Granola

Rouskuvaa, paahteista, siemeniä, pähkinöitä, hiutaleita. Kuulostaa hienolta ja terveelliseltä! Mutta jotain tuttua tässä nyt on, aivan kuin olisin törmännyt ilmiöön jo joskus kauan aikaa sitten. Ihan kuin olisin tätä syönyt jo hoidossa ollessani ja kouluikäisenä kotona. Silloin maidon kanssa. Mutta silloin sen nimi ei ollut granola, vaan mysli. Ja se kirjoitettiin hienosti saksalaisella y:llä. Müsli. Tai niin kuin ite sen pienenä luin: miisuli.

Tänä päivänä kaikki pitää tehdä itse. Että tietää mitä suuhunsa laittaa ja ennen kaikkea että kukaan teollinen tyyppi ei päätä sitä mitä kukin suuhunsa laittaa. Valinnan vapautta sitä olla pitää ja tietenkin lisäaineettomuutta. Siksi granola on nyt niin sanotusti pop. Ja onhan se ollut jo pitkään, mutta koska minä en koskaan kulje trendien aallonharjalla vaan pikemminkin laskuveden mukana niin nyt olen minäkin sitten tämän ”uutuuden” kokeillut ja hyväksi havainnut.

Ajatus lähti siitä kun löysin soijajogurtin iltapalapöytääni. Sitä en enää muista miksi valitsin soijajogurtin tavallisen maitopohjaisen sijaan – olisikohan siinä kalori-hiilari-proteiinikokonaisuus ollut jollain tapaa suotuisa. Jogurtin kanssa söin marjoja ja kaipasin siihen kaveriksi jotain rousketta. Samoihin aikoihin ostin useammanlaisia siemeniä tehdäkseni siemennäkkäriä ja ikään kuin samaan hengenvetoon tein tämän granolan.

Ja hyväähän siitä tuli! Koska halusin välttää turhia kaloreita, laitoin granolaan vain hieman öljyä ja makeudeksi joululahjaksi saamaani inkiväärisiirappia. Marjojen makeus ja jogurtin pehmeys riittivät hyvin muodostamaan kivan kokonaisuuden iltapalalle. Ohjeen otin Kotivinkistä 5/2016 hieman tosin muokaten. Muokkaaminen onkin helppoa ja lisää makua saa erilaisista pähkinöistä tai kuivatuista marjoista ja hedelmistä.



7 dl hiutaleita (kaura-, speltti-, tattari- yms.)
3 dl siemeniä (auringonkukan-, kurpitsan-, pellavan yms.)
1 dl kookoshiutaleita tai –lastuja
1 dl rouhittuja pähkinöitä tai manteleita
ripaus suolaa
(kanelia ja kardemummaa)
1-2 dl omenamehua
n. 3 rkl oliiviöljyä
n. 3 rkl siirappia tai hunajaa

Sekoita kuivat ainekset ja omenamehu kulhossa tasaiseksi ja levitä ohueksi kerrokseksi uunipellille. Lorauta päälle oliiviöljy ja siirappi. Paahda 175-asteisessa uunissa 15-30 minuuttia välillä sekoitellen kunnes seos saa hieman väriä ja alkaa tuoksua paahteiselta. Jäähdytä ja säilytä tiiviissä purkissa.

Mansikkavispipuuro

Vispipuuro on viimeisen päälle perinteitä kunnioittava ruokalaji. Lapsena sitä syötiin usein ja se oli vahvaa, tiivistä ja hyvin puolukkaista ja vaati kaverikseen hampaissa rapsuvan kerroksen sokeria ja paljon kylmää maitoa. (Lopetin maidon juomisen aivan pienenä kun en siitä tykännyt, mutta puolukkapuuroon, muroihin ja weetabixeihin lapsena maitoa silti laitoin. Ihan vaan tällainen off topic –huomio tähän väliin)

Vispipuuroa olen perinteitä kunnioittaen lapsilleni tehnyt aivan pienestä pitäen ja hyvin se heille maistuukin! Vahva puolukan hapan maku ei kuitenkaan uppoa, joten aika laimeaan liemeen puuron tätä nykyä keitän. Nyt Kotivinkissä (5/2016) huomasin mansikkaisen vispipuuron ohjeen ja pitihän sitä tietenkin kokeilla.

Tästä puurosta oli happamuus kaukana!! Puuro oli todella makeaa ja ensimmäinen ajatus oli että söisin vaahtokarkkipuuroa. Tuossa alla olevassa ohjeessa sokerin määrää on vähennetty alkuperäisestä. Meillä vispipuuroa on syöty aamu- ja iltapalana, mutta tämä versio en selvästikin enemmän jälkiruokatyyppinen herkku joka kruunaa kyllä hienosti kotoisen mutta juhlavan aterian.



7 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
5 dl mansikoita
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
vaniljaa (tankoa, rouhetta, uutetta, -sokeria)
2 dl vispikermaa

1. Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi
2. Vispilöi sekaan mannasuurimot, mansikat, sokeri, suola ja vanilja
3. Keitä hiljalleen välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Jäähdytä kylmäksi
4. Vatkaa vispikerma kuohkeaksi ja vatkaa myös puuro vatkaimella ilmavaksi
5. Kääntele kermavaahto varovaisesti puuron joukkoon

Nutellabanaanit

Kesä on allekirjoittaneen synttärijuhlien aikaa! Lapsena synttäreille saatiin aina juuri ja juuri kesän ensimmäiset mansikat kakun päälle. Tänäkin vuonna kakku oli suunnitelmissa, mutta toisin kävi. Vietimme juhannusta mökkeilyn merkeissä. Ajelin pari ihanaa pyörälenkkiä nauttien lämpimästä kesäsäästä ja luonnosta. Sunnuntaiaamuna penkiltä noustessani selkää vihlaisi ja tiesin jo mitä tuleman pitää. Noidannuoli veti liikkumisen työlääksi ja selän särkyiseksi yllättävän pitkäksi aikaa.

