Raparperi-kinuskikeksit

Pikkuinen poika oli kipeänä. Ensimmäinen kerta puoleen vuoteen! Viimevuotisen korvatulehduskierteen jälkeen aloin jo melkein ihmetellä, että eikö tuo lapsi tosiaan aio enää olla kipeänä. No tulihan se kuume ja kurkkukipu sitten meillekin, mutta korvatulehdukselta ja antibioottikuurilta vältyttiin! Hyvä niin!

Se yksi kuumeeton päivä ennen arjen alkamista on yleensä melkoisen pitkä. Pitäisi hieman vielä levätä, mutta kun ei oikeen enää oo kipeä. Silloin tietenkin leivotaan. Isompi meni itsekseen ulos eikä pienempi jaksanutkaan leipoa, mutta sujuuhan se minulta ihan itsekseenkin. Äitikin kaipaa jo hieman piristystä kolmantena kotipäivänä! Keksin tuoksu keittiöstä piristää toipilaan ja sen veljen mieltä. En ole aikaisemmin ajatellutkaan että raparperia voisi käyttää keksitaikinassa! Raparperin kirpeys sopi loistavasti makean kinuskiseen keksiin.



16 kpl

100 g voita
1 dl ruokokidesokeria
0,5 dl kinuskikastiketta
2 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
100 g raparperia (oiskohan ollu n. 1,5 dl valmiita pakastimesta kaiveltuja paloja)
0,5 rkl perunajauhoja

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kinuskikastike
2. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja sekoita ne käsin voi-sokeri-kinuskiseokseen
3. Sekoita perunajauhot raparperipaloihin ja sekoita nekin käsin taikinaan
4. Leivo taikinasta pötky jauhotetulla pöydällä ja kääri se kelmuun. Nosta pötky jääkaappiin vähintään tunniksi
5. Leikkaa jäähtyneestä taikinapötkystä 16 palasta ja asettele ne uunipellille. Paina niitä haarukalla hieman litteämmiksi
6. Paista 200 asteessa 13-15 minuuttia. Jäähdytä ritilällä

Namibialainen broilerikastike

Oman sadon chilit ovat osoittautuneet yllättävän tulisiksi yksilöiksi. Toisaalta en ehkä ole chilien tulisuutta hyvä arvioimaan koska oma suuni ei kovinkaan tulisista kokemuksista pidä. Chilini lajiketta en muista ollenkaan, ostin kesällä kokeeksi taimen ihan vaan koska se oli niin söpö. Sehän kasvoi mukaviin mittoihin, kukki runsaasti ja sain kymmenkunta pientä chilipalkoa satoa. Nyt chili viettää talvea olohuoneessa hyvin tavallisissa olosuhteissa ja jännityksellä odotan säilyykö se hengissä kesään saakka. Aika kurjalta näyttää kyllä jo tässä vaiheessa. Mutta vielä siinä lehdet on suunnilleen paikoillaan eli antaapa olla ja odotellaan mitä tuleman pitää.

Chiliä syödään – sopivasti annosteltuna – vain silloin kun pienimmät syöjät ovat muiden patojen äärellä. Tein Iskän blogista löytyneen ohjeen mukaan tätä namibialaista broilerikastiketta. Oli makua! Hyvää makua!



300 g broilerin suikaleita
vettä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
1 prk tomaattimurskaa
1 pieni chili
2 laakerinlehteä
1,5 tl currya
1 tl suolaa

1. Laita broilerin suikaleet kannelliseen paistokasariin. Lisää vettä sen verran että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keittele 5-10 minuuttia ja kuori vaahto pinnalta pois
2. Kuori ja pilko sipulit ja porkkana. Hienonna chili (poista halutessasi siemenet)
3. Lisää kaikki ainekset kasariin ja hauduttele kannen alla tunnin verran
4. Tarjoa riisin kera

Parmesaani-mozzarella-munakoisot

Munakoisomieliteot eivät tunnun laantuvan. Onneksi tämän mieliteon täyttäminen on helppoa. Hiidenuhman keittiön ohjeen mukaiset munakoisotornit vastasivat hyvin tarpeeseen! Ihanan täyteläinen kasvisruoka johon paatunut lihasyöjäkään ei kaivannut lihaisaa lisuketta. Tomaattikastiketta jäi hieman ylimääräistä, sen voi syödä seuraavana päivänä pastan kaverina tai laittaa pakastimeen ja käyttää myöhemmin vaikkapa pizzan kastikkeena.



1 munakoiso
1,5 tl suolaa
2 pientä kananmunaa
1 dl korppujauhoja
2 dl parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
oreganoa
oliiviöljyä
1 pallo mozzarellaa

tomaattikastike:
1-2 valkosipulin kynttä
1 punasipuli
luraus oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
basilikaa
hunajaa
1 rkl punaviinietikkaa

