Torta di Cioccolata

(EDIT: 13.9.2026) Tätä ihanan täyteläistä ja makeaa kakkua olen tehnyt ensimmäistä kertaa näköjään vuonna 2010, eikä homma silloin sujunut ihan mutkattomasti. Muistan kuitenkin lopputuloksen olleen maukas: täyteläisen tuhti ja melkeinpä liiankin suklainen. Nyt tämä kakku sai täyttää lauantaiaamuni harrastushetkeä ja samalla tämä ohje ja kuva uudistuivat hieman. Kevensin ja raikastin reseptiä vaihtamalla tumman suklaan valkoiseen, vähentämällä kaakaon määrää ja lisäämällä päälle pistaaseja tuomaan rakennetta ja pientä suolaisuutta tuhtiin kakkuun. Lopputulos oli paljon parempi kuin aiemmin! Tämä jää ehdottomasti säilytettäväksi! (alkuperäinen ohje: Leivontaherkut-keräilykansio)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

pohjat:
3 dl mantelijauhetta
2 dl tomusokeria
2 munanvalkuaista

kostuke:
0,5 dl vahvaa kahvia + 2 rkl appelsiinilikööriä tai -mehua

kaakaotäyte:
2 kananmunaa
150 g voita tai margariinia
0,75 dl tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta

lisäksi:
100 g tummaa (tai valkoista) suklaata rouhittuna ja suolattuja pistaaseja 

1. Valmista pohjat. Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri keskenään. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele manteliseokseen. Piirrä leivinpaperille kaksi ympyrää (halk. n. 20 cm). Levitä mantelivaahto ympyröihin ja paista 200 asteessa n. 10 minuuttia. Anna jäähtyä ennen täyttämistä
2. Sekoita kostukkeen aineet keskenään
3. Valmista kaakaotäyte. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota pehmeä rasva, keltuaiset, tomusokeri ja kaakaojauhe. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele keltuaisvaahtoon (kääntely ei oikein onnistunut, pitäisiköhän munat laittaa täytteeseen kuitenkin kokonaisina!?)
4. Aseta toinen pohjista tarjoiluvadille, kostuta se ja laita päälle puolet täytteestä ja puolet suklaarouheesta. Aseta päälle toinen pohja, kostuta se ja laita päälle loput täytteestä (en laittanut ihan kaikkea, mielestäni täytettä oli hieman liikaa. Koristele pinta suklaarouheella ja pistaaseilla. Anna vetäytyä jääkaapissa 3-4 tuntia ennen tarjoamista

 

Pasta Carbonara

Eihän italiaviikot ole mitään ilman Pasta Carbonaraa! Etsiskelin oikean Carbonaran ohjetta (omaa versiota meidän keittiössä kokkaillaan vähän väliä) useammasta kirjasta ja netistä ja tulin siihen lopputulokseen että oikeaa ohjetta ei ole. Törmäsin googlaillessani sanalliseen nahisteluun siitä pitääkö Carbonarassa käyttää pancettaa, siankylkeä vai amerikanpekonia (ja samassa yhteydessä että onko noilla kolmella aineksella merkittävää eroa). Toinen tunteita herättänyt aihe oli se että tuleeko Carbonaraan kermaa vai ei ja laitetaanko sitä vähän vai paljon. Jossain lähteessä (jota en nyt muista) kerrottiin että kerman käyttäminen vaihtelee alueittain, jossain sitä käytetään ja jossain ei. Myös kananmunien käytössä oli vaihtelua, välillä käytettiin pelkät keltuaiset ja välillä koko munat. Juustopuolella yleinen linja oli että parasta tulee jos käyttää puolet parmesaania ja puolet pecorinoa. Otapa tuosta setistä selvää! Noilla lähtökohdilla ruokani tein ja hyvää siitä tuli. Valkosipulia jäin kaipaamaan... (Kuvan EDIT: 7.4.2026)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