Synttärikakku jäi siis tekemättä, mutta helppoa herkuttelua kuitenkin oli luvassa. Grillailtiin takapihalla makkara-halloumi-paprikavartaita ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Lisukkeena oli uusia perunoita ja salaattia. Ruokailun ajaksi laitoin grilliin banaanit kypsymään jälkiruuaksi. Ohjeen nappasin viimeisimmästä Maku-lehdestä. Itse en banaanista tykkää, mutta muille nämä imellykset maistuivat. Minä söin tyytyväisenä jäätelöä ja siemailin jääkylmää kuohuviiniä. Sitten olikin aika jo mennä taas vaakatasoon selkää lepuuttamaan.



banaaneja
nutellaa
(suola)pähkinöitä

1. Leikkaa banaanien kuoresta kapea suikale päältä pois ja koverra banaania hieman
2. Täytä syvennys nutellalla
3. Rouhi pähkinät ja ripottele rouhe nutellan päälle
4. Kääri banaanit folioon ja grillaa pehmeiksi ja lämpimiksi. Lisänä voi tarjota vielä vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta

Parsa-mozzarellasalaatti

Tein taannoin parsaleipiä – yksikseni kotona vappua viettäessäni. Aineksia jäi yli ja jostain idean nähneenä tein rääppeistä seuraavana päivänä salaatin. Tässä ei nyt olekaan mitään uutta ja ihmeellistä – leipien ainekset koottiin salaattipohjan päälle. Jos leipäelementin tähän vielä haluaa, niin vaaleasta leivästä voisi paistaa krutonkeja salaatin päälle (tai laittaa salaatinlehtiä noiden leipien päälle). Sama ruoka eri muotoisena – hyvää kummallakin tavalla!



salaattia maun mukaan
vihreää parsaa
prosciuttoa
mozzarellaa

yrttiöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
0,25 dl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl sitruunankuoriraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsoista puumainen tyviosa. Kuori paksut parsat, ohuet voi käyttää kuorimatta. Huuhtaise parsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda parsoja 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes ne ovat hieman pehmeitä
2. Valmista parsojen kypsyessä yrttiöljy: mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen mittakannuun ja surauta tasaiseksi seokseksi
3. Huuhtele ja revi salaatti tarjoiluastiaan. Levitä salaatin päälle parsapalat.
4. Revi mozzarella paloiksi ja pienennä myös ilmakuivatut kinkkusiivut repimällä. Asettele mozzarellat ja kinkut salaatin päälle.
5. Valuta lopuksi salaatin päälle yrttiöljyä

Sitruunapolentaa, pekonia ja sieniä

Tein tällaista sitruunapolentaa jo aikaa sitten – muistaakseni talven paukkupakkasilla. Löysin ohjeen Henri Alenin keittokirjasta ja nautiskelin yllättävän hienosta sitruunan ja parmesaanin maustamasta puurosta uunissa haudutellun broilerinkoipipadan kanssa.

Nyt vietin ensimmäisen kesälomapätkän viimeisiä päiviä yksikseni kotona. Sääennuste lupasi tuulta, sadetta ja ukkosta ja sitä todellakin oli tarjolla! Eli olin pakotettu viihtymään sisätiloissa. Muutama pakollinen kropanlepuutuspäivä tekikin kieltämättä hyvää viikon touhuamisen jälkeen.

Yksin kotona oleminen tarkoittaa vapaita käsiä keittiössä! Ostoskori kaupassa sisälsi juustoja, kasviksia, graavilohta, pekonia, avokadoja ja ilmakuivattua kinkkua. Kaikkea sitä mitä on aivan turha laittaa tarjolle silloin kuin muu väki on kotona. Oli siis aika herkutella!

Mieleni on tehnyt sieniä jo jonkun aikaa, mutta sopivaa saumaa ei ole sattunut. Mutta nyt oli sienten aika. Kuivattujen tattien parhaat kaverit ovat pekoni ja timjamia ja noiden kaikkien uusi paras kaveri on sitruunapolenta! Aivan uskomaton makumaailma täynnä pehmeää umaamia sienistä, pekonista ja parmesaanista ja pehmeyden leikkasi ihanasti kirpeä sitruuna ja napakka mustapippuri. Mahtava pikaruoka, jonka voi tehdä luonnollisesti myös herkkusienistä tai siitakkeista metsäsienten puuttuessa.



polenta:
3,5 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
0,5-1 sitruunan mehu
0,5 dl parmesaaniraastetta
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria

sieni-pekoniseos:
4-5 viipaletta pekonia
2 kourallista kuivattuja herkkutatteja
pieni nokare voita
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamisilppua
1 rkl tuoretta persiljasilppua

1. Laita ensimmäisenä sienet pehmenemään veteen (tai puhdista ja hienonna tuoreet sienet). Paloittele pekoni ja hienonna yrtit. Jätä odottamaan
2. Kuumenna kanaliemi kattilassa ja vispaa polentasuurimot joukkoon. Pienennä lämpöä ja keitä viitisen minuuttia sekoitellen huolellisesti
3. Lisää polentaan sitruunamehu, voi ja parmesaani. Sekoita hyvin ja jätä miedolle lämmölle kypsymään vielä viideksi minuutiksi. Sekoita välillä
4. Polentan kypsyessä, paista pekonit pannulla kypsiksi. Purista sienistä neste, hienonna niitä halutessasi ja lisää ne pannulle pekonien joukkoon. Lisää pannulle myös nokare voita ja paista viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon yrtit
5. Mausta sienet ja polenta suolalla ja pippurilla ja nauti ruoka heti

Suklaa-kookospallot

Viikonloppu lasten kanssa kotona. Vettä sataa ja kiukuttaa. Seuraavana päivänä on vielä märkää ja vieläkin kiukuttaa. Mikään tekeminen ei riitä, eikä mikään ole kivaa ja äiti on jälleen kerran maailmankaikkeuden pahin olento!

Pikkuhiljaa kiukkuinen olo alkoi tarttua minuunkin ja minusta todellakin oli vaarassa tulla se maailmankaikkeuden pahin olento. Maassa oli melkein rauha kun hiippailin taloyhtiön pienelle kuntosalille ajamaan intervallia ja puhisemaan enintä kiukkua pois. Ei onnistunut edes puolituntinen rauhaa, vaan johan kiukkuamista ulkoistettiin sinne saakka puhelinlinjoja pitkin. Laitoin puhelimen äänettömälle ja lisäsin kierroksia pyörään. Pian hiki valui ja pihinä ja puhina alkoi tehdä tehtävänsä.

Kotiin palattuani kiukun aiheita alettiin käsitellä uudelleen ja onneksi olin nyt rauhan tilassa (zen-tilaksi tätä ystäväni kanssa kutsumme – tila jolloin on jo niin kypsä, että kaiken pystyy päästämään ohi, niin kuin vesi valuisi ankan selästä). Purpatus ja vinkuna jatkui ja minä suuntasin keittiöön paistelemaan broileria arki-illan helpotukseksi. Paistinpannun sihinä ja liesituulettimen hurina peittivät enimmät vinkunat ja ihan salaa siinä ruuanlaiton ohessa tein vielä sarjan keppijumppaa! Kukaan ei huomannut eikä arvannut että äitillä on nyt vähän omaa aikaa meneillään!