1. Viipaloi munakoiso tasapaksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele pinnalle suolaa. Anna itkettyä puolisen tuntia
2. Keitä sillä välin tomaattikastike. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy pienessä kattilassa ja kuullota sipulit pehmeiksi miedolla lämmöllä. Lisää kattilaan tomaattimurska ja mausteet ja jätä kiehumaan miedolla lämmöllä. Sekoittele välillä
3. Riko kananmuna lautaselle ja riko niiden rakenne haarukalla kevyesti vispaten. Mittaa toiselle lautaselle korppujauho ja 1 dl parmesaaniraastetta. Mausta suolalla, pippurilla ja oreganolla ja sekoita hyvin sekaisin
4. Kuivaa munakoisoviipaleet talouspaperilla. Laita uunipellille leivinpaperi ja lurauta siihen reilusti oliiviöljyä
5. Kasta munakoisoviipaleet ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoseoksessa ja laita ne uunipellille. Paneroi munakoisoja uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Käännä viipaleet ja jatka kypsentämistä vielä toiset 15 minuuttia
6. Viipaloi mozzarella ohuiksi siivuiksi
7. Kokoa ruoka voideltuun vuokaan. Jaa munakoisoviipaleet pareiksi koon mukaan. Asettele vuokaan ensin munakoisoparien toinen viipale. Lusikoi jokaisen viipaleen päälle noin 1 rkl tomaattikastiketta ja viipale mozzarellaa. Aseta mozzarellan päälle toinen viipale munakoisoa, sitten tomaattikastiketta ja mozzarellaviipale. Ripottele päällimmäiseksi parmesaaniraastetta
8. Kypsennä vuokaa 15 minuuttia ja anna ruuan vetäytyä hetkinen ennen tarjoamista

Pähkinäkakku

Pahaa aavistamatta hain pojat eräänä perjantaina päiväkodista. Tultiin kotiin ja katsoin vasta sitten sääennusteen joka lupasi vesisadetta koko viikonlopulle. Kuravaatteet jätettiin tietenkin päiväkotiin koska ”eihän me niitä ikinä tarvita”.

Ulkoilu oli siis poissuljettu vaihtoehto viikonlopun aktiviteeteista, joten luonnollinen vaihtoehto on leipoa. Lasten kanssa leipomisen täytyy olla aina simppeliä tekemistä: mitataan, vatkataan, sekoitetaan ja yhdistetään taikinaksi. Kaadetaan paistoastiaan ja kaavitaan kulho ja nuolija. Koskapa muffinssit eivät aina oikein innosta, on toinen helppo vaihtoehto kuivakakku.

Reseptilaatikkoni kätköistä kaivelin tämän Amerikan herkut –kirjasta kopsatun ohjeen esille. Kermaviili taikinassa kuulosti oikein hyvältä, samoin pähkinät. Täytteen sokeri oli hieman outo juttu: eihän pähkinät ja sokerit sekoitu! Vaikka miten sekoittaisi, niin sokeri on aina kulhon pohjalla ja pähkinät kevyempinä päällä. Tein kuitenkin ohjeen mukaan.

Kakku neuvottiin kokoamaan niin että ensin tuli puolet taikinasta, sitten puolet täytteestä ja sitten loppu taikinasta ja päällimmäiseksi loppu täytteestä. Välissä oleva täytekerros toimi oikein hyvin! Sokeri suli ihanan pehmeäksi mössöksi kakun väliin. Päälle ripoteltu kerros pysyi kuivana ja varisi tiskipöydälle kakkua kumotessa. Eli se oli aivan hyödytön! Sitä paitsi sehän jäi pohjalle kun kakku kumottiin. Kannattaa siis laittaa taikina kolmena kerroksena vuokaan ja täyte kahtena kerroksena väleihin. Tai sitten voisi kokeilla käyttää fariinisokeria, joka tarttuu paremmin kiinni pähkinöihin ja pysyisi ehkä paremmin kakun päällä. Tai kokoamisen voisi aloittaa täytteestä, jolloin kumotessa täytekerros jäisi päällimmäiseksi.

Maku oli kuitenkin loistava! Ehdottomasti tekemisen arvoinen kakku, joka parantui vain vetäytyessään jääkaapissa pari päivää.

(Ja kyllä, taidan harmikseni olla hieman allerginen pähkinöille. Suun kihelmöinti oli melkoinen.)



taikina:
100 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl kermaviiliä (laitoin purkin kermaviiliä ja hieman turkkilaista jogurttia lisäksi)

täyte:
1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
1 tl kanelia
1 dl sokeria

1. Valmista täyte: sekoita ainekset sekaisin kulhossa
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota pitkulainen kakkuvuoka
3. Sekoita kakkutaikinan kuivat aineet sekaisin kulhossa
4. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa munat sekaan yksitellen. Lisää myös kuiva-aineseos ja kermaviili.
5. Kokoa kakku vuokaan: laita pohjalle 1/3 taikinasta, sitten puolet täytteestä, seuraavaksi 1/3 taikinasta ja loput täytteestä. Levitä päällimmäiseksi loppu taikina
6. Paista kakkua tunnin verran kunnes se alkaa irrota vuoan reunoista. Anna jäähtyä vartin verran ennen kumoamista

Pekonilla päällystetty lihamureke

Voihan Sikke Sumari. Ei vaan pysty katsomaan telkkarista – kaikella kunnioituksella. On yksi asia tehdä hyvää ruokaa ja toinen asia olla telkkarissa. Huh.

Joka tapauksessa, kaivelin Siken arkistoista hieman juhlavamman lihamurekkeen ohjeen ja tein viikonloppuna. Oikein maukasta! Ja lapsetkin söivät!



