Lohicarbonara

”Ihan kuin herkkupastaa (eli carbonara meidän perheessä) mutta tässä on lohta” totesi kuopus kun tätä suuhunsa laittoi. Sisäinen kulinaristini iloitsi pienen sisäisen kulinaristin oivalluksesta ja herkkiksen herkästä makupaletista joka oitis tunnisti carbonaran olemuksen vaikka ihan vaan lohipastana ruuan kanssasyöjilleni esittelin. Samalla tavallaan iloitsin myös kuopuksen herkästä makupaletista, hänkin tunnisti heti että ”tässä on taas tätä yhtä mistä en tykkää” eli parmesaania. Hänkin tunnisti aineksen heti vaikka ihan vaan lohipastaa oli tarjolla. Yhteisessä pöydässä ei valitettavasti aina voi kaikki voittaa ja välillä joutuu taipumaan sellaiseen josta ei tykkää koska se sama juttu voi olla enemmistön herkku.

Meidän pöydän herkkupasta eli carbonara on vähän väärin tehty, sillä se sisältää kermaa ja juustokin voi olla muuta kuin sitä parmesaania. Meidän carbonarassa on pekonia ja kanamunaa, mutta myös valkosipulia ja persiljaa. Eli ei ihan autenttista. Tässä carbonarassa ainekset ovat enemmän oikein, vain sitruuna oli ylimääräistä. Mutta lohi selittää sen. Tuore tilli kävisi tähän mausteeksi aivan yhtä hyvin kuin persilja meidän pekoniseen carbonaraan. Ehkäpä carbonaran olemuksella ei ole suurta merkitystä, pääasia että ruoka on hyvää. Ja tämä todella oli! (Ohje Glorian Ruoka&viini 2/2016 - muokattuna)



1 sitruuna
400 g pastaa
300 g savulohta
3 kananmunan keltuaista
1 dl parmesaaniraastetta
1-2 dl pastan keitinvettä
0,5 tl mustapippuria myllystä

1. Pese sitruuna huolellisesti ja vuole kuoresta suikaleita kuorimaveitsellä
2. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kun keittoaikaa on jäljellä noin 3 minuuttia, lisää sitruunanakuorisuikaleet keitinveteen. Valuta kypsä pasta (ota keitinlientä talteen) ja poista sitruunankuorisuikaleet halutessasi
3. Poista lohesta nahka ja ruodot ja paloittele pienemmiksi paloiksi
4. Sekoita keltuaiset ja juustoraaste kulhossa ja lisää sekokseen pastan keitinlientä vähitellen koko ajan sekoittaen
5. Kaada juustoseos pastan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon myös lohi ja mausta pasta mustapippurilla. Lisää tarvittaessa suolaa

Smoothiekulho

Smoothie on niin kovin trendikästä. Kaikkihan sitä tekee ja syö. Minäkin olen joskus tehnyt, mutta ei vaan ole ollut minun juttuni. Anoppilassa kyläillessämme sain maistaa ensimmäistä kertaa smoothieta kulhosta. Sellaista ihanaa paksua ja täyteläistä jota ei tarvitse hörppiä tai pillillä imeä vaan sen voi kauhoa suuhunsa reilusti lusikalla. Ja tämähän olikin hyvää!

Maku-lehdestä nappasin talteen smoothiekulhon ohjeen. Ohjeessa olleet klementiinit hieman kummastuttivat, mutta kokeilin tehdä ihan (melkein) ohjeen mukaan. Mantelimaitoa en asiakseni tätä varten ostanut vaan käytin ihan tavallista maitoa koska sitä jääkaapissa on aina. Ja eihän tuolla nesteellä ole niin merkitystä, kunhan on jotain vähän notkistamassa seosta. Yhtä hyvin voisi käyttää rahkaa, vaniljakastikkeen jämät, jogurttia ja miksei vaikka piimää. Muunneltavuushan tällaisessa on muutenkin aivan huipussaan: laita sekaan mitä haluat! Jotain marjoja, jotain hedelmää, jotain topakkaa. Anopin tekemässä smoothiessa ”jotain topakkaa” oli härkäpapurouhetta ja toimi loistavasti! Saa samalla kunnon proteiinitujauksenkin vielä vaikka iltapalle.



1 banaani
2-3 klementiiniä
3 dl (manteli)maitoa
4 dl jäisiä pakastemansikoita
1 dl cashew-pähkinöitä

1. Kuori ja paloittele banaani. Kuori ja lohko klementiinit.
2. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi. Kaada kulhoihin ja lisää halutessasi pinnalle vielä hedelmäpaloja tai pähkinöitä
3. Lusikoi parempiin suihin samoin tein

Kukkakaali mac’n’cheese

Mac’n’cheese sisältää kaiken sen mitä salaisesti – enkä ihan niin salaisestikaan – himoitsen: pastaa ja juustoa, toisinaan myös kermaa ja pekonia. Monenlaisia ohjeita olen kokeillut enkä sitä oikeaa ole löytänyt. Cheddaria pitää ehdottomasti olla, se on tämän ruuan sielu. Gruyere ja parmesaani ovat seuraavat suosikkijuustoni tämän tyyppisissä ruuissa, mutta mozzarella ja gouda antavat kosteampaa ja pehmeämpää tuntumaa. Täydellistä komboa en ole löytänyt.

Kunnes nyt. Edessä oli muutaman ainesosan mac’n’cheese-ohje (jota luonnollisestikin hieman vielä sovelsin). Ei kermaa, ei pekonia, vain pastaa ja juustoa. Ja kukkakaalia! Jätin (oletetun) Koskenlaskija-tuotteen kaupan hyllyyn ja otin tilalle perinteisen palan cheddaria. Kova juustoraasteen lisäksi laitoin ruokaan hieman pastan keitinlientä jotta saisin hieman kosteutta ruokaan mukaan.

Ja lopputulos oli tämän kauhan tuottama paras mac’n’cheese ikinä! Ja luulenpa että se salaisuus oli tuo kukkakaali ja sen tuoma raikkaus ja mehevyys. Seuraavan kerran laitan tähän hieman pekonia vielä lisäksi niin luulenpa että etsintä on päättynyt! (ohje: Yhteishyvän ruoka 2/2016)



5 dl pastaa
n. 600 g kukkakaalia
1,5 dl pastan keitinlientä
ripaus mustapippuria
150 g cheddaria
150 g goudaa
korppujauhoa
parmesaania

1. Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen ja keitä sitä 6 minuuttia
2. Paloittele kukkakaali pieniksi kukinnoiksi ja lisää ne pastan joukkoon. Keitä vielä 3 minuuttia
3. Ota talteen 1,5 dl keitinvettä. Valuta pasta ja kaada takaisin kattilaan. Kaada kattilaan myös keitinliemi ja rouhi joukkoon mustapippuria
4. Raasta juustot ja sekoita ne nopeasti pastan ja kukkakaalin sekaan.
5. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja raasta sen päälle vielä parmesaania. Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia kunnes pinta saa kauniin värin

Parsaleivät

Vappuaatto ja tämä herkuttelija herkuttelee yksin kotona. Ei se oikeastaan haittaakaan; en ole juhlijaihminen eikä vapun viettoon kuulu kohdallani mitään erityistä. Lapsille laitan munkit ja ilmapallot ja saatetaan käydä kaupungilla katsomassa vanhojen autojen kulkuetta. Mutta periaatteessa vappu on vain yksi päivä muiden joukossa.