Siitäpä se kiukkuaja sai pikkuhiljaa kiukkunsa kihistyä ja siirtyi pihalle jalkapalloineen. Minä lopettelin ruuan laiton ja jumppaamisen. Nyt oli aika ottaa esille hyvän mielen ainekset, eli kaurahiutaleet, sokeri ja voi. Kiukkupussikin palaili sisälle ja teki säyseänä taikinan, minä pyörittelin pallerot ja lapseni Säyseys Aurinkoinen kieritteli pallerot kookoshiutaleissa.

Sitten alkoi odotus että pääsee maistamaan! Ja kyllä vaan hyvää kannatti odottaa - nämä maistuivat rauhalle ja rakkaudelle! (ohje Maku 7/2015)



3 dl kaurahiutaleita
1 dl ruokokidesokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
0,25 tl suolaa
100 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl jäähtynyttä vahvaa kahvia (en laittanut kun taikina oli melko kostea)
2 dl kookoshiutaleita

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa
2. Lisää joukkoon voi ja kahvi ja nypi tasaiseksi
3. Muotoile taikinasta palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa
4. Nosta pallot jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi ennen tarjoamista

Veriletut

Joensuussa on viime vuosina kouluissa pidetty retroruokaviikkoja, jolloin lapsia on tutustutettu esihistoriallisen ajan – eli -70 ja -80 –lukujen – kouluruokakulttuuriin. Tuolloin tarjolla on ollut esimerkiksi kanaviillokkia, perunavelliä, uunilohta, sianlihakastiketta, silakkapihvejä, maksalaatikkoa ja verilettuja. Itse työskentelen Kontiolahdella ja siellä kuuden viikon ruokalistalta löytyy ihan näin moderninakin aikana perunavelli, sianlihakastike ja maksalaatikko ja kaikki maistuvat lapsille hyvin. Kotona ruokalistalta löytyy myös kanaviillokki, silakkapihvit ja uunilohi. Nyt uusimpana kokeiltiin sitten myös verilettuja.

Veriletut eivät kouluaikana minulle maistuneet. Muistelen että lisukkeena oli perunamuusia ja puolukkahilloa. Letut itsessään olivat paksuja ja sitkeitä – aivan kuin teolliset pinaattiletut nykyäänkin. Kotona veriletut olivat kuitenkin lapsuudessani yksi suosikkiruokani. Äiti paistoi letut itse ja ne olivat ohuita ja maukkaita. Lisukkeena verilettujen kanssa meillä oli makaronia ja kananmunakastiketta (eli valkokastiketta jonka seassa oli keitettyä kananmunaa). Omassa keittiössänikin paistelin verilettuja silloin tällöin siihen aikaan kun kaupoissa oli myynnissä näppärää verilettutaikinajauhetta. Sitten sen valmistaminen loppui ja siihen loppui myös verilettujen tekeminen. Koska hei, tiesittekö että veriletut tehdään VERESTÄ?!?!

No joo. Ajatus on muhinut mielessäni melkein 15 vuotta kunnes kampaajalla asia tuli puheeksi. Sen jälkeen rohkaisin mieleni ja ostin pakastealtaasta veripullon ja siirsin sen omaan pakastimeeni. Aikaa kului jokunen viikko ja viimein rohkaisin mieleni taas ja tein verilettuja. Ja ne olivat juuri niin hyvä kuin muistinkin! Ja lisukkeena oli tietysti makaronia (sen verran olin moderni että valitsin täysjyväversion perinteisen valkean sijaan) ja kananmunakastiketta. Lapsetkin söivät – eikä aivan täyttä tyrmäystä tullut.



5 dl verta
3 dl vettä
1 kananmuna
5 dl jauhoja (ohraa ja/tai ruista ja osa voi olla vehnääkin)
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
3 tl sipulijauhetta
ripaus valkopippuria

1. Sekoita ainekset kulhossa ja jätä huoneenlämpöön turpoamaan ainakin puoleksi tunniksi
2. Paista taikinasta lettuja pannulla

Kinuskimokkapalat

Kesäloma on alkanut! Viimeisen koulupäivän aamuna kävimme poikien kanssa hakemassa koululta loistavat todistukset ja stipendit ja suuntasimme kotiin. Pojilla on edessä vapautta useampi viikko kun itse puolestani lomailen hieman pienemmässä mittakaavassa pariin otteeseen. Viimeisen koulupäivän kunniaksi ajatuksenani oli leipoa, mutta koska mummo kutsui meidät iltapäivällä muurikkaletuille, niin leipominen siirrettiin seuraavalle päivälle.

Seuraava päivä olikin osuvampi valinta! Talossa vilisi neljän pojan serkuskaarti ja ääntä ja vauhtia riitti sekä sisällä että ulkona. Iso pellillinen mokkapaloja on omiaan rauhoittamaan menon hetkeksi ja antamaan myös virtaa jatkaa samaa linjaa edelleen.

Mokkapalat eivät ikinä petä. Paitsi joskus kun pohja ei ole kohonnut kunnolla. Ja joskus kun kuorrutetta on liian vähän. Tai joskus kun kuorrute on niin löysää että se valuu reunojen yli. Oikeastaan kokemukseni mukaan mokkapalat menevät useimmin pilalle kuin onnistuvat. Tällä kertaan kaikki sujui kuin unelma! Pohjasta tuli mehevän muheva ja tuorejuustopohjainen kuorrute ei pysty mitenkään valumaan. Taikinan kahvi toi mukaan mokkapalalle ominaisen kahvin maun ja kinuski ja suolapähkinät kivan makean ja suolaisen yhdistelmän. Helppo ja näppärä ohje toteuttaa lasten kanssa yhdessä. (Ohje: Yhteishyvä 2/2016)



pohja:
200 g voita
2 dl kahvijuomaa
5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 rkl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
3 dl sokeria

kuorrutus:
1 prk (2dl) valmista kinuskikastiketta
250 g mascarponea

pinnalle:
1,5 dl suolapähkinöitä

1. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Keitä kahvi ja jätä sekin jäähtymään
2. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja jätä ne odottamaan
3. Vaahdota munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Kääntele vaahdon sekaan voisula, kahvi ja kuivat aineet vuorotellen. Sekoita varovaisesti
4. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Jätä pohja jäähtymään
5. Vaahdota kuorrutuksen aineet vatkaimella tasaiseksi seokseksi ja levitä se jäähtyneen pohjan päälle. Ripottele pinnalle suolapähkinöitä

Raparperi-vadelmapiirakka

No eipähän menny ihan niinkun strömsössä, mutta onneksi muullakin tavalla voi onnistua!

