Avokadopasta

Syysloma hiipi tänä vuonna kohdalle aivan varkain. Yleensä lomaa odottaa ja laskee viikkoja huilitaukoon. Tänä syksynä töissä on eletty aivan hetkessä, syyslomaa ei ole ehtinyt ajatellakaan. Ennen kuin se oli kohdalla. Loma tarkoittaa yleensä myös mahdollisuutta kokkailla rauhassa ja kokeilla jotain uutta. Perjantaille riitti vielä jääkaapin kätköistä tähteitä, mutta lauantaina pääsin oikeasti kokkailemaan.

Lauantaina aamupäivällä kävin ystävän kanssa ”pitkäkestoisella ja kevyellä” sauvakävelylenkillä Lykynlammen mäkisessä maastossa. ”Ihan silleen vaan 120 sykkeellä, kaikessa rauhassa”. Kuulosti oikein hyvältä, rauhallinen rupattelulenkki. Ja olikin oikein hyvä lenkki. Ja kyllä se oli rupattelulenkki. Ainoa asia mitä en ajatellut ihan loppuun asti oli se, että lenkkikaverini on huomattavan paljon paremmassa kunnossa kuin minä ja hänen 120 syke vastasi noin 140 lyöntiä minulla. Rasvanpoltto oli varmaan kaukana, mutta lihakset saivat mukavasti töitä – koko kropassa (voin kertoa vielä näin kahden vuorokauden jälkeen lenkistä että sauvakävely käy tehokkaasti koko kroppaan!). 2 tuntia 10 minuuttia ja 14 kilometriä oli saldo. Niin ja välipalaksi 10 kilometrin kohdalla kipaistiin vanhat hyppyrimäen portaat ylös ja alas. Tai siis toinen meistä kipaisi ja toinen meistä laahusti puolen välin tasanteelle. Mutta tulipahan hyvä mieli tekemisestä ja ystävän tapaamisesta.

Ja nälkä tuli myös! Kotiin päästyäni en enää miettinyt järkeviä palautumissyömisiä kaikessa rauhassa vaan tein heti välittömästi suihkussa käynnin jälkeen ihanan pastan Pitkän hehkutuksen vakuuttamana. (Ohje on Alexander ja Hanna ”Chicling” Gullichsenin kirjasta Safkaa) Ja kyllä toimi ainakin henkisenä palautumisruokana! Hiilareita riittävästi, tulisuutta ja raikkautta chilistä, valkosipulista ja limestä ja pehmeää täyteläisyyttä avokadosta. Voisin kuvitella että tämä ruoka toimisi hyvin flunssan karkottajana ja vilun loitontajana. Syysruokaa siis!



2-3 annosta

n. 8 kerää fettuccinea
1 valkosipulin kynsi
0,5-1 chiliä tulisuuden ja oman maun mukaan
1 lime
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 avokadoa (täytyy olla kypsiä!)
kourallinen basilikan lehtiä
kourallinen persiljan lehtiä
1 dl raastettua parmesaania

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta kun se on valmista
2. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se pieneen kulhoon. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Lisää chilisilppu valkosipulin joukkoon. Purista kulhoon myös limen mehu ja mittaa sekaan oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset sekaisin.
3. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Leikkaa avokado kuutioiksi omissa kuorissaan ja kaiverra kuutiot lusikalla kulhoon chili-valkosipuliseoksen joukkoon. Sekoita
4. Hienonna yrtit ja raasta parmesaani ja sekoita nekin avokadoseoksen joukkoon
5. Sekoita koko avokadomössö valmiin pastan sekaan. Lisää tarvittaessa tilkkanen öljyä

Juustokuorrutetut valkosipuli-kermaperunat

Ikinä en ole osannut tehdä valkosipuliperunoita kunnolla. Ovathan ne aina olleet kypsiä, mutta vuoan pohjalle on aina jäänyt kermaliemi johon kaikki mausteet myös ovat jääneet. Lopputulos on siis ollut lähinnä maitopohjainen valkosipulilla maustettu perunakeitto.

Nyt löysin Pioneer womanin blogista ihanalta näyttävä perunagratiinin ohjeen ja olihan sitä kokeiltava. Puolessa välissä kypsentämistä tilanne näytti pahalta – eli perunakeitolta ja nuorempi pikkukokkikin totesi että ei tuosta taida tulla mitään. Ennen juustoraasteen lisäämistä tilanne näytti jo huomattavasti paremmalta ja kun otin vuoan uunista, se näytti aivan täydelliseltä. Vihdoinkin – valkosipuliperunoita! Himppunen lisää suolaa olisi ollut paikallaan, mutta se luokitellaan pikkuviaksi. Tätä tehdään toistekin (paitsi jos kuusveeltä kysytään…)!



4-6 annosta

1 kg rosamunda-perunoita
1 rkl tuoretta persiljaa
2 dl kuohukermaa
1,75 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
4 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
voita vuoan voiteluun
100 g juustoraastetta

1. Pese perunat huolella ja kuutioi ne pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi.
2. Hienonna persilja. Voitele uunivuoka ja kaada perunakuutiot ja persiljasilppu vuokaan. Sekoittele hieman että persilja sekoittuu perunoiden sekaan tasaisesti
3. Mittaa kulhoon kerma, maito ja vehnäjauhot. Vispaa tasaiseksi. Mausta suolalla, pippurilla ja raastetulla valkosipulilla.
4. Kaada kermaseos perunoiden päälle ja sekoittele tarvittaessa hieman.
5. Laita vuoan päälle folio ja kypsennä 200 asteisessa uunissa 35 minuuttia. Poista folio ja jatka kypsentämistä 20 minuuttia. Ota vuoka uunista, ripottele juustoraaste päälle ja kypsennä vielä 10 minuuttia

Banaani-suklaamuffinssit

Poikien ykköstoive leipomispäivää suunnitellessa on aina muffinssit. Niinpä jälleen kerran oli ohjelmassa muffinsseja. Ikinähän ei voi tehdä mitään käyttäen vanhaa tuttua ohjetta, vaan aina täytyy etsiä joku uusi. On se vaan kumma! Teimme muffinsseja siis lasten toiveesta eli lasten suuhun sopivilla aineksilla. Banaania ja suklaata kehiin siis! Ohje löytyi Sinin keittiöstä.



8 kpl

1 dl vehnäjauhoja
0,5 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl kanelia
0,25 tl suolaa
1 banaani
2 rkl mantelilastuja
40 g maitosuklaata
50 g voita
0,5 dl sokeria
1 pieni kananmuna
2 isoa rkl ranskankermaa

1. Sekoita kuiva-aineet kulhossa
2. Tilsi banaani ja rouhi mantelilastut ja suklaa
3. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja kananmuna nopeasti sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon banaani, suklaa ja mantelirouhe sekä ranskankerma
4. Lisää lopuksi kuiva-aineseos ja sekoita taikina tasaiseksi.
5. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia

Fancy Macaroni by Pioneer Woman

Kiirettä, stressiä ja kireitä hermoja. Siitä on alkanut syksyni ollut tehty. Päivät täyttyvät töistä ja kotitöistä tai töiden ja kotitöiden suunnittelusta. Arjen kiireen katkaisi tämä ruoka, joka oli lohturuokaa parhaimmillaan. Lohturuoka on sitä kun ei tarvitse miettiä kaloreita. Lohturuoka on silloin kun koko päivän ainoa kotityö on iltaruuan laitto. Lohturuoka on ravintoa myös sielulle.

Lohturuoka ravitsee jo sitä tehdessä – kun ei ole kiire. Pienempi apukokkikin pääsi osallistumaan kiireettömään ruuanlaittoon - kunnes juustoraastelautasella alkoi käydä merkittävä kato. Pikkukokki ulostettiin keittiöstä ja ruokaankin jäi jotain laitettavaa.

Tämä mac and cheese on tehty Pioneer womanin ohjeen pohjalta. Onhan näitä tehty ennenkin, mutta tässä oli jotain uutta. Tässä oli kermaa, kananmunaa ja kolmea juustoa. Ja pekonia! Tässä oli noin neljä kertaa enemmän kaloreita kuin aikaisemmissa! Tämä onkin fancy! (Välttämättä karppaus ei ole ainoa syy suomalaisten sydänkohtausten määrän lisääntymiseen…)



4-6 annosta

400 g makaroneja
1 pkt pekonia
1 sipuli
30 g voita
0,5 dl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
3 dl maitoa
2 keltuaista
1 dl cheddaria
1 dl port salutia
1 dl parmesaania
suolaa ja pippuria maun mukaan

1. Laita vesi kiehumaan makaroneja varten ja keitä ne puolikypsiksi. Valuta ja jätä odottamaan.
2. Leikkaa pekonisiivut pienemmiksi paloiksi ja paista ne pannulla kypsiksi. Nosta syrjään. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota silppu pekonin rasvassa pehmeäksi. Sekoita pekoni joukkoon ja jätä seos odottamaan
3. Sulata toisella pannulla voi ja sekoita siihen jauhot. Sekoita kerma ja maito keskenään ja lisää seos vähitellen ja hyvin sekoitellen rasva-jauhoseokseen. Kiehauta
4. Erottele keltuaiset pieneen kulhoon ja riko niiden rakenne. Sekoita joukkoon kauhallinen valkokastiketta ja sekoita huollella sekaisin. Lisää seos lopun kastikkeen joukkoon. Kiehauta ja nosta pois levyltä
5. Sekoita kastikkeen joukkoon juustoraasteet sekä pekoni-sipuliseos. Lisää sekaan maitoa mikäli kastike vaikuttaa paksulta
6. Sekoita makaronit kastikkeen sekaan ja kaada koko seos voideltuun uunivuokaan. Kypsennä 225 asteessa noin 20 minuuttia

Sulatejuustosämpylät

Siitä lähtien kun löysin vaivaamattoman leivän ohjeen, olen tehnyt kaiken vaalean leivän itse. Edelleenkin jään välillä ihmettelemään leivän leipomisen helppoutta (ja sitä miksi ihmeessä kukaan ikinä ostaa vaaleaa leipää kaupasta!). Siitä syystä sämpylöiden tekeminen on jäänyt aivan kokonaan. Siinä kun on pakko vaivata ja leipoa. Ja kauhea sotkukin siitä tulee!

