Banaani-suklaamuffinssit

Poikien ykköstoive leipomispäivää suunnitellessa on aina muffinssit. Niinpä jälleen kerran oli ohjelmassa muffinsseja. Ikinähän ei voi tehdä mitään käyttäen vanhaa tuttua ohjetta, vaan aina täytyy etsiä joku uusi. On se vaan kumma! Teimme muffinsseja siis lasten toiveesta eli lasten suuhun sopivilla aineksilla. Banaania ja suklaata kehiin siis! Ohje löytyi Sinin keittiöstä.



8 kpl

1 dl vehnäjauhoja
0,5 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl kanelia
0,25 tl suolaa
1 banaani
2 rkl mantelilastuja
40 g maitosuklaata
50 g voita
0,5 dl sokeria
1 pieni kananmuna
2 isoa rkl ranskankermaa

1. Sekoita kuiva-aineet kulhossa
2. Tilsi banaani ja rouhi mantelilastut ja suklaa
3. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja kananmuna nopeasti sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon banaani, suklaa ja mantelirouhe sekä ranskankerma
4. Lisää lopuksi kuiva-aineseos ja sekoita taikina tasaiseksi.
5. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia

Fancy Macaroni by Pioneer Woman

Kiirettä, stressiä ja kireitä hermoja. Siitä on alkanut syksyni ollut tehty. Päivät täyttyvät töistä ja kotitöistä tai töiden ja kotitöiden suunnittelusta. Arjen kiireen katkaisi tämä ruoka, joka oli lohturuokaa parhaimmillaan. Lohturuoka on sitä kun ei tarvitse miettiä kaloreita. Lohturuoka on silloin kun koko päivän ainoa kotityö on iltaruuan laitto. Lohturuoka on ravintoa myös sielulle.

Lohturuoka ravitsee jo sitä tehdessä – kun ei ole kiire. Pienempi apukokkikin pääsi osallistumaan kiireettömään ruuanlaittoon - kunnes juustoraastelautasella alkoi käydä merkittävä kato. Pikkukokki ulostettiin keittiöstä ja ruokaankin jäi jotain laitettavaa.

Tämä mac and cheese on tehty Pioneer womanin ohjeen pohjalta. Onhan näitä tehty ennenkin, mutta tässä oli jotain uutta. Tässä oli kermaa, kananmunaa ja kolmea juustoa. Ja pekonia! Tässä oli noin neljä kertaa enemmän kaloreita kuin aikaisemmissa! Tämä onkin fancy! (Välttämättä karppaus ei ole ainoa syy suomalaisten sydänkohtausten määrän lisääntymiseen…)



4-6 annosta

400 g makaroneja
1 pkt pekonia
1 sipuli
30 g voita
0,5 dl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
3 dl maitoa
2 keltuaista
1 dl cheddaria
1 dl port salutia
1 dl parmesaania
suolaa ja pippuria maun mukaan

1. Laita vesi kiehumaan makaroneja varten ja keitä ne puolikypsiksi. Valuta ja jätä odottamaan.
2. Leikkaa pekonisiivut pienemmiksi paloiksi ja paista ne pannulla kypsiksi. Nosta syrjään. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota silppu pekonin rasvassa pehmeäksi. Sekoita pekoni joukkoon ja jätä seos odottamaan
3. Sulata toisella pannulla voi ja sekoita siihen jauhot. Sekoita kerma ja maito keskenään ja lisää seos vähitellen ja hyvin sekoitellen rasva-jauhoseokseen. Kiehauta
4. Erottele keltuaiset pieneen kulhoon ja riko niiden rakenne. Sekoita joukkoon kauhallinen valkokastiketta ja sekoita huollella sekaisin. Lisää seos lopun kastikkeen joukkoon. Kiehauta ja nosta pois levyltä
5. Sekoita kastikkeen joukkoon juustoraasteet sekä pekoni-sipuliseos. Lisää sekaan maitoa mikäli kastike vaikuttaa paksulta
6. Sekoita makaronit kastikkeen sekaan ja kaada koko seos voideltuun uunivuokaan. Kypsennä 225 asteessa noin 20 minuuttia

Sulatejuustosämpylät

Siitä lähtien kun löysin vaivaamattoman leivän ohjeen, olen tehnyt kaiken vaalean leivän itse. Edelleenkin jään välillä ihmettelemään leivän leipomisen helppoutta (ja sitä miksi ihmeessä kukaan ikinä ostaa vaaleaa leipää kaupasta!). Siitä syystä sämpylöiden tekeminen on jäänyt aivan kokonaan. Siinä kun on pakko vaivata ja leipoa. Ja kauhea sotkukin siitä tulee!