Tänä vuonna lapset ovat vapun isällään, muru on koko viikonlopun töissä ja minä nautiskelen vapaasta viikonlopusta ilman aikatauluja. Sää suosii ja vietin hikisen aamupäivän reippaillen metsässä geokätköilyn merkeissä. Nelituntisen retken päätteeksi eväsleivät ja kahvi maistuivat hyvältä laavun suojissa.

Ansaitun saunan jälkeen tein itselleni iltaruoaksi parsaa. Parsa ei kuulu kanssaeläjieni herkkuihin, joten en kiusaa heitä sillä vaan pistelen herkkupalat omiin suihini silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Joka vuosi tekee mieli kokeilla jotain uutta parsaherkkua ja viimeisimmässä Maku-lehdessä olikin ihanien parsaleipien ohje. Leivät täyttivät odotukset – varsinkin kun lisäsin niihin vielä hieman prociuttoa. Maha tuli täyteen ja huomenna jaksaa taas lähteä polkuja tallailemaan!



vihreää parsaa
maalaileipää
prosciuttoa
mozzarellaa

yrttiöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
0,25 dl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl sitruunankuoriraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsoista puumainen tyviosa. Kuori paksut parsat, ohuet voi käyttää kuorimatta. Huuhtaise parsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda parsoja 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia
2. Valmista parsojen kypsyessä yrttiöljy: mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen mittakannuun ja surauta tasaiseksi seokseksi
3. Lisää uunipellille maalaisleipäviipaleet ja jatka paahtamista vielä viitisen minuuttia kunnes parsa on hieman pehmeää ja leipä rapeaksi paahtunutta
4. Paloittele mozzarella
5. Ota parsat ja leivät uunissa. Leikkaa parsatangot puoliksi.
6. Kokoa leipien päälle ensin prosciuttoa, sitten mozzarellaa ja parsaa. Valuta lopuksi leipien päälle yrttiöljyä

Vohvelit lohitäytteellä

Ihana vapaa viikonloppu! Aamun vietin kaupungilla kampaajalla ihmistäytymässä ja tutkailemassa urheiluliikkeiden outlet-valikoimaa. Oikeasti etsin itselleni uutta treenipaitaa. Ajattelin että menen vaan ja ostan, mutta kolmen kaupan (ja aikaisemmin käydyn yhden) jälkeen en löytänyt etsimääni! Pitäisi olla ensinnäkin musta. Ei mielellään hihaton ja ehkä just just voisi ollakin, kunhan olisi leveät olkaimet eikä painijanselkä ja olisi napakka kainaloista. Sen pitäisi myös olla pitkähelmainen ja vähän semmoinen väljämallinen (helmassa oleva kuminauha tai ”resorityyppinen” juttu olisi kiva) ja avaralla kaula-aukolla että ei tule kuristumisen tunne. Ei blingblingiä, ei neon- tai pastellivärisiä somisteita. Niin ja kohtuuhintainen. Ei löytynyt. Vaikka noin vähillä kriteereillä lähdin etsimään! :D Mutta löysin hiihtopuvun noin -80% alennuksella ja kaksi pipoa alelaarista. Toisen pipon ostin vain sen takia että saan lällätellä sillä esikoiselle. On nimittäin esikoisen must-merkkinen: DC! Äitilläpä on! No on sillä lapsellakin omansa.

Lounaaksi nautitun ihanan kanakeiton jälkeen käytiin kanssaeläjän kera pelaamassa sulkapalloa ja saunottiin. Iltapalaksi/iltaruuaksi tein suolaisia vohveleita tutulla hyvällä ohjeella ja niiden kaveriksi lohitäytteen. Idean tähän nappasin K-ruoka –lehdestä alkuvuodesta, mutta näppituntumalla mentiin.



8 kpl

vohvelit:
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa
3 rkl sokeria
4 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g voita

täyte:
200 g savulohta
1 punasipuli
2 rkl kapriksia
puolikas pieni kurkku
200 g kermaviiliä
2 dl raejuustoa
1 rkl ruohosipulisilppia
1 rkl tillisilppua
ripaus suolaa
mustapippuria

1. Valmista vohvelitaikina: mittaa kuivat aineet suureen kulhoon. Sekoita ja tee keskelle kolo. Sulata voi. Mittaa toiseen kulhoon maito ja sekoita sen joukkoon voisula ja kananmunat. Vispaa tasaiseksi ja kaada seos jauhokulhoon. Sekoita tasaiseksi. Laita kulhon päälle leivinpaperi ja pyyhe ja jätä turpoamaan huoneenlämpöön vähintään kahdeksi tunniksi.
2. Valmista täyte: hienonna savulohi kulhoon. Kuori ja hienonna punasipuli pieneksi silpuksi ja lisää se kapristen kera kulhoon. Pese ja pilko kurkku pieniksi paloiksi. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Jätä odottamaan viileään
3. Paista vohvelit vohveliraudalla ja tarjoa lämpiminä lohitäytteen ja halutessasi myös sitruunan ja keitettyjen kananmunien kera

Marinoidut munat

Kananmunat ovat herkkuani; munakokkelina, kovaksi tai pehmeäksi keitettynä leivän päällä tai ihan semmoisenaan, löysäksi keitettynä tai paistettuna leivän päällä. Munakas on ainoa laji joka ei ole mieleeni, paitsi jos se on pehmeän kermainen ja vain toiselta puolelta paistettu. Kahdelta puolelta paistettu, tiivis ja ruskeapintainen läpykkä, jonka välissä on juustoa ja kinkkua ei oikein maistu.

Maku-lehden tämän vuoden toisessa numerossa oli ilokseni esitelty erilaisia tapoja valmistaa munia. Silmiini osui tummanruskeat munat, jotka näyttivät enemmänkin hieman ylikäyneiltä kuin herkulliselta ravinnolta! Tutkailin kuitenkin ohjetta tarkemmin ja päätin kokeilla!

