Valkosipuli-yrttikalaa

Projektini "kuinka saada sei maistumaan hyvältä?" eteni jälleen. Ja lopputulos oli todella hyvää! Kala livahti hieman ylikypsäksi, mutta tuo mausteöljy oli aivan ihanaa! Ohjeen löysin Jamie Oliverin kirjasta Jamie Italiassa - tosin muuntui tekovaiheessa sitten jonkun verran. Tämä soosi käy kaikelle vaalealle kalalle.



800 g pakasteseitä tai muuta vaaleaa kalaa

kastike:
1 sitruuna
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 valkosipulin kynsi
oreganoa
minttua

Purista sitruunan mehu kulhoon ja sekoita joukkoon kolminkertainen määrä oliiviöljyä. Lisää muut ainekset (valkosipuli ohuelti viipaloituna). Anna maustua hetkinen. Itse käytin kuivattuja yrttejä joten tein soosin jo hyvissä ajoin tekeytymään. Valele kastiketta kypsän kalan päälle. Minä kypsensin kalan uunissa ja laitoin kastiketta kalan päälle jo ennen uuniin laittamista.

Pollo alla cacciatora

Tämän ohjeen löysin Jamie Oliverin nettisivuilta. Cacciatore merkitsee metsästäjää joten tämän voisi siis suomentaa metsästäjän kanapadaksi (vai metsästäjän vaimon?). Tämäntyyppistä ruokaa metsästäjän vaimon voisi ajatella tekevänsä miehelleen kun hän palaa metsästysreissulta luonnonhelmasta. Itse olen tottunut siihen että jos joku ruoka on ”metsästäjän” niin siinä on aina seassa sieniä. Italian metsät on vissiin sit kaikki ihania oliivilehtoja! :) Tässä ruuassa testasin nyt Muttin säilöttyjä kirsikkatomaatteja. Olivat napakoita rakenteeltaan, kirkkaita väriltään ja oikein hyviä. Varsinkin tämän tyylisessä ruuassa ei voi erottaa tuoreista!



reilu kilo broilerin koipipaloja (tai muita luullisia paloja)
suolaa ja pippuria
3-4 laakerinlehteä
rosmariinia
3 valkosipulin kynttä
0,5 pulloa Chiantia
jauhoja panerointiin
oliiviöljyä
5 anjovisfileetä
kourallinen mustia tai vihreitä oliiveja
2 x 400 g säilöttyjä tomaatteja

1. Mausta kanankoivet suolalla ja pippurilla ja laita ne kulhoon. Lisää laakerinlehdet ja rosmariini ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. Kaada päälle viini ja anna marinoitua mielellään yön yli
2. Ota koivet pois marinadista ja kuivaa ne talouspaperilla. Jauhota ja ruskista. Siirrä uunipataan
3. Viipaloi kaksi valkosipulin kynttä ja kuullota niitä pannulla oliiviöljyssä. Lisää anjovikset, oliivit, tomaatit ja kanan marinadi. Keittele hetki ja kaada seos vuokaan kanankoipien päälle
4. Peitä pata kannella tai foliolla ja kypsennä 175 asteessa 1,5 tuntia

Bustrengo - Bolognalainen polenta-omenakakku

Mehevän kostea hedelmäinen kakku, joka on oikeastaan italialainen leipävanukas. Itseäni tässä tökki kanelin maku (oliko sitä nyt ihan pakko laittaa?!?) ja luultavasti rusinat. Niin, ja appelsiinin kuori. Minkähän takia tätä oikeastaan edes tein… No joo, rakenne oli ihanan suussa sulava ja omena ja päärynä raikkaita. Tykkäsin kyllä kakusta – mutta en noista mausteista! Ohje on Jamien Oliverin kirjasta Jamie Italiassa.



100 g polentaa
200 g vahnäjauhoja
100 g kuivahtaneita leivänmuruja
100 g sokeria (+ pinnalle – en laittanut)
5 dl täysmaitoa (tein laktoosittomana eli kevytmaitojuomalla)
3 suurta munaa
100 g juoksevaa hunajaa
0,5 dl oliiviöljyä
100 g kuivattuja viikunoita
100 g rusinoita
500 g omenaa (käytin myös päärynää)
0,5 tl jauhettua kanelia
2 appelsiinin kuori raastettuna (laitoin vain yhden)
2 sitruunan kuori raastettuna (laitoin vain yhden)
1 tl suolaa

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele matala irtopohjavuoka.
2. Sekoita suuressa kulhossa polenta, jauhot, leivänmurut ja sokeri. Vatkaa toisessa kulhossa sekaisin maito, munat, oliiviöljy ja hunaja. Lisää kosteat aineet kuiviin ja sekoita hyvin
3. Hienonna viikunat. Kuori ja paloittele omenat. Pese ja raasta sitruksien kuoret. Lisää kaikki loput ainekset taikinaan ja sekoita hyvin
4. Kaada seos vuokaan ja ripottele halutessasi pinnalle sokeria. Kypsennä n. 50 minuuttia. Tarkkaile paistumista ja laita folio vuoan päälle mikäli pintaa alkaa tummua liikaa.

