Savo-Karjalan pienpanimokierros

Lauantaina 19.5 marssimme aamutuimaan murusen kanssa kohti Joensuun torin laitamilla odottavaa bussia. Kiipesimme kyytiin noin 30 muun oluen ystävän kanssa ja matka kohti pienpanimoita sai alkaa. Jaskan kaljat –blogin Jaska ja Savo-Karjalan Linja Oy:n Jani toivottivat meidät tervetulleiksi koko päivän kestävälle turneelle tutustumaan pienpanimoihin ja niiden juomiin.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, oluiden ihmeellinen maailma on vasta vähitellen minulle auennut. Erilaisia oluita ja muutamien kotimaisten pienpanimoidenkin tuotteita on tullut maisteltua, mutta runsauden pula tuntuu valtaavan mielen aina kun pitäisi jotain uutta valita. Vähitellen olen oppinut lukemaan etiketistä sen verran, että tiedän suunnilleen minkä tyylistä olutta pullo sisältää (ja tärkeimpänä se, että osaan suunnilleen arvata tykkäänkö pullon sisällöstä edes jonkun verran). Humalien ja maltaiden maailmasta en osaa vielä mitään, mutta tämän reissun aikana opin kuitenkin paljon oluen panemisesta ja siihen vaikuttavista asioista. Ei ole ihan yksiviivaista touhua tämäkään (niin kuin ei ole oluen maisteleminenkaan!).

Reissumme suuntasi ensimmäisenä Savonlinnaan Waahto brewerylle. Pieni panimo sijaitsi ihanassa vanhassa rakennuksessa veden äärellä. Aurinko paistoi ja viileästä tuulesta huolimatta miljöö näytti ihanan kesäiseltä.



Tutustumiskierroksen jälkeen pääsimme maistelemaan kahta panimon tuotetta; Golden Alea ja Amber Alea, joista molemmat osuivat omaan makumaailmaan todella hyvin!





Jälkeenpäin ajatellen tämä oli suosikkikohteeni tällä reissulla. Panimosta jäi hyvin rento ja kotoisa tunnelma. Itselleni jäi olo, että täällä tehdään olutta lupsakalla, mutta varmalla otteella ja suurella sydämellä ja ajatuksella. Maistellut tuotteet olivat selkeitä ja helppoja nauttia olematta kuitenkaan mauttomia räpellyksiä. Myös pullojen etikettien kuvat ja ravintolan ja puodin ilme viehättivät minua. Panimon puodista tuli ostettua viemisiä kotiinkin. Jos Savonlinnassa on käyntiä, niin suosittelen ehdottomasti käymään Waahto brewerylla!

Waahdolta suuntasimme seuraavalle panimolle, joka oli Mustan Virran panimo, Savonlinnassa tämäkin. Mustan virran panimolla oli hieman erilainen tunnelma, suuremmat tilat ja enemmän kapasiteettia. Myös täällä silmää hiveli puodin tunnelma ja etikettien kuvitus, joka näköjään on merkittävässä osassa kun tuotetta arvioi!



Maistiaisiksi täällä saimme vahvaa (8,5%) Tott Double IPAa, jota oli aivan pakko ostaa kotiin mukaan! Aivan mahtava makuelämys (ja samalla kalleinta olutta mitä olen koskaan ostanut – tämä jemmataan visusti erikoistilannetta varten). Matkaevääksi saimme pullot kylmää St. Olaf Pale Alea, joka meidän penkkiparissa tuli nautittua lounaalla keskinkertaisten huoltoasemasämpylöiden hieman parempana kyytipoikana.



Seuraavaksi vuorossa olikin hieman pidempi etappi, kun bussin keula kääntyi kohti Kuopiota. Matka kului murusen kuorsausta kuunnellessa ja omaa nuokkuvaa päätä nostellessa. Orastava päänsärky alkoi hiipiä, kun niskan lihakset olivat kovilla. Viimein olimme perillä Kuopiossa ja ensimmäisessä kohteessamme RPS brewingilla. Täällä pääsimmekin näkemään pienpanimotoimintaa hieman suuremmassa mittakaavassa ja pääsimme panimokierrokselle, joka oli äänin ja valoin höystetty.


(kuva: Jaska)


Maistiaisiksi saimme valita lasilliset hanaolutta. Murunen maistoi The Lizard NEIPAn, joka on tehty yhteistyössä Fat Lizard Brewing Co:n kanssa mahtavan Rillit huurussa tv-sarjan innoittamana. Rillit huurussa -sarjassa kivi-paperi-sakset –peli saa perinteisten elementtien lisäksi vielä liskon ja Spockin. Lisko-olut oli todella hyvää ja jäämme nyt innolla odottamaan Spockin tulemista! Minä valitsin lasiini kivi-paperi-sakset –setistä Scissors IPAn, joka tässä makuparissa jäi vähän liskon jalkoihin.