Hyvän aikaa sitten - kesäloman lopun leipomis- ja kokkailubuumissani - selailin ohjearkistoani ja silmiini osui Cebicin keittiön arkistoblogissa oleva sulatejuustosämpylöiden ohje. Ja koskapa jääkapissa oli kanapastan jäljiltä sulatejuustoa vajaa rasia, koin suunnilleen velvollisuudekseni tehdä näitä sämpylöitä. Taikina olikin jokseenkin vaivaton, vaikka vaivata hieman pitikin. Samoin leipominen sujui yllättävän helposti, eikä se leipomispöydän putsaaminenkaan nyt niin työlästä ollut.

Ja olipahan meillä iltapalalla herkkua: tuoreita sämpylöitä (vaikkakin olivat hieman liian pitkään uunissa) ja raparperikiisseliä vaniljakastikelurauksella.



12 kpl

3 dl vettä
100 g sulatejuustoa
0,5 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1,5 rkl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl sämpyläjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

1. Sekoita 42-asteiseen veteen sulatejuusto, hiiva, suola ja siirappi. Vispaa joukkoon kaurahiutaleet ja sämpyläjauhot
2. Alusta vehnäjauhot taikinaan käsin ja vaivaa taikinaan lopuksi öljy
3. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi
4. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa hetkinen. Jaa taikina paloiksi ja pyöritä ne sämpylöiksi. Nosta sämpylät uunipellille ja kohota liinan alla puolisen tuntia
5. Paista 225 asteessa 15-20 min.

Feta-tomaattisalaatti

Jääkapissa oli puolikas pala fetaa jäljellä. Mietiskelin kovasti mihin sen käyttäisin. Kuin tilauksesta Glorian Ruoka&viini-lehdessä (numero 5/2012) olikin tämän feta-tomaattisalaatin ohje ja tekaisinkin salaatin pyörälenkin päätteeksi. Odotin tietäväni mitä suuhuni laitan, mutta tuttujen makujen yhdistelmä oli jälleen kerran yllätys. Makeat tomaatit ja suolainen feta korostivat mukavasti toisiaan ja tuoreet yrtit sopivat tähän kuin nyrkki silmään tehden kokonaisuudesta piristävän raikkaan. Salaatin sivuun vielä pari tuhtia juustovoileipää – ruisleivästä laitettuna – ja ateria oli täydellinen!



2 annosta

2 pientä kesäpunasipulia varsineen
1 tl suolaa
2 tl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
100 g fetaa
250 g kirsikkatomaatteja
1 dl kalamataoliiveja
pari basilikan oksaa
pari oreganon oksaa

1. Leikkaa punasipulit varsineen ohuiksi renkaiksi ja laita ne pieneen kulhoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri ja punaviinietikka ja jätä maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi.
2. Huuhdo kirsikkatomaatit ja paloittele ne tarvittaessa. Viipaloi oliivit ja irrottele yrteistä lehdet. Sekoita ainekset salaatiksi.
3. Murustele salaatin päälle feta ja nosta päällimmäiseksi sipulirenkaat marinadista
4. Mittaa marinadin sekaan oliiviöljy ja sekoita siitä kastike salaatille

Kesäkurpitsapyttipannu

Myönnän! Tämä ruoka meni hieman överiksi. Tiesin kokkaavani vain itselleni ja valitsin kaupasta pienen kesäkurpitsan. Sitten valitsin kaupasta paketin pekonia – sitähän ei saa kuin yhden kokoisina pakkauksina (tai sitten tuplapakkauksina).

Kotona sitten paloittelin kesäkurpitsan ja paloittelin pekonin ja totesin melko nopsaan ainesosien määrien välillä vallitsevan hienoisen epäsuhdan. Pekonihan ei yleensä ole ruuassa se pääraaka-aine, vaan sen tehtävä on antaa hieman rasvaisuutta ja makua – sellaista mukavaa särmää. Mutta koska olin jo pilkkonut, niin tilanteesta ei voinut enää perääntyä. Pannulle vaan!

Kukaan pekonin ystävä ei varmaankaan epäile kun sanon ruuan olleen aivan törkeän hyvää (varsinkin kun annoksen päälle lupsautti vielä nokareen ranskankermaa). Kukaan keveän kasvisruoan ystävä ei voi ymmärtää kesäkurpitsan vähyyttä. Joka tapauksessa tätä kannattaa ehdottomasti tehdä; pekonin ystävät laittakoot pienen kesäkurpitsan ja kasvisten ystävät voivat laittaa suuremman. Ohje löytyi Ruokahommista – ehdottomasti tutustumisen arvoinen blogi kaikille jotka eivät sitä vielä ole omakseen löytäneet!



