Kikhernepannu

Viimeisen kuluneen puolen vuoden aikana olen syönyt vähähiilihydraattisesti ja vähärasvaisesti tavoitteena ensisijaisesti painon pudotus pienin askelin. Samalla olen opetellut rakentamaan itselleni sopivaa ruokavaliota, joka olisi arkena vähähiilihydraattinen, proteiinipitoinen ja kasvispainotteinen, mutta viikonloppuisin voin syödä myös pastaa (joka on heikkouteni juuston ohella). Hiilihydraatteja en arkena laske lainkaan niin kuin karpatessa aikoinani tein, vaan sallin kaikki kasviksista ja hedelmistä tulevat hiilarit ja myös kohtuullisen määrän ruista kuitujen saamiseksi. Pasta, riisi ja peruna ovat arkena kuitenkin pannassa.

Kasvikset ovat vähentäneet lihaa aterioillani jo tätä projektia ennen, joten siinä mielessä työtä kohti terveellisempää ruokavaliota on tehty jo pitkään. Eikä tämä kyllä kovinkaan raskaalta työltä ole tuntunut, vaan olen ilokseni huomannut miten paljon hyvää kasviksista voi tehdä ja oppinut aidosti nauttimaan kasvisruuista!

Tämä kikhernepannu oli aivan huikea ruoka! Tai oikeastaan osa sitä. Alkuperäisessä ohjeessa pannun lisukkeena tarjottiin riisiä ja tuoreita kasviksia. Mutta koska riisi ei nyt mahdu minun todellisuuteeni niin, valmistin tämän hieman eri tavalla. Lisäsin kikherneiden sekaan porkkanaa ja purjoa ja annoin pientä proteiiniboostia ruokaan vielä mifulla. Tässä yhteydessä kokeilin myös Rooty-perunahippuja, joita voi käyttää ikään kuin riisin korvikkeena. Vaikka Rooty on valmistettu perunasta, on siinä hiilareita vain murto-osa verrattuna varsinaiseen perunaan. Oikein maukas tuote!

Tässä ruuassa osui kohdalleen maut, rakenteet ja täyttävyys – pienellä annoksella sai kylläisen olon, joka pysyi pitkään. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 1/2022 – muunneltu alkuperäisestä)

 

200 g käyttövalmiita kikherneitä

1 porkkana

1 valkosipulin kynsi

1 pieni punasipuli

1 rkl öljyä

1 rkl soijakastiketta

1 tl seesamiöljyä

1 tl hunajaa

1 tl riisiviinietikkaa

0,5 dl vettä

pieni pala purjoa tai kevätsipulia

1 rkl tuoretta persiljaa

 

1. Huuhtele kikherneet lävikössä runsaalla kylmällä vedellä. Kuori porkkana ja raasta se karkeaksi. Kuori myös valkosipulin kynsi ja kuori ja hienonna punasipuli

2. Kuumenna öljy pannulla. Raasta valkosipulin kynsi pannulle ja kuullota hetki. Lisää pannulle kikherneet, porkkanaraaste ja sipulisilppu

3. Lisää mausteet ja vesi ja keitä kunnes melkein kaikki vesi on haihtunut. Leikkaa purjo ohuiksi renkaiksi ja lisää se pannulle aivan lopuksi persiljan kanssa

 

Kesäinen kasvistagliatelle

Tämä ohje on otettu Jamie Oliverin kasviskeittokirjasta, jossa se oli nimetty selkeästi kesäiseksi ruuaksi ja ohjeessa oli mainittu aineksina ”herkät kesäiset kasvikset”. Tuumailin tovin näitä kesäisiä aineksia, jotka olivat härkäpavut, herneet ja broccolini ja totesin, että ihan talviseltakin vaikuttaa – voi ihan hyvin kokkailla helmikuussa!

Härkäpapuja ei tuoreena meillä saa kuin harvakseltaan sieltä täältä, ellei niitä itse satu kasvattamaan, joten jätin sen ajatuksen kokonaan. Herneet käyttäisin pakasteena joka tapauksessa, koska tuoreille olen allerginen ja broccolinin aika on meillä päin juuri nyt. Tässä ohjeessa ei lopulta ole väliä mitä kasviksia käyttää, kunhan ne ovat nopeasti kypsyviä. Vaikka tämä pasta on ”vain” pestoa ja kasviksia pastan seassa, lunastaa se paikkansa herkullisuudellaan, helppoudellaan, terveellisyydellään ja muunneltavuudellaan. Ihanaa!

 

 

 

 

 

 

 

300 g tagliatellea

1 jauhoinen peruna

125 g vihreitä papuja

200 g vihreitä kasviksia (käytin vain broccolinia)

 

pesto:

pieni ruukku basilikaa

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g kuorittuja manteleita

4 rkl egtra virgin oliiviöljyä

25 g parmesaaniraastetta

0,5 sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

 

1. Valmista ensin pesto joko morttelissa tai monitoimikoneessa. Yhdistä kaikki ainekset ja hienonna tasaiseksi kastikkeeksi

2. Kuori peruna ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Jos käytät tuoreita papuja, leikkaa niistä kuivat päät pois ja puolita halutessasi

3. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, laita kattilaan yhtä aikaa myös peruna ja tuoreet pavut

4. Kun pastan keittoaikaa on jäljellä noin 3 minuuttia, lisää loput kasvikset kattilaan. Jos käytät pakastettuja papuja, lisää ne vasta tässä vaiheessa

5. Ota keitinvettä talteen noin desin verran ja valuta pasta ja kasvikset. Kaada ne takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon pesto. Ohenna tarvittavalla määrällä pastan keitinvettä.

Kinkku-granaattiomenasalaatti

Granaattiomenan sesonki on nyt käynnissä ja nyt sitä kannattaa syödä. Granaattiomenan hapokkuus ja makeus sopii hyvin yhteen monien makujen kanssa ja se keventää mukavasti täyteläisiä ja rasvaisia aineksia.

Tässä on ohje ruokaisaan salaattiin, jossa ei sinällään ole mitään uutta tai ihmeellistä. Vihreän salaattipohjan päällä maut kohtaavat mahtavasti toisensa: suolainen feta, umami kinkku, makea viinirypäle ja hapokas granaattiomena. Sinappinen vinegretti sopii tähän loistavasti kastikkeeksi. Tässä on kaikki kohdallaan!

 

 

 

 

 

 

salaattisekoitusta maun mukaan

viinirypäleitä

fetajuustoa

ilmakuivattua kinkkua

granaattiomenaa

pistaaseja 

vinegrettiä (lisää kastikkeen mausteeksi vielä 1 tl dijon-sinappia)

Red velvet -juustokakku

Tässä kakussa yhdistyvät tummanpunainen täyteläisen kostea kakkutaikina ja juustokakun raikas tuorejuustotäyte. Vaikka kakku oli todella tuhti ja makea, se ei kuitenkaan ollut aivan överi. Toki tässä oli kaloreita vaikka muillekin jakaa, mutta joululomalla tämä sallittakoon! Oma kakkuni olisi saanut olla ainakin viisi minuuttia pidempään uunissa – se jäi vähän liian pehmeäksi sisältä ja painui leikatessa hieman kasaan. Ei vaikuttanut syömiseen! Kakku säilyi mehevänä ja maistuvana jääkaapissa muutaman päivän – kunnes loppui! Teinin kommentti oli: ”Äiti, sie oot tehny paljon hyvä kakkuja ja taas tälläkin kertaa miusta tuntuu että tämä kakku on kaikista paras!”. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 10/2021)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2,25 dl tomusokeria

1 kananmuna

1 tl vaniljasokeria

2 tl sitruunamehua

4 rkl vehnäjauhoja

 

kakkutaikina:

5 dl vehnäjauhoja

4 dl sokeria

1 tl suolaa

1,5 tl ruokasoodaa

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

2,5 dl piimää

2,25 dl rypsiöljyä

2 isoa kananmunaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl valkoviinietikkaa

(punaista elintarvikeväriä)

 

1. Voitele iso pinnoitettu kakkuvuoka (tilavuus n. 2,4l) ja laita uuni lämpiämään 180 asteeseen

2. Valmista ensin täyte. Laita kaikki täytteen ainekset kulhoon ja vatkaa ne tasaiseksi seokseksi

3. Valmista kakkutaikina. Sekoita ensin yhteen kuivat aineet kulhossa ja tee keskelle kuoppa.

4. Vatkaa kananmunien rakenne rikki toisessa kulhossa ja lisää niiden sekaan loput aineet. Värjää halutessasi elintarvikevärillä. Kaada piimäseos kuiva-ainekulhoon ja sekoita tasaiseksi.

5. Kaada kolmasosa kakkutaikinasta vuokaan ja lusikoi juustokakkutäyte sen päälle. Yritä laittaa täyte niin, että se ei ole kiinni vuoan reunoissa. Lisää loppu kakkutaikina ja tasoita pinta

6. Paista kakkua uunin alatasolla noin tunnin verran. Anna jäähtyä 15 minuuttia ja kumoa kakku sen jälkeen. Jätä kakkuvuoka vielä kakun päälle ja jätä se jäähtymään huoneenlämpöiseksi. Säilytä viileässä.
 

Aurora Borealis

4 cl lakkalikööriä

2 cl vodkaa

schweppes ginger alea

jäitä


lasi: highball


Laita lasiin muutama jääpala. Mittaa lasiin alkoholit ja täytä ginger alella. Sekoita

 

Selleripyree

Juuriselleri on ollut yksi harvoista ruoka-aineista, joista en ole tykännyt. Yleisesti ottaen syön hyvin pitkälti kaikkea ja varsinkin nyt ruokaharrastuksen (ja keski-ikäisyyden) myötä olen tietoisestikin opetellut syömään aineksia, jotka minulle eivät ole olleet mieleisiä. Useita makuja olen oppinut syömään ja nauttimaan niistä, joitakin makuja on vielä niin sanotusti työn alla. Mutta hiljaa hyvää tulee!

Kävimme murusen kanssa loppusyksystä syömässä vähän fiinimmin Joensuun Teatteriravintolassa. Korona-ajan vuoksi varasin pöydän jo varhaiseen alkuiltaan ja paikalle päästyämme tarjoilija totesi, että saamme olla koko ravintolassa aivan kaksin – henkilökunnan lisäksi tietenkin. Tällä illallisella ei tarvinnut odottaa palvelua tai ruokia ja saimme nauttia kahden ruokalajin aterian rauhassa.

Minä valitsin alkuruuaksi peuraa ja pääruuaksi taimenta, murusen lautasella oli alkuruuaksi jotain kalaa ja pääruuaksi hirveä. Tokihan me maistelimme annoksia ristiin ja koska hirviannoksessa oli selleripyreetä niin tietenkin maistelin myös sitä. Ja sepä olikin positiivinen yllätys! Kermaisen täyteläinen ja pehmeä, ei maultaan lainkaan sellainen mikä makumuisto minulle selleristä on jäänyt!

Tästä innostuneena pyreetä piti tietysti tehdä kotonakin ja tällä hetkellä selleripyree on aikalailla vakiolisuke silloin kun lautasella on kokolihaa. Erityisesti se sopii mielestäni hyvin vahvan ja tumman lihan seuraksi – eli naudan tai riistan. Voisin kuvitella, että myös lohen kaverina selleri toimisi hyvin.

Selailin muutamia ohjeita netistä ja totesin, että eihän tämä ole perunamuusia kummempaa – paitsi paljon parempaa, eikä niin tuhdin täyttävää kermasta ja voista huolimatta. Ainesten määrällä ei pyreetä tehdessä oikeastaan ole väliä – voita ja kermaa voi laittaa ihan oman maun mukaan. Pyreen jämä sopii hyvin lettuihin tai rieska- tai sämpylätaikinaan samalla tavalla kuin perunamuusikin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

selleriä
kermaa
voita
suolaa
sitruunamehua
(parmesaaniraastetta)

1. Kuori selleri ja paloittele se tasakokoisiksi paloiksi. Laita palat kattilaan ja lisää niiden päälle vettä sen verran että ne juuri peittyvät. Mausta keitinvesi ripauksella suolaa. Keitä sellerit pehmeiksi.
2. Kaada noin puolet keitinvedestä pois. Lisää kattilaan reilu nokare voita ja luraus kermaa. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää tarvittaessa kermaa sen verran, että saat sopivan koostumuksen. Pyree saa olla valuvan pehmeää.
3. Mausta pyree sitruunamehulla ja tarvittaessa lisää suolaa. Jos haluat vähän hienomman version pyreestä, voit sekoittaa joukkoon vielä hieman parmesaaniraastetta

Valkosipuli-juustopeltileipä

Vuoden vaihteessa sain olla pitkällä lomalla – ensin ilman lapsia ja sitten lasten kanssa. Ruuan laitto ja leipominen kuuluvat olennaisesti aina loma-aikoihini ja jälleen kerran valmistauduin huolella! Valitessani toteutettavia ohjeita, selailin blogia ja ruokaohjelootaani ja juurileivonnan osalta Facebookin juurileivontaryhmiä.

Sieltäpä tämän sitten bongasin; mehevän, herkullisen ja helppotekoisen peltileivän. Vietin lomalla aikaa murusen luona, joten pakkasin mukaan juuren ja muut tarvikkeet mitä juuren kanssa touhuamiseen nyt tarvitseekaan. Sitten vaan eräänä iltana juuri tulille ja odottelemaan.

Mutta juureni ei ilmeisesti paikanvaihdoksesta välittänyt, eikä herännyt toimintakuntoon normaaleilla toimenpiteillä. Leivoin leivän kuitenkin loppuun, mutta se ei jaksanut väsyneen juuren avulla tietenkään kohota, vaan lopputulos oli tiukka ja kuivahko. Maku oli kuitenkin sen verran hyvä, että päätin antaa leivälle toisen mahdollisuuden kotona – juuren tehoruokinnan jälkeen. Omassa keittiössä juuri toimikin kiltisti ja toivotusti ja antoi minulle juuri niin mehevän, herkullisen ja helppotekoisen peltileivän mitä ajattelinkin! Ohjetta on hieman muokattu alkuperäisestä.

 

 

 

 

100 g virkeää juurta

200 g
maitoa

5 g suolaa

200 g tipo 00 -jauhoja

25 g täysjyvävehnäjauhoja

25 g puolikarkeita vehnäjauhoja

5 g oliiviöljyä

 

pinnalle:

1 iso valkosipulin kynsi

100 g maustamatonta tuorejuustoa

tilkkanen vettä tai maitoa

n. 75 g juustoraastetta (cheddar, gouda, mozzarella tmv.)

persiljaa

 

1. Lämmitä maito melkein kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen juuri ja suola

2. Lisää jauhot ja sekoita taikinaksi. Lurauta kulhoon myös öljy ja jätä puoleksi tunniksi tekeytymään (autolyysi)

3. Taittele taikinaa neljästi 30-45 minuutin välein (öljy sekoittuu taikinaan taitteluiden aikana).

4. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja venyttele taikinasta varovaisesti levy (ei tarvitse olla vielä uunipellin kokoinen) ja jätä se liinan alle kohoamaan 1-1,5 tunniksi

5. Venyttele taikina toiseen kertaan ja nyt sen pitäisi riittää koko uunipellin alalle. Ole varovainen, että taikinasta ei katoa ilma ja kimmoisuus. Jätä liinan alle kohoamaan vielä tunniksi

6. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se tuorejuuston joukkoon, notkista tahnaa tarvittaessa lurauksella vettä tai maitoa. Levitä seos varovaisesti taikinalevyn päälle. Ripottele päälle juustoraaste ja persilja

7. Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Pudota lämpö 150 asteeseen ja paista vielä 10-15 minuuttia kunnes leipä on kypsä ja pinta saanut kauniisti väriä

 

Mascarponevaahtoa ja mangoa

Kuopus sattui katselemaan Glorian Ruoka&viini -lehteä, joka oli jäänyt avonaisena pöydälle. Hän huomasi tämän ohjeen kuvan ja kysyi että voisikohan tuota joskus saada, kun näyttää niin hyvältä. No tokihan sitä voi saada, varsinkin kun ohje oli niin näppärä toteuttaa.

Seuraavana viikonloppuna sitten tuumasta toimeen ja mascarponet kehiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mascarponea käytin. Muistelen joskus aiemmin katsoneeni, että sitä ei laktoosittomana saa, mutta nyt Prismasta laktoositon versio löytyi!

Kuvittelin mascarponen olevan samanlaista kuin tavallinen tuorejuusto, mutta hieman eroavaisuutta löytyi siitäkin huolimatta, että tuorejuustoahan se on. Mascarpone on huomattavasti rasvaisempaa ja tiiviimpää kuin esimerkiksi Philadelphia-tuorejuusto ja makukin on paljon kermaisempi ja täyteläisempi. Todella hyvää jälkiruuassa! Täyteläisyys vaatii vastapainoksi jotain raikasta ja esimerkiksi tämän ohjeen makeat mangot ja hieman karvas karamelli muodostivat todella hyvän kokonaisuuden mascarponevaahdon kanssa. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2021)

 

 

 

 

 

 

4 annosta

 

mascarponevaahto:

200 g mascarponea

1 dl kuohukermaa

1 rkl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

0,5 ruukkua sitruunamelissaa (tätä ei kaupassa ollut)

 

karamellisoitu mango:

1 mango

1 dl ruokokidesokeria

1 dl vettä

0,5 tl sormisuolaa

 

lisäksi:

sitruunamelissaa

 

1.Valmista ensin mascarponevaahto. Laita kaikki vaahdon ainekset sitruunamelissaa lukuun ottamatta kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Hienonna sitruunamelissa ja sekoita silppu vaahdon joukkoon. Nosta kylmään odottamaan

2. Valmista mango. Kuori mango ja leikkaa kivi pois. Paloittele hedelmäliha n. 2 cm:n kuutioiksi

3. Mittaa ruokokidesokeri kattilaan ja kuumenna sitä varovasti, kunnes se sulaa. Kun sokeri alkaa kuplia, nosta kattila pois levyltä ja kaada vesi nopeasti sekaan (varo kuumaa höyryä!!). Vispaa nopeasti tasaiseksi. Mausta liemi sormisuolalla ja sekoita mangot liemen joukkoon. Jätä jäähtymään ja nosta huoneenlämpöiset mangot jääkaappiin. (HUOM! jos et tykkää vahvasta ja karvaasta karamellista, älä kuumenna sitä kiehumapisteeseen asti vaan lisää vesi hieman aiemmin)

4. Jaa mascarponevaahto tarjoilukulhoihin ja annostele mangoa päälle. Valuta lopuksi annoksen päälle hieman karamellia ja viimeistele sitruunamelissan lehdillä

 

 

 

Uunijuuresvuoka

Uunijuurekset kuuluvat joulupöytäämme ja niitä tulee syötyä usein kotona muutenkin. Viime jouluksi löysin K-ruoka -lehdestä tämän hieman erilaisen tavan valmistaa juureksia. Juurekset viipaloidaan ja asetellaan kauniisti piirakkavuokaan. Päälle ripsautetaan suolaa, mustapippuria ja timjamia (tätä ei vanhempieni maustehyllyssä tosin ollut) ja lurautetaan hieman öljyä ja hunajaa tai vaahterasiirappia. Kypsennetään uunissa kunnes juurekset alkavat olla pehmeitä, lisätään päälle vielä juustoraastetta ja halutessa Aura- tai fetajuustoa ja kypsennetään vielä hetkinen että juusto saa hieman väriä. Jos ruokaan haluaa rousketta, tähän voi lisätä myös cashew-pähkinöitä, pistaaseja tai pinjansiemeniä.

 

 

 

 

 

 

72 tunnin Beef Wellington

Kokkailukanavia You Tubesta selatessaan muruseni törmäsi videoon Beef Wellingtonin valmistamisesta. Videon oli julkaissut Alvin Zhou ja hänen menetelmällään Beef Wellingtonin valmistamiseen meni 72 tuntia. Tokihan tuollainen slowcooking meitä kiinnostaa ja joululomalla toteutimme tämän projektin hissukseen, hartaudella ja nautiskellen!

 

1. päivä – lihan maustaminen

Tarvitset 400 g:n palan naudan sisäfileetä. Palan on hyvä olla tasapaksuinen. Murunen osti ison fileen, jonka ”häntäpäistä” leikkasimme pihvejä ja wok-lastua pakastimeen ja keskiosasta saimme sopivan palan Wellingtoniin. Ensimmäisenä päivänä liha suolataan kauttaaltaan, kääritään tuorekelmuun ja pyyheliinaan ja nostetaan jääkaappiin odottamaan. Muista leikata lihasta mahdolliset kalvot pois!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. päivä - duxelle

Toisena päivänä valmistetaan duxelle, eli ”herkkusienimössö”. Tähän tarvitset 400 g herkkusieniä, 300 g shalotsipuleita ja nokareen voita. Herkkusienet putsataan ja sipulit kuoritaan. Ainekset hienonnetaan aivan hienoksi (koneella sujuu näppärästi). Voi sulatetaan pannulla ja sieni-sipulisilppua kypsennetään miedolla lämmöllä noin kahden tunnin ajan välillä sekoitellen. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Lopputuloksena on kuivahko tummanruskea muruseos. Tämä seos laitetaan kulhoon kelmun alle ja siirretään jääkaappiin tekeytymään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 3. päivä - kääriminen

Liha otetaan jääkaapista ja pinta maustetaan mustapippurilla. Pannulla sulatetaan nokare voita ja lihaan paistetaan pinnat kuumalla pannulla. Annetaan jäähtyä hetki ja voidellaan pinta dijon-sinapilla. Liha kääritään taas kelmuun ja pyyhkeeseen ja nostetaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun liha on rauhassa jäähtynyt jääkaapissa, se kääritään taikinaan. Tarvitset 500 g voitaikinaa, joka kaulitaan ohueksi levyksi. Mallaile lihapalan kokoa taikinalevyyn ja leikkaa ylimääräistä taikinaa tarvittaessa pois – siitä voit tehdä myöhemmin koristeita Wellingtonin pinnalle. Taikinan päälle levitetään ilmakuivattua kinkkua (n. 8 siivua) ja sen päälle laitetaan duxelle tasaiseksi kerrokseksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lihapala asetetaan levyn reunaan ja rullataan napakaksi kääröksi. Päät nipistellään tiukasti yhteen (jos taikinaa on liikaa, leikkaa ylimääräinen pois). Valmis pötkylä kääritään taas kelmuun ja pyyhkeeseen ja nostetaan jääkaappiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4. päivä – tänään syödään!

Ota Wellington lämpiämään huoneenlämpöön ainakin tunti ennen paistamista. Valmista halutessasi koristeita ylijääneestä voitaikinasta. Uuni kuumennetaan 175-asteiseksi. Taikina voidellaan kauttaaltaan keltuaisella, jonka jälkeen päälle asetellaan koristeet, jotka voidellaan vielä viimeiseksi.

 

 

 

 

Lihaan asetetaan paistomittari niin, että mittarin kärki on keskellä lihapalaa. Wellingtonia paistetaan uunipellillä uunin alatasolla niin kauan, että paistomittari näyttää sisälämpötilaksi 55 astetta. Paiston jälkeen se nostetaan leikkuulaudalle lepäämään noin vartiksi, jonka aikana kypsyminen vielä jatkuu. Jos pidät selvästi punertavasta lihasta, voit ottaa paistoksen uunista jo vaikkapa 52-53-asteisena. Sisälämpötila nousee lepuuttamisen aikana vielä ainakin viisi astetta. Me paistoimme lihan melko kypsäksi ja otimme sen pois uunista vasta 57-asteisena.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän Wellingtonin lisukkeena oli parmesaanilla maustettua selleripyreetä, valkosipulipapuja ja kotitekoista punaviinikastiketta. Hyvää oli syödä, mutta ehdottomasti parasta oli valmistaa! Parasta lomatekemistä on kokkailu!

 

 

 

 

Eggnog – munatoti

Eggnogista on ohjeita yhtä paljon kuin on tekijöitäkin, mutta yhdistävänä tekijänä ohjeille on kananmuna, maito ja muskottipähkinä. Juoman voi nauttia kuumana tai kylmänä ja koristeluun voi käyttää kermavaahtoa, kanelia tai vaikkapa suklaata.

Minä tein munatotia nyt ensimmäistä kertaa Anna-lehden nettisivuilta löytyneen ohjeen pohjalta. Juoman nautimme kylmänä ja maku oli mukavan lempeä. Makeutta kaipasimme juomaan hieman lisää, joten alla olevaan ohjeeseen on lisätty hieman vaahterasiirappia. Mukava talvinen juoma!

 

 

 

 

2 annosta

 

2 kananmunan keltuaista

2 rkl sokeria

3 dl maitoa

1 dl kermaa

puolikas vaniljatanko

0,25 tl muskottipähkinää

1 rkl vaahterasiirappia

1,25 dl tummaa rommia

 

1. Vispaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi

2. Mittaa kerma ja maito kattilaan. Puolita vaniljatanko ja kaavi siemenet kattilaan. Lisää myös muskottipähkinä ja kuumenna kiehuvaksi

3. Anna seoksen jäähtyä hetkinen ja kaada se vähitellen keltuaisvaahdon päälle samalla voimakkaasti vispaten

4. Sekoita joukkoon vaahterasiirappi ja rommi ja anna jäähtyä jääkaappikylmäksi

Sinihomejuustokastike

Tämän kastikkeen tein salaattibuffet-pöytään ja se sopi mahtavasti kylmien salaattivihannesten, lihaisten lisukkeiden ja makeiden hedelmien kaveriksi. Yhtä hyvin tätä kastiketta voisi tarjota grilliruuan, joulukinkun tai miksi ei vaikkapa uunilohenkin kaverina. Hyvin monikäyttöinen yleiskastike siis! (Ohje: Maku 5/2013)

 

 

 

 

 

2 dl creme fraichea

1 dl maitoa

0,5 dl majoneesia

100 g sinihomejuustoa

1 rkl valkoviinietikkaa

0,75 tl sipulijauhetta

0,5 tl valkosipulijauhetta

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

 

Mittaa ainekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Anna maustua kylmässä ennen tarjoamista.

 

 

Kasvislasagne

No nyt on tehty ja syöty parasta lasagnea ikinä! Se oli maukasta, se oli kosteaa, se oli mehevää ja se oli simppeliä! Eli täydellistä! Ja jopa ruokailija, joka ei munakoisosta tykkää, totesi että tämähän on hyvää. Se kertoo ruuasta paljon.

Ajatus tämän ruuan laittamiseen löytyi joskus muinoin kirjoittamastani muistiinpanosta Niklas Ekstedtin ruokaohjelmasta. Muistiinpanossa luki ainekset ja komponentit ilman määriä tai tarkempia ohjeita. Joten soveltamalla ja kokeilemalla tein. Ja yllättäen – kuten yllä jo suureen ääneen julistin – kaikki osui kohdalleen juuri niin kuin pitääkin! Tomaattikastikkeen tein kylmänä (toimii!) ja bechamelin oikaisemalla (toimii!). Tähän ruokaan ostin ensimmäistä kertaa hieman laadukkaampia lasagnelevyjä ja sanoisinpa, että tässä kohtaa se muutama kymmenen senttiä lisää tuotteen hinnassa on todellakin sen arvoinen.

Tällä ohjeella on näppärä tehdä lasagne myös jauhelihalla, broilerilla tai lohella ja juustokastiketta voi varioida juuston makua muutellen helposti. Myös juustoraasteena voi käyttää juuri sitä omaa lempparijuustoa ja sitä kautta saada erilaisia makuja ruokaan. Myös kasviksia voi valita maun mukaan; esimerkiksi porkkana, fenkoli, kurpitsa, parsakaali, kukkakaali tai sienet sopivat tähän oikein hyvin. Eli tässä se nyt on: lasagnen perusohje!

 

 

 

 

kasvikset:

1 pieni kesäkurpitsa

1 pieni munakoiso

1 punasipuli

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1 rkl balsamicoa

 

tomaattikastike:

2 prk tomaattimurskaa

2 rkl balsamicoa

1 rkl hunajaa

suolaa

mustapippuria

1 tl oreganoa

1 tl basilikaa

 

valkokastike:

2 dl maitoa (käytin puolet kermaa kun oli jämäkerma jääkaapissa)

1 rkl maizenaa

2 dl lihalientä

150 g sulatejuustoa

(laitoin myös jämäpalan aurajuustoa kastikkeen joukkoon)

1 pss pinaattia

 

lisäksi:
lasagnelevyjä

1 pss juustoraastetta

n. 60 g parmesaania raastettuna

 

1. Huuhtele ja kuutioi kesäkurpitsa ja munakoiso. Kuori punasipuli ja leikkaa se suikaleiksi. Kuumenna suurella pannulla tilkka oliiviöljyä ja paista kasvikset miltei kypsiksi. Mausta suolalla, pippurilla ja balsamicolla. Jätä odottamaan

2. Valmista tomaattikastike: laita kaikki ainekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita kasvikset tomaattikastikkeen joukkoon. (Jos käytät jauhelihaa tai muuta kasviksien tilalla, kypsennä ja lisää tomaattikastikkeen joukkoon)

3. Valmista valkokastike: sekoita maito ja maissitärkkelys pienessä kattilassa. Lisää muut ainekset ja kuumenna kunnes kastike kiehahtaa ja sakenee hieman. Kastike saa jäädä löysäksi!

4. Voitele uunivuoka. Laita vuokaan aineksia kerroksittain: laita vuoan pohjalle tomaatti-kasviskastikkeesta. Lado sen päälle lasagnelevyjä, seuraavaksi valkokastiketta, kasviksia ja juustoraastetta. Toista tätä ja jätä päällimmäiseksi lasagnelevyjä ja valkokastiketta. Ripottele niiden päälle vielä parmesaaniraaste

5. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30-45 minuuttia kunnes pasta on kypsää. Jätä ruoka kostean valuvaksi!

 

 

Suklaa-saksanpähkinäjuustokakku

Tämän ohjeen olen aikapäivää sitten kirjoittanut muistiin Anna Olsonin tv-ohjelmasta. Eräänä viikonloppuna nautiskelin vapaa-ajastani keittiössä ja tein tämän kakun ihan vaan huvikseni. Ja toki myös siksi, että voisin ylläpitää ”pullantuoksuisen äidin” mainettani lasteni silmissä! :D

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty pähkinää, mutta koska olen hieman allerginen pähkinöille niin käytin mantelia ja cashewia – ne sopivat minun suuhuni paremmin. Hasselpähkinä antaisi tietenkin ihanan pähkinäisen maun, joten käytä ihmeessä sitä jos voit sitä syödä! 

 

 

 

 

 

 

pohja:

50 g voita

120 g digestive-keksejä

0,75 dl jauhettua pähkinää (käytin mantelijauhetta)

0,5 dl fariinisokeria

 

täyte:

150 g tummaa suklaata

4 dl kuohukermaa

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

(pähkinä- tai mantelilikööriä tai -uutetta – käytin vaniljaa)

1 rkl maissitärkkelystä

 

1. Valmista ensin pohja. Sulata voi ja hienonna keksit muruiksi. Sekoita kaikki pohjan ainekset yhteen ja painele voidellun irtopohjavuoan pohjalle. Kypsennä pohjaa 175-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia

2. Valmista täyte. Paloittele suklaa kulhoon. Kuumenna kerma kiehuvaksi ja kaada se suklaa päälle. Sekoittele kunnes suklaa sulaa ja anna jäähtyä

3. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi sähkövatkaimella ja lisää joukkoon sokeri vähitellen. Pienennä vatkaimen tehoa ja lisää täytteeseen munat yksitellen. Mausta halutessasi pähkinäliköörillä tai -uutteella

4. Pienennä taas vatkaimen tehoa ja sekoita joukkoon maissitärkkelys ja jäähtynyt suklaakermaseos

5. Kaada täyte pohjan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa puoli tuntia. Sammuta uuni ja anna kakun olla uunissa vielä toiset puoli tuntia.

6. Anna kakun jäähtyä ennen kuin irrotat sen vuoasta. Koristele valmis kakku pähkinärouheella ja kaakaojauheella

 

Perunapaistos

Nämä kaikenlaiset kerma- ja valkosipuliperunat ja perunalaatikot, jotka kypsennetään lihaliemessä tai muussa maitopohjaisessa nesteessä ovat minulle ainainen murheenkryyni. Vaikka miten tarkkaan seuraan ohjeita määrien ja paiston suhteen, on lopputulos aina sama: perunaviipaleita hyvinkin väljässä liemessä.