300 g spagettia
140 g pekonia tai pancettaa
3 kananmunaa 
50 g parmesania
20 g pecorinoa 
suolaa ja mustapippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pastan kiehuessa paista pekoni tai pancetta pannulla kypsäksi, ei kuitenkaan kuivan rapeaksi
3. Riko kananmunat kulhoon ja lisää joukkoon juustot raastettuna hienoksi raasteeksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla
4. Kun pasta on kypsää, valuta se ja kaada takaisin kuumaan kattilaan. Sekoita joukkoon pekoni rasvoineen. Kaada lopuksi sekaan muna-juustoseos ja sekoittele kunnolla. Älä kuumenna enää ettei munat hyydy rakeiseksi
5. Rouhi lautaselle annoksen päälle vielä mustapippuria

Broilerinmaksaa ja penneä

Maksa ei ole meidän keittiön vakiovieraita. Broilerinmaksaa en ole aikaisemmin edes maistellut! Ihastuin näihin pieniin maksoihin kovasti! Niitä oli huomattavasti helpompi käsitellä kuin suurempia naudanmaksapaloja. Naudan maksassa on monesti paljon kalvoja ja ruokaan jää helposti sitkeitä paloja. Broilerin maksoja ei juurikaan tarvinnut siistiä, hieman jotain repaletta leikkelin pois. Rakenne oli hieman pehmeämpi kuin naudan maksan ja makukin ehkä hieman miedompi. Broilerin maksaa sai ainakin meidän s-marketista pakasteena, hinta oli n. 7 euroa kilolta, kun naudan maksa maksoi hieman alle 6 euroa. Eli hivenen kalliimpaa tuo broileri on, mutta näin jauhamattomassa muodossa paistettuna on kyllä parempaa kuin nauta!

Tämä pastaohje on otettu Suuresta pastakeittokirjasta ja toteuttettu hieman mukaellen.



500 g penneä

350 g broilerinmaksaa
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
2 tl raastettua appelsiininkuorta
1,25 dl punaviiniä
2 dl kermaa
1 tl kuivattuja timjamia
0,5 rkl hunajaa
1 rkl kanafondia

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta pasta ja jätä se odottamaan.
2. Pese broilerinmaksat, poista mahdolliset kalvot ja paloittele pienemmiksi paloiksi. Ruskista maksat voissa kuumalla pannulla ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Nosta odottamaan lautaselle.
3. Kuori ja hienonna sipulit. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta sen kuori.
4. Kuullota sipulit voissa pannulla pehmeiksi. Lisää joukkoon tomaattipyree ja kypsennä hetki. Lisää appelsiininkuori ja punaviini ja sekoita tasaiseksi. Kiehauta ja lisää kerma ja timjami. Keittele miedolla lämmöllä kunnes kastike sakenee sopivaksi
5. Mausta kastike hunajalla lurauksella kanafondia ja sekoita joukkoon lopuksi maksapalat. Hauduttele vielä pari minuuttia, että maksa kypsyy loppuun.

EDIT 5.11.2019

Sain palasen hirven maksaa ja tein saman ruuan hirvestä. Kanafondin tilalla käytin nautafondia, mutta riistafondi olisi käynyt tähän oikein hyvin. Sekaan sopisi hyvin myös sienet, jotka voi laittaa vaikkapa kuivattuina punaviinin kanssa yhtäaikaa. Maut toimivat hyvin varmasti myös naudan maksan kanssa.

Tiramisu

Tiramisu on varmaankin tunneituin italialaisen keittiön jälkiruoka. Tiramisu valmistetaan Savoiardi-kekseistä ja ihanan pehmeästä mascarpone-vaahdosta. Herkku maustetaan kahvilla ja liköörillä. Tämän jälkiruuan nimi on suomennettuna ”nosta minut ylös” – eikä suotta! Tämä vei kyllä kielen mennessään.

