Broileri-lehtikaalipata

Lehtikaali oli siis menneen kesän uusi tuttavuus kasvimaalla! Kasvatin itse kolme tainta, jotka näyttivät hyvin raasuilta kun ne maahan laitoin. Ajattelin kuitenkin kokeilla. Ja kannatti. Yhden taimen joku kylläkin söi heti alkumetreillä, mutta kaksi kaalia lähti kasvamaan.

Sitten kuvioihin tuli etana tai joku muu ötökkä, joka söi alalehdet. Katselimme äitini kanssa pitsireunaisia kaaleja hieman huvittuneina, mutta annoin niiden edelleen olla. Näyttäisihän niistä kuitenkin jollekin olevan iloa! Kaalit kasvoivat ja ilokseni ylemmät lehdet saivat olla rauhassa! Annoin alimmat syödyt lehdet myös olla paikoillaan – ikään kuin hämäyksen vuoksi.

Kaalit kasvoivat napakoiksi ja koska ne kestävät pakkasiakin, en pitänyt sadonkorjuun kanssa kiirettä. Oli myös melko vaikea valita mihin kaalit käyttäisin, koska niitä oli tosiaan vain kaksi. Eli kovinkaan suuriin ja kattaviin kokeiluihin ei materiaalia riittäisi. Jääkaapissa pötkötti chorizo, jonka olin leivontaa varten joskus ostanut ja joka oli kuitenkin käyttämättä jäänyt, joten tämä Keittiössä, kotona ja puutarhassa –blogista löytämäni ohje osui kuin nyrkki silmään. Jätin alkuperäisessä ohjeessa olleet pavut pois, koska ruoka vaikutti olevan tuhtia ja täyteläistä jo muutenkin. Lopputulos oli todella herkullinen!! Lehtikaali pääsee kasvimaalleni ensi kesänä myös!

Valitsin myös toisen lehtikaaliohjeen kokeiltavaksi. Mutta cityjänis ehti ensin. Porkkanoiden ja palsternakkojen välissä kaalit saivat kasvaa rauhassa, mutta kun kaikki muu oli maasta nostettu, oli kaalit selvästi kuin tarjottimella. No, hyvä kun maistui – olis maistunu miullekin!



500 g broilerin paistileikkeitä
100 g chorizo-makkaraa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
savupaprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
1 prk tomaattimurskaa
1 tl rosmariinia
5 suurta lehtikaalin lehteä
1 dl kalamata-oliiveja

1. Paloittele paistileikkeet hieman pienemmiksi paloiksi ja ruskista ne kasarissa öljyssä. Nosta syrjään odottamaan
2. Paloittele chorizo ja paista sitä kasarissa omassa rasvassaan kunnes se kypsyy rapeaksi.
3. Hienonna sipuli ja valkosipulin kynsi ja lisää ne kasariin. Jatka kypsentämistä kunnes sipulit ovat pehmeitä.
4. Mausta savupaprikajauheella, suolalla ja pippurilla ja lisää kasariin tomaattimurska ja rosmariini. Sekoita ja lisää broileripalat sekaan. Kypsennä noin 15 minuuttia
5. Leikkaa lehtikaalin lehdistä paksu ruoti pois ja leikkaa lehdet pienemmiksi palasiksi. Halkaise oliivit kahtia. Sekoita kaali ja oliivit kasariin. Laita kansi päälle, nosta kasari pois levyltä ja anna hautua viitisen minuuttia. Tarjoa riisin kera

Pekoni-munakupit

Aurinkoinen syyspäivä ja tiedossa ulkoliikuntaa geokätköjä kaivellen useammaksi tunniksi – yhdistelmä vaatii topakkaa starttia heti aamupalapöydästä lähtien. Munien ja pekonin suurena ystävänä vannoin jälleen kerran niiden nimiin. Yleensä pöydässä on pannulla paistettua pekonia jonka kanssa minä syön parmesaanilla höystettyä munakokkelia ja muru läpikypsiä molemmin puolin paistettuja kananmunia.

Tällä kertaa tein aamiaisen kuitenkin hieman erilailla – ja huomattavasti vaivattomammin! Pekonit ja munat kypsyivät itsekseen uunissa ilman kääntelyä, hämmentelyä, roiskeita ja varovaisuutta munakokkelin kanssa. Kypsensin munia itselleni 15 minuuttia ja löysän keltuaisen vannoutuneena fanina totesin että yli meni. Murulle täytyy kananmuna siis olla aivan täysin kypsä, hänelle kypsensin kuppeja 20 minuuttia - tyytyväinen oli! Enkä minäkään pettymyksestä huokaillut.



6 kpl

6 viipaletta pekonia
6 kananmunaa
mustapippuria
parmesaania

1. Leikkaa pekoniviipaleet keskeltä puoliksi ja aseta ne silikoonisiin muffinssivuokiin (tai voidellun muffinssipellin syvennyksiin) ristikkäin. Riko kananmuna jokaiseen vuokaan. Riko halutessasi keltuaisen rakenne – itse tykkään keltuaisesta kokonaisena. Mausta ripauksessa mustapippuria
2. Kypsennä kuppeja 200-asteisessa uunissa. 12 minuutin tienoilla kokonainen keltuainen on löysähkö, 15 minuutin kohdalla pehmeä ja 20 minuutin kohdalla läpikypsä.
3. Nosta valmiit kupit vuoista lautaselle ja raasta niiden päälle parmesaania. Syö kuumina