2 annosta

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 kesäkurpitsa
1 paketti pekonia
oliiviöljyä
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun ranskankermaa

1. Kuori ja hienonna sipulit, kuutioi kesäkurpitsa ja paloittele pekoni pienimmiksi paloiksi
2. Kuumenna öljy pannulla ja ripottele siihen paprikajauhetta. Kun öljy on kuumaa, lisää pannulle sipulit. Kuullota miedolla lämmöllä pehmeiksi
3. Lisää pannulle pekoni ja paista melkein kypsäksi
4. Lisää kesäkurpitsakuutiot ja jatka kypsentämistä hetki. Kesäkurpitsa saa jäädä napakaksi! Mausta ripauksella suolaa ja pippuria ja tarjoa ranskankermanokareen kera

Omena-pekonisalaatti

Pikaisia yhden hengen salaatteja tuli tehtyä tänä kesänä – vai pitäisikö jo sanoa menneenä kesänä -yllättävän paljon. Tämä Sillä sipulista löydetty salaatin ohje oli mukava yllätys. Muutamalla raaka-aineella sai lautaselle aamupäivän salaatin joka oli yhtä aikaa keveä, tuhti, raikas ja täyteläinen. Eipä siitä sen enempää. Tehkää tätä! Ja käyttäkää Granny Smith –omppuja!



1 annos

salaattia
pari kesäpunasipulia
1 vihreä omena
5 viipaletta pekonia

kastike:
1 rkl ranskankermaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1,5 tl sokeria
1 tl dijon-sinappia
ripaus suolaa
ripaus pippuria

1. Paista pekonisiivut rapsakoiksi pannulla omassa rasvassaan. Paloittele pienemmiksi paloiksi
2. Kuori ja viipaloi omena ja hienonna sipulit. Revi salaatti lautaselle ja ripottele sipulit päälle. Asettele päällimmäiseksi omena- ja pekoniviipaleet
3. Valmista kastike vispaamalla ainekset sekaisin pienessä kulhossa. Valuta kastike salaatin päälle

Helpot sienipiiraat

Syksy ja sienet alkavat kolkutella ovelle. Äitini ensimmäinen sienireissu tuotti tulokseksi pääasiassa matoisia tatteja ja vanhaksi menneitä rouskuja. Saa nähdä millaiseksi sienitarjonta tänä vuonna kehittyy. Oma sienisaaliini jäänee tänä syksynä nollaan ajan puutteen vuoksi. Siitäkin huolimatta käytin viimeiset kuivatut tatit viikonlopun herkutteluun. Tein ihania - ja ennen kaikkea nopeita – sienipiiraita joissa kaikki maut olivat taas niin kohdallaan kuin vain olla voi.

Ohjeen löysin Sillä sipulista. Merituuli kirjoitti käyttäneensä sienipiiraisiin nimenomaan oman puutarhan yrttejä ja kehui niiden voimakasta makua verrattuna kaupasta ostettuihin yrtteihin. Itselläni on parvekkeella ruokakaupasta ostettu rosmariiniruukku joka on keväisen typistyksen jälkeen saanut kasvaa ja tuuheutua rauhassa. Leikkasin nyt muutaman nuoren oksan näitä piiraita varten ja ihmettelin itsekin yrtin voimakasta tuoksua. Myös maku erottui selvästi sienipiiraista. Lieneekö kauppojen yrtit kasvihuonetavaraa? Hyvin todennäköisesti! Omalla parvekkeella oikean auringon voimalla saanee yrtteihinkin luonnollisen maun ja tuoksun!



5 voitaikinalevyä
3 kourallista kuivattuja herkkutatteja (Toki voit käyttää tuoreitakin sieniä!)
nokare voita
1 sipuli
1 rkl tuoretta rosmariinisilppua
2 rkl tuoretta persiljasilppua
suolaa
mustapippuria
parmesaania

1. Ota voitaikinalevyt sulamaan hyvissä ajoin ennen leipomista
2. Laita kuivatut sienet pehmenemään veteen noin puoleksi tunniksi
3. Sulata voi pannulla. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullosta silppu pehmeäksi voissa
4. Purista sienistä ylimääräinen vesi ja hienonna niitä halutessasi. Lisää sienet pannulle ja paistele hetkinen
5. Mausta sieniseos rosmariinilla, persiljalla, suolalla ja mustapippurilla
6. Levitä voitaikinalevyt uunipellille ja jaa sieniseos taikinalevyjen päälle tasaisesti. Raasta päälle parmesaania
7. Paista 200 asteessa 15 minuuttia

Chorizo-couscous

Työt ovat alkaneet. Itse asiassa jo kolmisen viikkoa on pakerrettu. Päivät ovat täysiä ja pää on tyhjä, eli keittiössä ollaan palattu arkisiin kuvioihin. Pastaa, jauhelihaa, seitä, nuudeleita. Kasvislokerossa odottaa puolikas kaali raastamista, tarjoushinnalla ostettu paprikapakkaus ja kesäkurpitsa josta pojat haluaisivat raastesalaattia (ihmeiden aika ei ole ohi!). Siellä odottavat, en ole jaksanut tehdä niille mitään. Lohduttaudun taas ajatuksella että syömme terveellisesti töissä ja hoidossa.

