Sitruunainen carbonara

Carbonara on minun yksi suosikkiruokani ja tässä on siitä ihanan raikas ja toisaalta ihana tuhti versio. Sitruunaa, parmesaania ja mustapippuria – ah! Paistoin pastan kaveriksi broileria kasvavien nuorten miesten tarpeisiin, mutta pasta on täysi ateria aivan tällaisenaankin. (ohje: Jamie’s 30-minute Meals)

 

 

 

 

 

300 g spagettia 

125 g parmesaaniraastetta

3 keltuaista

6 rkl oliiviöljyä

1 sitruunan kuori ja mehu

suolaa

mustapippuria

tuoretta basilikaa

 

1. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta sen kuori kulhoon. Sekoita joukkoon sitruunan mehu, parmesaaniraaste, keltuaiset ja oliiviöljy. Sekoita tasaiseksi ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

2. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja ota desin verran keitinvettä talteen ennen valuttamista.

3. Sekoita juustoseos pastan joukkoon ja lisää tarvittaessa keitinvettä

4. Viimeistele annokset mustapippurilla ja hienonnetulla tuoreella basilikalla

Parmesaanimuffinssit

Sunnuntain loivalle aamupalalle tein taannoin näitä superhelppoja ja nopeita suolaisia muffinsseja. Mittasin kuivat aineet jo illalla valmiiksi ja juustonkin raastoin rasiaan odottamaan. Aamulla ei tarvinnut kuin sekoittaa taikina ja paistaa muffinssi uunissa. Muffinssien kanssa söimme (terveellisyyden nimissä) voita ja pekonia! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 2/2022) 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

12 kpl

 

100 g parmesaaniraastetta

1 tl kuivattua basilikaa

3,5 dl spelttijauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

0,5 tl suolaa

3 kananmunaa

2 dl maustamatonta jogurttia

 

1. Sekoita kuivat aineet ja juustoraaste kulhossa

2. Riko kananmunat toiseen kulhoon ja sekoita jogurtti niiden joukkoon. Lisää seos jauhojen sekaan

3. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia

 

 

Parmesaanilastut

Tässä mukava ja nopsa ohje napostelupöytään. Ainekset ja valmistaminen on yksinkertaista ja nopeaa ja lopputulos on herkullinen – mikäli pitää parmesaanista! Paistamisen kanssa olin ehkä hieman varovainen, kun pelkäsin juuston palamista ja lastuni jäivät hieman pehmeiksi keskeltä. Hyviä olivat niinkin, mutta täysin rapea lopputulos olisi varmasti vielä parempi! (Ohje: Maku 7/2016)

 

 

 

 

 

 

150 g parmesaania

1 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna (käytin persiljaa)

0,5 tl mustapippuria myllystä

 

Raasta parmesaani hienoksi raasteeksi ja nostele raasteesta pieniä kekoja uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle yrttisilppu ja mustapippuri. Kypsennä juustoa 200-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia, kunnes juusto on kullanruskeaa. Anna jäähtyä hetki ja nosta lastut sen jälkeen vielä talouspaperin päälle, jos pohjat ovat kovin rasvaiset.

 

Parmesaaniperunamuusi

Perunamuusia ei keittiössäni usein ole tavattu. Syystä että, lapseni ovat siitä kummallisia, että kumpikaan ei ole koskaan perunamuusista erityisesti tykännyt (eikös kaikki lapset yleensä muusista tykkää!?). Harmi sinällään, koska itse söisin muusia mielelläni! Sellaista, joka on paksua ja jossa on paljon voita ja johon siitä huolimatta voi vielä lisätä ihan pienen (tai vähän reilummankin) voisilmän.

Joskus lasten kanssa asioita kannattaa jättää tauolle ja kokeilla sitten uudelleen. Toisinaan voi ilokseen huomata, että aika on tehnyt tehtävänsä ja nyt maistuu! Tein joku aika sitten ihan tavallista perunamuusia kotitekoisten kalapuikkojen kaveriksi ja silloin mausteeksi muusin päälle pirskoteltiin kuopuksen neuvojen mukaan sitruunamehua (toimi muuten todella hyvin). Nyt uskaltauduin kokeilemaan hieman prameampaa muusia kotoisten jauhelihapihvien seuraksi ja tämänkin upposi molemmille hyvin! Esikoinen söi tovin ja kyseli, että onko tässä jotain uutta, kun tämä maistuu näin hyvälle! No kyllä on! Parmesaania ja valkosipulia. Oli kyllä omaan suuhunkin oikein maistuva kokeilu, jatkoon ehdottomasti! Tämän perunamuusin jämistä tulisi varmasti myös aivan ihanaa perunarieskaa… (Ohje: Glorian Ruoka&viini 8/2016)

 

 

 

 

4 annosta

 

1 kg perunoita

2 valkosipulin kynttä

1 rkl oliiviöljyä

100 g parmesaaniraastetta

n. 3 dl maitoa

2 rkl voita

0,25 tl valkopippuria

(suolaa tarvittaessa)