Nälkä alkoi jo vaivata ja RPS brewingiltä suuntasimme Kuopion keskustaan Intro Socialiin syömään. Ruuat oli tilattu jo matkalla valmiiksi ja pöydissä odottivat Intron tarjoamat alkupalat syöjiään. Aloitimme oluella paneroiduilla fritatuilla sipulirenkailla ja suolakurkuilla dippisooseineen. Pääruuaksi valitsin burgerin, joka mehevine pihveineen ei tuottanut pettymystä!



Päivän viimeisenä kohteena tutustuimme tiloiltaan pieneen Iso-Kallan panimoon. Nopean sisätilavisiitin jälkeen maistelimme panimon oluita ulkona auringon paisteessa. Maisteluun pääsivät American Ale ja Witbier joiden makumaailma ei ollutkaan aivan pieni! Näistä ensimmäinen oli makuuni liian humalainen ja voimakas, mutta jälkimmäisen oluen raikkaampi ja keveämpi makumaailma pelasti tilanteen.



Kotimatka alkakoon. Kotiinpäin on tunnetusti aina pidempi matka. Alkumatka meni silmät kiinni huilaillen ja loppumatkasta katsottiinkin Kanadan ja Sveitsin välistä jääkiekkokamppailua. Melkolailla sopivasti ensimmäisellä erätauolla siirryimme bussista reissun viralliseen jatkopaikkaan, eli 60’s Palaveriin, jossa päivän fiiliksiä purettiin hyvän oluen äärellä – ja jääkiekkopeliä jännäten. Ilta (tai jopa yö) oli jo pitkällä kun kävelimme tyytyväisinä kotiin, yöpalaksi varatun valkohomejuuston ja patongin ääreen.

Kiitokset Jaskalle ja Janille – oli kerrassaan huippu päivä!

Yrttikurssi

Pienimuotoinen viljelyinnostus on viime vuosina nostanut päätään taloudessani. Ensin kasvatin parvekkeella muutamaa yrttiä ruukussa, sitten kasvivalikoima laajeni tomaatin ja mansikan kautta paprikaan, kesäkurpitsaan ja avomaankurkkuun. Toissa kesänä perustin pienen kasvimaan tai –penkin vanhempieni takapihalle. Siellä kokeilin vaihtelevalla menestyksellä erilaisten hyötykasvien kasvattamista.

Nyt minulla on koti maan tasalla ja siihen kotiin kuuluu myös pieni piha! Sain serkultani vanhoja lavankauluksia, jotka virittelin pitkän harkinnan ja suunnittelun ja vatkaamisen jälkeen pihalle. Seuraavaksi vuorossa oli mullan ostaminen – vetokoukuttomalla autolla kävin multaostoksilla useampaan otteeseen.

Yrtit valtasivat pikkuhiljaa ja varkain alaa jo edellisen asuntoni parvekkeelta ja nyt ajattelin pyhittää yhden viljelylaatikon pelkästään yrteille. Yrttien kasvattaminen avomaalla tuntui kuitenkin ainakin ajatuksen tasolla huomattavasti haastavammalta kuin aurinkoisella lasitetulla parvekkeella, enkä oikein tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Niinpä Pohjois-Karjalan marttojen järjestämä yrttikurssi sattui ohjelmistooni oikein mainiosti!

Kurssi koostui kahdesta kurssi-illasta, joiden aikana tutustuimme luentotyyppisesti yrttien kasvatukseen, yrttilajeihin ja niiden käyttöön. Toisella kurssikerralla kylvimme myös muutamien yrttien siemeniä kotiin vietäväksi. Molemmilla kerroilla teimme pientä yrttistä iltapalaa: yrttilevitettä patongille, dippiä, pirtelöä, yrttiteetä ja smoothieta.



Kurssista innostuneena suunnittelin yrttimaatani ja samalla tietysti myös muita viljelyksiäni. Kylvin innolla siemeniä ja koulin taimia. Mutta. Taimikasvatus ei tänä vuonna onnistunut lainkaan! Basilikat nuupahtivat jo sisällä, samoin kävi kaikille kurssilla kasvatetuille taimille. Myös lehtikaalit nuokahtivat hyvin alkaneen kasvun jälkeen. Avomaankurkut, tomaatit ja chilit sain ulos asti, mutta vain chilit ovat selvinneet kylmästä alkukesästä. (Mitä tästä opin, ensi keväänä en tuhlaa energiaa taimien kanssa pelautumiseen – ainakaan tässä laajuudessa)

Taimikaupoille siis, taimet multaan ja johan alkoi kukoistaa! Paitsi basilika joka ei viihdy viileässä lainkaan. Yrttilaatikossa kasvaa tilliä (suorakylvö siemenistä), persiljaa (suorakylvö ja taimet), basilikaa, timjamia, salviaa, rosmariinia, minttua, sitruunamelissaa, oreganoa, ranskalaista rakuunaa ja ruohosipulia. Kaikki näyttäisivät viihtyvän puiden varjostamalla eteläpihalla oikein hyvin. Ja monien näistä pitäisi periaatteessa talvehtiakin ja jatkaa kasvuaan taas keväällä. Muihin kolmeen laatikkoon laitoin kasvamaan lehtisalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, retiisiä, pinaattia, avomaankurkkua ja porkkanaa.