Mutta palatkaamme vielä työn aloittamisen aikoihin. Aloitin työvuoteni aivan uudessa vastavalmistuneessa päiväkodissa. Ensimmäisenä päivänä käytössämme oli mikro, kahvinkeitin ja jääkaappi. Toisena päivänä saimme mukit ja aterimet. Kolmantena päivänä kahvihuoneeseen ilmestyi lisäksi vielä pöytä ja tuolit. Sanomattakin on selvää että päiväkoti ei sisältänyt lapsia eikä ruokaa noina ensimmäisinä päivinä, joten eväslinjalla mentiin. Ja eväät syötiin kotoa tuodulla lasten haarukalla suoraan pakasterasiasta.

Mutta ruoka oli lämmintä ja se oli hyvää ja sillä lähti nälkä! Se oli couscousia ja mausteista makkaraa. Sen ohje löytyi Uneliaasta keittiöstä.



2-3 annosta

4 pientä kevätpunasipulia varsineen
100 g chorizoa
öljyä
3 dl esikäsiteltyjä kikherneitä
ruohosipulisilppua 2,5 dl couscousia
2,5 dl kiehuvaa vettä

1. Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi ja paloittele makkara sopiviksi paloiksi. Kuumenna öljy kasarissa ja paistele sipulirenkaita ja makkaraa miedolla lämmöllä kunnes sipuli on pehmeää
2. Lisää kasariin kikherneet, ruohosipulisilppu ja couscous ja sekoita
3. Kaada kasariin kiehuva vesi ja sekoita pikaisesti. Nosta kasari pois levyltä ja laita kansi päälle. Anna couscousryynien hautua kannen alla kunnes kaikki vesi on imeytynyt niihin
4. Lorauta couscousin sekaan tilkkanen öljyä ja sekoittele suurimot irtonaiseksi

Feta-vesimelonisalaatti

Vesimeloni on ihana loppukesän herkku ja poikien hedelmätoivelistan ykkönen. Vaikka kauppoihin onkin tullut näppäriä hieman pienempiä vesimeloneja niiden kahdeksankiloisten kuulien tilalle, täytyy polkupyörällä kaupassa käyvänä valita ostaako vesimelonin vai viikon ruokaostokset. Molempia ei saa millään kyytiin mahtumaan. Välillä täytyy kyllä uhrautua ja tehdä kaksi kauppareissua – ihan vaan sen melonin vuoksi. Onneksi vesimelonista riittää syömistä useammalle kerralle. Viimeksi melonia popsittiin aamu- ja iltapalan hedelmänä ja pari viipaletta riitti minulle kesäiseen lounassalaattiinkin. Ohje Ruokahommista.



1 annos

puolikas keräsalaatti
5 kirsikkatomaattia
palanen vesimelonia
0,5 dl cashewpähkinöitä
muutama basilikan lehti
100 g fetaa
merisuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa

1. Huuhtele salaatti ja revi pienemmiksi paloiksi. Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit ja paloittele vesimeloni. Nostele ainekset lautaselle
2. Lisää salaattiin basilika ja pähkinät. Murustele päälle feta
3. Mausta suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä ja balsamiviinietikalla

Kantarelli-pekonikastike pastalle

Paljon niistä puhutaan. Niistä kantarelleista. Ja jopa kanttareilleista. Keltavahveroistakin – joihin ei tule puheessakaan kaksoiskonsonanttia. Kirjoitusasusta käydään keskustelua varmaan joka syksy. Kantarelli tai kanttarelli – sinällään ihan sama. Herkku on herkku vaikka voissa paistaisi! Tai pitäisiköhän sanoa että erityisesti silloin kun sen voissa paistaa!

Varmaan kaikki ylipäätään sienistä pitävät ovat sitä mieltä että kantarelli on parhaita ruokasieniämme. Haluttua ja etsittyä herkkua. Itse olen joskus kerran syönyt kantarelleja, enkä muista kokemuksen olleen kovinkaan kummoinen. Mutta enhän ole muistakaan sienistä aikaisemmin välittänyt. Pikkuhiljaa on nyt sienimetsänherkkuja tullut maistettua ja niihin ihastuttua: ensin herkkutatti ja lampaankääpä, sitten suppilovahvero ja korvasieni. Ja nyt viimein myös kantarelli.

Sain päivänä eräänä tekstiviestillä kysymyksen ottaisinko kantarelleja kotiin tuotuna. Kysymykseen täytyi vastata ihan isoilla kirjaimilla myöntävästi ja illalla sain pari pientä nyssäkkää maisteltavaksi. Ensimmäinen testi oli luonnollisesti paistaa sienet voissa valurautapannulla, sipaista ruisleivän päälle hieman voita, sienet päälle ja parvekkeelta ruohosipulia pintaan. I-H-A-N-A-A!!!

Seuraavana päivänä tein lopuista sienistä kastikkeen pastalle. I-H-A-N-A-A!!! Ja toimii varmasti ihan millä sienillä tahansa!

Tätä lisää!



