Vatruskat

Vatruskat ovat karjalainen perinneherkku, joka on melkeinpä mennyt minulta ohi. Mummoloissa ja lapsuuden kodissanikin syötiin karjalanpiirakoita, sultsinoita, kukkosia ja lanttukukkoa, mutta vatruskoita en muista noilla reissuilla syöneeni – Äiskä voi taas oikaista jos jostain syystä vatruskat ovat minulta jääneet unholaan. Jostain makumuisto kuitenkin on mukaan tarttunut, ehkä kesätyövuosilta Marttakahviosta, ehkä jostain juhlista joskus.

Niin tai näin, tiesin kuitenkin että vatruska on hyvää! Töissä oli joskus välipalalla tarjolla vatruskoita – ihan hyviä nekin lämmitettyinä ja kananmunasiivuilla päällystettyinä. Ei tainnut oikein maistua kenellekään, kun ei niitä sen koommin ole tainnut ollakaan. Itse saksin joskus vatruskaohjeen talteen tarkoituksenani siirtää näitä perinteisiä makuja myös lasteni makumuistojen osaksi. Hyvin on ohje tallessa rasiassa pysynytkin! Työläältä on tuntunut aloittaa leipoa jotain perinteistä ilman kunnollista omakohtaista kokemusta tuotteesta.

Ja sitten kuin tilauksesta maaliskuussa oma marttayhdistys kokoontuikin viettämään iltaa vatruskojen teon merkeissä. Perunat oli keitetty valmiiksi, samoin riisitäyte oli ennakkoon tehty. Päästiin siis suoraan taikinan tekoon. Ohjeita ja taikinoita on erilaisia. Monet ohjeet neuvovat leipomaan taikinasta tangon, leikkaamaan sen paloiksi, muotoilemaan palasta palleron joka taputellaan tai kaulitaan ohueksi. Meidän marttayhdistyksen ”vatruskamestari” oheisti meidät tekemään löysän taikinan ja leipomaan vatruskat yksitellen jauhotetuissa käsissä, jolloin niistä tulee oikein kosteita ja meheviä.

Ei se nyt ihan kädenkäänteessä käynyt ja melkoisen hauskaakin oli kun röppötaikinaa yritettiin saada tottelemaan ja monennäköisiä luomuksia pelillä viimein pötkötti. Mutta kyllä me jotain oikein tehtiin, kun joku Marttojen työntekijä kävi touhujamme keittiössä kurkkaamassa ja heti tunnisti että vatruskoita ollaan tekemässä! Marttojen keittiöllä saimme paistaa vatruskat kiertoilmauunissa pikapikaa ja tuoreet lämpöiset voideltiin voisulalla. Iltateepöytään katettiin vielä lisää oikeaa voita. Tämän herkun kanssa ei haittaa jos vaikka vähän sulaa voita sormien välistä valuukin. Eikä tuo munavoikaan olisi huono valinta ollenkaan! Ihania!! Nyt täytyisi taas vain tormistautua ja tehdä näitä kotonakin. Aivan varmasti pojatkin tykkäisivät!



taikina:
1 kg perunoita (jauhoinen laatu)
2 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
2 tl suolaa

täyte:
3 dl puuroriisiä
8 dl vettä
1 tl suolaa
25 g voita

1. Kuori perunat ja laita ne kiehumaan
2. Kuumenna vesi ja lisää sekaan suola ja riisi. Kypsennä kunnes kaikki vesi on imeytynyt riisiin. Sekoita joukkoon voi. Jätä jäähtymään
3. Kaada kypsistä perunoista vesi pois ja muussaa ne maidon kanssa. Jätä seos jäähtymään
4. Lisää jäähtyneeseen perunaseokseen munat, jauhot ja suola ja sekoita tasaiseksi röppöiseksi taikinaksi
5. Ota jauhotetuilla käsillä palanen taikinaa ja taputtele se käsissä soikeaksi levyksi. Käytä reilusti jauhoja. Annostele levyn keskelle riisiä. Paina taikinalevyn reunat vastakkain ja sulje ne huolella yhteen. Laita valmis vatruska uunipellille leivinpaperin päälle
6. Paista vatruskoita 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta saa kauniisti väriä
7. Voitele voisulalla ja nauti!