Parhaat valkosipuliperunat

Ystävän isä on kalamies. Ja nyt sitä kuhaa taitaa verkolla nousta sitten ihan urakalla. Itse olen tottunut paistamaan kuhan ihan vaan pannulla kokonaisina fileinä väljässä voissa ja maustamaan suolalla ja mustapippurilla. Nyt opin uuden tavan valmistaa tätä herkullista kalaa. Fileet leikataan ensin pienemmiksi ruodottomiksi paloiksi. Lautasella sekoitetaan grahamjauhoja, suolaa ja timjamia. Kalapalat käännellään jauhoseoksessa ja paistetaan miedolla lämmöllä voissa. Lopputulos on ikään kuin kuhafileenugetti joita ensimmäisellä maistelukerralla sain syödä lämpimänä ruisleivän päällä. Ihan sama mitä syödään, kuha on aamupalaa!

Viikonloppuna kuha pääsi samalla tavalla valmistettuna näiden ihanien valkosipuliperunoiden kaveriksi! Tässä on makua (lue: valkosipulia) käytetty aivan ujostelematta ja maku säilyy suussa helposti seuraavaan aamuun saakka. Petollista ruokaa, koska ”jos ottaisin yhden vielä”… Ja peliltä aterian jälkeen napsittuna nämä makoisat perunanpuolikkaat ovat luonnollisestikin parhaan makuisia!



8 pienehköä puikulaperunaa
n. 1,5 tl aromisuolaa (tai paprikajauhetta + suolaa)
1,5 valkosipulia
2-3 rkl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
mustapippuria
suolaa

1. Pese perunat huolellisesti ja leikkaa ne puoliksi niin että leikkuupintaa jää mahdollisimman suuri ala. Kippaa perunalohkot kulhoon ja ripottele joukkoon aromisuola (tai muut valitsemasi mausteet). Sekoittele kunnes mausteet ovat tarttuneet perunoihin tasaisesti. Levitä perunanpuolikkaat uunipellille leivinpaperin päälle
2. Irrottele valkosipuleista kynnet ja kuori ne. Raasta tai purista kynnet hienoiksi pieneen kulhoon. Sekoita joukkoon öljy ja hunaja ja mausta seos suolalla ja mustapippurilla
3. Levitä valkosipulitahna perunoiden päälle ja kypsennä perunoita 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä

Nutellakaakao

Esikoinen kaiveli ennen joulua instagrammista ohjeen herkullisen kuuloiseen Nutella-kaakaoon (Nutella tuttu, insta ei). Nutella on lasteni herkkua joten joulun kunniaksi päätin taas pitkästä aikaa ostaa purkillisen tätä ällömakeaa. Joululomalla katsottiin useampana iltana Harry Pottereita ja eräänä iltana leffan ääressä nautiskeltiin sitten kaakaosta. Allekirjoittaneella oli pikkuluraus minttua vielä mausteena. Hirveen hyvää ja kevyttä…



1 annos

2 dl maitoa
4 palaa suklaata
1 rkl nutellaa
minivaahtokarkkeja
kermavaahtoa
suklaarouhetta

1. Kuumenna maito mikrossa tai kattilassa. Lisää joukkoon suklaa ja nutella ja sekoita kunnes seos on tasaista. Kaada mukiin. Terästä halutessasi mintulla.
2. Laita maidon päälle vaahtokarkkeja, niiden päälle kermavaahtoa ja pinnalle suklaarouhetta

Aurajuustoinen kukkakaalikeitto

Aurajuusto on hyvää. Paitsi jos sitä on liikaa ja kaikki maistuu vaan Auralle. Silloin se ei vaan toimi. Tästä syystä epäilyksen pieni kuiskaus kuului korvani juuresta kun ystäväni ehdotti sunnuntairuuaksi aurajuustokeittoa. Tarkempi tarkastelu paljasti että kyseessä on perunapohjainen kermalla höystetty sosekeitto, jota me kevensimme vielä kukkakaalilla. Aurajuustoa laitoimme keittoon ehkä hieman turhan varovaisesti, himppusen enemmänkin olisi vielä varmasti ollut ihan hyvää. Hieman raikkautta keitosta jäi vielä puuttumaan ja mietimmekin että purjo saattaisi tuoda kaivatun lisäsäväyksen tämän sopan pehmeään makumaailmaan.

Koska kyseessä on pehmeä ja sileä keitto, kaipaa se pinnalleen hieman jotain rouskuvaa. Päädyimme rapeaksi paistettuun pekoniin, mutta esimerkiksi valkosipuliset ruiscrutongit olisivat olleet tälle sopalle aivan mahtava kaveri. Jääkaapissa nökötti juustoraastepussi ja se pääsi vielä maustamaan keittoa hieman lisää. Yksinkertaisesti herkullinen talvipäivän keitto!



3-4 annosta

1 pieni kukkakaali
3 perunaa
vettä
kasvisliemikuutio
1/3 pala Aurajuustoa
1 dl kermaa
suolaa

lisäksi:
1 pkt pekonia
mustapippuria
juustoraastetta

1. Poista kukkakaalista lehdet ja paloittele kaali pieniksi paloiksi
2. Kuori perunat ja paloittele ne
3. Laita kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran että kasvikset peittyvät juuri ja juuri. Lisää kattilaan kasvisliemikuutio ja keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Nosta kattila pois levyltä ja soseuta kasvikset sauvasekoittimella
4. Murustele Aurajuusto keiton sekaan ja soseuta tasaiseksi
5. Lisää kattilaan kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Jätä hautumaan miedolle lämmölle
6. Paloittele pekoniviipaleet ja paista ne rapeiksi pannulla. Valuta ylimääräinen rasva pois ja mausta pekonit mustapippurilla
7. Tarjoa valmis keitto kuumana pekonin ja juustoraasteen kera

Chorizo-kukkakaalipaistos

Onhan siitä jo aikaa kun kotimainen kukkakaali oli parhaimmillaan! Se oli silloin kun olo oli vielä levännyt ja virkistynyt kesäloman jälkeen ja töissä ja kotona jaksoi touhuta. Nyt takana on pitkä syksy eikä virkeydestä ole tietoakaan. Ulkona on lunta ja kylmä tuuli puhaltaa luihin ja ytimiin asti. Syksy ja alkutalvi on ollut yhtä suurta selviytymistaistelua eikä keittiöstä ole juurikaan kajahtelua kuulunut. Kuva-arkisto pullistelee tavaraa, joka vain odottaa päästä kirjatuksi muistiin ja jaetuksi muillekin.

