Pinaatti- tai nokkosletut

Pinaattisato on siis jo korjattu ja suurin osa sadosta tuli ryöpättyä ja hienonnettua pakastimeen. Noin metrin mittaisesta pinaattipenkistä sain leikattua yllättävän paljon pinaatin lehtiä; kuuden litran sankko tuli täyteen ja sain painella lehdet melko tiukasti sankkoon että sain kaiken edes mahtumaan.

Pinaatin käsittely on helppoa mutta kyllähän se oman aikansa ottaa. Varsista irrotetut pinaatin lehdet huuhdellaan ja niitä keitetään suuressa kattilassa vajaan viiden minuutin ajan. Keittämisen jälkeen lehdet kaadetaan lävikköön ja ne jäähdytetään nopeasti kylmällä vedellä. Tämän jälkeen lehdet hienonnetaan esimerkiksi yleiskoneella. Lopputuloksena on vihreää mössöä jonka voi pakastaa kerta-annoksina tai vaikkapa jääpalarasioissa.





Viljeltävän pinaatin luonnonvarainen kotimainen vastike on nokkonen jota kasvaa yleisesti pitkin poikin luontoa. Nokkoset ovat parhaimmillaan nuorina kasveina, mutta vanhemmistakin kasveista voi kerätä latvuksia pitkin kesää. Nokkosten lehdet leikataan irti ja ne ryöpätään, hienonnetaan ja pakastetaan samaan tapaan kuin pinaattikin. Keittämisen jälkeen nokkoset eivät enää polta ja niitä voi käyttää ruuan laitossa. Nokkosia ei tule kerätä navettojen, ulkokäymälöiden tai kompostien läheisyydestä, koska tuollaisilla rehevillä ja ravinteikkailla paikoilla nokkosen nitraattipitoisuus nousee suureksi.


(ryöppäsin ensimmäisen nokkoserän varsineen, mutta totesin että lehdet on helpompi irrotella tuoreista kasveista)

Lapsiperheessä tyypillisin pinaatti- tai nokkosruoka on varmaankin pinaattiletut ja niitäpä minäkin sitten paistelin. Maistui kaikille!



5 dl maitoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
150 g pakastepinaattia (laitoin neljä isoa jääpalallista itse pakastettua mössöä)
luraus öljyä

Sekoita taikinan aineet sekaisin. Lisää pinaatti tai nokkoset taikinaan sulatettuna ja nesteineen. Anna taikinan turvota vartin verran ja paista letut voissa pannulla kypsiksi.

Mustikkapöperö

Tämän kesän mustikkasato on kypsä ja kerättävissä. Ensimmäisiä mustikoita joutui hieman etsiskelemään kunnes sopivan kostea kasvupaikka suon laitamilta löytyi. Ensimmäiseltä reissulta saaliiksi tuli puoli litraa marjoja, joista tein iltapalalle vanhanajan mustikkapöperöä eli mustikkaa mössöttynä talkkunan ja sokerin kanssa. Osalle maistui, osalle ei. (Ohje: Meidän perhe 7/2013)

Toisella mustikkareissulla keräsin nelisen litraa marjoja, jotka kaikki pääsivät pakastimeen - kiisselitarpeiksi talven varalle. Kolmannen mustikkareissun tein seitsemänveen kanssa, joka tohkeissaan lähti minisankon kanssa matkaan aikomuksenaan kerätä marjat mustikkamuffinsseja varten. Kaksi kertaa lapsi sai pienen pienen sankon pohjan peittoon ja kaksi kertaa hän sai sankon pohjan myös näkyviin taas. Marjat maistuvat selkeästi paremmilta sankosta kuin varvuista.

Sen jälkeen teimmekin työnjaon: pikkumiehen tehtävänä oli etsiä hyviä mustikkamättäitä, täydentää omia vitamiinivarantojaan, varoittaa minua hankalakulkuisista maastonkohdista ja pitää silmällä että mökkitie pysyy näkyvissä (että emme vieraaseen metsään eksy). Minun tehtäväkseni jäi marjojen kerääminen. Saaliiksi saimme noin 1,5 litraa mustikoita joista osan käytimme muffinsseihin ja suurimman osan herkuttelimme ilta- ja aamupalalla vaniljakastikkeen kera. Herkkua!



5 dl mustikoita
1 dl talkkunaa
0,5 dl sokeria

Mössöä mustikoita hieman haarukalla. Sekoita joukkoon talkkuna ja sokeri. Tarjoa vaniljakastikkeen, -jäätelön tai –jogurtin kera. Tai perinteisemmin maito-, piimä- tai kermatilkkasella höystettynä.

Nuudeleita ja sieniä

Kesälomalla päivät ja viikot kuluvat milloin mitenkin. Vain suurimmat linjat arjen rutiineista ovat voimassa. Lapset heräävät aikaisin ja käyvät nukkumaan ajoissa – siitä muodostuu päivän turvalliset ja totutut raamit. Aamupala syödään myöhäisesti, ulkoillaan tai reissataan ja syödään vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Lasten kasvaessa arjen aikataulutkin muuttuvat mukavan joustaviksi kun ruuan ja päiväunien ei tarvitse olla juuri minuutilleen tiettyyn aikaan ja välillä jotain voidaan jättää väliinkin.

Arkena ruokarytmi pysyy siis mukavasti kasassa koko ajan ja yleensä viikonloppuisin lounaalla syödään edellisiltaisia tai loppuviikolta jääneitä tähteitä. Lomalla lounasaikaan saattaa tilanne olla se, että yksi syö yhtä, toinen toista ja kolmas kolmatta jääkapin ja pakastimen uumenista raapaistua. Neljäs ihmettelee sitten että minulle ei jäänytkään mitään!

Tämä neljäs kaivelee sitten kaapista aineksia johonkin pikaiseen ja nautiskelee tyytyväisenä annoksestaan siinä vaiheessa kun muut ovat jo ruokansa syöneet ja poistuneet pöydästä. Ruokarauha! Ei paha!



1 annos

1 kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
2 kerää nuudeleita
nokare voita
1 pieni punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen chili
0,5 tl inkivääriä
0,5 rkl soijakastiketta
0,5 rkl seesaminsiemeniä
0,5 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

1. Laita sienet pehmenemään veteen noin vartiksi
2. Laita nuudelit kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
3. Kuori ja hienonna sipulit ja hienonna chili. Sulata voi pannulla ja kuullota sipuleita ja chiliä hetkinen.
4. Purista sienistä ylimääräinen vesi pois ja hienonna niitä tarpeen mukaan. Lisää sienet pannulle ja paistele niitä hetki sipuliseoksen kanssa. Mausta inkiväärillä ja soijakastikkeella
5. Valuta nuudelit ja sekoita ne sieniseoksen joukkoon
6. Lisää lopuksi seesaminsiemenet ja timjami

Pekoni-aurajuustohampurilaiset

"Pitkä kuuma hampurilaiskesä"! Tämän kesän kolmas hampurilaisviritys oli perinteisin ja selkeästi parhain. Mehevin ja kostein – eli rasvaisin. Ei vaatine suurempia selityksiä tai selvityksiä.



4 kpl

0,5 palaa aurajuustoa
3 isoa rkl ranskankermaa
1 rkl hienonnettua persiljaa
4 viipaletta pekonia
400 g naudan jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
1 punasipuli
rucolaa
4 sämpylää

1. Murenna aurajuusto kulhoon ja mittaa joukkoon ranskankerma. Sekoita tasaiseksi mössöksi ja mausta se persiljasilpulla. Nosta viileään odottamaan
2. Paista pekonisiivut rapsakoiksi pannulla. Nosta syrjään ja leikkaa ne puoliksi
3. Jaa jauheliha neljään osaan. Muotoile jokaisesta palasta pihvi ja paista kypsäksi pannulla pekonin rasvassa. Mausta valmiit pihvit suolalla ja pippurilla
4. Huuhdo rucola ja kuori ja viipaloi sipuli. Paahda tai lämmitä sämpylät
5. Kokoa sämpylöiden väliin pihvi, pekonia, kastiketta, rucolaa ja punasipulia. Nauti lämpimänä

Pinaatti-basilikapasta

Pinaattipenkki alkoi kasvaa valtoimenaan pitkin poikin kasvimaata jättäen retiisit ja porkkanat lievästi sanottuna varjoon - joskin ”alleen” olisi oikeastaan täsmällisempi ilmaisu. Oli siis sadonkorjuun aika!

Google antoi minulle hyvin ristiriitaista tietoa siitä suositellaanko pinaattia syötäväksi tuoreena vai ei. Opin sen, että pinaatti sisältää runsaasti nitriittiä (vai nitraattia) joka muuttuu elimistöksi nitraatiksi (vai nitriitiksi) joka on ihmiselle (suurina määrinä?) haitallista. Opin myös sen, että pinaattia on olemassa kahta laatua: paksulehtistä Uuden-Seelannin pinaattia ja ohuempilehtistä salaattipinaattia. Jossain kerrottiin että Uuden-Seelannin pinaatti täytyy ryöpätä, mutta ohuempaa ei tarvitse. Jossain puhuttiin että ryöppäämistä tarvitaan vain siksi että se pehmentää paksun pinaatin eikä haitallisia aineita kommentoitu mitenkään. Ruokaohjeita tuoreelle pinaatille löytyi runsain mitoin eikä ohjeissa ollut sen tarkemmin eritelty mitä pinaattia niissä tulisi käyttää.