Ensimmäinen yritys. Lasten kanssa leivottiin, ihan vaan muuten vaan viikonloppuna kun ei aikoihin oltu mitään leivottu. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun avasin jääkaapin ja huomasin, että kas, kerma on vielä tuolla jääkaapissa ja piirakka on pellillä menossa uuniin. Paisto, maisto ja todettiin että ei tämä kermaa tarvitsekaan!

Toinen yritys. Äitienpäivänä kannattaa tehdä jotain sellaista jonka on jo aiemmin testannut ja hyväksi havainnut. Leivottiin lasten kanssa, ihan muuten vaan koska oli äitienpäivä ja oltiin mummon ja ukin luo menossa. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun leipomisen ja piirakan paistamisen jälkeen aloin etsiskelemään mikrokupua. Mikrokupu löytyi mikrosta ja sen alta taikinaa varten sulatettu margariini. Ihmettelinkin miksi piirakka meinasi tarttua leivinpaperiin kiinni. Syötyä piirakka tuli, mutta todettiin että kyllä tämä piirakka rasvaa tarvitsee.

Hyvää on kun muistaa laittaa (ainakin melkein) kaikki ainekset. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 3/2016)



pohja:
200 g voita
6,5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
n. 80g mantelijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 sitruuna
2 dl piimää
(2 dl kermaa)
2 kananmunaa

täyte:
1 l raparperipaloja
2 dl vadelmia

muruseos: (reilu satsi vaikka jo pienensin)
50 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
0,25 tl suolaa

pinnalle:
1-2 dl mantelilastuja

1. Sulata voi
2. Sekoita keskenään kuivat aineet
3. Pese sitruuna huolellisesti. Raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste, mehu, piimä, kerma, kananmunat ja voisula kuiva-aineiden sekaan ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille
4. Ripottele taikinan päälle vadelmat ja raparperipalat
5. Sekoita muruseoksen ainekset tasaiseksi seokseksi ja ripottele seos piirakan päälle. Ripottele päällimmäiseksi mantelilastuja
6. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia kunnes piirakka on kypsä ja pinta saanut vähän väriä

Lohicarbonara

”Ihan kuin herkkupastaa (eli carbonara meidän perheessä) mutta tässä on lohta” totesi kuopus kun tätä suuhunsa laittoi. Sisäinen kulinaristini iloitsi pienen sisäisen kulinaristin oivalluksesta ja herkkiksen herkästä makupaletista joka oitis tunnisti carbonaran olemuksen vaikka ihan vaan lohipastana ruuan kanssasyöjilleni esittelin. Samalla tavallaan iloitsin myös kuopuksen herkästä makupaletista, hänkin tunnisti heti että ”tässä on taas tätä yhtä mistä en tykkää” eli parmesaania. Hänkin tunnisti aineksen heti vaikka ihan vaan lohipastaa oli tarjolla. Yhteisessä pöydässä ei valitettavasti aina voi kaikki voittaa ja välillä joutuu taipumaan sellaiseen josta ei tykkää koska se sama juttu voi olla enemmistön herkku.

Meidän pöydän herkkupasta eli carbonara on vähän väärin tehty, sillä se sisältää kermaa ja juustokin voi olla muuta kuin sitä parmesaania. Meidän carbonarassa on pekonia ja kanamunaa, mutta myös valkosipulia ja persiljaa. Eli ei ihan autenttista. Tässä carbonarassa ainekset ovat enemmän oikein, vain sitruuna oli ylimääräistä. Mutta lohi selittää sen. Tuore tilli kävisi tähän mausteeksi aivan yhtä hyvin kuin persilja meidän pekoniseen carbonaraan. Ehkäpä carbonaran olemuksella ei ole suurta merkitystä, pääasia että ruoka on hyvää. Ja tämä todella oli! (Ohje Glorian Ruoka&viini 2/2016 - muokattuna)



1 sitruuna
400 g pastaa
300 g savulohta
3 kananmunan keltuaista
1 dl parmesaaniraastetta
1-2 dl pastan keitinvettä
0,5 tl mustapippuria myllystä

1. Pese sitruuna huolellisesti ja vuole kuoresta suikaleita kuorimaveitsellä
2. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kun keittoaikaa on jäljellä noin 3 minuuttia, lisää sitruunanakuorisuikaleet keitinveteen. Valuta kypsä pasta (ota keitinlientä talteen) ja poista sitruunankuorisuikaleet halutessasi
3. Poista lohesta nahka ja ruodot ja paloittele pienemmiksi paloiksi
4. Sekoita keltuaiset ja juustoraaste kulhossa ja lisää sekokseen pastan keitinlientä vähitellen koko ajan sekoittaen
5. Kaada juustoseos pastan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon myös lohi ja mausta pasta mustapippurilla. Lisää tarvittaessa suolaa

Smoothiekulho

Smoothie on niin kovin trendikästä. Kaikkihan sitä tekee ja syö. Minäkin olen joskus tehnyt, mutta ei vaan ole ollut minun juttuni. Anoppilassa kyläillessämme sain maistaa ensimmäistä kertaa smoothieta kulhosta. Sellaista ihanaa paksua ja täyteläistä jota ei tarvitse hörppiä tai pillillä imeä vaan sen voi kauhoa suuhunsa reilusti lusikalla. Ja tämähän olikin hyvää!

Maku-lehdestä nappasin talteen smoothiekulhon ohjeen. Ohjeessa olleet klementiinit hieman kummastuttivat, mutta kokeilin tehdä ihan (melkein) ohjeen mukaan. Mantelimaitoa en asiakseni tätä varten ostanut vaan käytin ihan tavallista maitoa koska sitä jääkaapissa on aina. Ja eihän tuolla nesteellä ole niin merkitystä, kunhan on jotain vähän notkistamassa seosta. Yhtä hyvin voisi käyttää rahkaa, vaniljakastikkeen jämät, jogurttia ja miksei vaikka piimää. Muunneltavuushan tällaisessa on muutenkin aivan huipussaan: laita sekaan mitä haluat! Jotain marjoja, jotain hedelmää, jotain topakkaa. Anopin tekemässä smoothiessa ”jotain topakkaa” oli härkäpapurouhetta ja toimi loistavasti! Saa samalla kunnon proteiinitujauksenkin vielä vaikka iltapalle.