Arkistoista kaivelin nyt tämän alkusyksyn tuotoksen joka ansaitsee päästä ruokalistalle piakkoin uudelleen – vaikka kotimaista kukkakaalia ei tuoreena tässä vaiheessa vuotta enää saakaan. Tässä ruuassa kohtasivat kukkakaalin lempeä pehmeys, mausteisen chorizon lämmin polte ja paprikajauheen savuinen aromi. Ihana nopea vähähiilarinen ruoka joka täyttää ja lämmittää ja jälleen kerran ruokki sekä ruumiin että sielun. (Ohje: Kotivinkki 11/2013, hieman muunneltuna)



1 kg kukkakaalia
100 g tuoretta pinaattia
200-300 g chorizoa
1 pieni purjo
(oliiviöljyä)
1 tl currya
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
50 g rucolaa

1. Paloittele kukkakaali kukinnoiksi ja keitä se suolalla maustetussa vedessä kypsäksi mutta napakaksi
2. Irrota pinaatin lehdistä varret ja huuhdo ne hyvin, huuhdo myös rucola
3. Viipaloi chorizo ja paahda kuivalla pannulla. Jos käytät raakamakkaraa, paista se ensin kypsäksi ja viipaloi vasta sen jälkeen
4. Lisää makkaroiden joukkoon purjo, curry ja paprikajauhe. Lisää pannulle öljyä tarvittaessa. Kuullota hetki
5. Lisää kukkakaali ja pinaatti ja kääntele paistosta pari minuuttia
6. Mausta balsamiviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla
7. Sekoita joukkoon lopuksi rucola

Kaalilaatikko thaityyliin

Kaalilaatikko ja kaalikeitto ovat ruokia joita joskus vaan tekee mieli syödä. Ne eivät tule ensimmäisenä mieleen jos alkaa miettiä suosikkiruokia, mutta erityisesti alkusyksystä ihanat makeat varhaiskaalit ovat toivelistalla. Talvellakin kaalista saa ihanaa herkkua pitkään ja hartaasti matalassa lämmössä hauduttelemalla.

Äidin kaalilaatikko on parasta kaalilaatikkoa mitä olen syönyt. Monesti olen kaalilaatikkoa tehnyt mutta ei se ikinä ole ollut samanlaista kuin äidin tekemä. Ja kyllä, olen kysynyt neuvoa ja ohjetta, mutta näppituntumalla ja kokemuksen rintaäänellä kun kokkaa niin on vaikea toista neuvoa. Oma kaalilaatikkoni on irtonaista kun taas äidin tekemä on pehmeää ja mössömäistä ja makeaa.

Syksy on kääntynyt talveksi ja ihana valkea on peittänyt maan. Lumitöiden tekemisen makuun on päästy, samoin kuin auton harjaamiseen ja jäätyneisiin ikkunoihin ja lukkoihin. Viikonlopun alkajaisiksi lyhyen työvuoron jälkeen siivoilin reippaalla otteella kodin viikonloppukuntoon ja kävin talvisella kävelylenkillä verryttelemässä salitreenin jälkeisiä jumeja lihaksista. Lenkin jälkeen sauna lämpiämään ja kaalilaatikko uuniin muhimaan seuraavaa päivää varten. Ja eipä ollutkaan tällä kertaa aivan tavallinen kaalilaatikko, vaan pehmeän kipakoilla thaimauilla maustettu versio tutusta kotoisesta ruuasta. Tästä satsista jäi pakastimeenkin laitettavaa. Ohjeen olen ottanut talteen Maku-lehden numerosta 6/2014.



0,75 dl jasmiiniriisiä
800 g valkokaalia
1 iso sipuli
rypsiöljyä
2 porkkanaa
300 g broilerin suikaleita
2 valkosipulin kynttä
chiliä maun mukaan
2 rkl tuoretta inkivääriraastetta
1,5 dl vettä
3 dl kookosmaitoa
3 rkl kanafondia
2 rkl soijakastiketta
2 rkl (inkivääri)siirappia
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

1. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan
2. Hienonna kaali ja kuori ja hienonna sipuli. Kuullota ne parissa erässä ja laita voideltuun uunivuokaan. Lisää vuokaan myös riisi
3. Kuori ja paloittele porkkanat ja lisää ne vuokaan
4. Paista broilerin suikaleet pannulla. Kuori ja hienonna valkosipuli. Lisää valkosipuli, inkivääriraaste ja chili broilerien sekaan paistamisen loppuvaiheilla. Kaada broileriseos vuokaan ja sekoita ainekset hyvin
5. Valmista liemi: sekoita vesi, kookosmaito, kanafondi, soijakastike ja siirappi kulhossa sekaisin. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada seos vuokaan
6. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Peitä vuoka leivinpaperilla kun pinta on saanut tarpeeksi väriä. Anna ruuan vetäytyä folion alla ennen tarjoamista.

Granaattiomenacoucous

Kaapit ja laatikot pullistelevat jämälaatikoista ja –pussukoista, joiden pohjalta löytyy ehkä parhaat päivänsä nähneitä, mutta silti käyttökelpoisia aineksia. Ja koska hävikin minimointi on yksi periaatteeni keittiössä, yritän käyttää kaiken mahdollisimman tarkasti hyödyksi. Tällä hetkellä työn alla on kuiva-ainelaatikko ja sen uumenista löytyvät tarvikkeet.

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui couscous ja mantelilastut. Ruokalaji sopi hetkeen myös siksi, että taannoisesta raitajuuri-fetapastasta oli jäänyt vajaa fetapala jääkaappiin. Hävikistä herkuksi siis. Granaattiomena kuuluu myös tämän hetken satokausitarjontaan ja lähiässän heviosastolla oli iso laari kauniita granaattiomenia. Ja ainakin se, jonka kotiini kannoin, oli myös todella mehukas! Rapatessa todellakin roiskui kun napsuttelin siemeniä kuoresta irti.