Hyvän aikaa sitten - kesäloman lopun leipomis- ja kokkailubuumissani - selailin ohjearkistoani ja silmiini osui Cebicin keittiön arkistoblogissa oleva sulatejuustosämpylöiden ohje. Ja koskapa jääkapissa oli kanapastan jäljiltä sulatejuustoa vajaa rasia, koin suunnilleen velvollisuudekseni tehdä näitä sämpylöitä. Taikina olikin jokseenkin vaivaton, vaikka vaivata hieman pitikin. Samoin leipominen sujui yllättävän helposti, eikä se leipomispöydän putsaaminenkaan nyt niin työlästä ollut.

Ja olipahan meillä iltapalalla herkkua: tuoreita sämpylöitä (vaikkakin olivat hieman liian pitkään uunissa) ja raparperikiisseliä vaniljakastikelurauksella.



12 kpl

3 dl vettä
100 g sulatejuustoa
0,5 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1,5 rkl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl sämpyläjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

1. Sekoita 42-asteiseen veteen sulatejuusto, hiiva, suola ja siirappi. Vispaa joukkoon kaurahiutaleet ja sämpyläjauhot
2. Alusta vehnäjauhot taikinaan käsin ja vaivaa taikinaan lopuksi öljy
3. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi
4. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa hetkinen. Jaa taikina paloiksi ja pyöritä ne sämpylöiksi. Nosta sämpylät uunipellille ja kohota liinan alla puolisen tuntia
5. Paista 225 asteessa 15-20 min.

Feta-tomaattisalaatti

Jääkapissa oli puolikas pala fetaa jäljellä. Mietiskelin kovasti mihin sen käyttäisin. Kuin tilauksesta Glorian Ruoka&viini-lehdessä (numero 5/2012) olikin tämän feta-tomaattisalaatin ohje ja tekaisinkin salaatin pyörälenkin päätteeksi. Odotin tietäväni mitä suuhuni laitan, mutta tuttujen makujen yhdistelmä oli jälleen kerran yllätys. Makeat tomaatit ja suolainen feta korostivat mukavasti toisiaan ja tuoreet yrtit sopivat tähän kuin nyrkki silmään tehden kokonaisuudesta piristävän raikkaan. Salaatin sivuun vielä pari tuhtia juustovoileipää – ruisleivästä laitettuna – ja ateria oli täydellinen!



2 annosta

2 pientä kesäpunasipulia varsineen
1 tl suolaa
2 tl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
100 g fetaa
250 g kirsikkatomaatteja
1 dl kalamataoliiveja
pari basilikan oksaa
pari oreganon oksaa

1. Leikkaa punasipulit varsineen ohuiksi renkaiksi ja laita ne pieneen kulhoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri ja punaviinietikka ja jätä maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi.
2. Huuhdo kirsikkatomaatit ja paloittele ne tarvittaessa. Viipaloi oliivit ja irrottele yrteistä lehdet. Sekoita ainekset salaatiksi.
3. Murustele salaatin päälle feta ja nosta päällimmäiseksi sipulirenkaat marinadista
4. Mittaa marinadin sekaan oliiviöljy ja sekoita siitä kastike salaatille

Kesäkurpitsapyttipannu

Myönnän! Tämä ruoka meni hieman överiksi. Tiesin kokkaavani vain itselleni ja valitsin kaupasta pienen kesäkurpitsan. Sitten valitsin kaupasta paketin pekonia – sitähän ei saa kuin yhden kokoisina pakkauksina (tai sitten tuplapakkauksina).

Kotona sitten paloittelin kesäkurpitsan ja paloittelin pekonin ja totesin melko nopsaan ainesosien määrien välillä vallitsevan hienoisen epäsuhdan. Pekonihan ei yleensä ole ruuassa se pääraaka-aine, vaan sen tehtävä on antaa hieman rasvaisuutta ja makua – sellaista mukavaa särmää. Mutta koska olin jo pilkkonut, niin tilanteesta ei voinut enää perääntyä. Pannulle vaan!

Kukaan pekonin ystävä ei varmaankaan epäile kun sanon ruuan olleen aivan törkeän hyvää (varsinkin kun annoksen päälle lupsautti vielä nokareen ranskankermaa). Kukaan keveän kasvisruoan ystävä ei voi ymmärtää kesäkurpitsan vähyyttä. Joka tapauksessa tätä kannattaa ehdottomasti tehdä; pekonin ystävät laittakoot pienen kesäkurpitsan ja kasvisten ystävät voivat laittaa suuremman. Ohje löytyi Ruokahommista – ehdottomasti tutustumisen arvoinen blogi kaikille jotka eivät sitä vielä ole omakseen löytäneet!



2 annosta

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 kesäkurpitsa
1 paketti pekonia
oliiviöljyä
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun ranskankermaa

1. Kuori ja hienonna sipulit, kuutioi kesäkurpitsa ja paloittele pekoni pienimmiksi paloiksi
2. Kuumenna öljy pannulla ja ripottele siihen paprikajauhetta. Kun öljy on kuumaa, lisää pannulle sipulit. Kuullota miedolla lämmöllä pehmeiksi
3. Lisää pannulle pekoni ja paista melkein kypsäksi
4. Lisää kesäkurpitsakuutiot ja jatka kypsentämistä hetki. Kesäkurpitsa saa jäädä napakaksi! Mausta ripauksella suolaa ja pippuria ja tarjoa ranskankermanokareen kera

Omena-pekonisalaatti

Pikaisia yhden hengen salaatteja tuli tehtyä tänä kesänä – vai pitäisikö jo sanoa menneenä kesänä -yllättävän paljon. Tämä Sillä sipulista löydetty salaatin ohje oli mukava yllätys. Muutamalla raaka-aineella sai lautaselle aamupäivän salaatin joka oli yhtä aikaa keveä, tuhti, raikas ja täyteläinen. Eipä siitä sen enempää. Tehkää tätä! Ja käyttäkää Granny Smith –omppuja!



1 annos

salaattia
pari kesäpunasipulia
1 vihreä omena
5 viipaletta pekonia

kastike:
1 rkl ranskankermaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1,5 tl sokeria
1 tl dijon-sinappia
ripaus suolaa
ripaus pippuria

1. Paista pekonisiivut rapsakoiksi pannulla omassa rasvassaan. Paloittele pienemmiksi paloiksi
2. Kuori ja viipaloi omena ja hienonna sipulit. Revi salaatti lautaselle ja ripottele sipulit päälle. Asettele päällimmäiseksi omena- ja pekoniviipaleet
3. Valmista kastike vispaamalla ainekset sekaisin pienessä kulhossa. Valuta kastike salaatin päälle

Helpot sienipiiraat

Syksy ja sienet alkavat kolkutella ovelle. Äitini ensimmäinen sienireissu tuotti tulokseksi pääasiassa matoisia tatteja ja vanhaksi menneitä rouskuja. Saa nähdä millaiseksi sienitarjonta tänä vuonna kehittyy. Oma sienisaaliini jäänee tänä syksynä nollaan ajan puutteen vuoksi. Siitäkin huolimatta käytin viimeiset kuivatut tatit viikonlopun herkutteluun. Tein ihania - ja ennen kaikkea nopeita – sienipiiraita joissa kaikki maut olivat taas niin kohdallaan kuin vain olla voi.

Ohjeen löysin Sillä sipulista. Merituuli kirjoitti käyttäneensä sienipiiraisiin nimenomaan oman puutarhan yrttejä ja kehui niiden voimakasta makua verrattuna kaupasta ostettuihin yrtteihin. Itselläni on parvekkeella ruokakaupasta ostettu rosmariiniruukku joka on keväisen typistyksen jälkeen saanut kasvaa ja tuuheutua rauhassa. Leikkasin nyt muutaman nuoren oksan näitä piiraita varten ja ihmettelin itsekin yrtin voimakasta tuoksua. Myös maku erottui selvästi sienipiiraista. Lieneekö kauppojen yrtit kasvihuonetavaraa? Hyvin todennäköisesti! Omalla parvekkeella oikean auringon voimalla saanee yrtteihinkin luonnollisen maun ja tuoksun!



5 voitaikinalevyä
3 kourallista kuivattuja herkkutatteja (Toki voit käyttää tuoreitakin sieniä!)
nokare voita
1 sipuli
1 rkl tuoretta rosmariinisilppua
2 rkl tuoretta persiljasilppua
suolaa
mustapippuria
parmesaania

1. Ota voitaikinalevyt sulamaan hyvissä ajoin ennen leipomista
2. Laita kuivatut sienet pehmenemään veteen noin puoleksi tunniksi
3. Sulata voi pannulla. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullosta silppu pehmeäksi voissa
4. Purista sienistä ylimääräinen vesi ja hienonna niitä halutessasi. Lisää sienet pannulle ja paistele hetkinen
5. Mausta sieniseos rosmariinilla, persiljalla, suolalla ja mustapippurilla
6. Levitä voitaikinalevyt uunipellille ja jaa sieniseos taikinalevyjen päälle tasaisesti. Raasta päälle parmesaania
7. Paista 200 asteessa 15 minuuttia

Chorizo-couscous

Työt ovat alkaneet. Itse asiassa jo kolmisen viikkoa on pakerrettu. Päivät ovat täysiä ja pää on tyhjä, eli keittiössä ollaan palattu arkisiin kuvioihin. Pastaa, jauhelihaa, seitä, nuudeleita. Kasvislokerossa odottaa puolikas kaali raastamista, tarjoushinnalla ostettu paprikapakkaus ja kesäkurpitsa josta pojat haluaisivat raastesalaattia (ihmeiden aika ei ole ohi!). Siellä odottavat, en ole jaksanut tehdä niille mitään. Lohduttaudun taas ajatuksella että syömme terveellisesti töissä ja hoidossa.

Mutta palatkaamme vielä työn aloittamisen aikoihin. Aloitin työvuoteni aivan uudessa vastavalmistuneessa päiväkodissa. Ensimmäisenä päivänä käytössämme oli mikro, kahvinkeitin ja jääkaappi. Toisena päivänä saimme mukit ja aterimet. Kolmantena päivänä kahvihuoneeseen ilmestyi lisäksi vielä pöytä ja tuolit. Sanomattakin on selvää että päiväkoti ei sisältänyt lapsia eikä ruokaa noina ensimmäisinä päivinä, joten eväslinjalla mentiin. Ja eväät syötiin kotoa tuodulla lasten haarukalla suoraan pakasterasiasta.