1 banaani
2-3 klementiiniä
3 dl (manteli)maitoa
4 dl jäisiä pakastemansikoita
1 dl cashew-pähkinöitä

1. Kuori ja paloittele banaani. Kuori ja lohko klementiinit.
2. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi. Kaada kulhoihin ja lisää halutessasi pinnalle vielä hedelmäpaloja tai pähkinöitä
3. Lusikoi parempiin suihin samoin tein

Kukkakaali mac’n’cheese

Mac’n’cheese sisältää kaiken sen mitä salaisesti – enkä ihan niin salaisestikaan – himoitsen: pastaa ja juustoa, toisinaan myös kermaa ja pekonia. Monenlaisia ohjeita olen kokeillut enkä sitä oikeaa ole löytänyt. Cheddaria pitää ehdottomasti olla, se on tämän ruuan sielu. Gruyere ja parmesaani ovat seuraavat suosikkijuustoni tämän tyyppisissä ruuissa, mutta mozzarella ja gouda antavat kosteampaa ja pehmeämpää tuntumaa. Täydellistä komboa en ole löytänyt.

Kunnes nyt. Edessä oli muutaman ainesosan mac’n’cheese-ohje (jota luonnollisestikin hieman vielä sovelsin). Ei kermaa, ei pekonia, vain pastaa ja juustoa. Ja kukkakaalia! Jätin (oletetun) Koskenlaskija-tuotteen kaupan hyllyyn ja otin tilalle perinteisen palan cheddaria. Kova juustoraasteen lisäksi laitoin ruokaan hieman pastan keitinlientä jotta saisin hieman kosteutta ruokaan mukaan.

Ja lopputulos oli tämän kauhan tuottama paras mac’n’cheese ikinä! Ja luulenpa että se salaisuus oli tuo kukkakaali ja sen tuoma raikkaus ja mehevyys. Seuraavan kerran laitan tähän hieman pekonia vielä lisäksi niin luulenpa että etsintä on päättynyt! (ohje: Yhteishyvän ruoka 2/2016)



5 dl pastaa
n. 600 g kukkakaalia
1,5 dl pastan keitinlientä
ripaus mustapippuria
150 g cheddaria
150 g goudaa
korppujauhoa
parmesaania

1. Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen ja keitä sitä 6 minuuttia
2. Paloittele kukkakaali pieniksi kukinnoiksi ja lisää ne pastan joukkoon. Keitä vielä 3 minuuttia
3. Ota talteen 1,5 dl keitinvettä. Valuta pasta ja kaada takaisin kattilaan. Kaada kattilaan myös keitinliemi ja rouhi joukkoon mustapippuria
4. Raasta juustot ja sekoita ne nopeasti pastan ja kukkakaalin sekaan.
5. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja raasta sen päälle vielä parmesaania. Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia kunnes pinta saa kauniin värin

Parsaleivät

Vappuaatto ja tämä herkuttelija herkuttelee yksin kotona. Ei se oikeastaan haittaakaan; en ole juhlijaihminen eikä vapun viettoon kuulu kohdallani mitään erityistä. Lapsille laitan munkit ja ilmapallot ja saatetaan käydä kaupungilla katsomassa vanhojen autojen kulkuetta. Mutta periaatteessa vappu on vain yksi päivä muiden joukossa.

Tänä vuonna lapset ovat vapun isällään, muru on koko viikonlopun töissä ja minä nautiskelen vapaasta viikonlopusta ilman aikatauluja. Sää suosii ja vietin hikisen aamupäivän reippaillen metsässä geokätköilyn merkeissä. Nelituntisen retken päätteeksi eväsleivät ja kahvi maistuivat hyvältä laavun suojissa.

Ansaitun saunan jälkeen tein itselleni iltaruoaksi parsaa. Parsa ei kuulu kanssaeläjieni herkkuihin, joten en kiusaa heitä sillä vaan pistelen herkkupalat omiin suihini silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Joka vuosi tekee mieli kokeilla jotain uutta parsaherkkua ja viimeisimmässä Maku-lehdessä olikin ihanien parsaleipien ohje. Leivät täyttivät odotukset – varsinkin kun lisäsin niihin vielä hieman prociuttoa. Maha tuli täyteen ja huomenna jaksaa taas lähteä polkuja tallailemaan!



vihreää parsaa
maalaileipää
prosciuttoa
mozzarellaa

yrttiöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
0,25 dl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl sitruunankuoriraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsoista puumainen tyviosa. Kuori paksut parsat, ohuet voi käyttää kuorimatta. Huuhtaise parsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda parsoja 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia
2. Valmista parsojen kypsyessä yrttiöljy: mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen mittakannuun ja surauta tasaiseksi seokseksi
3. Lisää uunipellille maalaisleipäviipaleet ja jatka paahtamista vielä viitisen minuuttia kunnes parsa on hieman pehmeää ja leipä rapeaksi paahtunutta
4. Paloittele mozzarella
5. Ota parsat ja leivät uunissa. Leikkaa parsatangot puoliksi.
6. Kokoa leipien päälle ensin prosciuttoa, sitten mozzarellaa ja parsaa. Valuta lopuksi leipien päälle yrttiöljyä

Vohvelit lohitäytteellä

Ihana vapaa viikonloppu! Aamun vietin kaupungilla kampaajalla ihmistäytymässä ja tutkailemassa urheiluliikkeiden outlet-valikoimaa. Oikeasti etsin itselleni uutta treenipaitaa. Ajattelin että menen vaan ja ostan, mutta kolmen kaupan (ja aikaisemmin käydyn yhden) jälkeen en löytänyt etsimääni! Pitäisi olla ensinnäkin musta. Ei mielellään hihaton ja ehkä just just voisi ollakin, kunhan olisi leveät olkaimet eikä painijanselkä ja olisi napakka kainaloista. Sen pitäisi myös olla pitkähelmainen ja vähän semmoinen väljämallinen (helmassa oleva kuminauha tai ”resorityyppinen” juttu olisi kiva) ja avaralla kaula-aukolla että ei tule kuristumisen tunne. Ei blingblingiä, ei neon- tai pastellivärisiä somisteita. Niin ja kohtuuhintainen. Ei löytynyt. Vaikka noin vähillä kriteereillä lähdin etsimään! :D Mutta löysin hiihtopuvun noin -80% alennuksella ja kaksi pipoa alelaarista. Toisen pipon ostin vain sen takia että saan lällätellä sillä esikoiselle. On nimittäin esikoisen must-merkkinen: DC! Äitilläpä on! No on sillä lapsellakin omansa.