Tomaattisalsa

Kummallinen säilöntäbuumi iski taas loppukesästä ja alkusyksystä kuin salama kirkkaalta taivaalta! Parvekepuutarha, äidin raparperipenkki, kauppojen vihannesosastot ja metsä tarjosi runsaasti antimiaan. Purkkeihin päätyi tänä kesänä mansikka-raparperihilloa, mustikkahilloa, 6 kg maustekurkkuja, paahdettua chili-tomaattikastiketta, chilikaalisalaattia, kurkkusalaattia ja uutena tuttavuutena tätä salsaa. Muutama pikkupurkki kylmiössä odottaa nyt tortillaherkuttelua. Olen tuoresalsan ystävä, mutta tämäkin versio yllätti positiivisesti ja lunastai paikkansa kylmiön hyllyllä jatkossakin. (ohje: Kotivinkki)



2-3 isoa sipulia
5 valkosipulin kynttä
2 (vihreää) paprikaa
10 tomaattia
1 chili (tai maun ja lajikkeen mukaan)
2 rkl oliiviöljyä
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl viinietikkaa
1 dl tuoretta korianteria – taisinpas laittaa basilikaa

1. Kuori ja hienonna sipulit. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Pilko paprikat pieniksi paloiksi. Paloittele tomaatit ja hienonna chili.
2. Kuumenna öljy isossa kasarissa ja kuullota paprikat ja sipulit keskilämmöllä pehmeiksi
3. Lisää tomaatit, chili, suola, sokeri ja viinietikka. Keitä 10 minuuttia välillä sekoitellen
4. Hienonna korianteri (tai basilika tai persilja) ja lisää se seokseen
5. Purkita kuuma salsa puhtaisiin kuumennettuihin purkkeihin ja sulje purkit heti. Salsa säilyy viileässä muutaman kuukauden

Pullaa

Kuten monesti olen jo maininnut, niin pullataikina ei ole ystäväni. Tekemäni pullat eivät ole pehmeitä ja kuohkeita ja makoisia, vaan kuivahkoja ja tylsän makuisia. Olenkin opetellut välttämään pullataikinan tekoa hyvällä menestyksellä.

Kunnes sitten saapui laskiainen ja laskiaispullien leipominen töissä lasten kanssa. Ja kuinkas sattuikaan, olin aamuvuorossa. Toisin sanoen taikinantekovuorossa. Varoittelin työkavereitani onnettomasta taikinanäpistäni jo etukäteen, mutta lupasin tietenkin tehdä taikinan. Tavoitteena oli siis kaksi kohtuullista litran pullataikinaa.

Luin ohjeen taikinapussin kyljestä ja tein huolella ja vaivasin huolella ja keskityin huolella. Ja lopputulos oli aivan loistava!! Taikina kohosi kauniisti, se ei tarttunut käsiin, se ei tarttunut pöytään, eikä leipomiseen tarvinnut käyttää juuri lainkaan jauhoja. Se oli siis oikein lapsiystävällinen taikina! Ja hyvän makuinen sekä raakana, että kypsänä. Osasin!

Nyt jälkeenpäin ajatellen olen aina pullataikinan kanssa tehnyt ihan perusvirheitä:
- kuivahiivaa kannattaa oikeasti käyttää niin paljon kuin pakkauksen kyljessä neuvotaan, vaikka tuntuisi että vähempikin riittäisi!
- taikinan täytyy antaa kohota rauhassa ihan taikinana, ei ne leivottuna ja uunissa enää välttämättä kohoakaan niin paljoa – varsinkin jos sitä hiivaa on liian vähän…
- rasvassa ei kannata pihistellä!
- sokerissa ei kannata pihistellä – paitsi jos oikeasti haluaakin tehdä sämpylöitä
- taikinaa täytyy (siis ihan oikeasti täytyy) vaivata niin kauan että se alkaa irrota kulhon reunoista – silloin se ei tartu käsiin ja pöytään ja joka paikkaan ja leipominen on helpompaa
- taikina kannattaa jättää pehmeäksi vaikka tuntuukin, että se tarttuu vaan. Vaivaamalla kunnolla se kyllä irtoaa käsistä ja kulhosta, liialla jauholla pullasta tulee kuivaa

Mutta nyt minäkin voin olla pullantuoksuinen äiti! Ja olen ollutkin!



5 dl maitoa
ripaus suolaa
2 dl sokeria
2 pss kuivahiivaa
1 kananmuna
n. 12-13 dl vehnäjauhoja
200 g voita

1. Mittaa maito kulhoon ja lämmitä se reilusti käden lämpöiseksi. Vatkaa sekaan suola, sokeri, muna ja hiiva
2. Lisää jauhoja taikinaan vähitellen, ensin vispaamalla ja sitten käsin sekoittamalla.
3. Vaivaa lopuksi taikinaan sulatettu tai pehmeä voi. Vaivaa taikinaa kunnolla ja pitkään, kunnes se muuttuu kimmoisaksi ja irtoaa kulhon reunoista
4. Peitä kulho liinalla ja kohota pari tuntia, kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi
5. Leivo taikinasta korvapuusteja, voisilmäpullia, hillopullia, pitkoa, bostonia - mitä haluat. Kohota pullia vielä ennen paistamista puolisen tuntia.
6. Voitele pullat kananmunalla ja paista 225-asteisen uunin alatasolla 10-15 minuuttia pullien koosta riippuen

Sitruunabroileria ja kasviksia

Itse tykkään broilerista rasvaisena versiona. Paistileikkeet, koivet ja koipireidet ovat suosikkipalasiani. Broilerinkoivet riisipedillä ovat meillä aikuisten kestosuosikki, mutta lapsille ei uunissa tehty riisi oikein maistu.