1-2 annosta

4 viipaletta pekonia
200 g kantarelleja
1 kesäsipuli varsineen
2 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
1 rkl persiljasilppua

1. Paloittele pekoni pienehköiksi paloiksi ja paista se kypsäksi omassa rasvassaan paistinpannulla
2. Puhdista sienistä roskat ja paloittele niitä hieman halutessasi. Hienonna sipuli. Lisää sienet ja sipuli pannulle pekonin sekaan. Lisää tarvittaessa nokare voita tai tilkkanen öljyä. Paistele kunnes neste on pannulta haihtunut
3. Lisää pannulle kerma ja keitä kasaan 5-10 minuuttia kunnes kastike on sopivan sakeaa
4. Mausta suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Tarjoa nauhapastan kera

Juustokiekot

Kun näin tämän ohjeen kesäisine oheiskuvineen, pystyin suunnilleen maistamaan juuston maun suussani. Tiesin heti täydellisen juuston tähän leivonnaiseen, Skåne meijerierin Glimminge Port Salutin! Ohjeen testaaminen on ollut mielessäni jo pitkään ja nyt vihdoin sain aikaiseksi kokeilla. Sirpan postaus hehkui aurinkoa ja lämpöä, meidän keittiössä juusto tuoksui harmaana ja sateisena kesäpäivänä. Onneksi leipominen ei ole säästä kiinni ja juustoisista herkkupaloista tuli juuri niin juustoisia kuin olin ajatellutkin. Ihanaa!



n. 25 kpl

taikina:
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 dl juustoraastetta
3 dl kermaviiliä (korvasin yhden desin turkkilaisella jogurtilla)
0,75 dl oliiviöljyä

täyte:
1,5 dl juustoraastetta
2 kananmunaa
2 rkl ruohosipulisilppua

1. Valmista taikina: sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää juustoraaste, kermaviili ja öljy. Sekoita tasaiseksi taikinaksi käsin. Kauli taikina suorakulmion muotoiseksi levyksi
2. Valmista täyte: sekoita ainekset sekaisin ja levitä seos taikinalevyn päälle
3. Rullaa levy rullaksi. Leikkaa rullasta palasia ja laita ne lappeelleen uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia

Vanilja-raparperipiirakka

Täydellinen! Eipä juuri muuta voi sanoa. Sanattomana nuoleskelen täällä murusia suupielestä. Tämä on selkeästi maailman paras piirakkaohje! Onnistuu varmasti yhtä hyvin raparperilla, omenalla, mustikalla, vadelmalla, herukoilla, kirsikoilla, mansikoilla. Aivan ihanan pehmeä jogurttitäyte eikä pohjakaan ole kuiva tai mureneva. Suunnittelin huomiseksi omenapiirakan leivontaa eräällä toisella ohjeella. En tee! Tämä on se ainoa oikea! Ohje bongattu – "yllättäen" - Kirsin keittiöstä. Kirsin keittiöön kannattaa kurkata aina kun haluaa leipoa jotain kotoisaa ja maukasta! Eli melko usein!



pohja:
1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
125 g voita
1 dl vaniljajogurttia (ks. alla)
1 muna

täyte:
1 muna
2 dl vaniljajogurttia (ks. alla)
0,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

pinnalle:
3-4 dl raparperipaloja
ripaus sokeria

vaniljajogurtti:
3 dl turkkilaista jogurttia
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
1 tl vaniljasokeria
(tai sitten käytä kaupan valmiiksi maustettua!)

1. Valmista vaniljajogurtti sekoittamalla kaikki aineet kulhossa sekaisin
2. Valmista pohja: sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa sulatettu voi, vaniljajogurtti ja muna. Sekoita jogurttiseos kuiva-aineisiin ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja tasoittele
3. Valmista täyte: sekoita ainekset kulhossa tasaiseksi ja kaada seos piirakkapohjan päälle
4. Ripottele pinnalle raparperit ja niiden päälle pikkiriikkisen sokeria
5. Paista 200 asteessa 30 minuuttia

Kesäsipuli-voikastike

Se kastike! Joka teki vaivalloisista haukipihveistä vieläkin herkullisempia! Niin simppeliä mutta niin hyvää. Lähtökohtana Maku-lehden ohje.



4 annosta

100 g voita
1 kesäsipuli varsineen
1 valkosipulinkynsi
2 rkl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

1. Sulata voi pienessä kattilassa
2. Kuori valkosipulin kynsi ja hienonna se. Hienonna myös kesäsipuli ja laita sipulisilput kattilaan. Anna kiehua parisen minuuttia ja nosta kattila pois liedeltä
3. Sekoita sekaan sitruunamehu ja mausteet.
4. Tarjoa kalan kaverina

Hauki-perunapihvit

Jaa. Mitähän tästä sanoisi. Sanoisiko hyvää vai sanoisinko pahaa. Ruokaa, joka on hieman semi. No jospa aloitetaan hyvästä kuitenkin!

