaihtoehtoina on halvempi ja helpompi. Luulenpa, että valitsen sen helpomman…


Onneksi näitä luonnonmukaisia maan kuohkeuttajia tuntuisi nurmikon alla luikertelevan runsain määrin!

Päivä 4:

Kävimme ostamassa poikien kanssa siemeniä viljelmiämme varten. Kasvimaallemme valikoitui porkkanaa, retiisiä, hernettä, pinaattia ja salaattia. Kaikki ovat käsitykseni mukaan helppoja kasveja jotka voi kylvää suoraan avomaalle. Herne on myös nopeakasvuisena mukava kasvatettava lasten kanssa, koska kasvua on helppo seurata. Näiden lisäksi kasvimaalle pääsee myös viimekesänä parvekkeella kasvanut ruohosipuli, joka yllätyksekseni lähti talvehtimisen jälkeen uudelleen kasvamaan.



Näillä antimilla pieni kasvimaamme tuleekin jo täyteen. Ja koskapa tungos pienellä kasvimaalla on valtaisa, niin täytyyhän siellä olla asianmukaiset kyltit. Ukki kaiveli kätköistään lapsille puutavaraa ja pojat saivat nikkaroida hienot puiset (eli säänkestävät) nimikyltit kasveille.



Päivä 5:

Odottelua. Siemenpussien hypistelyä. Puutarhahanskojen silittelyä. Lapion ja kuokan kiillottelua. Eikö jo pääsisi taas hommiin!? Paremman puutteessa kylvin amppeliin herneitä – ihan vain koristekasvitarkoituksessa – ja pariin ruukkuun vihanneskrassia – ihan vaan kun alkoi näyttää siltä että parvekkeella olisi sittenkin vielä pikkuisen tilaa… (Eihän sitä nyt voi puolityhjäksikään jättää!!)

Päivä 6:

Pääsin töistä hyvissä ajoin ja suuntasimme iltapäivästä multaostoksille. Sää oli ihanan lämmin ja työskentely kuopan äärellä sujui nopsaan – pikkuapulaisen kanssa jälleen. Pian huomasin, että laskelmani tarvittavan mullan määrästä eivät osuneet aivan kohdalleen ja multaa täytyi hakea välillä vielä hieman lisää. Loppujen lopuksi kaivantoon upposi kaikkiaan 650 litraa maa-ainesta (mustaa multaa ja puutarhaturvetta). Reunustin kasvimaan reunanauhalla ja pojat halusivat rakentaa vielä muurin vanhoista pihakivistä. Nyt se on valmis!



Into alkoi hiipua siltä illalta - ja oikeastaan aikakin olisi käynyt vähiin – joten raivailimme jälkemme ja poistuimme pihalta saunan kautta kotiin. Kylvötouhut jäävät vielä toiseen päivään. Kastelin plantaasini ja jätin odottamaan Ilmatieteenlaitoksen ennustamaa sadepäivää. Sittenpä onkin hyvä kylvää siemenet kunnolla kosteaan maahan.

Tule tule hyvä kesä, älä tule huono kesä!

2. toukokuuta 2013

Munkit

Ihan ensimmäinen kerta kun tein itse munkkeja! Olen joskus pienempänä ollut sivustaseuraajana ja muistaakseni hieman assistenttina kun Lykynlammen ulkoilumajalla Terttu paisteli kahvioon munkkeja Joensuun Ladun talkooporukan avustamana. Tertun munkkirinkilät ovat Lykynlammen kahvion asiakkaiden keskuudessa kuuluja. Ja ovathan ne aivan loistavan makuisia! Ja kokoisia! Siinäpä menee hyvin hiihdetyn lenkin hyöty hyvin pitkälle nollaan kun afterskin viettää kahviossa kuuman mehun ja munkin parissa.

Itse en erityisesti ole munkkien ystävä. Tokihan niitä syön – varsinkin jos päällä on esimerkiksi kinuskikuorrutetta ja sisällä vadelmahilloa. Poikien kanssa meillä on ollut perinteenä työhön paluuni jälkeen käydä viikon päätteeksi hoitopäivän jälkeen hakemassa Leppäsen leipomon myymälästä perjantaimunkit (ja sämpyläpussi) viikonlopun kunniaksi. Leppäsen munkit (kuin myös sämpylät) ovat aina tuoreita ja maukkaita. Pisteet Leppäselle!

Nyt uskaltauduin kokeilemaan itsekin. Suurin kynnys munkkien paistamiseen itselleni on ollut pullataikina. Se vaan ei ole ikinä oikeasti hyvää. Toinen kynnys on ollut kuuman öljyn kanssa läträäminen ja kauhukuvat kattoon asti kohoavista liekkipatsaista. Ensimmäinen kynnys madaltui huomattavasti katsoessani edellistä Master Chef Australian tuotantokautta, jossa Gary yhdessä master class –jakossa teki munkkeja löysästä hiivataikinasta pudottamalla taikinapalleroita lusikalla kuumaan öljyyn. Ei siis vaivaamista ja leipomista! Sopii minulle. Toisen kynnyksen ylitin jo aikaisemmin uppopaistamalla riisipyöryköitä ilman tulipaloa.