Tein tämän ruuan ennakkoon lämmitettäväksi työpäivän jälkeen, joten lisäsin fetajuuston annokseen lämmittämisen jälkeen. Herkullista ja tukevaa kasvisruokaa arkeen. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 2/2015)



4 annosta

3 dl coucousia
6 dl kasvislientä
1 pieni punasipuli
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
0,5 tl kuivattua chiliä
1 appelsiini
1 dl oliiviöljyä
1 dl hienonnettuja yrttejä (laitoin persiljaa ja rakuunaa)
1 granaattiomenan siemenet
1 dl mantelilastuja
200 g fetaa (käytin vähemmän)

1. Kuumenna kasvisliemi kattilassa kiehuvaksi. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon couscousryynit. Laita kansi päälle ja jätä vetäytymään
2. Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Laita renkaat kulhoon ja sekoita joukkoon sitruunamehu, suola, mustapippuri ja chili
3. Pese appelsiini huolella. Raasta kuoren oranssi osa ja purista mehu. Lisää ainekset sipulin joukkoon. Mittaa kulhoon myös öljy.
4. Lisää hienonnetut yrtit
5. Halkaise granaattiomena ja irrota siitä siemenet kopsuttelemalla kauhalla kuoren ulkopintaa. Sekoita siemenet ja mantelilastut sipulikulhoon
6. Sekoita kulhoon lopuksi couscous ja aivan viimeisenä murusteltu feta

Raitajuuri-fetapasta

Edellinen postaus Elokuussa! Näköjään on tullut pidettyä aivan luvattoman pitkä tauko blogimaailmasta. Takana ovat kesän grillailut muistoina kovalevyllä ja makumuistoina mielessä ja pitkän ja raskaan syksyn arkiset pikakokkailut, joista ei dokumentoitavaa ole juurikaan jäänyt. Syöty toki on, mutta mihinkään uuteen ja ihmeelliseen ei aika eikä energia vain ole riittänyt.

Nyt kokkailukärpästä on herätelty muun muassa ihanan Cebicin pitämällä kokkailukurssilla, jossa valmistimme porukalla suuren kattauksen pieniä herkkupaloja, joita pääsimme tietysti myös maistelemaan yhdessä. Olen myös poksauttanut ruokaohjelaatikkoni ja selaillut sitä läpi etsien inspiraatiota ja innostusta keittiöpuuhiin. Viimeisimpänä voimanponnistuksena vielä kameran muistikortin tyhjentäminen ja julkaisukelpoisten kuvien siirtäminen talteen. Tuumasta toimeen siis. Tästä se taas toivottavasti lähtee!

Kasvisvoittoinen ruoka on koko ajan enemmän vallalla keittiössäni – erityisesti silloin kun valmistan ruokaa vain itselleni. Nyhtökauraa en ole vielä käsiini onnistunut saamaan, mutta härkistä ja kuivaa härkäpapurouhetta olen jo päässyt testaamaan ja oikein näppäriltä proteiinin lähteiltä vaikuttivat ensikokemusten perusteella! Mifu ja tofu ja nyhtis seuraavaksi sitten ohjelmistoon. Vaalea liha ja erityisesti kala kuuluvat ruokavalioon normaalisti, mutta punaisen lihan käyttö vähenee jatkuvasti. Mitään periaatteellista päätöstä en punaisen lihan syömisen tai syömättömyyden suhteen ole tehnyt, mutta ihmetyksekseni punaista ei vaan tee enää mieli niin paljoa. Töissä olenkin jo tilannut itselleni ruuat ilman punaista lihaa.

Syksy ja talvi ovat kotimaisten juuresten kulta-aikaa ja nyt jos koskaan niitä täytyy suosia. Löysin punajuuri-fetapastan ohjeen Maku-lehden numerosta 6/2016 ja se taipui käsissäni taas omanlaisekseen. Ruokaostoksilla käydessäni huomasin, että raitajuuret oli nostettu satokausilaariin esille ja päätin tehdä tämän ruuan niistä. Raitajuuren ja punajuuren maku on hyvin lähellä toisiaan raitajuuren ollessa ehkä hieman miedompi ja mukavampi käsitellä kun punaista väriä ei tarvitse varoa. Fetaa ruuassa olisi voinut olla enemmänkin, kokonaisuus oli yllättävän makea. Mutta herkullinen sesongin ruoka!



2 annosta

6 kerää fettuccinea
400 g raitajuuria (tai punajuuria)
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
3 rkl auringonkukansiemeniä
2 rkl tuoretta timjamia
100 g fetajuustoa

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja lohko raitajuuret ja levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljy ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda raitajuuria 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia
2. Keitä raitajuurien paahtuessa pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja jätä odottamaan
3. Valmista kastike sekoittamalla voimakkaasti kaikki ainekset sekaisin
4. Murustele kypsien raitajuurien sekaan fetajuusto ja ripottele joukkoon myös timjami
5. Kokoa lautaselle ensin pastaa ja sitten raitajuuri-fetaseosta. Ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja viimeistele annokset kastikkeella

Granola

Rouskuvaa, paahteista, siemeniä, pähkinöitä, hiutaleita. Kuulostaa hienolta ja terveelliseltä! Mutta jotain tuttua tässä nyt on, aivan kuin olisin törmännyt ilmiöön jo joskus kauan aikaa sitten. Ihan kuin olisin tätä syönyt jo hoidossa ollessani ja kouluikäisenä kotona. Silloin maidon kanssa. Mutta silloin sen nimi ei ollut granola, vaan mysli. Ja se kirjoitettiin hienosti saksalaisella y:llä. Müsli. Tai niin kuin ite sen pienenä luin: miisuli.