Hauki on hyvä kala monien vastalauseista huolimatta. Vielä parempaa hauki on kun se on pyydystetty harrastelijan toimesta lähivesiltä ja vieläkin parempaa se on kun sen saa kotiin kuljetettuna, valmiiksi fileoituna ja noin puoli vuorokautta pyytämisen jälkeen. Tuoretta lähiruokaa! Hauki toimii varsinkin kalapihveissä ja –pyöryköissä koska lukuisat hentoiset ruodot katoavat taikinamassan sekaan helposti. Näihin pihveihin peruna toi kivaa täyteläisyyttä eikä lopputulos ollut liian kalaisa.

Mutta. Olipahan vaan työläät tehdä! Ohjeen olen ulkoasun perusteella saksinut joskus Pirkasta. Aivan ohjeen mukaan tekeminen ei oikein onnistunut. Taikinaan ei nimittäin tullut mitään nestettä eikä edes kananmunaa. Oma yleiskoneeni ei saanut oikein kuivahkoa massaa jauhettua hienoksi. Lisäsinkin sitten kananmunaa ja hienontaminen sujui hieman paremmin. Taikina täytyi tehdä useammassa erässä ja oli melkoisen sotkuista puuhaa. Myös paistaminen oli hankalaa koska taikina meni melko liisteriseksi.

Onneksi maku palkitsi kuitenkin vaivan! Pojatkin söivät pihvejä hyvällä ruokahalulla. Pakastimessa nököttää vielä toinenkin haukifilee. Seuraavalla kerralla ajan kalan lihamyllyllä, hienonnan perunat perunasurvimella ja sipulit sun muut veitsellä. Lopputulos on rouheampi, mutta äkkiseltään ajatellen vaivattomampi.

Ja onneksi oli myös kastike…



n. 20 pihviä

400 g perunoita
400 g nahatonta haukifileetä
1 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunankuorta
0,5 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl kapriksia
3 kesäsipulia varsineen
0,5 dl ruohosipulisilppua
2 kananmunaa

1. Kuori ja keitä perunat kypsiksi ja jäähdytä niitä hieman. Paloittele haukifilee. Hienonna sipulit ja ruohosipuli
2. Surauta ainekset tasaiseksi massaksi yleiskoneella tai tehosekoittimella
3. Paista pihvit pikkulettupannulla voissa kypsiksi

Sieni-pekonisalaatti

Kesällä pitää syödä kasviksia. Kotimaisia ja tuoreita. Edullisia ja maukkaita. Omalta parvekkeelta ja kaupan hyllystä. Nyt on vitamiinitankkauksen aika! Viimeisen lomaviikon leivontailottelun lomaan sopii oikein hyvin hieman keveämpiä aterioita. Tässä niistä yksi – perussettiä RuokaPirkasta bongattuna, mutta niin hyvää! Pekonissa ja pippurissa sen salaisuus!



2 annosta

1 pieni ruukku jääsalaattia
2 pientä tomaattia
pätkä kurkkua
1 suippopaprika
1 kesäsipuli varsineen
0,5 dl mantelilastuja
4-5 viipaletta pekonia
150 g herkkusieniä
nokare voita
0,25 tl suolaa
oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

1. Huuhtele salaatti ja revi se laakealle vadille. Paloittele kurkku, suippopaprika ja kesäsipuli ja asettele ne salaatinlehtien päälle. Ripottele pinnalle mantelilastut (paahda halutessasi)
2. Paloittele pekoni pienemmiksi paloiksi ja paista se kypsäksi omassa rasvassaan. Nosta kypsät pekonipalat salaatin päälle ja jätä rasva pannulle
3. Viipaloi herkkusienet. Sulata pekonin rasvan sekaan vielä pieni nokare voita ja paista sienet pannulla pikaisesti. Mausta ne suolalla ja kaada salaatin päälle
4. Lurauta salaatin päälle oliiviöljyä ja rouhi runsaasti mustapippuria
5. Tarjoa lämpimänä

Tomaatti-chorizosalaatti

Telkkarista tuli aikaa sitten Jamie Oliverin etniset herkut –sarja. Katsoin sarjaa tuolloin näköjään vihko ja kynä kädessä. Löysin reseptileikelaatikostani muistiinpanoja jaksosta, jossa Jamie tekee espanjalaisia ruokia. Luonnollisestikin kokki kokkailee jonkun paikallisen asukkaan puutarhassa suuren puun alla pienellä kaasukeittimellä tai grillillä, vanhalla paistinpannulla, pilkkoen ainekset pienellä puukon tyylisellä veitsellä. Ja aurinko paistaa. Ja tomaatit ovat tuoreita ja punaisia. Mikä idylli!

Nyt onneksi täällä meilläkin on tomaatit tuoreita ja punaisia – vaikkakin kaupasta haettuja eikä omasta puutarhasta poimittuja. Mutta ei tartuta pikkuseikkoihin vaan syödään hyvällä ruokahalulla kauden kasviksia. Raikkaan makeat tomaatit ja mausteinen chorizomakkara muodostivat hyvän liiton lautasella. Jamie laittoi annokseen vielä serranonkinkkua ja vuohenjuustoa, mutta mielestäni tässä ruuassa vähempi on enempi.