Tuumasta toimeen siis. Taikina syntyi helposti – sekoittaen. Öljyn kuumentamiseen varustauduin paistomittarin ja kattilan kannen kanssa. Öljy kuumeni nopeasti ja pudotin ensimmäiset palleroiset kypsymään. Yksi pallero levisi lätyksi ja kaksi seuraavaa painuivat pohjaan. Mitä ihmettä!!!! Huomasin että mittarin asteikko oli säädetty Fahrenheit-asteikolle. Klik nappulasta ja kuumennus jatkui. Tämän jälkeen paistaminen sujuikin hyvin ja sain elämäni ensimmäiset munkit kypsiksi ja valmiiksi.

Kyllä, tästä tulee meillekin vappuperinne!



n. 16 kpl

2,2 dl maitoa
50 g voita
3 kananmunaa
0,5 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa

paistamiseen:
1-1,5 l rypsiöljyä

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi
2. Sulata voi ja kaada se maidon joukkoon. Riko joukkoon kananmunat ja mittaa sekaan sokeri. Vispaa sekaisin
3. Sekoita hiiva vehnäjauhojen sekaan kulhossa. Tee seokseen kuoppa ja kaada maitoseos sinne. Vispaa taikina tasaiseksi löysäksi taikinaksi. Jätä kohoamaan tunniksi
4. Kuumenna öljy 170-180 asteiseksi. Tarkkaile öljyn lämpöä ja säädä levyä tarvittavan pienelle
5. Pyöräytä kahden lusikan avulla taikinasta palleroita kuumaan öljyyn. Paista munkkeja välillä käännellen 3-4 minuutin ajan. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle
6. Pyörittele munkit lämpiminä sokerissa
7. Voit halutessasi pursottaa munkkien sisään hilloa tai vaniljakreemiä

1. toukokuuta 2013

Sokerikuorrutetut popcornit

Tänä vuonna saan viettää melkein koko vapun itseni kanssa - laadukkaassa seurassa siis. Vappuaaton ohjelmaan kuului pyykin pesua, punttitreeniä ja elokuva kotisohvalla. Vappuaaton illan menu sisälsi yhden omenasiiderin, yhden kylmän oluen ja pienen pussillisen juustonaksuja. Kävin ajoissa nukkumaan ja heräsin noin kymmenen tunnin kuluttua virkeänä ja levänneenä. Kävin juoksulenkillä, suihkussa ja nautin aamukahvin ja aamupalaleivät melkoisen laihan Karjalaisen parissa. Hiljaisuudessa.

Sitten alkoikin vappuhulinat! Pojat tulevat iltapäivällä takaisin kotiin ja aloinkin jo aamupäivästä valmistella myöhäisiltapäivän vappubrunssia. Mutta jos aamupalan ja lounaan sekoitus on brunssi niin mikä onkaan välipalan ja päivällisen sekoitus? Snack + dinner = snanner? Sninner? Snacker? Suomeksi välipallinen? Vällinen? Välinen? Ei kuulosta kovinkaan houkuttelevilta.

No, joka tapauksessa. Perinteisellä vappulinjalla mennään. Lihapullia ja nakkeja sekä osiin purettu perunasalaatti. Pojathan eivät syö salaattia, mutta voisin veikata että melkein kaikki salaatin osat maistuvat kun ne laittaa tarjolle eri astioihin. Eli keitettyjä perunoita ja kananmunia, fetajuustoa (+ vaihtoehtona minimozzarellapalleroita), kurkkua ja salaatinlehtiä. Itselleni lisäksi vielä oliiveja, punasipulia ja silliä. Jälkkäriksi syödään minimunkkeja (jotka ovat toistaiseksi vielä aineksina kaapissa ja hyvänä suunnitelmana päässä) sekä näitä makoisia popppareita (joiden ohjeen nappasin viimeisimmästä Kotivinkistä). Juomapuolena on äitille kuplivaa ja lapsille naapurinakan tuomaa simaa (kiitos vielä akalle – todennäköisesti sinäkin tätä luet!).

Hyvää vappua ihmiset!



125 g voita
2 rkl hunajaa (tai siirappia tai vaahterasiirappia)
1,75 dl (ruokokide)sokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
2 l popcorneja (1 pss mikropoppareita tai 1 dl maissinjyviä)

1. Mittaa kattilaan kaikki ainekset popcorneja lukuun ottamatta. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen viitisen minuuttia
2. Valmista popcornit pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kuorrute huolellisesti kuumien popcornien sekaan.
3. Levitä popcornit leivinpaperin päälle jäähtymään noin 10 minuutiksi. Murra pienemmiksi paloiksi tarjoilua varten