 

1. Kuori ja lohko perunat ja keitä ne kypsiksi kevyesti suolatussa vedessä. Ota keitinvettä talteen 1 dl

2. Kuori ja halkaise valkosipulin kynnet ja paista niitä öljyssä paistinpannulla viitisen minuuttia, kunnes ne pehmenevät. (Jos uuni sattuu olemaan lämmin, niin voit myös paahtaa valkosipulit uunissa)

3. Kuumenna maito miltei kiehuvaksi

4. Laita pehmeät valkosipulit perunoiden joukkoon ja soseuta ne lisäten samalla maitoa

5. Lisää lopuksi joukkoon voi ja parmesaaniraaste. Sekoita tasaiseksi ja lisää tarvittaessa vielä maitoa/perunoiden keitinvettä. Mausta valkopippurilla (ja suolalla)

 

Parmesaanikukkakaalit

Työkaverini pahoitteli eräänä aamuna haisevansa valkosipulille ja kertoi tehneensä mökillä ihania paahdettuja valkosipulisia kukkakaaleja broilerin kaveriksi. Kasvisten syöntiä pitäisi keittiössäni edelleenkin lisätä ja ajatus näistä kukkakaaleista jäi päähäni pyörimään. Kyselin illalla vielä tarkempia ohjeita ruokaan ja sain työkaveriltani videolinkin, jonka hän oli löytänyt Pinterestistä. Viikonloppuna sitten tuumasta toimeen ja mekin herkuttelimme broilerilla ja kukkakaalilla. Maustamiseen voi käyttää niitä mausteita mistä tykkää, esimerkiksi paprikajauhe tai curry kävisi näihin loistavasti.



keskikokoinen kukkakaali
0,25 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Leikkaa kukkakaali kukinnoiksi ja laita ne kulhoon. Mittaa öljy kukkakaalien päälle ja sekoittele huolellisesti
2. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se. Lisää valkosipuliraaste ja muut ainekset kukkakaalien sekaan ja sekoittele kunnes ainekset ovat sekoittuneet ja tarttuneet tasaisesti kukkakaaleihin
3. Levitä kukkakaalipalat uunipellille leivinpaperin päälle. Mikäli kulhon pohjalle jää vielä mausteseosta, sen voi ripotella kukkakaalien päälle
4. Kypsennä 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia kunnes kuorrute saa väriä ja hieman rapsakkuutta pintaan

Sunshinepasta

Joku aika sitten satuin näkemään Facebookissa Jamie Oliverin kokkailuvideon hänen uuden kasvisruokakirjansa tiimoilta. Videossa oli Jamien kanssa kokkailemassa myös hänen poikansa ja se oli ehkä syy miksi jäin videota katsomaan. (Kylläpä muuten osasi lapsi käyttää näppäristä veistä!) Videossa tehty pastaohje oli kaikessa yksinkertaisuudessa houkutteleva ja kirjoitinkin pikapikaa pääkohdat pikkupikkulappuselle muistiin (ruuan nimestä en nyt ole aivan satavarma). Viikonloppuna sitten kokeilin uutta ohjetta ja yllätyksekseni se maistui myös lapsille! Melkeinpä siltä istumalta varasin Jamien kirjan kirjastosta ja nyt sitten vain odotellaan, milloin on minun vuoroni saada tuo uusi kirja käsiini. Toivottavasti sieltä löytyisi monia meidänkin keittiöön sopivia kasvisruokaohjeita!



250 g pastaa

kastike:
tilkkanen öljyä
2 paprikaa (minulla punainen ja keltainen)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
0,5 dl pastan keitinvettä
2 dl vastaraastettua parmesaania

pinnalle:
1 dl pistaaseja (tai muita pähkinöitä tai manteleita)
oliiviöljyä

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Halkaise paprikat ja poista siemenet. Leikkaa paprikat karkeasti paloiksi. Kuori sipulit ja paloittele nekin.
3. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota kasvikset pehmeiksi. Lisää pannulle valkoviinietikka ja kiehauta. Mausta suolalla ja pippurilla
4. Laita kasvikset monitoimikoneeseen tai blenderiin. Lisää parmesaani ja pastan keitinvesi ja surauttele tasaiseksi
5. Valuta pasta, sekoita kastike kuuman pastan joukkoon (lisää tarvittaessa vielä pastan keitinvettä) ja siirrä ruoka tarjoiluvadille
6. Rouhi pähkinät ja ripottele ne pastan päälle. Lurauta päälle myös hyvää oliiviöljyä ja raasta halutessasi vielä hieman parmesaania

Hasselbackan perunat

Näitä herkullisen näköisiä perunoita on tehnyt mieli kokeilla – ja maistella – jo pitkään. Uutena vuotena laitoimme murusen kanssa juhla-aterian ihan vaan meille kahdelle. Pari tuntia vierähti keittiössä rattoisasti perunoiden, punaviinikastikkeen, maustevoin ja naudan pihvien parissa. Perunoiden valmistamista varten selailin netistä ohjeita ja hieman toisistaan poikkeavia versioita löysin. Joihinkin perunoihin käytettiin voisulaa, joihin kiinteää voita. Osa perunoista sai päälleen korppujauhoa osa sen lisäksi myös parmesaania. Myös kypsennysajoissa ja –lämmöissä oli eroa, samoin siinä laitetaanko kuorrute perunoiden päälle heti alussa vai vasta kypsennyksen loppuvaiheessa. Sävellettiin ja sovellettiin tällainen oma versio ja hyviä tuli!