Lounaaksi nautitun ihanan kanakeiton jälkeen käytiin kanssaeläjän kera pelaamassa sulkapalloa ja saunottiin. Iltapalaksi/iltaruuaksi tein suolaisia vohveleita tutulla hyvällä ohjeella ja niiden kaveriksi lohitäytteen. Idean tähän nappasin K-ruoka –lehdestä alkuvuodesta, mutta näppituntumalla mentiin.



8 kpl

vohvelit:
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa
3 rkl sokeria
4 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g voita

täyte:
200 g savulohta
1 punasipuli
2 rkl kapriksia
puolikas pieni kurkku
200 g kermaviiliä
2 dl raejuustoa
1 rkl ruohosipulisilppia
1 rkl tillisilppua
ripaus suolaa
mustapippuria

1. Valmista vohvelitaikina: mittaa kuivat aineet suureen kulhoon. Sekoita ja tee keskelle kolo. Sulata voi. Mittaa toiseen kulhoon maito ja sekoita sen joukkoon voisula ja kananmunat. Vispaa tasaiseksi ja kaada seos jauhokulhoon. Sekoita tasaiseksi. Laita kulhon päälle leivinpaperi ja pyyhe ja jätä turpoamaan huoneenlämpöön vähintään kahdeksi tunniksi.
2. Valmista täyte: hienonna savulohi kulhoon. Kuori ja hienonna punasipuli pieneksi silpuksi ja lisää se kapristen kera kulhoon. Pese ja pilko kurkku pieniksi paloiksi. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Jätä odottamaan viileään
3. Paista vohvelit vohveliraudalla ja tarjoa lämpiminä lohitäytteen ja halutessasi myös sitruunan ja keitettyjen kananmunien kera

Marinoidut munat

Kananmunat ovat herkkuani; munakokkelina, kovaksi tai pehmeäksi keitettynä leivän päällä tai ihan semmoisenaan, löysäksi keitettynä tai paistettuna leivän päällä. Munakas on ainoa laji joka ei ole mieleeni, paitsi jos se on pehmeän kermainen ja vain toiselta puolelta paistettu. Kahdelta puolelta paistettu, tiivis ja ruskeapintainen läpykkä, jonka välissä on juustoa ja kinkkua ei oikein maistu.

Maku-lehden tämän vuoden toisessa numerossa oli ilokseni esitelty erilaisia tapoja valmistaa munia. Silmiini osui tummanruskeat munat, jotka näyttivät enemmänkin hieman ylikäyneiltä kuin herkulliselta ravinnolta! Tutkailin kuitenkin ohjetta tarkemmin ja päätin kokeilla!

Koskapa kanssaruokailijani ei välitä (lue: ei tykkää ollenkaan eikä suostu syömään) löysäksi keitetyistä munista, kokeilin tämän lajin kovaksi keitetyillä munilla. Marinadiin käytin suolaista soijaa koska sitä kaapissani aina on (paitsi nyt kun käytin loput tähän marinadiin – tilanne korjautuu kyllä heti kun kauppaan ehdin). Lantrasin soijaa hieman vedellä, ja lopputulos oli hyvä. Tein munien kaveriksi nuudeleita ja kasviksia joiden makea vivahde taittoi kivasti munien suolaisuutta. Yllättävän hyviä, ja yllättävän kauniita livenä!



6 kananmunaa

marinadi:
2 dl vähäsuolaista soijakastiketta (tai 1,5 dl tavallista + 0,5 dl vettä)
2 rkl balsamiviini- tai sherryviinietikkaa
1 rkl (ruskeaa) sokeria

1. Keitä munat pehmeiksi tai koviksi maun mukaan. Jäähdytä ja kuori munat ja aseta ne laakeaan kulhoon niin, että ne mahtuvat viereikkäin
2. Mittaa marinadin ainekset kulhoon ja sekoita kunnes sokeri on liuennut. Kaada marinadi munien päälle. Marinadin tulisi peittää munat kokonaan. Nosta jääkaapiin maustumaan vähintään 6 tunniksi tai vaikkapa yön yli

Piimä-biskitit

Iltapalalla maistuisi hyvältä joku uunituore ja tuoksuva ja lämpöinen. Sämpylät vaativat vaivaamista ja kohottamista, samoin leivän tekeminen täytyy ennakoida ja aloittaa jo ajoissa. Mitäs sitä sitten spontaaniin lämpimäisen nälkään voisi tehdä? Ehkäpä jotain rieskaa – kaurainen on ehkä kaikkein pikaisin vaihtoehto.

Tai sitten jotain helppoa, pikaisesti sekoitettavaa ja herkullista! Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 1/2016 löytämäni piimä-biskitit olivat juuri tällaisia! Ensimmäisen satsin leivoin ihan hissun kissun iltapäivällä varovaisesti kolisuttelematta uunipeltejä ja paukuttelematta laatikoita yötyöläisen nukkuessa väsymystään. Illalla kävin lasten kanssa hiihtotapahtumassa hiihtämässä pimeässä metsässä roihujen valossa. Ilta ulkona venyi pitkäksi ja saunan lämmetessä nautiskelimme ihanista biskiteistä.

Esikoiselle nämä maistuivat erityisesti ja seuraavana iltapäivänä hän sitten – taas hissun kissun ja varovaisesti kolisuttelematta - mittaili kuiva-aineet kulhoon. Minä sekoitin taikinan ja paistoin biskitit, iltapalalla herkutellaan jälleen! Ei tämä ihan jokapäiväistä herkkua ole; valkoista jauhoa eikä juurikaan muuta. Mutta viikonloppuisin herkkuiltapala on ihan paikallaan.



n. 12 kpl

5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
50 g voita
2,5 dl piimää

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin ja tee niihin kuoppa
2. Sulata voi. Kaada piimä ja voi kuiva-ainekulhon kuoppaan. Sekoita ainekset taikinaksi. Älä vaivaa!
3. Taputtele taikinasta jauhotetulla pöydällä parin sentin paksuinen levy. Ota levystä lasilla tai muotilla (halk. n. 7 cm) kakkaroita ja nosta ne uunipellille leivinpaperin päälle
4. Paista 200-asteisessa uunissa 12 minuuttia kunnes leivonnaisten pinta saa kauniisti väriä