Kokeilin nyt vaihteeksi broilerin kypsentämistä kasvisten kanssa uunissa. Lopputulos oli ihanan mehevä ja maukas. Kasviksetkin saivat hieman erilaista makua broilerin rasvasta. Helppo itsekseen valmistuva ruoka esivalmistelujen jälkeen. Maistui! (ohje: Karjalainen 8.11.2012)



3-4 kpl broilerin maustamattomia koipireisiä

mausteseos:
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
ripaus kurkumaa
ripaus korianteria
ripaus jeeraa
ripaus inkivääriä
ripaus chiliä

3 porkkanaa
1-2 sipulia
1-2 paprikaa
1 sitruuna
muutama valkosipulin kynsi
2 dl kasvislientä tai kuivaa valkoviiniä

1. Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään sekaisin ja hiero seos koipireisien pintaan. Jätä maustumaan ainakin tunniksi. Jos käytät valmiiksi marinoituja koipireisiä, jätä tämä vaihe väliin. Laita koipireidet voideltuun laakeaan uunivuokaan
2. Kuori porkkanat ja sipulit. Halkaise paprikat ja poista siemenet. Kuori valkosipulin kynnet. Paloittele kasvikset reiluiksi paloiksi ja laita ne uunivuokaan broileripalojen ympärille
3. Pese sitruuna huolellisesti ja viipaloi se. Lado viipaleet ja asettele viipaleet vuokaan päällimmäiseksi
4. Lisää neste ja kypsennä vuokaa 200 asteessa noin tunnin ajan kunnes broileri on kypsää

Yrttisuola

Yrtit kasvoivat parvekkeella tänäkin kesänä aivan loistavasti! Nyt olin aiempaa viisaampi ja aloin leikata yrttejä kuutioita varten jo alkukesästä, heti kun alkoi näyttää siltä, että kasvu on kunnolla lähtenyt käyntiin. Osa yrteistä kärsi pitkästä hellejaksosta paahteisella länsiparvekkeella ja jouduin luopumaan niistä hieman ennen aikojaan. Persilja, salvia ja basilika viihtyivät kuitenkin hyvin ja tuottivat runsasta satoa.

Pakastamisen lisäksi käytin yrttejä yrttisuolaan. Ohjeen leikkasin talteen jostakin lehdestä – enkä nyt enää löydä lappusta mistään joten tarkempaa lähdettä tähän en pysty nyt antamaan. Valmistin suolan yleiskoneen leikkuuterällisessä kulhossa. Suola jäi melko karkeaksi, joten morttelin kautta tätä pitää käyttää, mikäli ripottelumausteena aikoo käyttää. Kastikkeisiin ja patoihin tietysti voi suolan karkeampanakin laittaa.

Yrttisuolaan voi käyttää mitä yrttejä tahansa. Itse laitoin salviaa, persiljaa ja timjamia ajatuksena käyttää suolaa liharuokien mausteena.



Mittaa yleiskoneen leikkuuterälliseen kulhoon saman verran tuoreita yrttejä ja karkeaa merisuolaa. Surauttele mahdollisimman hienoksi. Voit myös käyttää morttelia. Levitä valmis suola kuivumaan laakealle alustalle noin vuorokaudeksi. Säilytä tiiviissä purkissa.

Härkäpapu-kantarelliohratto

Olen suuri risoton ystävä! Varsinkin tattirisotto on minulle herkku, jota silloin tällöin valmistan. Ohrattoa olen tehnyt kerran aikaisemmin. Tykkäsin kovasti, muta ei siitä risoton haastajaa tullut. Ei vielä silloin!

Nyt etsiskelin härkäpapujani varten jotain kivaa ohjetta ja törmäsin härkäpapu-kantarelliohrattoon Ahmija-blogissa. Ajatus jäi hautumaan ja etsiskelin muitakin vaihtoehtoja, mutta päädyin kuitenkin ohrattoon. Tein ohraton Ahmijan ohjeen sijasta oman ohjeeni mukaan ja tarkoitus oli käyttää siihen kuivattuja mustatorvisieniä. Satuin kuitenkin löytämään geokätköilyreissulla muutamia kantarelleja juuri sopivasti tämän ruuan aattona ja ne pääsivät kruunaamaan ohrattoni. Sanoisin, että kantarelli sopiikin tähän ehdottomasti paremmin!

Ja yllätyksekseni huomasin aterian jälkeen olevani vahvasti sitä mieltä, että ohratto on parempaa kuin risotto. Enpähän olisi uskonut!!



3 annosta

muutama kantarelli
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 dl ohrahelmiä
n. 6 dl kasvislientä
1 dl esikäsiteltyjä härkäpapuja
30 g voita
mustapippuria
0,5 dl vastaraastettua parmesaania

1. Puhdista ja paloittele kantarellit ja kypsennä ne voissa pannulla
2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää kasariin ohrahelmet ja kypsennä niitä hetkinen
3. Lisää kasariin kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Lisää uusi annos lientä sitten kun entinen on imeytynyt ohrahelmiin kokonaan. Maista välillä kypsyyttä ja lisää lientä tarvittava määrä. Ohrahelmet saavat jäädä hieman napakoiksi.
4. Sekoita kypsän ohran sekaan sienet ja esikäsitellyt härkäpavut. Mausta mustapippurilla.
5. Lisää kasariin voi ja parmesaani ja nosta kasari pois levyltä. Laita kansi päälle ja anna voin ja juusto sulaa. Sekoita valmis ohratto tasaiseksi.

