Mango-valkosuklaarahka

Eräänä hyvinkin arkisena sunnuntaina menneenä kevättalvena yritin saada taas pientä piristystä siihen kaikkeen ihan tavalliseen ja tein jälkiruokaa iltaruualle. En edes muista mitä ruuaksi syötiin, mutta villi veikkaus on että jotain pahan näköistä, pahan hajuista tai pahan makuista. Eli jotain tavallista kotiruokaa.

No, jälkiruokaa ei saa jos ei syö edes sitä pienen pientä maisteluannosta loppuun – lahjonta, kiristys ja uhkailu… Kaikki saivat jälkiruokansa ja aikuisille oli vielä iltapalallekin annokset. Tämä ei ollut lasten makuun: yksi ei tykännyt rahkan mausta ja toinen ei tykännyt mangosta. Yritinpähän taas… Ja jäipähän herkkua itselle enemmän! Ohje Yhteishyvän numerosta 3/2013.



6 annosta

1 prk säilykemangoja
100 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
2 rkl cashew-pähkinöitä
1 prk maitorahkaa

1. Valuta mangot ja ota kolme palasta syrjään koristelua varten. Soseuta loput mangot sauvasekoittimella
2. Paloittele valkosuklaa pieneen kulhoon ja sulata se varovaisesti mikrossa tai vesihauteessa
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se sokerilla
4. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi
5. Notkista maitorahka kulhossa ja sekoita siihen sulatettu suklaa ja pähkinärouhe
6. Kääntele rahkaseoksen joukkoon kermavaahto ja mangosose. Seos saa jäädä epätasaisen raidalliseksi
7. Jaa rahka annosmaljoihin tai laseihin. Viipaloi tai paloittele mangot ja koristele annokset niillä

Lihapullasalaatti Aasian tapaan

Kesä alkaa olla pitkällä jo siinä mielessä, että kotimaisia kasviksia alkaa saada kaupoista koko ajan enemmän ja enemmän. Kurkut maistuvat hyvälle ja tomaatit hehkuvat punaisuuttaan. Uudet perunat antavat vielä odottaa itseään. Mukava vaaleanvihreä läikkä löytyi tomaattien vierestä jo viime viikolla: kotimaisia varhaiskaaleja saa jo ihan kohtuulliseen hintaan. Verrattuna talvella ostettavaan kaaliin, varhaiskaali on lempeämmän ja pehmeämmän makuinen, kerä on kevyt eikä niin tiivis kuin talvella ja kaali on mehukasta ja mehevää.

Kotimainen kaali taipuu kivasti itämaisiin makuihin. Tässä Meidän perhe –lehdestä (numero 2/2013) talteen otetussa ohjeessa oli alun perin käytetty punakaalia ja aivan yhtä hyvin ruokaan voisi käyttää myös kiinankaalia. Tein ruuan ohjeen mukaan ja haudutin nuudelit ja lisäsin kaalin joukkoon. Lopputuloksena oli se, että nuudelit jäivät hieman koviksi ja kylmät kaalisuikaleet jäähdyttivät koko ruuan. Jos salaatin päälle nostetaan kuumia lihapullia niin silloin myös salaatin täytyy mielestäni olla lämmintä. Alla oleva ohje onkin valmistuksen osalta hieman muunneltu, eli näin teen tämän ruuan seuraavalla kerralla. Tulen tekemään tätä uudelleenkin, maut olivat todella hyvät! Eikä ruoka kaipaa lihapullia välttämättä lainkaan, toimii aivan hyvin pelkkänä kasvisruokanakin!



4 annosta

lihapullat:
0,75 dl turkkilaista jogurttia
1 kananmuna
2 rkl korppujauhoja
1 tl suolaa
0,25 tl kanelia
0,25 tl inkivääriä
0,25 tl neilikkaa
0,25 tl mustapippuria
400 g naudan jauhelihaa

nuudelit:
200 g nuudeleita
puolikas varhaiskaali
tilkka öljyä
1 dl cashwpähkinöitä
1 ruukku korianteria (tämä puuttuu parvekkeeltani, joten ilman tätä mentiin)

kastike:
1 valkosipulin kynsi
1 limen mehu ja kuori
1 pieni chili
2 rkl soijakastiketta
1 rkl sokeria

1. Valmista ensin lihapullat: sekoita kulhossa jogurtti ja kananmuna. Lisää korppujauho ja mausteet ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon jauheliha ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikinasta pieniä lihapullia ja paista ne kypsiksi uunissa - 200 asteessa noin 20 minuuttia
2. Valmista kastike: kuori ja raasta valkosipulin kynsi pieneen kulhoon. Pese lime huolellisesti ja raasta sen kuori kulhoon. Halkaise lime ja purista mehu muiden ainesten sekaan. Hienonna chili ja lisää sekin kastikkeeseen soijakastikkeen ja sokerin kanssa. Sekoita tasaiseksi ja jätä odottamaan
3. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne. Suikaloi kaali ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna öljy pannulla ja kaada nuudelit ja kaalisuikaleet pannulle. Sekoita joukkoon myös kastike ja kuumenna seos. Laita kansi päälle ja nosta odottamaan.
4. Paahda pähkinät kuivalla pannulla, rouhi karkeaksi ja sekoita kaali-nuudeliseoksen joukkoon
5. Nostele päälle lihapullat

Mausteöljy

Mausteöljyn valmistamista olen tuumaillut jo pidemmän aikaa. Yrttien ostaminen pelkkää öljyn valmistamista varten on tuntunut kuitenkin hassulta. Nyt parvekkeella kasvaa yrtti poikineen ja ainekset sai kivasti napsittua sieltä suoraan kattilaan.

Ohjeen tähän mausteöljyyn löysin Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 4/2013. Ohjetta on helppo muunnella (ja hieman jo muuntelinkin…) käyttämällä niitä yrttejä ja mausteita joita itse haluaa. Esimerkiksi sitrusten kuorisuikaleet tai yrteistä ainakin rosmariini ja laakerinlehti sopivat hyvin öljyjen mausteiksi. Muistelenpa nähneeni joskus katajan oksallakin maustettua öljyä! Löytyisiköhän kotimaisista villiyrteistä jotain tähän sopivaa?



2 dl oliiviöljyä
1 pieni chili
1 valkosipulin kynsi
pari pientä timjamin oksaa

Kuumenna öljy kattilassa 80-asteiseksi. Lisää joukkoon kuorittu ja halkaistu valkosipulin kynsi, paloiteltu chili ja timjaminoksat. Nosta kattila levyltä ja jäähdytä öljy kattilassa kannen alla. Siivilöi öljy puhtaaseen lasipurkkiin ja säilytä viileässä. Käytä esim. kalan tai salaatin maustamiseen.

Tomaattinen soijasuikalesoosi

Poikien huijaamisyritys nro 1. Tai oikeastaan 2. Tai 3. Soijarouheesta tehty bolognese menee jo ihan täydestä – eikä edes tarvitse yrittää väittää että ”kyllä se on jauhelihaa”. Samoin soijapihvit uppoavat poikiin ihan hyvin – soijana nekin. Nyt yritetään sitten vaihtaa broileria välillä soijaan (tarkoituksena siis lisätä kasvisruuan osuutta ruokalistallamme). Osui ja upposi! Sanoin ruokana olevan kanapastaa, ja kanapastaa pojat söivät. Ei se mitään suurinta herkkua ollut, mutta molemmat söivät kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa… Seuraavaksi suunnitelmissa ”kanaviillokki” soijasta.



3 dl soijapaloja tai -suikaleita
vettä
2 dl kermaa

marinadi:
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 tl currya
1 rkl kanafondia

1. Kuumenna kattilassa vettä ja keitä soijapaloja siinä noin 10 minuuttia. Valuta ja painele ylimääräinen vesi pois kauhalla. Pilko paloja pienemmiksi halutessasi
2. Valmista marinadi: kuori ja hienonna sipulit ja laita ne kulhoon. Lisää muut aineet ja sekoita. Sekoita keitetyt soijapalat marinadin joukkoon ja anna maustua puolisen tuntia
3. Kaada soijapalat marinadeineen pannulle ja paistele niitä 5-10 minuuttia
4. Lisää pannulle kerma ja keitä kasaan viitisen minuuttia
5. Tarjoa riisin tai pastan kera

Linzin torttu

Kesäloman ensimmäinen sadepäivä! Ei tarvinnut tekemistä miettiä: leivontaa tietenkin. Ja koskapa säätiedotusta oli tullut seurattua etukäteen eikä sadepäivä tullut yllätyksenä, olimme ehtineet varautua leivontatarvikkeilla tähän päivään. Eli ei ollut pakko tehdä muffinsseja joiden ainekset löytyvät aina kaapista. Nyt tehtiin vadelmatorttu Linzin tapaan.

Linzin torttu on itävaltalaista alkuperää ja sitä pidetään maailman vanhimpana kakkuna. Sen alkuperä on 1600-luvun puolivälissä. Itse löysin ohjeen Kotivinkistä ja vasta leipomisen jälkeen aloin tarkemmin etsiä tietoa kyseisestä tortusta. Taikinapohjaan tulee siis jauhettua mantelia ja kanelia, mutta monessa ohjeessa mausteena oli käytetty lisäksi vielä vaniljaa, sitruunaa ja neilikkaa. Mutta minkäs teet kun torttu on jo uunissa, pelkällä kanelilla mennään siis.

Tein tortun 23 cm:n irtopohjavuokaan, joka osoittautui liian pieneksi. Taikinaa jäi yli, enkä hilloakaan laittanut ohjeessa sanottua määrää. Eli suurempaan vuokaan kannattaa tehdä! Pyörittelin lopun taikinan haarukkaleiviksi joten ei mennyt hukkaan sekään nokare.



Valmis torttu oli makea – melkeinpä liian makea minun makuuni. Pojat tykkäsivät kovasti, mutta maitolasilliset halusivat hekin kaveriksi. Oltiin myös hieman hätäisiä ja leikattiin torttu hieman liian lämpimänä: suuri osa hillosta valahti tarjoilulautaselle. Vai liekö ollut jotenkin vääränlaista hilloa…



200 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
160 g mantelijauhetta
0,5 dl korppujauhoja
1 tl kanelia
4 dl vadelmahilloa
tomusokeria

1. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos muna-sokeri-voivaahtoon
3. Painele ¾ taikinasta voidellun irtopohjavuoan (halk. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä pohjan päälle hillo
4. Kauli loppu taikina jauhojen avulla levyksi ja leikkaa siitä suikaleita. Tee suikaleista ristikko tortun päälle
5. Paista 175-asteisen uunin alatasolla tunnin ajan. Anna jäähtyä. Siivilöi pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua

Tinto de Verano

Vielä löytyy hiihtoloman satoa. Jokohan uskaltaisin sanoa että tämä on viimeinen sitä sarjaa! (En uskalla sanoa, kun en ole ihan varma mitä tuolta arkistoista vielä esiin putkahtaa).

Taisin jo aikaisemmin kirjoittaa että ei lomaa ilman drinkkiä. Hiihtoloma oli kahden drinksun arvoinen. Mustikka-tonicin happamuus voitti tämän punaviinidrinkin mennen tullen, mutta voisin kuvitella tämän raikkaan juoman maistuvan hyvin kuumana kesäpäivänä. Ja tuoreilla mansikoilla höystettynä! Sangrian tapaan siis.

Se mitä teen seuraavalla kerralla toisin, on että valitsen viinin vähän paremmin. Koskapa en viineistä ymmärrä kovinkaan paljoa, nappasin mukaani ihan jonkun viinin vaan. Punaviinin maku jäi melko laimeaksi muiden ainesten lisäämisen jälkeen. Eli tämä juoma kaipaa voimakkaan makumaailman omaavan viinin. Marjaisa säväys ei varmaan olisi pahitteeksi.

(Ohje: Glorian Ruoka&viini 2/2013)



1 lasillinen

1 dl pakastemansikoita (tai tuoreita mansikoita + jääpaloja)
1 dl punaviiniä
1 dl vissyä tai spritea
1 sitruuna tai limelohko

1. Laita mansikat (ja jäät) lasiin. Mittaa päälle punaviini
2. Täytä lasi vissyllä tai spritella ja viimeistele juoma sitruslohkolla

Avokado-pastasalaatti

Testasin avokadodippiä Chocochilin suosituksen mukaan myös pastasalaattiin. Dipin kirpakka maku hieman katosi salaatin pehmeisiin makuihin. Jäin kaipaamaan särmää. Pieni määrä chiliä voisi tuoda tähän kivaa potkua. Ruokaisa salaatti sopii hyvin kuumien kesäpäivien lounaaksi.



150 g kuivaa pastaa
1 rs kirsikkatomaatteja
1 avokado
3 dl esikäsiteltyjä papuja
1 annos avokadodippiä

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja jäähdytä huuhtelemalla kylmällä vedellä
2. Halkaise kirsikkatomaatit
3. Halkaise avokado ja poista kivi. Kuori puolikkaat ja paloittele ne
4. Valmista dippi
5. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna maustua viileässä ennen tarjoamista

Vaniljainen raparperihillo

Kaikki kesäiset asiat ovat tänä vuonna hiipineet lähelle yllättävän aikaisessa vaiheessa! Voikukat ovat jo hahtuvaisina, männyt tupsuttelevat keltaisia pilviä, varvassandaalien rajat ovat ruskettuneet jalkoihin ja omalta parvekkeelta voi jo leikata yrttejä ruokiin! Kummalliselta tuntui myös leikata ensimmäinen pakastettava raparperisato toukokuussa talteen ja nyt kesäkuun alussa niitin raparperin jo aivan matalaksi. Kaiken kaikkiaan vanhempien pihalla oleva vanha raparperi antoi satoa reilut neljä kiloa. Ja vielähän sinne kesän aikana varsia kasvaakin. Niistä ehkä voisi sitten kesäistä juomaa keitellä vielä, mutta pehmeimmät säilöttävät varret on varmaan nyt jo säilötty tältä kesältä.

Myös kesähelteet ovat hellineet aikaisessa vaiheessa tänä kesänä – joskin yli +25 asteen lämpötila ei minun mielestäni ole enää hellimistä. Helle koettelee hermoja kerrostaloasunnossa johon aurinko paistaa keittiöön ja lastenhuoneeseen noin klo 6-12 ja makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen sitten klo 14 eteenpäin koko loppuillan. Yleensä +30 asteen sisälämpöihin ei olla päästy ennen keskikesää mutta maanantaina 3.6 tuo maaginen raja keittiössä meni rikki. Ah ahdistusta!

Mutta ei anneta sen häiritä lomapäivien toimintoja! Tiistaina mittari näytti iltapäivällä sisälämmöksi +31,8 ja minäpä aloin keitellä hilloa. Hillo kuuluu kesään ja kohtapa kämppä tuoksuikin raparperilta ja vaniljalta. Ja edelleen oli lämmin!



1 kg raparperia
0,5 dl vettä
2 dl hillosokeria
0,5 vaniljatankoa

1. Kuori raparperit tarvittaessa ja paloittele. Laita raparperit kattilaan ja lisää vesi
2. Kuumenna raparpereja ja lisää sokeri kun kattilasta alkaa nousta selvästi höyryä. Halkaise vaniljatangon puolikas, lisää sekin kattilaan ja sekoittele
3. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keittele vartin verran
4. Poista tangot ja purkita tai pakasta hillo

(minulla oli hilloa varten 3,5 kg raparperia, joista tuli valmista hilloa neljä litraa)

Avokadodippi

Tässä hieman syytä siihen miksi jääkaappiin jäi nököttämään pari ylimääräistä avokadoa. Kevättalvella – siis silloin hiihtoloman aikaan – avokadot houkuttelivat kovasti. Mikä lie ollut rasvahappotasapainon heilahdus kun elimistö kaipasi hyviä rasvoja. Chocochili olikin tästä syystä hiihtoloman suosikkiblogini!

Avokadon keveys ja raikkaus sopii oikein hyvin myös kesän kattauksiin. Tämä Chocochilistä löydetty (ja muistaakseni monessa muussakin blogissa sen jälkeen hyväksi todettu) dippi sopii hyvin kasvisten tai perunalastujen dippaamiseen tai vaikkapa voileipien päälle. Ihanaa! (Valkosipulia!)



1 kypsä avokado
1 rkl sitruunamehua
3 rkl turkkilaista jogurttia
1 shalot-sipuli
1 valkosipulin kynsi
vajaa 1 dl tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria

1. Halkaise avokado, poista siemen ja koverra sisus pieneen kulhoon. Tilsi haarukalla mössöksi
2. Sekoita avokadomössön sekaan sitruunamehu ja jogurtti ja sekoita tasaiseksi
3. Kuori ja hienonna shalotsipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Kuori ja raasta valkosipulin kynsi. Hienonna persilja
4. Sekoita kaikki ainekset avokadomössön sekaan. Anna makujen tasaantua viileässä ennen tarjoamista

Parsamunakas

Kesä alkaa olla kauneimmillaan! Puiden lehdet kasvavat vauhdilla ja nurmikko vihertää. Joka paikka on nyt pullollaan vihreää. Eikä mitä tahansa vihreää, vaan sitä ihanaa alkukesän vihreää joka tuntuu ihan häikäisevän silmiä!

Kävin lauantaiaamuna kurkkailemassa plantaasin tilannetta. Raparperit kasvavat vauhdilla ja ensimmäisen sadonkorjuun aikaa alkaa olla jo käsillä. Myös kasvimaalla on alkanut tapahtua. Siemenet ovat saaneet köllötellä harson alla viikon ajan ja hentoa viherrystä alkaa jo näkyä. Salaatti ja rucola ovat pienen pienillä aluilla ja retiisien rivistön jo sain harventaa.

Parvekepuutarha kukoistaa myös: kesäkurpitsa ja chilit kukkivat, paprikassakin alkaa olla nuppuja. Vihanneskrassien ensimmäinen satsi on kohta valmista voileivän päälle laitettavaksi. Nyt on aika shoppailla taimia! Pyöräilin aamupäivän auringossa Kukkatalolle, mutta siellä ei vielä yrttien taimia ollutkaan. Matka jatkui ja seuraava pysähdyspaikka oli Multasormi ja sieltä kasvihuoneesta löytyikin kaikki tarvitsemani – ja tietenkin vähän ylimääräistäkin. Suunniteltujen persiljan, basilikan ja oreganon lisäksi ostin maailman suloisimmat pienet timjamin, rosmariinin ja mintun taimet. Ne kun olivat niin kauniita – ja alkukesänvihreitä nekin! Kohta on parvekepuutarhakin taas ääriään myöten täynnä!

Taimireissun jälkeen laitoin vihreitä sävyjä myös lautaselle! Kananmuna ja parsa ovat hyvät ja lempeät kaverukset, jotka saavat pientä särmää suolaisista parmesaanista ja vuohenjuustosta sekä mustapippurista. Ihana nopsa kesäpäivän lounas, joka on tehty vanhalla tutulla ohjeella!



1 annos

3-4 vartta vihreää parsaa
nokare voita
2 kananmunaa
pieni loraus kermaa
n. 0,5 dl vastaraastettua parmesaaniraastetta
muutama nokare pehmeää vuohenjuustoa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsojen kova tyviosa siitä kohdasta mistä ne luontevasti napsahtavat poikki. Paloittele parsat ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä n. 3 minuuttia. Valuta ja jätä odottamaan
2. Riko kananmunat pieneen kulhoon. Vispaa rakenne rikki ja sekoita joukkoon kermatilkka.
3. Sulata voi pannulla. Kaada munaseos pannulle ja pienennä lämpöä. Kypsennä munakasmassaa varovaisesti sekoittaen parisen minuuttia
4. Kun pinta on vielä selvästi löysä, ripottele päälle parmesaaniraaste. Jatka kypsentämistä varovaisesti
5. Nostele pehmeän munakkaan päälle vuohenjuustonokareet ja parsapalat. Laita levy kiinni mutta jätä pannu vielä hetkeksi levylle kunnes vuohenjuusto lämpiää ja pehmenee
6. Mausta suolalla ja mustapippurilla

Lohi-avokadoleivät

Kiirettä, kiirettä, kiirettä, sitä on lukuvuoden viimeiset pari kuukautta. Blogi on ollu hissukseen ja keittiössä ollaan keskitytty vain perusasioihin. Vanhat postaukset odottavat postaamista. Vapaat hetket on vietetty lasten kanssa pitkin pihoja ja kasvimaata ja parvekepuutarhaa kuopsutellessa. Mukavia hetkiä nekin. Mutta kirjoitusvire on ollut hieman hukassa. Töitä olisi viikko vielä jäljellä ja sitten olisi kahden kuukauden mittainen vapaus edessä. Siitä se pikkuhiljaa alkaa sitten into löytyä harrastuksiinkin taas.

Paremman puutteessa palataan taas hiihtolomaan joka oli täynnä kokkailua. Tein näitä ihanan raikkaita leipiä aamupalalle – ihan vain itselleni. Hiihtopainotteinen loma vaati topakkaa ravitsemusta heti aamusta alkaen. Ja sopiihan nämä leivät myös kesäiseksi lounaaksi tai vaikka eväskoriin. Tai ehkäpä kylmälaukkuun mieluummin! Ohje sovellettu Martat-lehden numerossa 8/2012 olleesta ohjeesta.



4 palaa reissumies-leipää
margariinia
100 g graavilohisiivuja
2 avokadoa
marinoitua punasipulia

1. Valmista marinoitu punasipuli maustumaan vähintään tuntia ennen leipien valmistamista
2. Voitele leivät margariinilla
3. Nostele graavilohisiivut leipien päälle
4. Kuori avokaadot ja leikkaa niistä viipaleita. Lado avokadoviipaleet lohisiivujen päälle. Laita päällimmäiseksi punasipulia

Avokadomousse

Jääkaapissa nökötti pussin kolme viimeistä avokadoa, jotka pehmenivät uhkaavaa vauhtia. Ruokaahan ei ikinä pidä heittää roskiin joten jotain kivaa niistä piti keksiä. Chocochili tietää parhaiten mitä avokadoista voi tehdä. Ja sieltähän se löytyi – avokadomousse.

Huijasin lapset syömään tätä ”suklaamoussea” eräänä sunnuntaina jälkiruuaksi. Itse asiassa ei tarvinnut houkutella lainkaan. Pojat söivät moussen hyvällä mielihalulla ilman epäilyksen häivääkään siitä että moussen pääraaka-aine onkin kasvikunnan tuote!

Hyvin maistui mousse myös omaan suuhun. Itse huomasin selvästi eron maussa perinteiseen kermaiseen suklaamousseen, mutta enpä väittäisi tämän ainakaan huonompaa olevan. Tästä moussesta puuttui sellainen ikävä kitalakeen tarttuva rasvainen tuntu mikä oikeasta suklaamoussesta jää. Vaikka tämäkin mousse oli täyteläinen ja tuhti niin kokonaisuus tuntui kuitenkin raikkaalta. Oikein onnistunut kokeilu!!



2 pehmeää avokadoa
1,25 dl kaakaota
1,25 dl tomusokeria
0,5 dl kermaa
1,5 tl vanilja-aromia

1. Halkaise avokadot, irrota siemenet ja koverra hedelmäliha monitoimikoneeseen
2. Mittaa sekaan muut aineet ja surauttele tasaiseksi mousseksi. Säilytä kylmässä tarjoamiseen saakka

Parvekepuutahan kesämuutto ja haarakonttorin perustaminen

Parvekepuutarha alkoi jo toukokuun alkupuolella rönsyillä pitkin olohuonetta ja keittiötä. Toivotin lämpimät säät tervetulleiksi ja sain siirrettyä kasvit äitienpäivänä parvekkeelle. Viimevuotinen chili on toipunut talven koettelemuksista ja tekee ensimmäistä satoaan. Kasvissa on kymmenkunta palkoa joista muutama jo punertaa kypsyyttään. Samaisesta kasvista keväällä kylvämäni siemenet ovat kasvaneet topakoiksi chileiksi, joista kolme tainta jätin itselleni kasvamaan. Nekin aloittelevat jo kukintaansa runsain nupuin joten satoa näyttäisi tulevana kesänä olevan tulossa.



Myös paprikat ja tomaatit ovat kasvaneet todella hyvin. (Taisin olla hieman hätäinen kylvöjen ajoituksen kanssa tänä keväänä!). Ostin kaksi sinkkisankkoa joihin istutin tomaatit ja paprikat. Nämä ovat parvekeviljelyssäni uusia tuttavuuksia, joten jään odottamaan kasvavatko ja kukkivatko. Alku näyttää ainakin lupaavalta.



Kesäkurpitsakokeilunikin on toistaiseksi sujunut hyvin. Kylvin siemenet kasvamaan maaliskuun puolen välin kieppeillä (kyllä, vaikka pussissa lukikin että kylvö noin kolme viikkoa ennen avomaalle istuttamista). Taimet kasvoivat aivan valtavasti ja istutin kaksi tainta niille varattuun soikkoon. Kasvu on jatkunut ja muutama kukkakin on jo nähty. Odotan jännityksellä mitä tuleman pitää!



Jäljellä on vielä ostettavien taimien hankinta. Basilikaa, persiljaa ja oreganoa on ostoslistalla. Koskapa tilaa on rajatusti, täytyy keskittyä vain niihin yrtteihin joille on eniten käyttöä.

Multasormeani on syyhyttänyt kovasti pitkin kevättä. Harkitsin jo pienen puutarhapalstan vuokraamista, mutta tulin siihen tulokseen että kahden alle kouluikäisen kanssa puutarhapalstalla kulkeminen saattaa jossain vaiheessa alkaa tuntua lievästi sanottuna pakkopullalta. Hautasin sen ajatuksen siis odottamaan parempia aikoja. Kunnes yllättäen olin kuin olinkin perustamassa haarakonttoria parvekepuutarhalleni.

Päivä 1:

Kävimme äitienpäivän iltana vanhempieni luona paistelemassa makkaraa. Kitkin joutessani koiranputken alut raparperin ympäriltä ja tuli vissiin siinä ääneen tuumailtua kasvimaan mukavuutta. Äitini lausuma oli – vapaasti lainaten - että senkus kaivat! Ajatus muhi päässäni noin tunnin verran ja sittenpä sitä jo isän kanssa mittailtiin ja rajailtiin pieni vajaan kahden neliön kasvimaa (tarkemmin sanottuna ehkä kasvipenkki) pihan aurinkoiselle laidalle. Ilta menikin sitten googlen ääressä tutustuessa kasvimaan saloihin



Päivä 2:

Koskapa kasvimaa perustetaan omakotitalon nurmikkopihalle, jossa maan laatu ei ole kovinkaan erikoinen, täytyy kasvipenkkiä varten vaihtaa maata. Homma alkoikin heti seuraavana päivänä kaivamisella, jota oli ihan riittävästi! Apujoukkoja onneksi oli paikalla. Pienin työmies jaksoi uurastaa 1,5 tuntia tauotta kaivaen multaa pienellä istutuslapiolla pieniin kottikärryihinsä ja välillä leikellen juuria oksasaksilla. Isompi apulainen toimi oksaleikkurimestarina ja äitini apuna voikukkien nyhtäjänä. Isä heilui talikon ja rautakangen kanssa (kaivannosta sattui löytymään yksi kohtuullisen suuri kanto ja muutama melkoisen paksu juuri) ja minä lapioin. Loppumetreille saimme avuksi vielä yhden työpäivänsä jo tehneen virkamiehen.



Päivä 3:

Esikoisen kouluun tutustumispäivän vuoksi pidin yhden lomapäivän keskellä arkista viikkoa. Nyt oli aikaa tutkailla lähiseutujen multatarjontaa ja kysellä multakuormien hintoja. Laskeskelin että haarakonttorin kaivantoon uppoaa noin 450 litraa multaa joten peräkärryn kanssa täytyy mullanhankintaan lähteä. Kävin illalla myös puutarha-alan liikkeessä kyselemässä neuvoja ja tekemässä pienempiä varustehankintoja. Miksi siellä ei ollut puutarhahanskoja lasten kokoa?!? Multa- ja muut maa-asiat jäivät tässä vaiheessa vielä hautumaan. Vaihtoehtoina on halvempi ja helpompi. Luulenpa, että valitsen sen helpomman…


Onneksi näitä luonnonmukaisia maan kuohkeuttajia tuntuisi nurmikon alla luikertelevan runsain määrin!

Päivä 4:

Kävimme ostamassa poikien kanssa siemeniä viljelmiämme varten. Kasvimaallemme valikoitui porkkanaa, retiisiä, hernettä, pinaattia ja salaattia. Kaikki ovat käsitykseni mukaan helppoja kasveja jotka voi kylvää suoraan avomaalle. Herne on myös nopeakasvuisena mukava kasvatettava lasten kanssa, koska kasvua on helppo seurata. Näiden lisäksi kasvimaalle pääsee myös viimekesänä parvekkeella kasvanut ruohosipuli, joka yllätyksekseni lähti talvehtimisen jälkeen uudelleen kasvamaan.



Näillä antimilla pieni kasvimaamme tuleekin jo täyteen. Ja koskapa tungos pienellä kasvimaalla on valtaisa, niin täytyyhän siellä olla asianmukaiset kyltit. Ukki kaiveli kätköistään lapsille puutavaraa ja pojat saivat nikkaroida hienot puiset (eli säänkestävät) nimikyltit kasveille.



Päivä 5:

Odottelua. Siemenpussien hypistelyä. Puutarhahanskojen silittelyä. Lapion ja kuokan kiillottelua. Eikö jo pääsisi taas hommiin!? Paremman puutteessa kylvin amppeliin herneitä – ihan vain koristekasvitarkoituksessa – ja pariin ruukkuun vihanneskrassia – ihan vaan kun alkoi näyttää siltä että parvekkeella olisi sittenkin vielä pikkuisen tilaa… (Eihän sitä nyt voi puolityhjäksikään jättää!!)

Päivä 6:

Pääsin töistä hyvissä ajoin ja suuntasimme iltapäivästä multaostoksille. Sää oli ihanan lämmin ja työskentely kuopan äärellä sujui nopsaan – pikkuapulaisen kanssa jälleen. Pian huomasin, että laskelmani tarvittavan mullan määrästä eivät osuneet aivan kohdalleen ja multaa täytyi hakea välillä vielä hieman lisää. Loppujen lopuksi kaivantoon upposi kaikkiaan 650 litraa maa-ainesta (mustaa multaa ja puutarhaturvetta). Reunustin kasvimaan reunanauhalla ja pojat halusivat rakentaa vielä muurin vanhoista pihakivistä. Nyt se on valmis!



Into alkoi hiipua siltä illalta - ja oikeastaan aikakin olisi käynyt vähiin – joten raivailimme jälkemme ja poistuimme pihalta saunan kautta kotiin. Kylvötouhut jäävät vielä toiseen päivään. Kastelin plantaasini ja jätin odottamaan Ilmatieteenlaitoksen ennustamaa sadepäivää. Sittenpä onkin hyvä kylvää siemenet kunnolla kosteaan maahan.

Tule tule hyvä kesä, älä tule huono kesä!

Munkit

Ihan ensimmäinen kerta kun tein itse munkkeja! Olen joskus pienempänä ollut sivustaseuraajana ja muistaakseni hieman assistenttina kun Lykynlammen ulkoilumajalla Terttu paisteli kahvioon munkkeja Joensuun Ladun talkooporukan avustamana. Tertun munkkirinkilät ovat Lykynlammen kahvion asiakkaiden keskuudessa kuuluja. Ja ovathan ne aivan loistavan makuisia! Ja kokoisia! Siinäpä menee hyvin hiihdetyn lenkin hyöty hyvin pitkälle nollaan kun afterskin viettää kahviossa kuuman mehun ja munkin parissa.

Itse en erityisesti ole munkkien ystävä. Tokihan niitä syön – varsinkin jos päällä on esimerkiksi kinuskikuorrutetta ja sisällä vadelmahilloa. Poikien kanssa meillä on ollut perinteenä työhön paluuni jälkeen käydä viikon päätteeksi hoitopäivän jälkeen hakemassa Leppäsen leipomon myymälästä perjantaimunkit (ja sämpyläpussi) viikonlopun kunniaksi. Leppäsen munkit (kuin myös sämpylät) ovat aina tuoreita ja maukkaita. Pisteet Leppäselle!

Nyt uskaltauduin kokeilemaan itsekin. Suurin kynnys munkkien paistamiseen itselleni on ollut pullataikina. Se vaan ei ole ikinä oikeasti hyvää. Toinen kynnys on ollut kuuman öljyn kanssa läträäminen ja kauhukuvat kattoon asti kohoavista liekkipatsaista. Ensimmäinen kynnys madaltui huomattavasti katsoessani edellistä Master Chef Australian tuotantokautta, jossa Gary yhdessä master class –jakossa teki munkkeja löysästä hiivataikinasta pudottamalla taikinapalleroita lusikalla kuumaan öljyyn. Ei siis vaivaamista ja leipomista! Sopii minulle. Toisen kynnyksen ylitin jo aikaisemmin uppopaistamalla riisipyöryköitä ilman tulipaloa.

Tuumasta toimeen siis. Taikina syntyi helposti – sekoittaen. Öljyn kuumentamiseen varustauduin paistomittarin ja kattilan kannen kanssa. Öljy kuumeni nopeasti ja pudotin ensimmäiset palleroiset kypsymään. Yksi pallero levisi lätyksi ja kaksi seuraavaa painuivat pohjaan. Mitä ihmettä!!!! Huomasin että mittarin asteikko oli säädetty Fahrenheit-asteikolle. Klik nappulasta ja kuumennus jatkui. Tämän jälkeen paistaminen sujuikin hyvin ja sain elämäni ensimmäiset munkit kypsiksi ja valmiiksi.

Kyllä, tästä tulee meillekin vappuperinne!



n. 16 kpl

2,2 dl maitoa
50 g voita
3 kananmunaa
0,5 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa

paistamiseen:
1-1,5 l rypsiöljyä

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi
2. Sulata voi ja kaada se maidon joukkoon. Riko joukkoon kananmunat ja mittaa sekaan sokeri. Vispaa sekaisin
3. Sekoita hiiva vehnäjauhojen sekaan kulhossa. Tee seokseen kuoppa ja kaada maitoseos sinne. Vispaa taikina tasaiseksi löysäksi taikinaksi. Jätä kohoamaan tunniksi
4. Kuumenna öljy 170-180 asteiseksi. Tarkkaile öljyn lämpöä ja säädä levyä tarvittavan pienelle
5. Pyöräytä kahden lusikan avulla taikinasta palleroita kuumaan öljyyn. Paista munkkeja välillä käännellen 3-4 minuutin ajan. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle
6. Pyörittele munkit lämpiminä sokerissa
7. Voit halutessasi pursottaa munkkien sisään hilloa tai vaniljakreemiä

Sokerikuorrutetut popcornit

Tänä vuonna saan viettää melkein koko vapun itseni kanssa - laadukkaassa seurassa siis. Vappuaaton ohjelmaan kuului pyykin pesua, punttitreeniä ja elokuva kotisohvalla. Vappuaaton illan menu sisälsi yhden omenasiiderin, yhden kylmän oluen ja pienen pussillisen juustonaksuja. Kävin ajoissa nukkumaan ja heräsin noin kymmenen tunnin kuluttua virkeänä ja levänneenä. Kävin juoksulenkillä, suihkussa ja nautin aamukahvin ja aamupalaleivät melkoisen laihan Karjalaisen parissa. Hiljaisuudessa.

Sitten alkoikin vappuhulinat! Pojat tulevat iltapäivällä takaisin kotiin ja aloinkin jo aamupäivästä valmistella myöhäisiltapäivän vappubrunssia. Mutta jos aamupalan ja lounaan sekoitus on brunssi niin mikä onkaan välipalan ja päivällisen sekoitus? Snack + dinner = snanner? Sninner? Snacker? Suomeksi välipallinen? Vällinen? Välinen? Ei kuulosta kovinkaan houkuttelevilta.

No, joka tapauksessa. Perinteisellä vappulinjalla mennään. Lihapullia ja nakkeja sekä osiin purettu perunasalaatti. Pojathan eivät syö salaattia, mutta voisin veikata että melkein kaikki salaatin osat maistuvat kun ne laittaa tarjolle eri astioihin. Eli keitettyjä perunoita ja kananmunia, fetajuustoa (+ vaihtoehtona minimozzarellapalleroita), kurkkua ja salaatinlehtiä. Itselleni lisäksi vielä oliiveja, punasipulia ja silliä. Jälkkäriksi syödään minimunkkeja (jotka ovat toistaiseksi vielä aineksina kaapissa ja hyvänä suunnitelmana päässä) sekä näitä makoisia popppareita (joiden ohjeen nappasin viimeisimmästä Kotivinkistä). Juomapuolena on äitille kuplivaa ja lapsille naapurinakan tuomaa simaa (kiitos vielä akalle – todennäköisesti sinäkin tätä luet!).

Hyvää vappua ihmiset!



125 g voita
2 rkl hunajaa (tai siirappia tai vaahterasiirappia)
1,75 dl (ruokokide)sokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
2 l popcorneja (1 pss mikropoppareita tai 1 dl maissinjyviä)

1. Mittaa kattilaan kaikki ainekset popcorneja lukuun ottamatta. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen viitisen minuuttia
2. Valmista popcornit pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kuorrute huolellisesti kuumien popcornien sekaan.
3. Levitä popcornit leivinpaperin päälle jäähtymään noin 10 minuutiksi. Murra pienemmiksi paloiksi tarjoilua varten

Siideriomenat ja vaahterasiirappivaahto

Kurkataan vielä vähän aikoja sitten menneeseen hiihtolomaan, joka sisälsi massiivisen määrän hiihtoa ja kokkailua. Tiedän, hiihtolomasta on jo aikaa reilut kaksi kuukautta, mutta edelleen täällä arkistoissani pyörii kuvia ja tekstinpätkiä jotka täytyisi saada valmiiksi ja kuntoon. Töissä elämme vuoden kiireisintä kuukautta arviointeineen, palavereineen ja paperitöineen sekä muine keväisine stresseineen, joten tämä harrastuspuoli on jäänyt hyvin pitkälti taka-alalle.

Nyt vietän vapaata viikonloppua. Yritän kiriä tekemättömiä kotitöitä kiinni – samoin kuin kirjoittamattomia tekstejä. Suursiivouksen, ikkunoiden pesun ja pyykkivuoren keskeltä putkahdutan esille tämän maukkaan jälkkärin joka ei ole aivan sesongin mukainen. Aurinko paistaa ulkona (vielä toistaiseksi todella todella likaisten ikkunoiden takaa), mutta kuitenkin tämä jälkkäri on täynnä joulun makuja: omenaa, mausteita ja pähkinää. Joulu joka päivä! Ohje Glorian ruoka&viini –lehden numerosta 2/2013.

PS. Mitä tästä opin? Enpä tiennytkään että smetana vaahtoutuu!



4 annosta

omenat:
4 kiinteää omenaa
5 dl omenasiideriä
10 neilikkaa
10 maustepippuria
1 kanelitanko
0,5 tl muskottipähkinää

vaahto:
120 g smetanaa
2 rkl vaahterasiirappia
0,5 dl pistaasipähkinöitä

1. Mittaa siideri ja mausteet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi
2. Kuori omenat. Poista niistä siemenkodat ja leikkaa omenat lohkoiksi. Laita omenapalat kattilaan. Lisää tarvittaessa siideriä (tai omenamehua tai vettä) niin että omenat peittyvät kauttaaltaan. Keitä 5 minuuttia. Kytke lämpö pois ja jätä omenat kattilaan lämpimälle levylle maustumaan puoleksi tunniksi
3. Vaahdota smetana sähkövatkaimella ja sekoita vaahterasiirappi vaahdon joukkoon 4. Kuori ja rouhi pistaasipähkinät
5. Kokoa annokset kulhoihin: nostele omenalohkot neljään kulhoon. Jaa vaahto niiden päälle. Ripottele pinnalle pistaasirouhe

Kaurarieska

Kaikki ovat varmasti tehneet perunamuusin jämästä rieskaa. Kaikki ovat varmaankin laittaneet kaurapuuron tähteet sämpylätaikinaan. Mutta kaurapuurosta tehtyä rieskaa en ole koskaan tullut ajatelleeksikaan kokeilla. Kunnes ystäväni suositteli sitä vaatimattomilla saatesanoilla ylenpalttisin äänenpainoin ”se on paljon parempaa kuin perunarieska”. No eihän mikään voi olla parempaa kuin perunarieska! Paitsi että lämmin kaurarieska on!! (Tätä varten kannattaa keittää puuro ihan asiakseen jos ei tähteeksi jäänyttä satu olemaan)



5 dl vettä
2,5 dl kaurahiutaleita
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 rkl rypsiöljyä
3 dl rouheisia sämpyläjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Lisää joukkoon kaurahiutaleet ja keitä pari minuuttia. Nosta kattila pois hellalta ja laita kansi päälle. Anna hautua noin vartti ja sekoita tasaiseksi puuroksi. Jäähdytä
2. Sekoita jäähtyneen puuron sekaan kananmunat ja öljy. Sekoita jauhojen sekaan leivinjauhe ja suola ja sekoita seos käsin puuron sekaan. Taikina saa jäädä löysäksi
3. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja painele se jauhotetuin käsin pellin kokoiseksi levyksi. Pistele haarukalla
4. Paista rieskaa 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Voitele kuuma rieska maidolla tai vedellä ja laita liinan alle jäähtymään hieman

Seitä Jamien tapaan

Kyllä se Oliverin poika Jamie vaan tietää miten mauton kala saadaan maistumaan aivan loistavalta! Kalan päälle tyrkätään simppeleitä aineksia sopivana kokonaisuutena, päälle hieman maukkaita murusia ja sitten vaan uuniin. Ja kyllä toimii! Arkinen seiti-fileekin sai aivan uuden tyylin näiden mausteiden myötä. Hyvä hyvä, taas uusi idea tavallisen edullisen kalan hyödyntämiseen!



2 annosta

300 g vaaleaa kalaa fileinä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

maustetahna:
10 aurinkokuivattua tomaattia
3 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
chiliä maun mukaan
1 iso valkosipulin kynsi raastettuna
0,5 sitruunan mehu
1 tl sitruunankuoriraastetta
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
1 rkl balsamiviinietikkaa
0,5 dl parmesaaniraastetta

muruseos:
muutama viipale vaaleaa leipää
4 anjovisfileetä
suolaa
mustapippuria
1 valkosipulin kynsi
n. 2 rkl oliiviöljyä

1. Lurauta uunivuoan pohjalle oliiviöljyä ja laita kalafileet vuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä fileitä 200 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia
2. Valmista tahna: laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja surauttele tasaiseksi mössöksi. Levitä seos kalafileiden päälle
3. Valmista muruseos: revi leipä viipaleet monitoimikoneen kulhoon. Kuori ja raasta valkosipulin kynsi sekaan. Lisää muut ainekset ja surauttele taas tasaiseksi seokseksi. Laita muruseos kalafileiden päälle
4. Kypsennä kalaa uunissa vielä kymmenisen minuuttia

Mausteinen lammaspiirakka

Nappasin ässältä joskus mukaani paketin karitsan jauhelihaa ja hautasin sen pakastimen uumeniin odottamaan inspiraatiota. Inspiraatio löytyikin Glorian ruoka&viini-lehteä (numero 2/2013) lukiessa: mausteinen lammaspiiras!

Toteutin piiraan hiihtolomaviikolla aikuisten kesken. Kompastuskivi tässä ohjeessa oli ras-el-hanout –mausteseos, jota kaapissani ei ole. Googlailin tovin ajatuksena korvata seos siihen kuuluvilla mausteilla. Parista lähteestä löysin tietoa kyseisestä mausteseoksesta ja totesin sen sisältävän aivan tolkuttoman määrän jos jonkinlaista maustetta. Monia niistä maustekaapistani löytyi kyllä, mutta ei todellakaan kaikkia! Päädyin maustamaan lampaanlihan muutamilla mausteilla jotka kävivät hyvin yhteen ja toivat ruokaan lämpimän täyteläistä makua. Mausteita en sen tarkemmin mitannut, ripsaus sitä ja toinen tätä. Lopputulos oli aivan ihana! Suolainen salaattijuusto, makea tomaatti ja täyteläisen mausteinen liha muodostivat suussa sulavan kokonaisuuden.



taikina:
200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl turkkilaista jogurttia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria

täyte:
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
nokare voita
400 g karitsan jauhelihaa
mustapippuria
inkivääriä
muskottipähkinää
paprikajauhetta
chilirouhetta
juustokuminaa
suolaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 dl punaviiniä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
100 g salaattijuustoa
rosmariinia

lisäksi:
1 kananmuna

1. Valmista taikina: sekoita jogurtti voihin. Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Peitä taikina kelmulla ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi
2. Valmista täyte: Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista se. Lisää mausteet ja tomaattipyree ja anna hautua viitisen minuuttia välillä sekoitellen. Lisää viini ja kirsikkatomaatit ja jätä kastike kiehumaan hiljalleen siihen saakka kunnes pohja on valmis
3. Voitele piirakkavuoka (halk. 28cm). Ota taikinasta ¼ syrjään ja kauli loppu taikina ohueksi levyksi joka yltää reilusti piirakkavuoan reunojen yli. Painele taikina vuokaan kauttaaltaan ja leikkaa ylimääräiset taikinat reunoilta pois. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia
4. Ota piirakkapohja uunista. Murustele salaattijuusto lammastäytteen sekaan ja kaada se piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle hieman rosmariinia
5. Kauli odottamassa oleva taikina kapeaksi levyksi ja leikkaa se suikaleiksi taikinapyörällä. Asettele suikaleet ristikoksi piirakan päälle. Voitele kananmunalla ja paista vielä 20 minuuttia kunnes pinta saa kauniisti väriä

Hyydytetty juustokakku, perusohje

Tein esikoisen seitsenvuotissyntymäpäiville ihan tavallisen hyydytetyn kakun. Pikkuisen katsoin ainesten määriin vinkkiä parista ohjeesta mutta loppujen lopuksi toteutus oli omanlainen. Kakku hyytyi kivasti ja istuttiin kahvipöytään. Sanoin ääneen pöydässä että nämä ovat varmaan ensimmäiset synttärijuhlat pitkään aikaan kun ei tarvitse heilua kameran kanssa kuvaamassa tarjoiluja kun tarjolla ei ole mitään uutta tai ihmeellistä.

No olihan se nyt sitten kuitenkin vähän ihmeellistä. Se kakku. Kun kaikki komponentit oli onnistuneet. Monesti keksipohja on liian ohut ja liian kuiva. Eipä ollutkaan tällä kertaa (no ei todellakaan tuolla voimäärällä ole kuiva!). Monesti vaalea täytekerros on ihan liian littana. Eipä ollutkaan tällä kertaa – täytettä oli tarpeeksi, se oli rakenteeltaan kuohkea ja se maistui hyvältä! Päällyskerroksen kanssa ainoa miinus oli se, että tumma mehu samensi mansikan kaunista väriä, mutta maku ja määrä osui aivan kohdalleen.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen että tämä kakku täytyy nostaa esille. Niin monien kokeilujen jälkeen vihdoinkin THE ohje on löytynyt. Nämä on huippuhetkiä keittiössä! Tätä kakkua on helppo muutella. Pohjan voi tehdä kaurakekseistä, suklaakekseistä tai digestiveistä. Rahkakasi voi valita jonkun maustetun rahkan, samoin kuin tuorejuustoksi. Vaniljakastikkeen voi korvata löysällä kermavaahdolla jos vaniljan makua ei kakkuun halua. Rahka-juustoseoksen sekaan voi sekoittaa makuaineeksi hilloja, marmeladeja, appelsiininkuorta, kaakaota, tilkkasen kahvia tai suklaarouhetta. Kakun päällyskerroksen voi tehdä vaikkapa mustikoista tai säilykepersikoista. Tai päällyskerroksen voi korvata kokonaan vaikka tuoreilla marjoilla kesällä. Päällyskerroksen päälle voi vielä koristeeksi valuttaa sulatettua valko- tai tummaa suklaata kakun makumaailman mukaan.

Kuva ei ole kummoinen – koska kameran kanssa ei ollut tarpeellista heilua!



pohja:
250 g kaurakeksejä
100 g voita

täyte:
1 prk rahkaa
200 g tuorejuustoa
3 rkl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
6 liivatetta

päällyskerros:
pakasterasiallinen (n. 4dl) mansikkasurvosta
2 rkl sokeria
1 dl marjamehua
4 liivatetta

1. Laita täytteen liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen
2. Murustele keksit muruiksi. Sulata voi ja sekoita se keksinmurujen joukkoon. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja painele keksiseos vuoan pohjalle (halk. 23 cm)
3. Kuumenna noin desi vettä kiehuvaksi. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan veteen. Jätä jäähtymään
4. Kaada vaniljakastike kulhoon. Laita toiseen kulhoon rahka ja tuorejuusto. Vatkaa vaniljakastike kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Vatkaa sen jälkeen tuorejuusto ja rahka notkeaksi seokseksi. Mausta seos sokerilla ja vaniljasokerilla. Vatkaa rahkaseoksen joukkoon myös liivatevesi. Kääntele vaniljakastikevaahto rahkaseoksen sekaan varovaisesti. Kaada täyte vuokaan ja jätä hyytymään kylmään vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään yön yli
5. Laita päällyksen liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Kaada sulaneet mansikat kulhoon ja mittaa sekaan sokeri. Soseuta sauvasekoittimella. Kuumenna mehu kiehuvaksi. Purista liivatteista liika vesi pois ja liuota ne mehuun. Sekoita liivatemehu mansikkasoseen sekaan ja kaada seos vuokaan vaniljatäytteen päälle. Anna hyytyä muutama tunti kylmässä
6. Irrota vuoan reunat ja siirrä kakku tarjoiluvadille. Voit halutessasi koristella pinnan