Pikainen mac’n’cheese

Arki-ilta ja pitäisi keksiä jotain syömistä. Jotain helppoa, nopeaa ja maukasta. Jotain joka valmistuu vaivatta ja niin nopsaan että ehtii vielä reippailemaan metsään ennen kuin uniaika yllättää. Murun kanssa tätä puhelimessa pähkäilimme tiedostaen sen, että molemmilla on alla raskas työpäivä ja kaunis kesäpäivä houkuttelee kirmailemaan pihalle harrastuksen parissa. Muru heitti sitten ajatuksen että onhan tuolla kaapissa makaronia jos ei muuta keksitä (jonkun verran avattuja makaronipusseja löytyi kaapin uumenista muuton yhteydessä). Jatkoin ajatusta että laitetaan sekaan vaan vähän voita niin sehän on ihan kelpo ateria. Sitten ajatus jatkui juustoon ja pekoniin ja todettiin että tässähän on tulossa pikaversio mac’n’cheesestä.

Mac’n’cheese on herkkua! Pastaa ja juustoa – ei vaan voi mennä vikaan. Useimmat ohjeet tuntuvat vaivalloisilta ja monivaiheisilta ja ovat sen vuoksi nimenomaan viikonloppuruokaa. Niihin täytyy raastaa useampaa juustolajia, keitellä kastikkeita ja haudutella vielä uunissa. Nyt oikaistiin kaikessa mahdollisessa. Vain yhtä juustoa, kastike otettiin pastakattilasta eikä uunia tarvittu lainkaan. Ruoka oli valmis käden käänteessä oli aivan mahtavan makuista!

Ratkaisevassa asemassa tässä muutaman aineksen ruuassa on tietenkin juusto. Kun juusto on hyvää, on ruokakin hyvää ja jos juusto on pahaa niin koko ruoka on pahaa. Juuston valintaan kannattaa siis kiinnittää huomiota. Cheddar on tällaiseen ruokaan mielestäni parasta ja cheddareissakin minulla on yksi vakiojuusto jota aina ostan. Osta tähän ruokaa juuri sitä juustoa mikä omaan suuhun maistuu! Gruyere, gouda, emmental – kaikki raastettavat juustot käyvät tähän oikein hyvin. Samoin tähän on helppo upottaa jääkaapista vaikkapa parmesaanin tai aurajuuston lopuskat.

Aikuisten kesken tehdessä laitettiin ruuan sekaan hienoksi pilkottua punasipulia antamaan vähän rapsakkuutta ja taittamaan ja piristämään hieman raskasta makumaailmaa. Punasipuli lisättiin pekonin sekaan pannulle paiston loppuvaiheessa ja jätettiin melko raa’aksi jotta kirpeys ja rakenne säilyisivät. Tein ruokaa myös lapsilleni kiireisenä perjantai-iltana ja silloin laitoin ruuan sekaan ruohosipulia.



2 annosta

n. 150 g kuivaa pastaa
1 pkt pekonia
1 valkosipulin kynsi
100 g cheddaria
suolaa
mustapippuria
ruoho-, puna- tai shalotsipulia

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Käytä vain vähän suolaa, koska keitinvettä käytetään ruokaan
2. Paloittele pekoni ja paista se pannulla kypsäksi. Valuta mahdollinen liika rasva pois pannulta
3. Kuori ja hienonna valkosipuli (ja puna- tai shalotsipuli) ja lisää pannulle pekonin sekaan. Kypsennä varovaisesti 1-2 minuuttia että valkosipuli ei pala. Nosta pannu levyltä odottamaan
4. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi
5. Kun pasta on kypsää, mittaa kattilasta noin 0,5 dl keitinvettä pannulle pekonin joukkoon. Nosta pannu takaisin lämpimälle levylle ja anna kuumentua. Valuta pasta ja kaada se pannulle
6. Lisää pannulle myös juustoraaste. Kuumenna sekoitellen kunnes juusto on sulanut ja ruoka on tasaista. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Lisää lopuksi joukkoon tuoretta ruohosipulia

Thai-jauhelihakastike

Erehdyin lupautumaan ruuanlaittovuoroon eräänä arki-iltana koska suorastaan himoitsin erästä tiettyä ruokalajia. Muistelin että syömme tuona iltana aikuisten kesken, mutta sitten kävikin ilmi että junioriväkeä on tuona päivänä myös syömässä (ja tiesinhän minä toki sen mutta en vain muistanut). Tämän tietyn ruuan haluan kuitenkin säästää aikuisten kesken nautiskeltavaksi, joten suunnitelma meni uusiksi. Yritin vielä luistaa lupauksestani ja siirtää ruokavuoron kyseisen juniorin isälle, mutta ei enää onnistunut, vaan hän totesi hyvin onnellisena että lupaus on vaan lunastettava.

Mietintämyssy takaisin päähän siis. Muistin tämän ohjeen odottavan uusintakierrosta koska kuva jäi ensimmäisellä kokkauskerralla ottamatta. Pöydässä istuva juniori on tulisten makujen ystävä, joten huoletta pystyy itämaisen keittiön makuja ruokaan ujuttamaan. Kookos on juniorin isän inhokki, jota tosin jo hyvällä menestyksellä olen ruuan seassa saanut menemään. Kookosmaito mielessä ja hyvin onnellinen hymy huulilla minäkin lupasin lupaukseni lunastaa!

Kuinkas sitten kävikään? Sekä isä että juniori söivät hyvällä ruokahalulla. Inkiväärin ja chilin sieltä tunnistivat mutta sitten ruuassa maistui kuulemma joku jota eivät tunnistaneet. Epäilin sen olevan kookos… ”Onko tässä muka kookosta?!”, tuli kuin yhdestä suusta. Joo, kyllä siinä on. Hyvää, eikö totta! (Ohje: Yhteishyvän ruoka 2/2016)



1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
400 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
2 rkl punaista currytahnaa
400 g kookosmaitoa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria (tai 2 tl kuivattua)

1. Kuori ja hienonna sipulit ja kuori ja raasta inkivääri
2. Paista jauheliha öljyssä pannulla ja lisää loppuvaiheessa sipulit ja inkivääri sekä currytahna. Kypsennä miedolla lämmöllä muutama minuutti kunnes sipulit ovat pehmeitä
3. Lisää kookosmaito, currytahna ja hunaja (sekä korianteri jos käytät kuivattua). Keittele miedolla hiljakseen vartin verran kunnes koostumus on sopivasti saostunut.
4. Mausta korianterilla ja tarjoa riisin tai nuudeleiden kera

Yrttiset perunaletut

Ensin tehdään arki-iltana mantelikuhaa. Käytetään hieman vähemmän kalaa kuin aiemmin, mutta tillipuntti on parasta käyttää kokonaan ja olisi ihan hölmöä jättää mantelilastupussin pohjalle vain hieman lastuja jäljelle odottamaan että ne jossain vaiheessa tulisi upotettua johonkin. Eli tehdään siis normaalikokoinen annos kuorrutetta. Kala on uunivuoassa, mössö päällä ja todetaan että kyllä, sitä jäi yli vaikka reilulla kädellä laitettiinkin. Päätetään maustaa perunamuusi tällä kertaa yli jääneellä manteli-tilli-parmesaaniseoksella – kanssakokkailijan pienestä epäilyksestä huolimatta.

Syödään kahteen pekkaan herkullinen ateria ja todetaan että muusia jäi yli. Koska ruokaa ei heitetä pois, muusi laitetaan rasiaan odottamaan jatkojalostusta. Kahden päivän kuluttua toisessa osoitteessa odottaa kaksi nälkäistä junioria ja kokki kuoppaa suunnitelmansa kuhapyttipannusta. Kipataan muusin jämät kulhoon ja sekoitetaan sen joukkoon kananmunaa ja paistetaan letuiksi. Kuhafileet pääsevät pannulle ihan semmoisenaan – vain voita, suolaa ja mustapippuria. Täydellinen paisto ja täydellinen viikonlopun avaus ruokapöydässä. Jopa lapsille maistui!

Huomataan, että lettuja jäi yli. Seuraavana päivänä äiti paistaa pannulla hieman sieniä, sipulia ja pekonia. Esikoinen syö mielellään ja kuopus saa lettujen kaveriksi pakastimesta kaivetun nakkipaketin jämän pannulla paistettuna. Letut syöty. Todetaan tyytyväisenä että hävikistä herkuksi!



perunamuusia (maustettu tillillä, parmesaanilla, hienonnetuilla mantelilastuilla ja oliiviöljyllä)
2-3 kananmunaa

Sekoita perunamuusin tähteen sekaan kananmunia sen verran että seoksesta tulee löysähkö taikina. Paista taikinasta lettuja pikkulettupannulla.

Grillattu yrttifeta

Ah! Kesä on täällä! Vaikka säät ei tänä kesänä ihan joka päivä olekaan vuodenaikaan sopivilta tuntuneet, niin silloin on varmasti kesä kun lukuvuosi on päätöksessään ja suvivirsi laulettu. Työt jatkuvat vielä ja kesälomaa saan odottaa kuukauden päivät. Mutta kesä on kesä vaikka töissäkin olisi käytävä.

Grillikausikaan ei kylmän toukokuun aikana ole vielä päässyt käyntiin. Grilli on putsattu ja kasattu ja kertaalleen lasten kanssa ollaan makkaraa, herkkusieniä, parsaa, nuggetteja ja pekonia paisteltu ja ihan pihalla syötykin. Se oli se yksi ainoa lämmin viikonloppu kun tuli rapsuteltua pihamaa puhtaaksi ja laiteltua viljelylaatikot valmiiksi kylvöjä ja taimia varten. Onneksi on makumuistoja viime kesältä ja suunnitelmia tälle kesälle.

Viime kesän uusi tuttavuus oli grillissä yrttien kanssa kuumennettu feta. Yrtit sai napsia tuoreena omalta pihalta ja maut pehmenivät ihanaksi grillin lämmössä folion sisällä. Grillissä fetan kaveriksi kypsyi sekalainen setti kasslerpihvejä, perusgrillimakkaraa ja grillichorizoa. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2016)



2-3 annosta

200 g fetaa
1 valkosipulin kynsi
2 timjamin oksaa
2 oreganon oksaa
2 rkl oliiviöljyä
0,25 tl mustapippuria

lisäksi:
foliota

1. Levitä kaksi reilun kokoista foliota työtasolle päällekkäin. Voitele öljyllä ja aseta fetajuusto folion keskelle
2. Kuori valkosipulin kynsi ja viipaloi se ohuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet fetan päälle ja rouhi päälle mustapippuria
3. Asettele juuston päälle yrttioksat ja kääri juusto tiiviiseen pakettiin
4. Grillaa epäsuoralla lämmöllä noin 20 minuuttia. Voit valmistaa juuston myös uunissa.

Kuhapyttäri

Kuha on lempparikalani ja näköjään taipuu moneksi! Nopsa arkiruokaherkku ei paljon esittelyä tai lurittelua kaipaa: kuha on kuha vaikka voissa paistaisi perunoiden kera. Tämän ruuan kokkaaja oli hieman epäileväinen testauksensa tuloksen suhteen, mutta lopputulos oli aivan loistava. Sipulia, perunaa ja kalaa pannulle, majoneesia valmiin ruuan niskaan ja siinäpä saa taas kroppa ja mieli ravintoa. Ehdottomasti parempaa kuin perinteinen makkarapyttäri!



perunoita
sipulia
öljyä
nokare voita
kuhafileetä
timjamia
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja paloittele perunat pieniksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuli pehmeäksi miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon perunat ja paistele ne miltei kypsiksi välillä sekoitellen
3. Leikkaa kuhafileet ruodottomiksi ja sitten pienemmiksi paloiksi. Kun perunat ovat melkein kypsät, lisää pannulle voita ja kalat ja timjamia. Jatka kypsentämistä muutama minuutti kunnes kala on kypsää, mutta varo paistamasta kalaa liian kuivaksi
4. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa majoneesin ja pehmeiksi keitettyjen kananmunien kera

Toffee-blondiet

Eräänä maanantai-iltana aloin – ehkä hieman kiukkuisena työpäivän jälkeen ja kotitöiden saartamana – leipoa töihin kahvileipävuoroa varten raparperi-vadelmapiirakkaa. Lapset kipaisivat ruoka-aikaan pihalta sisälle kun piirakka oli parhaillaan uunissa. Molemmat nuuhkuttelivat leipomuksen tuoksuja antaumuksella. Jouduin tipauttamaan muksut pilvilinnoista kertoen että tuohon piirakkaan ei koske kukaan ja että se on menossa töihin työkavereiden (toivottavasti) iloksi.

”Äiti, miks sie et enää ikinä leivo meille kotiin?!”

Huh! Pisto sydämeen kuopuksen osuvan kommentin kautta. Niin, miksi? Enpä ole itse moista huomannutkaan! Mutta monestihan (ei aina!) lapsen suusta kuulee totuuden ja jäin mietiskelemään asiaa. Tottahan se on! En leivo enää ikinä meille kotiin! Lapset ovat kasvaneet kanssani kodissa jossa on viikoittain leivottu ja saatu maistella kotitekoisia herkkuja. Nyt viime aikoina käsittämätön kiire on vallannut elämäni ja tuntuu että en pakollisten koti- ja työhommien jälkeen enää saa aikaiseksi mitään ”ylimääräistä” jos vaikka aikaa sattuisi jäämäänkin. Yhden aikuisen taloudessa kotitöihin ja kaikkien liikkuvien osien hallintaan saa kulumaan aikaa ja energiaa aivan uskomattoman paljon!

Miltei samalta istumalta kommentin (ja ruokailun ja keittiön siivoilun jälkeen) avasin ruokaohjelootani ja nappasin sieltä päällimmäisenä olevan leivontaohjeen. Se olikin aivan tuore Kaneli&sokeri-lehdestä saksittu simppeli mittaa-sekoita-kaadapellille-paista ohje, joka yksinkertaisuudessaan sopi hyvin viikonloppuun lasten kanssa. Sain kuopuksen vielä kaveriksi hommiin ja saatiin taikina pian uuniin.

Ettei kaikki nyt olisi sujunut aivan niin kuin pitää niin paiston kanssa oli hieman ongelmaa. Blondielevy ei oikein kohonnut vaan jäi todella tiiviiksi massaksi (mielestäni liian tiiviiksi vaikka kuohkeus ja ilmavuus ei todennäköisesti ollut tarkoituksenakaan tässä leivonnaisessa). Paistoaika oli uunilleni liian pitkä (laitan alla olevaan ohjeeseen uunilleni sopivaksi korjatun ajan) ja lopputulos oli mielestäni liian kuiva. Onnistuin myös ensimmäistä kertaa polttamaan valkosuklaan mikrossa (joo, vesihauteessa olisi parempi, mutta aina on onnistunut mikrossakin). Ja vielä kerta kiellon päälle: poltin vielä toisenkin erän suklaata – sen jonka olisi pitänyt nippanappa riittää pelastamaan tilanne.

Mutta nyt ei pääse lapsi sanomaan että en leivo enää ikinä kotiin!



350 g voita
3 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 munaa
7 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,75 tl suolaa
200 g kermakarkkeja (esim. Omar)

pinnalle:
100 g paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä
100 g valkosuklaata

1. Ota munat ja voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen leipomista
2. Vatkaa voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi kulhossa. Lisää joukkoon munat yksitellen voimakkaasti vatkaten
3. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin
4. Paloittele kermakarkit saksilla pieniksi paloiksi ja lisää ne kuiva-aineiden kanssa voi-sokerivaahtoon. Sekoita vain sen verran että taikinasta tulee tasaista
5. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle
6. Rouhi pähkinöitä pienemmiksi ja kaada rouhe taikinan päälle
7. Paista 175-asteisessa uunissa 25 minuuttia
8. Sulata suklaa ja valuta se raidoiksi jäähtyneen levyn päälle

Mantelikuha

Kuha on ollut harvinaista herkkua minun lautasellani, mutta menneenä talvena ja keväänä tuota herkkua on saanut syödä vähintään joka toinen viikko. Parhaimmillaan kuha on aina mielestäni ollut fileenä pannulla paistettuna ja suolalla ja mustapippurilla maustettuna. Nyt olen saanut syödä sydämeni kyllyydestä leivitettyä kuhaa aamiaisella, iltapalalla, fish and chipsinä ja yrttisen perunamuusin kera päivällisenä. Aivan mahtavaa!

Toinen minulle uusi tapa laittaa kuhaa on uunissa mantelisella kuorrutteella päällystettynä. Kaveriksi yrteillä maustettua perunamuusia ja pannulla paistettuja porkkanaviipaleita. Lasillinen kylmää puolikuivaa valkoviiniä kruunaa aterian. Mitäpä siihen muuta tarvitseekaan – hyvä seuralainen pöytään kaveriksi ja hetki on juhlaa arki-iltanakin.



2-4 kuhafileetä
n. 1 dl kermaa

kuorrute:
1 ruukku tuoretta tilliä
1,5 dl parmesaaniraastetta
1 pussi mantelilastuja
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa kuhafileet ruodottomiksi ja laita ne voideltuun uunivuokaan
2. Laita kuorrutteen ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi seokseksi. Levitä seos tasaiseksi kerrokseksi kalafileiden päälle
3. Kaada päälle kermaa
4. Kypsennä 225-asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia (paistoaika riippuu kalan määrästä) kunnes kuorrute saa hieman väriä

EDIT 25.3.2019
Teimme tätä ruokaa mökkeillessämme pohjoisessa. Tiesimme kyllä mökin varustelutason sinne mennessämme, mutta emme jostain syystä ottaneet huomioon, että tähän ruokaan tarvitsisi monitoimikonetta. Teimme kalan päällysteen sitten hieman rouheammalla otteella käyttäen saksia, veistä ja käsiä. Lopputulos oli ehdottomasti paremi kun kuorrutteessa oli selkeästi purutuntumaa!

Kvinoaa ja pinaattia

Jännä juttu miten sitä ei osaa lukea ruokaohjetta. Siis osaa tietenkin lukea sen, mitä kaupasta tarvitsee ostaa ja mitä aineksia ja välineitä täytyy varata esille kun ruokaa ryhtyy laittamaan. Ja tietenkin osaa lukea sen, mitä ruokaa laittaessa täytyy tehdä; pilkkoa ja kuullottaa ja sen semmoista. Mutta jostain kumman syystä minun on hyvin vaikea aineksia ja ohjetta lukiessa nähdä se, mitä ruoka loppujen lopuksi on. Montakohan erilaista kanapataa esimerkiksi olen tehnytkään ja todennut niiden kaikkien periaatteessa olevan ihan samaa tavaraa, mutta eri ohjeella tehtynä.

Nyt tein innoissani kvinoaa ja pinaattia. Hei, uudenlainen kasvisruokaohje johon voin käyttää kvinoaa jota laatikossa nököttää. Kuorin, paloittelin ja kuullotin ja siinä vaiheessa huomasin tekeväni risottoa kvinoasta. Hitsi. Ei tässä nyt mitään uutta ja hienoa ollutkaan, olenhan tehnyt risottoa ohrastakin. Melkoinen yllätyskyykky! Mutta se nyt ei tietysti ollut taaskaan yllätys että risotto on hyvää. Vaikka sitten kvinoasta tehtynä. (Ohje: Glorian 7/2015 ohjeen pohjalta)



2 annosta

pala purjon valkoista osaa
1 sipuli
1 rkl oliiviöljyä
1,5 dl kvinoaa
6 dl kasvislientä
0,5 dl parmesaaniraastetta
nokare voita
kourallinen tuoretta persiljaa
80 g babypinaatin lehtiä
mustapippuria myllystä

1. Halkaise ja huuhdo purjo ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy laakeassa kasarissa ja kuullota sipulit pehmeiksi miedolla lämmöllä
3. Lisää sekaan kvinoa ja jatka kuullottamista vielä pari minuuttia
4. Sekoitta joukkoon kasvisliemi vähissä erissä koko ajan sekoitellen. Kun kvinoa on kypsää, nosta kasari pois levyltä
5. Sekoita joukkoon parmesaani ja voi ja laita kansi hetkeksi päälle ja anna ruuan hautua
6. Huuhtele pinaatit ja poista tarvittaessa lehdistä kannat. Sekoita pinaatinlehden valmiin ruuan joukkoon ja mausta mustapippurilla

Broileria salmoriglio

Kesän parasta antia takapihalla ovat ehdottomasti tuoreet yrtit! Tässä kohtaa kevättä ajatus tuntuu vielä kaukaiselta. Pakastimesta rapsutellaan viimeisiä viime kesän rippeitä ruokien sekaan odotellessa uuden kauden alkua. Aurinko paistaa jo lupaavasti lämmittäen ja multakin alkaa viileän ja pitkän kevään jälkeen olla jo kutakuinkin sula. Kohta pääsee lapion varteen – kaivamaan ja kääntämään ja lannoittamaan. Ja sitten lopulta voi laittaa siemenet ja taimet maahan ja odottaa kasvun ihmettä. Vesi kielellä!

Oregano on runsaskasvuinen yrtti ja menestynyt takapihallani todella hyvin! Tuoreen oreganon maku on yllättävän voimakas ja useampaan kertaan sitä onkin tullut laitettua hieman liikaa kun on tottunut kuivatun yrtin miedompaan makuun. Tässä ruuassa oregano ja valkosipuli ovat pääosassa ja broileri toimii vain alustana mausteiden hienolle yhdistelmälle. Grillaa tai paista pannulla – se lienee makuasia. Tästä ruuasta tulee kesä mieleen! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2016)



600g broilerin minuuttipihvejä

marinadi:
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tuoretta hienonnettua oreganoa
4 rkl oliiviöljyä
0,5 tl mustapippuria

salmoriglio-kastike:
1 ruukku oreganoa
1 valkosipulin kynsi
1 sitruuna
0,75 dl oliiviöljyä
1 tl sormisuolaa
0,5 tl mustapippuria

1. Valmista marinadi: kuori ja hienonna valkosipulin kynsi. Mittaa oljy pieneen kulhoon ja sekoita siihen muut ainekset.
2. Kuivaa broilereiden pinta ja laita ne muovipussiin. Kaada marinadi joukkoon ja sulje pussi huolella. Laita jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai vaikka yön yli
3. Ota lihat lämpiämään ajoissa ennen kypsentämistä. Pyyhi marinadi pois ja grillaa pihvit kypsiksi. Jätä lepäämään
4. Valmista kastike: kuori valkosipulin kynsi. Pese sitruuna huolellisesti. Raasta valkosipuli ja sitruunan kuori kulhoon. Hienonna oregano ja sekoita kaikki kastikkeen ainekset sekaisin

Ajvar-kastike

Grillikausi on kaukana takana tai sitten se on ihan kohta täällä taas! Riippuu paljon katsantokannasta! Kun kevätaurinko paistaa lämpimästi ja pihalaatoitus alkaa paljastua sulavan lumen ja jään alta tuntuu grillikauden alku olevan jo hyvin lähellä. Pihahommiin tekisi jo mieli ryhtyä ja uusi pihakalusto olisi haaveissa – ja taitaapa haaveeksi vielä tulevalle kesälle jäädäkin. Pihakelejä odotellessa voi pläräillä jo reseptiarkistoa ja alkaa varautua tulevaan. Koska hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty!

Grillisuosikkini on ehdottomasti porsaan kasslerpihvi, joka on saanut kauniin ja napakan paistopinnan mutta pysynyt silti mehevänä ja pehmeänä rakenteeltaan. Rasvainen tuhti porsas kaipaa rinnalleen raikkautta ja makeutta kasviksista ja tämä paprikainen kastike osuu porsaan kaveriksi aivan täydellisesti! Ohje on otettu Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 4/2016 ja hieman muunneltuna toteutettu lautaselle ja suuhun.



n. 2dl

200 g punaista suippopaprikaa
200 g munakoisoa
4 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
chiliä maun mukaan

1. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Huuhtele munakoiso ja halkaise se pitkittäin ja pistele kuoreen haarukalla reikiä. Asettele kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle leikkuupinta alaspäin. Paahda 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Kuori valkosipulin kynnet ja lisää ne pellille. Jatka paahtamista vielä 10 minuuttia
2. Laita paahdetut kasvikset hetkeksi muovipussiin jäähtymään
3. Poista hieman jäähtyneistä paprikoista kuoret ja kaavi munakoison sisus lusikalla kulhoon. Soseuta kaikki paahdetut kasvikset sauvasekoittimella. Lisää öljyä sen verran että koostumuksesta tulee tahnamainen. Mausta sokerilla, suolalla, mustapippurilla ja chilillä
4. Tarjoa esimerkiksi porsaan pihvien ja lohkoperunoiden kera

Feta-papukeitto

Tomaattikeitto yksinkertaisuudessaan on herkkua! Tomaattikeitosta saa tosin helposti aikaan vetistä ja mautonta luirua joka ei ravitse kehoa saatikka mieltä. Sillä saa korkeintaan poltettua kielen tai kitalaen ja siirrettyä nälkää hieman eteenpäin.

Hyvä tomaattikeitto vaatii hieman aikaa ja paneutumista. Se kaipaa runsaasti maukasta tomaattia ja huolellista maustamista. Suola, sokeri, mustapippuri, valkosipuli ja yrtit kuuluvat erottamattomasti tomaattikeittokattilaan. Keittoa täytyy myös jaksaa keittää tarpeeksi kauan että ylimääräinen vesi kiehuu pois eikä lopputulos ole vetinen.

Kokeilin joku aika sitten hieman topakampaa tomaattikeiton ohjetta jossa keittoa suurustettiin vaalealla leivällä (itse tosin käytin vaalean leivän sijasta korppujauhoja). Tomaattien makuun haettiin lämmintä täyteläisyyttä paahtamalla ne ensin uunissa ja sipulit kuullotettiin makeiksi ennen keittoon laittamista. Keitto sai sekaan papuja ja paahteisen makeaa makua taitettiin lopulta fetajuustolla. Lopputulos oli täyteläinen ja täyttävä! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2016)



4 annosta

8 kypsää tomaattia
2 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl oliiviöljä
1 tl juustokuminaa
8 dl kasvislientä
1 dl korppujauhoja
2 tl hunajaa
0,5 tl mustapippuria
n. 300 g käyttövalmiita papuja
0,5 dl persiljasilppua
fetajuustoa

1. Halkaise tomaatit ja poista niistä kannat. Asettele tomaatit uunipellille leivinpaperin päälle leikkuupinta alaspäin. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Paahda tomaatteja 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Nosta pois ja jätä hetkeksi jäähtymään
2. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi oliiviöljyssä kattilassa. Lisää kuullotuksen loppuvaiheessa juustokumina
3. Nypi tomaattien kuoret pois ja lisää ne sekä kasvisliemi, korppujauhot, hunaja ja mustapippuri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi
4. Valuta pavut ja lisää ne ja persilja kattilaan. Kuumenna ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja hunajaa
5. Murustele annosten päälle fetajuustoa

Mustikka-kookoskääretorttu

Kookos. Ex-inhokki ja nykyinen herkku! Muistan miten ällöttäviä kookoshiutaleet lapsena olivat. Ei niinkään maku, vaan se tuntuma, minkä nuo hippuset suuhun saivat aikaan. Ällöä! Meni kauan aikaa kunnes itse aloin käyttää kookosta missään muodossa, mutta pikkuhiljaa varsinkin kookosmaito on vakiinnuttanut paikkansa keittiössäni. Lähinnä käytän kookosta itämaisissa voimakkaan mausteisissa kastikkeissa pehmentämään makumaailmaa, mutta taipuu kookosmaito myös makeaan leivontaan.

Tällä kertaa kookos pääsi mustikan kaveriksi kääretorttuun. Kääretorttu on aina ollut murheenkryyni. Periaatteessahan sen pitäisi olla helppo ja nopea leivonnainen, mutta kokemukseni on että ei kohoa tai repeilee tai on kova tai palaa pinnalta. Nyt kääretorttulevy onnistui täydellisesti sekä koostumukseltaan että kypsyydeltään ja kaiken lisäksi se kääriytyikin vielä kauniisti!

Täytteen kanssa oli tällä kertaa hieman ongelmia. Tuorejuusto jäi melko tönköksi ja ohensinkin sitä hieman maidolla. Laitoin mustikat täytteeseen liian kohmeisina ja liivate hyytyi nopsaan. Täytteen lopputulos oli kokkareinen ja se oli vaikea levittää torttulevyn päälle. Lopputulos oli kuitenkin hyvän makuinen ja torttu leikkautui kauniisti täyteongelmasta huolimatta. En siis tiedä tekisinkö jotain toisin seuraavalla kerralla vai vetäisinkö tutulla tyylillä. Mutta se on varmaa, että tämä on THE kääretorttupohjan ohje minulle. (Ohje: Yhteishyvän ruokalehti 4/2016)



5 kananmunaa
1,5 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja
4 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

pinnalle:
0,5 dl kookoshiutaleita

täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 dl pakastemustikoita
1 dl sokeria
2 dl kookoshiutaleita
1 liivatelehti
pikkutilkka vettä

1. Vaahdota munat ja sokeri
2. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne vaahtoon. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 225-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia
3. Kumoa pohja puhtaalle leivinpaperille ja irrota uunissa ollut paperi irti.
4. Leikkaa vielä yksi leivinpaperi ja ripottele siihen kookoshiutaleita. Kumoa kypsä kääretorttulevy kookoshiutaleiden päälle. Painele kevyesti jotta hiutaleet tarttuvat pohjaan kiinni. Peitä liinalla ja jätä jäähtymään hetkeksi
5. Laita liivate likoamaan kylmään veteen
6. Notkista tuorejuusto ja sekoita sen joukkoon mustikat, sokeri ja kookoshiutaleet
7. Kuumenna vesitilkka kiehuvaksi ja liuota liivate siihen. Sekoita liivateseos täytteeseen ja levitä täyte kääretorttulevyn päälle. Rullaa torttu ja nosta kylmään pariksi tunniksi ennen tarjoamista

Puolukka-kookosmuffinssit

Töissä käydään kahvilla. Melkeinpä päivittäin. Aamukahvi juodaan työn ohessa, mutta päivällä kokoonnutaan kahvihuoneeseen – jokainen oman työvuoron ja –rytmin mukaan. Joskus on päiviä että ei ehdi kuin käydä kupposen kahvia töiden ääreen, mutta yleensä aikaa on istahtaa hetkeksi ja huokaista hieman ja rupatella työkavereiden kanssa. Vaikka pelkkä kuppi kuumaakin on jo rentouttavaa, niin tokihan kahvileipä aina maistuu.

Työporukassamme pyörii kahvileipävuorot kahvileipähenkisten kesken ja omalle kohdalle vuoro osuu kaksi kertaa vuodessa. Toki kahvileipää voi viedä useamminkin ja monesti merkkipäiviä tai lomareissulta paluuta fiilistellään kahvileivän äärellä. Töihin vietävässä kahvileivässä on sovittu huomioitavan yleisimmät allergiat – eli laktoosi, pähkinä ja omena.

Tällä kertaa leivoin töihin kookoksella ja puolukalla säväytettyjä muffinsseja. Paisto ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Silikonivuoat pitivät taikinan hyvin paikallaan mutta paperiset antoivat periksi ja niistä tuli sitten maisteluerä. Arvasin noin käyvän vuokia täyttäessäni, mutta jostain syystä annoin mennä vaan. Toivottavasti oli viimeinen kerta – tää on niin nähty ja koettu! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 1/2013)



12 kpl

400 ml kookosmaitoa
100 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl puolukoita

1. Sulata voi ja jätä se odottamaan. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Jos käytät silikonisia muffinssivuokia, voitele ne öljyllä
2. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinssivuokiin
3. Paista noin 15 minuuttia

Parhaat valkosipuliperunat

Ystävän isä on kalamies. Ja nyt sitä kuhaa taitaa verkolla nousta sitten ihan urakalla. Itse olen tottunut paistamaan kuhan ihan vaan pannulla kokonaisina fileinä väljässä voissa ja maustamaan suolalla ja mustapippurilla. Nyt opin uuden tavan valmistaa tätä herkullista kalaa. Fileet leikataan ensin pienemmiksi ruodottomiksi paloiksi. Lautasella sekoitetaan grahamjauhoja, suolaa ja timjamia. Kalapalat käännellään jauhoseoksessa ja paistetaan miedolla lämmöllä voissa. Lopputulos on ikään kuin kuhafileenugetti joita ensimmäisellä maistelukerralla sain syödä lämpimänä ruisleivän päällä. Ihan sama mitä syödään, kuha on aamupalaa!

Viikonloppuna kuha pääsi samalla tavalla valmistettuna näiden ihanien valkosipuliperunoiden kaveriksi! Tässä on makua (lue: valkosipulia) käytetty aivan ujostelematta ja maku säilyy suussa helposti seuraavaan aamuun saakka. Petollista ruokaa, koska ”jos ottaisin yhden vielä”… Ja peliltä aterian jälkeen napsittuna nämä makoisat perunanpuolikkaat ovat luonnollisestikin parhaan makuisia!



8 pienehköä puikulaperunaa
n. 1,5 tl aromisuolaa (tai paprikajauhetta + suolaa)
1,5 valkosipulia
2-3 rkl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
mustapippuria
suolaa

1. Pese perunat huolellisesti ja leikkaa ne puoliksi niin että leikkuupintaa jää mahdollisimman suuri ala. Kippaa perunalohkot kulhoon ja ripottele joukkoon aromisuola (tai muut valitsemasi mausteet). Sekoittele kunnes mausteet ovat tarttuneet perunoihin tasaisesti. Levitä perunanpuolikkaat uunipellille leivinpaperin päälle
2. Irrottele valkosipuleista kynnet ja kuori ne. Raasta tai purista kynnet hienoiksi pieneen kulhoon. Sekoita joukkoon öljy ja hunaja ja mausta seos suolalla ja mustapippurilla
3. Levitä valkosipulitahna perunoiden päälle ja kypsennä perunoita 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä

Nutellakaakao

Esikoinen kaiveli ennen joulua instagrammista ohjeen herkullisen kuuloiseen Nutella-kaakaoon (Nutella tuttu, insta ei). Nutella on lasteni herkkua joten joulun kunniaksi päätin taas pitkästä aikaa ostaa purkillisen tätä ällömakeaa. Joululomalla katsottiin useampana iltana Harry Pottereita ja eräänä iltana leffan ääressä nautiskeltiin sitten kaakaosta. Allekirjoittaneella oli pikkuluraus minttua vielä mausteena. Hirveen hyvää ja kevyttä…



1 annos

2 dl maitoa
4 palaa suklaata
1 rkl nutellaa
minivaahtokarkkeja
kermavaahtoa
suklaarouhetta

1. Kuumenna maito mikrossa tai kattilassa. Lisää joukkoon suklaa ja nutella ja sekoita kunnes seos on tasaista. Kaada mukiin. Terästä halutessasi mintulla.
2. Laita maidon päälle vaahtokarkkeja, niiden päälle kermavaahtoa ja pinnalle suklaarouhetta

Aurajuustoinen kukkakaalikeitto

Aurajuusto on hyvää. Paitsi jos sitä on liikaa ja kaikki maistuu vaan Auralle. Silloin se ei vaan toimi. Tästä syystä epäilyksen pieni kuiskaus kuului korvani juuresta kun ystäväni ehdotti sunnuntairuuaksi aurajuustokeittoa. Tarkempi tarkastelu paljasti että kyseessä on perunapohjainen kermalla höystetty sosekeitto, jota me kevensimme vielä kukkakaalilla. Aurajuustoa laitoimme keittoon ehkä hieman turhan varovaisesti, himppusen enemmänkin olisi vielä varmasti ollut ihan hyvää. Hieman raikkautta keitosta jäi vielä puuttumaan ja mietimmekin että purjo saattaisi tuoda kaivatun lisäsäväyksen tämän sopan pehmeään makumaailmaan.

Koska kyseessä on pehmeä ja sileä keitto, kaipaa se pinnalleen hieman jotain rouskuvaa. Päädyimme rapeaksi paistettuun pekoniin, mutta esimerkiksi valkosipuliset ruiscrutongit olisivat olleet tälle sopalle aivan mahtava kaveri. Jääkaapissa nökötti juustoraastepussi ja se pääsi vielä maustamaan keittoa hieman lisää. Yksinkertaisesti herkullinen talvipäivän keitto!



3-4 annosta

1 pieni kukkakaali
3 perunaa
vettä
kasvisliemikuutio
1/3 pala Aurajuustoa
1 dl kermaa
suolaa

lisäksi:
1 pkt pekonia
mustapippuria
juustoraastetta

1. Poista kukkakaalista lehdet ja paloittele kaali pieniksi paloiksi
2. Kuori perunat ja paloittele ne
3. Laita kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran että kasvikset peittyvät juuri ja juuri. Lisää kattilaan kasvisliemikuutio ja keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Nosta kattila pois levyltä ja soseuta kasvikset sauvasekoittimella
4. Murustele Aurajuusto keiton sekaan ja soseuta tasaiseksi
5. Lisää kattilaan kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Jätä hautumaan miedolle lämmölle
6. Paloittele pekoniviipaleet ja paista ne rapeiksi pannulla. Valuta ylimääräinen rasva pois ja mausta pekonit mustapippurilla
7. Tarjoa valmis keitto kuumana pekonin ja juustoraasteen kera

Chorizo-kukkakaalipaistos

Onhan siitä jo aikaa kun kotimainen kukkakaali oli parhaimmillaan! Se oli silloin kun olo oli vielä levännyt ja virkistynyt kesäloman jälkeen ja töissä ja kotona jaksoi touhuta. Nyt takana on pitkä syksy eikä virkeydestä ole tietoakaan. Ulkona on lunta ja kylmä tuuli puhaltaa luihin ja ytimiin asti. Syksy ja alkutalvi on ollut yhtä suurta selviytymistaistelua eikä keittiöstä ole juurikaan kajahtelua kuulunut. Kuva-arkisto pullistelee tavaraa, joka vain odottaa päästä kirjatuksi muistiin ja jaetuksi muillekin.

Arkistoista kaivelin nyt tämän alkusyksyn tuotoksen joka ansaitsee päästä ruokalistalle piakkoin uudelleen – vaikka kotimaista kukkakaalia ei tuoreena tässä vaiheessa vuotta enää saakaan. Tässä ruuassa kohtasivat kukkakaalin lempeä pehmeys, mausteisen chorizon lämmin polte ja paprikajauheen savuinen aromi. Ihana nopea vähähiilarinen ruoka joka täyttää ja lämmittää ja jälleen kerran ruokki sekä ruumiin että sielun. (Ohje: Kotivinkki 11/2013, hieman muunneltuna)



1 kg kukkakaalia
100 g tuoretta pinaattia
200-300 g chorizoa
1 pieni purjo
(oliiviöljyä)
1 tl currya
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
50 g rucolaa

1. Paloittele kukkakaali kukinnoiksi ja keitä se suolalla maustetussa vedessä kypsäksi mutta napakaksi
2. Irrota pinaatin lehdistä varret ja huuhdo ne hyvin, huuhdo myös rucola
3. Viipaloi chorizo ja paahda kuivalla pannulla. Jos käytät raakamakkaraa, paista se ensin kypsäksi ja viipaloi vasta sen jälkeen
4. Lisää makkaroiden joukkoon purjo, curry ja paprikajauhe. Lisää pannulle öljyä tarvittaessa. Kuullota hetki
5. Lisää kukkakaali ja pinaatti ja kääntele paistosta pari minuuttia
6. Mausta balsamiviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla
7. Sekoita joukkoon lopuksi rucola

Kaalilaatikko thaityyliin

Kaalilaatikko ja kaalikeitto ovat ruokia joita joskus vaan tekee mieli syödä. Ne eivät tule ensimmäisenä mieleen jos alkaa miettiä suosikkiruokia, mutta erityisesti alkusyksystä ihanat makeat varhaiskaalit ovat toivelistalla. Talvellakin kaalista saa ihanaa herkkua pitkään ja hartaasti matalassa lämmössä hauduttelemalla.

Äidin kaalilaatikko on parasta kaalilaatikkoa mitä olen syönyt. Monesti olen kaalilaatikkoa tehnyt mutta ei se ikinä ole ollut samanlaista kuin äidin tekemä. Ja kyllä, olen kysynyt neuvoa ja ohjetta, mutta näppituntumalla ja kokemuksen rintaäänellä kun kokkaa niin on vaikea toista neuvoa. Oma kaalilaatikkoni on irtonaista kun taas äidin tekemä on pehmeää ja mössömäistä ja makeaa.

Syksy on kääntynyt talveksi ja ihana valkea on peittänyt maan. Lumitöiden tekemisen makuun on päästy, samoin kuin auton harjaamiseen ja jäätyneisiin ikkunoihin ja lukkoihin. Viikonlopun alkajaisiksi lyhyen työvuoron jälkeen siivoilin reippaalla otteella kodin viikonloppukuntoon ja kävin talvisella kävelylenkillä verryttelemässä salitreenin jälkeisiä jumeja lihaksista. Lenkin jälkeen sauna lämpiämään ja kaalilaatikko uuniin muhimaan seuraavaa päivää varten. Ja eipä ollutkaan tällä kertaa aivan tavallinen kaalilaatikko, vaan pehmeän kipakoilla thaimauilla maustettu versio tutusta kotoisesta ruuasta. Tästä satsista jäi pakastimeenkin laitettavaa. Ohjeen olen ottanut talteen Maku-lehden numerosta 6/2014.



0,75 dl jasmiiniriisiä
800 g valkokaalia
1 iso sipuli
rypsiöljyä
2 porkkanaa
300 g broilerin suikaleita
2 valkosipulin kynttä
chiliä maun mukaan
2 rkl tuoretta inkivääriraastetta
1,5 dl vettä
3 dl kookosmaitoa
3 rkl kanafondia
2 rkl soijakastiketta
2 rkl (inkivääri)siirappia
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

1. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan
2. Hienonna kaali ja kuori ja hienonna sipuli. Kuullota ne parissa erässä ja laita voideltuun uunivuokaan. Lisää vuokaan myös riisi
3. Kuori ja paloittele porkkanat ja lisää ne vuokaan
4. Paista broilerin suikaleet pannulla. Kuori ja hienonna valkosipuli. Lisää valkosipuli, inkivääriraaste ja chili broilerien sekaan paistamisen loppuvaiheilla. Kaada broileriseos vuokaan ja sekoita ainekset hyvin
5. Valmista liemi: sekoita vesi, kookosmaito, kanafondi, soijakastike ja siirappi kulhossa sekaisin. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada seos vuokaan
6. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Peitä vuoka leivinpaperilla kun pinta on saanut tarpeeksi väriä. Anna ruuan vetäytyä folion alla ennen tarjoamista.

Granaattiomenacoucous

Kaapit ja laatikot pullistelevat jämälaatikoista ja –pussukoista, joiden pohjalta löytyy ehkä parhaat päivänsä nähneitä, mutta silti käyttökelpoisia aineksia. Ja koska hävikin minimointi on yksi periaatteeni keittiössä, yritän käyttää kaiken mahdollisimman tarkasti hyödyksi. Tällä hetkellä työn alla on kuiva-ainelaatikko ja sen uumenista löytyvät tarvikkeet.

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui couscous ja mantelilastut. Ruokalaji sopi hetkeen myös siksi, että taannoisesta raitajuuri-fetapastasta oli jäänyt vajaa fetapala jääkaappiin. Hävikistä herkuksi siis. Granaattiomena kuuluu myös tämän hetken satokausitarjontaan ja lähiässän heviosastolla oli iso laari kauniita granaattiomenia. Ja ainakin se, jonka kotiini kannoin, oli myös todella mehukas! Rapatessa todellakin roiskui kun napsuttelin siemeniä kuoresta irti.

Tein tämän ruuan ennakkoon lämmitettäväksi työpäivän jälkeen, joten lisäsin fetajuuston annokseen lämmittämisen jälkeen. Herkullista ja tukevaa kasvisruokaa arkeen. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 2/2015)



4 annosta

3 dl coucousia
6 dl kasvislientä
1 pieni punasipuli
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
0,5 tl kuivattua chiliä
1 appelsiini
1 dl oliiviöljyä
1 dl hienonnettuja yrttejä (laitoin persiljaa ja rakuunaa)
1 granaattiomenan siemenet
1 dl mantelilastuja
200 g fetaa (käytin vähemmän)

1. Kuumenna kasvisliemi kattilassa kiehuvaksi. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon couscousryynit. Laita kansi päälle ja jätä vetäytymään
2. Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Laita renkaat kulhoon ja sekoita joukkoon sitruunamehu, suola, mustapippuri ja chili
3. Pese appelsiini huolella. Raasta kuoren oranssi osa ja purista mehu. Lisää ainekset sipulin joukkoon. Mittaa kulhoon myös öljy.
4. Lisää hienonnetut yrtit
5. Halkaise granaattiomena ja irrota siitä siemenet kopsuttelemalla kauhalla kuoren ulkopintaa. Sekoita siemenet ja mantelilastut sipulikulhoon
6. Sekoita kulhoon lopuksi couscous ja aivan viimeisenä murusteltu feta

Raitajuuri-fetapasta

Edellinen postaus Elokuussa! Näköjään on tullut pidettyä aivan luvattoman pitkä tauko blogimaailmasta. Takana ovat kesän grillailut muistoina kovalevyllä ja makumuistoina mielessä ja pitkän ja raskaan syksyn arkiset pikakokkailut, joista ei dokumentoitavaa ole juurikaan jäänyt. Syöty toki on, mutta mihinkään uuteen ja ihmeelliseen ei aika eikä energia vain ole riittänyt.

Nyt kokkailukärpästä on herätelty muun muassa ihanan Cebicin pitämällä kokkailukurssilla, jossa valmistimme porukalla suuren kattauksen pieniä herkkupaloja, joita pääsimme tietysti myös maistelemaan yhdessä. Olen myös poksauttanut ruokaohjelaatikkoni ja selaillut sitä läpi etsien inspiraatiota ja innostusta keittiöpuuhiin. Viimeisimpänä voimanponnistuksena vielä kameran muistikortin tyhjentäminen ja julkaisukelpoisten kuvien siirtäminen talteen. Tuumasta toimeen siis. Tästä se taas toivottavasti lähtee!

Kasvisvoittoinen ruoka on koko ajan enemmän vallalla keittiössäni – erityisesti silloin kun valmistan ruokaa vain itselleni. Nyhtökauraa en ole vielä käsiini onnistunut saamaan, mutta härkistä ja kuivaa härkäpapurouhetta olen jo päässyt testaamaan ja oikein näppäriltä proteiinin lähteiltä vaikuttivat ensikokemusten perusteella! Mifu ja tofu ja nyhtis seuraavaksi sitten ohjelmistoon. Vaalea liha ja erityisesti kala kuuluvat ruokavalioon normaalisti, mutta punaisen lihan käyttö vähenee jatkuvasti. Mitään periaatteellista päätöstä en punaisen lihan syömisen tai syömättömyyden suhteen ole tehnyt, mutta ihmetyksekseni punaista ei vaan tee enää mieli niin paljoa. Töissä olenkin jo tilannut itselleni ruuat ilman punaista lihaa.

Syksy ja talvi ovat kotimaisten juuresten kulta-aikaa ja nyt jos koskaan niitä täytyy suosia. Löysin punajuuri-fetapastan ohjeen Maku-lehden numerosta 6/2016 ja se taipui käsissäni taas omanlaisekseen. Ruokaostoksilla käydessäni huomasin, että raitajuuret oli nostettu satokausilaariin esille ja päätin tehdä tämän ruuan niistä. Raitajuuren ja punajuuren maku on hyvin lähellä toisiaan raitajuuren ollessa ehkä hieman miedompi ja mukavampi käsitellä kun punaista väriä ei tarvitse varoa. Fetaa ruuassa olisi voinut olla enemmänkin, kokonaisuus oli yllättävän makea. Mutta herkullinen sesongin ruoka!



2 annosta

6 kerää fettuccinea
400 g raitajuuria (tai punajuuria)
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
3 rkl auringonkukansiemeniä
2 rkl tuoretta timjamia
100 g fetajuustoa

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja lohko raitajuuret ja levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljy ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda raitajuuria 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia
2. Keitä raitajuurien paahtuessa pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja jätä odottamaan
3. Valmista kastike sekoittamalla voimakkaasti kaikki ainekset sekaisin
4. Murustele kypsien raitajuurien sekaan fetajuusto ja ripottele joukkoon myös timjami
5. Kokoa lautaselle ensin pastaa ja sitten raitajuuri-fetaseosta. Ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja viimeistele annokset kastikkeella

Granola

Rouskuvaa, paahteista, siemeniä, pähkinöitä, hiutaleita. Kuulostaa hienolta ja terveelliseltä! Mutta jotain tuttua tässä nyt on, aivan kuin olisin törmännyt ilmiöön jo joskus kauan aikaa sitten. Ihan kuin olisin tätä syönyt jo hoidossa ollessani ja kouluikäisenä kotona. Silloin maidon kanssa. Mutta silloin sen nimi ei ollut granola, vaan mysli. Ja se kirjoitettiin hienosti saksalaisella y:llä. Müsli. Tai niin kuin ite sen pienenä luin: miisuli.

Tänä päivänä kaikki pitää tehdä itse. Että tietää mitä suuhunsa laittaa ja ennen kaikkea että kukaan teollinen tyyppi ei päätä sitä mitä kukin suuhunsa laittaa. Valinnan vapautta sitä olla pitää ja tietenkin lisäaineettomuutta. Siksi granola on nyt niin sanotusti pop. Ja onhan se ollut jo pitkään, mutta koska minä en koskaan kulje trendien aallonharjalla vaan pikemminkin laskuveden mukana niin nyt olen minäkin sitten tämän ”uutuuden” kokeillut ja hyväksi havainnut.

Ajatus lähti siitä kun löysin soijajogurtin iltapalapöytääni. Sitä en enää muista miksi valitsin soijajogurtin tavallisen maitopohjaisen sijaan – olisikohan siinä kalori-hiilari-proteiinikokonaisuus ollut jollain tapaa suotuisa. Jogurtin kanssa söin marjoja ja kaipasin siihen kaveriksi jotain rousketta. Samoihin aikoihin ostin useammanlaisia siemeniä tehdäkseni siemennäkkäriä ja ikään kuin samaan hengenvetoon tein tämän granolan.

Ja hyväähän siitä tuli! Koska halusin välttää turhia kaloreita, laitoin granolaan vain hieman öljyä ja makeudeksi joululahjaksi saamaani inkiväärisiirappia. Marjojen makeus ja jogurtin pehmeys riittivät hyvin muodostamaan kivan kokonaisuuden iltapalalle. Ohjeen otin Kotivinkistä 5/2016 hieman tosin muokaten. Muokkaaminen onkin helppoa ja lisää makua saa erilaisista pähkinöistä tai kuivatuista marjoista ja hedelmistä.



7 dl hiutaleita (kaura-, speltti-, tattari- yms.)
3 dl siemeniä (auringonkukan-, kurpitsan-, pellavan yms.)
1 dl kookoshiutaleita tai –lastuja
1 dl rouhittuja pähkinöitä tai manteleita
ripaus suolaa
(kanelia ja kardemummaa)
1-2 dl omenamehua
n. 3 rkl oliiviöljyä
n. 3 rkl siirappia tai hunajaa

Sekoita kuivat ainekset ja omenamehu kulhossa tasaiseksi ja levitä ohueksi kerrokseksi uunipellille. Lorauta päälle oliiviöljy ja siirappi. Paahda 175-asteisessa uunissa 15-30 minuuttia välillä sekoitellen kunnes seos saa hieman väriä ja alkaa tuoksua paahteiselta. Jäähdytä ja säilytä tiiviissä purkissa.

Mansikkavispipuuro

Vispipuuro on viimeisen päälle perinteitä kunnioittava ruokalaji. Lapsena sitä syötiin usein ja se oli vahvaa, tiivistä ja hyvin puolukkaista ja vaati kaverikseen hampaissa rapsuvan kerroksen sokeria ja paljon kylmää maitoa. (Lopetin maidon juomisen aivan pienenä kun en siitä tykännyt, mutta puolukkapuuroon, muroihin ja weetabixeihin lapsena maitoa silti laitoin. Ihan vaan tällainen off topic –huomio tähän väliin)

Vispipuuroa olen perinteitä kunnioittaen lapsilleni tehnyt aivan pienestä pitäen ja hyvin se heille maistuukin! Vahva puolukan hapan maku ei kuitenkaan uppoa, joten aika laimeaan liemeen puuron tätä nykyä keitän. Nyt Kotivinkissä (5/2016) huomasin mansikkaisen vispipuuron ohjeen ja pitihän sitä tietenkin kokeilla.

Tästä puurosta oli happamuus kaukana!! Puuro oli todella makeaa ja ensimmäinen ajatus oli että söisin vaahtokarkkipuuroa. Tuossa alla olevassa ohjeessa sokerin määrää on vähennetty alkuperäisestä. Meillä vispipuuroa on syöty aamu- ja iltapalana, mutta tämä versio en selvästikin enemmän jälkiruokatyyppinen herkku joka kruunaa kyllä hienosti kotoisen mutta juhlavan aterian.



7 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
5 dl mansikoita
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
vaniljaa (tankoa, rouhetta, uutetta, -sokeria)
2 dl vispikermaa

1. Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi
2. Vispilöi sekaan mannasuurimot, mansikat, sokeri, suola ja vanilja
3. Keitä hiljalleen välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Jäähdytä kylmäksi
4. Vatkaa vispikerma kuohkeaksi ja vatkaa myös puuro vatkaimella ilmavaksi
5. Kääntele kermavaahto varovaisesti puuron joukkoon

Nutellabanaanit

Kesä on allekirjoittaneen synttärijuhlien aikaa! Lapsena synttäreille saatiin aina juuri ja juuri kesän ensimmäiset mansikat kakun päälle. Tänäkin vuonna kakku oli suunnitelmissa, mutta toisin kävi. Vietimme juhannusta mökkeilyn merkeissä. Ajelin pari ihanaa pyörälenkkiä nauttien lämpimästä kesäsäästä ja luonnosta. Sunnuntaiaamuna penkiltä noustessani selkää vihlaisi ja tiesin jo mitä tuleman pitää. Noidannuoli veti liikkumisen työlääksi ja selän särkyiseksi yllättävän pitkäksi aikaa.

Synttärikakku jäi siis tekemättä, mutta helppoa herkuttelua kuitenkin oli luvassa. Grillailtiin takapihalla makkara-halloumi-paprikavartaita ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Lisukkeena oli uusia perunoita ja salaattia. Ruokailun ajaksi laitoin grilliin banaanit kypsymään jälkiruuaksi. Ohjeen nappasin viimeisimmästä Maku-lehdestä. Itse en banaanista tykkää, mutta muille nämä imellykset maistuivat. Minä söin tyytyväisenä jäätelöä ja siemailin jääkylmää kuohuviiniä. Sitten olikin aika jo mennä taas vaakatasoon selkää lepuuttamaan.



banaaneja
nutellaa
(suola)pähkinöitä

1. Leikkaa banaanien kuoresta kapea suikale päältä pois ja koverra banaania hieman
2. Täytä syvennys nutellalla
3. Rouhi pähkinät ja ripottele rouhe nutellan päälle
4. Kääri banaanit folioon ja grillaa pehmeiksi ja lämpimiksi. Lisänä voi tarjota vielä vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta

Parsa-mozzarellasalaatti

Tein taannoin parsaleipiä – yksikseni kotona vappua viettäessäni. Aineksia jäi yli ja jostain idean nähneenä tein rääppeistä seuraavana päivänä salaatin. Tässä ei nyt olekaan mitään uutta ja ihmeellistä – leipien ainekset koottiin salaattipohjan päälle. Jos leipäelementin tähän vielä haluaa, niin vaaleasta leivästä voisi paistaa krutonkeja salaatin päälle (tai laittaa salaatinlehtiä noiden leipien päälle). Sama ruoka eri muotoisena – hyvää kummallakin tavalla!



salaattia maun mukaan
vihreää parsaa
prosciuttoa
mozzarellaa

yrttiöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
0,25 dl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl sitruunankuoriraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsoista puumainen tyviosa. Kuori paksut parsat, ohuet voi käyttää kuorimatta. Huuhtaise parsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda parsoja 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes ne ovat hieman pehmeitä
2. Valmista parsojen kypsyessä yrttiöljy: mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen mittakannuun ja surauta tasaiseksi seokseksi
3. Huuhtele ja revi salaatti tarjoiluastiaan. Levitä salaatin päälle parsapalat.
4. Revi mozzarella paloiksi ja pienennä myös ilmakuivatut kinkkusiivut repimällä. Asettele mozzarellat ja kinkut salaatin päälle.
5. Valuta lopuksi salaatin päälle yrttiöljyä

Sitruunapolentaa, pekonia ja sieniä

Tein tällaista sitruunapolentaa jo aikaa sitten – muistaakseni talven paukkupakkasilla. Löysin ohjeen Henri Alenin keittokirjasta ja nautiskelin yllättävän hienosta sitruunan ja parmesaanin maustamasta puurosta uunissa haudutellun broilerinkoipipadan kanssa.

Nyt vietin ensimmäisen kesälomapätkän viimeisiä päiviä yksikseni kotona. Sääennuste lupasi tuulta, sadetta ja ukkosta ja sitä todellakin oli tarjolla! Eli olin pakotettu viihtymään sisätiloissa. Muutama pakollinen kropanlepuutuspäivä tekikin kieltämättä hyvää viikon touhuamisen jälkeen.

Yksin kotona oleminen tarkoittaa vapaita käsiä keittiössä! Ostoskori kaupassa sisälsi juustoja, kasviksia, graavilohta, pekonia, avokadoja ja ilmakuivattua kinkkua. Kaikkea sitä mitä on aivan turha laittaa tarjolle silloin kuin muu väki on kotona. Oli siis aika herkutella!

Mieleni on tehnyt sieniä jo jonkun aikaa, mutta sopivaa saumaa ei ole sattunut. Mutta nyt oli sienten aika. Kuivattujen tattien parhaat kaverit ovat pekoni ja timjamia ja noiden kaikkien uusi paras kaveri on sitruunapolenta! Aivan uskomaton makumaailma täynnä pehmeää umaamia sienistä, pekonista ja parmesaanista ja pehmeyden leikkasi ihanasti kirpeä sitruuna ja napakka mustapippuri. Mahtava pikaruoka, jonka voi tehdä luonnollisesti myös herkkusienistä tai siitakkeista metsäsienten puuttuessa.



polenta:
3,5 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
0,5-1 sitruunan mehu
0,5 dl parmesaaniraastetta
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria

sieni-pekoniseos:
4-5 viipaletta pekonia
2 kourallista kuivattuja herkkutatteja
pieni nokare voita
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamisilppua
1 rkl tuoretta persiljasilppua

1. Laita ensimmäisenä sienet pehmenemään veteen (tai puhdista ja hienonna tuoreet sienet). Paloittele pekoni ja hienonna yrtit. Jätä odottamaan
2. Kuumenna kanaliemi kattilassa ja vispaa polentasuurimot joukkoon. Pienennä lämpöä ja keitä viitisen minuuttia sekoitellen huolellisesti
3. Lisää polentaan sitruunamehu, voi ja parmesaani. Sekoita hyvin ja jätä miedolle lämmölle kypsymään vielä viideksi minuutiksi. Sekoita välillä
4. Polentan kypsyessä, paista pekonit pannulla kypsiksi. Purista sienistä neste, hienonna niitä halutessasi ja lisää ne pannulle pekonien joukkoon. Lisää pannulle myös nokare voita ja paista viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon yrtit
5. Mausta sienet ja polenta suolalla ja pippurilla ja nauti ruoka heti

Suklaa-kookospallot

Viikonloppu lasten kanssa kotona. Vettä sataa ja kiukuttaa. Seuraavana päivänä on vielä märkää ja vieläkin kiukuttaa. Mikään tekeminen ei riitä, eikä mikään ole kivaa ja äiti on jälleen kerran maailmankaikkeuden pahin olento!

Pikkuhiljaa kiukkuinen olo alkoi tarttua minuunkin ja minusta todellakin oli vaarassa tulla se maailmankaikkeuden pahin olento. Maassa oli melkein rauha kun hiippailin taloyhtiön pienelle kuntosalille ajamaan intervallia ja puhisemaan enintä kiukkua pois. Ei onnistunut edes puolituntinen rauhaa, vaan johan kiukkuamista ulkoistettiin sinne saakka puhelinlinjoja pitkin. Laitoin puhelimen äänettömälle ja lisäsin kierroksia pyörään. Pian hiki valui ja pihinä ja puhina alkoi tehdä tehtävänsä.

Kotiin palattuani kiukun aiheita alettiin käsitellä uudelleen ja onneksi olin nyt rauhan tilassa (zen-tilaksi tätä ystäväni kanssa kutsumme – tila jolloin on jo niin kypsä, että kaiken pystyy päästämään ohi, niin kuin vesi valuisi ankan selästä). Purpatus ja vinkuna jatkui ja minä suuntasin keittiöön paistelemaan broileria arki-illan helpotukseksi. Paistinpannun sihinä ja liesituulettimen hurina peittivät enimmät vinkunat ja ihan salaa siinä ruuanlaiton ohessa tein vielä sarjan keppijumppaa! Kukaan ei huomannut eikä arvannut että äitillä on nyt vähän omaa aikaa meneillään!

Siitäpä se kiukkuaja sai pikkuhiljaa kiukkunsa kihistyä ja siirtyi pihalle jalkapalloineen. Minä lopettelin ruuan laiton ja jumppaamisen. Nyt oli aika ottaa esille hyvän mielen ainekset, eli kaurahiutaleet, sokeri ja voi. Kiukkupussikin palaili sisälle ja teki säyseänä taikinan, minä pyörittelin pallerot ja lapseni Säyseys Aurinkoinen kieritteli pallerot kookoshiutaleissa.

Sitten alkoi odotus että pääsee maistamaan! Ja kyllä vaan hyvää kannatti odottaa - nämä maistuivat rauhalle ja rakkaudelle! (ohje Maku 7/2015)



3 dl kaurahiutaleita
1 dl ruokokidesokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
0,25 tl suolaa
100 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl jäähtynyttä vahvaa kahvia (en laittanut kun taikina oli melko kostea)
2 dl kookoshiutaleita

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa
2. Lisää joukkoon voi ja kahvi ja nypi tasaiseksi
3. Muotoile taikinasta palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa
4. Nosta pallot jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi ennen tarjoamista

Veriletut

Joensuussa on viime vuosina kouluissa pidetty retroruokaviikkoja, jolloin lapsia on tutustutettu esihistoriallisen ajan – eli -70 ja -80 –lukujen – kouluruokakulttuuriin. Tuolloin tarjolla on ollut esimerkiksi kanaviillokkia, perunavelliä, uunilohta, sianlihakastiketta, silakkapihvejä, maksalaatikkoa ja verilettuja. Itse työskentelen Kontiolahdella ja siellä kuuden viikon ruokalistalta löytyy ihan näin moderninakin aikana perunavelli, sianlihakastike ja maksalaatikko ja kaikki maistuvat lapsille hyvin. Kotona ruokalistalta löytyy myös kanaviillokki, silakkapihvit ja uunilohi. Nyt uusimpana kokeiltiin sitten myös verilettuja.

Veriletut eivät kouluaikana minulle maistuneet. Muistelen että lisukkeena oli perunamuusia ja puolukkahilloa. Letut itsessään olivat paksuja ja sitkeitä – aivan kuin teolliset pinaattiletut nykyäänkin. Kotona veriletut olivat kuitenkin lapsuudessani yksi suosikkiruokani. Äiti paistoi letut itse ja ne olivat ohuita ja maukkaita. Lisukkeena verilettujen kanssa meillä oli makaronia ja kananmunakastiketta (eli valkokastiketta jonka seassa oli keitettyä kananmunaa). Omassa keittiössänikin paistelin verilettuja silloin tällöin siihen aikaan kun kaupoissa oli myynnissä näppärää verilettutaikinajauhetta. Sitten sen valmistaminen loppui ja siihen loppui myös verilettujen tekeminen. Koska hei, tiesittekö että veriletut tehdään VERESTÄ?!?!

No joo. Ajatus on muhinut mielessäni melkein 15 vuotta kunnes kampaajalla asia tuli puheeksi. Sen jälkeen rohkaisin mieleni ja ostin pakastealtaasta veripullon ja siirsin sen omaan pakastimeeni. Aikaa kului jokunen viikko ja viimein rohkaisin mieleni taas ja tein verilettuja. Ja ne olivat juuri niin hyvä kuin muistinkin! Ja lisukkeena oli tietysti makaronia (sen verran olin moderni että valitsin täysjyväversion perinteisen valkean sijaan) ja kananmunakastiketta. Lapsetkin söivät – eikä aivan täyttä tyrmäystä tullut.



5 dl verta
3 dl vettä
1 kananmuna
5 dl jauhoja (ohraa ja/tai ruista ja osa voi olla vehnääkin)
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
3 tl sipulijauhetta
ripaus valkopippuria

1. Sekoita ainekset kulhossa ja jätä huoneenlämpöön turpoamaan ainakin puoleksi tunniksi
2. Paista taikinasta lettuja pannulla

Kinuskimokkapalat

Kesäloma on alkanut! Viimeisen koulupäivän aamuna kävimme poikien kanssa hakemassa koululta loistavat todistukset ja stipendit ja suuntasimme kotiin. Pojilla on edessä vapautta useampi viikko kun itse puolestani lomailen hieman pienemmässä mittakaavassa pariin otteeseen. Viimeisen koulupäivän kunniaksi ajatuksenani oli leipoa, mutta koska mummo kutsui meidät iltapäivällä muurikkaletuille, niin leipominen siirrettiin seuraavalle päivälle.

Seuraava päivä olikin osuvampi valinta! Talossa vilisi neljän pojan serkuskaarti ja ääntä ja vauhtia riitti sekä sisällä että ulkona. Iso pellillinen mokkapaloja on omiaan rauhoittamaan menon hetkeksi ja antamaan myös virtaa jatkaa samaa linjaa edelleen.

Mokkapalat eivät ikinä petä. Paitsi joskus kun pohja ei ole kohonnut kunnolla. Ja joskus kun kuorrutetta on liian vähän. Tai joskus kun kuorrute on niin löysää että se valuu reunojen yli. Oikeastaan kokemukseni mukaan mokkapalat menevät useimmin pilalle kuin onnistuvat. Tällä kertaan kaikki sujui kuin unelma! Pohjasta tuli mehevän muheva ja tuorejuustopohjainen kuorrute ei pysty mitenkään valumaan. Taikinan kahvi toi mukaan mokkapalalle ominaisen kahvin maun ja kinuski ja suolapähkinät kivan makean ja suolaisen yhdistelmän. Helppo ja näppärä ohje toteuttaa lasten kanssa yhdessä. (Ohje: Yhteishyvä 2/2016)



pohja:
200 g voita
2 dl kahvijuomaa
5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 rkl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
3 dl sokeria

kuorrutus:
1 prk (2dl) valmista kinuskikastiketta
250 g mascarponea

pinnalle:
1,5 dl suolapähkinöitä

1. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Keitä kahvi ja jätä sekin jäähtymään
2. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja jätä ne odottamaan
3. Vaahdota munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Kääntele vaahdon sekaan voisula, kahvi ja kuivat aineet vuorotellen. Sekoita varovaisesti
4. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Jätä pohja jäähtymään
5. Vaahdota kuorrutuksen aineet vatkaimella tasaiseksi seokseksi ja levitä se jäähtyneen pohjan päälle. Ripottele pinnalle suolapähkinöitä

Raparperi-vadelmapiirakka

No eipähän menny ihan niinkun strömsössä, mutta onneksi muullakin tavalla voi onnistua!

Ensimmäinen yritys. Lasten kanssa leivottiin, ihan vaan muuten vaan viikonloppuna kun ei aikoihin oltu mitään leivottu. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun avasin jääkaapin ja huomasin, että kas, kerma on vielä tuolla jääkaapissa ja piirakka on pellillä menossa uuniin. Paisto, maisto ja todettiin että ei tämä kermaa tarvitsekaan!

Toinen yritys. Äitienpäivänä kannattaa tehdä jotain sellaista jonka on jo aiemmin testannut ja hyväksi havainnut. Leivottiin lasten kanssa, ihan muuten vaan koska oli äitienpäivä ja oltiin mummon ja ukin luo menossa. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun leipomisen ja piirakan paistamisen jälkeen aloin etsiskelemään mikrokupua. Mikrokupu löytyi mikrosta ja sen alta taikinaa varten sulatettu margariini. Ihmettelinkin miksi piirakka meinasi tarttua leivinpaperiin kiinni. Syötyä piirakka tuli, mutta todettiin että kyllä tämä piirakka rasvaa tarvitsee.

Hyvää on kun muistaa laittaa (ainakin melkein) kaikki ainekset. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 3/2016)



pohja:
200 g voita
6,5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
n. 80g mantelijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 sitruuna
2 dl piimää
(2 dl kermaa)
2 kananmunaa

täyte:
1 l raparperipaloja
2 dl vadelmia

muruseos: (reilu satsi vaikka jo pienensin)
50 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
0,25 tl suolaa

pinnalle:
1-2 dl mantelilastuja

1. Sulata voi
2. Sekoita keskenään kuivat aineet
3. Pese sitruuna huolellisesti. Raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste, mehu, piimä, kerma, kananmunat ja voisula kuiva-aineiden sekaan ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille
4. Ripottele taikinan päälle vadelmat ja raparperipalat
5. Sekoita muruseoksen ainekset tasaiseksi seokseksi ja ripottele seos piirakan päälle. Ripottele päällimmäiseksi mantelilastuja
6. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia kunnes piirakka on kypsä ja pinta saanut vähän väriä

Lohicarbonara

”Ihan kuin herkkupastaa (eli carbonara meidän perheessä) mutta tässä on lohta” totesi kuopus kun tätä suuhunsa laittoi. Sisäinen kulinaristini iloitsi pienen sisäisen kulinaristin oivalluksesta ja herkkiksen herkästä makupaletista joka oitis tunnisti carbonaran olemuksen vaikka ihan vaan lohipastana ruuan kanssasyöjilleni esittelin. Samalla tavallaan iloitsin myös kuopuksen herkästä makupaletista, hänkin tunnisti heti että ”tässä on taas tätä yhtä mistä en tykkää” eli parmesaania. Hänkin tunnisti aineksen heti vaikka ihan vaan lohipastaa oli tarjolla. Yhteisessä pöydässä ei valitettavasti aina voi kaikki voittaa ja välillä joutuu taipumaan sellaiseen josta ei tykkää koska se sama juttu voi olla enemmistön herkku.

Meidän pöydän herkkupasta eli carbonara on vähän väärin tehty, sillä se sisältää kermaa ja juustokin voi olla muuta kuin sitä parmesaania. Meidän carbonarassa on pekonia ja kanamunaa, mutta myös valkosipulia ja persiljaa. Eli ei ihan autenttista. Tässä carbonarassa ainekset ovat enemmän oikein, vain sitruuna oli ylimääräistä. Mutta lohi selittää sen. Tuore tilli kävisi tähän mausteeksi aivan yhtä hyvin kuin persilja meidän pekoniseen carbonaraan. Ehkäpä carbonaran olemuksella ei ole suurta merkitystä, pääasia että ruoka on hyvää. Ja tämä todella oli! (Ohje Glorian Ruoka&viini 2/2016 - muokattuna)



1 sitruuna
400 g pastaa
300 g savulohta
3 kananmunan keltuaista
1 dl parmesaaniraastetta
1-2 dl pastan keitinvettä
0,5 tl mustapippuria myllystä

1. Pese sitruuna huolellisesti ja vuole kuoresta suikaleita kuorimaveitsellä
2. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Kun keittoaikaa on jäljellä noin 3 minuuttia, lisää sitruunanakuorisuikaleet keitinveteen. Valuta kypsä pasta (ota keitinlientä talteen) ja poista sitruunankuorisuikaleet halutessasi
3. Poista lohesta nahka ja ruodot ja paloittele pienemmiksi paloiksi
4. Sekoita keltuaiset ja juustoraaste kulhossa ja lisää sekokseen pastan keitinlientä vähitellen koko ajan sekoittaen
5. Kaada juustoseos pastan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon myös lohi ja mausta pasta mustapippurilla. Lisää tarvittaessa suolaa

Smoothiekulho

Smoothie on niin kovin trendikästä. Kaikkihan sitä tekee ja syö. Minäkin olen joskus tehnyt, mutta ei vaan ole ollut minun juttuni. Anoppilassa kyläillessämme sain maistaa ensimmäistä kertaa smoothieta kulhosta. Sellaista ihanaa paksua ja täyteläistä jota ei tarvitse hörppiä tai pillillä imeä vaan sen voi kauhoa suuhunsa reilusti lusikalla. Ja tämähän olikin hyvää!

Maku-lehdestä nappasin talteen smoothiekulhon ohjeen. Ohjeessa olleet klementiinit hieman kummastuttivat, mutta kokeilin tehdä ihan (melkein) ohjeen mukaan. Mantelimaitoa en asiakseni tätä varten ostanut vaan käytin ihan tavallista maitoa koska sitä jääkaapissa on aina. Ja eihän tuolla nesteellä ole niin merkitystä, kunhan on jotain vähän notkistamassa seosta. Yhtä hyvin voisi käyttää rahkaa, vaniljakastikkeen jämät, jogurttia ja miksei vaikka piimää. Muunneltavuushan tällaisessa on muutenkin aivan huipussaan: laita sekaan mitä haluat! Jotain marjoja, jotain hedelmää, jotain topakkaa. Anopin tekemässä smoothiessa ”jotain topakkaa” oli härkäpapurouhetta ja toimi loistavasti! Saa samalla kunnon proteiinitujauksenkin vielä vaikka iltapalle.



1 banaani
2-3 klementiiniä
3 dl (manteli)maitoa
4 dl jäisiä pakastemansikoita
1 dl cashew-pähkinöitä

1. Kuori ja paloittele banaani. Kuori ja lohko klementiinit.
2. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi. Kaada kulhoihin ja lisää halutessasi pinnalle vielä hedelmäpaloja tai pähkinöitä
3. Lusikoi parempiin suihin samoin tein

Kukkakaali mac’n’cheese

Mac’n’cheese sisältää kaiken sen mitä salaisesti – enkä ihan niin salaisestikaan – himoitsen: pastaa ja juustoa, toisinaan myös kermaa ja pekonia. Monenlaisia ohjeita olen kokeillut enkä sitä oikeaa ole löytänyt. Cheddaria pitää ehdottomasti olla, se on tämän ruuan sielu. Gruyere ja parmesaani ovat seuraavat suosikkijuustoni tämän tyyppisissä ruuissa, mutta mozzarella ja gouda antavat kosteampaa ja pehmeämpää tuntumaa. Täydellistä komboa en ole löytänyt.

Kunnes nyt. Edessä oli muutaman ainesosan mac’n’cheese-ohje (jota luonnollisestikin hieman vielä sovelsin). Ei kermaa, ei pekonia, vain pastaa ja juustoa. Ja kukkakaalia! Jätin (oletetun) Koskenlaskija-tuotteen kaupan hyllyyn ja otin tilalle perinteisen palan cheddaria. Kova juustoraasteen lisäksi laitoin ruokaan hieman pastan keitinlientä jotta saisin hieman kosteutta ruokaan mukaan.

Ja lopputulos oli tämän kauhan tuottama paras mac’n’cheese ikinä! Ja luulenpa että se salaisuus oli tuo kukkakaali ja sen tuoma raikkaus ja mehevyys. Seuraavan kerran laitan tähän hieman pekonia vielä lisäksi niin luulenpa että etsintä on päättynyt! (ohje: Yhteishyvän ruoka 2/2016)



5 dl pastaa
n. 600 g kukkakaalia
1,5 dl pastan keitinlientä
ripaus mustapippuria
150 g cheddaria
150 g goudaa
korppujauhoa
parmesaania

1. Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen ja keitä sitä 6 minuuttia
2. Paloittele kukkakaali pieniksi kukinnoiksi ja lisää ne pastan joukkoon. Keitä vielä 3 minuuttia
3. Ota talteen 1,5 dl keitinvettä. Valuta pasta ja kaada takaisin kattilaan. Kaada kattilaan myös keitinliemi ja rouhi joukkoon mustapippuria
4. Raasta juustot ja sekoita ne nopeasti pastan ja kukkakaalin sekaan.
5. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja raasta sen päälle vielä parmesaania. Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia kunnes pinta saa kauniin värin

Parsaleivät

Vappuaatto ja tämä herkuttelija herkuttelee yksin kotona. Ei se oikeastaan haittaakaan; en ole juhlijaihminen eikä vapun viettoon kuulu kohdallani mitään erityistä. Lapsille laitan munkit ja ilmapallot ja saatetaan käydä kaupungilla katsomassa vanhojen autojen kulkuetta. Mutta periaatteessa vappu on vain yksi päivä muiden joukossa.

Tänä vuonna lapset ovat vapun isällään, muru on koko viikonlopun töissä ja minä nautiskelen vapaasta viikonlopusta ilman aikatauluja. Sää suosii ja vietin hikisen aamupäivän reippaillen metsässä geokätköilyn merkeissä. Nelituntisen retken päätteeksi eväsleivät ja kahvi maistuivat hyvältä laavun suojissa.

Ansaitun saunan jälkeen tein itselleni iltaruoaksi parsaa. Parsa ei kuulu kanssaeläjieni herkkuihin, joten en kiusaa heitä sillä vaan pistelen herkkupalat omiin suihini silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Joka vuosi tekee mieli kokeilla jotain uutta parsaherkkua ja viimeisimmässä Maku-lehdessä olikin ihanien parsaleipien ohje. Leivät täyttivät odotukset – varsinkin kun lisäsin niihin vielä hieman prociuttoa. Maha tuli täyteen ja huomenna jaksaa taas lähteä polkuja tallailemaan!



vihreää parsaa
maalaileipää
prosciuttoa
mozzarellaa

yrttiöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
0,25 dl hienonnettua tuoretta timjamia
1 tl sitruunankuoriraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

1. Katkaise parsoista puumainen tyviosa. Kuori paksut parsat, ohuet voi käyttää kuorimatta. Huuhtaise parsat ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda parsoja 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia
2. Valmista parsojen kypsyessä yrttiöljy: mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen mittakannuun ja surauta tasaiseksi seokseksi
3. Lisää uunipellille maalaisleipäviipaleet ja jatka paahtamista vielä viitisen minuuttia kunnes parsa on hieman pehmeää ja leipä rapeaksi paahtunutta
4. Paloittele mozzarella
5. Ota parsat ja leivät uunissa. Leikkaa parsatangot puoliksi.
6. Kokoa leipien päälle ensin prosciuttoa, sitten mozzarellaa ja parsaa. Valuta lopuksi leipien päälle yrttiöljyä

Vohvelit lohitäytteellä

Ihana vapaa viikonloppu! Aamun vietin kaupungilla kampaajalla ihmistäytymässä ja tutkailemassa urheiluliikkeiden outlet-valikoimaa. Oikeasti etsin itselleni uutta treenipaitaa. Ajattelin että menen vaan ja ostan, mutta kolmen kaupan (ja aikaisemmin käydyn yhden) jälkeen en löytänyt etsimääni! Pitäisi olla ensinnäkin musta. Ei mielellään hihaton ja ehkä just just voisi ollakin, kunhan olisi leveät olkaimet eikä painijanselkä ja olisi napakka kainaloista. Sen pitäisi myös olla pitkähelmainen ja vähän semmoinen väljämallinen (helmassa oleva kuminauha tai ”resorityyppinen” juttu olisi kiva) ja avaralla kaula-aukolla että ei tule kuristumisen tunne. Ei blingblingiä, ei neon- tai pastellivärisiä somisteita. Niin ja kohtuuhintainen. Ei löytynyt. Vaikka noin vähillä kriteereillä lähdin etsimään! :D Mutta löysin hiihtopuvun noin -80% alennuksella ja kaksi pipoa alelaarista. Toisen pipon ostin vain sen takia että saan lällätellä sillä esikoiselle. On nimittäin esikoisen must-merkkinen: DC! Äitilläpä on! No on sillä lapsellakin omansa.

Lounaaksi nautitun ihanan kanakeiton jälkeen käytiin kanssaeläjän kera pelaamassa sulkapalloa ja saunottiin. Iltapalaksi/iltaruuaksi tein suolaisia vohveleita tutulla hyvällä ohjeella ja niiden kaveriksi lohitäytteen. Idean tähän nappasin K-ruoka –lehdestä alkuvuodesta, mutta näppituntumalla mentiin.



8 kpl

vohvelit:
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 pss kuivahiivaa
3 rkl sokeria
4 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g voita

täyte:
200 g savulohta
1 punasipuli
2 rkl kapriksia
puolikas pieni kurkku
200 g kermaviiliä
2 dl raejuustoa
1 rkl ruohosipulisilppia
1 rkl tillisilppua
ripaus suolaa
mustapippuria

1. Valmista vohvelitaikina: mittaa kuivat aineet suureen kulhoon. Sekoita ja tee keskelle kolo. Sulata voi. Mittaa toiseen kulhoon maito ja sekoita sen joukkoon voisula ja kananmunat. Vispaa tasaiseksi ja kaada seos jauhokulhoon. Sekoita tasaiseksi. Laita kulhon päälle leivinpaperi ja pyyhe ja jätä turpoamaan huoneenlämpöön vähintään kahdeksi tunniksi.
2. Valmista täyte: hienonna savulohi kulhoon. Kuori ja hienonna punasipuli pieneksi silpuksi ja lisää se kapristen kera kulhoon. Pese ja pilko kurkku pieniksi paloiksi. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Jätä odottamaan viileään
3. Paista vohvelit vohveliraudalla ja tarjoa lämpiminä lohitäytteen ja halutessasi myös sitruunan ja keitettyjen kananmunien kera

Marinoidut munat

Kananmunat ovat herkkuani; munakokkelina, kovaksi tai pehmeäksi keitettynä leivän päällä tai ihan semmoisenaan, löysäksi keitettynä tai paistettuna leivän päällä. Munakas on ainoa laji joka ei ole mieleeni, paitsi jos se on pehmeän kermainen ja vain toiselta puolelta paistettu. Kahdelta puolelta paistettu, tiivis ja ruskeapintainen läpykkä, jonka välissä on juustoa ja kinkkua ei oikein maistu.

Maku-lehden tämän vuoden toisessa numerossa oli ilokseni esitelty erilaisia tapoja valmistaa munia. Silmiini osui tummanruskeat munat, jotka näyttivät enemmänkin hieman ylikäyneiltä kuin herkulliselta ravinnolta! Tutkailin kuitenkin ohjetta tarkemmin ja päätin kokeilla!

Koskapa kanssaruokailijani ei välitä (lue: ei tykkää ollenkaan eikä suostu syömään) löysäksi keitetyistä munista, kokeilin tämän lajin kovaksi keitetyillä munilla. Marinadiin käytin suolaista soijaa koska sitä kaapissani aina on (paitsi nyt kun käytin loput tähän marinadiin – tilanne korjautuu kyllä heti kun kauppaan ehdin). Lantrasin soijaa hieman vedellä, ja lopputulos oli hyvä. Tein munien kaveriksi nuudeleita ja kasviksia joiden makea vivahde taittoi kivasti munien suolaisuutta. Yllättävän hyviä, ja yllättävän kauniita livenä!



6 kananmunaa

marinadi:
2 dl vähäsuolaista soijakastiketta (tai 1,5 dl tavallista + 0,5 dl vettä)
2 rkl balsamiviini- tai sherryviinietikkaa
1 rkl (ruskeaa) sokeria

1. Keitä munat pehmeiksi tai koviksi maun mukaan. Jäähdytä ja kuori munat ja aseta ne laakeaan kulhoon niin, että ne mahtuvat viereikkäin
2. Mittaa marinadin ainekset kulhoon ja sekoita kunnes sokeri on liuennut. Kaada marinadi munien päälle. Marinadin tulisi peittää munat kokonaan. Nosta jääkaapiin maustumaan vähintään 6 tunniksi tai vaikkapa yön yli

Piimä-biskitit

Iltapalalla maistuisi hyvältä joku uunituore ja tuoksuva ja lämpöinen. Sämpylät vaativat vaivaamista ja kohottamista, samoin leivän tekeminen täytyy ennakoida ja aloittaa jo ajoissa. Mitäs sitä sitten spontaaniin lämpimäisen nälkään voisi tehdä? Ehkäpä jotain rieskaa – kaurainen on ehkä kaikkein pikaisin vaihtoehto.

Tai sitten jotain helppoa, pikaisesti sekoitettavaa ja herkullista! Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 1/2016 löytämäni piimä-biskitit olivat juuri tällaisia! Ensimmäisen satsin leivoin ihan hissun kissun iltapäivällä varovaisesti kolisuttelematta uunipeltejä ja paukuttelematta laatikoita yötyöläisen nukkuessa väsymystään. Illalla kävin lasten kanssa hiihtotapahtumassa hiihtämässä pimeässä metsässä roihujen valossa. Ilta ulkona venyi pitkäksi ja saunan lämmetessä nautiskelimme ihanista biskiteistä.

Esikoiselle nämä maistuivat erityisesti ja seuraavana iltapäivänä hän sitten – taas hissun kissun ja varovaisesti kolisuttelematta - mittaili kuiva-aineet kulhoon. Minä sekoitin taikinan ja paistoin biskitit, iltapalalla herkutellaan jälleen! Ei tämä ihan jokapäiväistä herkkua ole; valkoista jauhoa eikä juurikaan muuta. Mutta viikonloppuisin herkkuiltapala on ihan paikallaan.



n. 12 kpl

5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
50 g voita
2,5 dl piimää

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin ja tee niihin kuoppa
2. Sulata voi. Kaada piimä ja voi kuiva-ainekulhon kuoppaan. Sekoita ainekset taikinaksi. Älä vaivaa!
3. Taputtele taikinasta jauhotetulla pöydällä parin sentin paksuinen levy. Ota levystä lasilla tai muotilla (halk. n. 7 cm) kakkaroita ja nosta ne uunipellille leivinpaperin päälle
4. Paista 200-asteisessa uunissa 12 minuuttia kunnes leivonnaisten pinta saa kauniisti väriä

Siemennäkkäri

Joulun alla oli järjestämässä lasten koulun vanhempainyhdistyksen myyjäisiä ja arpajaisia paikallisella ostarilla. Tämähän tietää siis leipomista ja muuta valmistelua etukäteen sekä hinnoittelua ja myyntiä h-hetkellä. Lupauduin tietenkin osallistumaan kun tapausta syksyllä suunniteltiin. Enpä silloin tiennyt, että myyjäisiä edeltävänä iltana meillä olikin töissä lasten joulujuhla. Eikä mikä tahansa pieni laulunlurautushetki vaan reilun sadan lapsen ja heidän perheiden spektaakkeli. Eli vaati hieman työtä sekin. Tiukkaa organisointia, suunnittelua ja ennakkovalmisteluja ja sekä joulujuhla, että myyjäiset tuli hoidettua kunnialla kotiin.

Myyjäispäivänä oli menossa iltavuoroon töihin, eli aamulla ihan hyvissä ajoin kipaisin myyjäispaikalle parin muun vanhempaintoimikuntalaisen kanssa laittelemaan paikkoja kuntoon ja hinnoittelemaan tuotteita. Pöytä olikin pullollaan ihania kotileivonnaisia ja silmääni osui heti ihanan näköiset siemennäkkärit, joita eräs perhe myyjäisiin toi. Koskapa ohjeita on vilissyt pitkin somea, niin oli ihan pakko ostaa paketti näkkäriä maisteltavaksi. Ja sehän vei kielen mennessään!!

Aika kului ja välillä näkkärit kävi mielessä ja tarkoitus oli pyytää ohje leipojalta ja kokeilla tehdä niitä itsekin. Aika kului ja asia vaan jäi ja jäi kunnes Maku-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa oli ohje siemennäkkäriin. Vaikutti simppeliltä ja otin ohjeen talteen. Siltikin asia taas jäi.

Jonkun ajan kuluttua kävin jostain syystä Prismassa ruokaostoksilla ja etsiskelin korppujauhoja. Jauhohyllyllä silmiini sattui valmiita siemensekoituspusseja, joista toisessa jopa luki pussin sisältävän näkkäriainekset. Valitsin kuitenkin siemensekoituksen jossa ei jauhoja ollut seassa ja tein näkkärin. Ja se oli H-Y-V-Ä-Ä!! Minun suosimassani S-marketissa ei valmiita siemensekoituksia ollut, mutta ostin sitten pussit auringonkukan-, pellavan- ja kurpitsansiemeniä ja lisäsin sekaan kotoa seesaminsiemeniä ja taas oli näkkäriä. Ja kuituja, vitamiineja ja rasvahappoja.



4,5 dl erilaisia siemeniä (esim. auringonkukan-, kurpitsan-, hampun-, pellavan-, seesamin-)
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl perunajauhoja
1 tl suolaa
3 kananmunaa

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin. Riko joukkoon kananmuna ja sekoita tasaiseksi
2. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi ohueksi kerrokseksi
3. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia kunnes näkkäri on rapeaa ja paahtunut kauniisti
4. Leikkaa heti uunista otettua ja jätä jäähtymään. Voit myös jäähdyttää näkkärin isona levynä ja murtaa sen palasiksi