Härkäpapu

Mennyt kesä oli toinen kesä kun kokeilin pienimuotoisesti hyötykasvien kasvattamista kasvimaalla. Pieni kasvimaapenkkini sijaitsee vanhempieni pihalla. Ensimmäisenä kesänä kasvimaalla kasvoi hernettä (totesin olevani edelleen allerginen), porkkanaa (ihania ja kasvoivat tosi hyvin), retiisejä (eka sato onnistui, toisen söi joku ötökkä), salaatteja (kasvoivat hyvin) ja pinaattia (teki kaksi satoa).

Nyt toisena kesänä tein vähän muutoksia. Porkkanaa laitoin hieman enemmän. Kissa kävi kuopsuttelemassa paria porkkanariviä ja harvennuksesta huolimatta taimet jäivät liian tiheään, mutta pieniä ja makoisia porkkanoita ollaan saatu maistella. Retiisit laitoin parvekkeelle, jossa eivät onnistuneet lainkaan – ensi kesänä kasvimaalle taas. Salaattia kylvin myöskin parvekkeelle. Kylvös oli todennäköisesti liian tiheä eikä kasvanut hyvin – ensi kesänä uusi yritys. Pinaatti teki tänä kesänä vain pienen sadon.

Ensimmäistä kertaa kokeilin nyt perunan kasvatusta. Kuudesta siemenperunasta nostettiin poikien kanssa noin kolme kiloa maukasta ja oikein hyvälaatuista perunaa. Ensi kesänä ehkä sitä lajia laitan vähän enemmän.



Palsternakka on toinen uusi laji. Komeat naatit ja pitkän juuren ovat kasvattaneet, mutta epäilen että paksuutta juuriin ei ehdi ennen talvea tulla tarpeeksi. Kolmas uusi laji kasvimaalla on lehtikaali ja neljäs härkäpapu.



Kasvattelin keväällä härkäpavun taimia aivan liian aikaisessa vaiheessa. Ne itivät huonolla prosentilla ja ne vähätkin mitkä kasvoivat, heitin pois kun venyivät aivan valtaviksi ennen kuin ulos niitä pääsin siirtämään. Toisen kokeilun tein kylvämällä pavut suoraan maahan. Itämisprosentti oli jälleen huono, sanoisin että noin 20%, jos sitäkään! Muutama pavunvarsi kasvoi ja alkoi kukkia jolloin kirvat valtasivat kasvin. Mäntysuopasuihkuttelun jälkeen kirvat katosivat ja pavut pääsivät jatkamaan kasvuaan. Elokuun loppupuolella sain sitten kerätä satoa. Muutaman kourallisen verran palkoja kasveista löytyi.



Tuoreet härkäpavun palot aukaistaan ja pavut riivitään paloista pois. Papuja keitetään suolalla maustetussa vedessä 3-5 minuuttia, jonka jälkeen ne valutetaan ja huuhdellaan kylmällä vedellä kypsymisen lopettamiseksi. Jäähtyneistä pavuista kuoritaan sormin vielä vaalea paksu sisäkuori jonka sisältä pulpahtaa kaksiosainen tummanvihreä syötävä pavun osa. Tässä vaiheessa pavut voi pakastaa tai käyttää tuoreena ruuanlaitossa.



Melko työlästä, mutta hyvää ja erityisen terveellistä!

Ajattelin jossain vaiheessa kesää, että härkäpapukokeilut jäävät tähän, mutta saattaapa olla sittenkin, että härkäpapua ensi kesänäkin kasvimaalle laitan! Kasvi on kuitenkin hyvin vaivaton kasvatettava, kitkeminen riittää. Ja mahdollinen kirvojenhäätöoperaatio.

Kyljyksiä ja hapanimelää paprikaa

Onpas mennyt kauan aikaa edellisestä postauksesta!! Arki on taas alkanut pitkän kesän jälkeen ja työhommat ja kotityöt ovat imaisseet taas mukaansa. Loppukesään ja alkusyksyyn mahtuu myös paljon tekemistä metsässä, kasvimaalla ja parvekepuutarhassa. Pakastin pullistelee nyt mustikoista, kylmiön hyllyt hilloista ja kuiva-ainekaappi kuivatuista tateista. Kasvimaalta on nostettu peruna ja korjattu härkäpavut ja pinaatit, porkkanoita on syöty pikkuhiljaa ja palsternakat kasvavat vielä. Vapaat viikonloppupäivät ovat hurahtaneet pääasiassa geokätköjä kaivellessa.

Keittiön puolella on pysytelty hyvin pitkälti tutussa, turvallisessa ja joutuisassa arkiruuassa, josta ei mitään uutta sanottavaa ole. Paitsi että esikoinen on oppinut syömään herkkusieniä! Ja aivan omasta aloitteestaan. Tatti oli hänelle jo liikaa, mutta herkkusienestä on hyvä aloittaa.

