Hanna-tädin kakut

Lueskelin joku aika sitten facebookin kokkailuryhmän seinältä keskustelua siitä täytyykö hanna-tädin kakkujen pinta olla sileä vai kuuluuko niissä olla halkeamia. Osallistumatta keskusteluun mietin itsekseni että A) onkohan kyseinen seikka melkeinpä riitelyksi yltyneen kommentoinnin arvoista ja B) voiko se nyt olla niin vaikeaa tehdä hanna-tädin kakkuja.

Pohdiskeltuani ja keittiössä häärittyäni sain vastauksen molempiin kysymyksiin. A) ei ole, maku ratkaisee kotikeittiössä touhuillessa ja B) kyllä voi. Hanna-tätini maistuivat kyllä hyviltä, ne kohosivat kauniisti uunissa ja niissä oli sileä pinta. Loppuvaiheessa paistoa kauniista kohoamisesta oli jäljellä muisto vain ja lopputulos oli melkoinen läppänä.

Mummolleni en näitä kehdannut edes viedä – hän kun osaa oikeasti tehdä kauniita pikkuleipiä – vaikka jouluviemiset mielessäni näitä leivoinkin. Pojat söivät osansa ja osan naamioin sulatetulla suklaalla pursotellen ja vein tapaninpäivänä serkustapaamiseen nyyttärikahvipöytään (tunnustus!!). Ne eivät olleetkaan hanna-tätejä vaan ihan tavallisia vaaleita pikkuleipiä suklaalla koristeltuina. Ihan eri tuote!!



n. 60 kpl

200 g voita
3 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
n. 5 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

1. Sulata voi ja sekoita joukkoon sokeri ja kerma.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voiseokseen. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan levätä viileässä puolisen tuntia ennen leipomista
3. Leivo taikinasta tankoja ja leikkaa tangot yhtä suuriksi palasiksi. Pyörittele palat palloiksi ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle
4. Paista pikkuleipiä 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia