Läskiloota

Ah, makuja mummolasta!! Mummoni teki usein perunalaatikkoa, joka oli aivan erilaista kuin äitini tekemä. Kotona perunalaatikossa oli jauhelihaa ja mielikuvani mukaan munamaitoa (äiti, jos luet tätä niin voinet tarkentaa!). Ja nyt kun tässä mietiskelen, niin syötiinköhän meillä edes perunalaatikkoa, vai muistelenko jossain muualla syömääni lootaa…

No, niin tai näin, mummon tekemä perunalaatikko (perunaluatikko) oli toista maata. Ei siinä oikeastaan mitään ihmeellistä ollut, mutta hyvältä se maistui – niin kuin mummon ruuat ylipäätään! Mummoni on jo vanha – joskin oikein hyväkuntoinen ikäisekseen, eikä omien sanojensa mukaan jaksa enää ruokia vieraille laitella. Mummon käsitys vieraille tarjottavasta ruuasta on uunpaisti (eli karjalan paisti) ja jos sitä ei ole jaksanut laittaa niin sitten ei pöydässä on vaan ”kuhan nyt jottain pientä”.

Onnekseni tuo ”jottain pientä” on varsinkin viimeaikoina ollut aina ihana makumuisto lapsuudesta. Kesällä käydessämme sain syödä pitkästä aikaa maailman parhaita lihapullia ja pannulla paistettuja ahvenia. Syksyllä syötiin tätä ihanaa perunalaatikkoa ja nyt jouluna käydessämme pöydässä oli mummon makaronilaatikkoa valmistettuna siinä ihanassa kolhiintuneessa vanhassa vuoassa. Osaanhan minäkin nuo ruuat laittaa, mutta eiväthän ne ole yhtään samanlaisia! Ihana myös, että omat lapseni ovat päässeet tutustumaan minun lapsuuteni makumuistoihin ja todenneet myös sen että isomummon luona on aina hyvää ruokaa. Ja aivan täydellisen sileää ja makoisaa mansikkakiisseliä jälkiruuaksi eli ”jäläkkeituks”.

Mutta, perunalaatikkoon siis. Mummon perunalaatikossa on viipaloituja perunoita, sipulia isoina lohkoina (että lasten annoksista ne on helppo noukkia pois – ja vielä nyt aikuisten keskenkin mummo sanoi että ”jätin sipulit isoiks paloiks että suap ottaa pois jos ettee tykkää”) ja päällä ravaista sian kylkeä, joka paistuu uunissa ihanan rapeaksi. Ne on niitä parhaita paloja!! (Mummo valitteli kyllä että nykyään ei samanlaista kylkeä enää saakaan – se on varmasti totta!)

Sitten selasin Facebookin kokkiryhmää. Vastaani tuli läskiloota. Tein, söin ja se oli hyvää! Ei sama asia kuin mummoni tekemä, mutta tarpeeksi lähellä että perinne pysyy ja ehkäpä siirtyy seuraavallekin polvelle.



perunoita
sipulia
sian kylkeä siivuina
suolaa
valkopippuria
vettä

1. Kuori perunoita haluamasi määrä ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi
2. Kuori ja lohko sipulia haluamasi määrä
3. Lado perunoita ja sipuleita sopivan kokoiseen vuokaan kerroksittain. Ripsauttele väliin suolaa ja pikkuisen valkopippuria
4. Kaada vuokaan tilkkanen vettä (puolisen desiä ehkä)
5. Paloittele sian kylkiviipaleet paloiksi ja asettele ne tiiviisti päällimmäiseksi vuokaan (saavat olla ihan vieri vieressä, kutistuvat paiston aikana)
6. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 1,5-2 tuntia, kunnes perunat ovat pehmeitä ja lihat rapsakoita