4 annosta

4 rosamunda-perunaa
4 tl voita
suolaa

kuorrute:
0,5 dl parmesaaniraastetta
1 rkl korppujauhoja
0,5 rkl tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä

1. Pese peruna huolellisesti. Leikkaa perunoihin ohuita viiltoja, varo ettet kuitenkaan leikkaa pohjaan saakka, jolloin peruna katkeaa. Leikkaamisen apuna toimii hyvin kauha: aseta peruna kauhaan ja leikkaa sitä vasten, jolloin viillot eivät pääse vahingossa lipsahtamaan liian syviksi. Laita perunat uunivuokaan leivinpaperin päälle
2. Levitä jokaisen perunan päälle nokare voita ja ripottele sen päälle hieman suolaa
3. Kypsennä perunoita 175-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia
4. Valmista kuorrute sekoittamalla ainekset yhteen. Ja kuorrute perunoiden päälle ja jatka kypsentämistä vielä 10 minuuttia, kunnes kuorrute saa kauniin ruskean värin

Sienipestopasta

Nyt oli yllättävä ohje! Sienistä tehtyä pestoa! Maut toimivat mahtavasti ja sienet saivat tässä kaverikseen arvoisiansa raaka-aineita. Lautanen oli täynnä syksyn tunnelmaa. Onneksi tämä ruoka toimii hyvin myös kuivatuilla sienillä, joten syksy voi olla läsnä keittiössä ihan milloin vaan. Tässä ruuassa sienten maku pääsi hienosti oikeuksiinsa ja tämä voisi maistua myös niille, joita sienten rakenne ei houkuttele. (Ohje: Maku 6/2018)



4 annosta

6 dl suppilovahveroita (tai 20 g kuivattuja)
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl auringonkukansiemeniä
4 rkl oliiviöljyä
4 rkl pastan keitinvettä (tai sienien liotuslientä)
1 valkosipulin kynsi
1 rku basilikaa
1 dl parmesaaniraastetta
0,5 tl suolaa

lisäksi:
300 g pastaa

1. Paista suppilovahveroita kuumalla pannulla, kunnes niiden neste on haihtunut. Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne likoamaan veteen puolisen tuntia ennen ruuan valmistamista. Purista niistä vesi pois ja paista nopsaan pannulla
2. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
3. Mittaa kaikki peston ainekset korkeaan kulhoon ja soseuta ne sauvasekoittimella. Ohenna pestoa pastan keitinvedellä tai sieniliemellä
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita pesto sen joukkoon

Grillattu kukkakaalisalaatti

Kasviksia tulee harvemmin grillissä kypsennettyä. Useimmiten lisukekasvikset tulee syötyä salaatin muodossa. Tänä kesänä olen innostunut vartaassa kypsennetyistä pikkutomaateista, jotka valellaan hickory-grillisoosilla. Myös herkkusienet kuuluvat vakiovarustukseen pikkugrillissäni.

Murusella oli synttärit kesällä ja pienellä viiveellä – kesälomakauden aikatauluongelmista johtuen – pääsin lopulta laittamaan syntymäpäiväateriaa. Aamuvuoron jälkeen oli aikaa kokkailla rauhassa! Alkuruuaksi valmistin tätä grillattua kukkakaalisalaattia. Kukkakaali sai yllättävän hyvän aromin grillissä vaikka se grillattiinkin ilman maustamista. Salaatissa oleva parmesaani ja kipakka kastike maustoivat kokonaisuuden herkulliseksi. Tässä salaatissa kokeilin ensimmäistä kertaa grillattua ilmakuivattua kinkkua ja myös se pääsi aivan uusiin ulottuvuuksiin nopsan grillivisiitin jälkeen. Reilumpana annoksena ja vaikkapa mozzarellalla täydennettynä tämä salaatti käy hyvin myös kesäiseksi ateriaksi. Grillissä salaattiaterian kaveriksi paahtuu nopsaan myös pari patonkiviipaletta. (Ohje: Maku 5/2018)



