Mustikka-nektariinipiirakka

Menneenä syksynä saatiin nauttia ihanasta mustikkasadosta jota riitti ja riitti kerätä ja jäipä noita marjoja muillekin kerättäväksi. Ja metsänväellekin popsittavaksi. Mustikoita kerättiin vähän sieltä sun täällä silloin kun kohdalle sattui ja näitä pieniä saaliita tuli usein käytettyä leivontaan. Pakastimeen säilötyt marjat tuli kerättyä pääasiassa täältä lähistöltä, kun viimeinkin äiti löysi meille hyvät mustikka-apajat hieman tottua lähempää.

Tämä nyt ei tähän vuodenaikaan kovinkaan ajankohtainen ohje ole, pakastemustikat eivät tähän leivonnaiseen sovi. Jouluiseen sävyyn piirakka voisi taipua käyttämällä nektariinien sijaan päärynöitä ja mustikoiden tilalla puolukoita tai karpaloita jotka pakastettuinakin säilyttävät rakenteensa melko hyvin. Mascarponevaahtoon voisi ripauttaa mausteeksi vaikkapa hieman kanelia.

Tai sitten piirakka voi olla tällä erää vain muisto menneestä ja suunnitelma tulevalle syksylle! (Ohje: Glorian ruoka&viini 5/2015)



pohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
1,5 rkl sokeria
100 g kylmää voita
n. 0,4 dl kylmää vettä

paistamiseen:
kuivattuja herneitä tms.

nektariinit:
4 kypsää nektariinia
1 dl vettä
1 dl sokeria

mascarponetäyte:
250 g mascarponea
50 g mantelijauhetta
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl kuohukermaa
5 dl tuoreita mustikoita

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Mittaa jauho, suola ja sokeri monitoimikoneen hienonnuskulhoon. Paloittele kylmä voi ja surauttele muutaman kerran. Lisää kylmä vesi ja surauttele taas muutaman kerran lisää kunnes seos on tasaisen murumainen. Kaada murut pöydälle ja painele käsin taikinaksi. Älä vaivaa liikaa ettei taikinaan tule sitkoa.
2. Voitele piirakkavuoka ja painele (tai kaulitse) taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita pohjan päälle hieman pohjaa suurempi leivinpaperi ja täytä piirakka herneillä. Laita piirakkapohja uuniin alimmalle tasolle ja paista sitä n. 25 minuuttia. Poista herneet ja leivinpaperi ja anna pohjan jäähtyä ennen täyttämistä
3. Valmista nektariinit piirakkapohjan kypsyessä. Poista nektariineista kivet ja viipaloi hedelmät. Laita viipaleet pieneen kattilaan ja kaada joukkoon vesi ja sokeri. Kuumenna ja anna kiehua 5-10 minuuttia kunnes viipaleet ovat hieman pehmenneet. Nosta viipaleet reikäkauhalla pois liemestä.
4. Keitä lientä vielä 15 minuuttia kunnes se muuttuu siirappimaiseksi. Jäähdytä ennen tarjoamista
5. Valmista täyte. Notkista mascarpone haarukalla ja sekoita sen joukkoon mantelijauhe ja sokerit. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele se mascarponen joukkoon
6. Täytä piirakka. Levitä nektariiniviipaleet pohjan päälle ja peitä ne mascarpone-kermaseoksella. Ripottele koristeeksi mustikoita. Lusikoi kylmä siirappi mustikoiden päälle juuri ennen tarjoilua

Porkkana-oliiviöljykakku

Taannoin menneenä syksynä koin hienon hetken töissä! Kiireisen päivän keskellä piipahdin kahvihuoneessa ja ihan ääneen siellä mietiskelin että jäisinköhän istumaan tauolle vai ottaisinko kahvin vaan mukaan töiden ääreen että saisin työsumaa vähän purettua. Työkaveri suostutteli sitten istumaan alas, houkuttimena toimi hänen tyttärensä synttäreiltä jäänyt pieni pala porkkanakakkua, jonka hän sanoi jakavansa minun ja toisen työkaverini kanssa joka paikalle onnekkaasti sattui.

Ja niin siinä keskellä väsymystä ja kiirettä (lieneekö ollut ihan perjantai-iltapäivä) saimme maistella palat ihanuutta!! Mehevän kosteaa porkkanakakkua (jota ei oltu kostutettu millään) ja päällä paksu kerros täyteläistä kuorrutetta joka ei ollut liian juustoinen (no ei varmaan kun on voilla lantrattu!). Ja nyt se on tässä! Täydellinen porkkanakakku!



2,5 dl oliiviöljyä
4 kananmunaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl merisuolaa
2 dl pähkinä- tai mantelirouhetta
500 g porkkanaraastetta

kuorrute:
100 g huoneenlämpöistä voita
1 vaniljatangon siemenet TAI vaniljarouhetta myllystä TAI 1 tl vaniljauutetta
200 g mascarponejuustoa
3,5 dl tomusokeria
(pähkinä- tai mantelirouhetta)

1. Vuoraa irtopohjavuoka (halk. 24 cm) leivinpaperilla. Voitele reunat ja jauhota korppujauholla
2. Riko kananmuna kulhoon ja vatkaa ne kevyesti. Mittaa joukkoon oliiviöljy ja sokeri ja sekoita voimakkaasti tasaiseksi seokseksi
3. Mittaa toiseen kulhoon jauhot, leivinjauhe ja sooda. Sekoita ja tee keskelle kuoppa. Kaada munaseos kuoppaan ja sekoita tasaiseksi
4. Sekoita taikinaan mantelirouhe ja porkkanaraaste. Kaada tasaiseksi sekoitettu taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 1h. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ennen kumoamista
5. Sekoita voi, vanilja ja mascarpone sähkövatkaimella. Siivilöi tomusokeri sekaan vähitellen ja sekoita pehmeäksi. Levitä kuorrute kakun päälle. Koristele halutessasi pähkinä- tai mantelirouheella

 

(EDIT: 4.1.2026) Tein esikoisen valmistujaiskahveille makeaksi tarjottavaksi porkkanakakun, josta riittää helposti isommallekin porukalle. Kakku toimii myös koristeltuna kivasti! Tein kuorrutetta hieman suuremman annoksen, jolloin siitä riitti myös pursotuksiin. Lisäkoristusta kakulle laitoin mantelirouheesta ja valmiista sokerikukista ja koristerakeista.

Marjainen juustokakkupiirakka

Näiden herkkupalojen kuvia vilahteli facebookissa taannoin vähän väliä Kun Yhteishyvän ruokalehdessä tuli vastaan ohje niin pitihän se tietenkin testata. Oikeastaan otin ohjeen talteen ajatuksena testata ”joskus”, mutta esikoinen alkoi himoitsemaan piirakkaa siinä määrin että testaaminen täytyi tehdä pikimmiten!

No tämä juttuhan meni nyt sitten jotenkin kieroon. Lueskelin ohjetta ja mietin, että mikähän vuoka kaapissani mahdollisesti olisi sopivan kokoinen ohjeelle. Sain huippuidean, että teen piirakan pyöreään piirakkavuokaan, pienennän ohjetta vaan hieman. Seuraava huippuidea oli, että teenkin piirakan irtopohjavuokaan jolloin saan paksumman kerroksen täytettä. Tuumasta toimeen ja piirakka uuniin. Paiston kanssa meni säätämiseksi: eihän ohuelle piirakalle ohjeistettu paistoaika riittänyt paksummalle leivonnaiselle mitenkään. Keskimmäinen kerros oli hyvinkin tutiseva siinä vaiheessa kun oli aika lisätä päällimmäinen kerros. Ajattelin, että paistelen sitten hieman pidempään. No ihan hyvä ajatus, mutta pinta sai sitten liikaa väriä eikä jäänyt kauniin samettiseksi niin kuin olisi kuulunut.

Piirakasta tuli hyvän makuinen, hieman imelä tosin (alla olevassa ohjeessa sokerin määrää on hieman vähennetty alkuperäisestä). Heräsi vaan kysymys, että onkos tämä nyt enää mikään juustokakkupiirakka, eikös tämä nyt ole ihan vaan tavallinen juustokakku jossa on mustikoita seassa.

No, tulipahan tehtyä. Eikä jäänyt kalorivajetta tällekään päivälle!



pohja:
250 g digestivekeksejä
120 g voita

täyte 1:
400 g maustamaton tuorejuustoa
3 kananmunaa
1 dl sokeria
200 g pakastemustikoita
1 rkl perunajauhoja

täyte 2:
200 g ranskankermaa
0,75 dl tomusokeria
1,5 tl vaniljasokeria

1. Murenna keksit monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurujen sekaan. Painele muruseos irtopohjavuoan (halk 23 cm) tai pienen leivinpaperilla vuoratun pienen uunivuoan pohjalle. Esikypsennä pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia ja laske uunin lämpö 175 asteeseen
2. Valmista täyte 1: vatkaa kulhossa tuorejuusto, munat ja sokeri ja kaada seos murupohjan päälle.
3. Sekoita perunajauhot kohmeisten mustikoiden joukkoon ja ripottele mustikat juustotäytteen päälle. Paista uunin keskitasolla n. 45 minuuttia (matalassa uunivuossa paistoaika 30 minuuttia)
4. Ota piirakka pois uunista ja anna sen jäähtyä viitisen minuuttia. Valmista täyte 2 sekoittamalla ainekset kulhossa tasaiseksi seokseksi. Kaada seos mustikoiden päälle ja jatka paistamista kymmenisen minuuttia kunnes pintakerros on kunnolla jähmettynyt.
5. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista

Omena-kookosmuffinssit

Lokakuun viimeinen viikonloppu. Kesäaika on muisto vaan, syksyn pimeys on täällä ja nyt aletaan odotella lunta joka päättäisi tämän harmaan kauden (ja päästäisi ihmiset laduille!!). Linnuille on laitettu talipallot oksalle ja siemenet lintulaudalle ja ensimmäisiä tinttejä ja tikkaa on ihasteltu ikkunasta. Pimeyteen sytytellään valoja – joku tunnelman vuoksi, joku muistoksi menneille ajoille ja ihmisille. Pyhäinpäivä. Vai halloween? Rauha ja rakkaus, vai kauheudet ja pelottelu?

Kukin tyylillään! Meidän perheessä pyhäinpäivän aamu valkeni hiljaisuudessa. Esikoinen oli tätinsä perheen kanssa mökkeilemässä ja kuopus fiilisteli rauhaisissa tunnelmissa lastenohjelmien parissa kun heräsin (ajatteli kuulemma antaa äidin nyt nukkua rauhassa). Aamupalan jälkeen oli aika nautiskella keittiössä ja kohta uunista nostettiin iso kasa höyryäviä muffinsseja ja mietiskelin että mihinkähän mahaan nämä meinattiin syödä. Pikaisesti kelasin päässäni kyläilypaikkoja ja nyt olikin sitten sopiva aika käydä rotinoilla miehen serkun luona. Okei, vähän ollaan myöhässä kun perheen nuorimmainen jo sujuvasti ryömii ja osaa vaatia kahvipöydässä osansa, mutta onneksi paikalla oli myös aivan pieni koiravauva. Tuplarotinat siis. Maistui. (Ja tiedetään mitä tarjotaan parin viikon päästä kuopuksen synttäreillä!)



n. 12 kpl

175 g voita
2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
4 dl omenaraastetta (n. 4 pientä omenaa)
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 dl piimää

kuorrutus:
2 dl kuohukermaa
100 g valkosuklaata
100 g maustamatonta tuorejuustoa

koristeluun:
puolisen desiä pisaasipähkinöitä tms.

1. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen samalla voimakkaasti vatkaten. Sekoita joukkoon omenaraaste
2. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja sekoita ne taikinaan. Vältä voimakasta sekoittamista jotta taikina ei sitkisty
3. Sekoita taikinaan lopuksi piimä
4. Jaa taikina muffinssivuokiin tai voideltuihin muffinssipellin koloihin. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Jäähdytä.
5. Valmista kuorrute. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovaisesti mikrossa. Sekoita kolmannes kermavaahdosta valkosuklaan joukkoon pieninä nokareina. Lisää sitten seokseen tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Kääntele lopuksi joukkoon loppu kermavaahto.
6. Pursota tai levitä kuorrute muffinssien päälle ja koristele halutessasi esim. rouhituilla pistaaseilla

Vatruskat

Vatruskat ovat karjalainen perinneherkku, joka on melkeinpä mennyt minulta ohi. Mummoloissa ja lapsuuden kodissanikin syötiin karjalanpiirakoita, sultsinoita, kukkosia ja lanttukukkoa, mutta vatruskoita en muista noilla reissuilla syöneeni – Äiskä voi taas oikaista jos jostain syystä vatruskat ovat minulta jääneet unholaan. Jostain makumuisto kuitenkin on mukaan tarttunut, ehkä kesätyövuosilta Marttakahviosta, ehkä jostain juhlista joskus.

Niin tai näin, tiesin kuitenkin että vatruska on hyvää! Töissä oli joskus välipalalla tarjolla vatruskoita – ihan hyviä nekin lämmitettyinä ja kananmunasiivuilla päällystettyinä. Ei tainnut oikein maistua kenellekään, kun ei niitä sen koommin ole tainnut ollakaan. Itse saksin joskus vatruskaohjeen talteen tarkoituksenani siirtää näitä perinteisiä makuja myös lasteni makumuistojen osaksi. Hyvin on ohje tallessa rasiassa pysynytkin! Työläältä on tuntunut aloittaa leipoa jotain perinteistä ilman kunnollista omakohtaista kokemusta tuotteesta.

Ja sitten kuin tilauksesta maaliskuussa oma marttayhdistys kokoontuikin viettämään iltaa vatruskojen teon merkeissä. Perunat oli keitetty valmiiksi, samoin riisitäyte oli ennakkoon tehty. Päästiin siis suoraan taikinan tekoon. Ohjeita ja taikinoita on erilaisia. Monet ohjeet neuvovat leipomaan taikinasta tangon, leikkaamaan sen paloiksi, muotoilemaan palasta palleron joka taputellaan tai kaulitaan ohueksi. Meidän marttayhdistyksen ”vatruskamestari” oheisti meidät tekemään löysän taikinan ja leipomaan vatruskat yksitellen jauhotetuissa käsissä, jolloin niistä tulee oikein kosteita ja meheviä.

Ei se nyt ihan kädenkäänteessä käynyt ja melkoisen hauskaakin oli kun röppötaikinaa yritettiin saada tottelemaan ja monennäköisiä luomuksia pelillä viimein pötkötti. Mutta kyllä me jotain oikein tehtiin, kun joku Marttojen työntekijä kävi touhujamme keittiössä kurkkaamassa ja heti tunnisti että vatruskoita ollaan tekemässä! Marttojen keittiöllä saimme paistaa vatruskat kiertoilmauunissa pikapikaa ja tuoreet lämpöiset voideltiin voisulalla. Iltateepöytään katettiin vielä lisää oikeaa voita. Tämän herkun kanssa ei haittaa jos vaikka vähän sulaa voita sormien välistä valuukin. Eikä tuo munavoikaan olisi huono valinta ollenkaan! Ihania!! Nyt täytyisi taas vain tormistautua ja tehdä näitä kotonakin. Aivan varmasti pojatkin tykkäisivät!



taikina:
1 kg perunoita (jauhoinen laatu)
2 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
2 tl suolaa

täyte:
3 dl puuroriisiä
8 dl vettä
1 tl suolaa
25 g voita

1. Kuori perunat ja laita ne kiehumaan
2. Kuumenna vesi ja lisää sekaan suola ja riisi. Kypsennä kunnes kaikki vesi on imeytynyt riisiin. Sekoita joukkoon voi. Jätä jäähtymään
3. Kaada kypsistä perunoista vesi pois ja muussaa ne maidon kanssa. Jätä seos jäähtymään
4. Lisää jäähtyneeseen perunaseokseen munat, jauhot ja suola ja sekoita tasaiseksi röppöiseksi taikinaksi
5. Ota jauhotetuilla käsillä palanen taikinaa ja taputtele se käsissä soikeaksi levyksi. Käytä reilusti jauhoja. Annostele levyn keskelle riisiä. Paina taikinalevyn reunat vastakkain ja sulje ne huolella yhteen. Laita valmis vatruska uunipellille leivinpaperin päälle
6. Paista vatruskoita 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta saa kauniisti väriä
7. Voitele voisulalla ja nauti!

Omena-inkiväärikakku

Keskellä syksyn kiireitäkin toisinaan leivotuttaa! Silloin tehdään lasten kanssa jotain nopeaa ja vaivatonta. Ja vaivaamatonta. Sellaista että pojat pystyvät tekemään melkein kaiken itse ja minä saan vaan seurata vierestä ja lukea ohjetta.

Eilen tehtiin kuopuksen kanssa piimä-mustikkamuffinsseja ja tänään lupasin tehdä esikoisen kanssa porkkanakakun – uudella hyväksi todetulla ohjeella! Selvästikin ollaan syyslomalla!

Pari viikkoa sitten herkuteltiin syksyisellä omenakakulla, joka oli mehevän kostea. Inkivääri ei minun suuhuni oikein iskenyt tässä leivonnaisessa, mutta senhän voi helposti jättää poiskin. Tällä hetkellä jääkaapissa nököttää muutama pieni päärynä (aiheuttivatkin yllättäen allergiaoireita lapsissa) – taitaa olla huomenna sitten päärynäkakun paikka! (Ohje: maku 5/2015)



3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl fariinisokeria
1 dl kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
300 g omenaa
1,5 rkl inkivääriraastetta
100 g voita
2 munaa
n. 80 g valkosuklaata

1. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne sekaisin
2. Raasta omenat ja inkivääri ja sulata voi. Sekoita toisessa kulhossa raasteet, voisula ja munat tasaiseksi seokseksi. Lisää seos kuiva-aineiden joukkoon. Sekoita, mutta älä liikaa, ettei taikinasta tule sitkeää
3. Voitele ja jauhota pitkulainen kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175-asteisen uunin toisiksi alimmalla tasolla 35-40 minuuttia
4. Kumoa kakku tarjoiluvadille hieman jäähtyneenä. Sulata valkosuklaa ja pursota siitä raitoja kakun päälle

Pastaa pinaatin, karamellisoidun sipulin ja papujen kera

Maku-lehden viimeisin numero antoi vinkkiä takapihan viimeisten pinaattien käyttöön. Tämä ohje oli tarkoitettu lämpimäksi kasvislisukkeeksi – meillä se syötiin pastan kanssa ja toimi todella hyvin myös ”pastakastikkeena”!!

Tällaista muutaman tarkkaan valitun raaka-aineen kasvisruokaa söisin vähän väliä ja jatkuvasti jos ei tarvitsisi muuta perhettä kokkaillessa ajatella – kasvisruoka kun ei yleensä taloudessamme suurta kannatusta saa. Mutta välillä on perheen taivuttava tällekin linjalle, lihaa ei tämän katon alla päivittäin syödä (niin kauan kuin minä yksin vastaan ruokahuollosta). Onneksi pinaattiletut, soijarouhe ja puurot jo meilläkin maistuvat ja tietenkin kala. Liharuokia sitten ”lantrataan” kasviksilla pikkuhiljaa totutellen.

Lämmin alkusyksy on vaihtunut yhtäkkiä kylmään loppusyksyyn. Viime viikonloppuna vietettiin viimeistä sadonkorjuupäivää. Vanhempieni takapihan ”plantaasilta” mummo ja kuopus nostivat perunat lauantaina ja itse putsailin oman pihan penkeistä viimeiset pinaatit ja porkkanat. Viimeiset pienet pinaatinlehdet pääsivät täytettyjen lettujen taikinaa maustamaan ja herkulliset – mutta harmittavan pienet – porkkanat naposteltiin ihan semmoisenaan. Kasvimaa on käännetty ja siistitty. Nyt jäädään odottamaan talvea ja sitten ensi kesän uutta satoa!



2-3 annosta

n. 8 kerää fettuccinea
oliiviöljyä
2 sipulia
1 rkl juoksevaa hunajaa
100 g tuoretta pinaattia
170 g suuria valkoisia papuja (go green)
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
sitruunamehua
1 rkl tuoretta timjamia

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista kasvikset pastan kiehuessa. Valuta kypsä pasta ja jätä odottamaan
2. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulit miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää hunaja, sekoittele ja hauduta hetki
3. Huuhtele pinaatti ja hienonna lehtiä tarvittaessa. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljyä toisella pannulla ja kuullota valkosipuleita muutama minuutti. Lisää pannulle pinaatti ja paista kunnes ylimääräinen neste on haihtunut
4. Valuta pavut ja huuhtaise ne siivilässä. Lisää pavut pinaatin joukkoon sipulin kanssa. Sekoita ja kuumenna
5. Mausta kasvisseos suolalla, mustapippurilla, muskottipähkinällä ja tilkkasella sitruunamehua. Sekoita kasvikset pastan joukkoon. Viimeistele ruoka tuoreella timjamilla

Uuniomenahillo

Serkkuni pihalla kasvaa neljä vanhaa ja satoisaa omenapuuta, lajikkeina Huvitus ja Sariola muistaakseni. Näiden puiden myötä myös meillä on alettu tehdä ja tietenkin myös syödä omenasosetta. Toisesta lajikkeesta tulee keltaista sosetta ja toisesta ihanaa vaaleanpunaista. Olen tehnyt soseen pehmittämällä kuoritut omenalohkot mikrossa ja survomalla ne perunasurvimella. Höyrytetyn soseen maku on raikkaampi kuin keitetyn mössön, mutta onpahan vaan ollut TYÖLÄSTÄ!

Tänä vuonna ajattelin, että en sosetta tekisi lainkaan koska entistäkin pakastimessa vielä on. Syksyn sadon haaliminen marjojen muodossa ja sieniä toivoen sain myös hillosormen syyhyämään. Vaikka hillojen valmistaminen on aikaa vievää ja vaivalloistakin, on täysin purkkien hypisteleminen ja kylmiöön järjesteleminen säilöntäsyksyn kohokohta. Ja onhan se itse tehty hillo herkkua talvella lettujen päälle sipaistuna.

Kipaistiin siis poikien kanssa omenanpoimintaan! Alkukankeuden jälkeen pojat innostuivatkin kiipeilemään puissa ja valitsemaan ne kaikkein punaisimmat ja herkullisimmat omenat meidän sankoihin. Minun urakkani alkoi sitten kotona!



Tein tänä vuonna soseen sijasta siis hilloa. Valmistin hillon uunissa Cebiciltä löydetyn ohjeen mukaan. Tämä tapa olikin huomattavasti helpompi ja vaivattomampi. Ei kuorimista eikä vahtimista, ainekset pataan ja pata uuniin. Hidasta tämä kyllä oli! Useamman satsin sai hilloa haudutella kunnes purkit olivat täynnä. Lopputulos oli ihana!! Ei harmittanut yhtään noihin herkkupurkkeihin uponnut aika!



2 kg omenoita
500 g hillosokeria
1 dl vettä
(kaneli- ja vaniljatanko)

1. Poista omenista siemenkodat ja lohko ne. Laita lohkot uunipataan (vetoisuus vähintään 3 litraa). Sekoita joukkoon sokeri ja vesi ja lisää halutessa kaneli- ja halkaistu vaniljatanko
2. Laita pataan kansi päälle ja kypsennä hilloa 200-asteisessa uunissa 2 tuntia. Hämmennä puolessa välin kypsennystä
3. Poista kaneli- ja vaniljatangot ja soseuta hillo sauvasekoittimella
4. Annostele purkkeihin ja säilytä viileässä

Makkara-perunavartaat

Grilliaterian valmistamiseen liittyy monia asioita: millainen on grilli ja millä tavalla se lämmitetään ja pidetään lämpimänä koko grillaamisen ajan; milloin grillaaminen on aloitettava ja missä järjestyksessä grillataan että kaikki osaset on valmiina syötäväksi suunnilleen yhtä aikaa. Grillausteknisten asioiden lisäksi täytyy tietysti päättää mitä tavaraa grilliin laitetaan.

Grillaaminen on itselleni aina jollain tapaa erikoista. Se ei ole milloinkaan vaan perushutun tekemistä, vaan grillaamispäivä on aina oma juttunsa. Siksi tuntuu tärkeältä miettiä grillauspäivän ja grilliaterian jokainen osa-alue tarkkaan, että kaiken sen tekemisen jälkeen jotain erityistä ja hyvää. Monesti ajatus lähteekin liikkeelle lihasta, että pihviähän siinä grillissä olla pitää, tai vähintäänkin vartaita. Makkaran paistaminen pallogrillillä ei tunnu järkevältä. Grillin sytyttelyyn ja tekeytymiseen menee noin kolme kertaa niin kauan aikaa kuin itse paistamiseen ja makkaroiden valmistuttua grillissä paistaisi vielä ainakin pari-kolme samanlaista satsia ennen kuin pöhinä alkaa hiipua.

Mutta välillä sitä vaan on saatava makkaraa!! Nuotiomakkara on tietysti paras vaihtoehto, mutta poissuljettu meidän pihalla. Vanhempieni pihalla parin kilometrin päässä sitäkin riemua pääsee kyllä harrastamaan jos ihan mahdoton tuska meinaa iskeä. Hiiligrillillä makkaraan saa kyllä melko lailla saman maun ja tuntuman. Mutta koska pelkkä makkaran paisto ei siis tunnu järkevältä, voi makkaran kaveriksi grillissä kypsentää perunoita ja kasviksia. Ja johan tuli järkeä taas tähänkin hommaan! (ohje: Pirkka 6-7/2015)

Syyskuu on jo pitkällä ja vaikka olemmekin saaneet nauttia lämpimästä syksystä, on aika pakkailla grillauskamat varastoon odottamaan ensi kesää. Viimeiset hiilet käytettiin viime viikonloppuna, jolloin nautittiin porsaan pihvejä ja oman maan perunoita. Joillakin grillauskausi toki jatkuu vielä ja jotkut grillaavat läpi talvenkin. Meillä grillataan kesällä. Ensi kesänä jälleen!



500 g pieniä perunoita
2 paprikaa
400 g grillimakkaraa
n. 10 varrastikkua

maustekastike
2 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 tl chilijauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl suolaa

1. Laita puiset varrastikut likoamaan veteen. Jos käytät metallisia tikkuja, voitele ne öljyllä
2. Pese perunat. Poista paprikoista siemenet ja paloittele ne reiluiksi paloiksi. Viipaloi makkarat paksuiksi viipaleiksi
3. Pujota perunat, paprikat ja makkarat vartaisiin vuorotellen
4. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään pienessä kulhossa. Sivele kastiketta vartaille kauttaaltaan
5. Grillaa vartaat kypsiksi grillissä. Voit sivellä lisää kastiketta vartaille grillaamisen aikana

Kesäkurkkusalaatti

Kuuma ja aurinkoinen kesäpäivä. Heti aamupäivästä pyöräilyshortsit on kaiveltu kaapista ja aurinkorasvat levitetty iholle. Alkuillasta pitkän pyörälenkin hiki on huuhdottu suihkussa ja kuumin paahde alkaa taittua. On aika laittaa grilli hehkumaan. Kohta hiilien lämmössä tirisee mausteinen ja rasvainen porsaan pihvi ja tuoksu saa veden herahtamaan kielelle. Maha murisee ja kroppa kaipaa topakkaa purtavaa. Pihvi lautaselle ja kunnon kasa kurkkusalaattia kylkeen ja lomapäivän ateria on koossa.

Tai sitten oli ihan peruspäivä ja jotainhan sitä oli syötävä. Hyvää oli joka tapauksessa. (Ohje: Glorian ruoka&viini 5/2015)



3 avomaan kurkkua
6 retiisiä
0,5 fenkolia
0,5 punasipulia
ruohosipulia
muutama tillin oksa (tai minttua)

kastike:
150 g pehmeää vuohenjuustoa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulin kynsi
1 rkl hienonnettua tilliä (tai minttua)
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa kurkut ja retiisit ohuiksi siivuiksi. Suikaloi fenkoli. Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Sekoita kasvikset kulhossa
2. Valmista kastike: sekoita vuohenjuusto ja jogurtti keskenään tasaiseksi seokseksi. Kuori valkosipulin kynsi ja sekoita se kastikkeeseen. Mausta valkoviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla
3. Sekoita kastike kasvisten joukkoon ja anna salaatin maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoamista

Pikkelöidyt kasvikset

Grillikesä oli viileä ja sateinen, mutta eihän se ulkona kokkailua estä. Paitsi se sade, koska meillä ei ole takapihalla katosta. Paitsi pieni tihku ei oikeastaan haittaa, varsinkin kun grillaamisen makuun on viimein päästy. Silloinhan sitä grillataan melkeinpä säällä kuin säällä! Kaikkien niiden ”menetettyjen” kerrostalovuosien jälkeen naapurit ovat saaneet savustusta varmaan tarpeeksi, jopa tarpeekseen.

Possun pihvien kaveriksi eräänä harvinaisen aurinkoisena (mutta ei kuitenkaan kovinkaan lämpimänä päivänä) tein pikkelikasviksia. Ohjeen mukaan tähän olisi tullut myös porkkanaa ja pähkinöitä, mutta kummallisen voimakas allergiakevät ja –kesä karsivat nuo ainekset ruokavaliostani pariksi kuukaudeksi. Porkkana olisi tuonut kyllä kaivattua makeutta näihin kasviksiin! Myös retiisiä oli tarkoitus laittaa - kalenterin mukaan oman maan retiisit alkoivat olla nostokunnossa, mutta pelkkiä ruikuloita penkistä ylös nykäisin. Eli jätettiinpä sitten nekin pois. Jäljelle jäi vain kurkku, kaali, yritit ja mausteainekset. Köyhän oloinen kokonaisuus, ja hieman vajavainen kokemus. Maussa oli liikaa suolaa ja happoa ja makeutta puuttui.

Elokuussa allergiakesä oli enää ärsyttävä muisto vain. Onneksi grillauskelit olivat vain paranemaan päin ja tämäkin kasvislisuke sai uuden mahdollisuuden – hieman korjattuna omaan suuhun sopivammaksi. Ja nyt mukaan pääsivät sekä porkkanat että pähkinät. Retiisit jätin pois tälläkin kertaa. Ja nyt sain syödä hyvällä mielellä ilman tuskaisaa käsivarsien kutinaa! (Ohje: Glorian ruoka&viini 4/2015 – hieman muokattuna siis)



2 porkkanaa
0,5 kurkkua
300 g varhais- (tai kiinan)kaalia
1 limen mehu
2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
muutama mintun oksa
muutama persiljan oksa
1 dl paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä

1. Kuori porkkanat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi tai tikuiksi. Leikkaa myös kurkku ja suikaloi kaali. Sekoita kasvikset kulhossa sekaisin.
2. Purista limen mehu pieneen kulhoon. Lisää hunaja ja suola ja sekoita huolellisesti. Sekoita maustekastike kasviksiin
3. Poista yrttienlehdet varsista ja hienonna ne. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi. Sekoita yrtit ja pähkinät kasvisten joukkoon

Pinaatti-lohitäytteinen munakasrulla

Pinaattipenkin harvennus jatkuu! Suurimmat lehdet käyttöön ja pienimmät jää vielä kasvamaan. Kesäisen lauantain lounaaksi tein nopsan pinaatti-lohitäytteisen munakasrullan Kuntoplus-lehdestä löytämäni ohjeen mukaan. Ohje oli kevyen dieetin mukainen, tein hieman topakamman että nälkä kunnolla lähtee. Kevennetään sitten toisena päivänä! Nopsa ja vaivaton herkku tämä!



1 annos

80 g pinaatin lehtiä
oliiviöljyä
suolaa
70 g lämminsavulohta
2 kananmunaa
tilkkanen maitoa tai kermaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta tilliä

1. Hienonna pinaatinlehtiä tarvittaessa. Kuumenna paistinpannu ja kaada siihen pieni luraus öljyä. Laita pannulle pinaatit ja ripaus suolaa. Kuumenna pinaattia kunnes se on painunut kokoon. Siirrä pinaatti lävikköön odottamaan
2.Poista savulohesta nahka ja ruodot ja hienonna kala
3. Riko kananmunat pieneen kulhoon ja kaada joukkoon tilkka maitoa tai kermaa. Riko munien rakenne haarukalla vispaten. Kuumenna pannulla öljyä ja kaada munakasmassa pannulle. Kypsennä massaa miedolla lämmöllä kunnes se on melkein hyytynyt. Käännä munakas ja kypsennä toinenkin puoli. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla ja valuta munakas leikkuulaudalle
4. Painele pinaatista irronnut neste lusikalla pois ja levitä pinaatti munakkaan päälle. Ripottele pinaatin päälle savulohi ja tilli. Kääri munakas rullalle ja leikkaa kahtia. Tarjoa raikkaan salaatin tai tomaattien kera

Pinaatti-mozzarellapasta

Pinaattisato kukoistaa takapihalla, samoin kuin lehtisalaatti. Selvästikin nämä runsaasti lehtipinta-alaa sisältävät kasvikset ovat tykänneet tällaisesta viileämmästä ja paahteettomasta kesästä.

Tämän nopsan ohjeen löysin Yhteishyvän ruokalehdestä nyt loppukesästä ja se menikin heti testiin. Muutamalla raaka-aineella valmistui taas aivan loistava herkullinen ruokalaji. Hieman kummastelin ennakkoon tulisen chilin yhdistämistä pinaattiin ja toisaalta myös miedon mozzarellan yhdistämistä tuliseen chiliin. Kokonaisuus toimi kuitenkin loistavasti ja tästä sainkin uuden pikaruokalajin kesään!



2 annosta

200 g nauhapastaa
1 iso valkosipulin kynsi
chiliä maun mukaan
150 g pinaatin lehtiä
1 rkl voita
tilkka öljyä
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
100 g tuoretta mozzarellaa
tuoretta basilikaa

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista pinaatti pastan kiehuessa
2. Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna myös chili ja pieni pinaatinlehtiä tarvittaessa
3. Sulata voi pannulla ja lisää siihen tilkka öljyä. Kuumenna seos ja lisää sen sekaan valkosipuli, chili ja pinaatti. Kuumenna sekoitellen muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita se pinaattiseoksen kanssa sekaisin.
5. Annostele lautaselle ja lisää päälle revittyä mozzarellaa ja hienonnettua basilikaa

Yrtti-mustikkapirtelö

Teimme taannoin Marttojen yrttikurssilla yrttistä pirtelöä, jonka ohjetta ei silloin tullut otettua talteen. Jossain vaiheessa selailin kurssilta saamiamme materiaaleja ja löysin sieltä pienen yrttivihkosen, joka oli Marttojen omaa tuotantoa. Pirtelön ohje löytyi onnekseni tuosta vihkosesta!

Nyt yrtit kukoistavat ja kasvavat vauhdilla takapihalla ja on juuri sopiva aika tehdä tällaisia kesäisiä herkkuja. Tein tätä iltapalalle aikuisten kesken – lapseni tuntien sanoisin että heille ei välttämättä tämä maistuisi. Meille maistui! Koska mustikka-aikakin alkaa olla parhaimmillaan ja jääkaapissa oli vielä edellisen mustikankeruureissun satoa syömättä, lisäsin pirtelöön yrttien kaveriksi hieman mustikoita. Mustikat antoivatkin kivaa makua ja minttu-basilika-mustikka toimi makutriplettinä oikein hyvin!



muutama oksa basilikaa
muutama oksa minttua
2 dl maitoa
2 dl maitorahkaa
4 dl vaniljajäätelöä
1 dl mustikoita
1-2 rkl hunajaa

1. Irrottele yrttien lehdet kulhoon ja kaada joukkoon maito. Surauttele sauvasekoittimella yrtit silpuksi. Voit käyttää myös tehosekoitinta
2. Lisää loput ainekset ja sekoita kuohkeaksi ja tasaiseksi pirtelöksi.

Pinaatti-kantarellipasta

Pinaatti on minulla yrttien jälkeen se toivotuin ja odotetuin kasvi takapihallani – pojilla tietysti porkkanat. Nyt pinaatit alkavat olla jo sen verran suuria, että uskallan vähitellen ruveta niitä harventamaan niin sanotusti parempiin suihin! Tänä vuonna ajattelin syödä koko pienen pinaattisadon tuoreena. Pakastaminen on niin vaivalloista ja pakastepinaatti on halpaa ostaa valmiinakin. Keräsin alkukesästä myös nokkosta pakastimeen, joten lettu- ja vellitarpeita löytyy kyllä ainakin alkuun.

Koska aina pitäisi kokeilla jotain uutta vaikka blogi on pullollaan hyväksi havaittuja ohjeita, niin googlaamalla hain muutamia uusia ohjeita tuoreen pinaatin hyödyntämiseen. Valion sivuilta löysin ohjeen aurajuustolla säväytettyyn pastaan ja siltä pohjalta lähdin kokkailemaan. Tarkoitus oli tehdä aivan ohjeenmukainen ruoka, mutta kätköilyreissulla löytyneet kantarellit muuttivat suunnitelmaa hieman. Tuloksena oli pinaatti-kantarellipasta!



2-3 annosta

n. 8 kerää nauhapastaa
0,5 litraa kantarelleja
nokare voita
100 g pinaattia
0,5 dl kuorittuja suolattomia pistaaseja
n. 4 oksaa tuoretta timjamia
suolaa
mustapippuria
0,5 dl pastan keitinvettä
vajaa 1 dl aurajuustomuruja


1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pilko kantarellit ja laita ne paistinpannulle. Kuumenna kunnes sienistä alkaa irrota nestettä. Pienennä lämpöä ja kypsennä sieniä kunnes kaikki neste on haihtunut
3. Lisää pannulle nokare voita. Hienonna pinaatinlehtiä hieman jos ne ovat suuria. Lisää lehdet pannulle ja jatka kypsentämistä pari-kolme minuuttia
4. Rouhi pistaasit ja lisää ne pannulle. Irrota timjaminoksista lehdet ja lisää ne pannulle. Mausta suolalla ja mustapippurilla
5. Lisää pannulle tilkkanen pastan keitinvettä ja aurajuustomurut. Kuumenna
6. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Kuumenna ja anna hautua hetkinen

Helppo kotijäätelö

Loppukeväästä ja kesästä facebookin kokkailuryhmässä alkoi vilistä kuvia ja ohjetta helppoakin helpompaan kotitekoiseen jäätelöön. Raaka-aineluetteloa katsoessa tulee ensimmäiseksi mieleen, että eihän tämä oikeastaan jäätelöä ole olenkaan. Mutta niin tai näin, pakastimessa se tekeytyy ja jäätelöltä se näyttää. Ja mikä parasta ohje on todellakin helppo ja työvaiheita vain pari. Makuja on helppo keksiä ja vain mielikuvitus on rajana.

Testasin tässä ”hellekesän” aikana paria makua; suklaarouhetta ja mansikkaa. Suklaarouhejäätelö oli ihanan täyteläistä, jopa liiankin. Mansikkajäätelö oli raikkaampaa, mutta mansikkasose jäätyi todella kovaksi eikä jäätelöstä oikein saanut palloja tehtyä. Mutta maistui se tuoreiden mustikoiden ja lakkojen kanssa hyvältä ei niin kauniista ulkonäöstä huolimatta. Seuraavaksi pojat tilasivat kinuskia…

n. 2 litraa valmista jäätelöä

6 dl kuohukermaa
1 prk kondensoitua maitoa
makuaineita

1. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Kaada joukkoon kondensoitu maito ja pyöräytä vatkaimella sekaisin.
2. Kaada jäätelöseos kahteen litran vetoiseen muovirasiaan ja lisää makuaineet
3. Pakasta vähintään 4 tuntia, astian koosta riippuen


Suklaajäätelö: makuaineena 130 g maitosuklaata rouhittuna + marianne crush –pussin jämät. Käännelty jäätelöseoksen sekaan




Mansikkäjäätelö: makuaineena pakasterasiallinen mansikkasurvosta, jonka surautin sauvasekoittimella sileäksi ja kääntelin jäätelöseoksen sekaan raidoiksi

Raparperi-pistaasipiirakka

Kesäflunssaa pukkaa. Ensin kuopus, sitten esikoinen ja nyt minä. Ensin kurkkukipua, räkää ja aivastelua ja nyt sitten ärsyttävää pientä lämpöilyä. Ei oikein uskalla mitään suurempia tehdä, mutta energiaa on kuitenkin kotona puuhasteluun.

Tänään satoi melkeinpä koko päivän – toisaalta joutikin, kun kotona oli tarkoitus olla joka tapauksessa! Aamupäivä meni ruutuja tuijotellen, pojat telkkarin ääressä ja minä facebookin puutarharyhmässä kysellen neuvoja Räähkän kuosiin saamiseksi. Tympeää touhua pidemmän päälle. Alkoi tuntua siltä, että tarttis tehdä jotakin. Meidän perheessä perinteisesti leivotaan sadepäivinä ja niinpäs minä vetäisin vedenpitävää päälle ja ajoin kauppaan ja vanhempieni luo raparperipuskalle. Ja eipähän aikaakaan kun raparperipiirakka oli uunissa.

Idea piirakkaan on otettu tämän kevään Glorian ruoka&viini –lehdestä (numero 4/2015). Piirakan tekoon oli käytetty valmista piirakkataikinaa, mutta ihan periaatteesta en valmiita taikinoita käytä, vaikka ne ihan hyvän makuisia ovatkin. Piirakan teossa olennaisin osa on kuitenkin taikina, niin kyllähän se nyt täytyy olla itse tehty! (Tämä kriteeri koskee ihan vain minua itseäni!) Olenkin melkeinpä vältellyt piirakoiden tekemistä, koska nypittävän taikinan tekeminen on mielestäni todella todella ärsyttävää puuhaa! Joku aika sitten kokeilin tehdä taikinan monitoimikoneen leikkurikulhossa ja jopas sujui näppärästi! Nyt ei tarvitse kammoksua piirakkaohjeita enää vaan taikina valmistuu aivan suit sait!

Eli alla oleva ohje on muokattu taikinan osalta, samoin kuin sokerimäärää on hieman vähennetty. Tuntui hurjalta alkuperäisessä ohjeessa. Mutta jos haluat käyttää valmista taikinaa, käytä toki!



pohja:
40 g kuorittuja pistaasipähkinöitä
3 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl sokeria
0,25 tl suolaa
100 g kylmää voita
0,4 dl kylmää vettä

täyte:
0,75 dl ruokokidesokeria
1 tl kanelia
200 g ranskankermaa
1 kananmuna
0,5 tl vaniljasokeria
3-4 raparperin vartta

1. Mittaa pistaasit monitoimikoneen leikkuriterälliseen kulhoon ja surauta ne rouheeksi (tai rouhi käsin). Lisää kulhoon jauhot, sokeri, suola ja paloiteltu voi ja surauta murumaiseksi seokseksi (tai nypi käsin). Lisää kylmä vesi ja surauta taas pikaisesti sekaisin (tai sekoita käsin). Kaada taikina pieneen kulhoon ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
2. Sekoita pienessä kulhossa sokeri ja kaneli sekaisin ja ripottele puolet seoksesta piirakkapohjan päälle
3. Sekoita toisessa kulhossa ranskankerma, kananmuna ja vaniljasokeri ja levitä seos piirakkapohjalle
4. Kuori raparperit ohuelti (aivan nuoria varsia ei tarvitse kuoria) ja paloittele ne pieniksi. Levitä palat ranskankermaseoksen päälle. Ripottele pinnalle loput kaneli-sokeriseoksesta
5. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa haaleana vaniljajäätelön kera

Mustikkaclafoutis

Tuoretta mustikkaa on nyt taas saatavilla. Ei nyt ehkä vielä ihan metsät pullollaan, mutta käsin keräten marjoja löytyy jo ihan kivasti! Hieman valikoiden marjat täytyy vielä sankkoon ottaa, mutta kyllä aurinkoisilta ja kosteilta kankailta ja soiden laitamilta jo syönti- ja piirakkamarjat nopsaan löytyy!

Viikonloppuna kävimme pyörähtämässä mökkimaisemissa ja saimme kotiin tuomisiksi noin kolme litraa mustikoita. Pakastimeen asti en vieläkään yhtään laittanut, vaan olemme nautiskelleet tuoreista marjoista vaniljakastikkeen kera. Ja tietenkin leivonnaisissa!

Perheemme on menneen viikon aikana kärsinyt kesäflunssasta räkineen, yskineen ja pienine kuumeiluneen ja nyt tässä viimeisen kesälomaviikon alkajaisiksi on minun vuoroni olla puolikuntoinen. Päivät ollaan vietetty ihan vaan kotosalla jotain perushommaa puuhastellen. Leivonta kuuluu perinteisesti meidän perheen sairastupa- ja toipilaspäiviin ja niin tälläkin kertaa. Nyt kaivelin kesäreseptien joukosta ranskalaisen jälkiruuan ohjeen, jonka kotiväelle ja kuopuksen leikkikaverille tarjoilin nimellä mustikkapannari. Ja sitähän se onkin! Ja melkoista herkkua! (ohje: Maku 4/2015)



nokare voita
3 dl tuoreita mustikoita
3 kananmunaa
3 dl maitoa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
0,25 tl suolaa
1 sitruunan kuori raastettuna
2 dl vehnäjauhoja

pinnalle:
tomusokeria

1. Voitele piirakkavuoka huolellisesti voilla ja ripottele mustikat pohjalle
2. Sekoita loput ainekset keskenään kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja kaada seos mustikoiden päälle vuokaan
3. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia
4. Siivilöi haalean pannarin päälle tomusokeria ennen tarjoamista

Chili-possupihvit

Voihan rillaaminen! Miten se onkaan syöksynyt kesäämme ilahduttamaan. No okei, ei ollut aivan huippuilahtunut olo viimeksi kun broilerivartaita liian kuumalla grillillä yritin grillailla – onneksi tuo tuonen puolisko pelasti tilanteen ja minä hiivin vaivihkaa hillokattilan ääreen. Mutta onneksi tämä homma yleisesti ottaen kuitenkin sujuu!

Pääasiassa helppoa broileria ja makkaraa ollaan siis grillailtu pallogrillillä, kerran onnistuneesti kassleria – mutta se onkin kohtuullisen helppo grillattava. Nyt uskaltauduin kokeilemaan fileen grillaamista – ei nyt sentään kokonaisena, vaan pihveiksi leikattuina näin ensimmäisellä kerralla. Ostin kokonaisen pihvifileen, leikkasin pihveiksi ja maustoin itse tehdyllä chilillä säväytetyllä marinadilla. Soosin valmistin Glorian ruoka&viini –lehden numerossa 4/2015 olleen ohjeen mukaan. Lopputulos oli mehevän maukas, uskalsin ottaa lihat pois grillistä tarpeeksi ajoissa!



800 g porsaan fileetä

marinadi:
1 chili (tai maun ja lajikkeen mukaan)
2 tl tuoretta inkivääriraastetta
0,5 dl chilikastiketta
0,5 dl soijakastiketta
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl ruokokidesokeria

1. Hienonna chili ja sekoita kaikki marinadin ainekset sekaisin kulhossa
2. Poista porsaan fileestä kalvot ja leikkaa se tasakokoisiksi pihveiksi. Pyörittele pihvit marinadissa ja asettele ne laakeaan kulhoon. Kaada loppu marinadi pihvien päälle ja anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia
3. Valuta pihvit marinadista ja grillaa kypsiksi

Pinaatti-halloumipasta

Oman maan pinaatit kasvavat tämän kesän viileydessä melkoisen hitaasti – mutta kasvavat kuitenkin! Näyttää siltä, että tänä(kään) vuonna pinaattia ei pakastimeen saakka riitä vaan pinaatit nautitaan tuoreena penkistä. Ja tuostahan noita omasta pihasta nyt onkin helppo vähitellen napsia. Ensi vuonna pyhitän yhden viljelylaatikon aivan kokonaan pinaatille, jääköön retiisiin rutkulat siemenpussehin kun eivät suostu kasvamaan kunnolla.

Omaa satoa odotellessa nautitaan kaupan antimista. Ihanalta Insanitylta löysin tämän kesäisen pastaohjeen, johon sain mukavasti yhdistettyä halloumia, josta viimeinkin olen oppinut tykkäämään! Pienensin ja puolittelin ja muuttelin määriä – lopputulos hyvä ja maha täynnä kesän makua!



150 g spagettia
100 g tuoretta pinaattia
0,5 palaa halloumi-juustoa
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
nokare voita
1 rkl limemehua
2 dl kermaa
kourallinen basilikan lehtiä
muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista kastike pastan kypsyessä
2. Huuhtele pinaatti ja jätä se valumaan lävikköön tai puhtaan keittiöpyyhkeen päälle
3. Kuutioi halloumi ja paista se pannulla öljyssä kullanruskeaksi. Nosta syrjään odottamaan
4. Kuori ja kuutioi sipulit. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää pannulle pinaatti ja sekoittele sitä pannulla hetkinen kunnes se kiehahtaa. Lisää limemehu ja sekoittele
5. Kaada kerma pannulle. Hienonna basilikan lehdet ja lisää nekin pannulle. Keittele kunnes kastike sakenee. Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja mustapippurilla
6. Valuta kypsä pasta ja kaada se kastikkeen sekaan. Lisää joukkoon myös parmesaani ja sekoittele tasaiseksi. Lisää lopuksi halloumikuutiot ja syö!