800 g jauhelihaa
1,5 dl korppujauhoja
1,5 dl kermaa
1,5 dl lihalientä
1 iso sipuli
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria

pinnalle:
2 rkl tomaattipyreetä
2 tl dijonsinappia
5-7 siivua pekonia

1. Sekoita kulhossa korppujauho, kerma ja lihaliemi ja anna turvota vartin verran
2. Kuori ja hienonna sipuli. Lisää kulhoon kananmunat, sipulisilppu sekä suola ja pippuri. Sekoita.
3. Sekoita jauheliha taikinapohjan joukkoon käsin vaivaten. Jätä taikina vetäytymään vielä vajaaksi puoleksi tunniksi
4. Muotoile taikinasta pötkyläinen mureke uunivuokaan
5. Sekoita pienessä kulhossa tomaattipyree ja sinappi ja sivele seos murekkeen pintaan. Asettele päälle pekonisiivuja niin että mureke peittyy kauttaaltaan
6. Kypsennä 200 asteessa 45 minuuttia

Kaurapancakes

Kun lapsi on kipeä ja itse semikipeä, alkaa koko porukka olla jo toisen päivän iltapuolella vailla hieman lohtua. Näiden kaurapannareiden ohje tuli vastaan kuin tilauksesta! Sairaspäivän iltana tehdään jotain näppärää ja helppoa, jonka voi valmistaa suunnilleen yhdellä kädellä. Vaikkapa siis aamiaispannareita!

Lämpimät, paksut ja pehmeät pannarit olisivat varmasti olleet parhaimmillaan vaikkapa smetanasipaisun tai tuorejuustonokareen kera, siivu graavilohta tai parmankinkkua olisi tehnyt näistä pannareista luksusherkun arki-iltaan. Nyt mentiin pikapikaa makean ja suolaisen liitolla ja pannarit saivat päälleen kotitekoista karviaishilloa.

Nämä pannukakut hellivät lähinnä hoitohenkilöstöä. Viimeinen pannullinen jäi vielä hieman alikypsäksi ja koostumus sisältä oli melko mössöinen – ihana! Lasten makuun nämä eivät kuitenkaan olleet: ”ällöttäviä liejutuksia” ja ”kaikkein ällöttävimipiä mitä on”. Lasten pannareissa täytyy selkeästi olla sokeria!

PS. Kuten Annakin postauksessaan jo tuumaili, niin kyllä vaan tuo cup-mittasarja on hyvä olla olemassa!



12 kpl

0,5 cup (1,2 dl) vehnäjauhoja
0,5 cup (1,2 dl) kaurahiutaleita
1 rkl sokeria
1 tl levinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
0,75 cup (1,8 dl) piimää (laitoin turkkilaista jogurttia ja pienen tilkan maitoa)
2 rkl öljyä
1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet korkeassa kannussa tai muussa astiassa. Lisää loput aineet ja surauttele sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan turvota reilun vartin verran ja paista siitä pannukakkuja voissa pikkulettupannulla. Syö lämpöisinä.

Merirosvolaivakakku

Pienemmän murusen 4-vuotissynttäreitä vietettiin pienimuotoisesti perheen kesken arkisena keskiviikkoiltana. Keskellä arkea kahvipöydän täytyi olla helppo ja nopeasti toteutettava ja luulenpa että tämä oli ensimmäinen kerta kun lapseni synttäreillä ei pöydässä ollut mitään itse tehtyä! Kummallista!

Suolaisena tarjottavana oli esikoisen pyynnöstä juustoja, keksejä ja patonkia, pienempi toivoi kärpäskeksejä – eli cookieseja (mielleyhtymä tulee Franklin-kirjasta, jossa Franklin söi kärpäskeksejä ja suklaa-cookiesit näyttävät kuulemma ihan samoilta).

Vaikka miten helpolla täytyy päästä, niin lapsen synttäreillä pitää tietenkin olla kakku. Pähkäilin kakkua paljon etukäteen. Isoa kakkua ei ainakaan tarvita kuuden ihmisen kahvipöytään ja pienikin täytekakku on aivan yhtä työläs tehdä. Kuin tilauksesta silmiini osui Kirsin keittiössä tämä jäätelöstä tehty merirosvolaivakakku ja sehän osuu pienelle Kapteeni Koukku –fanille kuin nyrkki silmään.

Ja olipahan helppo ja nopea toteuttaa! Runkona on siis ihan tavallista vaniljajäätelöä. Purjeet on tehty puisista varrastikuista, mustasta paperista ja pääkallon kuvasta. Tykit ovat geisha-nappeja, laivan kaide paloiteltua sukulakua, merenä on sinisävyisiä irtokarkkirinkuloita paloiteltuina ja meressä ui karkkihyllystä poimittuja kaloja, krokotiilejä ja meritähtiä. Kynttilät keulaan ja kakku on valmis!

Paljon onnea vielä äidin rakkaalle!

Sipatti eli vaalea kinkkukastike

Jaahas, tässäpä uusi tuttavuus sarjassa ”perinteisiä kotimaisia ruokalajeja”. Ohje sattui silmään Maku-lehden numerossa 4/2012 ja näin jälleen kerran mahdollisuuden laajentaa arkiruokalistamme nam-osastoa tai edes ihan-hyvää-osastoa. Ajattelin taas kerran että perunat uppoaa, kinkku uppoaa ja eihän tuo kastike ole maitoa kummoisempaa. Lopputulos ei kuitenkaan uponnut. Aikuisille maistui, lapsille ei. Eli todennäköisesti en tee toiste. *turhautunutta mutinaa*



4 annosta

1 sipuli
30 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
350 g palvikinkkua
0,5 tl suolaa
0,25 tl valkopippuria
0,25 tl muskottipähkinää
1 tl persiljaa