2 annosta

100 g chorizoa
1 valkosipulin kynsi
1 rkl omenaviinietikkaa
3 isoa tomaattia
1 iso kesäsipuli varsineen
merisuolaa
mustapippuria
tuoretta persiljaa

1. Viipaloi makkara ja paista se rapsakaksi omassa rasvassaan paistinpannulla. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi ja lisää se makkaran joukkoon aivan paistamisen loppuvaiheessa. Lisää pannulle myös omenaviinietikka ja anna sen kiehahtaa. Nosta pannu levyltä
2. Pilko tomaatit ja kesäsipuli ja laita ne kulhoon. Kaada päälle makkarat ja valuta myös rasva salaattiin kastikkeeksi.
3. Mausta suolalla, pippurilla ja persiljasilpulla ja sekoittele ainekset sekaisin. Tarjoa heti

Sillivoileivät

Silli on aina kuulunut ällötysten listalleni. Aluksi ihan vain ulkonäön puolesta, mutta myös maun puolesta sen jälkeen kun uskaltauduin maistelemaan. Silli on kuitenkin sellainen suomalainen perusjuttu, josta en voinut suostua olemaan tykkäämättä. Kymmenen kertaa on maistettava ja sen jälkeen voi sanoa tykkääkö vai ei, näinhän sitä lapsillekin sanon! Pari kolme kesää maistelin silliä aina kun sitä tarjolla oli ja tänä kesänä voin oikeasti sanoa että tykkään sillistä. Ostin jopa ihan oman purkin!

Ensimmäinen – ja melko suuri – ongelma kokemattomalle sillin syöjälle on sillilaatujen ja makujen suuri valikoima. On Abbaa ja Ahtia ja Vestaa ja Rainbowta. On sipulia ja matjesia ja tomaattia ja perhesilliä. Hetken aikaa täytyi tuumailla ihan jo tuossa lähiässällä valikoimaa. Valitsin sitten mummolan pöydästä tutun Ahti-sillin ja ensimmäiseksi mauksi matjesin. Ihan hyvää, joku mauste hieman tökkää. Toiseksi purkiksi otin Ahti-sarjasta perhesillin, mutta sitä en ole vielä avannut.

Silliä olen nyt popsinut oikeastaan vain uusien perunoiden kaverina. Aluksi siinäkin meinasi vastaan tulla ongelma: silliperunaa vai voiperunaa. Viisas kuusivuotias onneksi keksi maukkaan ratkaisun: sillivoiperuna. Aika hyvää! Uudet perunat ja silliviipaleet kohtasivat toisensa myös näissä tanskalaistyylisissä voileivissä, jotka saivat makuja myös parvekepuutarhan ruukuista! Idean nappasin jostain lehdestä, en muista enää mistä.



2 annosta

4 realia
oivariinia
8 lehteä viinisuolaheinää (tai jotain muuta maukasta salaattia)
2-3 keitettyä varhaisperunaa
2 keitettyä kananmunaa
8-12 viipaletta silliä
persiljaa
ruohosipulia

1. Voitele leipäpalat oivariinilla
2. Viipaloi keitetyt perunat ja kananmunat
3. Asettele leipien päälle salaatinlehdet, perunaviipaleet, kananmunasiivut, sillipalat ja yrtit

Pasta salsa verde

Tein muutama päivä sitten salsa verdeä uusien perunoiden kaveriksi. Kastiketta tuli melko reilu satsi ja mietiskelinkin sille muutakin käyttöä. Koska kastikkeesta tulee mieleen pesto, päätin kokeilla kastiketta pastan kanssa. Toimii oikein hyvin!!



n. 200 g täysjyväspagettia
n. 1 dl salsa verdeä

Keitä spagetti kypsäksi ja valuta se. Sekoita joukkoon salsa verde. Vuole halutessasi annoksen päälle parmesaanilastuja ja rouhaise hieman mustapippuria.

Suklaavuokakakku

Kesäloma alkaa lähentyä loppuaan. Juuri kun olen päässyt hyvään vauhtiin. Eikös se näin aina menekin?!

Kesän alussa mietiskelin hieman kauhulla tulevaa seitsemää kotiviikkoa lasten kanssa. Ohjelmassa olisi paljon kotitöitä ja pienten – ja ehkä suurempienkin – sisällissotien selvittelyä lasten huoneessa. Ennakkoajatukseni oli, että heinäkuun lopussa olen jo melko kypsä palaamaan töihin. Seitsemästä vapaasta viikosta ensimmäinen meni aivan kokonaan työn täyteisestä lukuvuodesta palautumiseen, seuraavat kaksi meni arkielämän ja kotitöiden rytmiin totutellessa, neljännellä viikolla sain lomailla ilman arkivelvollisuuksia ja sen jälkeen alkoi arkiloma lastenkin kanssa maistua taas. Viidennellä viikolla alkoi hiipiä pienimuotoinen paniikki siitä, että yli puolivälin ollaan ja nyt vasta alkaa jaksaa tehdä jotain ja oikeasti nauttia tekemisistään ja olemisestaan. Kuudes viikko meni nopsaan hyvässä flow’ssa ja nyt on siis viimeinen viikko meneillään. Foreca lupaa vettä taivaan täydeltä eli mitä teemme?