Tämä alla oleva ohje on kirjoitettu muistiin Gordon Ramsayn ohjelmasta ja tätä meillä on syöty valokuvan päivämäärän mukaan 25.6. Tämä on taas ruoka, jossa ei ole mitään ylimääräistä vaan tarkkaan valittuja aineksia, jotka yhdessä muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Ja olipahan varmaan ensimmäinen kerta kun onnistuin paistamaan kyljykset sopivasti – ei yli! Höystö toimii myös sellaisenaan kasvisruokana riisin kanssa tarjottuna.



paprikahöystö:
2 rkl oliiviöljyä
2 punaista paprikaa
1 punasipuli
suolaa
mustapippuria
1 rkl ruokokidesokeria
2 rkl punaviinietikkaa
kourallinen basilikanlehtiä

kyljykset:
3 paksua kyljystä
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
pari timjaminoksaa
2 valkosipulin kynttä
30 g voita

1. Valmista ensin paprikahöystö. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Huuhtele paprikat ja viipaloi ne. Kuori ja viipaloi sipuli.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kypsennä kasvikset siinä. Mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla
3. Lisää pehmeiden kasvisten joukkoon punaviinietikka ja kiehauta se nopsaan. Laske lämpöä ja lurauta joukkoon hieman oliiviöljyä. Hauduta pari minuuttia. Hienonna basilikan lehdet ja sekoita ne valmiin höystön joukkoon. Nosta pannu levyltä, peitä kannella ja jätä odottamaan
4. Mausta kyljykset suolalla ja pippurilla. Kuumenna öljy pannussa ja lisää sen joukkoon timjaminoksat ja kuoritut valkosipulin kynnet. Sulata joukkoon voi
5. Paista kyljyksiä rasvaseoksella valellen 3-4 minuuttia puoleltaan. Jätä vetäytymään hetkeksi ennen tarjoamista
6. Tarjoa kyljykset paprikahöystön, kyljysten kanssa paistettujen valkosipulien ja riisin kera

Täytetyt letut

Kevättalvella tein täytettyjä lettuja ihan arkiseksi ruuaksi lastenkin ollessa paikalla. Hieman epäilin että vastalauseita saan kuulla molemmilta, mutta positiiviseksi yllätyksekseni molemmat söivät lettuja mielihalulla! Tuolloin tein pienemmän taikinan, johon käytin koko jauhelihapakkauksen. Siitä annoksesta ei oikein neljälle hengelle riittänyt, joten annosta oli suurennettava. Lihan määrää en halunnut lisätä, vaan jatkoin nyt täytettä riisillä ja porkkanalla. Jälleen epäilin vastalauseita, mutta myös tämä täyte upposi lapsiin ihan kohtuullisella menestyksellä. Nyt nämä tulivat jäädäkseen! 

12 kpl

letut:
8 dl maitoa
2 munaa
0,5 tl suolaa
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
2-3 dl vehnäjauhoja
3 rkl öljyä

täyte:
1,5 dl keittämätöntä riisiä
1 sipuli
2 porkkanaa
400 g jauhelihaa
200 g tuorejuustoa (esim. yrtti-valkosipuli)
vajaa 1 dl vettä
suolaa
mustapippuria

lisäksi:
2 dl juustoraastetta

1. Valmista taikina sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Jätä turpoamaan täytteen valmistamisen ajaksi
2. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan ja jätä odottamaan
3. Kuori ja hienonna sipuli ja kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi
4. Ruskista jauheliha omassa rasvassaan. Lisää pannulle ruskistuksen loppuvaiheessa sipuli ja porkkanaraaste ja kuullota ne pehmeiksi.
5. Lisää jauhelihaseoksen joukkoon tuorejuusto, ohenna seosta vedellä. Mausta suolalla ja pippurilla
6. Paista letut suurella pannulla ja nosta valmiit odottamaan
7. Annostele täytettä letun keskelle ja kääri lettu rullalle. Nosta letturullat uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste ja kypsennä rullia vielä 200-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia

Kurkkurelish

Yksi hyvä puoli (ainakin) betonielementtivuokrakämppäpömpelissä elämisessä on: lasitettu parveke! Parveke pysyy siistinä koko kesän - ja talven myös. Lasien ansiosta parveke on lämmin hyötykasveja varten jo heti toukokuun alussa ja pysyy lämpimänä pitkälle syksyyn. Parveke on kuin pieni kasvihuone olohuoneen naapurina! Parvekkeen voi "sisustaa" ja se tarjoaa suojaisan säilytystilan viljelytarvikkeille myös talven ajan eikä kevään kylvöjä tarvitse aloittaa ruukkujen putsaamisella ja puunaamisella.

Muutamana kesänä olen nyt tuota parvekeviljelyä harrastanut. Chili ja yrtit ovat poikkeuksetta menestyneet loistavasti - niin myös tänä vuonna. Joka kesä täytyy kokeilla aina jotain uutta ja tämän kesän uusi kokeilu onnistui loistavasti! Laitoin keväällä multaan avomaankurkun siemeniä, ne itivät hyvin ja kasvoivat topakoiksi taimiksi. Parvekkeelle päästyään köynnöstävä kasvi valtasi yhden nurkkauksen kokonaan kiipeillen seinäritilää ja kurkulle laittamiani naruja pitkin aivan katonrajaan saakka. Kasvi kasvoi valtavaksi ja teki kukkia mahdottoman määrän!