Mutta ruoka oli lämmintä ja se oli hyvää ja sillä lähti nälkä! Se oli couscousia ja mausteista makkaraa. Sen ohje löytyi Uneliaasta keittiöstä.



2-3 annosta

4 pientä kevätpunasipulia varsineen
100 g chorizoa
öljyä
3 dl esikäsiteltyjä kikherneitä
ruohosipulisilppua 2,5 dl couscousia
2,5 dl kiehuvaa vettä

1. Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi ja paloittele makkara sopiviksi paloiksi. Kuumenna öljy kasarissa ja paistele sipulirenkaita ja makkaraa miedolla lämmöllä kunnes sipuli on pehmeää
2. Lisää kasariin kikherneet, ruohosipulisilppu ja couscous ja sekoita
3. Kaada kasariin kiehuva vesi ja sekoita pikaisesti. Nosta kasari pois levyltä ja laita kansi päälle. Anna couscousryynien hautua kannen alla kunnes kaikki vesi on imeytynyt niihin
4. Lorauta couscousin sekaan tilkkanen öljyä ja sekoittele suurimot irtonaiseksi

Feta-vesimelonisalaatti

Vesimeloni on ihana loppukesän herkku ja poikien hedelmätoivelistan ykkönen. Vaikka kauppoihin onkin tullut näppäriä hieman pienempiä vesimeloneja niiden kahdeksankiloisten kuulien tilalle, täytyy polkupyörällä kaupassa käyvänä valita ostaako vesimelonin vai viikon ruokaostokset. Molempia ei saa millään kyytiin mahtumaan. Välillä täytyy kyllä uhrautua ja tehdä kaksi kauppareissua – ihan vaan sen melonin vuoksi. Onneksi vesimelonista riittää syömistä useammalle kerralle. Viimeksi melonia popsittiin aamu- ja iltapalan hedelmänä ja pari viipaletta riitti minulle kesäiseen lounassalaattiinkin. Ohje Ruokahommista.



1 annos

puolikas keräsalaatti
5 kirsikkatomaattia
palanen vesimelonia
0,5 dl cashewpähkinöitä
muutama basilikan lehti
100 g fetaa
merisuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa

1. Huuhtele salaatti ja revi pienemmiksi paloiksi. Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit ja paloittele vesimeloni. Nostele ainekset lautaselle
2. Lisää salaattiin basilika ja pähkinät. Murustele päälle feta
3. Mausta suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä ja balsamiviinietikalla

Kantarelli-pekonikastike pastalle

Paljon niistä puhutaan. Niistä kantarelleista. Ja jopa kanttareilleista. Keltavahveroistakin – joihin ei tule puheessakaan kaksoiskonsonanttia. Kirjoitusasusta käydään keskustelua varmaan joka syksy. Kantarelli tai kanttarelli – sinällään ihan sama. Herkku on herkku vaikka voissa paistaisi! Tai pitäisiköhän sanoa että erityisesti silloin kun sen voissa paistaa!

Varmaan kaikki ylipäätään sienistä pitävät ovat sitä mieltä että kantarelli on parhaita ruokasieniämme. Haluttua ja etsittyä herkkua. Itse olen joskus kerran syönyt kantarelleja, enkä muista kokemuksen olleen kovinkaan kummoinen. Mutta enhän ole muistakaan sienistä aikaisemmin välittänyt. Pikkuhiljaa on nyt sienimetsänherkkuja tullut maistettua ja niihin ihastuttua: ensin herkkutatti ja lampaankääpä, sitten suppilovahvero ja korvasieni. Ja nyt viimein myös kantarelli.

Sain päivänä eräänä tekstiviestillä kysymyksen ottaisinko kantarelleja kotiin tuotuna. Kysymykseen täytyi vastata ihan isoilla kirjaimilla myöntävästi ja illalla sain pari pientä nyssäkkää maisteltavaksi. Ensimmäinen testi oli luonnollisesti paistaa sienet voissa valurautapannulla, sipaista ruisleivän päälle hieman voita, sienet päälle ja parvekkeelta ruohosipulia pintaan. I-H-A-N-A-A!!!

Seuraavana päivänä tein lopuista sienistä kastikkeen pastalle. I-H-A-N-A-A!!! Ja toimii varmasti ihan millä sienillä tahansa!

Tätä lisää!



1-2 annosta

4 viipaletta pekonia
200 g kantarelleja
1 kesäsipuli varsineen
2 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
1 rkl persiljasilppua

1. Paloittele pekoni pienehköiksi paloiksi ja paista se kypsäksi omassa rasvassaan paistinpannulla
2. Puhdista sienistä roskat ja paloittele niitä hieman halutessasi. Hienonna sipuli. Lisää sienet ja sipuli pannulle pekonin sekaan. Lisää tarvittaessa nokare voita tai tilkkanen öljyä. Paistele kunnes neste on pannulta haihtunut
3. Lisää pannulle kerma ja keitä kasaan 5-10 minuuttia kunnes kastike on sopivan sakeaa
4. Mausta suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Tarjoa nauhapastan kera

Juustokiekot

Kun näin tämän ohjeen kesäisine oheiskuvineen, pystyin suunnilleen maistamaan juuston maun suussani. Tiesin heti täydellisen juuston tähän leivonnaiseen, Skåne meijerierin Glimminge Port Salutin! Ohjeen testaaminen on ollut mielessäni jo pitkään ja nyt vihdoin sain aikaiseksi kokeilla. Sirpan postaus hehkui aurinkoa ja lämpöä, meidän keittiössä juusto tuoksui harmaana ja sateisena kesäpäivänä. Onneksi leipominen ei ole säästä kiinni ja juustoisista herkkupaloista tuli juuri niin juustoisia kuin olin ajatellutkin. Ihanaa!



n. 25 kpl

taikina:
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 dl juustoraastetta
3 dl kermaviiliä (korvasin yhden desin turkkilaisella jogurtilla)
0,75 dl oliiviöljyä

täyte:
1,5 dl juustoraastetta
2 kananmunaa
2 rkl ruohosipulisilppua

1. Valmista taikina: sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää juustoraaste, kermaviili ja öljy. Sekoita tasaiseksi taikinaksi käsin. Kauli taikina suorakulmion muotoiseksi levyksi
2. Valmista täyte: sekoita ainekset sekaisin ja levitä seos taikinalevyn päälle
3. Rullaa levy rullaksi. Leikkaa rullasta palasia ja laita ne lappeelleen uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia

Vanilja-raparperipiirakka

Täydellinen! Eipä juuri muuta voi sanoa. Sanattomana nuoleskelen täällä murusia suupielestä. Tämä on selkeästi maailman paras piirakkaohje! Onnistuu varmasti yhtä hyvin raparperilla, omenalla, mustikalla, vadelmalla, herukoilla, kirsikoilla, mansikoilla. Aivan ihanan pehmeä jogurttitäyte eikä pohjakaan ole kuiva tai mureneva. Suunnittelin huomiseksi omenapiirakan leivontaa eräällä toisella ohjeella. En tee! Tämä on se ainoa oikea! Ohje bongattu – "yllättäen" - Kirsin keittiöstä. Kirsin keittiöön kannattaa kurkata aina kun haluaa leipoa jotain kotoisaa ja maukasta! Eli melko usein!



pohja:
1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
125 g voita
1 dl vaniljajogurttia (ks. alla)
1 muna

täyte:
1 muna
2 dl vaniljajogurttia (ks. alla)
0,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

pinnalle:
3-4 dl raparperipaloja
ripaus sokeria

vaniljajogurtti:
3 dl turkkilaista jogurttia
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
1 tl vaniljasokeria
(tai sitten käytä kaupan valmiiksi maustettua!)

1. Valmista vaniljajogurtti sekoittamalla kaikki aineet kulhossa sekaisin
2. Valmista pohja: sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa sulatettu voi, vaniljajogurtti ja muna. Sekoita jogurttiseos kuiva-aineisiin ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja tasoittele
3. Valmista täyte: sekoita ainekset kulhossa tasaiseksi ja kaada seos piirakkapohjan päälle
4. Ripottele pinnalle raparperit ja niiden päälle pikkiriikkisen sokeria
5. Paista 200 asteessa 30 minuuttia

Kesäsipuli-voikastike

Se kastike! Joka teki vaivalloisista haukipihveistä vieläkin herkullisempia! Niin simppeliä mutta niin hyvää. Lähtökohtana Maku-lehden ohje.



4 annosta

100 g voita
1 kesäsipuli varsineen
1 valkosipulinkynsi
2 rkl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

1. Sulata voi pienessä kattilassa
2. Kuori valkosipulin kynsi ja hienonna se. Hienonna myös kesäsipuli ja laita sipulisilput kattilaan. Anna kiehua parisen minuuttia ja nosta kattila pois liedeltä
3. Sekoita sekaan sitruunamehu ja mausteet.
4. Tarjoa kalan kaverina

Hauki-perunapihvit

Jaa. Mitähän tästä sanoisi. Sanoisiko hyvää vai sanoisinko pahaa. Ruokaa, joka on hieman semi. No jospa aloitetaan hyvästä kuitenkin!

Hauki on hyvä kala monien vastalauseista huolimatta. Vielä parempaa hauki on kun se on pyydystetty harrastelijan toimesta lähivesiltä ja vieläkin parempaa se on kun sen saa kotiin kuljetettuna, valmiiksi fileoituna ja noin puoli vuorokautta pyytämisen jälkeen. Tuoretta lähiruokaa! Hauki toimii varsinkin kalapihveissä ja –pyöryköissä koska lukuisat hentoiset ruodot katoavat taikinamassan sekaan helposti. Näihin pihveihin peruna toi kivaa täyteläisyyttä eikä lopputulos ollut liian kalaisa.

Mutta. Olipahan vaan työläät tehdä! Ohjeen olen ulkoasun perusteella saksinut joskus Pirkasta. Aivan ohjeen mukaan tekeminen ei oikein onnistunut. Taikinaan ei nimittäin tullut mitään nestettä eikä edes kananmunaa. Oma yleiskoneeni ei saanut oikein kuivahkoa massaa jauhettua hienoksi. Lisäsinkin sitten kananmunaa ja hienontaminen sujui hieman paremmin. Taikina täytyi tehdä useammassa erässä ja oli melkoisen sotkuista puuhaa. Myös paistaminen oli hankalaa koska taikina meni melko liisteriseksi.

Onneksi maku palkitsi kuitenkin vaivan! Pojatkin söivät pihvejä hyvällä ruokahalulla. Pakastimessa nököttää vielä toinenkin haukifilee. Seuraavalla kerralla ajan kalan lihamyllyllä, hienonnan perunat perunasurvimella ja sipulit sun muut veitsellä. Lopputulos on rouheampi, mutta äkkiseltään ajatellen vaivattomampi.

Ja onneksi oli myös kastike…



n. 20 pihviä

400 g perunoita
400 g nahatonta haukifileetä
1 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunankuorta
0,5 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl kapriksia
3 kesäsipulia varsineen
0,5 dl ruohosipulisilppua
2 kananmunaa

1. Kuori ja keitä perunat kypsiksi ja jäähdytä niitä hieman. Paloittele haukifilee. Hienonna sipulit ja ruohosipuli
2. Surauta ainekset tasaiseksi massaksi yleiskoneella tai tehosekoittimella
3. Paista pihvit pikkulettupannulla voissa kypsiksi

Sieni-pekonisalaatti

Kesällä pitää syödä kasviksia. Kotimaisia ja tuoreita. Edullisia ja maukkaita. Omalta parvekkeelta ja kaupan hyllystä. Nyt on vitamiinitankkauksen aika! Viimeisen lomaviikon leivontailottelun lomaan sopii oikein hyvin hieman keveämpiä aterioita. Tässä niistä yksi – perussettiä RuokaPirkasta bongattuna, mutta niin hyvää! Pekonissa ja pippurissa sen salaisuus!



2 annosta

1 pieni ruukku jääsalaattia
2 pientä tomaattia
pätkä kurkkua
1 suippopaprika
1 kesäsipuli varsineen
0,5 dl mantelilastuja
4-5 viipaletta pekonia
150 g herkkusieniä
nokare voita
0,25 tl suolaa
oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

1. Huuhtele salaatti ja revi se laakealle vadille. Paloittele kurkku, suippopaprika ja kesäsipuli ja asettele ne salaatinlehtien päälle. Ripottele pinnalle mantelilastut (paahda halutessasi)
2. Paloittele pekoni pienemmiksi paloiksi ja paista se kypsäksi omassa rasvassaan. Nosta kypsät pekonipalat salaatin päälle ja jätä rasva pannulle
3. Viipaloi herkkusienet. Sulata pekonin rasvan sekaan vielä pieni nokare voita ja paista sienet pannulla pikaisesti. Mausta ne suolalla ja kaada salaatin päälle
4. Lurauta salaatin päälle oliiviöljyä ja rouhi runsaasti mustapippuria
5. Tarjoa lämpimänä

Tomaatti-chorizosalaatti

Telkkarista tuli aikaa sitten Jamie Oliverin etniset herkut –sarja. Katsoin sarjaa tuolloin näköjään vihko ja kynä kädessä. Löysin reseptileikelaatikostani muistiinpanoja jaksosta, jossa Jamie tekee espanjalaisia ruokia. Luonnollisestikin kokki kokkailee jonkun paikallisen asukkaan puutarhassa suuren puun alla pienellä kaasukeittimellä tai grillillä, vanhalla paistinpannulla, pilkkoen ainekset pienellä puukon tyylisellä veitsellä. Ja aurinko paistaa. Ja tomaatit ovat tuoreita ja punaisia. Mikä idylli!

Nyt onneksi täällä meilläkin on tomaatit tuoreita ja punaisia – vaikkakin kaupasta haettuja eikä omasta puutarhasta poimittuja. Mutta ei tartuta pikkuseikkoihin vaan syödään hyvällä ruokahalulla kauden kasviksia. Raikkaan makeat tomaatit ja mausteinen chorizomakkara muodostivat hyvän liiton lautasella. Jamie laittoi annokseen vielä serranonkinkkua ja vuohenjuustoa, mutta mielestäni tässä ruuassa vähempi on enempi.



2 annosta

100 g chorizoa
1 valkosipulin kynsi
1 rkl omenaviinietikkaa
3 isoa tomaattia
1 iso kesäsipuli varsineen
merisuolaa
mustapippuria
tuoretta persiljaa

1. Viipaloi makkara ja paista se rapsakaksi omassa rasvassaan paistinpannulla. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi ja lisää se makkaran joukkoon aivan paistamisen loppuvaiheessa. Lisää pannulle myös omenaviinietikka ja anna sen kiehahtaa. Nosta pannu levyltä
2. Pilko tomaatit ja kesäsipuli ja laita ne kulhoon. Kaada päälle makkarat ja valuta myös rasva salaattiin kastikkeeksi.
3. Mausta suolalla, pippurilla ja persiljasilpulla ja sekoittele ainekset sekaisin. Tarjoa heti

Sillivoileivät

Silli on aina kuulunut ällötysten listalleni. Aluksi ihan vain ulkonäön puolesta, mutta myös maun puolesta sen jälkeen kun uskaltauduin maistelemaan. Silli on kuitenkin sellainen suomalainen perusjuttu, josta en voinut suostua olemaan tykkäämättä. Kymmenen kertaa on maistettava ja sen jälkeen voi sanoa tykkääkö vai ei, näinhän sitä lapsillekin sanon! Pari kolme kesää maistelin silliä aina kun sitä tarjolla oli ja tänä kesänä voin oikeasti sanoa että tykkään sillistä. Ostin jopa ihan oman purkin!

Ensimmäinen – ja melko suuri – ongelma kokemattomalle sillin syöjälle on sillilaatujen ja makujen suuri valikoima. On Abbaa ja Ahtia ja Vestaa ja Rainbowta. On sipulia ja matjesia ja tomaattia ja perhesilliä. Hetken aikaa täytyi tuumailla ihan jo tuossa lähiässällä valikoimaa. Valitsin sitten mummolan pöydästä tutun Ahti-sillin ja ensimmäiseksi mauksi matjesin. Ihan hyvää, joku mauste hieman tökkää. Toiseksi purkiksi otin Ahti-sarjasta perhesillin, mutta sitä en ole vielä avannut.

Silliä olen nyt popsinut oikeastaan vain uusien perunoiden kaverina. Aluksi siinäkin meinasi vastaan tulla ongelma: silliperunaa vai voiperunaa. Viisas kuusivuotias onneksi keksi maukkaan ratkaisun: sillivoiperuna. Aika hyvää! Uudet perunat ja silliviipaleet kohtasivat toisensa myös näissä tanskalaistyylisissä voileivissä, jotka saivat makuja myös parvekepuutarhan ruukuista! Idean nappasin jostain lehdestä, en muista enää mistä.



2 annosta

4 realia
oivariinia
8 lehteä viinisuolaheinää (tai jotain muuta maukasta salaattia)
2-3 keitettyä varhaisperunaa
2 keitettyä kananmunaa
8-12 viipaletta silliä
persiljaa
ruohosipulia

1. Voitele leipäpalat oivariinilla
2. Viipaloi keitetyt perunat ja kananmunat
3. Asettele leipien päälle salaatinlehdet, perunaviipaleet, kananmunasiivut, sillipalat ja yrtit

Pasta salsa verde

Tein muutama päivä sitten salsa verdeä uusien perunoiden kaveriksi. Kastiketta tuli melko reilu satsi ja mietiskelinkin sille muutakin käyttöä. Koska kastikkeesta tulee mieleen pesto, päätin kokeilla kastiketta pastan kanssa. Toimii oikein hyvin!!



n. 200 g täysjyväspagettia
n. 1 dl salsa verdeä

Keitä spagetti kypsäksi ja valuta se. Sekoita joukkoon salsa verde. Vuole halutessasi annoksen päälle parmesaanilastuja ja rouhaise hieman mustapippuria.

Suklaavuokakakku

Kesäloma alkaa lähentyä loppuaan. Juuri kun olen päässyt hyvään vauhtiin. Eikös se näin aina menekin?!

Kesän alussa mietiskelin hieman kauhulla tulevaa seitsemää kotiviikkoa lasten kanssa. Ohjelmassa olisi paljon kotitöitä ja pienten – ja ehkä suurempienkin – sisällissotien selvittelyä lasten huoneessa. Ennakkoajatukseni oli, että heinäkuun lopussa olen jo melko kypsä palaamaan töihin. Seitsemästä vapaasta viikosta ensimmäinen meni aivan kokonaan työn täyteisestä lukuvuodesta palautumiseen, seuraavat kaksi meni arkielämän ja kotitöiden rytmiin totutellessa, neljännellä viikolla sain lomailla ilman arkivelvollisuuksia ja sen jälkeen alkoi arkiloma lastenkin kanssa maistua taas. Viidennellä viikolla alkoi hiipiä pienimuotoinen paniikki siitä, että yli puolivälin ollaan ja nyt vasta alkaa jaksaa tehdä jotain ja oikeasti nauttia tekemisistään ja olemisestaan. Kuudes viikko meni nopsaan hyvässä flow’ssa ja nyt on siis viimeinen viikko meneillään. Foreca lupaa vettä taivaan täydeltä eli mitä teemme?

Nyt leivotaan! Ja syödään herkkuja! Ensi viikolla aloitetaan työmatkapyöräily ja kulutetaan niitä kaloreita sitten. Leivontaviikko aloitettiin kevyesti suklaakakusta. Ohjeen löysin Kirsin keittiöstä ja muuntelin määrät pieneen kakkuvuokaan sopiviksi.



2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta
1,25 dl sokeria
100 g voita
90 g suklaata (käytin tummaa, valko- ja maitosuklaata)
2 kananmunaa
2 rkl maitoa

pinnalle:
1-2 rkl tomusokeria

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kuoppa
2. Sulata voi ja jätä hetkeksi jäähtymään
3. Rouhi suklaat karkeaksi rouheeksi
4. Vispaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon voisula ja maito. Kaada seos kuiva-aineiden kuoppaan ja sekoita nopeasti taikinaksi. Sekoita joukkoon suklaarouhe
5. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (halk. 20 cm) ja paista 175 asteessa puolisen tuntia
6. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja siirrä se jäähtyneenä tarjoiluvadille. Siivilöi pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua

Salsa verde

Nyt vihertää ja kunnolla! Alkukesästä mietiskelin hieman huolestuneena helteiden haittavaikutuksia lasitetulla parvekkeella kasvaville yrteille ja muille kasveille. Tämän kesän sää on ollutkin sopivan lämmin ja kostea ja parvekepuutarhani meinaa tiettyjen lajikkeiden osalta räjähtää aivan käsiin. Persilja, ruohosipuli ja sitruunamelissa kasvavat sellaista vauhtia että ei perässä pysy. Basilikaa puolestaan täytyy hieman säästellä. Sekin kyllä kasvaa hyvin mutta kaksi basilikaruukkua eivät vastaa keittiöni tarpeisiin. Ensimmäiset tomaatit ja mansikat olemme myös saaneet jo maistella.

Samalla kun kasvit kasvavat, kasvavat myös suunnitelmat ensi kesää varten. Tarkoituksena olisi lisätä kasvien määrää ja kokeilla myös jotain uutta. Ehkäpä kasvattaa osa taimistakin itse. Talven aikana olisi tarkoitus opiskellakin hieman aihetta ja toteuttaa ensi kesän parvekepuutarha hieman tavoitteellisemmin.

Parvekeviljelyssä ongelmaksi muodostuu melko nopeasti tilan puute – samoin kuin keväällä taimikasvatuksessa. Parveke on myös lasten köllöttely- ja leikkimistila kesän ajan joten en voi sitä ihan kokonaan viljelyksilläni vallata. Suunnitelmissa on kyllä uhrata tänä kesänä pojille tuunaamani parvekepenkki yrttitasoksi ja yhteen nurkkaan löytyikin jo vanha kukkataso kaverin varaston kätköistä. Onneksi entinen asukas on poraillut kattoon ahkerasti reikiä ja laitellut sinne runsain määrin koukkuja joten parvekkeen ilmatilankin saa hyödynnettyä tehokkaasti.

Yrttejä on siis käytetty runsain mitoin keittiössäkin. Juuri näitä perusmausteita, eli persiljaa, ruohosipulia, basilikaa ja oreganoa. Siltikin tarjonta on siis varsin hyvä. Valmistinkin omista yrteistäni vihreää kastiketta, salsa verdeä Glorian Ruoka&viini-lehdessä olleen ohjeen mukaan. Mintun korvasin sitruunamelissalla, koska juuri sitruunamelissa on suurin murheenkryyni puutarhassani. Tai siis se, että en osaa sitä mihinkään käyttää. Sitruunamelissa antoikin kastikkeeseen selvän sitruunaisen vivahteen! Kastike sopi ihanasti uusien perunoiden, keitettyjen kananmunien ja parin silliviipaleen kaveriksi.



n. 2,5 dl valmista kastiketta

2 dl persiljaa
1 dl basilikaa
1 dl sitruunamelissaa
1 valkosipulin kynsi
0,5 maustekurkkua
2 rkl kapriksia (jotka btw unohdin laittaa!)
5 anjovisfileetä
1 dl oliiviöljyä
1,5 rkl punaviinietikkaa
2 tl dijonsinappia
1,5 tl sokeria
0,25 tl mustapippuria

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja surauttele tasaiseksi kastikkeeksi. Säilytä viileässä ja tarjoa esimerkiksi kasvisten, lihan tai kalan kaverina.

Mansikka-vaniljakakku

Kesän ehdoton herkku on mansikkakakku. Perinteinen vaalea täytekakku kermalla ja mansikoilla on hyvää, mutta mansikka jää kermakakussa jollain tapaa sivuosaan. Kesäinen herkku pääsee mielestäni paremmin oikeuksiinsa hyydytetyssä kakussa. Tähän kakkuun kokeilin ensimmäistä kertaa suklaista riisimuropohjaa joka oli huomattavasti vaivattomampi tehdä kuin keksinmurupohja. Pohja oli samana päivänä syötynä melko kova, mutta seuraavaksi päiväksi oli pehmennyt sen verran että siihen lusikka hieman paremmin pystyi. Kakun täytteen tein samaan tyyliin kuin vaniljatäytekakun täytteen, sekaan vaan mansikkaa ja liivatetta. Ah, kyllä mansikat tekee kesän!



pohja:
150 g (tummaa) suklaata
4 dl riisimuroja

täyte:
3 liivatelehteä
1 prk maitorahkaa
400 g turkkilaista jogurttia
0,75 dl vaniljakreemijauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 dl mansikoita

pinnalle:
vajaa 0,5 l mansikoita
sitruunamelissan lehtiä

1. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita joukkoon riisimurot. Pingota irtopohjavuoan (halk. 22 cm) leivinpaperi. Painele muroseos pohjalle ja nosta vuoka jääkaappiin 2. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen 3. Sekoita kulhossa rahka, jogurtti, vaniljakreemijauhe ja vaniljasokeri. Soseuta mansikat karkeaksi soseeksi, vaikkapa veitsellä ja lisää ne rahkaseokseen 4. Kuumenna pikkutilkka vettä kiehuvaksi. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja liuota ne kuumaan veteen. Anna seoksen jäähtyä hetkinen ja sekoita se rahkaseokseen. 5. Kaada täyte pohja päälle vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia 6. Irrota hyytynyt kakku vuoasta ja koristele mansikoilla ja sitruunamelissan lehdillä

Kermainen soijasuikalekastike

Soijasuikaleet jaksavat yllättää joka kerta! Vaikka ensimmäisellä maistelukerralla ruoka oli hieman outoa, niin näillä viimeisimmillä kokkauskerroilla soijasuikaleita on syönyt jo ihan ilokseen. Ehkäpä valmistustaito on kehittynyt tai ehkäpä suu on uuteen tottunut. Chocochilin loistavalla ohjeella ei voi mennä metsään!



2 annosta

2 kourallista soijasuikaleita
kasvis- tai lihalientä

mausteseos:
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl curryjauhetta
1 rkl currytahnaa
1 tl sitruunamehua
0,25 dl vettä

2 rkl öljyä
4 pientä kevätsipulia varsineen (tai pala purjoa)
2 dl kuohukermaa

1. Keitä soijasuikaleet pehmeiksi kasvis- tai lihaliemessä. Valuta lävikössä ja painele ylimääräinen neste pois
2. Sekoita mausteseoksen ainekset laakeassa kulhossa. Sekoita kypsät soijasuikaleet mausteseokseen ja jätä maustumaan hetkeksi
3. Hienonna sipuli
4. Kuumenna öljy pannulla. Kaada soijasuikaleet ja mausteet pannulle. Lisää pannulle myös sipuli. Kypsentele 5-10 minuuttia. Lisää pannulle kerma ja keittele hetkinen että kastike sakenee. Tarjoa pastan, riisin tai nuudeleiden kera

Kermainen tattikeitto

Juhannuksen aikaan vietimme kesäisiä päiviä itäisessä Suomessa järven liplatuksessa ja männyn huminassa. Etelä-Suomesta mökkeilemään saapuneet lomalaiset toivat mukanaan kuivattuja suppilovahveroita joista mökin emäntä valmisti ymmärtääkseni elämänsä ensimmäisen sienikeiton. Neuvojia oli ympärillä ja neuvoista kokki poimi parhaat ja loihti alkuruuaksi maailman parhaan suppissopan.

Soppalautasten äärellä keskustelimme suppiksien kerääjän kanssa metsäsienistä ja asetimme sienet paremmuusjärjestykseenkin. Tulimme siihen tulokseen että vaikka suppissoppa veikin kielen menneessään, olisi se ollut vielä parempaa herkkutateista tehtynä. No, minullahan niitä vielä jonkun verran on jäljellä.

Utelin siis kokilta keiton valmistusohjeen ja toteutin keiton kotona herkkutateilla. Suurustin keittoa hieman enemmän koska mielestäni sienikeiton tulee olla niin paksua että se on lähestulkoon kastiketta. Osasin ja onnistuin toistamaan keiton makumaailman – melkein samoilla aineksilla.



2 annosta

pari reilua kourallista kuivattuja herkkutatteja
n. 30 g voita
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl sienten liotusvettä
1,5 dl vettä
pieni loraus kasvisfondia
1 dl kuohukermaa
50 g tuorejuustoa (minulla savuporo)
mustapippuria
1 rkl persiljasilppua

1. Laita sienet likoamaan reiluksi vartiksi. Purista pehmeistä sienistä ylimääräinen vesi ja hienonna niitä halutessasi
2. Kuori ja hienonna sipuli
3. Sulata voi kasarissa. Kuullota sipulit pehmeiksi ja lisää sekaan sienet. Kypsentele hetki. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele ne tasaisesti sieni-sipuliseokseen
4. Lisää kasariin nesteet ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää tuorejuusto ja anna sen sulaa keiton joukkoon. Keittele kymmenisen minuuttia kunnes keitto sakenee. Jos pidät ohuemmasta keitosta, lisää nestettä
5. Mausta keitto mustapippurilla ja tuoreella persiljalla.

Vaniljainen täytekakku

Minä se en ikinä opi. Vuodesta toiseen synttärini ovat parhaimpaan helleaikaan ja vuodesta toiseen on näköjään vaikeaa ymmärtää se – siis silleen ihan oikeasti ymmärtää.

Suunnittelin jälleen kerran tekeväni itselleni hienon ja herkullisen ja kaikin puolin aivan täydellisen synttärikakun. Mietin täytteet ja pursotukset ja muut koristeet. Pieni epäilys pursotuksien suhteen hiipi jo kakun koristelua edellisenä päivänä ja loputkin toiveet onnistumisesta karisivat kermaa vatkatessa, kun ilman lämpötila oli katossa.



Olipa vaan hankala saada kermasta vaahtoa ja olipa vielä hankalampi vaahto pysymään vaahtona. Hienot pursotussuunnitelmat vaihtuivat pikapikaa kakun päälle roiskittuun kermavaahtoon – pursottimella kuitenkin roiskin.

Moni kakku päältä kaunis… päältä ruma oli tällä kertaa onneksi sisältä aivan täydellinen! Ihanan kostea ja täyteläisen vaniljainen eikä lainkaan imelä. Tähän kun olisi saanut niitä suunnittelemiani tuoreita mansikoita väliin ja päälle niin olisi ollut aivan täydellinen kakku. Niin… no, pursotuksia lukuun ottamatta. Täytteen ohje Meidän Perhe –lehden numerosta 6/2012.



pohja:
3 munaa
1,5 dl sokeria
0,6 dl vehnäjauhoja
0,6 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta

vaniljakreemi:
2 dl vaniljakreemijauhetta
3 dl vettä

vaniljarahka:
250 g maitorahkaa
2 dl turkkilaista jogurttia
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
2 tl vaniljasokeria

kostuttamiseen:
1 dl marjamehua

1. Voitele ja jauhota pieni kakkuvuoka (halk. 20 cm). Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa puolisen tuntia. Anna valmiin pohjan jäähtyä.
2. Sekoita vaniljakreemin ainekset keskenään ja jätä turpoamaan hetkeksi huoneenlämpöön. Sekoita toisessa kulhossa vaniljarahkan ainekset.
3. Leikkaa valmis kakkupohja kolmeen osaan. Aseta ensimmäinen kakkupohja lautaselle ja kostuta se mehulla. Levitä päälle ensin puolet vaniljakreemistä ja sitten puolet vaniljarahkasta. Painele päälle toinen kakkupohja ja kostuta se. Levitä sen päälle ensin loput vaniljakreemistä ja sitten loput rahkasta. Kostuta viimeinen kakkupohjalevy sisäpuolelta ja nosta se päällimmäiseksi.
4. Koristele kakku kermavaahdolla ja suklaarouheella.

Mausteinen kassler

Taas haetaan uusia makuja possun kasslerille - tällä kertaa Pioneer womanin ohjeen mukaan. Tällainen pitkään haudutettu lihamötikkä ei ehkä ole niitä kaikkein kesäisimpiä ruokia, mutta tämän kesän viileyteen tämä ruoka sopii aivan hyvin!

Mietin jo ruokaa laittaessani, että tästä ei varmaankaan ole mitään ihmeellistä sanottavaa. Liha näytti uunissa hyvin tavanomaiselta eikä maustetahnan ainesosatkaan ennustaneet mitään uutta. Hahmottelinkin jo mielessäni lausumaa: arkiruokaa, eipä sen kummoisempaa.

Mutta onneksi ulkonäkö voi pettää! Tässä ruuassa ne tavanomaiset ainesosat muodostivat jälleen hyvinkin harmonisen liiton ja liha vei kielen mennessään. Periaatteessa siinä lihassa itsessään ei mitään ihmeellistä ollut - ylikypsäksi hauduteltu kasslerhan on aina ihanaa. Salaisuus piili paistoliemessä, jota ei kannata missään nimessä heittää hukkaan. Itse valelin siivilöityä lientä lihan päälle, mutta aivan hyvin liemestä voisi tehdä maukkaan kastikkeenkin.

Arkiruokaa parhaimmillaan siis. Paitsi että ei tämä normaalin työpäivän jälkeen valmistu. Eli vapaapäivänä, viikonloppuna tai loman kunniaksi tätä!



vajaa kilon pala kassleria

mausteseos:
1 tl chiliä
1 tl juustokuminaa
0,5 dl ruokokidesokeria
1 tl oreganoa
3 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 rkl suolaa
mustapippuria
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä

1. Kuori valkosipulin kynnet ja kuori ja paloittele sipuli. Laita sipulit ja muut mausteseoksen ainekset monitoimikoneen terälliseen kulhoon ja aja tasaiseksi tahnaksi
2. Hiero maustetahna lihan pintaan kauttaaltaan.
3. Kypsennä 175 asteessa 3-4 tuntia kunnes liha on pehmeän ylikypsää. Revi liha tarjoiluvadille. Siivilöi liemi ja valuta se kypsän lihan päälle. Anna vielä maustua folion alla jälkilämmöllä vartin verran.

Caesar-salaatti

Yllättävät ja spontaanit ruokakokemukset ovat yleensä niitä parhaita. Eletään arkista iltaa ja olen juuri laittanut pojat nukkumaan. Kaivaudun sohvan nurkkaan katsomaan kotimaista sarjaa (joka ei ole salkkarit!!). Vähän niin kuin nälättäisi – tai ehkäpä syötättäisi. Muistan että olin ostanut tarvikkeet Caesar-salaattia varten ja ohje oli kaiveltu valmiiksi Jannalta Ruokahommista. No äkkiähän sen salaatin pyöräyttää! Varsinkin tällaisen johon ei tarvitse pilkkoa aineksia tuntitolkulla. Vain rapsakkaa salaattia, krutonkeja ja parmesaanilastuja.

Niin, ja se kastike. Kun itse salaatin ainekset ovat noin vähäiset, on selvää että juuri kastike tekee salaatin. Aivan ihanaa!! Maut olivat juuri kohdillaan. Ja salaattilautaseni kastiketta tulvillaan!! Kaloreilta ei voi välttyä!



2 annosta

1 ruukku jääsalaattia (joka ei ole oikea salaattilaatu tähän salaattiin – tiedän!!)
parmesaanilastuja (ihan reilulla kädellä voi laittaa)
mustapippuria (se nyt vaan kuuluu jokaiseen salaattiin)

krutongit:
5 pientä siivua maalaisleipää
reipas nokare voita
1 valkosipulin kynsi

kastike:
1 keltuainen
1 tl sitruunamehua
1 dl oliiviöljyä
2 viipaletta anjovista
1 valkosipulin kynsi
3 rkl raastettua parmesaania
0,5 tl dijon-sinappia
0,5 tl worchestershire-kastiketta

1. Revi salaatinlehdet tarjoilulautasille ja vuole parmesaanilastuja päälle
2. Sulata voi paistinpannulla. Kuori ja raasta valkosipuli joukkoon. Kuutioi leipäviipaleet ja paista kuutiot rapeiksi valkosipulivoissa. Ripottele krutongit salaattiannoksien päälle
3. Valmista kastike: laita keltuainen korkeaan astiaan ja sekoita joukkoon sitruunamehu. Surauttele sauvasekoittimella. Lisää öljyä ensin tipoittain ja sitten ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen.
4. Kuori ja raasta valkosipulin kynsi ja hienonna anjovikset. Sekoita kaikki loput ainekset kastikkeen sekaan. Annostele kastike salaatin päälle ja rouhaise pinnalle vielä mustapippuria halutessasi.

Riisi-tonnikalavuoka

Koskapa arkinen ruoka on arkista ruokaa ja arkista puurtamista, siihen yrittää saada vaihtelua vaikka väkisin. Onneksi pienetkin asiat piristävät arkikokkaamista. Tämä tonnikala-riisivuoka on hyvä esimerkki siitä kuinka tavalliset raaka-aineet hieman eri tavalla yhdisteltynä ja valmistettuna voivat tuoda sitä kivaa vaihtelua arkiseen ruokapöytään. 3/4 ruokailijoista söivät hyvällä mielihalulla. Tätä tulosta voi lapsiperheessä pitää todella hyvänä onnistumisprosenttina. Tätä ruokaa teen varmasti toistekin ja yritän saada väsytysvoiton myös siitä 1/4 joka väitti tätä ruokaa ällöttäväksi. Ohje Kliivian keittiöstä.



3 dl pitkäjyväistä riisiä
2 prk tonnikalaa
2 porkkanaa
1 punasipuli
4 dl kermaa
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl hienonnettua tilliä
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
1-2 dl juustoraastetta

1. Keitä riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kaada tonnikala kulhoon ja riko rakennetta haarukalla. Kuori ja raasta porkkana tonnikalan joukkoon. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää sekin kalan joukkoon. Lisää myös kypsä riisi
3. Sekoita mausteet kerman sekaan
4. Voitele uunivuoka ja kaada riisiseos siihen. Valuta päälle kerma ja ripottele pinnalle juustoraaste
5. Kypsennä vuokaa 200 asteessa puolisen tuntia. Anna vetäytyä hetkinen ennen tarjoamista

Tomaattikeitto

Päivä kolme. Herätyskelloni herätti minut - ei niin kovinkaan virkeänä - seitsemän jälkeen. Lomapäivän ohjelmassa oli kampaajalla käynti heti aamutuimaan. Katselin kesäistä säätä ulkona - tuulta ja lähestyvää tummaa pilveä - ja punnitsin vaihtoehtojani. Menenkö pyörällä, jolloin saatan kastua mutta saan hyötyliikuntaa, säästän bussimaksun enkä ole kelloon sidottu. Vai menenkö bussilla, joka olisi yksinkertainen, mukava ja helppo ratkaisu.

Päätin olla reipas ja valitsin pyöräilyn. Vilkaisin vielä lähestyvää pilveä ja ajattelin olla nopsa ja ehtiä kaupunkiin ennen sadetta. Vetäisin päälle (uudet alesta ostetut) vedenpitävät ulkoiluhousut – vuorilliset, jotta niissä tarkenee syksyllä (ja tänä kesänä) hyvin. Softshell-takki ja sormikkaat kruunasivat tämän kesäisen aamun pukeutumiseni. Ehdin talomme taakse kun alkoi ripsiä. Ehdin korttelin päähän kun alkoi sataa. Ehdin noin kilometrin päähän kun alkoi sataa vähän lisää. Ihana on tämä kesäsää näin lomalla!

Mutta. Kotimatkalla ei satanut ja tukka on nyt hyvin! Ulkoa mukaan tarttui pienimuotoinen vilu ja päätin taltuttaa sen tomaattikeitolla. Raaka-aineena käytin niitä ihanan tuoksuisia tomaatteja ja oman parvekepuutarhan basilikaa.

Keiton ohjeen otin Eevalta. Valkoviinin jätin pois. Koska se loppui edellisenä iltana. Ja ehkä siksi aamulla oli hieman vaikeampaa herätä. Keiton kaveriksi kävin ostamassa Leppäsen leipomon ihania sämpylöitä ja jälkkäriksi ison kermamunkin! Olinhan pyöräillyt aamulla seitsemisen kilometriä – eli kuluttanut noin kuudesosan se munkin kaloreista. Pitää olla tarkkana ei tule vajetta! ;)



1-2 annosta

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 porkkana
500 g tomaatteja
1 rkl tomaattipyreetä
2 dl vettä
luraus kasvisfondia
kourallinen basilikan lehtiä
suolaa
mustapippuria
1 tl sokeria
0,25 dl kermaa

1. Mittaa öljy kattilaan. Kuori ja hienonna sipulit ja kuori ja viipaloi porkkana. Kuullota kasviksia öljyssä parisen minuuttia.
2. Lisää kattilaan muut ainekset kermaa lukuun ottamatta ja anna kiehua 30-40 minuuttia kunnes porkkanat ovat reilusti pehmeitä
3. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kuumenna

Kaali-tatti-bulgur

Päivä kaksi. Sisäinen kello herätti minut vapaapäivänäkin klo 7.30 ja pyöräilin heti aamusta keskustaan alennusmyyntejä tutkailemaan. Reilu kolme tuntia hurahti hetkessä ja saavuin väsyneenä ja nälkäisenä kotiin. Sisäinen kelloni ilmoitti että lounasaika on jo takanapäin. Eli pikaisesti kokkailemaan.