Koskapa kanssaruokailijani ei välitä (lue: ei tykkää ollenkaan eikä suostu syömään) löysäksi keitetyistä munista, kokeilin tämän lajin kovaksi keitetyillä munilla. Marinadiin käytin suolaista soijaa koska sitä kaapissani aina on (paitsi nyt kun käytin loput tähän marinadiin – tilanne korjautuu kyllä heti kun kauppaan ehdin). Lantrasin soijaa hieman vedellä, ja lopputulos oli hyvä. Tein munien kaveriksi nuudeleita ja kasviksia joiden makea vivahde taittoi kivasti munien suolaisuutta. Yllättävän hyviä, ja yllättävän kauniita livenä!



6 kananmunaa

marinadi:
2 dl vähäsuolaista soijakastiketta (tai 1,5 dl tavallista + 0,5 dl vettä)
2 rkl balsamiviini- tai sherryviinietikkaa
1 rkl (ruskeaa) sokeria

1. Keitä munat pehmeiksi tai koviksi maun mukaan. Jäähdytä ja kuori munat ja aseta ne laakeaan kulhoon niin, että ne mahtuvat viereikkäin
2. Mittaa marinadin ainekset kulhoon ja sekoita kunnes sokeri on liuennut. Kaada marinadi munien päälle. Marinadin tulisi peittää munat kokonaan. Nosta jääkaapiin maustumaan vähintään 6 tunniksi tai vaikkapa yön yli

Piimä-biskitit

Iltapalalla maistuisi hyvältä joku uunituore ja tuoksuva ja lämpöinen. Sämpylät vaativat vaivaamista ja kohottamista, samoin leivän tekeminen täytyy ennakoida ja aloittaa jo ajoissa. Mitäs sitä sitten spontaaniin lämpimäisen nälkään voisi tehdä? Ehkäpä jotain rieskaa – kaurainen on ehkä kaikkein pikaisin vaihtoehto.

Tai sitten jotain helppoa, pikaisesti sekoitettavaa ja herkullista! Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 1/2016 löytämäni piimä-biskitit olivat juuri tällaisia! Ensimmäisen satsin leivoin ihan hissun kissun iltapäivällä varovaisesti kolisuttelematta uunipeltejä ja paukuttelematta laatikoita yötyöläisen nukkuessa väsymystään. Illalla kävin lasten kanssa hiihtotapahtumassa hiihtämässä pimeässä metsässä roihujen valossa. Ilta ulkona venyi pitkäksi ja saunan lämmetessä nautiskelimme ihanista biskiteistä.

Esikoiselle nämä maistuivat erityisesti ja seuraavana iltapäivänä hän sitten – taas hissun kissun ja varovaisesti kolisuttelematta - mittaili kuiva-aineet kulhoon. Minä sekoitin taikinan ja paistoin biskitit, iltapalalla herkutellaan jälleen! Ei tämä ihan jokapäiväistä herkkua ole; valkoista jauhoa eikä juurikaan muuta. Mutta viikonloppuisin herkkuiltapala on ihan paikallaan.



n. 12 kpl

5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
50 g voita
2,5 dl piimää

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin ja tee niihin kuoppa
2. Sulata voi. Kaada piimä ja voi kuiva-ainekulhon kuoppaan. Sekoita ainekset taikinaksi. Älä vaivaa!
3. Taputtele taikinasta jauhotetulla pöydällä parin sentin paksuinen levy. Ota levystä lasilla tai muotilla (halk. n. 7 cm) kakkaroita ja nosta ne uunipellille leivinpaperin päälle
4. Paista 200-asteisessa uunissa 12 minuuttia kunnes leivonnaisten pinta saa kauniisti väriä

Siemennäkkäri

Joulun alla oli järjestämässä lasten koulun vanhempainyhdistyksen myyjäisiä ja arpajaisia paikallisella ostarilla. Tämähän tietää siis leipomista ja muuta valmistelua etukäteen sekä hinnoittelua ja myyntiä h-hetkellä. Lupauduin tietenkin osallistumaan kun tapausta syksyllä suunniteltiin. Enpä silloin tiennyt, että myyjäisiä edeltävänä iltana meillä olikin töissä lasten joulujuhla. Eikä mikä tahansa pieni laulunlurautushetki vaan reilun sadan lapsen ja heidän perheiden spektaakkeli. Eli vaati hieman työtä sekin. Tiukkaa organisointia, suunnittelua ja ennakkovalmisteluja ja sekä joulujuhla, että myyjäiset tuli hoidettua kunnialla kotiin.

Myyjäispäivänä oli menossa iltavuoroon töihin, eli aamulla ihan hyvissä ajoin kipaisin myyjäispaikalle parin muun vanhempaintoimikuntalaisen kanssa laittelemaan paikkoja kuntoon ja hinnoittelemaan tuotteita. Pöytä olikin pullollaan ihania kotileivonnaisia ja silmääni osui heti ihanan näköiset siemennäkkärit, joita eräs perhe myyjäisiin toi. Koskapa ohjeita on vilissyt pitkin somea, niin oli ihan pakko ostaa paketti näkkäriä maisteltavaksi. Ja sehän vei kielen mennessään!!

Aika kului ja välillä näkkärit kävi mielessä ja tarkoitus oli pyytää ohje leipojalta ja kokeilla tehdä niitä itsekin. Aika kului ja asia vaan jäi ja jäi kunnes Maku-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa oli ohje siemennäkkäriin. Vaikutti simppeliltä ja otin ohjeen talteen. Siltikin asia taas jäi.

Jonkun ajan kuluttua kävin jostain syystä Prismassa ruokaostoksilla ja etsiskelin korppujauhoja. Jauhohyllyllä silmiini sattui valmiita siemensekoituspusseja, joista toisessa jopa luki pussin sisältävän näkkäriainekset. Valitsin kuitenkin siemensekoituksen jossa ei jauhoja ollut seassa ja tein näkkärin. Ja se oli H-Y-V-Ä-Ä!! Minun suosimassani S-marketissa ei valmiita siemensekoituksia ollut, mutta ostin sitten pussit auringonkukan-, pellavan- ja kurpitsansiemeniä ja lisäsin sekaan kotoa seesaminsiemeniä ja taas oli näkkäriä. Ja kuituja, vitamiineja ja rasvahappoja.



4,5 dl erilaisia siemeniä (esim. auringonkukan-, kurpitsan-, hampun-, pellavan-, seesamin-)
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl perunajauhoja
1 tl suolaa
3 kananmunaa

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin. Riko joukkoon kananmuna ja sekoita tasaiseksi
2. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi ohueksi kerrokseksi
3. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia kunnes näkkäri on rapeaa ja paahtunut kauniisti
4. Leikkaa heti uunista otettua ja jätä jäähtymään. Voit myös jäähdyttää näkkärin isona levynä ja murtaa sen palasiksi

Pääsiäiskakku

Esikoinen on syntynyt maaliskuun viimeinen päivä. Hänen syntymävuotenaan – kymmenen vuotta sitten - kevät tuli juuri tuolloin. Torstai-iltana kun sairaalan lähdimme, satoi sankasti ja paljon lunta ja maanantaina kotiutuessamme kinokset olivat kadonneet viikonlopun yli jatkuneen vesisateen jäljiltä. Tilanne oli kummallinen: lähtiessä täysi talvi, iso maha ja kuskina toiminut tuleva ukkikin hieman hermostuneen oloinen, palatessa täysi kevät ja pieni ihminen kopassa mukana. En ole tuollaista kevättä sen jälkeen kokenut – en edes sään puolesta!