Viljelylaatikoiden antimien lisäksi pihalla kasvaa amppeleissa mansikkaa ja laatikossa pari perunaa – ihan testimielessä. Vanhempieni takapihalla sijaitseva ”Plantaasi” on nyt tänä kesänä pyhitetty täysin perunalle ja sille yhdelle ruohosipulille siellä nurkassa. Pihallamme kasvaa myös hoitamaton pieni ja hontelo omenapuu ”Räähkä”, joka epätoivoisen korjaavan leikkaamisen jälkeen kukki upeasti ja omenan alkuja näyttäisi jonkun verran olevan.



Kynnenaluset on ollut mullassa siis pitkin kevättä ja alkukesää ja sama linja jatkuu edelleen. Viimeisimpänä hommana oli vuorossa porkkanan harvennus ja salaattia on leivän päällä syöty jo jonkun aikaa. Yrtit ovat kasvaneet hyvin japäässeet maustamaan monenlaisia pöperöitä ja yrttien säilöntä talvea varten on myöskin jo aloitettu – ja sitä puuhaa riittääkin läpi kesän! Kasvien kuopsutusta on siis luvassa edelleen!

Martan sushipöytä

Tässä taannoin – jossain vaiheessa syksyä – osallistuin marttayhdistykseni mukana Martan sushipöytä –kurssille. Kokoonnuimme kolmentoista hengen voimin Joensuussa Marttojen hienoon uuteen opetuskeittiöön tutustumaan sushin valmistukseen ja maistelemaan erilaisia susheja. Kouluttajana toimi Marttojen erikoisneuvoja Tiina Ahola-Pukkila.

Susheja valmistimme pareittain tai pienissä ryhmissä, jokainen ryhmä vastasi tietystä ruokalajista. Minun ryhmääni kuului (ihana) Cebic ja hänen kaverinsa Sanna. Valmistimme misokeiton ja tamagoyakin (suolaisen makea täytetty munakasrulla).



Keittiö oli täynnä iloista puheensorinaa ja tekemisen meininkiä kun työpisteillä paloiteltiin, suikaloitiin, rullattiin ja pyöriteltiin kasviksia, kalaa, riisiä ja merilevää.



Noin puolentoista tunnin aherruksen jälkeen sushilautaset oli koottu ja pöytä katettu kauniiksi ja päästiin viimeinkin maistelemaan.



Tarkoituksena oli maistella susheja järjestyksessä ja samalla keskustella niiden valmistamisesta, raaka-aineista ja mausta. Mutta ensimmäisen suupalan jälkeen kaikki vähäinenkin järjestys katosi ja jokainen maisteli annoksensa omaan tahtiinsa. Osalla meistä oman haasteen syömiseen toivat syömäpuikot. Itse käytin moisia vempaimia ensimmäistä kertaa – vaihtelevalla menestyksellä. Mutta ylpeänä totean, että jokaisen suupalan lautaselta suuhun sain laitettua puikoilla. Eikä tikkarityylillä tökkimällä, vaan ihan oikeasti! Oppia ikä kaikki – eikä tullut ainakaan hotkittua!



Sushi-lautasellamme oli tarjolla (vasemmalta oikealle, ylärivi ja alarivi):
- soijakastiketta dippaamiseen
- nigiri jättikatkaravunpysrtöllä
- tamagoyaki
- nigiri kylmäsavulohella
- temaki (merileväkartio, jonka sisällä esim. vihanneksia ja kalaa)
- maki
- japanilainen riisipallo
- ura-maki
- juomana vihreä tee ja vesi
- alkuun miso-keitto

Jotta kaikki ei olisi niin helppoa ja yksinkertaista, mukana kurssilla oli myös yksi (nimeltä mainitsematon) kala-, äyriäis-, levä- ja porkkana-allergikko. Hänelle tehtiin oma lautanen korvaten allergisoivat ruoka-aineet muilla sopivilla. Hieman jännitystä elämään! Mutta siitäkin selvittiin kunnialla ja sushit maistuivat myös hänelle.



Jälkiruuaksi söimme yakiringoa – japanilaisia uuniomenia. Hyvin skandinaavisia olivat!



Ihana ilta! Ihania uusia makuja! Ja yllätyksekseni voin todeta, että hyvää oli (pienellä ennakkoluuloisuudella varustettuna lähdin kokeilemaan). Seuraava projekti on sitten toteuttaa sama kotona…

Hirveä tauko!

Aivan järkyttyneenä kirjoittelen täällä (aivan liian) pitkästä aikaa kauhaan kuulumisia! Kaksi kuukautta hiljaisuutta tällä saralla on vierähtänyt - ja melkeinpä huomaamatta! Ensin tuntui että ei synny tekstiä, sitten tuntui ettei jaksa kokkailla, sitten tuntui että ei jaksaisi oikein mitään muutakaan.

Syksy töissä alkoi hyvin, asiat rullasi kivasti ja ajattelin jo oppineeni jotain oleellista tavassani tehdä töitä ja olla tekemättä välillä töitä. Pahaa aavistamatta lähdin lokakuussa syyslomalle ja sen jälkeen ei enää rullannut kivastikaan. Yksi suuri muuttuva tekijä töissä ja se riittikin viemään mehut melkolailla tehokkaasti! Kotona syötiin jotain arkista.