Tiramisun ohjeita on varsinkin netin kautta saatavilla hyvinkin monenlaisia. Löysin ohjeita joita ei mielestäni oikeastaan tiramisuksi voi edes kutsua – niissä oli aineksina käytetty kakkupohjaa, vaniljakastiketta ja rahkaa. Itse käytin Galbani-juustonvalmistajan sivuilta löytyvää ohjetta, tein puolikkaan annoksen.



n. 8 annosta

3 kananmunaa
75 g sokeria
250 g mascarpone-juustoa
2-3 dl kahvia
0,5 dl likööriä (laitoin tilalle 1 tl vanilja-aromia ja 1 tl manteliaromia)
n. 200 g Savoiardi-keksejä
kaakaojauhetta pinnalle

1. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota keltuaiset ja sokeri ja yhdistä mascarpone vaahtoon
2. Vaahdota valkuaiset ja kääntele keltuaisseokseen
3. Annostele 1/3 vaahdosta tarjoiluvadin pohjalle
4. Mausta kahvi liköörillä (tai aromeilla). Kastele keksejä yksitellen kahvissa ja asettele niitä vaahdon päälle tasaiseksi kerrokseksi. Lisää keksien päälle 1/3 vaahdosta. Lisää sitten toinen kerros keksejä ja päällimmäiseksi loput vaahdosta
5. Anna tiramisun vetäytyä kylmässä vähintään pari tuntia ennen tarjoilua. Siivilöi pinnalle reilu kerros kaakaojauhetta juuri ennen tarjoilua

Lihapullaspagetti

Tätä ruokaa on tehnyt mieli siitä lähtien kun joskus aikaa sitten katsoin jotakin Sopranos-aiheista ruokaohjelmaa. Muuta sopranosmaista en siitä löytänyt kuin sen että italialaisia ruokia valmistettiin. Oiskohan se ”kertojasetä” ollu sit joku Sopranosin näyttelijä – mene ja tiedä, en ole kyseistä sarjaa juurikaan seurannut.

No, joka tapauksessa: siellä sitten joku italialainen keittiöihminen teki ihanan suuria ja juustoisia lihapullia tomaattikastikkeessa ja kylläpä ne vaan näyttivät herkullisilta! Nuo lihapullat kävivät mielessäni joku aika sitten ruokahaasteen tiimoilta – aiheena oli leffaruoka ja Kaunotar ja Kulkuri tuli ensimmäisenä mieleen. Se ajatus kuitenkin jäi ja hyvä kun jäikin. Keittiö Piemonten sydämessä -blogissa nimittäin kokkailtiin siihen haasteeseen Kaunottaren ja Kulkurin lihapullaspagettia. Sitruunaisen ohjeen mukaan valmistin nyt itsekin tämän herkun ja oli todella hyvää (Pecorinon maku oli tosin meidän suuhun hieman voimakas, seuraavalla kerralla laitetaan pelkkää parmesania)! Lihapullien rakenne oli ihanan napakka mutta kuitenkin pehmeä. Maistui koko perheelle!



lihapullataikina:
1 valkosipulin kynsi
100 g vanhaa maalaisleipää (käytin paahtoleipää)
kolme ruokalusikallista persiljasilppua
50 g parmesaania
50 g pecorinoa
3 kananmunaa
ripaus muskottipähkinää
500 g jauhelihaa
suolaa ja pippuria

kastike:
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä reilu luraus
litra tomaattisosetta tai –murskaa
runsas kourallinen tuoretta basilikaa (laitoin n. 2 tl kuivattua)
loraus punaviiniä

1. Valmista ensin lihapullataikina: murenna leipä esimerkiksi monitoimikoneessa. Lisää joukkoon valkosipuli, persilja, raastetut juustot ja muskottipähkinä. Kurauttele tasaiseksi. Sekoita joukkoon kananmunat ja jauheliha. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna taikinan levätä tunnin verran (enpäs antanu kun oli jo kiire saada ruoka pöytään!) Muotoile taikinasta lihapullia (itse himoitsi suuren suuria pullia ja tein tuosta taikinasta 11 lihapullaa) ja jätä ne hetkeksi odottamaan
2. Kuori ja hienonna kastikkeen valkosipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä laakealla pannulla. Lisää sitten tomaattisose tai –murska. Mausta basilikalla (tuore basilika lisätään vasta ihan lopuksi) ja lisää loraus punaviiniä sekaan. Kun kastike alkaa kiehua, nostele lihapullat varovasti sekaan. Yritä saada ne pannulle väljästi, ne saattavat mennä muuten mössöksi. Keittele lihapullia puolisen tuntia ja tarjoa spagetin kera