1. Kuori ja hienonna sipuli. Sulata voi pannulla ja kuullota sipuli pehmeäksi
2. Ripottele jauhot sipuleiden päälle ja sekoita tasaiseksi. Lisää maito pienissä erissä samalla huolella hämmentäen. Keittele miedolla lämmöllä viitisen minuuttia välillä hämmentäen
3. Poista kinkusta nahka ja paloittele liha pieniksi kuutioiksi. Lisää kinkkukuutiot kastikkeen sekaan
4. Mausta kastike ja kuumenna kiehuvaksi
5. Tarjoa keitettyjen perunoiden kera

Tomaattinen katkarapukastike

Pikainen pastasoosi katkarapujen ystäville. Itse en niin kauheasti kyseisistä herkuista välitä, mutta – ihme kyllä – molemmat pikkumiehet syövät katkarapuja mielellään. Siispä katkiksia kehiin – ainaki toisinaan. Äiti voi syödä sitten vaikka sieniä…

PS: Yleisön pyynnöstä lisäsin tuonne tekstin loppuun nuo nappulat millä postauksen voi jakaa suoraan esim. facebookiin. Eli saa jakaa!



3-4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
1 tl sokeria
basilikaa
180 g pakastekatkarapuja

1. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi paistokasarissa öljyssä
2. Kaada kasariin tomaattimurska ja kerma. Lisää myös mausteet ja keittele kymmenisen minuuttia
3. Lisää lopuksi katkaravut ja kuumenna kiehuvaksi
4. Tarjoa pastan tai nuudeleiden kera

Shepherd’s pie

Ikuinen mysteeri. Jos lapset tykkäävät perunasta, jauhelihasta ja porkkanasta erillään, niin miksi ne ei tykkää niistä yhdessä?



1 kg perunoita
400 g jauhelihaa (lammastahan sen olla pitäis)
suolaa ja mustapippuria
luraus öljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
n. 250 g porkkanaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl vettä
1 rkl worchestershirekastiketta
200 g pakasteherneitä
n. 25 g voita
2-3 dl maitoa

1. Kuori perunat ja laita ne kiehumaan suolalla maustettuun veteen
2. Paista jauheliha pannulla omassa rasvassaan ja mausta se suolalla ja pippurilla. Kaada lautaselle odottamaan
3. Kuori ja paloittele sipulit ja porkkanat. Lurauta pannulle tilkkanen öljyä ja kuullottele kasviksia ja tomaattipyreetä siinä kunnes porkkana alkaa hieman pehmetä. (Tässä kohtaa itselläni perunat oli myös kypsät, joten napsautin virran kiinni ja jätin perunat odottamaan)
4. Sekoita kasvisten joukkoon vehnäjauhot ja sen jälkeen vesi. Sekoita tasaiseksi kastikkeeksi ja mausta worchestershirekastikkeella, suolalla ja pippurilla. Sekoita kastikkeen joukkoon jauheliha ja herneet ja anna saostua. Lisää tarvittaessa vettä. Kaada valmis kastike voideltuun uunivuokaan tai pieniin annosvuokiin
5. Kaada perunoista vesi ja lisää joukkoon voinokare. Survo survimella ja lisää joukkoon maitoa kunnes muusi on sopivan notkeaa. Kaada muusi jauhelihakastikkeen päälle vuokaan tasaiseksi kerrokseksi
6. Kypsennä uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia kunnes pinta alkaa saada väriä

Paistetut omenat

Pojat tulivat kotiin syysloman vietosta tuomisinaan pussillinen mummolan omenoita. Toiveissa oli omenapiirakka – joka jäi siltä istumalta toteuttamatta – mutta muuta herkkua iltapalalle saatiin.

Löysin Kädenvääntöä-blogista omenaisen herkun ohjeen otsikolla Idiootin jälkiruoka. Melko kuvaavaa, sillä tämä on äärettömän simppeli juttu. Jota en itse ole tullut koskaan ajatelleeksi. Vaikka uuniomenat ovat herkkuani ja niiden tekeminen on olevinaan työlästä ja aikaa vievää.

Tässä ei kauaa nokka tuhissut. Kolmevee teki vaniljakastikkeen jauhepussista, minä kuorin omenat, kuusivee pilkkoi ja minä paistoin pannulla. Jo seuraavana iltana tehtiin toinen satsi!



1 iso omena per syöjä
nokare voita
siirappia (vaahterasiirappi ois herkkua!)
(ruokokide)sokeria
kanelia
vaniljakastiketta, -jogurttia tai -jäätelöä

1. Kuori ja kuutioi omenat
2. Sulata voi pannulla. Laita omenat pannulle ja valuta päälle siirappia. Paista omenia miedolla lämmöllä kunnes ne alkavat pehmetä
3. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia ja sekoittele vielä huolella sekaisin
4. Nosta pannu pois levyltä ja jätä omenat jäähtymään hieman
5. Tarjoa jonkun vaniljaisen kera

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka

Aikana ennen viimeksi mainittuja päiväkoti-itkuja sain viettää useamman vuoden kotona lasten kanssa. Hämärästi muistan valvotut yöt, hämärästi muistan kiukkuaamut, hämärästi muistan jatkuvat puuduttavat rutiinit ja pennin jota venytettiin. Kirkkaasti muistan aamupäivät leikkipuistossa tai perhekerhossa kun lapset leikkivät ja aikuisilla oli aikuista seuraa. Sinne vuodatettiin arjen ahdistukset ja sieltä saatiin monet neuvot hankaliin tilanteisiin.

Noilta vuosilta on muutama ihana mammakaveri jäänyt ilmeisen pysyväksi osaksi elämää. Nykyään tosin näemme harvemmin ja yleensä sitten ilman lapsia. Syyslomaviikolla kutsuinkin mammat pitkästä aikaa syömään ja viettämään iltaa luokseni italialaisen menun pariin. Mammathan tulivat ja toivat mukanaan runsaan herkuttelukorin kekseineen, juustoineen, viineineen ja nougat-makeisineen.

Osa juustoista tuli syötyä keksien kanssa parin seuraavan päivän aikana – aamupalaksi ja leffaherkuiksi. Osa juustoista on vielä käyttämättä jääkaapissa. Yhden juustoista käytin tähän ihanaan piirakkaan. Lauantai-iltana, saunan jälkeen, aikuisten kesken. Pohjan tein vanhalla tutulla ohjeella ja piirakan täytteen idean löysin Ruokahommista.



pohja:
100 g pehmeää voita
2 dl vehnäjauhoja
2 dl rouheisia sämpyläjauhoja
2 tl leivinjauhetta
250 g maitorahkaa

tomaatit:
4 tomaattia
2 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
basilikaa
hunajaa
oliiviöljyä

juustotäyte:
125 g vuohenjuustoa (sitä rasiassa olevaa pehmeää)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 keltuaista
30 g voita sulatettuna
suolaa
mustapippuria

1. Valmista taikina: mittaa kulhoon jauhot ja leivinjauhe ja sekoita ne sekaisin. Nypi jauhoseokseen pehmeä voi. Lisää lopuksi rahka ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja nosta jääkaappiin odottamaan
2. Pese ja viipaloi tomaatit ja asettele viipaleet uunipellille. Kuori valkosipulin kynnet ja raasta ne tomaattiviipaleiden päälle. Ripottele pinnalle myös suola, pippuri ja basilika. Lurauta päällimmäiseksi hieman hunajaa ja oliiviöljyä. Paahda tomaatteja 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia
3. Vatkaa juustotäytteen ainekset tasaiseksi seokseksi sähkövatkaimella
4. Asettele tomaattiviipaleet piirakkapohjan päälle. Levitä juustotäyte tomaattien päälle. Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia kunnes piirakan pinta alkaa saada väriä. Anna piirakan vetäytyä hetkinen ennen tarjoamista

Seesaminuudelit

Arki palasi jälleen syysloman jälkeen. Viikko täynnä kiireisiä työpäiviä joihin antoi oman sävynsä aamuitkut päiväkodissa (pienemmän siirtyminen isojen ryhmään ei sujunutkaan aivan ongelmitta). Viikko syötiin taas ihan mitä sattuu, jämiä menneeltä viikonlopulta, lihapullia ja nuudeleita, lihapullia ja ranskiksia. Kyllähän niillä keho taas tuli ravittua. Viikonloppuna pääsin taas kokkailemaan ihan itselleni ja johan alkoi sielukin saada kaipaamaansa.

Pitkien ja katkeamattomien yöunien ja äidin kanssa tehdyn shoppailureissun jälkeen lauantaiaamupäivänä lähdin lenkille joen rantaan. Kirpeään pikkupakkaseen, auringonpaisteeseen. Jalassa uudet gore-tex-lenkkarit, päässä uusi lenkkeilypipo ja nenällä uudet silmälasit. Jopas askel kulki kepeästi, aurinko paistoi ja joki kimmelsi kirkkaasti eikä pipokaan pahemmin kiristänyt.

Palasin kotiin reilun tunnin päästä hieman viluisissa ja melkoisen nälkäisissä tunnelmissa. Pioneer Womanin ohjeen pohjalta valmistetut tulisen kirpakat nuudelit valmistuivat nopeasti ja maistuivat hyviltä viltin alla sohvalla, villasukat jalassa ja dr. House lounasseurana.



2 annosta

0,25 dl soijakastiketta
1 rkl ruokokidesokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl seesamiöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 pieni chili
1 shalot-sipuli
1 rkl seesaminsiemeniä
130-150 g riisinuudeleita

1. Mittaa pieneen kulhoon soijakastike, sokeri, riisiviinietikka ja seesamiöljy
2. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se soijaseoksen joukkoon. Halkaise chili, poista siitä siemenet ja hienonna se aivan hienoksi. Kuori myös shalot-sipuli ja hienonna sekin aivan hienoksi silpuksi. Lisää chili- ja sipulisilput sekä seesaminsiemenet soijakastikkeen joukkoon ja sekoita tasaiseksi
3. Keitä reilu litra vettä ja mausta se suolalla. Laita nuudelit kulhoon ja kaada kiehuva vesi päälle. Jätä imeytymään muutamaksi minuutiksi. Kun nuudelit ovat pehmeät, valuta ne lävikössä
4. Sekoita maustekastike nuudeleiden sekaan ja sekoita huolella

Riista-kantarellipaistos

Sienisyksyn yllätys numero kolme pääsi riistan kaveriksi syyslomaviikolla. Harmi vaan kun riista piti ostaa kaupasta, ei varmaan ollut ihan kaikkia kriteerejä täyttävää lähiruokaa tuo saksanhirvi. Mutta kantarellit ainakin olivat kohtuullisen läheltä lähtöisin. Poimintapaikalle, eli ystäväni vanhempien mökille on kotoani noin 50 kilometriä.

Tätä ruokaa tehdessäni pelkäsin hieman sienien maun peittyvän vahvojen riistan ja aurajuuston aromien alle, muta mukavasti sienenkin maku pääsi tässä ruuassa esille. Äkkiseltään sanoisin että tähän ruokaan sopii ihan mikä metsäsieni tahansa. Ohje on otettu Martat-lehden numerosta 6/2012. Koskapa vastustan - hieman periaatteesta - kaupan valmiita pakastetaikinoita, korvasin ohjeessa olleen ruisperunataikinan kotitekoisella rahkavoitaikinalla.



3-4 annosta

taikina:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
125 g maitorahkaa

täyte:
250 g riistakäristystä
nokare voita
1 sipuli
3 dl kantarelleja
suolaa
mustapippuria
timjamia
1,5 dl vettä
1 dl kuohukermaa
80 g sinihomejuustoa

voiteluun:
kananmuna

1. Valmista taikina: nypi huoneenlämpöinen voi ja jauhot sekaisin. Sekoita joukkoon rahka. Nosta taikina jääkaappiin tekeytymään
2. Sulata voi pannulla. Laita jäinen käristysliha pannulle ja kypsentele kunnes lastut irtoavat toisistaan ja liha alkaa saada väriä
3. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää se pannulle. Paloittele sieniä halutessasi ja lisää nekin pannulle. Lisää mausteet ja vesi ja hauduttele tunnin verran
4. Lisää kerma ja juusto ja keittele 5-10 minuuttia kunnes kastike sakenee. Voit myös suurustaa halutessasi esim. vehnäjauhosuurusteella
5. Voitele uunivuoka ja kaada kastike pohjalle. Kaulitse taikinasta vuoan kokoinen ohut levy ja aseta se kastikkeen päälle. Voitele kananmunalla ja leikkaa kanteen höyryaukkoja. Kypsennä 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes taikina on kypsä ja saanut kauniisti väriä pintaan

Tattipizza

Melkein täynnä oleva puolentoista litran rasiallinen herkkutattisiivuja odotti minua kun palasin viikonloppureissulta Etelä-Suomesta. Koskapa olin jo istunut tuntitolkulla autossa ja illan ohjelmassa oli vielä aloittaa kymmenen suppislitran kuivatus sekä massiivinen pyykkioperaatio, täytyi tateista loihtia jotain ihan pikaista. Anoppi heitti automatkalla ilmaan idean tattipizzasta ja sen toteutinkin illalla kotitöiden lomassa. Ja kylläpähän vaan oli herkkua! Herkkutattia!



2 pyöreää pizzaa

taikina:
n. 5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
2,5 dl vettä
3 rkl oliiviöljyä

täyte:
pari reilua kourallista tattisiivuja
nokare voita
suolaa
pippuria
0,5 prk tomaattimurskaa
oreganoa
200 g mozzarellaraastetta
n. 5 siivua pekonia
parmesaaniraastetta

1. Valmista ensin taikina. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin. Lisää vesi ja vaivaa tasaiseksi. Lisää oliiviöljy ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Kohota vähintään puoli tuntia
2. Sulata voi paistinpannulla ja paista tattisiivuja sen aikaa että neste haihtuu. Mausta suolalla ja pippurilla ja jätä odottamaan
3. Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja kauli jauhotetulla pöydällä pyöreiksi pohjiksi. Laita pohjien päälle ensin tomaattimurskaa, sitten oreganoa ja juustoraastetta
4. Leikkaa pekonisiivut pienemmiksi paloiksi ja jaa ne pizzojen päälle. Jaa pizzoille myös tattisiivut. Raasta pinnalle hieman parmesaania
5. Kypsennä pizzaa 250-asteisessa uunissa 7-10 minuuttia

Juustoinen suppispasta

Povasin jossain vaiheessa alkusyksyä itselleni sienetöntä vuotta, koska näytti siltä että en yksinkertaisesti ehdi metsään missään vaiheessa. Tai jos itse ehtisinkin, niin aikataulut autollisen puoliskon kanssa menee pahasti ristiin. Iloiseksi yllätyksekseni toisin kävi! Tämä sienisyksy ei olekaan ollut tattivoittoinen kuten pari edellistä vaan nyt olenkin saanut nauttia toisenlaisista herkuista joita on riittänyt säilöttäväksikin saakka.

Ensimmäinen yllätys oli tuttavalta saadut viisi litraa mustia torvisieniä – sieni jota en ole koskaan maistanut. Sain sienet täyteen buukattua viikonloppua vasten, joten ne oli pakko kuivattaa pikaisesti odottamaan parempia aikoja.

Toinen yllätys oli äidin puhelu kesken seuraavaan täyteen buukatun viikonlopun. Kotiin palatessani kävin matkalla hakemassa äidin luota kymmenen litraa serkkuni keräämiä suppiksia (valmiiksi puhdistettuja, valmiita kuivuriin) ja litran verran tattisiivuja (luonnollisestikin putsattuja). Kuivatin satsin pyykkäyksen ja laukkujen purkamisen ohessa. Äidille tietysti kuuluu osa saaliista!

Kolmas yllätys oli ystävän äidiltä saadut kantarellinyssäkät – valmiiksi puhdistettuina, valmiiksi pakastettuina, valmiina käyttöä varten.

Neljäs yllätys oli päiväreissu mökille Ilomantsiin anopin sieniapajille. Lopputuloksena lounaaksi ihania sienileipiä ja kotiin vietäväksikin vielä kolmisen litraa suppiksia.

Viides ja viimeisin yllätys oli syyslomaviikon mökkireissu Kolille, jossa kahden pienimuotoisen patikointireissun ohessa keräsin viitisen litraa suppiksia. Varsinaisen sientenmetsästysreissun saaliina oli äidin löytämät kaksi kantarellia. Kuivuri hurisee jälleen!

Eli ihan hyvä sienivuosi tästä muotoutui! Ja ihan hyvä pastasoosi, jonka ohjeen poimin omalta Facebook-seinältäni serkkuni kirjoittamana – sen samaisen, joka suuren sienisaaliin tädilleen lahjoitti. Myös tädin tytär sai siis osansa.



2-3 annosta

pastaa maun mukaan
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
0,5 tl timjamia
nokare voita
0,5 l suppiksia (en kyllä nyt enää tarkkaan muista paljonko laitoin)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
muutama basilikan lehti
suolaa
mustapippuria

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on valmista, valuta se ja jätä odottamaan. Valmista kastike pastan kypsyessä.
2. Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi paistokasarissa ja kuullota sipuleita timjamin kanssa kunnes sipuli alkaa pehmetä
3. Hienonna sieniä hieman mikäli haluat ja lisää ne pannulle. Kypsennä kunnes neste on haihtunut
4. Kaada pannulle kerma ja sulata joukkoon tuorejuusto. Keittele hetkinen kunnes kastike sakenee. Mausta basilikalla, suolalla ja mustapippurilla
5. Sekoita kastike kypsän, valutetun pastan joukkoon

Kefta

Välillä ei ole aikaa kokkailla. Välillä ei ole inspiraatiota kokkailla vaikka aikaa olisikin. Välillä ei ole inspiraatiota kirjoittaa vaikka kokkailua olisikin tullut harrastettua. Ja toisinaan ei ole aikaa kirjoittaa vaikka inspiraatiota olisikin ja kokkailukin olisi hoitunut tekstin pohjaksi. Se on tosin harvinaista. Kun se kirjoittamisen fiilis löytyy niin se ei vie paljoakaan aikaa. Teksti tulee kuin itsestään.

Viime aikoina yleisin pula on ollut ajasta kokkailla – ja ylipäätään ajasta tehdä mitään. Paitsi töitä ja kotitöitä ja äidillisiä tehtäviä - eli arkisia velvollisuuksia. Yleisestä ajan puutteesta seuraa melko nopeasti inspiraation puute. Ei vaan säkenöi!

Sitten yhtäkkiä onkin syysloma ja muutamana päivänä rauhaisaa aikaa nautiskella olosta keittiössä ja luonnollisesti myös sen ajankäytön tuotoksista. Lopputuloksena on iso läjä makuelämyksiä ja kokemuksia ja pitkästä aikaa taas into kokeilla ja kokkailla.

Mutta nyt puuttui se inspiraatio kirjoittamiseen – vaikka aikaakin olisi ollut. Mutta onneksi aina ei ole pakko luritella, mennään välillä siitä missä aita on matalin.

Syötiin keftaa eli mausteista kypsennettyä jauhelihataikinaa. Tein taikinasta pötkylöitä – yhtä hyvin siitä voisi tehdä pyöryköitä, hampurilaispihvejä tai vaikkapa murekkeen. Ohje – jälleen kerran hieman muunneltuna – Yhteishyvän lokakuun 2012 ruokalehdestä.

Siinä vain olennaisin. Ainiin. Hyvää oli!



3-4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 rkl öljyä
1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl garam masalaa
400 g jauhelihaa
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl kuohukermaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
2 tl persiljaa

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipuleita, inkivääriä ja garam masalaa miedolla lämmöllä kunnes sipuli pehmenee. Anna jäähtyä hetki
2. Sekoita kaikki jauhelihataikinan ainekset keskenään tasaiseksi massaksi ja muotoile siitä pötkylöitä
3. Kypsennä paistinpannulla tai 200-asteisessa uunissa uunipellillä 20-30 minuuttia

Lämmin munakoisosalaatti

Joku ihmeellinen munakoison himo on ollut valloillaan jo jonkun aikaa. Sikäli kummallista, että olen syönyt munakoisoa noin viisi kertaa ja niistä kerroista noin kolmella kerralla olen oikeasti tykännyt syömästäni. Munakoison makupareiksi on aivan pakko valita valkosipuli ja maukas oliiviöljy. Ja mustapippuri. Yhdistin tähän vielä chiliä omasta puskasta ja aurinkokuivattuja tomaatteja jämäpurkista jääkaapista. Tuli oikein oikein hyvää! Sopisi kivasti kesällä muurikassa tehtäväksi grillipihvin lisukkeeksi. Mutta näin syksyllä ruoka laitettiin paistokasarissa ja kaverina nautittiin couscousia ja keftapötkylöitä.



2-3 annosta

1 munakoiso
2 tl suolaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 pieni chili
0,5 tl jauhettua inkivääriä
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina öljyssä
mustapippuria

1. Pesaise munakoiso ja kuutioi se pieniksi paloiksi. Laita palat lävikköön kerroksittain ja ripottele kerrosten väliin suolaa. Jätä itkettymään puoleksi tunniksi.
2. Kuori ja hienonna sipulit, poista chilistä siemenet ja hienonna se
3. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota sipuleita, chiliä ja inkivääriä kunnes sipuli alkaa pehmetä
4. Painele munakoisokuutioita kuivemmaksi talouspaperin välissä ja lisää ne pannulle. Kypsentele 5-10 minuuttia kunnes munakoiso alkaa pehmetä. Lisää aurinkokuivatut tomaatit valuttelematta kasariin. Kypsentele vielä viitisen minuuttia. Mausta mustapippurilla

Avokadopasta

Syysloma hiipi tänä vuonna kohdalle aivan varkain. Yleensä lomaa odottaa ja laskee viikkoja huilitaukoon. Tänä syksynä töissä on eletty aivan hetkessä, syyslomaa ei ole ehtinyt ajatellakaan. Ennen kuin se oli kohdalla. Loma tarkoittaa yleensä myös mahdollisuutta kokkailla rauhassa ja kokeilla jotain uutta. Perjantaille riitti vielä jääkaapin kätköistä tähteitä, mutta lauantaina pääsin oikeasti kokkailemaan.

Lauantaina aamupäivällä kävin ystävän kanssa ”pitkäkestoisella ja kevyellä” sauvakävelylenkillä Lykynlammen mäkisessä maastossa. ”Ihan silleen vaan 120 sykkeellä, kaikessa rauhassa”. Kuulosti oikein hyvältä, rauhallinen rupattelulenkki. Ja olikin oikein hyvä lenkki. Ja kyllä se oli rupattelulenkki. Ainoa asia mitä en ajatellut ihan loppuun asti oli se, että lenkkikaverini on huomattavan paljon paremmassa kunnossa kuin minä ja hänen 120 syke vastasi noin 140 lyöntiä minulla. Rasvanpoltto oli varmaan kaukana, mutta lihakset saivat mukavasti töitä – koko kropassa (voin kertoa vielä näin kahden vuorokauden jälkeen lenkistä että sauvakävely käy tehokkaasti koko kroppaan!). 2 tuntia 10 minuuttia ja 14 kilometriä oli saldo. Niin ja välipalaksi 10 kilometrin kohdalla kipaistiin vanhat hyppyrimäen portaat ylös ja alas. Tai siis toinen meistä kipaisi ja toinen meistä laahusti puolen välin tasanteelle. Mutta tulipahan hyvä mieli tekemisestä ja ystävän tapaamisesta.

Ja nälkä tuli myös! Kotiin päästyäni en enää miettinyt järkeviä palautumissyömisiä kaikessa rauhassa vaan tein heti välittömästi suihkussa käynnin jälkeen ihanan pastan Pitkän hehkutuksen vakuuttamana. (Ohje on Alexander ja Hanna ”Chicling” Gullichsenin kirjasta Safkaa) Ja kyllä toimi ainakin henkisenä palautumisruokana! Hiilareita riittävästi, tulisuutta ja raikkautta chilistä, valkosipulista ja limestä ja pehmeää täyteläisyyttä avokadosta. Voisin kuvitella että tämä ruoka toimisi hyvin flunssan karkottajana ja vilun loitontajana. Syysruokaa siis!



2-3 annosta

n. 8 kerää fettuccinea
1 valkosipulin kynsi
0,5-1 chiliä tulisuuden ja oman maun mukaan
1 lime
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 avokadoa (täytyy olla kypsiä!)
kourallinen basilikan lehtiä
kourallinen persiljan lehtiä
1 dl raastettua parmesaania

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta kun se on valmista
2. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se pieneen kulhoon. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Lisää chilisilppu valkosipulin joukkoon. Purista kulhoon myös limen mehu ja mittaa sekaan oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset sekaisin.
3. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Leikkaa avokado kuutioiksi omissa kuorissaan ja kaiverra kuutiot lusikalla kulhoon chili-valkosipuliseoksen joukkoon. Sekoita
4. Hienonna yrtit ja raasta parmesaani ja sekoita nekin avokadoseoksen joukkoon
5. Sekoita koko avokadomössö valmiin pastan sekaan. Lisää tarvittaessa tilkkanen öljyä

Juustokuorrutetut valkosipuli-kermaperunat

Ikinä en ole osannut tehdä valkosipuliperunoita kunnolla. Ovathan ne aina olleet kypsiä, mutta vuoan pohjalle on aina jäänyt kermaliemi johon kaikki mausteet myös ovat jääneet. Lopputulos on siis ollut lähinnä maitopohjainen valkosipulilla maustettu perunakeitto.

Nyt löysin Pioneer womanin blogista ihanalta näyttävä perunagratiinin ohjeen ja olihan sitä kokeiltava. Puolessa välissä kypsentämistä tilanne näytti pahalta – eli perunakeitolta ja nuorempi pikkukokkikin totesi että ei tuosta taida tulla mitään. Ennen juustoraasteen lisäämistä tilanne näytti jo huomattavasti paremmalta ja kun otin vuoan uunista, se näytti aivan täydelliseltä. Vihdoinkin – valkosipuliperunoita! Himppunen lisää suolaa olisi ollut paikallaan, mutta se luokitellaan pikkuviaksi. Tätä tehdään toistekin (paitsi jos kuusveeltä kysytään…)!



4-6 annosta

1 kg rosamunda-perunoita
1 rkl tuoretta persiljaa
2 dl kuohukermaa
1,75 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
4 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
voita vuoan voiteluun
100 g juustoraastetta

1. Pese perunat huolella ja kuutioi ne pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi.
2. Hienonna persilja. Voitele uunivuoka ja kaada perunakuutiot ja persiljasilppu vuokaan. Sekoittele hieman että persilja sekoittuu perunoiden sekaan tasaisesti
3. Mittaa kulhoon kerma, maito ja vehnäjauhot. Vispaa tasaiseksi. Mausta suolalla, pippurilla ja raastetulla valkosipulilla.
4. Kaada kermaseos perunoiden päälle ja sekoittele tarvittaessa hieman.
5. Laita vuoan päälle folio ja kypsennä 200 asteisessa uunissa 35 minuuttia. Poista folio ja jatka kypsentämistä 20 minuuttia. Ota vuoka uunista, ripottele juustoraaste päälle ja kypsennä vielä 10 minuuttia