Esikoisen syntymävuonna pääsiäinen oli pari viikkoa syntymän jälkeen. Pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuosittain, mutta esikoisen synttärit ovat aina tarpeeksi lähellä että tarjoilut ja koristelut ovat väriltään ja ilmeeltään pääsiäiseen ja käsillä olevaan kevääseen vivahtavia. Pääsiäisen aikaan on myös sopivasti pitkät pyhät ja veljeni puolisoineen tulee useimmiten silloin tänne kotipuoleen perheidensä pariin. On aika kokoontua yhteen ja syödä kakkua!

Lapseni eivät juuri kakusta välitä. Eivät täytekakusta, eivätkä tällaisista hyydytetyistä kakuista jotka ovat meidän porukan makuun muutoin. Lapsilta ei siis tarvitse mielipidettä kakun suhteen tarvitse kysyä, he eivät sitä syö kuitenkaan. Riittää, että tarjolla on suklaamunia ja rahkapiirakkaa.

Hyydytetty kakku on siitä mukava, että se taipuu sesonkiin kuin sesonkiin muunneltavuutensa vuoksi ja on todella helppo tehdä. Käytin taas hyväksi havaittua perusohjetta ja väänsin ja käänsin sen keväisen raikkaaksi. Koristelu ja pursottaminen eivät ole vahvuuksiani, mutta ajatus ja maku ratkaisee. Kyllä se pääsiäiseltä maistui!



pohja:
300 g kaurakekseja
120 g oivariinia

appelsiinitäyte:
6 liivatetta
4 dl kuohukermaa
250 g maitorahkaa
200 g appelsiinin makuista tuorejuustoa
2 tl appelsiininkuoriraastetta
vaniljaa (sokeria, rouhetta, uutetta tai siemenet vaniljatangosta)
2 rkl tomusokeria

persikkatäyte:
4 liivatetta
2 prk säilykepersikoita mehussa
tilkkanen säilykepurkin mehua
3 rkl (inkivääri)siirappia

koristeluun:
40 g maitosuklaata
40 g valkosuklaata
pussillinen pieniä suklaamunia

1. Laita appelsiinitäytteen liivatteet pehmenemään kylmään veteen
2. Murskaa kaurakeksit monitoimikoneella. Sulata oivariini ja sekoita se keksimurujen sekaan. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. n. 26 cm) pohjalle ja painele keksiseos vuokaan. Jätä odottamaan
3. Kuumenna tilkkanen vettä tai appelsiinimehua ja liuota liivatteet nesteeseen. Jätä odottamaan
4. Kaada kerma kulhoon. Laita toiseen kulhoon rahka ja tuorejuusto. Pese appelsiini huolella ja raasta kuori, lisää 2 tl raastetta rahkakulhoon. Lisää myös vanilja ja sokeri.
5. Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista myös rahka-tuorejuustoseos vatkaimella. Kaada kermavaahto rahkakulhoon ja vatkaa seokset sekaisin.
6. Lisää liivateneste vähissä erin kulhoon samalla huolella sekoittaen. Kaada seos keksipohjan päälle ja nosta viileään hyytymään ainakin neljäksi tunniksi.
7. Kun vaalea kerros on hyytynyt, valmista persikkatäyte. Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Soseuta persikat ja tilkkanen säilykepurkin nestettä tasaiseksi soseeksi. Makeuta siirapilla. Kuumenna vajaa puoli desiä vettä (tai persikkapurkin mehua) kiehuvaksi ja liuota liivatteet nesteeseen. Kaada liivateseos persikkasoseen sekaan ja levitä seos vaalean täytteen päälle. Nosta kakku jälleen viileään hyytymään pariksi tunniksi.
8.Sulata ensin tumma suklaa ja pursota kakun päälle pajunoksat. Sulata sitten valkosuklaa ja pursota pajunkissoja oksille. Viimeistele koristelu pienillä suklaamunilla

Maa-artisokka-papukeitto

Muistan todennäköisesti aina ensimmäisen kohtaamiseni maa-artisokkien kanssa. Ystäväni miehen mökillä niitä kasvoi ja sieltä sain maistiaisia. Muutaman multaisen muhkuraisen palleron jotka olivat tosi hankalia kuoria. Mutta kuorin kuitenkin, kuutioin, keitin ja soseutin keitoksi. Söin, nautin ja yllätyin! Kuvittelin saavani jotain lantun ja perunan välimaastosta, mutta maku olikin jotain muuta. Maanläheinen olematta multainen, pehmeä olematta mauton ja aromikas olematta kitkerä.

Samankaltaisen makukokemuksen olen kuluneena talvena saanut isojen valkoisten papujen kanssa. Eivät oikein maistu millekään, mutta siltikin ovat herkullisia. Nämä kaksi kun yhdistää ja lisää pehmeydeksi vielä kookosta niin eipähän pehmeämpää makuyhdistelmää voi ollakaan! Purjoa ja mustapippuria piristykseksi, persiljaa raikkaudeksi ja pähkinöitä rouskeen vuoksi. Siinäpä se, täydellinen lomasoppa – ja sit hiihtämään! (Ohje: Kuntoplus 3/2016 - muokattuna)



2 annosta

1 purjon vaalea osa
loraus oliiviöljyä
300 g maa-artisokkia
6 dl kana- tai kasvislientä
1 dl kookosmaitoa
n. 2 dl käyttövalmiita valkoisia papuja
suolaa ja mustapippuria
2 rkl tuoretta persiljasilppua
1 dl paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä

1. Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi ja kuullota ne kattilassa oliiviöljyssä
2. Kuori ja kuutioi maa-artisokat ja lisää ne kattilaan. Kuumenna hetki ja lisää kana- tai kasvisliemi. Keitä noin 10 minuuttia kunnes artisokat ovat pehmeitä
3. Nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon kookosmaito. Soseuta sauvasekoittimella
4. Jos käytät säilöttyjä papuja, huuhtele ja valuta ne ja lisää kattilaan. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna keitto kiehuvaksi
5. Mausta keitto suolalla, pippurilla ja persiljalla.
6. Rouhi pähkinät ja viimeistele keittoannokset niillä

Savukalapannari

Hiihtoloma. Talviloma. Kevätloma. Mikä lieneekään. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Pääasia lienee kuitenkin se, että viikkoon ei ollut työvelvollisuuksia eikä allekirjoittaneella ollut muutamaan päivään juuri kotivelvollisuuksiakaan! Tarkoittaa siis, että oli aikaa olla ulkona ja keittiössä!