Pesto

Vihreä pesto on ollut sellainen kastike joka ei oikein ole suuhuni sattunut. Yleensä käytän punaista pestoa jossa on mukava tomaattinen säväys. Nyt ihan ensimmäistä kertaa tein aivan itse pestoa ja ah! Eipä muuta voi sanoa!! Yleiskoneella sen kurauttelin ja ensimmäisen ihanat elämykset tulivatkin siinä vaiheessa kun basilikan ja valkosipulin tuoksut kulhosta levisivät. Aivan huumaava tuoksu! Vaikka vasta iltaruuan olinkin syönyt kun pestoa seuraavaa päivää varten tein, oli aivan pakko keittää vielä spagettia ja maistella. Sanon vielä kerran että AH!

Kastikkeen tein googlailun ja kirjojen pläräilyn jälkeen alla olevalla tavalla. Tuosta annoksesta riitti maisteluun spagetin kera, pestobroileriin, bruscehttoihin ja dippikastikkeeseen (1 prk kermaviiliä ja pari rkl pestoa). Aamulla maistui suussa valkosipuli...



n. 2 dl valmista pestoa

1 ruukku basilikaa
1-2 valkosipulin kynttä
1,5 dl pinjansiemeniä
1 dl oliiviöljyä
1 dl parmesaania
suolaa ja mustapippuria

1. Nypi basilikan lehdet irti, kuori valkosipulin kynnet. Laita ne yleiskoneen hienonnuskulhoon.
2. Paahda pinjansiemeniä kuivalla kuumalla pannulla kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää kulhoon. Hienonna
3. Valuta sekaan oliiviöljy, annan koneen käydä samalla
4. Raasta parmesaani ja sekoita basilika-seokseen. Mausta suolalla ja pippurilla

Voit valmistaa peston myös sauvasekoittimella tai huhmareessa survomalla.


Pestoa voi myös pakastaa vaikkapa jääpalamuotissa

Munakoisoa ja parmesania - Melanzane alla parmigiana

Munkoisovuoan ohjeita tuntui löytyvän pilmin pimein. Tämä onkin klassinen pohjoisitalialainen ohje! Pieniä eroja ohjeissa (ja niiden nimissä) kuitenkin oli, vaikka munakoisoa ja tomaattia oli joka ohjeessa. Joissakin ohjeissa käytettiin parmesania, joissakin mozzarellaa (joissakin molempia!) ja jossakin ohjeessa tomaattikastikkeen sekaan oli lisätty porkkanaa ja selleriäkin. Eikös klassinen ruokalaji olekin sellainen jota on perinteisesti tehty joka puolella maata ja kaikilla on se oma ainoa oikea tapansa valmistaa sitä! :) Valitisin loppujen lopuksi Jamie Oliverin ohjeen kirjasta Jamie italiassa. Valinta oli oikein hyvä, kyllä Jamieen voi luottaa! Vaikka munakoiso ei lukeudu omiin suosikkiraaka-aineisiini niin tämä vei kyllä kielen mennessään! Ja koskapa munakoiso ei lukeudu monen muunkaan perheenjäseneni suosikkiraaka-aineisiin tein tällaisen miniversion ihan itselleni! Tämän kaverina söin riisiä ja broileria.