Lokakuun viimeisinä päivinä saimme tiedon, että pääsemme viimeinkin muuttamaan pois kerrostalossa sijatsevasta betonipömpelistä, jossa en oikein alun alkaenkaan ollut viihtynyt. Asunto oli tilapäisratkaisu, joka olosuhteiden pakosta olikin kotini viitisen vuotta. Olihan asunnossa hyviäkin puolia (kuten paljon kaappitilaa ja ihana lasitettu parveke - eli puutarha), mutta myös miinuspuolia oli ihan riittävästi. Elämäntyylimme ja -rytmimme eivät oikein osuneet yksiin eräiden naapureiden kanssa ja tilanne oli välillä melkolailla hermoja kiristävä.

Erityisesti minua ärsytti entisen asunnon keittiö. Joka oli harmaa. Kaapistojen ovien materiaali oli sellainen, josta ei mitkään tahrat irroneet. Hella oli pinttynyt. Katossa valtavan kokoinen loisteputkivalaisin. Tiskipöytälevyä oli useamman keittiön tarpeisiin. Ja kaakelit (oi, ne kaakelit) olivat jollain tapaa liian psykedeeliset makuuni (tai ehkä en vaan ymmärtänyt kyseistä tyylisuuntausta)! Kaappeja oli ihanan paljon - jos nyt jotain hyvääkin!



Siinäpä sitten keskellä työkiirettä ja -painetta alettiin pakata, pestä ja puunata. Kotona syötiin jotain arkista. Ja kaappeja ja pakastinta tyhjäksi.

Joulukuun alussa päästiin uuteen kauniiseen kotiin. Nyt maan tasalle ja pienen eteläpihan äärelle (johon toivon mukaan kesällä saa laitettua pari viljelylaatikkoa ja pallogrillin). Nyt ei ole harmaata. Nyt on ruskeaa. Nyt sopii keittiökin sisustukseen!



Joulukuu on mennyt työkiireiden lisäksi purkaessa tavaroita ja pestessä uutta kotia. Siivottu täällä kyllä oli kun sisään pääsimme, mutta pesusienelle on ollut siltikin runsaasti töitä! Arkena on syöty jotain arkista. Joulun pyhät on syöty kinkkua, juustoja, piirakoita ja suklaata.



Tänään aamupäivällä putsailin viimeisiä kohtia. Nyt on keittiö lopuilleen puhdas - ja se on siltikin kauniin ruskea! Lomaa on jäljellä vielä loppiaiseen saakka - ehkäpä kauhasta nyt viimeinkin taas kajahtaa!

Härkäpapu

Mennyt kesä oli toinen kesä kun kokeilin pienimuotoisesti hyötykasvien kasvattamista kasvimaalla. Pieni kasvimaapenkkini sijaitsee vanhempieni pihalla. Ensimmäisenä kesänä kasvimaalla kasvoi hernettä (totesin olevani edelleen allerginen), porkkanaa (ihania ja kasvoivat tosi hyvin), retiisejä (eka sato onnistui, toisen söi joku ötökkä), salaatteja (kasvoivat hyvin) ja pinaattia (teki kaksi satoa).

Nyt toisena kesänä tein vähän muutoksia. Porkkanaa laitoin hieman enemmän. Kissa kävi kuopsuttelemassa paria porkkanariviä ja harvennuksesta huolimatta taimet jäivät liian tiheään, mutta pieniä ja makoisia porkkanoita ollaan saatu maistella. Retiisit laitoin parvekkeelle, jossa eivät onnistuneet lainkaan – ensi kesänä kasvimaalle taas. Salaattia kylvin myöskin parvekkeelle. Kylvös oli todennäköisesti liian tiheä eikä kasvanut hyvin – ensi kesänä uusi yritys. Pinaatti teki tänä kesänä vain pienen sadon.

Ensimmäistä kertaa kokeilin nyt perunan kasvatusta. Kuudesta siemenperunasta nostettiin poikien kanssa noin kolme kiloa maukasta ja oikein hyvälaatuista perunaa. Ensi kesänä ehkä sitä lajia laitan vähän enemmän.



Palsternakka on toinen uusi laji. Komeat naatit ja pitkän juuren ovat kasvattaneet, mutta epäilen että paksuutta juuriin ei ehdi ennen talvea tulla tarpeeksi. Kolmas uusi laji kasvimaalla on lehtikaali ja neljäs härkäpapu.



Kasvattelin keväällä härkäpavun taimia aivan liian aikaisessa vaiheessa. Ne itivät huonolla prosentilla ja ne vähätkin mitkä kasvoivat, heitin pois kun venyivät aivan valtaviksi ennen kuin ulos niitä pääsin siirtämään. Toisen kokeilun tein kylvämällä pavut suoraan maahan. Itämisprosentti oli jälleen huono, sanoisin että noin 20%, jos sitäkään! Muutama pavunvarsi kasvoi ja alkoi kukkia jolloin kirvat valtasivat kasvin. Mäntysuopasuihkuttelun jälkeen kirvat katosivat ja pavut pääsivät jatkamaan kasvuaan. Elokuun loppupuolella sain sitten kerätä satoa. Muutaman kourallisen verran palkoja kasveista löytyi.