Siemennäkkäri

Joulun alla oli järjestämässä lasten koulun vanhempainyhdistyksen myyjäisiä ja arpajaisia paikallisella ostarilla. Tämähän tietää siis leipomista ja muuta valmistelua etukäteen sekä hinnoittelua ja myyntiä h-hetkellä. Lupauduin tietenkin osallistumaan kun tapausta syksyllä suunniteltiin. Enpä silloin tiennyt, että myyjäisiä edeltävänä iltana meillä olikin töissä lasten joulujuhla. Eikä mikä tahansa pieni laulunlurautushetki vaan reilun sadan lapsen ja heidän perheiden spektaakkeli. Eli vaati hieman työtä sekin. Tiukkaa organisointia, suunnittelua ja ennakkovalmisteluja ja sekä joulujuhla, että myyjäiset tuli hoidettua kunnialla kotiin.

Myyjäispäivänä oli menossa iltavuoroon töihin, eli aamulla ihan hyvissä ajoin kipaisin myyjäispaikalle parin muun vanhempaintoimikuntalaisen kanssa laittelemaan paikkoja kuntoon ja hinnoittelemaan tuotteita. Pöytä olikin pullollaan ihania kotileivonnaisia ja silmääni osui heti ihanan näköiset siemennäkkärit, joita eräs perhe myyjäisiin toi. Koskapa ohjeita on vilissyt pitkin somea, niin oli ihan pakko ostaa paketti näkkäriä maisteltavaksi. Ja sehän vei kielen mennessään!!

Aika kului ja välillä näkkärit kävi mielessä ja tarkoitus oli pyytää ohje leipojalta ja kokeilla tehdä niitä itsekin. Aika kului ja asia vaan jäi ja jäi kunnes Maku-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa oli ohje siemennäkkäriin. Vaikutti simppeliltä ja otin ohjeen talteen. Siltikin asia taas jäi.

Jonkun ajan kuluttua kävin jostain syystä Prismassa ruokaostoksilla ja etsiskelin korppujauhoja. Jauhohyllyllä silmiini sattui valmiita siemensekoituspusseja, joista toisessa jopa luki pussin sisältävän näkkäriainekset. Valitsin kuitenkin siemensekoituksen jossa ei jauhoja ollut seassa ja tein näkkärin. Ja se oli H-Y-V-Ä-Ä!! Minun suosimassani S-marketissa ei valmiita siemensekoituksia ollut, mutta ostin sitten pussit auringonkukan-, pellavan- ja kurpitsansiemeniä ja lisäsin sekaan kotoa seesaminsiemeniä ja taas oli näkkäriä. Ja kuituja, vitamiineja ja rasvahappoja.



4,5 dl erilaisia siemeniä (esim. auringonkukan-, kurpitsan-, hampun-, pellavan-, seesamin-)
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl perunajauhoja
1 tl suolaa
3 kananmunaa

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin. Riko joukkoon kananmuna ja sekoita tasaiseksi
2. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi ohueksi kerrokseksi
3. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia kunnes näkkäri on rapeaa ja paahtunut kauniisti
4. Leikkaa heti uunista otettua ja jätä jäähtymään. Voit myös jäähdyttää näkkärin isona levynä ja murtaa sen palasiksi

Pääsiäiskakku

Esikoinen on syntynyt maaliskuun viimeinen päivä. Hänen syntymävuotenaan – kymmenen vuotta sitten - kevät tuli juuri tuolloin. Torstai-iltana kun sairaalan lähdimme, satoi sankasti ja paljon lunta ja maanantaina kotiutuessamme kinokset olivat kadonneet viikonlopun yli jatkuneen vesisateen jäljiltä. Tilanne oli kummallinen: lähtiessä täysi talvi, iso maha ja kuskina toiminut tuleva ukkikin hieman hermostuneen oloinen, palatessa täysi kevät ja pieni ihminen kopassa mukana. En ole tuollaista kevättä sen jälkeen kokenut – en edes sään puolesta!

Esikoisen syntymävuonna pääsiäinen oli pari viikkoa syntymän jälkeen. Pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuosittain, mutta esikoisen synttärit ovat aina tarpeeksi lähellä että tarjoilut ja koristelut ovat väriltään ja ilmeeltään pääsiäiseen ja käsillä olevaan kevääseen vivahtavia. Pääsiäisen aikaan on myös sopivasti pitkät pyhät ja veljeni puolisoineen tulee useimmiten silloin tänne kotipuoleen perheidensä pariin. On aika kokoontua yhteen ja syödä kakkua!

Lapseni eivät juuri kakusta välitä. Eivät täytekakusta, eivätkä tällaisista hyydytetyistä kakuista jotka ovat meidän porukan makuun muutoin. Lapsilta ei siis tarvitse mielipidettä kakun suhteen tarvitse kysyä, he eivät sitä syö kuitenkaan. Riittää, että tarjolla on suklaamunia ja rahkapiirakkaa.

Hyydytetty kakku on siitä mukava, että se taipuu sesonkiin kuin sesonkiin muunneltavuutensa vuoksi ja on todella helppo tehdä. Käytin taas hyväksi havaittua perusohjetta ja väänsin ja käänsin sen keväisen raikkaaksi. Koristelu ja pursottaminen eivät ole vahvuuksiani, mutta ajatus ja maku ratkaisee. Kyllä se pääsiäiseltä maistui!



pohja:
300 g kaurakekseja
120 g oivariinia

appelsiinitäyte:
6 liivatetta
4 dl kuohukermaa
250 g maitorahkaa
200 g appelsiinin makuista tuorejuustoa
2 tl appelsiininkuoriraastetta
vaniljaa (sokeria, rouhetta, uutetta tai siemenet vaniljatangosta)
2 rkl tomusokeria

persikkatäyte:
4 liivatetta
2 prk säilykepersikoita mehussa
tilkkanen säilykepurkin mehua
3 rkl (inkivääri)siirappia

koristeluun:
40 g maitosuklaata
40 g valkosuklaata
pussillinen pieniä suklaamunia

