Pinaatti- tai nokkosletut

Pinaattisato on siis jo korjattu ja suurin osa sadosta tuli ryöpättyä ja hienonnettua pakastimeen. Noin metrin mittaisesta pinaattipenkistä sain leikattua yllättävän paljon pinaatin lehtiä; kuuden litran sankko tuli täyteen ja sain painella lehdet melko tiukasti sankkoon että sain kaiken edes mahtumaan.

Pinaatin käsittely on helppoa mutta kyllähän se oman aikansa ottaa. Varsista irrotetut pinaatin lehdet huuhdellaan ja niitä keitetään suuressa kattilassa vajaan viiden minuutin ajan. Keittämisen jälkeen lehdet kaadetaan lävikköön ja ne jäähdytetään nopeasti kylmällä vedellä. Tämän jälkeen lehdet hienonnetaan esimerkiksi yleiskoneella. Lopputuloksena on vihreää mössöä jonka voi pakastaa kerta-annoksina tai vaikkapa jääpalarasioissa.





Viljeltävän pinaatin luonnonvarainen kotimainen vastike on nokkonen jota kasvaa yleisesti pitkin poikin luontoa. Nokkoset ovat parhaimmillaan nuorina kasveina, mutta vanhemmistakin kasveista voi kerätä latvuksia pitkin kesää. Nokkosten lehdet leikataan irti ja ne ryöpätään, hienonnetaan ja pakastetaan samaan tapaan kuin pinaattikin. Keittämisen jälkeen nokkoset eivät enää polta ja niitä voi käyttää ruuan laitossa. Nokkosia ei tule kerätä navettojen, ulkokäymälöiden tai kompostien läheisyydestä, koska tuollaisilla rehevillä ja ravinteikkailla paikoilla nokkosen nitraattipitoisuus nousee suureksi.


(ryöppäsin ensimmäisen nokkoserän varsineen, mutta totesin että lehdet on helpompi irrotella tuoreista kasveista)

Lapsiperheessä tyypillisin pinaatti- tai nokkosruoka on varmaankin pinaattiletut ja niitäpä minäkin sitten paistelin. Maistui kaikille!



5 dl maitoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
150 g pakastepinaattia (laitoin neljä isoa jääpalallista itse pakastettua mössöä)
luraus öljyä

Sekoita taikinan aineet sekaisin. Lisää pinaatti tai nokkoset taikinaan sulatettuna ja nesteineen. Anna taikinan turvota vartin verran ja paista letut voissa pannulla kypsiksi.