Tänä päivänä kaikki pitää tehdä itse. Että tietää mitä suuhunsa laittaa ja ennen kaikkea että kukaan teollinen tyyppi ei päätä sitä mitä kukin suuhunsa laittaa. Valinnan vapautta sitä olla pitää ja tietenkin lisäaineettomuutta. Siksi granola on nyt niin sanotusti pop. Ja onhan se ollut jo pitkään, mutta koska minä en koskaan kulje trendien aallonharjalla vaan pikemminkin laskuveden mukana niin nyt olen minäkin sitten tämän ”uutuuden” kokeillut ja hyväksi havainnut.

Ajatus lähti siitä kun löysin soijajogurtin iltapalapöytääni. Sitä en enää muista miksi valitsin soijajogurtin tavallisen maitopohjaisen sijaan – olisikohan siinä kalori-hiilari-proteiinikokonaisuus ollut jollain tapaa suotuisa. Jogurtin kanssa söin marjoja ja kaipasin siihen kaveriksi jotain rousketta. Samoihin aikoihin ostin useammanlaisia siemeniä tehdäkseni siemennäkkäriä ja ikään kuin samaan hengenvetoon tein tämän granolan.

Ja hyväähän siitä tuli! Koska halusin välttää turhia kaloreita, laitoin granolaan vain hieman öljyä ja makeudeksi joululahjaksi saamaani inkiväärisiirappia. Marjojen makeus ja jogurtin pehmeys riittivät hyvin muodostamaan kivan kokonaisuuden iltapalalle. Ohjeen otin Kotivinkistä 5/2016 hieman tosin muokaten. Muokkaaminen onkin helppoa ja lisää makua saa erilaisista pähkinöistä tai kuivatuista marjoista ja hedelmistä.



7 dl hiutaleita (kaura-, speltti-, tattari- yms.)
3 dl siemeniä (auringonkukan-, kurpitsan-, pellavan yms.)
1 dl kookoshiutaleita tai –lastuja
1 dl rouhittuja pähkinöitä tai manteleita
ripaus suolaa
(kanelia ja kardemummaa)
1-2 dl omenamehua
n. 3 rkl oliiviöljyä
n. 3 rkl siirappia tai hunajaa

Sekoita kuivat ainekset ja omenamehu kulhossa tasaiseksi ja levitä ohueksi kerrokseksi uunipellille. Lorauta päälle oliiviöljy ja siirappi. Paahda 175-asteisessa uunissa 15-30 minuuttia välillä sekoitellen kunnes seos saa hieman väriä ja alkaa tuoksua paahteiselta. Jäähdytä ja säilytä tiiviissä purkissa.

Mansikkavispipuuro

Vispipuuro on viimeisen päälle perinteitä kunnioittava ruokalaji. Lapsena sitä syötiin usein ja se oli vahvaa, tiivistä ja hyvin puolukkaista ja vaati kaverikseen hampaissa rapsuvan kerroksen sokeria ja paljon kylmää maitoa. (Lopetin maidon juomisen aivan pienenä kun en siitä tykännyt, mutta puolukkapuuroon, muroihin ja weetabixeihin lapsena maitoa silti laitoin. Ihan vaan tällainen off topic –huomio tähän väliin)

Vispipuuroa olen perinteitä kunnioittaen lapsilleni tehnyt aivan pienestä pitäen ja hyvin se heille maistuukin! Vahva puolukan hapan maku ei kuitenkaan uppoa, joten aika laimeaan liemeen puuron tätä nykyä keitän. Nyt Kotivinkissä (5/2016) huomasin mansikkaisen vispipuuron ohjeen ja pitihän sitä tietenkin kokeilla.

Tästä puurosta oli happamuus kaukana!! Puuro oli todella makeaa ja ensimmäinen ajatus oli että söisin vaahtokarkkipuuroa. Tuossa alla olevassa ohjeessa sokerin määrää on vähennetty alkuperäisestä. Meillä vispipuuroa on syöty aamu- ja iltapalana, mutta tämä versio en selvästikin enemmän jälkiruokatyyppinen herkku joka kruunaa kyllä hienosti kotoisen mutta juhlavan aterian.



7 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
5 dl mansikoita
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
vaniljaa (tankoa, rouhetta, uutetta, -sokeria)
2 dl vispikermaa

1. Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi
2. Vispilöi sekaan mannasuurimot, mansikat, sokeri, suola ja vanilja
3. Keitä hiljalleen välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Jäähdytä kylmäksi
4. Vatkaa vispikerma kuohkeaksi ja vatkaa myös puuro vatkaimella ilmavaksi
5. Kääntele kermavaahto varovaisesti puuron joukkoon

Nutellabanaanit

Kesä on allekirjoittaneen synttärijuhlien aikaa! Lapsena synttäreille saatiin aina juuri ja juuri kesän ensimmäiset mansikat kakun päälle. Tänäkin vuonna kakku oli suunnitelmissa, mutta toisin kävi. Vietimme juhannusta mökkeilyn merkeissä. Ajelin pari ihanaa pyörälenkkiä nauttien lämpimästä kesäsäästä ja luonnosta. Sunnuntaiaamuna penkiltä noustessani selkää vihlaisi ja tiesin jo mitä tuleman pitää. Noidannuoli veti liikkumisen työlääksi ja selän särkyiseksi yllättävän pitkäksi aikaa.

Synttärikakku jäi siis tekemättä, mutta helppoa herkuttelua kuitenkin oli luvassa. Grillailtiin takapihalla makkara-halloumi-paprikavartaita ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Lisukkeena oli uusia perunoita ja salaattia. Ruokailun ajaksi laitoin grilliin banaanit kypsymään jälkiruuaksi. Ohjeen nappasin viimeisimmästä Maku-lehdestä. Itse en banaanista tykkää, mutta muille nämä imellykset maistuivat. Minä söin tyytyväisenä jäätelöä ja siemailin jääkylmää kuohuviiniä. Sitten olikin aika jo mennä taas vaakatasoon selkää lepuuttamaan.



banaaneja
nutellaa
(suola)pähkinöitä

1. Leikkaa banaanien kuoresta kapea suikale päältä pois ja koverra banaania hieman
2. Täytä syvennys nutellalla
3. Rouhi pähkinät ja ripottele rouhe nutellan päälle
4. Kääri banaanit folioon ja grillaa pehmeiksi ja lämpimiksi. Lisänä voi tarjota vielä vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta

Parsa-mozzarellasalaatti

Tein taannoin parsaleipiä – yksikseni kotona vappua viettäessäni. Aineksia jäi yli ja jostain idean nähneenä tein rääppeistä seuraavana päivänä salaatin. Tässä ei nyt olekaan mitään uutta ja ihmeellistä – leipien ainekset koottiin salaattipohjan päälle. Jos leipäelementin tähän vielä haluaa, niin vaaleasta leivästä voisi paistaa krutonkeja salaatin päälle (tai laittaa salaatinlehtiä noiden leipien päälle). Sama ruoka eri muotoisena – hyvää kummallakin tavalla!



salaattia maun mukaan
vihreää parsaa
prosciuttoa
mozzarellaa

yrttiöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
0,25 dl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl sitruunankuoriraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsoista puumainen tyviosa. Kuori paksut parsat, ohuet voi käyttää kuorimatta. Huuhtaise parsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda parsoja 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes ne ovat hieman pehmeitä
2. Valmista parsojen kypsyessä yrttiöljy: mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen mittakannuun ja surauta tasaiseksi seokseksi
3. Huuhtele ja revi salaatti tarjoiluastiaan. Levitä salaatin päälle parsapalat.
4. Revi mozzarella paloiksi ja pienennä myös ilmakuivatut kinkkusiivut repimällä. Asettele mozzarellat ja kinkut salaatin päälle.
5. Valuta lopuksi salaatin päälle yrttiöljyä

Sitruunapolentaa, pekonia ja sieniä

Tein tällaista sitruunapolentaa jo aikaa sitten – muistaakseni talven paukkupakkasilla. Löysin ohjeen Henri Alenin keittokirjasta ja nautiskelin yllättävän hienosta sitruunan ja parmesaanin maustamasta puurosta uunissa haudutellun broilerinkoipipadan kanssa.

Nyt vietin ensimmäisen kesälomapätkän viimeisiä päiviä yksikseni kotona. Sääennuste lupasi tuulta, sadetta ja ukkosta ja sitä todellakin oli tarjolla! Eli olin pakotettu viihtymään sisätiloissa. Muutama pakollinen kropanlepuutuspäivä tekikin kieltämättä hyvää viikon touhuamisen jälkeen.

Yksin kotona oleminen tarkoittaa vapaita käsiä keittiössä! Ostoskori kaupassa sisälsi juustoja, kasviksia, graavilohta, pekonia, avokadoja ja ilmakuivattua kinkkua. Kaikkea sitä mitä on aivan turha laittaa tarjolle silloin kuin muu väki on kotona. Oli siis aika herkutella!

Mieleni on tehnyt sieniä jo jonkun aikaa, mutta sopivaa saumaa ei ole sattunut. Mutta nyt oli sienten aika. Kuivattujen tattien parhaat kaverit ovat pekoni ja timjamia ja noiden kaikkien uusi paras kaveri on sitruunapolenta! Aivan uskomaton makumaailma täynnä pehmeää umaamia sienistä, pekonista ja parmesaanista ja pehmeyden leikkasi ihanasti kirpeä sitruuna ja napakka mustapippuri. Mahtava pikaruoka, jonka voi tehdä luonnollisesti myös herkkusienistä tai siitakkeista metsäsienten puuttuessa.



polenta:
3,5 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
0,5-1 sitruunan mehu
0,5 dl parmesaaniraastetta
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria

sieni-pekoniseos:
4-5 viipaletta pekonia
2 kourallista kuivattuja herkkutatteja
pieni nokare voita
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamisilppua
1 rkl tuoretta persiljasilppua

1. Laita ensimmäisenä sienet pehmenemään veteen (tai puhdista ja hienonna tuoreet sienet). Paloittele pekoni ja hienonna yrtit. Jätä odottamaan
2. Kuumenna kanaliemi kattilassa ja vispaa polentasuurimot joukkoon. Pienennä lämpöä ja keitä viitisen minuuttia sekoitellen huolellisesti
3. Lisää polentaan sitruunamehu, voi ja parmesaani. Sekoita hyvin ja jätä miedolle lämmölle kypsymään vielä viideksi minuutiksi. Sekoita välillä
4. Polentan kypsyessä, paista pekonit pannulla kypsiksi. Purista sienistä neste, hienonna niitä halutessasi ja lisää ne pannulle pekonien joukkoon. Lisää pannulle myös nokare voita ja paista viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon yrtit
5. Mausta sienet ja polenta suolalla ja pippurilla ja nauti ruoka heti

Suklaa-kookospallot

Viikonloppu lasten kanssa kotona. Vettä sataa ja kiukuttaa. Seuraavana päivänä on vielä märkää ja vieläkin kiukuttaa. Mikään tekeminen ei riitä, eikä mikään ole kivaa ja äiti on jälleen kerran maailmankaikkeuden pahin olento!

Pikkuhiljaa kiukkuinen olo alkoi tarttua minuunkin ja minusta todellakin oli vaarassa tulla se maailmankaikkeuden pahin olento. Maassa oli melkein rauha kun hiippailin taloyhtiön pienelle kuntosalille ajamaan intervallia ja puhisemaan enintä kiukkua pois. Ei onnistunut edes puolituntinen rauhaa, vaan johan kiukkuamista ulkoistettiin sinne saakka puhelinlinjoja pitkin. Laitoin puhelimen äänettömälle ja lisäsin kierroksia pyörään. Pian hiki valui ja pihinä ja puhina alkoi tehdä tehtävänsä.

Kotiin palattuani kiukun aiheita alettiin käsitellä uudelleen ja onneksi olin nyt rauhan tilassa (zen-tilaksi tätä ystäväni kanssa kutsumme – tila jolloin on jo niin kypsä, että kaiken pystyy päästämään ohi, niin kuin vesi valuisi ankan selästä). Purpatus ja vinkuna jatkui ja minä suuntasin keittiöön paistelemaan broileria arki-illan helpotukseksi. Paistinpannun sihinä ja liesituulettimen hurina peittivät enimmät vinkunat ja ihan salaa siinä ruuanlaiton ohessa tein vielä sarjan keppijumppaa! Kukaan ei huomannut eikä arvannut että äitillä on nyt vähän omaa aikaa meneillään!

Siitäpä se kiukkuaja sai pikkuhiljaa kiukkunsa kihistyä ja siirtyi pihalle jalkapalloineen. Minä lopettelin ruuan laiton ja jumppaamisen. Nyt oli aika ottaa esille hyvän mielen ainekset, eli kaurahiutaleet, sokeri ja voi. Kiukkupussikin palaili sisälle ja teki säyseänä taikinan, minä pyörittelin pallerot ja lapseni Säyseys Aurinkoinen kieritteli pallerot kookoshiutaleissa.

Sitten alkoi odotus että pääsee maistamaan! Ja kyllä vaan hyvää kannatti odottaa - nämä maistuivat rauhalle ja rakkaudelle! (ohje Maku 7/2015)



3 dl kaurahiutaleita
1 dl ruokokidesokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
0,25 tl suolaa
100 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl jäähtynyttä vahvaa kahvia (en laittanut kun taikina oli melko kostea)
2 dl kookoshiutaleita

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa
2. Lisää joukkoon voi ja kahvi ja nypi tasaiseksi
3. Muotoile taikinasta palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa
4. Nosta pallot jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi ennen tarjoamista

Veriletut

Joensuussa on viime vuosina kouluissa pidetty retroruokaviikkoja, jolloin lapsia on tutustutettu esihistoriallisen ajan – eli -70 ja -80 –lukujen – kouluruokakulttuuriin. Tuolloin tarjolla on ollut esimerkiksi kanaviillokkia, perunavelliä, uunilohta, sianlihakastiketta, silakkapihvejä, maksalaatikkoa ja verilettuja. Itse työskentelen Kontiolahdella ja siellä kuuden viikon ruokalistalta löytyy ihan näin moderninakin aikana perunavelli, sianlihakastike ja maksalaatikko ja kaikki maistuvat lapsille hyvin. Kotona ruokalistalta löytyy myös kanaviillokki, silakkapihvit ja uunilohi. Nyt uusimpana kokeiltiin sitten myös verilettuja.

Veriletut eivät kouluaikana minulle maistuneet. Muistelen että lisukkeena oli perunamuusia ja puolukkahilloa. Letut itsessään olivat paksuja ja sitkeitä – aivan kuin teolliset pinaattiletut nykyäänkin. Kotona veriletut olivat kuitenkin lapsuudessani yksi suosikkiruokani. Äiti paistoi letut itse ja ne olivat ohuita ja maukkaita. Lisukkeena verilettujen kanssa meillä oli makaronia ja kananmunakastiketta (eli valkokastiketta jonka seassa oli keitettyä kananmunaa). Omassa keittiössänikin paistelin verilettuja silloin tällöin siihen aikaan kun kaupoissa oli myynnissä näppärää verilettutaikinajauhetta. Sitten sen valmistaminen loppui ja siihen loppui myös verilettujen tekeminen. Koska hei, tiesittekö että veriletut tehdään VERESTÄ?!?!

No joo. Ajatus on muhinut mielessäni melkein 15 vuotta kunnes kampaajalla asia tuli puheeksi. Sen jälkeen rohkaisin mieleni ja ostin pakastealtaasta veripullon ja siirsin sen omaan pakastimeeni. Aikaa kului jokunen viikko ja viimein rohkaisin mieleni taas ja tein verilettuja. Ja ne olivat juuri niin hyvä kuin muistinkin! Ja lisukkeena oli tietysti makaronia (sen verran olin moderni että valitsin täysjyväversion perinteisen valkean sijaan) ja kananmunakastiketta. Lapsetkin söivät – eikä aivan täyttä tyrmäystä tullut.



5 dl verta
3 dl vettä
1 kananmuna
5 dl jauhoja (ohraa ja/tai ruista ja osa voi olla vehnääkin)
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
3 tl sipulijauhetta
ripaus valkopippuria

1. Sekoita ainekset kulhossa ja jätä huoneenlämpöön turpoamaan ainakin puoleksi tunniksi
2. Paista taikinasta lettuja pannulla

Kinuskimokkapalat

Kesäloma on alkanut! Viimeisen koulupäivän aamuna kävimme poikien kanssa hakemassa koululta loistavat todistukset ja stipendit ja suuntasimme kotiin. Pojilla on edessä vapautta useampi viikko kun itse puolestani lomailen hieman pienemmässä mittakaavassa pariin otteeseen. Viimeisen koulupäivän kunniaksi ajatuksenani oli leipoa, mutta koska mummo kutsui meidät iltapäivällä muurikkaletuille, niin leipominen siirrettiin seuraavalle päivälle.

Seuraava päivä olikin osuvampi valinta! Talossa vilisi neljän pojan serkuskaarti ja ääntä ja vauhtia riitti sekä sisällä että ulkona. Iso pellillinen mokkapaloja on omiaan rauhoittamaan menon hetkeksi ja antamaan myös virtaa jatkaa samaa linjaa edelleen.

Mokkapalat eivät ikinä petä. Paitsi joskus kun pohja ei ole kohonnut kunnolla. Ja joskus kun kuorrutetta on liian vähän. Tai joskus kun kuorrute on niin löysää että se valuu reunojen yli. Oikeastaan kokemukseni mukaan mokkapalat menevät useimmin pilalle kuin onnistuvat. Tällä kertaan kaikki sujui kuin unelma! Pohjasta tuli mehevän muheva ja tuorejuustopohjainen kuorrute ei pysty mitenkään valumaan. Taikinan kahvi toi mukaan mokkapalalle ominaisen kahvin maun ja kinuski ja suolapähkinät kivan makean ja suolaisen yhdistelmän. Helppo ja näppärä ohje toteuttaa lasten kanssa yhdessä. (Ohje: Yhteishyvä 2/2016)



pohja:
200 g voita
2 dl kahvijuomaa
5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 rkl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
3 dl sokeria

kuorrutus:
1 prk (2dl) valmista kinuskikastiketta
250 g mascarponea

pinnalle:
1,5 dl suolapähkinöitä

1. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Keitä kahvi ja jätä sekin jäähtymään
2. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja jätä ne odottamaan
3. Vaahdota munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Kääntele vaahdon sekaan voisula, kahvi ja kuivat aineet vuorotellen. Sekoita varovaisesti
4. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Jätä pohja jäähtymään
5. Vaahdota kuorrutuksen aineet vatkaimella tasaiseksi seokseksi ja levitä se jäähtyneen pohjan päälle. Ripottele pinnalle suolapähkinöitä

Raparperi-vadelmapiirakka

No eipähän menny ihan niinkun strömsössä, mutta onneksi muullakin tavalla voi onnistua!

Ensimmäinen yritys. Lasten kanssa leivottiin, ihan vaan muuten vaan viikonloppuna kun ei aikoihin oltu mitään leivottu. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun avasin jääkaapin ja huomasin, että kas, kerma on vielä tuolla jääkaapissa ja piirakka on pellillä menossa uuniin. Paisto, maisto ja todettiin että ei tämä kermaa tarvitsekaan!

Toinen yritys. Äitienpäivänä kannattaa tehdä jotain sellaista jonka on jo aiemmin testannut ja hyväksi havainnut. Leivottiin lasten kanssa, ihan muuten vaan koska oli äitienpäivä ja oltiin mummon ja ukin luo menossa. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun leipomisen ja piirakan paistamisen jälkeen aloin etsiskelemään mikrokupua. Mikrokupu löytyi mikrosta ja sen alta taikinaa varten sulatettu margariini. Ihmettelinkin miksi piirakka meinasi tarttua leivinpaperiin kiinni. Syötyä piirakka tuli, mutta todettiin että kyllä tämä piirakka rasvaa tarvitsee.

Hyvää on kun muistaa laittaa (ainakin melkein) kaikki ainekset. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 3/2016)



pohja:
200 g voita
6,5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
n. 80g mantelijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 sitruuna
2 dl piimää
(2 dl kermaa)
2 kananmunaa

täyte:
1 l raparperipaloja
2 dl vadelmia

muruseos: (reilu satsi vaikka jo pienensin)
50 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
0,25 tl suolaa

pinnalle:
1-2 dl mantelilastuja

1. Sulata voi
2. Sekoita keskenään kuivat aineet
3. Pese sitruuna huolellisesti. Raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste, mehu, piimä, kerma, kananmunat ja voisula kuiva-aineiden sekaan ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille
4. Ripottele taikinan päälle vadelmat ja raparperipalat
5. Sekoita muruseoksen ainekset tasaiseksi seokseksi ja ripottele seos piirakan päälle. Ripottele päällimmäiseksi mantelilastuja
6. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia kunnes piirakka on kypsä ja pinta saanut vähän väriä

Lohicarbonara

”Ihan kuin herkkupastaa (eli carbonara meidän perheessä) mutta tässä on lohta” totesi kuopus kun tätä suuhunsa laittoi. Sisäinen kulinaristini iloitsi pienen sisäisen kulinaristin oivalluksesta ja herkkiksen herkästä makupaletista joka oitis tunnisti carbonaran olemuksen vaikka ihan vaan lohipastana ruuan kanssasyöjilleni esittelin. Samalla tavallaan iloitsin myös kuopuksen herkästä makupaletista, hänkin tunnisti heti että ”tässä on taas tätä yhtä mistä en tykkää” eli parmesaania. Hänkin tunnisti aineksen heti vaikka ihan vaan lohipastaa oli tarjolla. Yhteisessä pöydässä ei valitettavasti aina voi kaikki voittaa ja välillä joutuu taipumaan sellaiseen josta ei tykkää koska se sama juttu voi olla enemmistön herkku.

Meidän pöydän herkkupasta eli carbonara on vähän väärin tehty, sillä se sisältää kermaa ja juustokin voi olla muuta kuin sitä parmesaania. Meidän carbonarassa on pekonia ja kanamunaa, mutta myös valkosipulia ja persiljaa. Eli ei ihan autenttista. Tässä carbonarassa ainekset ovat enemmän oikein, vain sitruuna oli ylimääräistä. Mutta lohi selittää sen. Tuore tilli kävisi tähän mausteeksi aivan yhtä hyvin kuin persilja meidän pekoniseen carbonaraan. Ehkäpä carbonaran olemuksella ei ole suurta merkitystä, pääasia että ruoka on hyvää. Ja tämä todella oli! (Ohje Glorian Ruoka&viini 2/2016 - muokattuna)



1 sitruuna
400 g pastaa
300 g savulohta
3 kananmunan keltuaista
1 dl parmesaaniraastetta
1-2 dl pastan keitinvettä
0,5 tl mustapippuria myllystä

1. Pese sitruuna huolellisesti ja vuole kuoresta suikaleita kuorimaveitsellä
2. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kun keittoaikaa on jäljellä noin 3 minuuttia, lisää sitruunanakuorisuikaleet keitinveteen. Valuta kypsä pasta (ota keitinlientä talteen) ja poista sitruunankuorisuikaleet halutessasi
3. Poista lohesta nahka ja ruodot ja paloittele pienemmiksi paloiksi
4. Sekoita keltuaiset ja juustoraaste kulhossa ja lisää sekokseen pastan keitinlientä vähitellen koko ajan sekoittaen
5. Kaada juustoseos pastan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon myös lohi ja mausta pasta mustapippurilla. Lisää tarvittaessa suolaa

Smoothiekulho

Smoothie on niin kovin trendikästä. Kaikkihan sitä tekee ja syö. Minäkin olen joskus tehnyt, mutta ei vaan ole ollut minun juttuni. Anoppilassa kyläillessämme sain maistaa ensimmäistä kertaa smoothieta kulhosta. Sellaista ihanaa paksua ja täyteläistä jota ei tarvitse hörppiä tai pillillä imeä vaan sen voi kauhoa suuhunsa reilusti lusikalla. Ja tämähän olikin hyvää!