6 annosta

3 suurta kiinteää munakoisoa
oliiviöljyä
1 sipuli kuorittuna ja hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi kuorittuna ja viipaloituna
1 rkl kuivattua oreganoa
2 tlk (à 400g) säilöttyjä luumutomaatteja (käytin tomaattimurskaa)
suolaa ja mustapippuria
tilkka viinietikkaa (laitoin punaista)
1 kourallinen tuoretta basilikaa (tarkoitus oli laittaa kuivaa, mutta en muistanut)
4 kourallista parmesaniraastetta
2 kourallista leivänmuruja
1 oreganonoksan lehdet (en laittanut)
150 g mozzarellaa

1. Kuumenna suuressa paistinpannussa kolme lorausta oliiviöljyä. Pane joukkoon sipuli, valkosipuli ja kuivattu oregano. Kypsennä 10 minuuttia kunnes sipuli pehmenee. Lisää joukkoon tomaatit ja keitä kokoon n. 15 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla sekä viinietikalla. Lisää joukkoon myös basilika (jos käytät kuivattua, laita se oreganon kanssa yhtäaikaa). (Laitoin myös ripauksen sokeria). Soseuta halutessasi
2. Poista munakoisoista kannat ja viipaloi ne noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Paista tai grillaa viipaleet. (Jossain ohjeessa munakoisot oli leivitetty vehnäjauhoilla ennen paistamista, tein niin!)
3. Laita voidellun uunivuoan pohjalle ohuelti tomaattikastiketta, sitten parmesania ja sitten munakoisoviipaleita. Jatka samalla tavalla kunnes kaikki ainekset ovat vuoassa. Laita päällimmäiseksi tomaattikastiketta
4. Revi mozzarellasta paloja tomaattikastikkeen päälle. Murustele leipä ja sekoita siihen tuoreet oreganon lehdet. Ripottele seos päällimmäiseksi
5. Kypsennä 200 asteessa noin puoli tuntia

Kolmen juuston risotto

Nyt minä sen tein ja onnistuin!! Aivan täydellisen pehmeää ja täyteläistä risottoa! Risoton valmistaminen tuntuu ajatuksena jollain tapaa työläältä mutta ei se sitä loppujen lopuksi ole. Kyllähän se vaatii hieman läsnäoloa, mutta ruoka on kuitenkin valmiina n. 20 minuutissa - ja ilman suurempia esivalmisteluja tai pilkkomisia. Hyvän risoton salaisuus on hyvässä risottoriisissä ja ahkerassa sekoittamisessa. Saattaa olla että ainakin tämän ohjeen kohdalla runsain mitoin käytetyllä juustolla ja voillaki saattaa olla jotain osuutta asiaan! ;) Ohje on Jamie Oliverin ja se löytyy täältä. (kuvan edit: 21.8.2026)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

6 annosta

1 rkl oliiviöljyä
1-2 sipulia hienonnettuna
1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2-3 sellerin vartta hienonnettuna
400 g risottoriisiä (esim. arborio)
n. 2 dl valkoviiniä
1 litra kuumaa kanalientä
suolaa ja pippuria
100 g gruyere- tai appenzellerjuustoa (käytin ensimmäistä)
100 g taleggio-juustoa (tätä en käsiini saanut, laitoin Valion Forte-juustoa)
75 g voita
50 g parmesaania

1. Kuumenna öljy kasarissa tai kattilassa ja kuullota kasviksia viitisen minuuttia kunnes ne pehmenevät. Lisää riisi ja jatka kuullotamista 1-2 minuttia kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi
2. Lisää viini ja keittele hämmentäen kunnes se on imeytynyt riisiin
3. Lisää kauhallinen kanalientä kasariin. Lisää myös suolaa ja pippuria. Sekoittele kunnes kaikki neste on imeytynyt. Jatka kanaliemen lisäämistä kauhallinen kerrallaan huolella sekoitellen. Lisää uusi kauhallinen vasta kun entinen on kokonaan imeytynyt riisiin.
4. Kun kaikki liemi on lisätty, lisää raastetut tai paloitellut gruyere ja taleggio. Sekoittele hyvin että juusto sulaa
5. Nosta kasari pois levyltä. Lisää voi ja parmesaaniraaste. Sekoittele ja laita kansi päälle. Anna vetäytyä pari minuuttia ennen tarjoamista.