Ajatus kurkkujen kasvattamiseen lähti esikoisen viime kesäisestä innostuksesta kyseiseen kasvikseen. No, yllättäen kurkut eivät tänä vuonna sitten maistuneetkaan. Kurkkuja on tullut runsaasti: tällä hetkellä parvekkeella roikkuu 13 kpl syöntikuntoisia kurkkuja ja noin kymmenkunta kurkkua olen popsinut salaatin seassa kesän aikana. Mutta satoa siis riittää, ihan purkkiin saakka! Kurkut ovat jo menneet ehkä hieman "ylikypsiksi" maustekurkuiksi säilömiseen, päätin nyt tänä vuonna kokeilla kurkkusalaatin tekoa. Ohje oli helppo (Viherpiha 8/2013), lopputuloksesta en vielä osaa sanoa muuta kuin että hyvin ainakin kiinteytyi viileässä. Maistellaan kun eestytään.



n. litra valmista kurkkusalaattia

1,5 dl vettä
1,5 dl etikkaa
3 rkl karkeaa suolaa
15 kokonaista valkopippuria
1,5 rkl sinapinsiemeniä
pala inkivääriä
1 kg avomaankurkkuja (tai kesäkurpitsaa)
150 g sipulia
muutama valkosipulin kynsi
2 rkl kuivattua tilliä
4,5 dl hillosokeria

1. Kiehauta vesi, etikka ja mausteet. Sekoittele kunnes suola on liuennut. Nosta kattila pois levyltä ja jätä maustumaan
2. Pese kurkut ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit
3. Siivilöi mausteliemi ja nosta kasvikset liemen sekaan. Lisää sokeri ja tilli. Sekoita hyvin, kuumenna ja anna kiehua muutama minuutti
4. Sekoita seos tasaiseksi ja jaa puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkihin. Säilytä viileässä

Broileripyöryköitä ja spagettia

Kauheaa miten nuo otsikon broileripyörykät tuovat mieleen työpaikan ruokalistan! Suuressa pastakeittokirjassa puhutaankin kanapullista, jotka kyllä kuulostavat paljon miellyttävämmältä. Mutta koskapa käytin broileria niin broileria saa sitten otsikossakin olla! Jättäkää asia huomioimatta, nämä eivät ole einestä vaan kotitekoisia ”kanapullia”.

Taannoisen onnistuneen broileripyörykkä- eli –pullakokeilun innoittamana ostin taas broilerin jauhelihaa ja tein tällä kertaa pyörykät italialaiseen henkeen ja tarjosin ne spagetin kera. Parvekkeelta saksitut tuoreet yrtit maustoivat sekä pyörykät että kastikkeen ihanan raikkaasti. Ohje on siis Suuresta pastakeittokirjasta – mutta jälleen kerran hieman tuunattuna.



4-5 annosta

400 g broilerin jauhelihaa
1 dl parmesaaniraastetta
2 dl korppujauhoja
2 valkosipulin kynttä raastettuna
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
ripsaus mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl salviasilppua (tai 1 tl kuivattua)
1 rkl persiljasilppua (tai 1 tl kuivattua)

kastike:
luraus oliiviöljyä
1 sipuli
2 prk tomaattimurskaa
1 rkl basilikasilppua (tai 1 tl kuivattua)
2 laakerinlehteä
suolaa ja mustapippuria

lisäksi:
spagettia
(tuoretta oreganoa)

1. Sekoita lihapullataikinan ainekset kulhossa hyvin sekaisin. Pyörittele pulliksi ja jätä odottamaan
2. Valmista tomaattikastike: Kuori ja silppua sipuli. Kuumenna öljy paistokasarissa ja kuullota sipuli pehmeäksi. Kaada pannulle tomaattimurska. Mausta suolalla, mustapippurilla ja yrteillä. Kuumenna kiehuvaksi
3. Laita broileripullat kypsymään tomaattikastikkeeseen noin 20 minuutiksi. Kääntele välillä
4. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
5. Tarjoa kastike ja pullat spagetin ja oreganon kera

Fettuccinea kesäkurpitsan ja rapean basilikan kera

No nyt tuli kokeiltua jotain uutta! Kesäkurpitsassa ja pastassa nyt ei ole sinällään mitään erikoista, mutta tuo basilikan paistaminen oli uusi juttu. Maku oli kyllä yllättävän mieto, mutta rakenne mukavan rapsakka. Pasta maistui ihan semmoisenaankin, eli tuo basilikan paistaminen ei ole välttämätöntä. Basilikaa voi toki lisätä pastan joukkoon tuoreena silppunakin. (Ohje: Suuri Pastakeittokirja)



3 annosta

reilu 1 dl oliiviöljyä
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
250 g fettuccinea
30 g voita
1 valkosipulin kynsi
250 g kesäkurpitsaa
vajaa 1 dl parmesaaniraastetta
(suolaa)
mustapippuria

1. Kuumenna öljy pienessä pannussa. Laita muutama basilikan lehti kerrallaan öljyyn ja paista noin minuutin verran kunnes lehdet ovat rapeita. Nosta talouspaperin päälle odottamaan.
2. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
3. Raasta kesäkurpitsa ja kuori valkosipulin kynsi. Sulata voi pannussa ja kuumenna se vaahtoavaksi. Raasta valkosipulin kynsi voin joukkoon ja kypsennä sitä hetkinen kunnes se alkaa tuoksua voimakkaasti. Lisää pannulle kesäkurpitsaraaste ja kypsennä sitä parisen minuuttia. Sekoita joukkoon parmesaaniraaste ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla
4.Ota desin verran pastan keitinvettä syrjään. Valuta kypsä pasta ja kaada se pannulle kesäkurpitsaseoksen joukkoon. Sekoita hyvin ja lisää tarvittaessa keitinvettä mikäli seos tuntuu liian sakealta.
5. Tarjoa ruoka rapeiden basilikan lehtien kera

Valkosuklaa-persikkapiirakka

Kesäloma ja aikaa leipoa! Pikkuleipurit pääsivät taas vauhtiin ja persikkapiirakka valmistui käden käänteessä. Pohjan tein vanhalla tutulla ohjeella ja täytteen ohjeen nappasin jostain leikkaamastani lappusesta, jonka olen jo onnistunut kadottamaan. Maistui meille ja maistui kahvitteluvieraille.



pohja:
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
125 g voita
1 dl turkkilaista jogurttia
1 muna

täyte:
3 dl turkkilaista jogurttia
1 muna
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata
1 prk persikoita

1. Valmista pohja: sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee keskelle kuoppa. Sulata voi toisessa kulhossa ja sekoita siihen jogurtti ja muna. Kaada jogurttiseos kuiva-ainekulhoon ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
2. Valmista täyte: mittaa jogurtti kulhoon ja sekoita sen joukkoon muna, sokeri ja vaniljasokeri. Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi ja sekoita sekin jogurtin sekaan. Kaada täyte pohjan päälle
3. Viipaloi persikat ja asettele viipaleet jogurttitäytteen päälle.
4. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoamista.