4 annosta

1 kg kukkakaalia
1 rkl oliiviöljyä
1 dl auringonkukansiemeniä
100 g ilmakuivattua kinkkua
150 g kirsikkatomaatteja
50 g parmesaanilastuja
1 rku roomansalaattia

kastike:
1 dl rypsiöljyä
3 rkl valkoviinietikkaa
2 tl tuoretta inkivääriraastetta
1 valkosipulin kynsi raastettuna
2 tl dijon-sinappia
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
3 rkl basilikasilppua

1. Irrota kukkakaalista kukinnot ja paloittele suurimpia tarvittaessa pienemmiksi. Laita palaset kulhoon ja kääntele ne oliiviöljyssä
2. Paahda siemeniä kuivalla kuumalla pannulla kunnes ne alkavat tuoksua ja saavat vähän väriä
3. Revi salaatti tarjoiluvadille. Halkaise kirsikkatomaatit ja asettele ne salaatin päälle. Lisää päälle myös parmesaanilastut ja paahdetut siemenet
4. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset voimakkaasti yhteen
5. Grillaa kukkakaalit grillissä kypsiksi (n. 20 minuuttia), kääntele palasia välillä
6. Paloittele ilmakuivattua kinkkua hieman pienemmäksi ja käytä ne nopsasti grillissä molemmin puolin.
7. Asettele kukkakaalit ja kinkkusiivut salaatin päälle. Tarjoa kastike erikseen.

Cacio e pepe eli mustapippuripasta

Arkeen kaipaa nopsasti valmistuvaa lohturuokaa. Varsinkin nyt pimeään ja kylmän kosteaan aikaan täyteläisen juustoiset (ja rasvaiset) pastaruuat houkuttelevat. Tämä topakan pippurinen pasta ei maistuisi lapsille ainakaan omassa ruokapöydässäni mutta aikuiseen makuun kipakka pippuri sopii oikein hyvin!

Ruoka tuli tehtyä väsyneenä pitkän ja kiireisen työpäivän jälkeen ei ehkä niin tarkkaan ohjetta lukien. Työnsin ainekset sekaisin ja harmittelin miten persilja menee paakuiksi juuston tarttuessa siihen. Tuumailin ääneen, että olisi kyllä järkevämpää laittaa persilja vasta lautaselle valmiin ruuan päälle ja tarkemmin lukien juuri niinhän ohje neuvoikin tekemään. Älä siis tee niin kuin minä tein vaan niin kuin ohje neuvoo tekemään - persilja vasta lautaselle!! Ohjeen löysin Maku-lehden numerosta 7/2017, mutta hieman tuli taas kerran määriä muuteltua.



2-3 annosta

200 g spagettia
1 rkl voita
1,5 dl parmesaaniraastetta
0,5 dl tuoretta persiljasilppua
reilusti mustapippuria

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Raasta odotellessa juusto ja hienonna persilja
3. Kun pasta on kypsää, ota talteen 1 dl keitinvettä. Valuta pasta ja kaada se takaisin kattilaan
4. Sekoita spagetin joukkoon voi ja parmesaaniraaste. Lisää keitinvettä sen verran että juusto sulaa tasaisesti
5. Annostele lautasille ja viimeistele reilusti mustapippurilla ja persiljasilpulla

Uunimunat

Joskus on ihana viettää loivaa aamua. Vaikkapa viikonloppuna kun ei ole mihinkään kiire ja voi nauttia aamurauhasta peiton alla rauhassa. Voi arvailla minkälainen sää ulkona on ennen kuin verhoa raottaa ja kurkistaa pihalle. Voi ottaa aamukahvimukin sänkyyn ja vaikkapa avata telkkarin ja katsoa vähän jotain kevyttä kivaa. Voi laittaa silmät kiinni vielä hetkeksi ja valita ihan itse sen hetken kun nousee sängystä ylös.

Tuollaisia aamuja on harvoin! Lapset pitävät huolen siitä, että aamut alkavat myös viikonloppuisin perinteistä kaavaa noudattaen. Aamukahvi digilehden ääressä ja aamupalaa nälkäisille. Välien selvittelyä ja päivän toiveiden ja suunnitelmien kuuntelemista samalla kun miettii mitä kaikkea kotihommia itse täytyy ehtiä hoitaa siinä samalla.

Mutta onneksi joskus sattuu hetki, että vapaapäivään saakin herätä ihan rauhassa aikuisten kesken. Saa juoda kahvin sängyssä ja katsoa telkkaria. Saa laittaa aamiaista kiireettä ja syödä hiljaisuudessa. Silloin on lupa herkutella ja nauttia vaikka vähän pidemmänkin kaavan mukaan. (Ohje Maku 2/2016)



0,5 dl ranskankermaa
0,25 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää
4 kananmunaa
4 kirsikkatomaattia
4 viipaletta pekonia
1 rkl ruohosipulisilppua
nokare voita
parmesaania
mustapippuria