Maku-lehdestä nappasin talteen smoothiekulhon ohjeen. Ohjeessa olleet klementiinit hieman kummastuttivat, mutta kokeilin tehdä ihan (melkein) ohjeen mukaan. Mantelimaitoa en asiakseni tätä varten ostanut vaan käytin ihan tavallista maitoa koska sitä jääkaapissa on aina. Ja eihän tuolla nesteellä ole niin merkitystä, kunhan on jotain vähän notkistamassa seosta. Yhtä hyvin voisi käyttää rahkaa, vaniljakastikkeen jämät, jogurttia ja miksei vaikka piimää. Muunneltavuushan tällaisessa on muutenkin aivan huipussaan: laita sekaan mitä haluat! Jotain marjoja, jotain hedelmää, jotain topakkaa. Anopin tekemässä smoothiessa ”jotain topakkaa” oli härkäpapurouhetta ja toimi loistavasti! Saa samalla kunnon proteiinitujauksenkin vielä vaikka iltapalle.



1 banaani
2-3 klementiiniä
3 dl (manteli)maitoa
4 dl jäisiä pakastemansikoita
1 dl cashew-pähkinöitä

1. Kuori ja paloittele banaani. Kuori ja lohko klementiinit.
2. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi. Kaada kulhoihin ja lisää halutessasi pinnalle vielä hedelmäpaloja tai pähkinöitä
3. Lusikoi parempiin suihin samoin tein

Kukkakaali mac’n’cheese

Mac’n’cheese sisältää kaiken sen mitä salaisesti – enkä ihan niin salaisestikaan – himoitsen: pastaa ja juustoa, toisinaan myös kermaa ja pekonia. Monenlaisia ohjeita olen kokeillut enkä sitä oikeaa ole löytänyt. Cheddaria pitää ehdottomasti olla, se on tämän ruuan sielu. Gruyere ja parmesaani ovat seuraavat suosikkijuustoni tämän tyyppisissä ruuissa, mutta mozzarella ja gouda antavat kosteampaa ja pehmeämpää tuntumaa. Täydellistä komboa en ole löytänyt.

Kunnes nyt. Edessä oli muutaman ainesosan mac’n’cheese-ohje (jota luonnollisestikin hieman vielä sovelsin). Ei kermaa, ei pekonia, vain pastaa ja juustoa. Ja kukkakaalia! Jätin (oletetun) Koskenlaskija-tuotteen kaupan hyllyyn ja otin tilalle perinteisen palan cheddaria. Kova juustoraasteen lisäksi laitoin ruokaan hieman pastan keitinlientä jotta saisin hieman kosteutta ruokaan mukaan.

Ja lopputulos oli tämän kauhan tuottama paras mac’n’cheese ikinä! Ja luulenpa että se salaisuus oli tuo kukkakaali ja sen tuoma raikkaus ja mehevyys. Seuraavan kerran laitan tähän hieman pekonia vielä lisäksi niin luulenpa että etsintä on päättynyt! (ohje: Yhteishyvän ruoka 2/2016)



5 dl pastaa
n. 600 g kukkakaalia
1,5 dl pastan keitinlientä
ripaus mustapippuria
150 g cheddaria
150 g goudaa
korppujauhoa
parmesaania

1. Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen ja keitä sitä 6 minuuttia
2. Paloittele kukkakaali pieniksi kukinnoiksi ja lisää ne pastan joukkoon. Keitä vielä 3 minuuttia
3. Ota talteen 1,5 dl keitinvettä. Valuta pasta ja kaada takaisin kattilaan. Kaada kattilaan myös keitinliemi ja rouhi joukkoon mustapippuria
4. Raasta juustot ja sekoita ne nopeasti pastan ja kukkakaalin sekaan.
5. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja raasta sen päälle vielä parmesaania. Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia kunnes pinta saa kauniin värin

Parsaleivät

Vappuaatto ja tämä herkuttelija herkuttelee yksin kotona. Ei se oikeastaan haittaakaan; en ole juhlijaihminen eikä vapun viettoon kuulu kohdallani mitään erityistä. Lapsille laitan munkit ja ilmapallot ja saatetaan käydä kaupungilla katsomassa vanhojen autojen kulkuetta. Mutta periaatteessa vappu on vain yksi päivä muiden joukossa.

Tänä vuonna lapset ovat vapun isällään, muru on koko viikonlopun töissä ja minä nautiskelen vapaasta viikonlopusta ilman aikatauluja. Sää suosii ja vietin hikisen aamupäivän reippaillen metsässä geokätköilyn merkeissä. Nelituntisen retken päätteeksi eväsleivät ja kahvi maistuivat hyvältä laavun suojissa.

Ansaitun saunan jälkeen tein itselleni iltaruoaksi parsaa. Parsa ei kuulu kanssaeläjieni herkkuihin, joten en kiusaa heitä sillä vaan pistelen herkkupalat omiin suihini silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Joka vuosi tekee mieli kokeilla jotain uutta parsaherkkua ja viimeisimmässä Maku-lehdessä olikin ihanien parsaleipien ohje. Leivät täyttivät odotukset – varsinkin kun lisäsin niihin vielä hieman prociuttoa. Maha tuli täyteen ja huomenna jaksaa taas lähteä polkuja tallailemaan!



vihreää parsaa
maalaileipää
prosciuttoa
mozzarellaa

yrttiöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
0,25 dl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl sitruunankuoriraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsoista puumainen tyviosa. Kuori paksut parsat, ohuet voi käyttää kuorimatta. Huuhtaise parsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda parsoja 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia
2. Valmista parsojen kypsyessä yrttiöljy: mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen mittakannuun ja surauta tasaiseksi seokseksi
3. Lisää uunipellille maalaisleipäviipaleet ja jatka paahtamista vielä viitisen minuuttia kunnes parsa on hieman pehmeää ja leipä rapeaksi paahtunutta
4. Paloittele mozzarella
5. Ota parsat ja leivät uunissa. Leikkaa parsatangot puoliksi.
6. Kokoa leipien päälle ensin prosciuttoa, sitten mozzarellaa ja parsaa. Valuta lopuksi leipien päälle yrttiöljyä