Ragù alla bolognese

Tämä on nyt oikeastaan vaan versio Pasta bolognesesta joka on meidän kyökin melkeinpä peruspöperöitä. Joskus vaan tulee oikein himo kunnolliseen jauhelihakastikkeeseen ja silloin kyllä haudutettu soosi on vertaansa vailla!

Glorian ruoka&viini-lehden numerosta 67 (2/2010) (joka muuten sattui olemaan Italia-teemainen!) löytyi hieman erilainen ohje kuin se millä itse bologneseni olen tottunut tekemään. Oli kyllä sen verran erikoiselta vaikuttavia juttuja tässä ohjeessa (maito ja tähtianis) että pakkohan sitä oli kokeilla! Koekaniineiksi joutuivat veljeni ja hänen tyttöystävänsä jotka pahaa aavistamatta tulivat vain ottamaan esikoisesta 4-vuotiskuvia. Ruoka maistui, kuvat tuli otettua ja siinä ohimennen vaihdettiin olohuoneessa myös järjestystä (kiitoksia vaan!). Ei tämä minusta kuitenkaan tuota aikaisempaa ohjettani voita vaikka oikein hyvää oli tämäkin. Tosin olisihan se voinut olla parempaakin jos olisin ohjetta noudattaen hauduttanut kastiketta uunissa 6 tuntia 2 tunnin sijaan…



0,5 dl oliiviöljyä
25 g voita
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tähtianis
1 iso porkkana
3 lehtisellerin vartta
400 g naudan paistijauhelihaa
0,5 tl raastettua muskottipähkinää (mistä noita oikein saa kokonaisina?!?) tai jauhetta
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1,5 dl täysmaitoa (käytin kevyttä kun tein ruuasta laktoosittoman)
1,5 dl valkoviiniä
1 tlk tomaattimurskaa
140 g tomaattipyreetä

lisäksi
500 g putkipastaa
1 dl pecorinoa lastuina

1. Mittaa öljy ja voi kasariin (tai jos sinulla on liedelle käyvä uunipata niin käytä sitä). Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja lisää ne tähtianiksen kanssa kasariin. Kuullota n. 10 minuuttia
2. Kuori ja raasta porkkana. Kuori sellerinvarsista ulommainen kerros pois ja hienonna ne. Lisää kasvikset kasariin ja hauduta 15 minuuttia
3. Lisää kasariin jauheliha, lohko sitä hieman ja hauduta kymmenisen minuuttia
4. Mausta muskotilla, suolalla ja pippurilla. Lisää maito ja hauduttele puolisen tuntia
5. Lisää kasariin valkoviini, tomaattimurska ja –pyree. Siirrä kastike uunipataan. Peitä pata kannella, mutta jätä se raolleen. hauduta 120 asteessa 6 tuntia (mie hauduttelin 175 asteessa 2 tuntia). Valmiissa kastikkeessa ei tulisi olla juurikaan nestettä, mutta jos se uhkaa kuivahtaa liikaa hauduttamisen aikana voit lisätä hieman vettä
6. Tarjoa putkipastan ja pecorinolastujen kera

Vaniljainen panna cotta ja vadelmakastike

Panna cotta on kermavanukas joka on lähtöisin Piemonten alueelta. Panna cotta tarkoittaa suomennettuna keitettyä kermaa ja sitähän se nimenomaan on. Muutamia ohjeita pläräilin läpi, kaikissa keittoaika ei ollut pitkä. Joidenkin ohjeiden mukaan kerma vain kuumennettiin kun taas joissakin ohjeissa kermaa keiteltiin vartin verran. Eroja oli myös siinä käytettiinkö vanukkaaseen pelkkää kermaa vai kerma-maitoseosta. Itse valitsin maidollisen version. Kaikissa ohjeissa panna cottaan ei myöskään tullut vaniljaa.

Panna cotan kaveriksi tein vadelmakastikkeen, jonka ohjeen lainasin Insanitylta Decapitated-blogista. Kastikkeen kirpeys oli mukava vastakohta täyteläisen pehmeälle vanukkaalle.

Hieman ongelmia oli panna cotan vuoasta pois ottamisessa. Jälkeenpäin löysin sellaisen vinkin, että vuoka pitää kastaa hetkeksi lämpimään veteen ja sitten irtoaa paremmin! Toki panna cotan voi syödä suoraan annoskulhostakin tai sen voi hyydyttää myös kauniisiin laseihin tai jälkiruokamaljoihin, jolloin kumoamisongelmaa ei ole!