Ensin lasi valkkaria ja tatit pehmenemään.

Katselin jo viime viikolla ihastellen pienen pieniä vauvakaaleja ässällä. Aika kompaktin kokoisia perheeseen jossa vain yksi ruokakunnan jäsen syö kaalia. Ja kun ne kaksi ovat poissa niin nyt se yksi sitten syö sitä kaalia ilman kenenkään yökkäileviä kommentteja. Idean äitinä toimii jälleen kerran Sillä sipuli ja sieltä löytynyt herkullinen sienipostaus!



iso kourallinen kuivattuja herkkutatteja
1 dl bulguria
(0,5 tl suolaa)
2 dl sienten liotusvettä tai kasvislientä
nokare voita
pieni luraus oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
chilirouhetta
inkivääriä
jeeraa
150 g varhaiskaalia

1. Laita herkkutatit pehmenemään veteen noin puoleksi tunniksi. Puristele sienet varovasti ja pilko halutessasi
2. Mittaa bulgur kulhoon ja sekoita sen joukkoon suola (jos käytät valmista kasvislientä niin suolaa ei tarvitse lisätä!). Kuumenna sienten liotusvesi kiehuvaksi ja kaada se bulgurin sekaan. Peitä kannella ja anna veden imeytyä bulguriin kokonaan. Sekoita joukkoon nokare voita ja jätä odottamaan
3. Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi pannulla ja lisää sekaan oliiviöljy ja mausteet. Kuullota sipuleita kunnes ne pehmenevät. Lisää joukkoon tatit ja kypsennä vielä hetki
4. Hienonna kaali ja lisää sekin pannulle. Kypsennä sekoitellen kunnes kaali on pehmeää
5. Sekoita kypsä bulgur sieni-kaaliseoksen joukkoon.

Yrttimarinoitua mozzarellaa ja salaattia

Kesäloma! Muutama päivä ihan itsekseen. Ohjelmassa kirpparikierroksia ilman kiirettä, hieman shoppailua alennusmyynneissä, lenkkeilyä, kyläilyä. Ja ennen kaikkea nautiskelua keittiössä – pitkästä aikaa! Vire on siis löytynyt ja reseptiarkistot koluttu läpi. Tähän pikkubreikkiin arjen hulinasta on nyt valmistauduttu huolella ja esimakua on käyty ottamassa järven liplatuksesta ja männyn huminasta (ja aivan ihanasta suppiskeitosta joka vei kielen mennessään!).

Olen monesti blogeja lukiessani miettinyt ihmisiä niiden takana ja erityisesti sitä minkälaista elämää kukin bloggaaja viettää. Täällä kotikeittiössä jokaviikkoisen jauhelihakastikkeen äärellä on joskus vaikea samaistua bloggaajiin ja heidän ruokamaailmaansa joka on niin kaukana omasta todellisuudesta. Toki olen ajatellutkin että blogien takana saattaa hyvinkin olla lapsettoman pariskunnan toinen osapuoli tai sinkkuihminen jolla on aikaa ja mahdollisuuksia uppoutua harrastukseensa päivittäin tai ainakin useamman kerran viikon aikana. Vaikka sen tietää, niin silti on vaikea kuvitella mitä se voi käytännössä tarkoittaa. Mutta nyt sain minäkin maistaa hieman kokkaamisen vapautta. Suunnittelin kolmen päivän syömiset itselleni ja kävin ostoksilla - siellä jokapäiväisellä lähi-ässällä.

Ensimmäinen uusi kokemus sattui kohdalleni hevi-osastolla kotimaisia tomaatteja pussiin latoessa. Se tuoksu! Miten hyvältä tuoreet tomaatit tuoksuvatkaan! Olenhan minä niitä tomaatteja siitä samasta laarista aikaisemminkin ostanut, mutta miksi huomasin tomaattien tuoksun vasta nyt? Toinen erilainen piirre löytyi ostoskärryn sisältöä tutkaillessani. Ensinnäkin, en olisi tarvinnut edes kärryä, yhdelle ihmiselle riittää kori. Toiseksi, kärryn sisällöstä 2/3 oli hevi-osastolta poimittua eikä kärrystä löytynyt lainkaan lihahyllyn tuotteita. Eikä painopiste ollut pastassakaan. Kasvisruokaa siis tulossa! Ei onnistuisi epäluuloisten kuusiveen ja kolmeveen kanssa. Nyt nautitaan ja sitten palataan taas arkisempaan kauhan heilutteluun kellon tahdissa.

Ensimmäisen päivän antia: mozzarellasalaatti jonka inspiraatio ja idea on löydetty Sillä sipulista.



yrttimarinoitu mozzarella:
2 rkl kuutioituja aurinkokuivattuja tomaatteja
0,25 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
0,25 dl oliiviöljyä
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua oreganoa
1 kevätsipuli varsineen (tai shalot-sipuli)
1 valkosipulin kynsi
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
1 pallo mozzarellajuustoa

lisäksi:
1 ruukku jääsalaattia
1 rasia kirsikkatomaatteja

1. Mittaa marinadin ainekset kulhoon ja sekoita sekaisin. Kuutioi mozzarella ja sekoita se marinadin joukkoon. Jätä jääkaappiin maustumaan yön yli
2. Revi salaatinlehdet tarjoiluvadille. Puolita kirsikkatomaatit ja laita ne salaatinlehtien päälle. Lusikoi mozzarellapalat marinadeineen päällimmäiseksi

Broileria ja tomaatteja padassa

Broilerin rintapalat – siis ne sellaiset joissa on luu ja nahka paikallaan – ovat eräänlainen murheenkryyni. Aivan loistavaa ruokaa siinä mielessä että niistä jää todella vähän mitään hukkaan koska luun ja nahkan osuus on todella pieni lihapalan kokonaismassaan nähden. Kyseisiä palasia löytää myös melko usein alelaarista viimeisen käyttöpäivän lähestyessä.

Ongelmia minulle on aiheuttanut sekä maustaminen että kypsentäminen. Rintapala on melko paksu ja jääkin helposti mauttomaksi – koskapa mieluummin valitsen marinoimattoman tuotteen. Uunissa kypsentäminen kuivattaa lihan helposti. Useimmiten olenkin päätynyt keittämään palat ja tekemään niistä kanaviillokkia. Hirveä homma!

Mutta onneksi on Jamie Oliver ja onneksi on Otetaan ensin puoli kiloa voita –blogi, joka on toteuttanut ja raportoinut Jamien reseptejä isolla kädellä. Sieltä löytyi mehevän muhevan näköinen tomaattinen kanapadan ohje, jonka inspiroimana minäkin kypsensin rintapalat uunipadassa. Täytyy taas hieman ihmetellä että kuinka tyhmä sitä täytyy olla kun ei ymmärrä itse tällaista asiaa! Broilerista tuli täydellistä! Maukasta ja läpikypsää mutta ei kuivaa. Ja lapsillekin maistui!



3 broilerin rintapalaa
suolaa
mustapippuria
6 valkosipulin kynttä
iso kourallinen basilikan lehtiä
1 rasia miniluumutomaatteja
3 tomaattia
loraus oliiviöljyä

1. Laita rintapalat uunivuokaan. Ripottele pinnalle reilusti suolaa ja mustapippuria
2. Kuori ja puolita valkosipulin kynnet ja ripottele ne pataan. Ripottele sekaan myös basilikan lehdet
3. Halkaise miniluumutomaatit ja paloittele tavalliset tomaatit. Lisää nekin pataan. Lurauta päälle oliiviöljyä ihan ujostelematta
4. Kypsennä broileripataa 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia kansi päällä ja lopuksi vielä 20 minuuttia ilman kantta. Tarjoa riisin tai pastan kera

Maapähkinävoi-raparperikakku

Sateisen harmaa maanantai toi mukanaan toisen yrityksen kadonneen keittiöilon metsästyksessä: leipomishetki aivan itsekseen poikien päivälevon aikana.

Uuden sadon raparperia on jo paloiteltuna pakastimessa ja viime kesän sato pitäisi periaatteessa olla jo käytetty pois. Siellä kuitenkin nököttää iso kasa raparperipussukoita edelleen odottamassa vuoroaan. Parhaimpaan rarperisesonkiaikana kaivelinkin pakastimen kätköistä yhden nyssäkän ja jääkaapista jämäpurkin maapähkinävoita. Ohjeen otin Chocochilistä ja toteutin sen vähemmän vegaaniin tyyliin. Käytin myös hieman pienempää vuokaa ja tein alla olevasta taikinasta vain 2/3 verran.

Nyt alkaa sujua!!



taikina:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
150 g voita
1 dl kuohukermaa
2 dl maitoa

4 dl raparperipaloja (sais olla hieman enemmänkin!)

muruseos: (tätä oli hieman liikaakin!)
75 g voita
1 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1 dl maapähkinävoita
2 dl vehnäjauhoja
(1 rkl maitoa)

1. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Sekoita taikinan kuivat aineet kulhossa ja tee keskelle kuoppa. Mittaa kuoppaan kerma ja maito sekä voisula. Sekoita taikinaksi ja kaada voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan (halk. 24 cm)
2. Levitä raprperipalat taikinan päälle
3. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Nypi joukkoon muut muruseoksen aineet ja lisää tilkkanen maitoa mikäli seos tuntuu liian kuivalta. Ripottele seos raparperien päälle
4. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa 50-60 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla.

Mokkapalakääretorttu

Kuten siis jo kirjoitinkin, on kokkausinto ollut pahasti kadoksissa. Jollain tasolla olen kuitenkin koko ajan kaivannut sitä keittiössä touhuamisen iloa. Erityisesti olen kaivannut leipomisesta tulevaa iloa. Leipominen on yleensä jotain ylimääräistä, sellaista ei-pakollista keittiötoimintaa. Silloin kun haluan vaan nauttia keittiössä touhuamisesta, huomaan useimmiten että jauhopeukaloa alkaa syyhyttää!