Päivät rytmittyivätkin kivasti. Aamupala, ulkoilu, lounas, ulkoilu, sauna, päivällinen, pelailua tai telkkarin vahtaamista, iltapala ja nukkumaan. Rutiinit pitää ihmisen tyytyväisenä lomallakin! Säät eivät oikein suosineet talviurheilua. Hiihtelemässä kävin muutaman lenkin: ensimmäinen oli huonoluistoinen, toinen oli nihkeä ja lopussa jäätävä, kolmas oli pidoton ja neljäs ei toiminu eteen eikä taakse päin. Lumikenkäily sujui paremmin, siinä lajissa ei sää ole niin merkittävässä roolissa. Ei tarvitse kuin lunta. Kaksi lenkkiä tuli heitettyä: yksi ihana pikkupakkassäässä ja toinen ihana kosteassa lumessa. Kolmannesta luovuin suosiolla vesisateen takia ja keskityin inventaarioon vaatehuoneessa ja makuuhuoneen kaapeissa. Joutavalle jotain!

Topakka toiminta tarvitsee tietysti topakkaa ravintoa. Lounaalla syötiin nopsasti valmistuvaa, ravitsevaa ja helposti sulavaa ja illalla sitten jotain joka vaati aina vähän enemmän aikaa ja vaivaakin ehkä. Yksi lomaviikon lounaista oli tämä savukalapannari, jonka ohjeen otin talteen Maku-lehden numerosta 1/2016. Helppo ja herkullinen!



1 rkl voita
3 munaa
1,5 dl kevytmaitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
200 g savulohta
1 pieni purjo
2 rkl kapriksia

pinnalle:
2 rkl tuoretta tillisilppua
majoneesia tai rasvaista ranskankermaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka tai valurautainen paistinpannu (halk. n. 22cm) voilla ja laita se kuumenemaan uuniin
2. Riko munat kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki. Lisää maito, jauhot ja suola ja sekoita taikina tasaiseksi. Jätä odottamaan
3. Perkaa ja paloittele savulohi ja jätä odottamaan
4. Viipailoi purjo
5. Kun uuni on lämmin, ota vuoka uunista. Kaada taikina vuokaan. Ripottele päälle kala, purjoviipaleet ja kaprikset. Paista 20-30 minuuttia
6. Ripottele valmiin pannarin päälle tilliä. Tarjoa majoneesin tai ranskankerman kera

Bataatti-linssivuoka

Bataattihomma tuli varmaan jo selväks! Himo on! Palkokasvit on myös jostain kumman syystä ollut ”vesi herahtaa kielellä” –osastoa myös tänä talvena. Mikä minua vaivaa!? Pasta ja punainen liha ovat jääneet aivan sivuosaan ja jos ihan vaan itsekseni kokkailisin, niin todennäköisesti lihan osuus olisi tällä hetkellä aikalailla minimissä. Tilanne korjautuu varmastikin kun kesä koittaa ja grilli kaivetaan taas esille.

Niin kuin jo aiemminkin tuumailin, ei pitäisi liikaa miettiä vaan kuunnella reippaasti kroppaansa ja tehdä sellaista ruokaa mitä se pyytää. Perheellisenä tosin lähipiirin mieltymykset täytyy myös ottaa huomioon. Tässä ruuassa yhdistyikin kaksi mieltymystä täydelliseksi pariksi: makean mausteinen kasvislisuke nautittiin ihanien chorizo-tuoremakkaroiden kanssa. Makkarat maistuivat siis loistavasti minullekin aivan mukisematta - uusi paketti makkaroita odottaa jo jääkaapissa uutta ruokalajia varten… Vahvasti sekasyöjä siis edelleen! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 1/2016 muunneltuna)



1 prk tomaattimurskaa
1 dl vettä
2 valkosipulin kynttä
chiliä maun mukaan
suolaa
mustapippuria
2 dl käyttövalmiita punaisia linssejä
1 iso bataatti
1 dl cheddar-raastetta

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä. Kaada vuokaan tomaattimurska ja vesi
2. Kuori valkosipulin kynnet ja siivuta ne ohuesti. Laita valkosipulisiivut ja chili tomaattimurskan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.
3. Valuta ja huuhdo linssit. Kaada linssit tomaattimurskan joukkoon ja sekoita
4. Kuori bataatti ja lohko se reiluiksi lohkoiksi. Asettele lohkot uunivuokaan tomaattimurskan päälle. Ripottele pinnalle hieman suolaa
5. Kypsennä 30 minuuttia
6. Ripottele pinnalle cheddar-raaste ja kypsennä vielä viitisen minuuttia
7. Syö sellaisenaan kasvisruokana tai tarjoa padan lisänä mausteista makkaraa

Uunibataatit

Aivan kummallinen bataatin himo on nyt alkuvuodesta iskenyt allekirjoittaneeseen! Tämän tyyppisten mielihalujen vietäväksi on hyvä antautua ja korvata perunaa, pastaa ja riisiä välillä kasvislisukkeella. Tämän kaltaisen – tai saattoipa jopa olla aivan sama ohje – lukaisin joskus jostain, mutta ohitin sen melko lailla nopsaan. Kampaajalla käydessäni kampaajani kertoi tehneensä bataattilohkoja fetajuustolla ja tykänneensä niistä kovasti. Heillä bataatit olivat olleet viikonloppuna kasvisruokana. Pitihän se ohje sitten kaivella esiin ja K-ruoka –lehdestä sen löysin. Muistelen ensimmäisellä kertaa nähneessäni ohjeessa olleen erilaisen kuvan. Muuten ohje täsmäsi hyvin sekä muistelemaani, että kuulemaani.

Käyn harvoin Prismassa, mutta uusien monojen tarve ajoi minut sinne pitkien käytävien ääreen. Tämän ruuan tekeminen meinasi kaatua siihen kun en löytänyt heviosastolta bataattia!! Kummallista ettei Prisman kokoisessa kaupassa oli bataattia! Mutta olihan sitä – se oli vain siirretty satokauden mukaan tyrkylle eri paikkaan. Jos olisin tullut normaalia reittiä osastolle, olisi houkuttelevat oranssit bataatit ja appelsiinit olleet ensimmäinen asia mitä näen, mutta hiippailinkin tällä kertaa sportin puolelta.

Eihän tämä nyt taaskaan ihan ohjeen mukaan mennyt, mutta pääasia että ruoka valmistui! Meillä bataatit pääsivät nyhtöpossun kaveriksi. Jonkun lautasella liha oli bataatin lisukkeena ja jollain toisella bataatti näytteli vain sivuosan. Ihana täyteläinen suolaisen ja makean yhdistelmä on pettämätön!!