Tuoreet härkäpavun palot aukaistaan ja pavut riivitään paloista pois. Papuja keitetään suolalla maustetussa vedessä 3-5 minuuttia, jonka jälkeen ne valutetaan ja huuhdellaan kylmällä vedellä kypsymisen lopettamiseksi. Jäähtyneistä pavuista kuoritaan sormin vielä vaalea paksu sisäkuori jonka sisältä pulpahtaa kaksiosainen tummanvihreä syötävä pavun osa. Tässä vaiheessa pavut voi pakastaa tai käyttää tuoreena ruuanlaitossa.



Melko työlästä, mutta hyvää ja erityisen terveellistä!

Ajattelin jossain vaiheessa kesää, että härkäpapukokeilut jäävät tähän, mutta saattaapa olla sittenkin, että härkäpapua ensi kesänäkin kasvimaalle laitan! Kasvi on kuitenkin hyvin vaivaton kasvatettava, kitkeminen riittää. Ja mahdollinen kirvojenhäätöoperaatio.

Tassulan iloinen keittokirja

Mauri Kunnas on meidän perheen kestosuosikki ja varsinkin Robin Hood, Artturin ritarit, merirosvot ja Aarresaari ovat meillä viikoittain esillä. Lastenhuoneen kirjahyllystä löytyy kaikki Mauri Kunnaksen lastenkirjat ja nyt kirjastosta sattui mukaan Tassulan iloinen keittokirja. Itse en ehkä kyseisestä kirjasta niinkään ollut innoissani, mutta keittiöhommista kiinnostunutta esikoista ajatellen nappasin kirjan mukaan. Lapsi selaili ohjeet kannesta kanteen ja testasikin paria ohjetta. Laina-ajan päätyttyä kirja piti lainata vielä kaksi kertaa uudelleen. Jospa lapsi innostuisi kokkailemaan enemmänkin!

Itsekin tykkäsin keittokirjasta. Kirja sisälsi hyvin simppeleitä perusruokaohjeita kiisseleistä keittoihin. Kirjassa on ohjeistettu myös perustaitoja kuten kananmunien keittäminen, sipulin pilkkominen tai pastan keittäminen. Ulkoasultaan kirja on siisti ja selkeä huolimatta Mauri Kunnaksen eläväisestä ja vauhdikkaasta kuvituksesta.

Puutarhan syksy

Syksy on täällä ja tämän vuoden viljelykausi alkaa olla pikkuhiljaa päätöksessä!

Parvekepuutarha on kukoistanut ja tuottanut parhaan sadon ikinä. Ehkäpä harjoitus alkaa tehdä mestarin – tai sitten vaan on ollut sää ja onni myötäinen. Lämpimän alkukesän ansiosta kasvit kasvoivat nopeasti ja tuoreista yrteistä sai nauttia koko kesän. Osan sadosta säilöin pakastimeen yrttikuutioina ja pestona. Myös chilit tekivät aivan uskomattoman runsaan sadon ja kukkia ja raakileita on edelleen runsain mitoin. Chilit jatkavat kasvuaan sisällä ja ensi keväänä jälleen parvekkeella.



Kokeilin tänä vuonna parvekkeella tuttujen yrttien lisäksi hieman uusia juttujakin. Kesäkurpitsa kasvoi valtavasti, kukki valtavasti, mutta jaksoi tehdä vain yhden kurpitsan. Hyvän makuinen oli, mutta kasvi vei aivan liikaa tilaa parvekkeella, joten sen kohtaloksi koitui bioastia jo keskellä kesää. Äidin kompostin päältä on kesäkurpitsasatoa saatu molempien tarpeiksi – ja sanoisinko että jopa hieman ylikin!



Viime kesänä ostin parvekkeelle amppelitomaatin enkä ollut siihen kovinkaan tyytyväinen. Satoa tuli paljon, mutta tomaatit olivat melko mauttomia. Tänä vuonna ostin pensastomaatin siemeniä ja kasvatin taimet itse. Sinkkisankkoon istuttamani kaksi tomaatin tainta kasvoivat hyvin, mutta tekivät satoa vain noin kymmenen pienen tomaatin verran. Hyvän makuisia olivat kyllä ne muutamat jotka ovat jo kypsäksi asti ehtineet – muutamat viimeiset vihreät tomaatit leikkasin irti huoneenlämpöön kypsymään. Ensi vuonna taidan kokeilla taas jotain muuta lajiketta, ehkäpä kirsikkatomaattia.



Kasvatin parvekkeella myös suippopaprikoita. Siemenet kuivatin kaupasta ostetusta paprikasta. Siemenet itivät hyvin, tekivät terhakat taimet ja topakat kasvit. Lasitetulla parvekkeella ei pörriäiset lennä, joten autoin pölyttämistä pienellä pensselillä. Paprikoita kahteen kasviin kasvoikin noin 15 kappaletta. Päivien ja varsinkin öiden käytyä viileiksi nostin paprikan olohuoneeseen, missä se saa kasvaa nyt sen aikaa minkä viihtyy. Ensimmäisen paprikan leikkasin jo irti ja kolme seuraavaakin punottavat jo lupaavasti.