Ilokseni huomasin että leipominen alkoi pyöriä mielessäni useampana päivänä. Ajatus pysyi vaan ajatuksen asteella eikä tarkentunut selkeämmäksi suunnitelmaksi että mitä ja milloin ja onkohan tarvikkeitakaan. Yhteishyvästä (numero 6/2012) bongasin mokkapalakääretortun ohjeen ja siihen sitten ryhdyimme poikien kanssa. Perinteistä sadepäivän toimintaa: pieni kävelylenkki sateenvarjojen kanssa lähikauppaan ja sitten yhdessä leipomista ja herkuista nauttimista. Eikö kuulosta ihanalta? Niin minustakin! Onneksi tiedän paremmin.

Kävelymatka kauppaan meni pienemmän levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Kaupassa asiointi meni molempien levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Kotimatka meni pienemmän levotonta ryntäilyä rauhoitellessa. Leipominen sujui hyvin – hieman pääkokin hermoa kiristi tuo aiempi levoton ryntäily, mutta selvisimme leivonnasta hyvin. Kuusivee laitteli uunipellin, rikkoi munat ja vatkasi vaahdon. Kolmevee sekoitteli kuiva-aineet. Kolmevee lusikoi jauhoja kuusiveelle jauhosihtiin ja kolkytyksvee sekoitti taikinan. Sitten taikina uuniin ja pikkukokit huolehtivat taikinakulhon ja nuolijan esipesusta.

Sitten ei taas sujunut. Pohjasta tuli ihan liian paksu ja se paloi pinnalta. Täytettä oli mielestäni liian vähän. Samoin kuin kuorrutetta. Kääretortusta tuli ruma ja kuivakan mureneva. Valokuvankin otin vain pikaisesti kameran omalla salamalla koska en jaksanut nähdä moista pökkelöä varten sen vertaa vaivaa että olisin viritellyt paremman salamavalon paikalleen. (Olisipa hyvä kun olisi oma kamera ruokakuvausta varten ja oma kamera ulkokuvausta varten!) Kääretorttu tuli kyllä syötyä, mutta sen tarkoitus kadonneen motivaation palauttajana ei täyttynyt. Täytyy kokeilla jotain muuta.



pohja:
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

täyte ja kuorrutus:
3 rkl vahvaa kuumaa kahvia
25 g voita sulatettuna
2 rkl kaakaojauhetta
2,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
pinnalle nonparelleja

1. Riko munat kulhoon ja mittaa joukkoon sokeri. Vatkaa ne kuohkeaksi vaahdoksi
2. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa ja siivilöi ne munavaahdon joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina uunipellille. Paista 225 asteessa noin 7 minuuttia
3. Kumoa kääretorttulevy sokeroidun leivinpaperin päälle ja jätä jäähtymään. Irrota leivinpaperi jäähtyneestä levystä
4. Sekoita kahvi, voisula, kaakaojauhe, tomusokeri ja vaniljasokeri kuorrutteeksi
5. Notkista tuorejuusto ja sekoita n. 1 dl kuorrutetta sen sekaan. Levitä tuorejuustoseos kääretorttulevyn päälle ja kääri rullalle.
6. Levitä loppu kuorrute kääretortun päälle ja ripottele pinnalle nonparelleja

Valkoviinissä kypsennettyä kassleria

Kokkausinto on kadoksissa. Loppukevään työkiireissä keittiön hyvä hengetär poistui takavasemmalle lomailemaan jo hieman ennakkoon ja tilalle tuli paha hengetär joka jaksaa ja viitsii juuri ja juuri jauhelihakastikkeen vääntää. Vaikea uskoa itsekään, mutta totta se on: eipä voisi paljoakaan vähempää kiinnostaa! Touko- ja kesäkuun aikana lapset ovat saaneet syödä paljon kaupan lihapyöryköitä ja nuudeleita. Nam?

Hengissä ovat pysyneet kuitenkin ja nyt vietämme kaikki ansaittua pitkää kesälomaa. Loman alkukankeuden jälkeen huomaan keittiön taas aavistuksen verran kutsuvan puoleensa. Pitkästä aikaa avasin suosikki-palkin koneeltani ja etsiskelin pakastimen sisältöön sopivia uusia testattavia ruokaohjeita. Siitä se taas toivottavasti lähtee. Uutta satoa odotellessa täytyy kurkata hieman menneeseen.

Kassler ja porsaan uuniliha ovat tällä hetkellä pakastimeni vakioasukkaita. Ostan lihakimpaleita tarjouksesta ja hauduttelen vapaapäivinä mehevän pehmeiksi. Viime aikoina olen tehnyt kyseisistä paloista lihapataa vanhalla tutulla ohjeella ja pata on nautittu pastan kera. Välillä hyväksi havaittuunkin kaipaa vaihtelua. Kokeilinkin kasslerin kypsentämistä valkoviinissä. Hyvää. Ei mullistavaa, mutta hyvää. Ainahan pitkään haudutettu kassler on! Alkuperäinen ohje Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 8/2011.



800-1500 g possun kassleria
6 valkosipulin kynttä
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl kuivattua timjamia
1 rkl hienoa merisuolaa
0,5 rkl mustapippuria
3 dl valkoviiniä

1. Kuori ja murskaa valkosipulin kynnet. Sekoita ne mausteiden kanssa öljyyn ja hiero seos lihan pintaan. Ruskista liha kuumalla pannulla kauttaaltaan
2. Laita liha uunivuokaan ja hauduttele pitkään ja hartaasti. Ohje neuvoo kypsentämään 800 g:n kassleria 140 asteessa 45 min. Itse tykkään kypsentää kasslerin ylikypsäksi ja hauduttelen sitä kannen alla välillä liemellä valellen jopa neljäkin tuntia.

Yrttitarhurin tonnikalasalaatti

Tänä keväänä kaupunkiviljelybuumi hiipi hitaasti mutta varmasti myös minun luokseni. Oikeastaan tämä tapahtui aivan varkain. Ostin keväällä täytettyä kuhaa varten ruokakaupasta rosmariinin joka oli istutettu tavalliseen kukkaruukkuun. Käytin rosmariinista puolet ja siirsin lopuskan keraamiseen ruukkuun kasvamaan ajatuksena että siitähän tulee ihan kaunis huonekasvi keittiöön.

Seuraavaksi ostin lohta varten basilikaa s-marketista. Säilyttelin basilikaruukunjämää vesilasissa pöydällä muutamia päiviä ja huomasin sen pysyvän terhakkana. Koskapa käyttökohdetta basilikalle ei silloin ollut mielessä, jaoin basilikan kahteen keraamiseen ruukkuun. Ja nehän innostuivat kasvamaan! Lisää kauniita huonekasveja keittiöön!



Äitienpäivän aikaan sain pojilta tuomisia päiväkodista: esikoisen ryhmä oli kylvänyt äitienpäiväkukaksi violettia basilikaa ja kuopuksen ryhmässä oli viljelty sitruunamelissaa. Tuomisina oli muutamia pienen pieniä rääpäletaimia jotka myöskin siirsin keraamisiin ruukkuihin. Tällä hetkellä basilikavauvat ovat topakoituneet ja sitruunamelissa on suorastaan riehaantunut ja se tarvitsisi taas hieman isomman ruukun.

Nyt kun sitten vauhtiin oli päästy niin ei jarrutteluun ollut enää mahdollisuutta. Poikien huoneen entinen leluhylly siirtyi uusiokäyttöön parvekkeelle ja tieni kävi kohti puutarhamyymälöitä. Tällä hetkellä parvekkeella kasvaa rosmariinin, basilikojen ja sitruunamelissan lisäksi pari ruukkua persiljaa, ruohosipulia, oreganoa, chili ja viinisuolaheinä. Amppeleissa roikkuvat tomaatti ja mansikka.







Pakollista kukkaloistoa parvekkeelle tuo poikien kanssa kasvattamamme auringonkukat, jotka nekin ovat jo oikein hyvällä alulla sekä oppilailta lukuvuoden päätteeksi saamani kolme daaliaa. Ja jotta kasvillisuus on mahdollisimman monipuolista, on myös metsän kasvikunta saanut edustajansa parvekkeelle. Kukkaruukussa nököttää pieni kuusivauva jonka sain työn puolesta tehdyltä metsäretkeltä muistoksi. Kuulemma saadaan siitä ensi jouluksi joulukuusi! Ei ehkä kovinkaan suurta, mutta mahdollisesti ihan pikkuinen.



Nyt sitten odotetaan ja katsotaan kuinka yrttiviljelmälleni kesän aikana käy. Parvekkeeni on lasitettu joten kasvukauden luulisi olevan pitkän. Ongelmaksi voi muodostua liiallinen kuumuus sillä etelä-länsisuuntainen parveke on helteisen kesän sattuessa todella paahteinen. Täytynee sitten tarvittaessa siirtää yrttiruukut sisälle pahimpien helteiden ajaksi.



Ensi kesäksi ajattelin kasvattaa taimetkin itse.

Mutta. Sitten asiaan. Eli pikaiseen lounaaseen. Kuopus oli jälleen kipeänä ja minä ansaitulla kesälomalla eli vietimme kotipäivää – ah, niin rauhaisaa (ainakin haluan nyt luoda tällaisen idyllisen vaikutelman)! Lounaaksi oli luvassa todellista gurmeeta eli Atrian valmiita pinaattilettuja. Eivät ne muuten lainkaan pahoja olleetkaan kun lisukepuoli oli kunnossa. Tein pinaattiletuille kaveriksi tonnikalasalaatin niistä aineksista mitä jääkaapista ja parvekepuutarhastani löytyi. Ihania nuo tuoreet yrtit!! Kesän makuja lautasella.



2 dl puuroriisiä (bulguriakin olisi ollut…)
luraus oliiviöljyä
1 prk vaaleaa tonnikalaa paloina vedessä
1 prk raejuustoa
1 omena
palanen kurkkua
(punasipulia tai shalot-sipulia)
pieni nippu ruohosipulia
10 basilikan lehteä

1. Keitä riisi (tai bulgur) väljässä suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta. Kaada kulhoon ja sekoita joukkoon oliiviöljy
2. Sekoita riisin sekaan tonnikala ja raejuusto. Kuori ja paloittele omena ja pilko kurkku. Sekoita ne salaatin joukkoon. Punasipulia ja shalotiakin olisi löytynyt, mutta sipulit eivät ole lasten mieleen niin jätin pois
3. Hienonna yrtit ja sekoita nekin salaatin sekaan