Parsat pekonissa

Parsakausi ei ehkä enää ole aivan parhaimmillaan, mutta ehkäpä näitä herkkupaloja vielä tänäkin kesänä ehtisi kokeilla! Kaksi loistavaa raaka-ainetta kieputellaan liki toisiaan ja lämmitellään puugrillin hehkussa. Loistavaa! Näitä tein ensimmäisen kerran vappuna (kun grillailimme kevyen lumisateen jälkeen raikkaassa kevätsäässä). Ohjeen löysin Cebicin keittiöstä.



1 nippu vihreää parsaa (9 parsatankoa riittää)
1 pkt pekonia

1. Napsauta parsoista puumainen tyviosa pois.
2. Kieputa jokaisen parsan ympärille pekoniviipale
3. Grillaa kunnes pekoni on kypsää, parsa saa jäädä napakaksi

Pepperoni-paprikapasta

Nopsaa ja näppärää pastaa tuli puputettua kevään mittaan melkoisen paljon. Kiirettä, väsymystä ja tarvetta päästä ulkoilemaan aina kun vain on suinkin mahdollista. Pasta istuu vaivattomuutensa vuoksi tuohon yhdistelmään kuin nyrkki silmään. Tässä peruskiva ja –hyvä ohje, jossa raikkaat tuoreet yrtit taittavat kivasti voimakkaita paprikan ja pepperonin makuja. (Ohje: Suuri pastakeittokirja)



2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
100 g salamimakkaraa (käytin pepperonia)
1,5 punaista suippopaprikaa
1 prk tomaattimurskaa
1 dl vettä
tuoreita yrttejä (minulla persilja ja basilika)
(suolaa ja mustapippuria)
spagettia

1. Kuori ja hienonna sipulit ja leikkaa makkara ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuleita hetkinen. Lisää pannulle makkara ja jatka kypsentämistä, kunnes sipulit ovat pehmeitä ja makkaroiden rasva on sulanut
2. Suikaloi paprika ja lisää suikaleet pannulle. Laita kansi päälle ja kypsennä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia
3. Laita pastavesi kuumenemaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
4. Lisää pannulle tomaattimurska ja vesi. Kuumenna ja keittele vartin verran, kunnes nestettä on haihtunut ja kastikkeen koostumus on sopiva
5. Mausta tuoreilla yrteillä ja tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa spagetin kera

Makeat sitruunaneliöt

Pitkä (kuuma) kesäloma on aluillaan ja pikkuhiljaa keittiöhommat alkavat kutsua puoleensa! Päivät kuluvat kotona arkisesti lasten kanssa touhutessa ja ulkoillessa, mitään suurempia reissuja ei ole tarkoituksena tehdä. Kotiin ja lähiympäristöön täytyy siis keksiä mukavaa tekemistä. Onneksi pikkukokit ovat aina valmiita leipomaan! Ja tietenkin myös syömään itse tehtyjä leivonnaisia!

Tämän kesän ensimmäinen leivontasessio oli sitruunanraikas. Ihanaa fariinisokerilla makeutettua kauranrapsakkata taikinaa ja kirpeän makeaa täytettä. Täydellinen yhdistelmä ja nopsa toteuttaa lastenkin kanssa. Ja varsinkin kun pikkukokit ovat kasvaneet ja alkavat olla melkoisen käteviä käsistään! Minä vaan neuvon ja pojat tekevät! (Ohje: Pirkka 4/2014)



120 g voita
1,5 dl fariinisokeria
2,5 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa

täyte:
1 prk (397g) makeutettua kondensoitua maitoa
1 sitruuna (0,25 dl mehua ja 2-3 tl sitruunankuoriraastetta)

1. Sekoita huoneenlämpöinen pehmeä voi ja fariinisokeri kulhossa tasaiseksi. Mittaa kulhoon kaurahiutaleet, vehnäjauho, leivinjauhe ja suola. Nypi tasaiseksi.
2. Vuoraa noin 20x20cm kokoinen matala vuoka leivinpaperilla ja painele reilu puolet muruseoksesta vuoan pohjalle
3. Kaada kondensoitu maito kulhoon. Sekoita joukkoon sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu. Kaada täyte pohjan päälle ja ripottele loput muruseoksesta pinnalle
4. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia
5. Anna jäähtyä ja leikkaa pieniksi neliöiksi. Neliöt ovat parhaimmillaan viileinä.

Gordonin bbq-soosi

Grillikausi alkaa olla kohta parhaimmillaan ja juhannusmenut suunnittelun alla. No, toisilla on ja toisilla ei. Täällä vielä arvotaan joudutaanko olemaan kaupungissa vai päästäänkö mökille luonnon helmaan.