Eli maalaisjärjellä mentiin siis – aivan kuten koko alkukesäkin! Eli ajatuksella, että pieni määrä ei voi olla suureksi haitaksi. Olimme napsineet nuoria pinaatin lehtiä jo pitkin kesää salaattiin lisukkeeksi. Pinaatin ja rucolan lehdet maistuivat myös todella hyviltä grillatun kasslerpihvin päällä ihan sellaisenaan. Tein pinaatin pääsadosta tämän yhden tuoretta pinaattia sisältävän annoksen ja loput ryöppäsin pakastimeen.

Ihanaa! Tässä maistuu kesä, ehkäpä jopa hieman lähenevä syksy! (Ohje Kotilieden nettisivuilta)



2 annosta

200 g kuivapastaa
tilkkanen öljyä
1 shalotsipuli
125g (noin 1 l tiivisti mitattuna) tuoreita pinaatin lehtiä
0,25 tl muskottipähkinää
0,25 dl vettä
50 g maustamatonta tuorejuustoa
iso kourallinen basilikan lehtiä
0,5 dl pinjansiemeniä

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota sitä hetkinen öljyssä. Suikaloi pinaatinlehdet ja lisää ne pannulle
3. Lisää pannulle myös vesi ja tuorejuusto ja anna kastikkeen kiehua sen aikaa kunnes pasta on kypsää
4. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen sekaan
5. Hienonna basilikan lehdet ja sekoita ne pinjansiementen kanssa pastan sekaan

Villi salaatti

Jaahas. Se on se kaupunkiviljelybuumi siis iskenyt. Ja sitten se toinen tämän ajan trendijuttu, eli ne villiyrtit (pitäähän sitä nyt sen verran ajan hermolla olla – tosin jälleen ainakin vuoden jälkijunassa).

Oikeastaan pitäisi puhua villikasveista niin kuin Sami Tallberg kirjassaan Villiyrttikeittokirja kirjoittaa. Tallbergin kirjan ohella toinen villikasveja esittelevä kirja lukemistossani tänä kesänä on ollut Salla Kuuluvaisen ja Rosemarie Särkän Kaupunkiviljelijän opas – löydä syötävä kaupunki, joka nimensä mukaan opastaa myös kaupunkiviljelyn saloihin. Loistava kirja jos aihepiiri sattuu kiinnostamaan!

Luonnossa villinä kasvavat kasvit tuntuvat äkkiseltään loputtomalta suolta. Hieman pelottavaltakin, koska varsinkin putkikasveissa on joukossa erittäin myrkyllisiäkin kasveja. Itse olen lapsesta lähtien metsissä pyöriessäni oppinut sen, että täytyy olla ehdottoman varma siitä mitä luonnosta suuhunsa laittaa. Siksipä villikasveihin tutustuminen oli turvallisinta aloittaa (kuusenkerkkien jälkeen) aivan tutuilla pihamaan kasveilla joita voi käyttää salaattivihannesten tapaan.

Keräsimme sukuloimassa maalla ollessamme pihapiiristä salaattiaineksia kesäiselle grillailuaterialle. Pihasta ja lähimetsiköstä löysimmekin melkein kaiken mitä olin ennakkoon ajatellutkin.

Käenkaalia eli ketunleipää (josta voi syödä kukat, lehdet ja varret – mukavan kirpsakkaa)


Piharatamoa (nuoria pieniä lehtiä)


Suolaheinää (lehtiä – kirpsakkaa makua tästäkin)


Vesiheinää (kukat, varret ja lehdet – tämä yllätti positiivisesti raikkaalla herneenversomaisella maullaan!)


Voikukkaa (nuoria pieniä lehtiä)


Lehdet huuhdellaan ja valutetaan. Muita salaattiin lisättäviä kasveja olisi ollut mm. poimulehti, pihlajan nuoret lehdet, hiirenkorvat sekä metsämansikan ja vadelman nuoret lehdet.



Sekoitimme sekaan tavallista rapeaa ruukussa kasvavaa jääsalaattia neutraloimaan villien kasvien voimakkaita aromeja. Tavallisen hunaja-pippurivinegretin kanssa oikein maistuvaa! Miksi ostaa kalliita valmiiksi viljeltyjä salaatteja? Varsinkaan mökillä tai maalla? Kun voi helposti viljellä itse tai pienellä vaivalla kerätä ihan pihapiiristä tai lähimetsästä.

Friteeratut kananuggetit

Kuten jo joskus aikaisemminkin olen maininnut, on uppopaistaminen ollut minulle hieman pelottava asia. Ensin onnistuin riisipyöryköiden kanssa ja viime vappuna munkkien kanssa. Nyt uskaltauduin kokeilemaan broilerin friteeraamista. Ja sitten seuraavaksi onkin vuorossa pieni johdatus aiheeseen!

Joensuun torilta on jo reilun vuosikymmenen ajan saanut ostaa kojusta vietnamilaista ruokaa, jota valmistaa natiivi vietnamilainen perhe. Harvassa ovat varmaan ne ihmiset, jotka eivät sitä herkkua olisi maistaneet – tai ainakaan kuulleet siitä! Vietnamilaisen ruuan kojun saapumista torille odotetaan keväällä yhtä innolla kuin Päivänurmen ja Marttojen torikahvioiden tai Jokiaseman avautumista ja koju onkin monen keskustassa työskentelevän lounaspaikka. Tarjolla on muun muassa erilaisia friteerattuja herkkuja riisin ja ihanan kastikkeen kera. Ja palvelu on mitä iloisinta ja parhainta!

Itse pääsin tutustumaan ja nautiskelemaan kyseisen kojun herkuista kesätyövuosinani Marttakahviossa. Siihen aikaan vietnamilaisen ruuan koju oli kahvion naapurina torilla ja yhteistyön nimissä auttelimme välillä toisiamme – milloin veden hakemisen ja milloin tuolien pinoamisen merkeissä. Lounastaukoja tuli usein vietettyä friteerattujen broileripalasten äärellä ja monesti päivän päätteeksi meille iltavuorolaisille vielä tuotiin rasiallinen herkkuja kahvion siivoamisen ja raivailun siivittämiseksi.

Siitä se ajatus on jäänyt muhimaan. Ja nyt sen toteutin. No, en ihan... Tässä ohjeessa kanapalat leivitetään eikä käytetä frittitaikinaa. Siinä on sitten seuraava opeteltava asia tällä saralla. Mutta kyllä vaan maistuivat nämäkin hyviltä!! Ja selvisin hyvin paistamisesta – lämpömittari ja kattilankansi turvana. Edellisiin hyviin kokemuksiin pohjaten jätin sammutuspeitteenkin nyt kaappiin – käden ulottuville kuitenkin!

Mutta tästä postauksesta voi poimia neljä hyvää vinkkiä! Kolme ensimmäistä koskee joensuulaisia makoisia kesäkohteita, eli torilta löytyvää Marttakahviota (tuoreita Marttojen tekemiä piirakoita päivittäin ja Marttojen oman leipomon kotipullaa ja muita makeita herkkuja); Sinisen virran (torin ja taidemuseon välissä) vietnamilaisen ruuan kojua ja Hasaniemessä sijaitsevaa Jokiasemaa (olutta, kahvia, makeaa ja suolaista pikkupurtavaa, jäätelöä, aamupuuroa joen partaalla). Neljäs vinkki sanoo simppelisti että: friteeratkaa ihmeessä! (Ohje – tai lähinnä idea – otettu Kotivinkistä)



4 annosta

800 g broilerin ohuen ohuita pihvejä tms.
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
3 kananmunaa
n. 2 dl korppujauhoja

paistamiseen:
1 l rypsiöljyä

currydippi:
1 prk ranskankermaa (28%)
0,5 tl suolaa
1 tl hunajaa
ripsaus mustapippuria
1 tl curryjauhetta
1 rkl hienonnettua persiljaa

lisksi:
chilikastiketta

1. Valmista ensin currydippi sekoittamalla kaikki ainekset sekaisin. Jätä viileään maustumaan. Kaada myös chilikastike kulhoon tai lasiin valmiiksi odottamaan dippailua
2. Leikkaa broilerin pihvit pitkulaisiksi paloiksi
3. Mittaa vehnäjauhot laakealle lautaselle ja sekoita niiden sekaan suola ja mustapippuri. Riko toiselle lautaselle kananmunat ja vispaa ne kevyesti haarukalla. Laita kolmannelle lautaselle korppujauhot
4. Kuumenna öljy kattilassa 170-180-asteiseksi (tarkkaile lämpötilaa myös paistamisen aikana). Öljyn lämpö on sopiva kun vaalean leivän palanen paistuu kullanruskeaksi noin minuutissa.
5. Pyöritä lihapalat ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista muutama palanen kerrallaan kypsiksi kuumassa rasvassa (tämä kestää noin 2-3 minuuttia). Nosta valmiit palat lautaselle talouspaperin päälle jotta liika rasva valuu pois.
6. Tarjoa lämpiminä dippikastikkeiden ja raikkaan salaatin kera (meillä jääsalaattia ja vesimelonia mausteöljyllä maustettuna)

Jerk-maustettu porsaan sisäfilee

Ihanaa kun välillä keittiössä onnistuu kaikki!

Erään kesälomapäivän aamun aloitin jäätelöllä ja kahvilla, ”brunssiksi” söin tähteeksi jääneen palan possun kylkeä, myöhäisenä lounaana nautimme tsatziki-hampurilaisia, myöhäisenä päivällisenä tätä ihanaa sisäfileetä uunissa paahdettujen bataattilohkojen kera ja jälkkäriksi kotitekoista vaniljajäätelöä. Aika täydellinen ruokapäivä! (Ohje: Yhteishyvä ruoka, heinäkuu 2013)



1 porsaan sisäfilee

jerk-mausteseos
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl hienonnettua timjamia
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl kanelia
0,25 tl neilikkaa
1 limen mehu

1. Halkaise ja hienonna chili ja kuori ja raasta valkosipulin kynnet. Sekoita kaikki mausteseoksen aineet pienessä kulhossa
2. Poista porsaan fileestä kalvot. Hiero mausteseos fileen pintaan ympäriinsä. Jätä maustumaan viileään muutamaksi tunniksi
3. Kuumenna pannulla tilkkanen öljyä ja paista fileen pinta kauttaaltaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa kunnes sisälämpötila on 74 astetta (noin 20-30 minuuttia, riippuen fileen koosta). Kääri kypsä filee folioon ja anna sen vetäytyä 10-15 minuuttia ennen viipalointia

Paahteinen chili-tomaattihillo

Sain viime jouluna joulumuistamiseksi serkulta purkillisen ihanaa kotitekoista chili-tomaattihilloa – tai ehkäpä sitä voisi mieluummin kastikkeeksi sanoa. Aikansa purkki nökötti jääkaapissa kunnes avasin sen ja lurautin ihan tavallisten nuudeleiden päälle. No johan rupesi perusnuudelitkin taas maistumaan! Ohje täytyi tietenkin udella tulevaisuutta ajatellen ja ohjeen alkuperäksi paljastui jokin ruokakalenteri – liekö ollut Dansukkerin.

Kotimaiset tomaatit ovat nyt parhaimmillaan ja tähän aikaan vuodesta heviosastolla jopa tuoksuu tomaatti! Parvekkeella chilit punottavat ja tekevät satoa koko ajan ja basilikat rehottavat runsaina. Nyt on siis hyvä aika tehdä tätä kastiketta kylmiöön jemmaan.



n. litra valmista kastiketta

1 kg tomaatteja
2 punaista chiliä
4 valkosipulin kynttä
200 g sipulia
1 dl ruokokidesokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 rkl raastettua inkivääriä
0,5 dl balsamietikkaa
330 g hillo-marmeladisokeria

1. Huuhdo tomaatit ja halkaise ne. Halkaise chilit. Kuori valkosipulin kynnet. Kuori ja lohko sipulit. Laita kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle ruokokidesokeri, suola ja mustapippuri. Paahda kasviksia uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Peitä uunipelti foliolla ja jätä jäähtymään
2. Poista tomaateista kuoret
3. Kaada kasvikset nesteineen kattilaan. Lisää joukkoon muut ainekset hillosokeria lukuun ottamatta ja soseuta ne sauvasekoittimella
4. Kuumenna kastike ja lisää siihen hillosokeri. Keittele noin vartin verran.
5. Purkita kuuma kastike kuumennettuihin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä

Kotitekoinen jäätelö

Olen himoinnut jäätelökonetta jo muutaman vuoden. Mutta koska (vähän periaatteesta) vastustan kaiken maailman vempaimia, olen pidättäytynyt ostamasta kyseistä laitetta. Ja tänä päivänä olen ratkaisuuni erittäin tyytyväinen!

Uskaltauduin nimittäin vihdoin kokeilemaan jäätelön tekemistä ilman jäätelökonetta. Koska kauppoihin on tullut myyntiin glukoosisiirappia, jota käytettäessä jäätelön rakenteen pitäisi pysyä pehmeänä ja kiteettömänä. Ja koska ystäväni uskalsi kokeilla ensin ja onnistui kokeilussaan.

Tein samalla Dansukkerin ohjeella jäätelöni kuin ystävänikin. Ensimmäisen erän aivan ohjeen mukaan (nam) ja toisen erän vähemmällä sokerimäärällä (vielä enemmän nam). Halusin testata ensin aivan tavallista vaniljajäätelöä ja ryhtyä vasta sen jälkeen kokeilemaan erilaisia makuaineita – joiden valitsemisessa vain mielikuvitus on rajana!

Vaniljatankoa Prismasta ostaessani huomasin hyllyssä myös uutuustuotteen (tai ainakin minulle se oli uusi ilmestys), nimittäin vaniljamyllyn. Muovisen maustemyllyn sisälle oli paloiteltu viisi vaniljatankoa joista saa näppärästi vaniljarouhetta. Pieni epäilys mielessäni ostin myllyn ja olenpa siihenkin ratkaisuun erittäin tyytyväinen! Todella helppokäyttöinen tuote ja vaniljan maku on voimakas! 0,5 tl vaniljarouhetta vastaa yhden vaniljatangon siemeniä – eikä vaniljan palotkaan näin käytettynä mene hukkaan.

Ja sitten itse jäätelöstä vielä. Yllätyin jäätelön valmistamisen helppoutta, jostain syystä olin kuvitellut sen olevan hankalampaa. Tietyllä tapaa työlästä ja sitovaa se on, koska ahkerasti vatkaamalla jäätelön rakenteesta tulee kuohkeampi. Mutta jos tiedossa on vapaapäivä kotona ilman sen suurempia suunnitelmia, ei jäätelön valmistaminen siinä sivussa ole vaivalloista lainkaan. Ja on se sen pienen vaivan arvoistakin!



0,75 l valmista jäätelöä

4 keltuaista
0,5 dl siro-sokeria
2 dl kuohukermaa
1,5 dl kevytmaitoa
1 dl glukoosisiirappia
0,5 tl vaniljarouhetta (tai yhden vaniljatangon siemenet)

1. Erottele keltuaiset kulhoon ja vatkaa ne sähkövatkaimella paksuksi vaahdoksi sokerin kanssa
2. Mittaa kerma, maito, glukoosisiirappi ja vanilja pieneen kattilaan ja kiehauta
3. Vatkaa kermaseos muna-sokerivaahdon sekaan sähkövatkaimella. Jätä seos jäähtymään
4. Kun seos on jäähtynyt, vatkaa sähkövatkaimella ja nosta kulho pakastimeen
5. Vatkaa jäätelömassaa sähkövatkaimella aina tunnin välein. Kun jäätelö jäähtyy niin paksuksi, ettei vatkain enää jaksa sitä vatkata, kääntele lusikalla vielä pari kertaa tunnin välein.
6. Jäätelö on valmista syötäväksi noin 6-7 tunnin pakastamisen jälkeen


Minttujäätelö

Valmista kuten edellä, mutta puolita vaniljan määrä. Hienonna 2,5 dl mintun lehtiä oikein hienoksi silpuksi ja lisää silppu kerma-maitoseokseen ennen kuumentamista.




Suklaajäätelö

Valmista perusohjeen mukaisesti, mutta puolita vaniljan määrä. Sekoita 1-2 rkl kaakaojauhetta kerma-maitoseokseen ennen kuumentamista.




Vaniljasuklaarouhejäätelö

Valmista perusohjeen mukaisesti ja laita jäätelömassa pakastimeen. Noin 3 tunnin pakastamisen jälkeen sekoita lusikalla massan joukkoon 100 g suklaata (maito-, tummaa- tai valko-) rouhittuna. Jatka pakastamista kunnes jäätelö on valmista.




Puolukkajäätelö

Valmista perusohjeen mukaisesti ja laita jäätelömassa pakastimeen. Valmista odotellessa puolukkacoulis: sekoita pienessä kattilassa 300 g puolukoita ja 1 dl sokeria. Kuumenna sekoitellen kiehuvaksi. Keitä seosta noin 10 minuuttia kunnes se alkaa saostua. Painele massa siivilän läpi sileäksi kastikkeeksi ja jätä jäähtymään. Kun jäätelö on selvästi jähmettynyt, kääntele lusikan avulla massan sekaan jäähtynyttä puolukkacoulista maun mukaan (itse en ihan tuota koko määrää laittanut). Jatka pakastamista kunnes jäätelö on valmista.

Savupaprikainen mausteöljy

Kerrostaloasunnossa asuessa ei grillaamisen iloista pääse kovinkaan usein nauttimaan. Grillailu tapahtuu yleensä joko kylässä (jolloin syödään sitä mitä on tarjolla) tai vanhempien pihalla (jolloin kaikki tarveaineet on kuljetettava mukana kotoa). Koskapa en niin intohimoinen grillailija ole että roudailisin tarvikkeita pitkin kyliä, yritän päästä edes lähelle toivottua lopputulosta kotikeittiössä sähköuunin ja hellan avulla.

Nyt alkoikin liipata jo läheltä! Valmistin ”grilliruuaksi” possun kylkipaloja paistamalla ensin pinnat pikaisesti pannulla, maustamalla suolalla ja pippurilla ja kypsentämällä palat uunissa miedolla lämmöllä pehmeän ylikypsiksi. Valmiiden palojen pintaan valelin tätä mausteöljyä ja kaveriksi suolalla maustettuja lohkoperunoita. Ihan täydestä meni!! Ei paremmasta väliä!

Mutta te kenellä grilli pihalla on, tehkää tätä grillatulle lihalle! Makunautinto on varmasti vieläkin parempi. (Ohje: Maku 3/2013)



0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl savupaprikajauhetta
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
1 rkl tuoretta oreganoa hienonnettua
1 valkosipulin kynsi raastettuna
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

Sekoita ainekset sekaisin pienessä kulhossa. Säilytä viileässä tarjoamiseen saakka. Tarjoa öljy grillatun tai uunissa paistetun lihan kanssa.

Korvasienipiiraat

Viime keväänä käsittelin ja maistelin ensimmäistä kertaa korvasieniä äitini löytämästä sadosta. Ihastuin korvasienen pehmeän voimakkaaseen makuun joka eroaa syksyisistä metsäsienistä huomattavasti.