Tänään tein uunibataatteja (ja punajuuria työkaverin hehkutuksen innoittamana) toisen kerran broilerin kaveriksi. Unohdin kaikki ylimääräiset hörsyt ja paahdoin lohkot uunissa pelkän oliiviöljyn kanssa. Mausteeksi suola ja mustapippuri ja lautaselle kaveriksi fetaa. Lopputulos oli mahtava ja broilerikin oli miltei turha lisuke lautasella.

(Ja tämän viimeisen kappaleen myötä voikin siis todeta että koko ohje on aivan turhaa kikkailua!)



reilu kilo bataattia
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl chilikastiketta
pala purjoa tai pari kevätsipulia varsineen
100 g fetaa

1. Kuori bataatit ja lohko ne reiluiksi lohkoiksi. Asettele lohkot uunipellille leivinpaperin päälle
2. Valuta bataattien päälle oliiviöljyä ja ripottele mausteeksi suolaa ja mustapippuria Valuta päälle myös hunaja ja chilikastike
3. Kypsennä bataatteja 200-asteisessa uunissa 30-50 minuuttia bataattien koosta riippuen kunnes ne ovat melkein kypsiä. Ota pelti pois uunista
4. Viipaloi purjo ja levitä viipaleet bataattien päälle. Murenna päälle myös feta. Kypsennä vielä 5-10 minuuttia

Flapjack-leivokset

Kuohkeus ja ilmavuus eivät ole avainsanoja leivonnaisissa joista pidän. Tiiviys, sitkeys, täyteläisyys, napakkuus, jämäkkyys, rustiikkisuus ja purutuntuma vastaavat enemmän käsitystäni herkullisuudesta. Fariinisokeri aineslistassa saa silmäni syttymään ja kaurahiutaleiden ja fariinisokerin yhdistelmä on pettämätön. Simppeliäkin simppelimmät kauralastut sen jo todistavat. Yleensä tämänkaltaiset leivonnaiset ovat parhaimmillaan pieninä palasina – imelyyttä ja tuhtia rakennetta ei kovinkaan suurena annoksena kykene vastaanottamaan!

Juurikin kauran ja fariinisokerin yhdistelmä ja ihanan vaalea kuorrute sai minut kokeilemaan näitä leivonnaisia. Flapjackit ovat alun perin brittiläisiä myslipatukoita – joita en itse ole koskaan maistanut. Maku-lehden ohjeessa Flapjackien maut on saatu upotettua kotileivonnaisiin. Kauraa, kookosta, aprikoosia ja sitä ihanaa fariinisokeria! Kaloreitahan näissä herkkupaloissa on enemmän kuin laki sallii, mutta ei kerrota kenellekään! (ohje: Maku 3/2015)



16 kpl

pohja:
250 g voita
2,5 dl fariinisokeria
0,5 dl siirappia
4,5 dl kaurahiutaleita
3 dl venhäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1,5 dl kuivattuja aprikooseja

kuorrutus:
150 g voita
3 dl tomusokeria
0,5 dl siirappia
2 tl jauhettua inkivääriä

koristelu:
kookoshiutaleita

1. Kiehauta pienessä kattilassa voi, fariinisokeri ja siirappi. Sekoita joukkoon kuivat aineet. Hienonna aprikoosit ja sekoita ne taikinaan. Levitä seos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (n. 20x20cm). Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia
2. Valmista kuorrutus: Sulata voi ja sekoita joukkoon loput ainekset. Sekoita tasaiseksi ja kaada kuorrutus pohjan päälle. Tasoita pinta ja ripottele pinnalle kookoshiutaleita.
3. Anna leivonnaisen jähmettyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia ja leikkaa se pieniksi annospaloiksi

Kananmunalla täytetty avokado

Ideoita ruuanlaittoon voi bongata mitä ihmeellisimmistä paikoista. Ihan ensimmäisenä ei tullut mieleen, että radiokanavan nettisivulta löytyisi hyvinkin toteuttamiskelpoinen ruokaohje. Tästä on jo aikaa enkä ihan tarkalleen muista mistä tämä löysin. Yksi mielikuva on radio rock ja toinen on radio Suomipopin Anni Hautala. Kumpi tai kampi tai sitten ihan joku muu. Hyvää oli joka tapauksessa. Ja paljon energiaa päivän touhuihin!



1 avokado
2 kananmunaa
suolaa ja mustapippuria
parmesaaniraastetta

1. Halkaise avokado ja poista siitä kivi. Koverra koloja hieman suuremmiksi. Leikkaa puolikkaiden pohjasta pienet siivut pois niin, että ne pysyvät uunipellillä kolo ylöspäin ilman keikkumista.
2. Riko molempiin koloihin pieni kananmuna. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria
3. Kypsennä 250-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia kunnes valkuainen on kypsynyt kiinteäksi. Keltuainen saa jäädä valuvaksi
4. Nauti paistetun pekonin ja/tai maalaisleivän kera

Avokado-broilerikeitto

Pitkän pakkasjakson jälkeen hiihtokelit ovat parhaimmillaan ja takana onkin nyt parin päivän hiihtolenkit. Ensimmäisenä päivänä pito oli hyvä ja luisto olematon. Seuraavaksi päiväksi korjattiin luistoa mutta sään kylmettyä pito ei ollutkaan enää hyvä. Eli kaksi osittain hyvää lenkkiä lienee yksi täydellinen? Kilometrimäärät olivat minun kuntoon nähden sopivat, mutta lihakset joutuivat melkoiseen rääkkiin. Käsivarsia ja hartioita säästellen keskityin huolelliseen potkuun. Tänään sitten vaaputaan ankkana huolellisen potkun jälkitunnelmissa. Ja lisäksi vanhat monot ovat selvästikin tulleet tiensä päähän ja tuloksena oli mojovat rakot molempiin kantapäihin.

Mittari näyttää ihanaa pikkuplussaa eikä sää olekaan sateinen vaikka ennustus niin epäilikin. Mutta koska pelkkä huopikkaissa kävelykin käy kantapäihin, on pakollinen lepopäivä selvä. Aamulle suunniteltu lenkki vaihtui Prismareissuksi – hyvin saa sielläkin liikettä kun sahaa edestakaisin etsimässä tarvitsemaansa! Ensimmäisenä valkkasin uudet monot – eri merkkiä, eri mallia, toiveena kantapääistuvampi kokemus! Siten heviä ja vähän broileria ja kotiin kokkailemaan pikaista lounasta.

Aikaa ei mennyt kuin ehkä vähän reilun vartin verran kun kattilassa höyrysi ihana kevättalvinen keitto. Kevyt, mutta maukas ja täyttävä. Epäilin avokadoa keiton seassa, mutta reippaasti tyrkkäsin menemään Ja kyllä kannatti! Avokado antoi keittoon täyteläisyyttä ja pehemeyttä. Ohjeen tähän keittoon otin Glorian ruoka&viini –lehden numerosta 1/2016, mutta ei tämä taaskaan ihan ohjeen mukaan mennyt.



4 annosta

1 sipuli
1 tl jauhettua inkivääriä
1 rkl öljyä
200 g miniluumutomaatteja
1 l vettä
2 kanaliemikuutiota
1 limen mehu
1 rkl hunajaa
150 g nuudeleita
pala purjoa
300 g broilerin suikaleita
suolaa
2 avokadoa

1. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia ja inkivääriä hetkinen
2. Huuhdo ja halkaise kirsikkatomaatit ja lisää ne kattilaan. Kypsennä muutama minuutti
3. Lisää kattilaan vesi, kanaliemikuutiot, limen mehu ja hunaja. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää nuudelit. Keitä muutama minuutti kunnes nuudelit ovat kypsät
4. Huuhtele ja halkaise purjo ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Lisää keiton sekaan
5. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla ja kypsennä broilerit siinä. Mausta suolalla
6. Halkaise avokadot ja poista kivet. Koverra avokadoista suupalan kokoisia nokareita pienellä lusikalla
7. Lisää keiton sekaan broileri, avokadot ja purjo ja kuumenna

Tonnikalamakaronilaatikko

Uusia juttuja arkeen. Uusia juttuja joissa on kalaa. Ja semmoisia mihin saa upotettua kasviksia sekaan vähän niin kuin huomaamatta. Ja semmoisia missä on jotain tarpeeksi tuttua että lapset uskaltavat maistaa ja ehkä jopa tykätäkin! Sellaisia tarvitaan. Vähän niin kuin ruokaa jota on kyllä syöty ennenkin, mutta silti siinä on jotain uutta tai erilaista. Vaihtelu nimittäin virkistää – erityisesti arkiruuan ollessa kyseessä. Pasta uppoaa, tonnikala uppoaa, porkkana uppoaa. Siinä sivussa uppoaa (ehkä jopa) paprikan jämät, viimeiset kirsikkatomaatit ja juuston kannikka. Täydellistä arkiruokaa siis! Idea napattu jostain facebookin ihmeellisestä maailmasta.



250 g pastaa

tonnikalakastike:
1 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 raastettua porkkanaa
1 prk tomaattimurskaa
2 prk tonnikalaa öljyssä
2 rkl kasvisfondia
1 tl oreganoa
0,5 tl mustapippuria

juustokastike:
50 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa
1 dl maitoa
50 g cheddarraastetta
suolaa
ripaus valkopippuria

pinnalle: parmesaaniraastetta

1. Keitä pasta melkein kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuori ja raasta porkkanat. Kuumenna pannulla öljy ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää sekaan porkkanaraaste ja kypsennä hetkinen. Lisää tomaattimurska ja kuumenna.
3. Lisää tomaattikastikkeeseen tonnikala ja mausteet. Jätä hautumaan kannen alle
4. Valmista juustokastike: laita kattilaan voi ja anna sen sulaa. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Kaada joukkoon ruokakerma ja maito. Kuumenna sekoitellen kunnes kastike saostuu. Sekoita kastikkeen joukkoon juustoraaste. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
5. Voitele uunivuoka ja lado vuokaan vuorotellen pastaa ja tonnikalakastiketta. Kaada päälle juustokastike. Kypsennä 175-asteisessa uunissa n. 30-35 min.

Kanaa appelsiini-hunajakastikkeessa – ga nuong cam

Tänään työpäivän loppupuolella kävin mielenkiintoisen keskustelun. Eräs äiti jäi jutustelemaan kanssani ihan kaikessa rauhassa. Kello oli jo paljon ja oma sisäinen kello sanoi jo ruoka-ajan olevan myöhässä. Tällä äidillä ei kuitenkaan ollut kiire – eikä ollut lapsillakaan vaikka ruokakauppaankin pitäisi vielä ennen ruoan valmistamista ehtiä. Juteltiin ensin lasten päivän kulusta ja tekemisistä, siitä ruokakauppateeman mukaan jutustelu kääntyi ensin ruokaan, sitten liikuntaan, selkävaivoihin, joogaan ja jälleen ruokavalioasioihin. Tämän äidin viimeisin oivallus oli se, että pitäisi kuunnella mitä keho haluaa ja tarvitsee. Jos se kaipaa lounasravintolassa tonnikalasalaatin sijaan rasvaista kaalilaatikkoa jossa on punaista lihaa, sille on sitä annettava! Vielä portilta äiti huikkasi että talvella sitä vaan kaipaa tuhtia ruokaa! Juuri näinhän se pitäisi olla! Ihmisen pitäisi kuunnella kehoaan. Ja siis opetella oikeasti kuuntelemaan kehoaan, ei mielihalujaan. Kyllä keho kertoo mitä se haluaa – eli tarvitsee.

Jo ehkä parin vuoden ajan olen ihmetellyt sitä, miten lempiruuat vaihtelevat. Kun mietin ruokia viikonlopuille jolloin voi kokkailla ihan mitä vain, on listalla hyvin vaihtelevia ruokia. Välillä tuhtia liharuokaa, välillä kotoisaa pastaa, välillä kevyttä ja vähähiilarista ja toisinaan kipakoita mausteita maailmalta. Lapsiperheessä oman kehon äänille ei voi aina antaa tilaa (koska en halua jatkuvasti kiusata jälkikasvua ”oikuillani”) mutta onneksi välillä on hetkiä kun voi heittäytyä keittiöön. Tällä hetkellä suureksi yllätyksekseni (kestosuosikkini) pasta, nuudelit, punainen liha ja broileri ovat aineksia joita minun ei tee kovinkaan usein mieli, kun taas nousussa ovat kala ja kasvikset. Juusto pitää jatkuvasti pintansa! Kolmen kuukauden päästä tilanne suosikkiainesten ja mielitekojen kanssa voi olla taas aivan toinen.

Muistan hyvin viime talvelta yhden tällaisen oudon mielitekovaiheen jolloin tuli kokkailtua paljon voimakkaita mutta lempeitä ja lämpimiä makumaailmoja sisältäviä ruokia. Hiihto on liikunnassa talviaikaan suosikkijuttuni ja jostain syystä yhdistän mausteisten ruokien kaipuun kylmässä ulkoilmassa hikoilun jälkeiseen tunnelmaan. Tätä broileriruokaa valmistin juuri tällaisessa tilanteessa – viime talven hiihtolomaviikko on jäänyt elävästi mieleen. (Ohje: Jackum Brown – Vietnamilaisen keittiön parhaat - muunneltu kirjan vinkkien ja oman tyylin mukaisesti.)



4 annosta

1 salottisipuli
4 valkosipulin kynttä
2,5 cm:n pala inkivääriä
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl mustapippuria
1 rkl soijakastiketta
2,5 rkl kalakastiketta
2 tl seesamiöljyä
1 rkl maapähkinäöljyä
1 appelsiini
8 kanan reisipalaa

1. Kuori ja hienonna salottisipuli ja valkosipulin kynnet hienoksi. Kuori ja raasta inkivääri. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta siitä 1 tl kuoriraastetta ja purista mehu. Sekoita kaikki ainekset kanaa lukuun ottamatta kulhossa sekaisin
2. Laita kanapalat laakeaan astiaan. Lisää marinadi ja kääntele kanapaloja kunnes ne ovat kauttaaltaan mausteen peitossa. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään
3. Siirrä kanapalat uunivuokaan ja kaada marinadi päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa kypsäksi

EDIT 16.10.2018

Valmistin ruuan arkena pikapikaa broilerin suikaleista. Ruskistin 300 g broilerin suikaleita pannulla. Lisäsin joukkoon hienonnetun punasipulin ja yhden valkosipulin kynnen. Sekoitin kastikkeen ainekset kulhossa (appelsiinista mehu ja kuori ja inkivääri raastettuna) ja lisäsin seoksen pannulle broilereiden sekaan. Keittelin soosia hetken aikaa kasaan ja nautiskeltiin ruoka sitten nuudeleiden kera. Sanoisinpa että oli parempaa tällä tapaa!

Karitsapyörykät

Kylmät talvisäät jatkuvat, samoin kuin tarve kotoisaan lämmittävään ruokaan. Myös Henri Alénin keittokirjan selaaminen jatkui – kolmatta kierrosta mennään! Harvoin sattuu kohdalle tällaista käytännön läheistä keittokirjaa missä ei liikoja kikkailla.

Lihapyörykät ovat kotiruokaa parhaimmillaan. Yleensä tulee tehtyä peruslihapullia – yksinkertainen on useimmiten parasta. Melkeinpä yhtä usein tulee tehtyä lihapullia tomaattikastikkeessa – siitä tykkää meidän ruokapöydän ääressä kaikki (ja se on harvinaista se!). Mutta koskapa joka toinen viikonloppu meillä syödään aikuisten kesken, on mahdollisuus välillä tehdä jotain uutta ja mielenkiintoista.

Näiden ihanien pyöryköiden kaveriksi tein kirjan ohjeen mukaan satay-tyylisen kastikkeen Henrin ohjeella. En tiedä mikä ohjeessa oli mennyt vikaan, mutta hyvää se ei ollut. No, tiedänhän minä kyllä, siitä puuttui makeus kokonaan. Oli vain suolaisuutta, tulisuutta ja happamuutta. Lurautin maistelun jälkeen hunajaa soosin sekaan ja tasapaino alkoi löytyä. Mutta fariinisokeri sipuleiden sekaan olisi ollut tarpeen. No, niin tai näin, en tuota sävellettyä ohjetta tähän laita. Satay-kastike sopii kyllä pyöryköiden kanssa tosi hyvin, siinä Henri on osunut oikeaan – hyväksi havaittu ohje löytyy täältä.



2 rkl korppujauhoja
1 kananmuna
1 rkl tomaattipyreetä
10 lehteä hienonnettua minttua (tai 1 tl kuivattua)
chiliä maun mukaan
1 tl suolaa
mustapippuria
n. 10 kalamataoliivia
400 g karitsan jauhelihaa

1. Mittaa kulhoon korppujauho ja riko sekaan kananmuna. Sekoita. Lisää seokseen tomaattipyree ja mausteet ja sekoita. Jätä turpoamaan hetkeksi
2. Hienonna oliivit mahdollisimman pieniksi. Sekoita oliivit ja jauheliha korppujauhoseokseen
3. Sekoita taikina tasaiseksi ja pyörittele siitä pyöryköitä uunipellille leivinpaperin päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa kypsiksi (10-15 minuuttia ehkäpä)

Pannupasta

No nyt on kiireisen päivän pelastus keittiössä jossa halutaan kiirepäivinäkin syödä itse valmistettua kotiruokaa. Tai siis keittiön itsevaltias haluaa että sen keittiön vaikutuspiirissä olevat ihmiset syövät itse valmistettua kotiruokaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että niinä päivinä kun töistä pääsen aamuvuoron jälkeen aiemmin, kattilat käyvät kuumina ja kauhat heiluvat ja sitten niinä päivinä kun töistä pääsen myöhemmin – ns. normiaikaan – on jääkaapissa jotain valmista mitä pikaisesti lämmittää. Näitä kutsunkin ”söppöpäiviksi” kun esille nostetaan rasiat jääkaapista ja jokainen kasaa niistä mieleisensä kokonaisuuden lautaselleen.

Mutta tuore ruoka on aina tuore ruoka ja lämmitetty ruoka ei yleensä ole sen veroista. Tämä pastaruoka valmistuu näppärästi ja tuo mahdollisuuden saada lämmin ateria pöytään nopeasti. Ainekset kattilaan tai kasariin, vettä perään ja keitetään kunnes kaikki vesi on imeytynyt, aikaa menee noin vartin verran. Pilkkomishommat voi vaikka tehdä valmiiksi edellisiltana (tai kaltaiseni aamutouhuaja valmistelee iltaruuan näppärästi aamukahvin ja töihin lähdön välissä) ja kotiin tultaessa kattila vaan hellalle ja ruoka valmistuu melkein itsestään.

Huippu idea ja helposti muunneltavissa. Ohjeen löysin Sillä sipuli –blogista. Punasipuli vaihtui keittiössäni shalotiksi ja koska osa pikkuväestä tuumasi heti että ”tuota en ainaka syö, onko vielä porkkanalettuja” niin lisäsin ruokaan sitten vielä valkoisia papuja. Lautaselle vielä raejuustoa ja kylläpäs vaan jaksoi ruuan jälkeen salilla heilua (jaksoi ne porkkanalettujen purijatkin pikkupuntteja nostella)! Kuvan ottaminen unohtui kaiken nälän keskellä – viime hetkillä muistin! Eipähän ole ainakaan asettelulla pilattu!



250 g pätkäspagettia
250 g miniluumutomaatteja
4 aurinkokuivattua tomaattia
2 shalot-sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 tetra käyttövalmiita valkoisia papuja
2 rkl punaista pestoa
1 tl suolaa
mustapippuria
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua basilikaa
6,5 dl vettä

1. Halkaise tomaatit ja paloittele aurinkokuivatut tomaatit. Kuori ja hienonna sipulit. Valuta ja huuhdo pavut
2. Laita kaikki ainekset pannulle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kymmenisen minuuttia kunnes kaikki neste on imeytynyt