Tomaatti-mozzarellapasta

Italianviikkojen kokkailut alkoivat hyvin tyypillisissä eteläitalialaisissa tunnelmissa: tomaattia, basilikaa ja mozzarellaa. Tässä ruuassa yhdistyvät samat maut Pizza Margherita joka on saanut nimensä 1900-luvulla vaikuttaneen Italian kuningatar Margheritan mukaan. Hänen kunniakseen tehtyyn pizzaan laitettiin täytteeksi italian lipun värit - vihreä, valkoinen ja punainen. Tämä ruoka kannattaa tehdä kesällä kun tomaatit ovat kotimaisia, tuoreita ja makeita! Ruuan salaisuus on nimenomaan tomaattikastikkeessa. Chez Jasu on kunnostautunut tomaattikastikkeen teossa, hänen blogistaan kanattaa ideoita siihen käydä katsomassa! Tämä ohje on simppeli ja se on otettu Glorian Ruoka&Viini-lehden numerosta 1/2009. (kuvan edit: 19.8.2026)

3 annosta

250 g pastaa
125 g mozzarellajuustoa
0,5 dl parmesaanijuustoa
tuoretta basilikaa

kastike:
1-2 valkosipulin kynttä
n. 0,25 dl oliiviöljyä
1 prk (à 400 g) säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 tl oreganoa
0,5 rkl hunajaa
ripaus suolaa
mustapippuria
kalamataoliiveja tai kapriksia maun mukaan

1. Aloita kastikkeen valmistamisesta: kuori valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kokonaisia oliiviöljyssä sen aikaa, että pinta alkaa hieman ruskistua
2. Lisää pannuun tomaatit liemineen ja mausteet. Anna hautua keskilämmöllä puolisen tuntia. Poista valkosipulit kastikkeesta ja lisää halutessasi oliiveja tai kapriksia
3. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Hämmentele pari minuuttia.
4. Kuutioi mozzarella ja lisä se kastikkeeseen. Ohje ei kerro mihin parmesaani laitetaan - todennäköisesti ripotellaan pinnalle. Sekoitin senkin kuitenkin kastikkeen joukkoon. Koristele ruoka tuoreella basilikalla

Tuorepastaa - vol 1. (kaulin)

Innoissani italialaisesta ruuasta päätin nyt vihdoin kokeilla tuorepastan tekoa. Hieman extempore oli tämä kokeilu ja innostus... Ohjeen otin Suuresta Pastakeittokirjasta. Ohjeen mukaan taikinaan tuli 1 muna 100 grammaa jauhoja kohti. Halutessaan taikinaan voi lorauttaa tilkkasen oliiviöljyä ja ripauttaa ripauksen suolaa. Taikinan voi tehdä koneella tai käsin.



Otinpa siis esille jauholaatikkoni jonka pohjalta hintsusti sain mitattua 200 g jauhoja (hyvin siis valmisteltu ja suunniteltu tämä kokeilu) ja vieläpä ihan tavallisia jauhoja, eikä mitään erikoisempia durum-jauhoja. Munia lisäsin 2 kpl, hieman öljyä ja suolaa. Sittenpä vaan taikinakone laulamaan!

Ei onnistunut, taikina vaan pyöri pitki poikin kulhoa. Osa taikinasta oli klönttinä koukuissa ja osa muruina reunoilla. Kippasin taikinan siis pöydälle ja johan alkoi sujua! Taikina oli todella kimmoisa eikä tarttunut pöytään. Oikein helppoa käsitellä! Taikinaa piti vaivata ainakin 6 minuuttia ja sen jälkeen se jätettiin peitettynä lepäämään puoleksi tunniksi. Hyvin sujui!

Innokkaana sitten puolen tunnin jälkeen otin kaulimen käteeni ja aloin kaulita taikinaa kirjan ohjeiden mukaisesti. Taikina tuntui liian kovalta kaulittavaksi ja hiki hatussa sain töitä tehdä. Siltikin levyt jäivät liian paksuiksi - eli pastakone se on ostettava!! (Jos joku haluaa sopuhintaan luopua omastaan niin saa tarjotella! :) ).