Parvekepuutarhan lisäksi myös plantaasi – eli pieni kasvimaani – vanhempien pihalla on kukoistanut ja tuottanut satoa. Salaattia ja rucolaa syötiin kesä- ja heinäkuu – aivan kyllästymiseen saakka. Retiisejä syötiin salaatissa kahden kylvön verran, heinäkuun loppupuolella tehty kolmas kylvö ei jaksanut enää kasvaa. Pinaatti yllätti iloisesti kahdella sadollaan joista riitti pakastimeen saakka.

Myös herneet kasvoivat hyvin ja tuottivat noin pari litraa palkoja. Esikoisen mielestä ne olivat ällöjä (nuolaisi yhtä hernettä pikkuisen kielen kärjellä). Kuopus söi pari hernettä ja keskittyi sitten mahdollisimman pienten vauvaherneiden kaiveluun palkojen sisältä. Isän mielestä lajike ei ollut kovinkaan makoisa ja äiti söi muutamia palkoja ohimennen silloin tällöin. Itse totesin kutisevan suun, kitalaen, kurkun ja sormien sekä turvonneen kielen ja huulien myötä olevani edelleen allerginen tuoreille herneille. Summa summarum: emme kasvata herneitä ensi vuonna!



Porkkanat kasvoivat hyvin ja olivat todella maukkaita! Ensimmäisen testiporkkanan nostin maasta heinäkuun puolivälissä ja se oli melko baby silloin (mutta niin kaunis kuten vauvoilla monesti on tapana).



Jo elokuun puolivälissä porkkanat alkoivat olla syöntikokoisia ja pojat rouskuttelivatkin niitä suoraan maasta ja myös kotiin kannettuna. Porkkanasato oli kylvöön nähden hyvä, mutta tarpeeseen nähden liian pieni. Ensi kesänä enemmän!

Viimeisetkin porkkanat on jo nostettu ja kasvimaan syystyöt tehty. Kasvimaa sai noin neliön kokoisen lisäosan (olisi kyllä varmaan parillekin lisäneliölle löytynyt helposti käyttöä) ja täytteekseen kompostia, turvetta ja uutta multaa. Päällimmäiseksi jätin porkkanoiden naatit, pinaattien juurakot ja herneiden varret vielä syksyksi ja talveksi muhimaan ja ravitsemaan maata.

Sitten vaan aletaan tehdä uusia suunnitelmia ja odotellaan kevättä! Hitsi kun on kivaa!!

Purkissa!

Teresa Välimäki ja Johanna Lindholm: Purkissa! Makuja arkeen, juhlaan ja lahjaksi. WSOY 2013.



Kasvimaa- ja parvekepuutarhatouhujen myötä oli hyvinkin ajankohtaista ja tarpeellista kurkistaa taas uudemman kerran myös säilönnän maailmaan. Säilöntä tuo minulle mieleeni vain ylimakeat hillot ja ylietikkaiset pikkelssit. Sen vuoksi en säilöntää ole kovinkaan paljon harrastanut.

Nyt lainasin kirjastosta aivan uuden kirjan, jossa säilöntää esitellään hieman nykyaikaisemmin. Kirja sisältää muun muassa monenlaisia mausteseos-, maustekastike-, salaatti-, hillo- ja siirappiohjeita ja kirjoitin heti ensilukemalta noin parinkymmenen ohjeen sivunumeron muistiin testaamista ajatellen. Taitaapa kesä ja syksykin loppua tuon urakan alla kesken. Mutta jatketaan ensi kesänä uudelleen!

Kirja on ulkoasultaan ihanan pirteä! Laura Riihelän ottamat valokuvat ovat raikkaita ja moderneja, olematta kuitenkaan liian sliipattuja tai tekorustiikkisia. Kirja on kokonaisuudessaan hyvin mutkaton ja aito. Se esittelee säilönnän tätä päivää pröystäilemättä liikoja. Tämä kirja kannattaa ehdottomasti ostaa – jos harrastaa kirjojen hankkimista itselleni.

Parvekepuutarhan kevätkylvöt

…talvinen parvekepuutarha nukkuu...


suksiviidakko kukoistaa


ruohosipuli on siinä jamassa mihin se syksyllä jäi – joskohan se keväällä siitä lähtisi taas uuteen nousuun

Parvekkeella siis vietetään hiljaiseloa, mutta sisällä alkaa jo tapahtua! Koko talven vetoisessa ja pimeässä keittiössä sinnitellyt ja suurimman osan lehdistään menettänyt chili alkaa osoittaa elon merkkejä. Uusia lehtiä on alkanut kasvaa ja oksan alkuja alkaa versoa varren nystyröistä. Kaksi kukkanuppuakin löysin ikkunaa lähellä olleesta oksasta. Kevät tulee ja nyt on parvekepuutarhurinkin aika herätä.