1. Voitele neljä pientä annosvuokaa voilla
2. Sekoita mausteet ranskankermaan ja jaa se vuokiin
3. Riko jokaiseen vuokaan kananmuna
4. Viipaloi kirsikkatomaatit ja laita viipaleet kananmunien päälle. Ripottele pinnalle ruohosipulia
5. Paloittele pekoniviipaleet ja paista ne pannulla kypsiksi. Valuta ylimääräinen rasva pois ja jaa pekoni vuokiin
6. Nosta annosvuoat isompaan uunivuokaan ja kaada isoon vuokaan kuumaa vettä niin että vesi yltää pienempien vuokien puoliväliin
7. Kypsennä munia 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia
8. Raasta pinnalle parmesaania ja ripottele hieman mustapippuria. Tarjoa heti

Pastaa, hernepestoa ja pekonia

Veri vetää keittiöön ja ruokaharrastus on taas nostanut isosti päätään! Viikonloput ilman lapsia ovat useimmiten keskittymistä ruuanlaittoon ja uusia ohjeita tulee testailtua entisten hyviksi havaittujen lisäksi. Lasten ollessa kotona mennään tutulla linjalla – vai mennäänkö?

Eräänä viikonloppuna huomasin, että kun teen perjantaina ruokaa josta riittää lauantaillekin ja sunnuntaina taas jotain tuttua ja turvallista niin noiden aterioiden väliin jää itselleni eräänlainen free zone jonka voin käyttää johonkin uuden testaamiseen. Olenpas kerrassaan fiksu!

Tämä pastaruoka olikin testaamisen arvoinen. Ohjeen nappasin Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 2/2015. Parmesaani maistui mielestäni tässä liian vähän ja sitruunan maku oli todella voimakas, korjasin määriä hieman alla olevaan ohjeeseen. Hyvin suunniteltu kokonaisuus, jossa maut ja tekstuurit muodostavat hienon kokonaisuuden!



400 g spagettia
140 g pekonia

sitruunaöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
1 sitruuna
0,5 tl sokeria
ripaus suolaa

hernepesto:
200 g pakasteherneitä
0,75 dl parmesaaniraastetta
0,5 ruukkua basilikaa
1 valkosipulin kynsi
1 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
pastan keitinvettä

1. Laita pastavesi kuumenemaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Valmista sitruunaöljy: pese sitruuna huolellisesti. Raasta kuori ja purista mehu (ruokaan tarvitaan noin 3 rkl mehua). Mittaa öljyn ainekset pieneen kulhoon öljy ja sekoita tasaiseksi. Jätä odottamaan
3. Pilko pekoni paloiksi ja paista rapeaksi pannulla. Valuta tarvittaessa liika rasva pois talouspaperin päällä lautasella
4. Mittaa hernepeston ainekset monitoimikoneen kulhoon ja soseuta tasaiseksi. Ohenna tarvittaessa pastan keitinvedellä
5. Valuta kypsä pasta ja sekoita sen sekaan sitruunaöljy. Sekoita joukkoon myös pesto ja pekoni. Raasta halutessasi päälle vielä parmesaania ja rouhaise mustapippuria

Kvinoaa ja pinaattia

Jännä juttu miten sitä ei osaa lukea ruokaohjetta. Siis osaa tietenkin lukea sen, mitä kaupasta tarvitsee ostaa ja mitä aineksia ja välineitä täytyy varata esille kun ruokaa ryhtyy laittamaan. Ja tietenkin osaa lukea sen, mitä ruokaa laittaessa täytyy tehdä; pilkkoa ja kuullottaa ja sen semmoista. Mutta jostain kumman syystä minun on hyvin vaikea aineksia ja ohjetta lukiessa nähdä se, mitä ruoka loppujen lopuksi on. Montakohan erilaista kanapataa esimerkiksi olen tehnytkään ja todennut niiden kaikkien periaatteessa olevan ihan samaa tavaraa, mutta eri ohjeella tehtynä.

Nyt tein innoissani kvinoaa ja pinaattia. Hei, uudenlainen kasvisruokaohje johon voin käyttää kvinoaa jota laatikossa nököttää. Kuorin, paloittelin ja kuullotin ja siinä vaiheessa huomasin tekeväni risottoa kvinoasta. Hitsi. Ei tässä nyt mitään uutta ja hienoa ollutkaan, olenhan tehnyt risottoa ohrastakin. Melkoinen yllätyskyykky! Mutta se nyt ei tietysti ollut taaskaan yllätys että risotto on hyvää. Vaikka sitten kvinoasta tehtynä. (Ohje: Glorian 7/2015 ohjeen pohjalta)



2 annosta

pala purjon valkoista osaa
1 sipuli
1 rkl oliiviöljyä
1,5 dl kvinoaa
6 dl kasvislientä
0,5 dl parmesaaniraastetta
nokare voita
kourallinen tuoretta persiljaa
80 g babypinaatin lehtiä
mustapippuria myllystä

1. Halkaise ja huuhdo purjo ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy laakeassa kasarissa ja kuullota sipulit pehmeiksi miedolla lämmöllä
3. Lisää sekaan kvinoa ja jatka kuullottamista vielä pari minuuttia
4. Sekoitta joukkoon kasvisliemi vähissä erissä koko ajan sekoitellen. Kun kvinoa on kypsää, nosta kasari pois levyltä
5. Sekoita joukkoon parmesaani ja voi ja laita kansi hetkeksi päälle ja anna ruuan hautua
6. Huuhtele pinaatit ja poista tarvittaessa lehdistä kannat. Sekoita pinaatinlehden valmiin ruuan joukkoon ja mausta mustapippurilla

Sitruunapolentaa, pekonia ja sieniä

Tein tällaista sitruunapolentaa jo aikaa sitten – muistaakseni talven paukkupakkasilla. Löysin ohjeen Henri Alenin keittokirjasta ja nautiskelin yllättävän hienosta sitruunan ja parmesaanin maustamasta puurosta uunissa haudutellun broilerinkoipipadan kanssa.

Nyt vietin ensimmäisen kesälomapätkän viimeisiä päiviä yksikseni kotona. Sääennuste lupasi tuulta, sadetta ja ukkosta ja sitä todellakin oli tarjolla! Eli olin pakotettu viihtymään sisätiloissa. Muutama pakollinen kropanlepuutuspäivä tekikin kieltämättä hyvää viikon touhuamisen jälkeen.

Yksin kotona oleminen tarkoittaa vapaita käsiä keittiössä! Ostoskori kaupassa sisälsi juustoja, kasviksia, graavilohta, pekonia, avokadoja ja ilmakuivattua kinkkua. Kaikkea sitä mitä on aivan turha laittaa tarjolle silloin kuin muu väki on kotona. Oli siis aika herkutella!

Mieleni on tehnyt sieniä jo jonkun aikaa, mutta sopivaa saumaa ei ole sattunut. Mutta nyt oli sienten aika. Kuivattujen tattien parhaat kaverit ovat pekoni ja timjamia ja noiden kaikkien uusi paras kaveri on sitruunapolenta! Aivan uskomaton makumaailma täynnä pehmeää umaamia sienistä, pekonista ja parmesaanista ja pehmeyden leikkasi ihanasti kirpeä sitruuna ja napakka mustapippuri. Mahtava pikaruoka, jonka voi tehdä luonnollisesti myös herkkusienistä tai siitakkeista metsäsienten puuttuessa.



polenta:
3,5 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
0,5-1 sitruunan mehu
0,5 dl parmesaaniraastetta
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria

sieni-pekoniseos:
4-5 viipaletta pekonia
2 kourallista kuivattuja herkkutatteja
pieni nokare voita
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamisilppua
1 rkl tuoretta persiljasilppua

1. Laita ensimmäisenä sienet pehmenemään veteen (tai puhdista ja hienonna tuoreet sienet). Paloittele pekoni ja hienonna yrtit. Jätä odottamaan
2. Kuumenna kanaliemi kattilassa ja vispaa polentasuurimot joukkoon. Pienennä lämpöä ja keitä viitisen minuuttia sekoitellen huolellisesti
3. Lisää polentaan sitruunamehu, voi ja parmesaani. Sekoita hyvin ja jätä miedolle lämmölle kypsymään vielä viideksi minuutiksi. Sekoita välillä
4. Polentan kypsyessä, paista pekonit pannulla kypsiksi. Purista sienistä neste, hienonna niitä halutessasi ja lisää ne pannulle pekonien joukkoon. Lisää pannulle myös nokare voita ja paista viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon yrtit
5. Mausta sienet ja polenta suolalla ja pippurilla ja nauti ruoka heti

Lohicarbonara

”Ihan kuin herkkupastaa (eli carbonara meidän perheessä) mutta tässä on lohta” totesi kuopus kun tätä suuhunsa laittoi. Sisäinen kulinaristini iloitsi pienen sisäisen kulinaristin oivalluksesta ja herkkiksen herkästä makupaletista joka oitis tunnisti carbonaran olemuksen vaikka ihan vaan lohipastana ruuan kanssasyöjilleni esittelin. Samalla tavallaan iloitsin myös kuopuksen herkästä makupaletista, hänkin tunnisti heti että ”tässä on taas tätä yhtä mistä en tykkää” eli parmesaania. Hänkin tunnisti aineksen heti vaikka ihan vaan lohipastaa oli tarjolla. Yhteisessä pöydässä ei valitettavasti aina voi kaikki voittaa ja välillä joutuu taipumaan sellaiseen josta ei tykkää koska se sama juttu voi olla enemmistön herkku.

Meidän pöydän herkkupasta eli carbonara on vähän väärin tehty, sillä se sisältää kermaa ja juustokin voi olla muuta kuin sitä parmesaania. Meidän carbonarassa on pekonia ja kanamunaa, mutta myös valkosipulia ja persiljaa. Eli ei ihan autenttista. Tässä carbonarassa ainekset ovat enemmän oikein, vain sitruuna oli ylimääräistä. Mutta lohi selittää sen. Tuore tilli kävisi tähän mausteeksi aivan yhtä hyvin kuin persilja meidän pekoniseen carbonaraan. Ehkäpä carbonaran olemuksella ei ole suurta merkitystä, pääasia että ruoka on hyvää. Ja tämä todella oli! (Ohje Glorian Ruoka&viini 2/2016 - muokattuna)



1 sitruuna
400 g pastaa
300 g savulohta
3 kananmunan keltuaista
1 dl parmesaaniraastetta
1-2 dl pastan keitinvettä
0,5 tl mustapippuria myllystä

1. Pese sitruuna huolellisesti ja vuole kuoresta suikaleita kuorimaveitsellä
2. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kun keittoaikaa on jäljellä noin 3 minuuttia, lisää sitruunanakuorisuikaleet keitinveteen. Valuta kypsä pasta (ota keitinlientä talteen) ja poista sitruunankuorisuikaleet halutessasi
3. Poista lohesta nahka ja ruodot ja paloittele pienemmiksi paloiksi
4. Sekoita keltuaiset ja juustoraaste kulhossa ja lisää sekokseen pastan keitinlientä vähitellen koko ajan sekoittaen
5. Kaada juustoseos pastan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon myös lohi ja mausta pasta mustapippurilla. Lisää tarvittaessa suolaa

Porkkana-palsternakkalaatikko

Kevät on jo pitkällä ja multasormea kutkuttaa. Tomaattien ja chilien taimet ovat jo terhakat ja yrtitkin aluillaan. Pienen hyötypuutarhan perustaminen uudelle pienelle pihalle on käynnissä.

Kesällä kasvatetaan ja talvella syödään, eikös se perinteisesti niin mene! Omasta pienestä juurikassadosta ei kyllä talven varalle säilöttävää riitä, mutta tuoreet porkkanat ovatkin parhaimmillaan suoraan maasta syötynä.Talvella sitten ostetaan kaupasta niiden oikeiden viljelijöiden kasvattamia herkkupaloja.

Viime joulun aikaan porkkanat ja palsternakat pääsivät uuniin parmesaanilla sävytettynä. Kaverina söimme hirvenlihapyöryköitä, piirakoita, kinkkua ja juustoja. (Ohje: Maku 8/2014)



1 kg porkkanoita
500 g palsternakkaa
150 g parmesaania
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
2 tl kuivattua timjamia
1 tl suolaa
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
ripaus mustapippuria

pinnalle:
mantelilastuja

1. Kuori porkkanat ja palsternakat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä kymmenisen minuuttia ja valuta
2. Raasta parmesaani
3. Levitä voideltuun uunivuokaan juuresviipaleet ja parmesaaniraaste kerroksittain
4. Riko munat kulhoon ja mittaa joukkoon maito ja kerma. Vatkaa hyvin ja sekoita joukkoon mausteet. Kaada munamaito vuokaan
5. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 50 minuuttia kunnes kasvikset ovat kypsiä ja laatikko hyytynyt
6. Lisää pinnalle mantelilastut (tai unohda ne kaappiin) ja jatka kypsentämistä kunnes ne ovat saaneet väriä

Pekoni-munakupit

Aurinkoinen syyspäivä ja tiedossa ulkoliikuntaa geokätköjä kaivellen useammaksi tunniksi – yhdistelmä vaatii topakkaa starttia heti aamupalapöydästä lähtien. Munien ja pekonin suurena ystävänä vannoin jälleen kerran niiden nimiin. Yleensä pöydässä on pannulla paistettua pekonia jonka kanssa minä syön parmesaanilla höystettyä munakokkelia ja muru läpikypsiä molemmin puolin paistettuja kananmunia.

Tällä kertaa tein aamiaisen kuitenkin hieman erilailla – ja huomattavasti vaivattomammin! Pekonit ja munat kypsyivät itsekseen uunissa ilman kääntelyä, hämmentelyä, roiskeita ja varovaisuutta munakokkelin kanssa. Kypsensin munia itselleni 15 minuuttia ja löysän keltuaisen vannoutuneena fanina totesin että yli meni. Murulle täytyy kananmuna siis olla aivan täysin kypsä, hänelle kypsensin kuppeja 20 minuuttia - tyytyväinen oli! Enkä minäkään pettymyksestä huokaillut.



6 kpl

6 viipaletta pekonia
6 kananmunaa
mustapippuria
parmesaania

1. Leikkaa pekoniviipaleet keskeltä puoliksi ja aseta ne silikoonisiin muffinssivuokiin (tai voidellun muffinssipellin syvennyksiin) ristikkäin. Riko kananmuna jokaiseen vuokaan. Riko halutessasi keltuaisen rakenne – itse tykkään keltuaisesta kokonaisena. Mausta ripauksessa mustapippuria
2. Kypsennä kuppeja 200-asteisessa uunissa. 12 minuutin tienoilla kokonainen keltuainen on löysähkö, 15 minuutin kohdalla pehmeä ja 20 minuutin kohdalla läpikypsä.
3. Nosta valmiit kupit vuoista lautaselle ja raasta niiden päälle parmesaania. Syö kuumina

Fettuccinea kesäkurpitsan ja rapean basilikan kera

No nyt tuli kokeiltua jotain uutta! Kesäkurpitsassa ja pastassa nyt ei ole sinällään mitään erikoista, mutta tuo basilikan paistaminen oli uusi juttu. Maku oli kyllä yllättävän mieto, mutta rakenne mukavan rapsakka. Pasta maistui ihan semmoisenaankin, eli tuo basilikan paistaminen ei ole välttämätöntä. Basilikaa voi toki lisätä pastan joukkoon tuoreena silppunakin. (Ohje: Suuri Pastakeittokirja)



3 annosta

reilu 1 dl oliiviöljyä
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
250 g fettuccinea
30 g voita
1 valkosipulin kynsi
250 g kesäkurpitsaa
vajaa 1 dl parmesaaniraastetta
(suolaa)
mustapippuria

1. Kuumenna öljy pienessä pannussa. Laita muutama basilikan lehti kerrallaan öljyyn ja paista noin minuutin verran kunnes lehdet ovat rapeita. Nosta talouspaperin päälle odottamaan.
2. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
3. Raasta kesäkurpitsa ja kuori valkosipulin kynsi. Sulata voi pannussa ja kuumenna se vaahtoavaksi. Raasta valkosipulin kynsi voin joukkoon ja kypsennä sitä hetkinen kunnes se alkaa tuoksua voimakkaasti. Lisää pannulle kesäkurpitsaraaste ja kypsennä sitä parisen minuuttia. Sekoita joukkoon parmesaaniraaste ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla
4.Ota desin verran pastan keitinvettä syrjään. Valuta kypsä pasta ja kaada se pannulle kesäkurpitsaseoksen joukkoon. Sekoita hyvin ja lisää tarvittaessa keitinvettä mikäli seos tuntuu liian sakealta.
5. Tarjoa ruoka rapeiden basilikan lehtien kera

Parsa-muna-hyydykkeet

Parsakausi on lyhyt mutta herkullinen! Kananmuna ja parsa ovat hyvä parivaljakko jolle parmesaani ja mustapippuri antavat lopullisen kruunun. Munakasta on tehty ja nyt melkeinpä samat ainekset taipuivat annosvuokiin ja uuniin. Huomattavasti helpompi valmistaa, tosin kypsennys meni itsellänikin tässä hieman yli. Varovaisuutta siis, ylikypsä ruskistunut kananmuna ei ole herkkua. Tämän voi huoletta jättää pehmeän löysäksi – niin kuin pannulla valmistettu munakaskin olisi hyvä jättää! (Ohje: Maku 4/2014)



6 annosta

200 g vihreää parsaa
1 sipuli
7 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
1 dl parmesaaniraastetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria
ripaus mustapippuria
öljyä

1. Huuhtele parsat ja katkaise niistä puumainen tyviosa pois. Paloittele parsat ja keitä niitä parisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja jätä odottamaan
2. Kuori ja silppua sipuli ja kuullota se pehmeäksi öljyssä pannulla. Nosta odottamaan
3. Riko munat kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki. Sekoita joukkoon kerma, parmesaaniraaste, suola, sokeri, mustapippuri ja kuullotettu sipuli. Sekoita tasaiseksi
4. Voitele kuusi pientä annosvuokaa ja jaa munaseos niihin. Jaa parsapalat vuokiin. Voit valmistaa hyydykkeen myös isompaan vuokaan (koko noin 20x30 cm)
5. Kypsennä 175 asteessa 20-30 minuuttia (isoa vuokaa 30 minuuttia), kunnes munaseos on kokonaan hyytynyt.

Pasta Alfredo

Kesä ja yrtit ovat hyvä syy tehdä pastaruokia. Pasta on usein yksinkertaista ruokaa joka tehdään muutamasta laadukkaasta raaka-aineista ja hyvän pasta-annoksen salaisuus onkin onnistunut makujen liitto. Tämän annoksen kohdalla sanonta ”yksinkertainen on kaunista” pitää ehdottomasti paikkaansa! Tai jos nyt ei kaunista silmälle niin ainakin kaunista suussa! Alkuperäinen ohje Suuresta pastakeittokirjasta.



2-3 annosta

250 g pastaa
50 g voita
80 g parmesaaniraastetta
2 dl kermaa
2 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
suolaa ja pippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pastan kiehuessa valmista kastike: sulata voi pannussa, lisää kerma ja parmesaani ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan hämmentäen. Pienennä lämpöä ja anna kiehua hiljaa sekoittaen kunnes kastike on hieman saostunut
3. Lisää persilja ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kypsän pastan joukkoon