Tein kuitenkin aikaansaamistani levyistä nauhapastaa ja farfalleja. Keittelin ne tuoreeltaan ja pyöräytin valkosipuli-chili-voiseoksessa pannulla. Maku oli oikein hyvä! Suutuntuma oli mukavan napakka! Mutta paksuahan se pasta oli. Enpä kuitenkaan lannistunut. Tuorepastaa - vol 2. on luvassa kyllä jossain vaiheessa - pastakoneella tai lihasvoimalla. Ja durum-jauhoja on nyt ostettu!

Juustokuorrutteiset jauhelihapihvit

Tässäpä jälleen helppo arkiruoka ja samalla hieman vaihtelua tavallisiin jauhelihapihveihin tai lihapulliin. Kuorrutteeksi voi käyttää juustoa oman maun mukaan tai vaikkapa ihan tavallista juustoraastetta. Juuston jämät saa helposti käytettyä tähän. (kuvan edit: 2.6.2026)

 

 

 

 

 

 

 

jauhelihapihvitaikinaa, esim. tällä ohjeella (käytin 700 g jauhelihaa ja tein siitä 9 pihviä)

kastike:
0,5 rkl öljyä
0,5 punainen paprika
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tlk tomaattimurskaa
1 rkl vehnäjauhoja
0,5 dl vettä
loraus kasvisfondia
2 tl basilikaa
ripaus sokeria tai hieman hunajaa

kuorruttamiseen:
cheddarsulatejuustoa - tai muuta maun mukaan

1. Valmista jauhelihapihvitaikina, muotoile pihveiksi ja paista uunissa kypsiksi. Asettele uunivuokaan
2. Hienonna paprika ja sipulit ja kuullota niitä kattilassa öljyssä. Lisää loput kastikkeen ainekset ja keitä hetki. Kaada kastike vuokaan pihvien kaveriksi
3. Asettele juustoa jokaisen pihvin päälle ja kypsennä uunissa kunnes juusto on saanut kauniin värin

Laskiaispitko

Onhan sitä täälläkin tehty laskiaisen kunniaksi pullaa! Pirkan ideoimana tein minäkin nyt elämäni ensimmäisen pullapitkon. Kovinkaan kaunis ei tuosta yrityksestä tullut, mutta hyvältä se maistui!

No sittenpä päästäänkin tähän ikuisuuskysymykseen että mitä aidossa laskiaispullassa pitää olla välissä? Wikipedian mukaan täytteenä voi olla vaihtoehtoisesti mantelimassaa tai hilloa kermavaahdon kaverina. Meillä on perinteisesti syöty hillollisia laskiaispullia. Muistan kun jossain joskus lapsena sain maistaa mantelimassalla täytettyä laskiaispullaa ja ihastuin siihen kovasti. Äiti ei semmoista halunnut tehdä (no, ei sitten!!). Kumma kyllä miten ne lapsuuden kodin perinteet vaan siirtyvät, en oo itekkä kertaakaan mantelimassalla pulliani täyttänyt! (Jospa sitä ens vuonna räväyttäisi...) Pirkan ohjeen mukaisesti olisin tehnyt pitkoon hieman mantelista säväystä laittamalla päälle mantelilastuja ja kermavaahdon sekaan mantelijauhetta. No eipä niitä kumpaakaan tietenkään kaapissa ollut vaikka yleensä siellä aina pyörii joku pussin pohja. Hilloista valitsen ehdottomasti vadelman - joka tilanteeseen.

Pullataikinaa en kovinkaan hyvin osaa tehdä, joten en siinä asiassa käy ketään ohjeistamaan. Äiti tekee maailman parasta pullaa Sunnuntai-jauhopussin ohjeella. Mie en onnistu silläkä yhtä hyvin. Mutta kyllä tämä pitko siltikin tuli syötyä! :)