Osa tuosta sadosta siirtyi talvella minun pakastimeeni ja olen sieniä sieltä pikkuhiljaa käyttänyt. Yksi rasiallinen sieniä päätyi näihin korvasienipiirakoihin. Siis periaatteessahan nämä ovat todella hyviä! Eli täyte oli oikein maukas. Mutta. Kun en oikein pärjää tuon hiivataikinan kanssa. No, myönnetään se nyt tässä: olen hyvin hyvin laiska vaivaaja. Ja kyllähän se laiskuus sitten kostautuu kun taikina jää melko läppänäksi ja leivonnaiset kuivakoiksi.

(Ja nyt kun alan miettimään niin tämän Glorian Ruoka&viini –lehden ohjeen kanssa oli myös se ongelma, että ilmoitettu jauhomäärä on aivan liian suuri tuohon nestemäärään verrattuna. Pizzataikinaan tulee vettä ja jauhoja suunnilleen suhteessa 2,5 dl ja 5 dl, eli jauhoja noin kaksinkertainen määrä nesteeseen verrattuna. Tässä ohjeessa nestettä oli 2 dl ja jauhoja 12 dl. Eli jos joku kokeilee niin näppituntumaa suosittelen!! Luulisin että 6-7 dl:lla jauhoja lopputulos on sopivan kimmoisa.)

Summa summarum: tehkää, laittakaa sopivasti jauhoja ja vaivatkaa kunnolla. Tai tehkää tavallinen pieni piirakkapohja ja laittakaa täyte sen päälle.

Vielä yksi rasiallinen korvasieniä odottaa pakastimessa. Sitä olen jemmannut uusille perunoille, senkin aika on jo käsillä!



16 kpl

100 g voita
2 dl maitoa
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 kananmuna
0,5 pss kuivahiivaa
n. 12 dl vehnäjauhoja (n. 6-7 dl varmaan riittänee!)
1 rkl kuivattua tilliä

täyte:
100 g tuorejuustoa
100 g ranskankermaa
1 kananmuna
1,5 dl esikäsiteltyjä korvasieniä
50 g aurinkokuivattuja tomaatteja
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

voiteluun:
1 kananmuna

1. Sulata voi ja sekoita sen joukkoon maito, sokeri, suola ja kananmuna. Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja ja vispaa se maitoseokseen. Alusta taikinaan loput jauhot ja tilli. Vaivaa kunnes taikina on kimmoisaa. Kohota puolisen tuntia
2. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilma pois. Ja taikina 16 osaan ja pyöritä palat pulliksi. Nosta pullat leivinpaperin päälle uunipellille. Paina jokaisen pallon keskelle syvennys juomalasin pohjalla. Kohota vähintään puoli tuntia
3. Valmista täyte: Sekoita tuorejuusto, ranskankerma ja kananmuna keskenään. Hienonna korvasienet ja aurinkokuivatut tomaatit ja lisää ne ja mausteet täytteen sekaan. Sekoita tasaiseksi
4. Paina kohonneiden piirakkapohjien syvennyksen uudelleen lasilla. Jaa täyte syvennyksiin ja voitele piirakoiden reunat munalla
5. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia

Pehmeän pippuriset parmesaani-kanahampurilaiset

Tästä kesästä piti tulla hampurilaiskesä. Heinäkuu on jo hyvin aluillaan ja olen saanut tehtyä yhden kerran hampurilaisia! Hampurilaiskesä on ideana kuitenkin ihan hyvä - ja vielähän tässä ehtii. Ja jatketaan sitten ensi kesänä… Tässä kuitenkin tämän huikean herkuttelukesän ensimmäinen tuotos (joka on samalla Anzkun kauhan 800. ohje!).



4 kpl

pihvit:
4 kpl broilerin fileitä, ohutleikkeitä tms.
1 kananmuna
n. 0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa ja mustapippuria
n. 0,5 dl korppujauhoja
n. 0,5 dl parmesaaniraastetta
voita ja öljyä paistamiseen

kastike:
2 dl ranskankermaa
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1 rkl tuoretta persiljasilppua

lisäksi:
4 paria kaurapaloja
salaatinlehtiä
1 pieni punasipuli
n. 1 dl parmesaanilastuja

1. Valmista ensin kastike sekoittamalla ainekset keskenään sekaisin. Laita pippuria oman maun mukaan! Nosta kastike jääkaappiin maustumaan
2. Valmista seuraavaksi pihvit. Mittaa vehnäjauhot lautaselle ja sekoita niiden joukkoon suolaa ja mustapippuria. Riko kananmuna toiselle lautaselle ja vatkaa sen rakenne rikki haarukalla. Sekoita kolmannella lautasella korppujauhot ja parmesaaniraaste. Sulata voi pannulla ja lurauta sekaan öljyä. Kastele broilerileikkeet molemmin puolin ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauho-parmesaaniseoksessa. Paista pihvit kypsiksi pannulla.
3. Valmistele muut ainekset. Huuhtaise salaatinlehdet, kuori ja viipaloi punasipuli ja vuole parmesaanista lastuja kuorimaveitsellä. Paahda leipäviipaleet leivänpaahtimessa tai kuivalla paistinpannulla
4. Jaa jokaisen leipäparin väliin pihvi, lisukkeita ja kastiketta. Syö lämpimänä.

Juustoinen retiisi-omenasalaatti

Oi oi! Ensimmäinen sadonkorjuuhetki plantaasilla oli käsillä parisen viikkoa sitten! Retiisirivi alkoi pullistella siihen malliin että oli aika ottaa sato käyttöön ja tehdä tilaa uudelle kylvökselle. Pikkukasvimaani puolikkaaseen riviin oli mahtunut mukavasti kasvamaan noin 15 punaista retiisiä terhakkaine naatteineen. Vanhemmille puolet ja minulle puolet ja saman tien sitten uudet siemenet itämään. Kuukauden kuluttua saa sitten kerätä toisen kattauksen. Ehkäpä vielä kolmaskin sato jaksaa kypsyä mikäli elokuussa riittää lämmintä.



Retiisi ei lukeudu suosikkikasviksiini koska se on niin väkevä. Itse kasvatetut retiisit kuuluvat suosikkikasviksiini koska ne eivät todellakaan olleet kuivan väkeviä vaan mehukkaita, sopivan mietoja ja vain hieman kirpsakoita. Kirpeät retiisit saivat salaattiin kaveriksi makeaa omenaa ja täyteläistä juustoa ja kastikkeeksi lurauksen mausteöljyä..

Myös lehdet ovat retiiseissä syötäviä ja koska nostamani retiisien naattiosa oli napakka ja pirteän näköinen, pilkoin osan lehdistä salaatin sekaan tuomaan väriä ja ravinteita (joita retiisin lehdissä on jonkun löytämäni lähteen mukaan enemmän kuin itse retiisissä). Lehdet tuntuivat käsiin hieman karkeilta, mutta suutuntuma ei ollut millään tapaa epämiellyttävä. Muutama lehti jäi vielä jääkaappiinkin odottamaan leivän päälle pääsyä. Ei mennyt paljoakaan siis hukkaan!



retiisin lehtiä (tai muuta salaattia)
1 omena
100 g goudaa
5-6 retiisiä

Paloittele ainekset ja sekoita ne kulhossa.

Kuusenkerkkätee

Kuusenkerkät ovat olleet pitkään yksi suuri ihmetyksen aihe minulle. En osannut lainkaan kuvitella miltä havupuu voisi maistua. Ja kuinka havupuusta voi keittää siirappia?! Tänä keväänä pääsin maistelemaan!

Olin kerkkien keräämisen kanssa hieman myöhässä - koko keräämistouhu oli yllättävä ennalta suunnittelematon tapahtuma. Menimme anoppilaan mökille kesäkuun puolenvälin tienoilla ja vasta ensimmäistä kertaa tiedostin kunnolla mökkiä ympäröivien kuusien määrän! Maanomistajan luvalla keräsin hieman maistiaisia. Suurin osa kuusien kasvustoista oli jo muuttunut koviksi ja piikikkäiksi, mutta muutaman desin vielä löysin pehmeitä vaaleanvihreitä kerkkiä.

Kuusenkerkän maku oli yllättävän kirpakka, hieman sitrusmainen jopa. Esikoinen tykkäsi mutustella kerkkiä ihan sellaisenaan, itse nautin kerkkäni teeksi haudutettuna. Tee oli raikasta ja metsäisen makuista. Hyvää lämpimänä, mutta kuulemma maistuu myös jääteenä.

Ensi vuonna täytyy hieman ennakoida ja käydä keräämässä kerkkiä hieman tavoitteellisemmin. Teeainekset totta kai ja ehkäpä myös siirapin tekemistä voisi kokeilla. Kuusenkerkkiä voi pakastaa myös aivan sellaisenaan, joten syysflunssanparannusainekset täytyy ainakin ottaa talteen!



1-2 rkl kuusenkerkkiä
2 dl kuumaa vettä

Laita kuusenkerkät astiaan ja kaada kuuma vesi päälle. Anna hautua 5-10 minuuttia ja siivilöi tee mukiin.

(Tässä touhussa on näppärä sellainen metallinen teepallo, jonka sisällä teeainekset upotetaan mukiin. Itselläni oli ensimmäistä kertaa käytössä tuollainen hauska teesiiviläukkeli, jonka sain lahjaksi erään lapsen perheeltä lukuvuoden päätteeksi.)

Mango-valkosuklaarahka

Eräänä hyvinkin arkisena sunnuntaina menneenä kevättalvena yritin saada taas pientä piristystä siihen kaikkeen ihan tavalliseen ja tein jälkiruokaa iltaruualle. En edes muista mitä ruuaksi syötiin, mutta villi veikkaus on että jotain pahan näköistä, pahan hajuista tai pahan makuista. Eli jotain tavallista kotiruokaa.

No, jälkiruokaa ei saa jos ei syö edes sitä pienen pientä maisteluannosta loppuun – lahjonta, kiristys ja uhkailu… Kaikki saivat jälkiruokansa ja aikuisille oli vielä iltapalallekin annokset. Tämä ei ollut lasten makuun: yksi ei tykännyt rahkan mausta ja toinen ei tykännyt mangosta. Yritinpähän taas… Ja jäipähän herkkua itselle enemmän! Ohje Yhteishyvän numerosta 3/2013.



6 annosta

1 prk säilykemangoja
100 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
2 rkl cashew-pähkinöitä
1 prk maitorahkaa

1. Valuta mangot ja ota kolme palasta syrjään koristelua varten. Soseuta loput mangot sauvasekoittimella
2. Paloittele valkosuklaa pieneen kulhoon ja sulata se varovaisesti mikrossa tai vesihauteessa
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se sokerilla
4. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi
5. Notkista maitorahka kulhossa ja sekoita siihen sulatettu suklaa ja pähkinärouhe
6. Kääntele rahkaseoksen joukkoon kermavaahto ja mangosose. Seos saa jäädä epätasaisen raidalliseksi
7. Jaa rahka annosmaljoihin tai laseihin. Viipaloi tai paloittele mangot ja koristele annokset niillä

Lihapullasalaatti Aasian tapaan

Kesä alkaa olla pitkällä jo siinä mielessä, että kotimaisia kasviksia alkaa saada kaupoista koko ajan enemmän ja enemmän. Kurkut maistuvat hyvälle ja tomaatit hehkuvat punaisuuttaan. Uudet perunat antavat vielä odottaa itseään. Mukava vaaleanvihreä läikkä löytyi tomaattien vierestä jo viime viikolla: kotimaisia varhaiskaaleja saa jo ihan kohtuulliseen hintaan. Verrattuna talvella ostettavaan kaaliin, varhaiskaali on lempeämmän ja pehmeämmän makuinen, kerä on kevyt eikä niin tiivis kuin talvella ja kaali on mehukasta ja mehevää.

Kotimainen kaali taipuu kivasti itämaisiin makuihin. Tässä Meidän perhe –lehdestä (numero 2/2013) talteen otetussa ohjeessa oli alun perin käytetty punakaalia ja aivan yhtä hyvin ruokaan voisi käyttää myös kiinankaalia. Tein ruuan ohjeen mukaan ja haudutin nuudelit ja lisäsin kaalin joukkoon. Lopputuloksena oli se, että nuudelit jäivät hieman koviksi ja kylmät kaalisuikaleet jäähdyttivät koko ruuan. Jos salaatin päälle nostetaan kuumia lihapullia niin silloin myös salaatin täytyy mielestäni olla lämmintä. Alla oleva ohje onkin valmistuksen osalta hieman muunneltu, eli näin teen tämän ruuan seuraavalla kerralla. Tulen tekemään tätä uudelleenkin, maut olivat todella hyvät! Eikä ruoka kaipaa lihapullia välttämättä lainkaan, toimii aivan hyvin pelkkänä kasvisruokanakin!



4 annosta

lihapullat:
0,75 dl turkkilaista jogurttia
1 kananmuna
2 rkl korppujauhoja
1 tl suolaa
0,25 tl kanelia
0,25 tl inkivääriä
0,25 tl neilikkaa
0,25 tl mustapippuria
400 g naudan jauhelihaa

nuudelit:
200 g nuudeleita
puolikas varhaiskaali
tilkka öljyä
1 dl cashwpähkinöitä
1 ruukku korianteria (tämä puuttuu parvekkeeltani, joten ilman tätä mentiin)

kastike:
1 valkosipulin kynsi
1 limen mehu ja kuori
1 pieni chili
2 rkl soijakastiketta
1 rkl sokeria

1. Valmista ensin lihapullat: sekoita kulhossa jogurtti ja kananmuna. Lisää korppujauho ja mausteet ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon jauheliha ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikinasta pieniä lihapullia ja paista ne kypsiksi uunissa - 200 asteessa noin 20 minuuttia
2. Valmista kastike: kuori ja raasta valkosipulin kynsi pieneen kulhoon. Pese lime huolellisesti ja raasta sen kuori kulhoon. Halkaise lime ja purista mehu muiden ainesten sekaan. Hienonna chili ja lisää sekin kastikkeeseen soijakastikkeen ja sokerin kanssa. Sekoita tasaiseksi ja jätä odottamaan
3. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne. Suikaloi kaali ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna öljy pannulla ja kaada nuudelit ja kaalisuikaleet pannulle. Sekoita joukkoon myös kastike ja kuumenna seos. Laita kansi päälle ja nosta odottamaan.
4. Paahda pähkinät kuivalla pannulla, rouhi karkeaksi ja sekoita kaali-nuudeliseoksen joukkoon
5. Nostele päälle lihapullat

Mausteöljy

Mausteöljyn valmistamista olen tuumaillut jo pidemmän aikaa. Yrttien ostaminen pelkkää öljyn valmistamista varten on tuntunut kuitenkin hassulta. Nyt parvekkeella kasvaa yrtti poikineen ja ainekset sai kivasti napsittua sieltä suoraan kattilaan.

Ohjeen tähän mausteöljyyn löysin Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 4/2013. Ohjetta on helppo muunnella (ja hieman jo muuntelinkin…) käyttämällä niitä yrttejä ja mausteita joita itse haluaa. Esimerkiksi sitrusten kuorisuikaleet tai yrteistä ainakin rosmariini ja laakerinlehti sopivat hyvin öljyjen mausteiksi. Muistelenpa nähneeni joskus katajan oksallakin maustettua öljyä! Löytyisiköhän kotimaisista villiyrteistä jotain tähän sopivaa?



2 dl oliiviöljyä
1 pieni chili
1 valkosipulin kynsi
pari pientä timjamin oksaa

Kuumenna öljy kattilassa 80-asteiseksi. Lisää joukkoon kuorittu ja halkaistu valkosipulin kynsi, paloiteltu chili ja timjaminoksat. Nosta kattila levyltä ja jäähdytä öljy kattilassa kannen alla. Siivilöi öljy puhtaaseen lasipurkkiin ja säilytä viileässä. Käytä esim. kalan tai salaatin maustamiseen.

Tomaattinen soijasuikalesoosi

Poikien huijaamisyritys nro 1. Tai oikeastaan 2. Tai 3. Soijarouheesta tehty bolognese menee jo ihan täydestä – eikä edes tarvitse yrittää väittää että ”kyllä se on jauhelihaa”. Samoin soijapihvit uppoavat poikiin ihan hyvin – soijana nekin. Nyt yritetään sitten vaihtaa broileria välillä soijaan (tarkoituksena siis lisätä kasvisruuan osuutta ruokalistallamme). Osui ja upposi! Sanoin ruokana olevan kanapastaa, ja kanapastaa pojat söivät. Ei se mitään suurinta herkkua ollut, mutta molemmat söivät kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa… Seuraavaksi suunnitelmissa ”kanaviillokki” soijasta.



3 dl soijapaloja tai -suikaleita
vettä
2 dl kermaa

marinadi:
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 tl currya
1 rkl kanafondia

1. Kuumenna kattilassa vettä ja keitä soijapaloja siinä noin 10 minuuttia. Valuta ja painele ylimääräinen vesi pois kauhalla. Pilko paloja pienemmiksi halutessasi
2. Valmista marinadi: kuori ja hienonna sipulit ja laita ne kulhoon. Lisää muut aineet ja sekoita. Sekoita keitetyt soijapalat marinadin joukkoon ja anna maustua puolisen tuntia
3. Kaada soijapalat marinadeineen pannulle ja paistele niitä 5-10 minuuttia
4. Lisää pannulle kerma ja keitä kasaan viitisen minuuttia
5. Tarjoa riisin tai pastan kera

Linzin torttu

Kesäloman ensimmäinen sadepäivä! Ei tarvinnut tekemistä miettiä: leivontaa tietenkin. Ja koskapa säätiedotusta oli tullut seurattua etukäteen eikä sadepäivä tullut yllätyksenä, olimme ehtineet varautua leivontatarvikkeilla tähän päivään. Eli ei ollut pakko tehdä muffinsseja joiden ainekset löytyvät aina kaapista. Nyt tehtiin vadelmatorttu Linzin tapaan.

Linzin torttu on itävaltalaista alkuperää ja sitä pidetään maailman vanhimpana kakkuna. Sen alkuperä on 1600-luvun puolivälissä. Itse löysin ohjeen Kotivinkistä ja vasta leipomisen jälkeen aloin tarkemmin etsiä tietoa kyseisestä tortusta. Taikinapohjaan tulee siis jauhettua mantelia ja kanelia, mutta monessa ohjeessa mausteena oli käytetty lisäksi vielä vaniljaa, sitruunaa ja neilikkaa. Mutta minkäs teet kun torttu on jo uunissa, pelkällä kanelilla mennään siis.

Tein tortun 23 cm:n irtopohjavuokaan, joka osoittautui liian pieneksi. Taikinaa jäi yli, enkä hilloakaan laittanut ohjeessa sanottua määrää. Eli suurempaan vuokaan kannattaa tehdä! Pyörittelin lopun taikinan haarukkaleiviksi joten ei mennyt hukkaan sekään nokare.



Valmis torttu oli makea – melkeinpä liian makea minun makuuni. Pojat tykkäsivät kovasti, mutta maitolasilliset halusivat hekin kaveriksi. Oltiin myös hieman hätäisiä ja leikattiin torttu hieman liian lämpimänä: suuri osa hillosta valahti tarjoilulautaselle. Vai liekö ollut jotenkin vääränlaista hilloa…



200 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
160 g mantelijauhetta
0,5 dl korppujauhoja
1 tl kanelia
4 dl vadelmahilloa
tomusokeria

1. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos muna-sokeri-voivaahtoon
3. Painele ¾ taikinasta voidellun irtopohjavuoan (halk. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä pohjan päälle hillo
4. Kauli loppu taikina jauhojen avulla levyksi ja leikkaa siitä suikaleita. Tee suikaleista ristikko tortun päälle
5. Paista 175-asteisen uunin alatasolla tunnin ajan. Anna jäähtyä. Siivilöi pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua

Tinto de Verano

Vielä löytyy hiihtoloman satoa. Jokohan uskaltaisin sanoa että tämä on viimeinen sitä sarjaa! (En uskalla sanoa, kun en ole ihan varma mitä tuolta arkistoista vielä esiin putkahtaa).

Taisin jo aikaisemmin kirjoittaa että ei lomaa ilman drinkkiä. Hiihtoloma oli kahden drinksun arvoinen. Mustikka-tonicin happamuus voitti tämän punaviinidrinkin mennen tullen, mutta voisin kuvitella tämän raikkaan juoman maistuvan hyvin kuumana kesäpäivänä. Ja tuoreilla mansikoilla höystettynä! Sangrian tapaan siis.

Se mitä teen seuraavalla kerralla toisin, on että valitsen viinin vähän paremmin. Koskapa en viineistä ymmärrä kovinkaan paljoa, nappasin mukaani ihan jonkun viinin vaan. Punaviinin maku jäi melko laimeaksi muiden ainesten lisäämisen jälkeen. Eli tämä juoma kaipaa voimakkaan makumaailman omaavan viinin. Marjaisa säväys ei varmaan olisi pahitteeksi.

(Ohje: Glorian Ruoka&viini 2/2013)



1 lasillinen

1 dl pakastemansikoita (tai tuoreita mansikoita + jääpaloja)
1 dl punaviiniä
1 dl vissyä tai spritea
1 sitruuna tai limelohko

1. Laita mansikat (ja jäät) lasiin. Mittaa päälle punaviini
2. Täytä lasi vissyllä tai spritella ja viimeistele juoma sitruslohkolla

Avokado-pastasalaatti

Testasin avokadodippiä Chocochilin suosituksen mukaan myös pastasalaattiin. Dipin kirpakka maku hieman katosi salaatin pehmeisiin makuihin. Jäin kaipaamaan särmää. Pieni määrä chiliä voisi tuoda tähän kivaa potkua. Ruokaisa salaatti sopii hyvin kuumien kesäpäivien lounaaksi.



150 g kuivaa pastaa
1 rs kirsikkatomaatteja
1 avokado
3 dl esikäsiteltyjä papuja
1 annos avokadodippiä

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja jäähdytä huuhtelemalla kylmällä vedellä
2. Halkaise kirsikkatomaatit
3. Halkaise avokado ja poista kivi. Kuori puolikkaat ja paloittele ne
4. Valmista dippi
5. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna maustua viileässä ennen tarjoamista

Vaniljainen raparperihillo

Kaikki kesäiset asiat ovat tänä vuonna hiipineet lähelle yllättävän aikaisessa vaiheessa! Voikukat ovat jo hahtuvaisina, männyt tupsuttelevat keltaisia pilviä, varvassandaalien rajat ovat ruskettuneet jalkoihin ja omalta parvekkeelta voi jo leikata yrttejä ruokiin! Kummalliselta tuntui myös leikata ensimmäinen pakastettava raparperisato toukokuussa talteen ja nyt kesäkuun alussa niitin raparperin jo aivan matalaksi. Kaiken kaikkiaan vanhempien pihalla oleva vanha raparperi antoi satoa reilut neljä kiloa. Ja vielähän sinne kesän aikana varsia kasvaakin. Niistä ehkä voisi sitten kesäistä juomaa keitellä vielä, mutta pehmeimmät säilöttävät varret on varmaan nyt jo säilötty tältä kesältä.

Myös kesähelteet ovat hellineet aikaisessa vaiheessa tänä kesänä – joskin yli +25 asteen lämpötila ei minun mielestäni ole enää hellimistä. Helle koettelee hermoja kerrostaloasunnossa johon aurinko paistaa keittiöön ja lastenhuoneeseen noin klo 6-12 ja makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen sitten klo 14 eteenpäin koko loppuillan. Yleensä +30 asteen sisälämpöihin ei olla päästy ennen keskikesää mutta maanantaina 3.6 tuo maaginen raja keittiössä meni rikki. Ah ahdistusta!

Mutta ei anneta sen häiritä lomapäivien toimintoja! Tiistaina mittari näytti iltapäivällä sisälämmöksi +31,8 ja minäpä aloin keitellä hilloa. Hillo kuuluu kesään ja kohtapa kämppä tuoksuikin raparperilta ja vaniljalta. Ja edelleen oli lämmin!



1 kg raparperia
0,5 dl vettä
2 dl hillosokeria
0,5 vaniljatankoa

1. Kuori raparperit tarvittaessa ja paloittele. Laita raparperit kattilaan ja lisää vesi
2. Kuumenna raparpereja ja lisää sokeri kun kattilasta alkaa nousta selvästi höyryä. Halkaise vaniljatangon puolikas, lisää sekin kattilaan ja sekoittele
3. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keittele vartin verran
4. Poista tangot ja purkita tai pakasta hillo

(minulla oli hilloa varten 3,5 kg raparperia, joista tuli valmista hilloa neljä litraa)

Avokadodippi

Tässä hieman syytä siihen miksi jääkaappiin jäi nököttämään pari ylimääräistä avokadoa. Kevättalvella – siis silloin hiihtoloman aikaan – avokadot houkuttelivat kovasti. Mikä lie ollut rasvahappotasapainon heilahdus kun elimistö kaipasi hyviä rasvoja. Chocochili olikin tästä syystä hiihtoloman suosikkiblogini!

Avokadon keveys ja raikkaus sopii oikein hyvin myös kesän kattauksiin. Tämä Chocochilistä löydetty (ja muistaakseni monessa muussakin blogissa sen jälkeen hyväksi todettu) dippi sopii hyvin kasvisten tai perunalastujen dippaamiseen tai vaikkapa voileipien päälle. Ihanaa! (Valkosipulia!)



1 kypsä avokado
1 rkl sitruunamehua
3 rkl turkkilaista jogurttia
1 shalot-sipuli
1 valkosipulin kynsi
vajaa 1 dl tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria

1. Halkaise avokado, poista siemen ja koverra sisus pieneen kulhoon. Tilsi haarukalla mössöksi
2. Sekoita avokadomössön sekaan sitruunamehu ja jogurtti ja sekoita tasaiseksi
3. Kuori ja hienonna shalotsipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Kuori ja raasta valkosipulin kynsi. Hienonna persilja
4. Sekoita kaikki ainekset avokadomössön sekaan. Anna makujen tasaantua viileässä ennen tarjoamista

Parsamunakas

Kesä alkaa olla kauneimmillaan! Puiden lehdet kasvavat vauhdilla ja nurmikko vihertää. Joka paikka on nyt pullollaan vihreää. Eikä mitä tahansa vihreää, vaan sitä ihanaa alkukesän vihreää joka tuntuu ihan häikäisevän silmiä!

Kävin lauantaiaamuna kurkkailemassa plantaasin tilannetta. Raparperit kasvavat vauhdilla ja ensimmäisen sadonkorjuun aikaa alkaa olla jo käsillä. Myös kasvimaalla on alkanut tapahtua. Siemenet ovat saaneet köllötellä harson alla viikon ajan ja hentoa viherrystä alkaa jo näkyä. Salaatti ja rucola ovat pienen pienillä aluilla ja retiisien rivistön jo sain harventaa.

Parvekepuutarha kukoistaa myös: kesäkurpitsa ja chilit kukkivat, paprikassakin alkaa olla nuppuja. Vihanneskrassien ensimmäinen satsi on kohta valmista voileivän päälle laitettavaksi. Nyt on aika shoppailla taimia! Pyöräilin aamupäivän auringossa Kukkatalolle, mutta siellä ei vielä yrttien taimia ollutkaan. Matka jatkui ja seuraava pysähdyspaikka oli Multasormi ja sieltä kasvihuoneesta löytyikin kaikki tarvitsemani – ja tietenkin vähän ylimääräistäkin. Suunniteltujen persiljan, basilikan ja oreganon lisäksi ostin maailman suloisimmat pienet timjamin, rosmariinin ja mintun taimet. Ne kun olivat niin kauniita – ja alkukesänvihreitä nekin! Kohta on parvekepuutarhakin taas ääriään myöten täynnä!

Taimireissun jälkeen laitoin vihreitä sävyjä myös lautaselle! Kananmuna ja parsa ovat hyvät ja lempeät kaverukset, jotka saavat pientä särmää suolaisista parmesaanista ja vuohenjuustosta sekä mustapippurista. Ihana nopsa kesäpäivän lounas, joka on tehty vanhalla tutulla ohjeella!



1 annos

3-4 vartta vihreää parsaa
nokare voita
2 kananmunaa
pieni loraus kermaa
n. 0,5 dl vastaraastettua parmesaaniraastetta
muutama nokare pehmeää vuohenjuustoa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsojen kova tyviosa siitä kohdasta mistä ne luontevasti napsahtavat poikki. Paloittele parsat ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä n. 3 minuuttia. Valuta ja jätä odottamaan
2. Riko kananmunat pieneen kulhoon. Vispaa rakenne rikki ja sekoita joukkoon kermatilkka.
3. Sulata voi pannulla. Kaada munaseos pannulle ja pienennä lämpöä. Kypsennä munakasmassaa varovaisesti sekoittaen parisen minuuttia
4. Kun pinta on vielä selvästi löysä, ripottele päälle parmesaaniraaste. Jatka kypsentämistä varovaisesti
5. Nostele pehmeän munakkaan päälle vuohenjuustonokareet ja parsapalat. Laita levy kiinni mutta jätä pannu vielä hetkeksi levylle kunnes vuohenjuusto lämpiää ja pehmenee
6. Mausta suolalla ja mustapippurilla

Lohi-avokadoleivät

Kiirettä, kiirettä, kiirettä, sitä on lukuvuoden viimeiset pari kuukautta. Blogi on ollu hissukseen ja keittiössä ollaan keskitytty vain perusasioihin. Vanhat postaukset odottavat postaamista. Vapaat hetket on vietetty lasten kanssa pitkin pihoja ja kasvimaata ja parvekepuutarhaa kuopsutellessa. Mukavia hetkiä nekin. Mutta kirjoitusvire on ollut hieman hukassa. Töitä olisi viikko vielä jäljellä ja sitten olisi kahden kuukauden mittainen vapaus edessä. Siitä se pikkuhiljaa alkaa sitten into löytyä harrastuksiinkin taas.

Paremman puutteessa palataan taas hiihtolomaan joka oli täynnä kokkailua. Tein näitä ihanan raikkaita leipiä aamupalalle – ihan vain itselleni. Hiihtopainotteinen loma vaati topakkaa ravitsemusta heti aamusta alkaen. Ja sopiihan nämä leivät myös kesäiseksi lounaaksi tai vaikka eväskoriin. Tai ehkäpä kylmälaukkuun mieluummin! Ohje sovellettu Martat-lehden numerossa 8/2012 olleesta ohjeesta.



4 palaa reissumies-leipää
margariinia
100 g graavilohisiivuja
2 avokadoa
marinoitua punasipulia

1. Valmista marinoitu punasipuli maustumaan vähintään tuntia ennen leipien valmistamista
2. Voitele leivät margariinilla
3. Nostele graavilohisiivut leipien päälle
4. Kuori avokaadot ja leikkaa niistä viipaleita. Lado avokadoviipaleet lohisiivujen päälle. Laita päällimmäiseksi punasipulia

Avokadomousse

Jääkaapissa nökötti pussin kolme viimeistä avokadoa, jotka pehmenivät uhkaavaa vauhtia. Ruokaahan ei ikinä pidä heittää roskiin joten jotain kivaa niistä piti keksiä. Chocochili tietää parhaiten mitä avokadoista voi tehdä. Ja sieltähän se löytyi – avokadomousse.

Huijasin lapset syömään tätä ”suklaamoussea” eräänä sunnuntaina jälkiruuaksi. Itse asiassa ei tarvinnut houkutella lainkaan. Pojat söivät moussen hyvällä mielihalulla ilman epäilyksen häivääkään siitä että moussen pääraaka-aine onkin kasvikunnan tuote!

Hyvin maistui mousse myös omaan suuhun. Itse huomasin selvästi eron maussa perinteiseen kermaiseen suklaamousseen, mutta enpä väittäisi tämän ainakaan huonompaa olevan. Tästä moussesta puuttui sellainen ikävä kitalakeen tarttuva rasvainen tuntu mikä oikeasta suklaamoussesta jää. Vaikka tämäkin mousse oli täyteläinen ja tuhti niin kokonaisuus tuntui kuitenkin raikkaalta. Oikein onnistunut kokeilu!!



2 pehmeää avokadoa
1,25 dl kaakaota
1,25 dl tomusokeria
0,5 dl kermaa
1,5 tl vanilja-aromia

1. Halkaise avokadot, irrota siemenet ja koverra hedelmäliha monitoimikoneeseen
2. Mittaa sekaan muut aineet ja surauttele tasaiseksi mousseksi. Säilytä kylmässä tarjoamiseen saakka

Parvekepuutahan kesämuutto ja haarakonttorin perustaminen

Parvekepuutarha alkoi jo toukokuun alkupuolella rönsyillä pitkin olohuonetta ja keittiötä. Toivotin lämpimät säät tervetulleiksi ja sain siirrettyä kasvit äitienpäivänä parvekkeelle. Viimevuotinen chili on toipunut talven koettelemuksista ja tekee ensimmäistä satoaan. Kasvissa on kymmenkunta palkoa joista muutama jo punertaa kypsyyttään. Samaisesta kasvista keväällä kylvämäni siemenet ovat kasvaneet topakoiksi chileiksi, joista kolme tainta jätin itselleni kasvamaan. Nekin aloittelevat jo kukintaansa runsain nupuin joten satoa näyttäisi tulevana kesänä olevan tulossa.



Myös paprikat ja tomaatit ovat kasvaneet todella hyvin. (Taisin olla hieman hätäinen kylvöjen ajoituksen kanssa tänä keväänä!). Ostin kaksi sinkkisankkoa joihin istutin tomaatit ja paprikat. Nämä ovat parvekeviljelyssäni uusia tuttavuuksia, joten jään odottamaan kasvavatko ja kukkivatko. Alku näyttää ainakin lupaavalta.



Kesäkurpitsakokeilunikin on toistaiseksi sujunut hyvin. Kylvin siemenet kasvamaan maaliskuun puolen välin kieppeillä (kyllä, vaikka pussissa lukikin että kylvö noin kolme viikkoa ennen avomaalle istuttamista). Taimet kasvoivat aivan valtavasti ja istutin kaksi tainta niille varattuun soikkoon. Kasvu on jatkunut ja muutama kukkakin on jo nähty. Odotan jännityksellä mitä tuleman pitää!



Jäljellä on vielä ostettavien taimien hankinta. Basilikaa, persiljaa ja oreganoa on ostoslistalla. Koskapa tilaa on rajatusti, täytyy keskittyä vain niihin yrtteihin joille on eniten käyttöä.

Multasormeani on syyhyttänyt kovasti pitkin kevättä. Harkitsin jo pienen puutarhapalstan vuokraamista, mutta tulin siihen tulokseen että kahden alle kouluikäisen kanssa puutarhapalstalla kulkeminen saattaa jossain vaiheessa alkaa tuntua lievästi sanottuna pakkopullalta. Hautasin sen ajatuksen siis odottamaan parempia aikoja. Kunnes yllättäen olin kuin olinkin perustamassa haarakonttoria parvekepuutarhalleni.

Päivä 1:

Kävimme äitienpäivän iltana vanhempieni luona paistelemassa makkaraa. Kitkin joutessani koiranputken alut raparperin ympäriltä ja tuli vissiin siinä ääneen tuumailtua kasvimaan mukavuutta. Äitini lausuma oli – vapaasti lainaten - että senkus kaivat! Ajatus muhi päässäni noin tunnin verran ja sittenpä sitä jo isän kanssa mittailtiin ja rajailtiin pieni vajaan kahden neliön kasvimaa (tarkemmin sanottuna ehkä kasvipenkki) pihan aurinkoiselle laidalle. Ilta menikin sitten googlen ääressä tutustuessa kasvimaan saloihin



Päivä 2:

Koskapa kasvimaa perustetaan omakotitalon nurmikkopihalle, jossa maan laatu ei ole kovinkaan erikoinen, täytyy kasvipenkkiä varten vaihtaa maata. Homma alkoikin heti seuraavana päivänä kaivamisella, jota oli ihan riittävästi! Apujoukkoja onneksi oli paikalla. Pienin työmies jaksoi uurastaa 1,5 tuntia tauotta kaivaen multaa pienellä istutuslapiolla pieniin kottikärryihinsä ja välillä leikellen juuria oksasaksilla. Isompi apulainen toimi oksaleikkurimestarina ja äitini apuna voikukkien nyhtäjänä. Isä heilui talikon ja rautakangen kanssa (kaivannosta sattui löytymään yksi kohtuullisen suuri kanto ja muutama melkoisen paksu juuri) ja minä lapioin. Loppumetreille saimme avuksi vielä yhden työpäivänsä jo tehneen virkamiehen.



Päivä 3:

Esikoisen kouluun tutustumispäivän vuoksi pidin yhden lomapäivän keskellä arkista viikkoa. Nyt oli aikaa tutkailla lähiseutujen multatarjontaa ja kysellä multakuormien hintoja. Laskeskelin että haarakonttorin kaivantoon uppoaa noin 450 litraa multaa joten peräkärryn kanssa täytyy mullanhankintaan lähteä. Kävin illalla myös puutarha-alan liikkeessä kyselemässä neuvoja ja tekemässä pienempiä varustehankintoja. Miksi siellä ei ollut puutarhahanskoja lasten kokoa?!? Multa- ja muut maa-asiat jäivät tässä vaiheessa vielä hautumaan. Vaihtoehtoina on halvempi ja helpompi. Luulenpa, että valitsen sen helpomman…


Onneksi näitä luonnonmukaisia maan kuohkeuttajia tuntuisi nurmikon alla luikertelevan runsain määrin!

Päivä 4:

Kävimme ostamassa poikien kanssa siemeniä viljelmiämme varten. Kasvimaallemme valikoitui porkkanaa, retiisiä, hernettä, pinaattia ja salaattia. Kaikki ovat käsitykseni mukaan helppoja kasveja jotka voi kylvää suoraan avomaalle. Herne on myös nopeakasvuisena mukava kasvatettava lasten kanssa, koska kasvua on helppo seurata. Näiden lisäksi kasvimaalle pääsee myös viimekesänä parvekkeella kasvanut ruohosipuli, joka yllätyksekseni lähti talvehtimisen jälkeen uudelleen kasvamaan.



Näillä antimilla pieni kasvimaamme tuleekin jo täyteen. Ja koskapa tungos pienellä kasvimaalla on valtaisa, niin täytyyhän siellä olla asianmukaiset kyltit. Ukki kaiveli kätköistään lapsille puutavaraa ja pojat saivat nikkaroida hienot puiset (eli säänkestävät) nimikyltit kasveille.



Päivä 5:

Odottelua. Siemenpussien hypistelyä. Puutarhahanskojen silittelyä. Lapion ja kuokan kiillottelua. Eikö jo pääsisi taas hommiin!? Paremman puutteessa kylvin amppeliin herneitä – ihan vain koristekasvitarkoituksessa – ja pariin ruukkuun vihanneskrassia – ihan vaan kun alkoi näyttää siltä että parvekkeella olisi sittenkin vielä pikkuisen tilaa… (Eihän sitä nyt voi puolityhjäksikään jättää!!)

Päivä 6:

Pääsin töistä hyvissä ajoin ja suuntasimme iltapäivästä multaostoksille. Sää oli ihanan lämmin ja työskentely kuopan äärellä sujui nopsaan – pikkuapulaisen kanssa jälleen. Pian huomasin, että laskelmani tarvittavan mullan määrästä eivät osuneet aivan kohdalleen ja multaa täytyi hakea välillä vielä hieman lisää. Loppujen lopuksi kaivantoon upposi kaikkiaan 650 litraa maa-ainesta (mustaa multaa ja puutarhaturvetta). Reunustin kasvimaan reunanauhalla ja pojat halusivat rakentaa vielä muurin vanhoista pihakivistä. Nyt se on valmis!



Into alkoi hiipua siltä illalta - ja oikeastaan aikakin olisi käynyt vähiin – joten raivailimme jälkemme ja poistuimme pihalta saunan kautta kotiin. Kylvötouhut jäävät vielä toiseen päivään. Kastelin plantaasini ja jätin odottamaan Ilmatieteenlaitoksen ennustamaa sadepäivää. Sittenpä onkin hyvä kylvää siemenet kunnolla kosteaan maahan.

Tule tule hyvä kesä, älä tule huono kesä!

Munkit

Ihan ensimmäinen kerta kun tein itse munkkeja! Olen joskus pienempänä ollut sivustaseuraajana ja muistaakseni hieman assistenttina kun Lykynlammen ulkoilumajalla Terttu paisteli kahvioon munkkeja Joensuun Ladun talkooporukan avustamana. Tertun munkkirinkilät ovat Lykynlammen kahvion asiakkaiden keskuudessa kuuluja. Ja ovathan ne aivan loistavan makuisia! Ja kokoisia! Siinäpä menee hyvin hiihdetyn lenkin hyöty hyvin pitkälle nollaan kun afterskin viettää kahviossa kuuman mehun ja munkin parissa.

Itse en erityisesti ole munkkien ystävä. Tokihan niitä syön – varsinkin jos päällä on esimerkiksi kinuskikuorrutetta ja sisällä vadelmahilloa. Poikien kanssa meillä on ollut perinteenä työhön paluuni jälkeen käydä viikon päätteeksi hoitopäivän jälkeen hakemassa Leppäsen leipomon myymälästä perjantaimunkit (ja sämpyläpussi) viikonlopun kunniaksi. Leppäsen munkit (kuin myös sämpylät) ovat aina tuoreita ja maukkaita. Pisteet Leppäselle!

Nyt uskaltauduin kokeilemaan itsekin. Suurin kynnys munkkien paistamiseen itselleni on ollut pullataikina. Se vaan ei ole ikinä oikeasti hyvää. Toinen kynnys on ollut kuuman öljyn kanssa läträäminen ja kauhukuvat kattoon asti kohoavista liekkipatsaista. Ensimmäinen kynnys madaltui huomattavasti katsoessani edellistä Master Chef Australian tuotantokautta, jossa Gary yhdessä master class –jakossa teki munkkeja löysästä hiivataikinasta pudottamalla taikinapalleroita lusikalla kuumaan öljyyn. Ei siis vaivaamista ja leipomista! Sopii minulle. Toisen kynnyksen ylitin jo aikaisemmin uppopaistamalla riisipyöryköitä ilman tulipaloa.

Tuumasta toimeen siis. Taikina syntyi helposti – sekoittaen. Öljyn kuumentamiseen varustauduin paistomittarin ja kattilan kannen kanssa. Öljy kuumeni nopeasti ja pudotin ensimmäiset palleroiset kypsymään. Yksi pallero levisi lätyksi ja kaksi seuraavaa painuivat pohjaan. Mitä ihmettä!!!! Huomasin että mittarin asteikko oli säädetty Fahrenheit-asteikolle. Klik nappulasta ja kuumennus jatkui. Tämän jälkeen paistaminen sujuikin hyvin ja sain elämäni ensimmäiset munkit kypsiksi ja valmiiksi.

Kyllä, tästä tulee meillekin vappuperinne!



n. 16 kpl

2,2 dl maitoa
50 g voita
3 kananmunaa
0,5 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa

paistamiseen:
1-1,5 l rypsiöljyä

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi
2. Sulata voi ja kaada se maidon joukkoon. Riko joukkoon kananmunat ja mittaa sekaan sokeri. Vispaa sekaisin
3. Sekoita hiiva vehnäjauhojen sekaan kulhossa. Tee seokseen kuoppa ja kaada maitoseos sinne. Vispaa taikina tasaiseksi löysäksi taikinaksi. Jätä kohoamaan tunniksi
4. Kuumenna öljy 170-180 asteiseksi. Tarkkaile öljyn lämpöä ja säädä levyä tarvittavan pienelle
5. Pyöräytä kahden lusikan avulla taikinasta palleroita kuumaan öljyyn. Paista munkkeja välillä käännellen 3-4 minuutin ajan. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle
6. Pyörittele munkit lämpiminä sokerissa
7. Voit halutessasi pursottaa munkkien sisään hilloa tai vaniljakreemiä

Sokerikuorrutetut popcornit

Tänä vuonna saan viettää melkein koko vapun itseni kanssa - laadukkaassa seurassa siis. Vappuaaton ohjelmaan kuului pyykin pesua, punttitreeniä ja elokuva kotisohvalla. Vappuaaton illan menu sisälsi yhden omenasiiderin, yhden kylmän oluen ja pienen pussillisen juustonaksuja. Kävin ajoissa nukkumaan ja heräsin noin kymmenen tunnin kuluttua virkeänä ja levänneenä. Kävin juoksulenkillä, suihkussa ja nautin aamukahvin ja aamupalaleivät melkoisen laihan Karjalaisen parissa. Hiljaisuudessa.

Sitten alkoikin vappuhulinat! Pojat tulevat iltapäivällä takaisin kotiin ja aloinkin jo aamupäivästä valmistella myöhäisiltapäivän vappubrunssia. Mutta jos aamupalan ja lounaan sekoitus on brunssi niin mikä onkaan välipalan ja päivällisen sekoitus? Snack + dinner = snanner? Sninner? Snacker? Suomeksi välipallinen? Vällinen? Välinen? Ei kuulosta kovinkaan houkuttelevilta.

No, joka tapauksessa. Perinteisellä vappulinjalla mennään. Lihapullia ja nakkeja sekä osiin purettu perunasalaatti. Pojathan eivät syö salaattia, mutta voisin veikata että melkein kaikki salaatin osat maistuvat kun ne laittaa tarjolle eri astioihin. Eli keitettyjä perunoita ja kananmunia, fetajuustoa (+ vaihtoehtona minimozzarellapalleroita), kurkkua ja salaatinlehtiä. Itselleni lisäksi vielä oliiveja, punasipulia ja silliä. Jälkkäriksi syödään minimunkkeja (jotka ovat toistaiseksi vielä aineksina kaapissa ja hyvänä suunnitelmana päässä) sekä näitä makoisia popppareita (joiden ohjeen nappasin viimeisimmästä Kotivinkistä). Juomapuolena on äitille kuplivaa ja lapsille naapurinakan tuomaa simaa (kiitos vielä akalle – todennäköisesti sinäkin tätä luet!).

Hyvää vappua ihmiset!



125 g voita
2 rkl hunajaa (tai siirappia tai vaahterasiirappia)
1,75 dl (ruokokide)sokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
2 l popcorneja (1 pss mikropoppareita tai 1 dl maissinjyviä)

1. Mittaa kattilaan kaikki ainekset popcorneja lukuun ottamatta. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen viitisen minuuttia
2. Valmista popcornit pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kuorrute huolellisesti kuumien popcornien sekaan.
3. Levitä popcornit leivinpaperin päälle jäähtymään noin 10 minuutiksi. Murra pienemmiksi paloiksi tarjoilua varten