Vaan grillatahan voi toki kaupungissakin. No, toiset voi ja toiset ei. Kerrostalossa vähän hiljaisempaa tuo grillailujutska. On meillä tuossa pihalla grillipaikka, mutta ei houkuttele mennä ruokaa laittamaan neljän betonimöhkäleen keskelle kun joka toisessa ikkunassa on joku kyttäämässä ja koko pihan lapset pyörii leikeissään ympärillä. Joskus käydään vanhempien luona grillihommilla, mutta yleensä sit ihan vaan makkaraa tai valmista pihviä.

Vaan onneks paahtokylkeä voi tehdä uunissakin! Ja hyvää tulee niinkin. Varsinki tämän Gordonin soosiohjeen kans (ohje kirjoitettu muistiin pikaisesti ohjelmasta Gordon kokkaa tykimmin – edelleenkään en vaan mitenkä voi ymmärtää tuon ohjelman nimeä!!!). Rillatkoon ken voi ja paistakoon uunissa ken ei. Pääasia että kokeilette!



1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 reilu rkl fariinisokeria
1 tl savupaprikajauhetta
1 rkl valkoviinietikkaa
luraus worchestershirekastiketta
2 rkl ketsuppia
suolaa ja mustapippuria

1. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi öljyssä pienessä kattilassa
2. Lisää fariinisokeri ja paprikajauhe ja kypsennä seosta minuutin ajan
3. Lisää etikka, worchestershirekastike ja ketsuppi. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta kattila pois levyltä. Mausta suolalla ja pippurilla

Parsa-muna-hyydykkeet

Parsakausi on lyhyt mutta herkullinen! Kananmuna ja parsa ovat hyvä parivaljakko jolle parmesaani ja mustapippuri antavat lopullisen kruunun. Munakasta on tehty ja nyt melkeinpä samat ainekset taipuivat annosvuokiin ja uuniin. Huomattavasti helpompi valmistaa, tosin kypsennys meni itsellänikin tässä hieman yli. Varovaisuutta siis, ylikypsä ruskistunut kananmuna ei ole herkkua. Tämän voi huoletta jättää pehmeän löysäksi – niin kuin pannulla valmistettu munakaskin olisi hyvä jättää! (Ohje: Maku 4/2014)



6 annosta

200 g vihreää parsaa
1 sipuli
7 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
1 dl parmesaaniraastetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria
ripaus mustapippuria
öljyä

1. Huuhtele parsat ja katkaise niistä puumainen tyviosa pois. Paloittele parsat ja keitä niitä parisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja jätä odottamaan
2. Kuori ja silppua sipuli ja kuullota se pehmeäksi öljyssä pannulla. Nosta odottamaan
3. Riko munat kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki. Sekoita joukkoon kerma, parmesaaniraaste, suola, sokeri, mustapippuri ja kuullotettu sipuli. Sekoita tasaiseksi
4. Voitele kuusi pientä annosvuokaa ja jaa munaseos niihin. Jaa parsapalat vuokiin. Voit valmistaa hyydykkeen myös isompaan vuokaan (koko noin 20x30 cm)
5. Kypsennä 175 asteessa 20-30 minuuttia (isoa vuokaa 30 minuuttia), kunnes munaseos on kokonaan hyytynyt.

Peruna-broilericurry

Muutamalla edellisellä käynnillä kirjastossa olen täyden lastenkirjakorin päälle napannut vielä yhden keittokirjan itselleni. Ihan silleen vaan mutu-tuntumalta, ilman pläräilyä tai tutkailua. Viimeksi silmiin sattui Annie Nicholsin Perunakirja. Jos kirjan nimi on perunakirja, niin oletuksena on että se on ihan täyttä tavaraa: mutkatonta, kaunistelematonta, nimensä mukaista. Mietin mielessäni kuinka perunasta voikaan saada kokonaisen keittokirjan aikaiseksi.

Helposti näköjään! Kirja pursusi mukavia ohjeita alkaen perunoiden kypsentämisestä eri tavoin ja loppuen ruokiin joissa peruna ei ehkä ollutkaan enää pääosassa. Monta liimalappusta laitoin kirjan väliin merkiksi ja toukokuun kiireissä olen harmikseni ehtinyt testata vain yhden.

Onneksi tuo yksi oli sitten sitäkin maukkaampi!! Yllätyin ruokaa syödessäni siitä, että minä – vannoutunut lihansyöjä – etsiskelin ruuasta juurikin noita perunanpalasia eikä broileri ollutkaan se pääjuttu. Eli toimii hyvin kasvisruokanakin kun lisää vaan perunan määrää. Ohje on luonnollisesti taas vähän mukailtu alkuperäisestä.



2 rkl öljyä
600 g broilerin paistileikkeitä
1 rkl punaista currytahnaa (tai maun mukaan)
400 g kookosmaitoa
1,5 rkl kalakastiketta
1,5 rkl fariinisokeria
300 g perunoita
3 pientä kevätsipulia varsineen
puolikkaan limen mehu
(tuoretta korianteria)

1. Paloittele paistileikkeet reiluiksi paloiksi ja ruskista ne öljyssä pannulla. Nosta syrjään.
2. Laita currytahna pannulle ja kuumenna sitä vajaan minuutin verran hämmennellen. Lisää pannulle kookosmaito, kalakastike ja sokeri ja sekoita hyvin
3. Lisää broileripalat ja kuumenna kiehuvaksi
4. Kuori ja paloittele perunat ja lisää ne pannulle. Lisää myös suola
5. Laita kansi päälle ja kypsennä currya 15-20 minuuttia kunnes perunat ovat pehmeitä
6. Sekoita valmiin ruuan joukkoon kevätsipuli ja mausta kastike limemehulla ja tuoreella korianterilla