Talvi on mennyt kuin varkain. Olen nauttinut talvisesta parvekepuutarhasta ja sen tarjoamasta suojasta suksiviidakolle. Lasien takana sekä pienet että isot – varsinkin uudet ihanat täydelliset punaiset kaunottareni – ovat olleet käden ulottuvilla ja päässeet ulkoilemaan useamman kerran viikkoon. Viime viikolla kävin katselemassa Prismalla uusia sauvoja (mutta eksyin sinne viidakkoon aivan täysin ja luikin pakoon uskaltamatta ostaa mitään ennen asiantuntijan neuvoja) ja huomasin isot hyllyt hyötykasvien siemeniä. Havahduin todellisuuteen viimeistään Martta-lehden chiliartikkelia lukiessani: Nyt on aika!!

Tarkoituksenihan oli tämän talven aikana perehtyä hieman enemmän taimien kasvatukseen ja kasvattaa ainakin jotain ensi kesän yrteistä ihan siemenistä asti. Tarkoituksena oli myös tehdä järkeviä suunnitelmia parvekepuutarhan sisällöstä ja ehkäpä kokeilla jotain uutta. Nyt näyttää pahasti siltä että tulen ostamaan taimina kaiken tarvitsemani koska en edes tiedä vielä mitä tarvitsen ja haluan. Ensi kesänä parvekkeella kasvaa siis jotain tuttua - toivottavasti myös keksisin vielä jotain uutta kivaa.

Mutta ei kevättä ilman kylvöä. Kuusivee on talven aikana hedelmiä syödessään valkkaillut itselleen kylvettävää ja kasvatettavaa ja siemeniä on kaiveltu ja kuivateltu talteen. Nyt lumisateisena lauantaina pidimme kevätkylväjäiset.



Kuusivee kylvi maitotölkkeihin mandariinin, omenan (kotimaisen) ja suippopaprikan siemeniä. Minä kaivelin viimekesäisistä kuivista chilipaloista siemeniä ja laitoin ne multaan.



Pieni mies askarteli vielä kyltit viljelmiin ja nyt vain sitten odotellaan mitä tapahtuu. Ainakin kuusiveen parvekepuutarhaprojekti on siis toteutunut suunnitelman kautta toteutukseen – toisin kuin äidin. Toivottavasti saataisiin hänelle joitakin itse kasvatettuja taimia parvekkeelle asti, minä joudun tyytymään valmiisiin.

Pari sanaa Pohjois-Karjalasta

Tammikuun puolenvälin kieppeillä olemme saaneet hieman lisää väriä pohjoiskarjalaisiin ruokakauppoihin. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja ProAgria Pohjois-Karjala ovat yhteistyössä lanseeraneet uuden merkin pohjoiskarjalaisille elintarvikkeille. Merkin tarkoituksena on lisätä Pohjois-Karjalassa valmistettujen elintarvikkeiden näkyvyyttä ruokakaupoissa. Merkkiä voidaan käyttää esimerkiksi pakkauksissa, julisteissa ja mainoksissa.

PKO on lähtenyt mukaan merkin levitykseen näyttävästi ainakin täällä Rantakylän S-marketissa; hyllyjen reunoista löytyy mukavasti puna-keltaisia väriläiskiä ja julisteet ovat näkyvillä paikoilla kertomassa uudesta merkistä. Muista kaupoista ainakin Pilkon Citymarket ja useat Siwat ja Valintatalot ovat ottamassa merkin käyttöön.



Kyllä! Tämä on pieni suuri asia! Varsinkin täällä ettäänperällä pääkaupunkiseudulta katsellen on tärkeää korostaa omaa osaamista ja ylläpitää maakunnan omaa tuotantoa ja sitä kautta edistää työllisyyttä ja alueen houkuttelevuutta asuinpaikkana. Uuden selkeän merkin myötä meidän kuluttajien on helpompi tehdä valintoja ruokakoriin myös tämän seikan perusteella!

Ja kyllä! Merkin ansiosta bongasin minäkin kaupassa (siellä S-marketissa) käydessäni uusia tuotteita hyllystä. Kylmäkaapissa, marjojen ja poistossa olevien viimeisten joulukinkkujen vieressä oli muutama Makuja Pohjois-Karjalasta merkki selkeästi näkyvässä rivissä kertomassa minulle että meidänkin S-marketista saa ihanaa Vuonoksen jäätelöä! Myös muilla hyllyillä paikalliset tuotteet olivat päässeet mukavasti esille. Esimerkiksi lihajalostehyllyssä Karelian lihajalosteen kaikki tuotteet oli kerätty yhteen kokonaisuudeksi. Sen kunniaksi nappasin mukaani tutun paketin hirviryynäriä odottamaan viikonlopun herkutteluhetkiä.

Testissä Touch of Taste ja Blå Band

Minut on huomattu! Sain ihka ensimmäisen tuotenäytetarjouksen sähköpostiini parisen viikkoa sitten Cambell Soup Finlandilta. Luonnollisestikin vastasin myöntävästi ja kolmen päivän kuluttua pieni paketti odotti minua jo postissa. Odotin lähetystä kuitenkin hieman ristiriitaisin tuntein lähinnä sisällön vuoksi. Testattavat tuotteet olivat nimittäin liemikuutioita ja ateriakastikeaineksia – kaksi tuoteryhmää joita en käytä ikinä!