1. Laita appelsiinitäytteen liivatteet pehmenemään kylmään veteen
2. Murskaa kaurakeksit monitoimikoneella. Sulata oivariini ja sekoita se keksimurujen sekaan. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. n. 26 cm) pohjalle ja painele keksiseos vuokaan. Jätä odottamaan
3. Kuumenna tilkkanen vettä tai appelsiinimehua ja liuota liivatteet nesteeseen. Jätä odottamaan
4. Kaada kerma kulhoon. Laita toiseen kulhoon rahka ja tuorejuusto. Pese appelsiini huolella ja raasta kuori, lisää 2 tl raastetta rahkakulhoon. Lisää myös vanilja ja sokeri.
5. Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista myös rahka-tuorejuustoseos vatkaimella. Kaada kermavaahto rahkakulhoon ja vatkaa seokset sekaisin.
6. Lisää liivateneste vähissä erin kulhoon samalla huolella sekoittaen. Kaada seos keksipohjan päälle ja nosta viileään hyytymään ainakin neljäksi tunniksi.
7. Kun vaalea kerros on hyytynyt, valmista persikkatäyte. Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Soseuta persikat ja tilkkanen säilykepurkin nestettä tasaiseksi soseeksi. Makeuta siirapilla. Kuumenna vajaa puoli desiä vettä (tai persikkapurkin mehua) kiehuvaksi ja liuota liivatteet nesteeseen. Kaada liivateseos persikkasoseen sekaan ja levitä seos vaalean täytteen päälle. Nosta kakku jälleen viileään hyytymään pariksi tunniksi.
8.Sulata ensin tumma suklaa ja pursota kakun päälle pajunoksat. Sulata sitten valkosuklaa ja pursota pajunkissoja oksille. Viimeistele koristelu pienillä suklaamunilla

Maa-artisokka-papukeitto

Muistan todennäköisesti aina ensimmäisen kohtaamiseni maa-artisokkien kanssa. Ystäväni miehen mökillä niitä kasvoi ja sieltä sain maistiaisia. Muutaman multaisen muhkuraisen palleron jotka olivat tosi hankalia kuoria. Mutta kuorin kuitenkin, kuutioin, keitin ja soseutin keitoksi. Söin, nautin ja yllätyin! Kuvittelin saavani jotain lantun ja perunan välimaastosta, mutta maku olikin jotain muuta. Maanläheinen olematta multainen, pehmeä olematta mauton ja aromikas olematta kitkerä.

Samankaltaisen makukokemuksen olen kuluneena talvena saanut isojen valkoisten papujen kanssa. Eivät oikein maistu millekään, mutta siltikin ovat herkullisia. Nämä kaksi kun yhdistää ja lisää pehmeydeksi vielä kookosta niin eipähän pehmeämpää makuyhdistelmää voi ollakaan! Purjoa ja mustapippuria piristykseksi, persiljaa raikkaudeksi ja pähkinöitä rouskeen vuoksi. Siinäpä se, täydellinen lomasoppa – ja sit hiihtämään! (Ohje: Kuntoplus 3/2016 - muokattuna)



2 annosta

1 purjon vaalea osa
loraus oliiviöljyä
300 g maa-artisokkia
6 dl kana- tai kasvislientä
1 dl kookosmaitoa
n. 2 dl käyttövalmiita valkoisia papuja
suolaa ja mustapippuria
2 rkl tuoretta persiljasilppua
1 dl paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä

1. Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi ja kuullota ne kattilassa oliiviöljyssä
2. Kuori ja kuutioi maa-artisokat ja lisää ne kattilaan. Kuumenna hetki ja lisää kana- tai kasvisliemi. Keitä noin 10 minuuttia kunnes artisokat ovat pehmeitä
3. Nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon kookosmaito. Soseuta sauvasekoittimella
4. Jos käytät säilöttyjä papuja, huuhtele ja valuta ne ja lisää kattilaan. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna keitto kiehuvaksi
5. Mausta keitto suolalla, pippurilla ja persiljalla.
6. Rouhi pähkinät ja viimeistele keittoannokset niillä

Savukalapannari

Hiihtoloma. Talviloma. Kevätloma. Mikä lieneekään. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Pääasia lienee kuitenkin se, että viikkoon ei ollut työvelvollisuuksia eikä allekirjoittaneella ollut muutamaan päivään juuri kotivelvollisuuksiakaan! Tarkoittaa siis, että oli aikaa olla ulkona ja keittiössä!

Päivät rytmittyivätkin kivasti. Aamupala, ulkoilu, lounas, ulkoilu, sauna, päivällinen, pelailua tai telkkarin vahtaamista, iltapala ja nukkumaan. Rutiinit pitää ihmisen tyytyväisenä lomallakin! Säät eivät oikein suosineet talviurheilua. Hiihtelemässä kävin muutaman lenkin: ensimmäinen oli huonoluistoinen, toinen oli nihkeä ja lopussa jäätävä, kolmas oli pidoton ja neljäs ei toiminu eteen eikä taakse päin. Lumikenkäily sujui paremmin, siinä lajissa ei sää ole niin merkittävässä roolissa. Ei tarvitse kuin lunta. Kaksi lenkkiä tuli heitettyä: yksi ihana pikkupakkassäässä ja toinen ihana kosteassa lumessa. Kolmannesta luovuin suosiolla vesisateen takia ja keskityin inventaarioon vaatehuoneessa ja makuuhuoneen kaapeissa. Joutavalle jotain!

Topakka toiminta tarvitsee tietysti topakkaa ravintoa. Lounaalla syötiin nopsasti valmistuvaa, ravitsevaa ja helposti sulavaa ja illalla sitten jotain joka vaati aina vähän enemmän aikaa ja vaivaakin ehkä. Yksi lomaviikon lounaista oli tämä savukalapannari, jonka ohjeen otin talteen Maku-lehden numerosta 1/2016. Helppo ja herkullinen!



1 rkl voita
3 munaa
1,5 dl kevytmaitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
200 g savulohta
1 pieni purjo
2 rkl kapriksia

pinnalle:
2 rkl tuoretta tillisilppua
majoneesia tai rasvaista ranskankermaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka tai valurautainen paistinpannu (halk. n. 22cm) voilla ja laita se kuumenemaan uuniin
2. Riko munat kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki. Lisää maito, jauhot ja suola ja sekoita taikina tasaiseksi. Jätä odottamaan
3. Perkaa ja paloittele savulohi ja jätä odottamaan
4. Viipailoi purjo
5. Kun uuni on lämmin, ota vuoka uunista. Kaada taikina vuokaan. Ripottele päälle kala, purjoviipaleet ja kaprikset. Paista 20-30 minuuttia
6. Ripottele valmiin pannarin päälle tilliä. Tarjoa majoneesin tai ranskankerman kera