Nyt leivotaan! Ja syödään herkkuja! Ensi viikolla aloitetaan työmatkapyöräily ja kulutetaan niitä kaloreita sitten. Leivontaviikko aloitettiin kevyesti suklaakakusta. Ohjeen löysin Kirsin keittiöstä ja muuntelin määrät pieneen kakkuvuokaan sopiviksi.



2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta
1,25 dl sokeria
100 g voita
90 g suklaata (käytin tummaa, valko- ja maitosuklaata)
2 kananmunaa
2 rkl maitoa

pinnalle:
1-2 rkl tomusokeria

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kuoppa
2. Sulata voi ja jätä hetkeksi jäähtymään
3. Rouhi suklaat karkeaksi rouheeksi
4. Vispaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon voisula ja maito. Kaada seos kuiva-aineiden kuoppaan ja sekoita nopeasti taikinaksi. Sekoita joukkoon suklaarouhe
5. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (halk. 20 cm) ja paista 175 asteessa puolisen tuntia
6. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja siirrä se jäähtyneenä tarjoiluvadille. Siivilöi pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua

Salsa verde

Nyt vihertää ja kunnolla! Alkukesästä mietiskelin hieman huolestuneena helteiden haittavaikutuksia lasitetulla parvekkeella kasvaville yrteille ja muille kasveille. Tämän kesän sää on ollutkin sopivan lämmin ja kostea ja parvekepuutarhani meinaa tiettyjen lajikkeiden osalta räjähtää aivan käsiin. Persilja, ruohosipuli ja sitruunamelissa kasvavat sellaista vauhtia että ei perässä pysy. Basilikaa puolestaan täytyy hieman säästellä. Sekin kyllä kasvaa hyvin mutta kaksi basilikaruukkua eivät vastaa keittiöni tarpeisiin. Ensimmäiset tomaatit ja mansikat olemme myös saaneet jo maistella.

Samalla kun kasvit kasvavat, kasvavat myös suunnitelmat ensi kesää varten. Tarkoituksena olisi lisätä kasvien määrää ja kokeilla myös jotain uutta. Ehkäpä kasvattaa osa taimistakin itse. Talven aikana olisi tarkoitus opiskellakin hieman aihetta ja toteuttaa ensi kesän parvekepuutarha hieman tavoitteellisemmin.

Parvekeviljelyssä ongelmaksi muodostuu melko nopeasti tilan puute – samoin kuin keväällä taimikasvatuksessa. Parveke on myös lasten köllöttely- ja leikkimistila kesän ajan joten en voi sitä ihan kokonaan viljelyksilläni vallata. Suunnitelmissa on kyllä uhrata tänä kesänä pojille tuunaamani parvekepenkki yrttitasoksi ja yhteen nurkkaan löytyikin jo vanha kukkataso kaverin varaston kätköistä. Onneksi entinen asukas on poraillut kattoon ahkerasti reikiä ja laitellut sinne runsain määrin koukkuja joten parvekkeen ilmatilankin saa hyödynnettyä tehokkaasti.

Yrttejä on siis käytetty runsain mitoin keittiössäkin. Juuri näitä perusmausteita, eli persiljaa, ruohosipulia, basilikaa ja oreganoa. Siltikin tarjonta on siis varsin hyvä. Valmistinkin omista yrteistäni vihreää kastiketta, salsa verdeä Glorian Ruoka&viini-lehdessä olleen ohjeen mukaan. Mintun korvasin sitruunamelissalla, koska juuri sitruunamelissa on suurin murheenkryyni puutarhassani. Tai siis se, että en osaa sitä mihinkään käyttää. Sitruunamelissa antoikin kastikkeeseen selvän sitruunaisen vivahteen! Kastike sopi ihanasti uusien perunoiden, keitettyjen kananmunien ja parin silliviipaleen kaveriksi.



n. 2,5 dl valmista kastiketta

2 dl persiljaa
1 dl basilikaa
1 dl sitruunamelissaa
1 valkosipulin kynsi
0,5 maustekurkkua
2 rkl kapriksia (jotka btw unohdin laittaa!)
5 anjovisfileetä
1 dl oliiviöljyä
1,5 rkl punaviinietikkaa
2 tl dijonsinappia
1,5 tl sokeria
0,25 tl mustapippuria

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja surauttele tasaiseksi kastikkeeksi. Säilytä viileässä ja tarjoa esimerkiksi kasvisten, lihan tai kalan kaverina.