4 annosta

panna cotta:
2 dl kermaa
2 dl maitoa
3 rkl sokeria
0,5 rkl vaniljasokeria
2 liivatelehteä

1. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen
2. Kuumenna maito ja kerma kattilassa ja lisää sekaan sokerit. Keittele 10 minuuttia
3. Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne kuumaan maitoseokseen
4. Annostele pieniin vuokiin tai laseihin ja anna hyytyä 3-4 tuntia kylmässä.


vadelmakastike:
300 g vadelmia
1 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua

Sekoita ainekset pienessä kattilassa ja kuumenna. Keittele n. 10 minuuttia kunnes seos hieman sakenee. Painele siivilän läpi sileäksi kastikkeeksi. Tarjoa huoneenlämpöisenä tai hieman haaleana panna cotan kaverina

Pastaa ja salamia

Ohje on ottettu Suuresta pastakeittokirjasta jossa se on nimellä Rigatonia salamin ja tuoreiden yrttien kanssa. Tämä ruoka koki monenlaisia muutoksia jo tekovaiheessa eikä tuoreita yrttejä tämä soosi ole nähnytkään. Olkoon siis vain pastaa ja salamia. Todella hyvää! Muttin tomaattimurskalla tein tämänkin ja nyt isäntäkin totesi että kyllä tomaattipohjainen ruoka voi olla hyvää! Jee, hyvä Mutti!!



20 g voita
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 porkkana
1 laakerinlehti
140 g pekonia
200 g salamia
1 prk tai tomaattimurskaa
1 tl oreganoa
(n. 1 dl liha- tai kanalientä)
400 g rigatonia (tai penneä)

1. Kuumenna voi ja öljy paistinpannussa ja lisää sinne laakerinlehti. Kuori ja viipaloi sipuli ja laita pannulle. Kuori porkkana ja leikkaa se julienne-suikaleiksi. Lisää pannulle ja kypsentele kunnes sipuli on läpikuultavaa
2. Lisää pekoni ja viipaloitu (tai kuutioitu) salami ja ruskista hämmennellen
3. Lisää tomaattimurska ja oregano ja anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Lisää tarvittaessa lihalientä
4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Tagliatellea, sieniä ja gorgonzolaa uunissa

Tämä ruoka oli positiivinen yllätys! Sienet eivät lukeudu suosikkiraaka-aineisiini, mutta pitihän tätäkin kokeilla kun oli niin herkullisen näköistä! Ja kylläpä kannattikin! Tässä oli itselleni uudenlainen tapa tehdä sienikastiketta: osa sienistä soseutettiin ja osa pilkottiin palasiksi. Sitten vaan kermaa ja yrttejä ja jopas tuli hyvää! Tuo kastike toki sopii pastalle ihan semmoisenaankin, ilman uuniakin. Tuntui kyllä että uunissa se kastike todella imeytyi pastaan ja maku oli ihanan täyteläinen. Sieniä olisi tässä saanut olla vaikka vähän enemmänkin - varsinkin herkkusieniä käytettäessä kun ovat niin miedon makuisia. Ohjeen löysin Nina sul tagliere -blogista.



3-4 annosta

250 g tagliatellea
200 g herkkusieniä
oliiviöljyä
basilikaa
salviaa
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
suolaa
0,5 dl kermaa
hieman maitoa (tai sit vähän reilummin kermaa)
80 g gorgonzolaa (aurajuustolla taas kerran mentiin)
(pecorinoa)

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Tee kastike pastan kiehuessa: Laita puolet sienistä yleiskoneen silppuriin. Lisää loraus oliiviöljyä ja basilika ja salvia. Hienonna sienet mössöksi
3. Kuumenna pannulla hieman oliiviöljyä. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi ja kuullottele sitä hetkinen. Paloittele loput sienet ja lisää nekin pannulle. Paistele muutama minuutti
4. Lisää sienimössö pannulle ja kypsentele viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla
5. Laske levyn lämpöä ja lisää pannulle kerma (ja maito). Kiehauttele hetkinen
6. Valuta kypsä pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Murustele sinihomejuusto pinnalle. Itse laitoin päälle vielä hieman pecorinoraastetta. Kypsennä pastaa uunissa 175 asteessa n. 10 minuuttia

Päärynä-gorgonzolasalaatti

Sattumalta löysin itselleni aivan uuden blogin Omenaminttu, jonka ihanat kuvat saavat kyllä veden kielelle! Kaapissa nökötti jämäpakkaus rucolaa ja tämä salaatti sattui silmääni kuin tilauksesta. Nuo pähkinät ovat aivan ihania, varmaan kivasti toimisivat myös jäätelön kanssa herkkuhetkissä!



lehtisalaattia (käytin puna-vihreää ruukkusalaattia)
rucolaa (jääkaapissa nököttävä jämä oli vielä ihan ok edellisenä päivänä...en laittanutkaan!)
2 - 3 kypsää päärynää viipaleina
150 g gorgonzola juustoa paloiteltuna (aurajuustolla mentiin)
1 pussi (70 g) saksanpähkinöitä
1 rkl voita
1 rkl hunajaa
1 tl sokeria
ripaus suolaa
oliiviöljyä
vaaleaa balsamiviinietikkaa

1. Valmistele ensin pähkinät: Sulata voi ja hunaja paistinpannulla. Puolita pähkinät ja sekoita ne huolella voi-hunajaseokseen. Levitä ne uunipellille paperin päälle. Ripottele pinnalle sokeria ja suolaa ja paahda uunissa 175 asteessa n. 8 minuuttia. Anna jäähtyä
2. Annostele salaatit, päärynäviipaleet, juusto ja pähkinät tarjoiluastiaan ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja vaaleaa balsamiviinietikkaa.

Palsternakkaa ja pekonia tagliatellen kera

Toinen palsternakkatesti. Tämä vei sydämeni aivan täysin - ja ihme kyllä isäntä ja neljäveekin söivät tätä mielellään!! Laitoin palsternakkaa tähän vain reilun 100 g kun ajattelin sen hallitsevan liikaa tuota ruokaa. Olisi hyvin voinut käyttää koko 200 g. Hiljalleen pekonin kanssa paistettuna (ja ehkäpä rasvaakin säästelemättä...) maku oli ihanan pehmeä ja hieman makea. Seuraavalla kerralla meinaan laittaa pekonin muruina, se tuntui olevan nyt melko hallitseva maku tässä ruuassa. Kaunista kuvaa tästä söpöstä ei saanut mutta älkää antako sen hämätä! Ohje on lähtöisin Jamie Oliverin nettisivuilta.



500 g tagliatellea
4 nokaretta voita
1 pkt pekonia
timjamia (tai rosmariinia)
2 valkosipulin kynttä
200 g palsternakkaa
3 kourallista parmesaaniraastetta
pippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Sulata puolet voista pannulla ja laita pannulle paloiteltu pekoni ja timjami. Anna tiristä pari minuuttia
3. Hienonna valkosipuli ja kuori ja viipaloi tai suikaloi palsternakka. Lisää ne pannulle ja kypsennä n. 3 minuuttia kunnes pekoni on saanut kivasti väriä
4. Lisää loppu voi pannulle (tämä oli ehkä jo liioittelua rasvan kanssa tai sitten miun käsitys nokareesta oli hieman yliampuva!) ja anna sen sulaa. Lisää parmesaani ja pari kauhallista pastan keitinvettä. Sekoittele tasaiseksi
5. Valuta kypsä pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon (meillä on oikeastaan aina kastike erikseen niin on helpompi sitten annostella maisteluannoksia nirppiksille ;))

Kukkakaali-palsternakkarisotto

Ruokahaastetta jälleen pukkaa! Viime kuun tofu-haasteen voitti Kädenvääntöä blogin Pinaatti-tofulasagne. Tämän kuun aiheeksi Pitkä ja Pätkä valitsivat palsternakan. HUH! No kyllä minä sen kaupasta tunnistan ja olen joskus syönytkin, mutta erityisempiä muistikuvia ei tuohon juurekseen kuitenkaan liity. Eikä kyllä oikeastaan mielenkiintoakaan! Mutta haasteet on tarkoitettu vastattaviksi! Niinpä minäkin kiltisti ostin kolme palsternakkaa kaupasta. Nyt on kokkailtu pari lajia ja kyllä se vaan on hyvää! Kiitokset siis vielä hyvästä haasteaiheesta, taas sitä oppi jotain uutta!

Italialaishenkistä luonnollisesti tuli taas tehtyä. Jamien kirjasta Jamie Italiassa löysin melkoisen herkullisen näköisen kukkakaalirisoton – joka sekin ajatuksena tuntui hieman erikoiselta. Muokkailin hieman ohjetta ja lopputuloksena oli kukkakaali-palsternakkarisotto. Mielenkiintoinen makuyhdistelmä tästä tulikin: mietoa kukkakaalia, makeahkoa palsternakkaa, säväys valkoviiniä ja reippaasti parmesaania. Päälle rapsakoita leivänmuruja ja alle rucolapeti. Toimi oikein hyvin useasta vahvasta mausta huolimatta.



6 annosta

pangrattato:
2 kourallista kuivahtaneita leipäpaloja
5 anjovisfileetä
anjovisten öljyä tai oliiviöljyä
chiliä maun mukaan
voita

risotto:
1 l kana- tai kasvislientä
1 pieni kukkakaali
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 sellerin vartta
200 g palsternakkaa
2 rkl oliiviöljyä
nokare voita
400 g risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
suolaa ja pippuria
70 g voita
100 g parmesaania
tuoretta persiljaa

1. Valmista ensin pangrattato: laita leipäpalat, anjovikset, chili ja luraus öljyä monitoimikoneen silppuriin ja surauttele muruseokseksi. Sulata voi pannulla paista murut rapeaksi. Jätä kulhoon odottamaan
2. Kuumenna risottoa varten kanaliemi pienessä kattilassa. Irrota kukkakaalista kukinnot ja laita ne kypsymään hetkeksi liemeen
3. Hienonna sipuli, valkosipulit ja varsiselleri. Kuori ja kuutioi (tai raasta) palsternakka. Kuumenna öljy ja voi kasarissa. Kuullota kasviksia miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia kunnes ovat kunnolla pehmenneet
4. Lisää kasvisten sekaan riisi ja kuullottele jälleen hetkinen kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi (n. 1minuutti). Lisää sitten viini ja anna sen imeytyä riisiin
5. Lisää sitten kuumaa lientä riisin joukkoon kauhallinen kerrallaan. Anna edellisen nesteen imeytyä kokonaan ennen kuin lisäät nestettä. Sekoittele ahkerasti!
6. Parin kauhallisen jälkeen lisää risottoon pehmenneet kukkakaalin kukinnot ja painele niitä hieman rikki. Jatka sitten nesteen lisäämistä kunnes kaikki liemi on käytetty
7. Lisää valmiiseen risottoon voi ja juustoraaste ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää myös persilja. Nosta risotto kuumalta levyltä, laita kansi päälle ja anna tekeytyä 2 minuuttia.

Tuorepastaa – vol. 2 (pastakone)

Nyt on minulla lainassa testattavana pastakone – Atlas Marcato 150. Muista koneista minulla ei ole kokemusta mutta sen verran voin kertoa että tuo ainakin toimii! Oma samanlainen konekin on tulossa – sitä odotellessa…



Mahatautia siis on meidän perheessä podettu oikein urakalla. Itse onneksi (ainakin toistaiseksi) vältyin tuolta ihanuudelta! Miesväki kun makasi rentona pitkin poikin sohvia, sänkyjä ja lattioita oli minulla aikaa tehdä testitaikina pastaa varten. Tein ensiksi pienen taikinan: 100 g durum-jauhoja, 1 muna ja pieni luraus oliiviöljyä. Taikina tuntui kuivalta joten lisäsin aivan aavistuksen vettä. Sittenpä vaan rullailemaan! Hyvin sujui ja nauhapastaa tuli! Keittelin sen ja tein testiannokselle soosiksi chiliä ja katkarapuja.



Viikonloppuna mahatauti alkoi olla sitten jo voitettu ja esikoisen kanssa ryhdyimme valmistamaan pastaa. Hän oli kovasti ihastunut pastakoneeseen kun se pöydällä nökötti ja kammenpyörittäjän paikkaa havitteli! Teimme nyt suuremman taikinan josta riitti kahdelle aikuiselle ja kahdelle pienelle lapselle reilusti: 300 g jauhoja, 3 munaa, oliiviöljyä, vettäkin piti taas hieman joukkoon lirauttaa. Kammen pyörittäminen kävi loppujen lopuksi lapsen voimille, mutta telojen välin säätäjääkin onneksi tarvittiin! Oli mukava viettää rauhallinen hetki pojan kanssa yhteisissä puuhissa! Nauhapastaa teimme jälleen ja melko hyvin sujui tämäkin kerta. Ainoa ongelma oli se, että rullailimme koko taikinan ensin levyiksi ja ensimmäiset levyt ehtivät kuivahtaa vähän liikaa ennen nauhojen tekemistä. Meni melkein survomiseksi! Levyt olisivat voineet olla myös hieman pidempiä.

Valmiit pastanauhat laitetaan pastatelineelle odottamaan keittämistä. Sillä sipuli –blogin Merituuli ja Jukka harrastavat myöskin tätä tuorepastan tekemistä ja heillä onkin oikein hieno pastateline. Minulla on tällä hetkellä tällainen askeettinen "jumppakeppieliharjanvarsituolienpäällä-malli", mutta jos tästä oikeasti innostun niin ehkäpä joku päivä itsekin investoin tuommoiseen hienoon!



Sittenpä vaan tehdään soosi ja keitetään pasta. Tuorepastaa ei tarvitse keittää kuin 2-3 minuuttia joten kastike kannattaa tehdä ensin valmiiksi! Meillä livahti tänään sekä kastike että pasta hieman ylikypsän puolelle. Maistui kuitenkin!

Kovasti siis innostuin tästä tuorepastan teosta! Kaupan tuorepastoista en ole oikein tykännyt, niissä on jotain outoa… Suutuntuma on jokseenkin limaisen mössöinen (lue: teollinen). Kuivapasta on enemmän minun juttuni. Onhan tuo kotitekoinen pasta melko työlästä, ei mitään arkiruokaa (osaako joku kertoa miten käytännössä onnistuu pastan pakastaminen tai jääkaapissa säilyttäminen?). Viikonloppuisin onkin sitten aikaa rentoutua pastakoneen ääressä (keittiön ovi kiinni ja lasillinen viiniä kaverina!). Hetkisen jos vielä ilkeän pitää lainakonetta lainassa… Haluaisin kokeilla spagetin tekoa, lasagnea tuoreista levyistä ja jotain täytettyä pastaa. Pikapikaa siis pitää testailla ja sitten kuumeisena odottelen omaa konetta saapuvaksi!

Juustoiset muffinssit

Lauantai-illan saunavuoron jälkeen tein iltateelle tällaisia muffinsseja. Olivat todella hyviä ja pehmeän kosteita. Ohje on peräisin Cebicin keittiöstä. Löysin samankaltaisen ohjeen lehdistä saksittujen nipustani. Siinä oli desi jauhoista korvattu kaurahiutaleilla, piimän tilalla oli turkkilaista jogurttia eikä taikinan sekaan laitettu juustoraastetta vaan muffinssien väliin laitettiin viipale vuohenjuustoa (siis ennen paistamista). Hieman samankaltainen ohje on jo tuolla arkistossa mutta tämä oli kyllä helppotekoisempi ja paljon parempi!



n. 15 kpl

5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
150 g juustoraastetta (laitoin mozzarellan ja gruyeren jämät)
1 dl mustia kivettömiä oliiveja (en laittanu että miesväkikin söisi)
½ dl aurinkokuivattua tomaattia (laitoin vähän reilummin sit tätä lajia)
½ dl tuoretta basilikaa (laitoin 1 tl kuivattua)
½ tl mustapippuria
½ tl suolaa
2 kananmunaa
3 dl piimää (käytin kermapurkin jämän ja maitoa)

Sekoita ainekset järjestyksessä sekaisin ja annostele muffinssivuokiin tai -pelille. Paista 175 asteessa puolisen tuntia.

Farfalle al Gorgonzola

Koko miesväki nautti olostaan noro-viruksen kourissa ja minä rautavatsa popsin pastaa! Tässä pastassa on aivan ihana juustoinen kastike jota voisi käyttää hyvin sellaisenaankin vaikka broilerin päällä. Jotain meni kuitenkin vikaan kun lopputulos oli hieman rakeinen - veikkaisin että keittelin kastiketta hieman liian pitkään. Maku oli aivan loistava, vaikka tyytyminen oli kotoisaan Aurajuustoon kun Gorgonzolan kohdalla s-marketissa oli aukko. Gorgonzolaa en ole ennen maistanutkaan, täytyy ottaa testaukseen sekin kunhan vain sitä kauppaamme lisää tulee. Ohje on otettu Miranda Albertin kirjasta. Ja vielä pieni varoitus: tässä ruuassa on kaloreita enemmän kuin laki sallii (kirjan ohjeen mukaan 810 kcal/annos)!!



4 annosta

400 g farfallea (rusetti- tai perhospastaa)
150-200 g mietoa gorgonzolaa
50 g voita
2,5 dl kermaa
valkopippuria (käytin mustaa)
50 g parmesaaniraastetta

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Valmista pastan kypsyessä kastike: sulata voi pannussa. Kuutioi homejuusto ja sulata se hiljalleen voihin. Lisää kerma pienissä erissä koko ajan sekoittaen ja mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta hiljaa n. 5 minuuttia kunnes kastike hieman sakenee. Notkista tarvittaessa pastan keitinvedellä ja lisää lopuksi parmesaaniraaste
3. Valuta kypsä pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon

Lemon linguine

Tässäpä sitruunan ystävälle aivan huippupasta! Löysin ohjeen Jamie Oliverin sivuilta ja omaksi ilokseni tätä kokeilin (eihän meidän miesväki tämmöistä syö!). Jamien ohjeen mukaan olisi pitänyt käyttää sisilialaisia sitruunoita mutta sattuneesta syystä ostin juuri niitä mitä s-marketissa oli tarjolla. Todennäköisesti nuo Sisilian auringon alla kasvaneet ja vastapoimittuina paikan päällä käytettävät sitruunat ovat hieman makeampia kuin täkäläiset varmaankin raakana poimitut ja kaukaa rahdatut versiot. Omaan makuuni tämä oli aivan liian sitruunainen ja hapan. Happamuutta voisi kenties yrittää tasata hieman vaikka sokeriripauksella, mutta melkeinpä suosittelisin käyttämään vain 2 sitruunan mehun ja puolikkaan raasteen. Syömättä ei tämäkään kuitenkaan jäänyt, pari pyöräytystä suolamyllystä ja pari pippurimyllystä ja johan rupes maistumaan paremmalta!



500 g linguinea (käytin spagettia)
3 sisilialaisen sitruunan mehu ja 1 kuori (tai sit vähemmän!!)
6 rkl oliiviöljyä
125 g parmesaaniraastetta
suolaa ja pippuria
basilikan lehtiä
kourallinen rucolaa

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Purista sitruunoista mehu kulhoon. Pese yhden sitruunan kuori huolella ja raasta se hienoksi raasteeksi. Lisää kulhoon. Lisää myös parmesaaniraaste ja mausta suolalla ja pippurilla
3. Valuta kypsä pasta ja sekoita sitruuna-juustoseos kuuman pastan sekaan. Sekoittele että juusto sulaa ja kastike sekoittuu tasaisesti. Revi joukkoon basilikaa ja rucolaa

Pasta puttanesca

Ah! Italiaviikkojen parasta antia! En olis ikinä uskonu että tämä voi olla näin hyvää! Johtuen siitä että en juurikaan tykkää oliiveista, en anjoviksesta enkä kapriksista - tai niin ainakin taas epäilin. Sissinä tuikkasin kaikki ainekset ruokaan ja kylläpä vaan taas avautu aivan uudenlainen makumaailma! Kannattaa siis kokeilla kaikenlaista vaikka vähän epäilyttäisikin! Ohje on googlailun ja säveltämisen tulos.

Tähän ruokaan käytin myös hieman kalliimpaa Muttin tomaattimurskaa (jota Glorian uusimmassa numerossa esiteltiin valmistajan haastattelun voimin). Ja kylläpä huomasi eron välillä X-tra 0,47e ja Mutti 0,84e. Oli kuin yö ja päivä nuo tuotteet - siinä määrin missä tomaatti ja tomaatti voivat olla kuin yö ja päivä... Tuo Muttin murska oli oikeasti murskaa: siinä ei ollu kuoren rötkäleitä tai kantapaloja seassa. Murska oli hienojakoista ja tasaista eikä lainkaan niin hapanta kuin olen tomaattimurskan tottunut olevan. Myös väri oli ihanan syvän punainen. Glorian jutun mukaan Mutti käyttää tomaattimurskansa valmistukseen ainoastaan ulkona auringonpaisteessa kasvaneita tomaatteja, ei siis kasvihuonetomaatteja laisinkaan - siinä varmaan se taika! Murskat ovat myös lisä- ja säilöntäaineettomia. Siirryn tämän lajin käyttäjäksi - ehdottomasti!



500 g pastaa
2 rkl oliiviöljyä
2-3 murskattua valkosipulin kynttä
2 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa tai basilikaa
chiliä maun mukaan - tämän ei ole tarkoitus olla tulista!
2 tlk tomaattimurskaa
1 rkl kapriksia
3 anjovisfileetä viipaloituna
0,5 dl mustia oliiveja (laitoin hienonnettuna)
mustapippuria
paremsaania tarjoiluun (laitoin mozzarellaa kun jämäpussi jääkaapissa nökötti)

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Aloita samalla kastikkeen teko kun vesi kuumenee
2. Kuumenna öljy ja kuullota siinä valkosipulia, persiljaa ja chiliä (jos käytät basilikaa, laita se vasta lopuksi)
3. Lisää tomaattimurska, kuumenna kiehuvaksi ja keittele miedolla lämmöllä viitisen minuuttia
4. Lisää kaprikset, anjovikset ja oliivit ja keittele vielä viitisen minuuttia. Mausta mustapippurilla
5. Kaada kastike valmiin pastan joukkoon ja sekoittele hyvin

Broileri-pestolasagne

Mitäpä ois Italia-viikot ilman lasagnea! Aikaisemmin olen postannut Broileri-sienilasagnen ja lohilasagen ja nyt sit hieman taas vaihtelua perinteiseen jauhelihalasagneen (joka sekin on kyllä todella hyvää!). Ruokahommia-blogissa on etsiskelty myös kasvislasagnen ohjetta ja siellä olisi siihen laatuun nyt ohjetta tarjolla. Pitää itsekin joku kerta kokeilla, vaikuttaa sen verran hyvältä!

Lasagnen työläin osa on miun mielestä maitokastikkeen tekeminen joten kokeilin nyt tähän Jamie Oliverin ohjeen mukaan creme fraichesta tehtyä soosia. Ideana ihan kiva, mutta kuivaks miun lasagne jäi. Ois pitäny varmaan reilummalla kädellä laittaa vielä maitoa tuohon sekaan. Pestoaki tuli laitettua hieman liikaa, oli melko voimakkaan makuinen. Seuraavalla kerralla olen viisaampi!



lasagnelevyjä

broilerikastike:
1 sipuli
öljyä paistamiseen
350 g broilerin fileesuikaleita
n. 0,5 dl (punaista) pestoa
1 prk tomaattimurskaa
pippuria

valkea kastike:
600 g creme fraichea
3 anjovisfileetä (joita en muistanu laittaa)
n. 2 kourallista parmesaaniraastetta
suolaa ja pippuria
maitoa ohentamiseen

1. Valmista broilerikastike: hienonna sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää broileri ja ruskista. Mausta pestolla ja lisää tomaattimurska ja basilika. Jätä hautumaan
2. Valmista valkea kastike: sekoita ainekset keskenään
3. Kokoa lasagne kerroksittain vuokaan aloittaen ja päättäen valkeaan kastikkeeseen. Kypsennä 200 asteessa 30-40 minuuttia

Paistettu polenta

Polenta on paksua maissipuuroa jota käytetään lisukkeena italialaisessa keittiössä. Polentaa voi syödä tuoreeltaan löysänä puurona oliiviöljyllä ja juustolla höystettynä tai sen voi antaa jähmettyä ja paistaa viipaleina pannulla. Perinteisesti polenta tehdään polentajauhoista joita keitellään n. 40 minuuttia. Marketeissa myytävä polenta on kuitenkin ns. pikapolentaa joka kypsyy muutamassa minuutissa.

Paistettua versiota lähdin nyt ensimmäisenä testaamaan. Ohjeita etsiskelin ja tutkailin monestakin lähteestä. Taisin tehdä polentani suunnilleen ainakin Valion ohjeen mukaan (puolikkaan annoksen). Paistamisen kanssa oli hieman ongelmia, polentaviipaleeni eivät tahtoneet oikein pysyä kasassa. Ei kuitenkaan syömättä jäänyt! :)



n. 5 annosta

8 dl vettä
0,5 tl suolaa
1,5 dl polentasuurimoita
25 g voita
100 g juustoraastetta (parmesaania)
mustapippuria
voita paistamiseen

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja mausta se suolalla
2. Lisää veteen polentasuurimot, pienennä lämpöä ja hauduttele kannen alla välillä huolella sekoittaen. Tämä puuro on melko roiskuvaista tyyppiä! Polenta paksunee ja kypsyy noin 6-7 minuutissa
3. Kaada valmis puuro vuokaan tai leivinpaperin päälle uunipellille ja levitä tasaiseksi levyksi. Anna jäähtyä vähintään puoli tuntia
4. Leikkaa jäähtynyt levy haluamasi muotoisiksi paloiksi ja paista voissa pannulla rapeaksi juuri ennen tarjoilua

Broilerinmaksaa venetsialaiseen tapaan

Broilerinmaksaan ihastuneena valmistin sitä toistamiseen. Tällä kertaa valkoviinissä hauduttaen. Ohje on otettu Glorian Ruoka&viini -lehden numerosta 60 (3/2009). Ruuan ulkonäkö ei silmää hivellyt - varsinkaan tuossa kuvassa! Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ohje!



500 g (naudan)maksaa
2 sipulia
1 dl hienonnettua persiljaa
2 rkl voita
3 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja pippuria
1,5 dl valkoviiniä
1 rkl lihafondia
10 salvianlehteä

1. Sulata voi pannussa ja lisää siihen öljy. Kuori ja viipaloi sipulit ja kuullottele niitä kunnes pehmenevät. Lisää persilja ja sekoita. Siirrä seos syrjään
2. Siisti maksapalat ja ruskista ne nopeasti pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle valkoviini ja lihafondi sekä sipuliseos. Anna hautua muutama minuutti. Lisää lopuksi salvia

Perunamuusia paahdetulla valkosipulilla

Tämän herkkuohjeen löysin sattumalta googlaillessani italialaisia lisukkeita. Tämä olikin mielettömän hyvää. En ole ennen paahdettua valkosipulia syönytkään mutta villi veikkaus on että syön kyllä uudestaankin! Aivan ihanan makeaa ja pehmeän makuista. Mukavasti maustoi muusin (ja seuraavana päivänä suun)! Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Muusin kans syötiin possun fileepihvejä tomaatilla, paprikalla ja juustolla päällystettynä.



6 valkosipulin kynttä
loraus oliiviöljyä
7 suurehkoa perunaa
1,25 dl maitoa
reilu 0,5 dl parmesaaniraastetta
2 rkl voita
suolaa ja pippuria

1. Kuori valkosipulin kynnet ja laita ne uuninkestävään astiaan. Lorauta oliiviöljyä päälle ja paahda uunissa 175 asteessa 30-45 minuuttia.
2. Kuori ja keitä perunat pehmeiksi. Muussa ne survimella. Lisää joukkoon paahdetut valkosipulin kynnet (itse paloittelin ne kun menivät melko rapsakoiksi pinnaltaan) maito, juusto ja voi ja muussaile tasaiseksi. Voit käyttää halutessasi myös sähkövatkainta. Mausta suolalla ja pippurilla

Salamia

Kävinpä viikonloppuna siistimässä hiuskuontaloani ja kampaajan kanssa oli (jälleen kerran) puhetta ruuasta. Monen mutkan kautta juttu eteni sitten kohti Joensuun kauppahallia ja kuulin siellä olevan pienen myymälän jossa on myynnissä erilaisia juustoja ja lihavalmisteita. Kävin sitten vielä (uudella tukalla) tutustumassa tuohon myymälään ja olihan siellä herkkua monenlaista (no eihän se nyt toki suurempien kaupunkien valikoimiin yllä)! Myyjä kertoi juustovalikoiman olevan sillä hetkellä melko suppea joten keskityin sitten tuohon lihapuoleen. Mukaani tarttui pienet maistelupalaset kolmea erilaista salamia. Hieman kiireellä kauppahallissa kävin, joten en sen tarkemmin tällä kertaa tuotteden sisällöistä ja alkuperästä kysellyt.



Etualalla oleva makkara on chorizo-salamia eli mausteista ja rakenteeltaan hieman pehmeää makkaraa. Seuraavana on pala Parmesaani-salamia: makkara on päällystetty parmesaanijuustolla. Kolmas maistelupalani oli Magnifico Salamia, jonka valmistuksessa on käytetty kinkkua. Tämä viimeinen näistä oli ehdottomasti parasta, rakenteeltaan hieman tiiviimpää ja sitkeämpää kuin nuo muut.

Ja seuraavalla käynnillä sitten juustojen kimppuun! Niin, ja pieni luomumyymäläkin hallissa näytti olevan! Sinne siis tutkimusmatkalle!