Liemikuutioiden maku alkoi tökkiä pahasti muutamia vuosia sitten ja vaihdoin kuutiot ensin ihan mihin sattuu fondeihin ja loppujen lopuksi yrityksen ja erehdyksen kautta Bongin Touch of Taste fondeihin. Päädyin tuohon tuotesarjaan sen vuoksi että fondeissa ei ole käytetty arominvahventeita ja siitä huolimatta niissä on paljon hyvää makua.



Testattavaksi saamani liemikuutiot olivat samaa sarjaa, joten odotukset niiden suhteen olivat korkealla. Pikainen googlaus muiden valmistajien vastaaviin tuotteisiin ja ilokseni huomasin että Touch of Taste liemikuutioissa oli ihan laitanaan enemmän oikeita raaka-aineita. Varsinkin kasvisliemikuution kasvisten määrä yllätti: kasviksia oli kolminkertainen määrä erääseen toiseen tuotteeseen verrattuna! Kuutioissa ei ole myöskään arominvahventeita, väriaineita, keinotekoisia aromeja tai kovetettua rasvaa.



Seuraavan viikon ruokalistan suunnittelemisen olikin sitten helppoa! Liemikuutioiden makua testattiin tietenkin keitoissa. Jauhelihakeittoa lapsille ja aikuisten kesken hieman mausteisempaa ohra-pepperonikeittoa. Käytin kasvisliemikuutioita riisi-kauraseoksen keitinvedessä ja feta-porkkanaohratossa. Ruuat olivat todella hyvän makuisia! Tiedä sitten johtuiko hyvät maut liemistä vai jostain muusta, mutta ainakin se minua tökkivä tympeä liemikuution maku puuttui ruuista kokonaan. Luulenpa että nämä kuutiot pääsevät maustekaappini vakioasukkaiksi!

Toinen testattava tuoteryhmä olivat Blå Bandin mix-ateriakastikeainekset. En osta ikinä! Miksi? No siksi että ruokaa saa tehtyä ihan yhtä nopsaan ja vaivattomasti itsekin. Kaupassa on joka tapauksessa käytävä sillä pussukka sisältää vain ruuan mausteosuuden, liha ja muut lisäosat on edelleen ostettava, paistettava ja pilkottava itse. Mausteet ja mahdollisen suurusteen heittää ruuan sekaan ihan samalla vaivalla kuin tyhjentää pannulle sen valmiin pussin.

Tietysti puhun nyt siis vain itseni kannalta, kaapeistani kun löytyy melkoisen kattava ”perus”maustevarasto ja tarvittava tietotaito noiden aineksien käyttämiseen. Valmispussukat ovat oikein hyvä ratkaisu sellaisille kokkaajille kenellä ei ole aineksia kaapissa tai aikaa tai halua kokkailla ja opetella ruokien maustamista. Itse nautin ruuan laittamisesta ja siitä että ruokaan saa itse aikaiseksi hyvän maun. Siksipä jätänkin monet valmiit jutut kaupan hyllyille. Mutta totta kai mielelläni testaan tuotteita! Varsinkin kun nämä Blå Bandin mix-ateriakastikeainekset sisältävät yllättävän paljon oikeita aineksia ja yllättävän vähän mitään keinotekoista!



Ensimmäisenä testattiin Tomaatti-basilikakastike kanalle. Valmistin kastikkeen pussin ohjeen mukaan ja lisäsin joukkoon vinkin mukaisesti kuullotettua paprikaa sekä salaattijuustokuutioita erillisestä kulhosta tarjoiltuna (pikkuväki kun ei tuosta salaattijuustosta välitä). Ja ruokahan maistui kaikille, neljävee pyysi jopa lisääkin. Kastike oli myös omaan suuhun oikein maistuva! Samoin kävi spagettikastikkeen kanssa, jonka tuunasin pätkäspagetin ja valkosipulin kanssa spagettipadaksi. Upposi pikkumiehiinkin – pienempään kahden annoksen verran. Kolmantena testattavana oli jäljellä vielä kantarellikastike kanalle, jonka valmistin ihan vaan pelkästään sienikastikkeeksi lisäämällä pakastettuja suppiksia peruskastikkeen joukkoon. Soosi taipui sienipastaksi ja maistui todella hyvältä!

Kylläpä käsitykseni muuttui näitä valmis-ruoka-jauhe-lisää-vain-vesi-tuotteita kohtaan! Näitähän näköjään voi valmistaa ilman kymmentä E-koodia ja lopputulos maistuu siltikin enemmän oikealta ruualta! Oikein onnistuneita ja maukkaita tuotteita!

Siitä huolimatta luulen kuitenkin tekeväni ruuat ihan alusta loppuun itse jatkossakin. Ihan tekemisen ilon takia ja pikkuisen myös periaatteen vuoksi.