Tämän ohjeen, jonka kirjoitin Anna Olsonin tv-ohjelmasta joskus aikapäiviä sitten, lopputulema oli hyvin pitkälti samanlainen. Tai olisi ollut, jos olisin ohjetta noudattanut. Vähensin nesteen määrää alkuperäisestä jo suosiolla ja kokeilin kypsentämistä ohjeen mukaisesti – 175 astetta ja 45 minuuttia ja sen lisäksi vielä pieni paisto, että pinta saa väriä. 45 minuutin kohdalla kurkkasin vuokaan ja koostumus oli hyvin pitkälti keittomainen. Lisäsin uuniin lämpöä ja jatkoin kypsentämistä 200 asteessa vielä toiset 45 minuuttia, ellen jopa pidempäänkin. Nyt lopputulos oli toivotunlainen; mehevän pehmeä ja maukas rapealla kuorella. Pekoni oli tässä aivan turha, se ei antanut tähän ruokaan mitään lisää. Suosittelen tätä siis perunalisukkeeksi vaikkapa mausteisen makkaran tai jauhelihapihvien kanssa. 

 

 

 

 

1 kg perunoita

1 pkt pekonia

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

3 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

120 g smetanaa

n. 150 g cheddarraastetta

 

1. Viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi (kuori halutessasi) ja jätä odottamaan

2. Pilko pekonit ja paista ne pannulla kypsiksi. Nosta syrjään odottamaan

3. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pannulla pekonin rasvassa. Lisää pehmeiden sipuleiden joukkoon maito ja kuumenna.

4. Voitele uunivuoka. Lado puolet perunaviipaleista vuoan pohjalle. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Laita perunoiden päälle paistettu pekoni ja kaada pekonien päälle sipulimaitoa

5. Nostele päälle smetana nokareina ja levitä vuokaan myös juustoraaste. Laita päällimmäiseksi loput perunaviipaleet ja ripsauta niiden päälle vielä hieman suolaa

6. Laita vuoan päälle leivinpaperi ja folio ja kypsennä paistosta 175-asteisessa uunissa tunnin verran. Ota folio pois, nosta lämpö 200 asteeseen ja jatka kypsentämistä vielä ainakin puoli tuntia, kunnes koostumus on sopiva

 

 

Toasted almond

 

3 cl kahvilikööriä

3 cl kermaa

2,5 cl disaronnoa

jäitä

 

lasi: cocktail

 

Mittaa juoman ainekset shakeriin ja lisää muutama jääpala. Ravista voimakkaasti sekaisin ja valuta juoma lasiin.

Paistetut pavut

Joskus se himo vaan iskee, eikä sitä saa mielestä ennen kuin sitä saa! Papuja nimittäin! Harmikseni kukaan kanssasyöjistä ei pavuista välitä, joten niitä tulee valmistettua todella harvoin. Itse tykkään erityisesti valkeista pavuista ja niillä saisi mukavasti ”jatkettua” monenlaisia ruokia kastikkeista patoihin ja keitoista laatikkoruokiin. Mutta koska paljon uusia juttuja olen saanut ujutettua ruokakuntani jäsenten lautasille, niin en ole lainkaan murheissani, jos ihan jokainen minulle maistuva juttu ei heille maistukaan. Joskus äiti kokkaa sitten itselleen oman ruuan ja muille ihan jotain muuta.

Tämän ohjeen olen joskus kirjoittanut muistiin Niklas Ekstedtin kokkailuohjelmasta. Kirjoittamassani muistilapputyylisessä ohjeessa oli muistissa vain pääpiirteet ruokalajista – eli raaka-aineet ja kypsennystapa, joten alla on oma versioni Niklaksen paistetuista pavuista. Aivan loistava ruoka!

 

 

 

 

 

n. 450 g käyttövalmiita papuja maun mukaan (minulla suuret valkoiset ja kidneyt)

 

kastike:

1 pkt pekoni

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

0,5 dl sweetchili-kastiketta

0,5 rkl ruskeaa sokeria

1 rkl dijon-sinappia

1 dl vettä

 

1. Voitele pieni uunivuoka. Jos käytät säilöttyjä papuja, valuta ja huuhtele ne ja kaada ne uunivuokaan. Itse keitetyt pavut voi tietenkin kipata vuokaan ilman huuhtelemista.

2. Hienonna pekoni ja paista se rapeaksi pannulla. Kuori ja hienonna sipulit ja lisää ne pekonin joukkoon paistamisen loppuvaiheessa. Pienennä lämpöä ja kypsennä kunnes sipulit pehmenevät

3. Lisää pannulle loput aineet ja keittele muutama minuutti

4. Kaada kastike papujen joukkoon ja kypsennä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia