Pastaa, paahdettuja tomaatteja ja pekonia

Joululoma siis oli ja meni ja vietin sen kotoilemalla lasten kanssa. Joulun pyhien ohjelma oli luonnollisesti jouluisa ja juhliva, mutta heti arjen koitettua vietimme peruspäiviä kotona. Aamulla köllöttelyä, aamupäivällä luistelemaan, sitten takaisin kotiin syömään, päiväunille ja loppupäivä armotonta legoilla rakentelua. Oikein mukavia päiviä!

Loma loppui ja työt alkoivat. Ja koitti viikonloppu ilman lapsia. Eli vapautta keittiössä. Menneen puolentoista lomaviikon aikana söimme lapsellisia eli tavallisia ihan hyviä kotiruokia joiden makumaailmaa voisi kuvata miedon leudon pehmeäksi. Eli suola-pippuri-soijakastike-persilja-basilika-linjaa. Keittiövapauden häämöttäessä aloin tuntea kummallisia mielitekoja joista en oikein edes saanut kiinni. Yleensä mieliteot tunnistaa hyvin: sitä kaipaa joko lihaisaa tai kasvisvoittoista, tuhtia tai kevyttä, hiilareita tai ei hiilareita. Nyt en saanut kiinni edes raaka-aineesta mitä mieleni teki. Hyvin kummallista!

Sen verran tavoitin fiilistäni, että en halunnut kokeilla mitään uutta. Kaipasin siis jotain tuttua ja turvallista. Aloin siis selata blogia taaksepäin ja veden sai kielelle nousemaan munakoisopasta, avokadopasta, ohra-pepperonikeitto, seesaminuudelit, chilikatkarapupasta. Pikkuhiljaa huomasin että se mitä mieleni teki oli kunnollinen ja voimakas maku tai täydellinen makujen yhdistelmä. Ei niinkään mikään tietty raaka-aine tai mauste, vaan mieleni teki jotain joka kutkuttaisi makuhermoja kunnolla!

Ruokalista alkoikin hahmottua nopeasti tämän oivalluksen jälkeen! Perjantaina hornetteja ensimmäiseen tulisuudenkaipuuseen, lauantaina pastaa paahdetuista tomaateista ja pekonista, sunnuntaina aamiaiseksi munakokkelia ja pekonia, ruuaksi päivällä ohra-pepperonikeittoa ja illalla vielä munakoisopastaa.

Ja sielu lepää! (Ja suksi kulkee!)

Tämän pastan jalostin tomaatti-vuohenjuustopiirakan ohjeesta. Ihastuin piirakassa käytettyihin paahdettuihin tomaattiviipaleisiin ja ajatus jatkojalostamisesta jäi muhimaan. Tomaattiruoka ei ehkä ole ihan sesongin mukainen näin tammikuussa, mutta nyt oli ihan pakko saada niitä voimakkaan täyteläisiä makuja. Ihanaa!



3 annosta

5-6 tomaattia
1-2 valkosipulin kynttä
sokeria
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
300 g nauhapastaa
1 prk pekonia
2 isoa rkl creme fraichea

1. Pese ja viipaloi tomaatit ja lado ne uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori valkosipulin kynnet ja raasta ne tasaisesti tomaattien päälle. Ripottele pinnalle hieman sokeria, suolaa ja mustapippuria. Lurauta lopuksi tomaateille oliiviöljyä. Laita tomaatit 225 asteiseen uuniin
2. Laita pastan vesi kuumenemaan. Laita pasta kypsymään pakkauksen ohjeen mukaan kun vesi kiehuu
3. Hienonna pekonit ja paista ne rapeiksi pannulla omassa rasvassaan. Nosta syrjään odottamaan
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon hieman oliiviöljyä.
5. Ota tomaatit pois uunista. Saksi tomaatteja uunipellillä mössöksi ja kaada mössö nesteineen päivineen pannulle pekonien sekaan. Nosta pannu levylle ja kuumenna. Sekoita joukkoon creme fraiche.
6. Kun kastike on tasaisen kuuma, kaada se pastan sekaan. Sekoita hyvin.