Martan sushipöytä

Tässä taannoin – jossain vaiheessa syksyä – osallistuin marttayhdistykseni mukana Martan sushipöytä –kurssille. Kokoonnuimme kolmentoista hengen voimin Joensuussa Marttojen hienoon uuteen opetuskeittiöön tutustumaan sushin valmistukseen ja maistelemaan erilaisia susheja. Kouluttajana toimi Marttojen erikoisneuvoja Tiina Ahola-Pukkila.

Susheja valmistimme pareittain tai pienissä ryhmissä, jokainen ryhmä vastasi tietystä ruokalajista. Minun ryhmääni kuului (ihana) Cebic ja hänen kaverinsa Sanna. Valmistimme misokeiton ja tamagoyakin (suolaisen makea täytetty munakasrulla).



Keittiö oli täynnä iloista puheensorinaa ja tekemisen meininkiä kun työpisteillä paloiteltiin, suikaloitiin, rullattiin ja pyöriteltiin kasviksia, kalaa, riisiä ja merilevää.



Noin puolentoista tunnin aherruksen jälkeen sushilautaset oli koottu ja pöytä katettu kauniiksi ja päästiin viimeinkin maistelemaan.



Tarkoituksena oli maistella susheja järjestyksessä ja samalla keskustella niiden valmistamisesta, raaka-aineista ja mausta. Mutta ensimmäisen suupalan jälkeen kaikki vähäinenkin järjestys katosi ja jokainen maisteli annoksensa omaan tahtiinsa. Osalla meistä oman haasteen syömiseen toivat syömäpuikot. Itse käytin moisia vempaimia ensimmäistä kertaa – vaihtelevalla menestyksellä. Mutta ylpeänä totean, että jokaisen suupalan lautaselta suuhun sain laitettua puikoilla. Eikä tikkarityylillä tökkimällä, vaan ihan oikeasti! Oppia ikä kaikki – eikä tullut ainakaan hotkittua!



Sushi-lautasellamme oli tarjolla (vasemmalta oikealle, ylärivi ja alarivi):
- soijakastiketta dippaamiseen
- nigiri jättikatkaravunpysrtöllä
- tamagoyaki
- nigiri kylmäsavulohella
- temaki (merileväkartio, jonka sisällä esim. vihanneksia ja kalaa)
- maki
- japanilainen riisipallo
- ura-maki
- juomana vihreä tee ja vesi
- alkuun miso-keitto

Jotta kaikki ei olisi niin helppoa ja yksinkertaista, mukana kurssilla oli myös yksi (nimeltä mainitsematon) kala-, äyriäis-, levä- ja porkkana-allergikko. Hänelle tehtiin oma lautanen korvaten allergisoivat ruoka-aineet muilla sopivilla. Hieman jännitystä elämään! Mutta siitäkin selvittiin kunnialla ja sushit maistuivat myös hänelle.



Jälkiruuaksi söimme yakiringoa – japanilaisia uuniomenia. Hyvin skandinaavisia olivat!



Ihana ilta! Ihania uusia makuja! Ja yllätyksekseni voin todeta, että hyvää oli (pienellä ennakkoluuloisuudella varustettuna lähdin kokeilemaan). Seuraava projekti on sitten toteuttaa sama kotona…